Mika olikaan vangin dilemma
kati sinenmaa
oppia mitään, koska se oli yhtä paskanjauhantaa koko juttu.
Sillä nyt on jo esitelty uusi yhteiskunta, joka tuomitsee
keskitysleiriin
jokaisen, joka puhuu muista pahaa tai tekee pahaa muille.
Keskitysleiri on suuri alue, joka on jaettu seitsemään samankeskiseen
ympyrämäiseen alueeseen, joiden neliöinti ei onnistu.
Lähinnä yhteiskuntaa on seitsemäs kehä, johon joutuu jokainen
ensikertalainen. Ja jos ihminen siellä jatkaa pahan puhumista tai
Hän tekee siellä muille pahaa, Hän joutuu seuraavalle kehälle.
Jne, kunnes tuollainen ihminen osoittaisi olevansa taparikollinen
päästeessään lopulta ihan omatoimisesti (pahaa puhumalla ja
tekemällä) ykköskehälle, eli keskitysleirin keskustaan.
Tämän täydellisen keskitysleirin idea on siis se, että ihminen itse
saa päättää, mihin suuntaan Hän on menossa; pahan puhujat ja
pahan tekijät menenät kohden keskitysleirin keskustassa olevaa
krematoriota kohden, kun taasen jokainen, joka päättää päästä
vapaaksi vapaiden ihmisten suurenmoiseen yhteiskuntaan, muuttaa
ihan itse ajattelunsa parempaan suuntaan, ja jos Hän silloin on
keskitysleirin seitsemännellä kehällä, Hän saa kävellä suoraan
vapauteen, mutta sisemmillä kehillä olijoiden, jotka ovat päättäneet
muuttaa elämänsä päätepisteen suunnan, on mentävä lävitse jokainen
ylempi keskitysleirin kehä ennen kuin He pääsevät seitsemännelle
kehälle, josta vain on portti vapauteen.
Kaikkinainen rangaistusmentaliteetti on tässä systeemissä mahdotonta,
koska keskitysleiriläinen saa ihan itse päättää, kumpaan suuntaan
Hän lähtee; He, jotka haluavat puhua pahaa muista, tai tehdä muille
pahaa, ovat päättäneet ihan itse jatkaa matkaa keskitysleirin sisä-
osiin, kun taasen jokainen, joka haluaa ajatella hyvää muista, on
vapaa nousemaan ylöspäin keskitysleirissä aina vapautyeen asti.
Jos siis Teillä on kaksi vankia, jotka täyttävät Teidän vangindilemman
ennakkoehdot, niin Te voitte saada selville syyllisen ihan vain
heittämällä
molemmat keskitysleiriin, josta syytön pääsee välittömämmin vapauteen
ihan itse, sillä syytön on Hän, joka ei puhu muista pahaa.
Minun systeemissäni ihmisiä ei rangaista, vaan jokainen, joka edes
ajattelee pahaa, tuomitaan keskitysleiriin määräämättömäksi ajaksi,
jonka ajan päättää jokainen keskitysleiriläinen ihan itse; pahin
murhaajakin voisi itse päätellä keskitysleirissä, että jos Hän todella
haluaa vapaaksi ja täältä pois, niin siihen riittää, että Hän itse
muuttaa itsensä, sillä eikä Teidänkin yhteiskunnassa jo ala olemaan
riittävästi tietoa, että ihmisen on itse tahdottava muutosta, jos
ihminen
halutaan muuttaa.
Teidän systeemissä ihmisiä pelkästään rangaistaan, joka paljastuu
siitäkin,
että Te ette välitä hittojakaan siitä, tuleeko ihminen vankilasta ulos
murhaajana
vai ei, vaan Te nimenomaan tuijotatte ainoastaan rangaistusaikoihin,
ettekä
siihen, mitä ihminen kuvittelee itsestään.
On täysin barbaarista ja ihmisten vihaamista päästää esim murhasta
tuomittu takaisin yhteiskuntaan murhaajana.
http://www.otakantaa.fi -->Liikenneturvallisuus, Elinikäinen oppiminen
Miika Oja
Esa Toivonen
> Kaikkinainen rangaistusmentaliteetti on tässä systeemissä mahdotonta,
> koska keskitysleiriläinen saa ihan itse päättää, kumpaan suuntaan
> Hän lähtee
Tuo ei minun mielestäni toimi sen takia, koska yhteiskunta perinteidensä
painamana joka tapauksessa "haluaa" hallita jokaista, käyttäytyi tämä
ihan miten hyvänsä.
Tälle on jopa fyysiset perusteet olemassa, koska yhteiskunta omistaa
jokaisen fyysisen ihmiskehon mitä se on synnyttänyt, joten se voi tehdä
niille ihan mitä haluaa. Oikeuttahan on vain suhteessa siihen itseensä.
Stoalaisen filosofi Epiktetoksen mukaisesti: ihminen ei voi perimmältään
päättää sitä mitä hänelle (vaikkapa fyysisenä) objektina tapahtuu, mutta
sen sijaan hän voi päättää omista asenteistaan, ajatuksistaan yms.
sikäli, että niitä taas yhteiskunta ei mitenkään VOI määrätä. Silloinkin
kun se näennäisesti pystyy jonkun saattamaan ruotuun näidenkin osalta,
ihminen vain vapaaehtoisesti luopuu (näennäisesti ja pinnallisesti)
näistä tai näiden artikuloinnista ja ilmentämisestä, eli itse kuitenkin
perimmältään päättää asian nyt ja jatkossa. Sen sijaan jos yhteiskunta
esim. päättää kouluttaa tai tappaa ihmisiä fyysisesti, näillä ei ole
mitään todellista mahdollisuutta sitä estää. Paitsi, jos
toisinajattelijoita on kylliksi luomaan toisen ja toisenlaisen
yhteiskunnan, jolla sitten kuitenkin on taas sama valta kansalaisiinsa
nähden.
Mitään keskitysleiriä ei siis tarvita edes metaforana, koska jako on
selvä: Toisella puolella ihminen on jo niin vapaa kuin miksi hän ikinä
voi sillä alueella tulla. Toisella puolella hän puolestaan tulee aina
olemaan yhtä paljon toisten vallassa kuin mitä hän on jo nytkin.
Mitään ylimaallista vapautta ei löydy kummankaan kautta. Näissä ei siis
tapahdu mitään muutoksia hyvää tai pahaa puhumalla taikka tekemällä,
vaan korkeintaan *tulkitsemalla* näiden merkityksiä suhteessa omaan
itseensä uudelleen, eli oman mielikuvituksen käytön aloittamisen tai
lopettamisen seurauksena jollakin tietyllä alueella.
Mielikuvitus sinänsä ei ole yhteiskunnallisesti ja yksilöllisesti hyvää
tai pahaa - tietyssä määrin sitä tarvittaneen objektiivisen
yhteiskunnallisen järjestyksen toteuttamisessa ja tietyn rajan
ylitettyään sen käyttö voi alkaa rappeuttaa yksilön hermostoa turhan
haitallisella tavalla.
Tämä on jopa aika väljää, kun ajattelee miten paljon jokainen meistä
"väärinkäyttää" mielikuvitustaan mm. seksuaalisuuden mielihyvän
tuottamisessa itselleen. Eli asiassa ei liene edes mitään kovin
päällekäyviä rajoja minnekään suuntaan.
--
Esa
Esa Toivonen
> Esa Toivonen wrote:
> > > Kaikkinainen rangaistusmentaliteetti on tässä systeemissä mahdotonta,
> > > koska keskitysleiriläinen saa ihan itse päättää, kumpaan suuntaan
> > > Hän lähtee
> > Tuo ei minun mielestäni toimi sen takia, koska yhteiskunta perinteidensä
> > painamana joka tapauksessa "haluaa" hallita jokaista, käyttäytyi tämä
> > ihan miten hyvänsä.
> Aivan. Ja tuon mahdottomuuden toteuttaa Sinun ajatus siitä,
> että se on mahdotonta. Sillä huomaatko, että minun mielestäni
> se ei ole mahdotonta, koska jos tuo olisi minulle mahdotonta,
> en olisi voinut edes ajatella sitä, vaan minäkin jauhaisin hurmioi-
> tuneena vangin dilemman iänikuista jauhantaa.
Tarkoitin vain sanoa, että yhteiskunta voi säädellä ja väistämättä
säätelee yksilöä vain sellaisilla alueilla, joilla sekä yhteisö että
yksilö MOLEMMAT mieltävät yksilön konkreettiseksi OBJEKTIKSI. Toisaalta
se ei voi millään painostuksen määrällä säädellä ihmisen sellaisia
puolia, jotka edes JOMPIKUMPI osapuoli, yhteisö tai yksilö, mieltävät
abstrakteiksi EI-OBJEKTEIKSI.
Ensin mainittuja ovat selvästikin fyysiset kehot, mutta myös vaikkapa
ihmisen psyyke silloin, jos molemmat osapuolet sen konkreettisena
objektina mieltävät. Sen sijaan esim. tiedostaminen tai ajattelu tai
asennoituminen eivät ole konkreettisia objekteja ilmeisesti kummankaan
osapuolen näkökulmasta, joten niitä yhteisö ei voi säädellä - vain
niiden fyysisiä ilmauksia.
Kiintoisia välitapauksia ovat sellaiset, joissa yhteiskunta
vallankäyttöön ehdollistavan perinteensä takia pyrkii laajentamaan
hallintaansa myös jonkun yksilön henkiselle puolelle, mutta itseasiassa
sillä ei ole mitään mahdollisuutta onnistua tässä niin kauan kuin MYÖS
yksilö itse ei tätä aluetta itsessään hahmota objektiivisena ja
konkreettisena samalla tavalla.
Sielu tai henki käsitettynä muuksi kuin jonkin TUNTEMATTOMAN ihmisessä
vaikuttavan ilmiön vertauskuvaksi on ihmistä alistava ja rajoittava
idea.
--
Esa
kati sinenmaa
> > Kaikkinainen rangaistusmentaliteetti on tässä systeemissä mahdotonta,
> > koska keskitysleiriläinen saa ihan itse päättää, kumpaan suuntaan
> > Hän lähtee
>
> Tuo ei minun mielestäni toimi sen takia, koska yhteiskunta perinteidensä
> painamana joka tapauksessa "haluaa" hallita jokaista, käyttäytyi tämä
> ihan miten hyvänsä.
Aivan. Ja tuon mahdottomuuden toteuttaa Sinun ajatus siitä,
että se on mahdotonta. Sillä huomaatko, että minun mielestäni
se ei ole mahdotonta, koska jos tuo olisi minulle mahdotonta,
en olisi voinut edes ajatella sitä, vaan minäkin jauhaisin hurmioi-
tuneena vangin dilemman iänikuista jauhantaa.
Koska siis vangindilemma on Teille mahdollinen vain siksi, että
Te ajatette sitä, silloin myös tämä minun yhteiskuntani olisi Teille
mahdollinen vain silloin, kun Te ajattelette sitä mahdollisuutena,
sillä jos kuka ajattelee sen olevan mahdotonta, se on mahdotonta
ainoastaan mahdoton -ajatuksen itsensä tähden, eikä siksi, että
se olisi ajatuksena mahdoton.
Ja niinpä Te kaikki yhä edelleen luulette olevanne viisaita, koska ette
pysty ratkaisemaan tyydyttävästi vangin dilemmaa, jonka tämä ratkaisi
osoittamalla, ettei sitä tarvita oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa,
sillä oikeudenmukainen yhteiskunta asettaa jokaisen ihmisen siihen a-
semaan, missä Hän saa itse tuomita itsensä, eikä muuta tuomiota tarvita.
Minun systeemissäni vapaat ihmiset ovat vapaita, koska He ovat tuomineet
itsensä eroon pahoista ajatuksistaan, kun taasen jokainen muu asetetaan
eroon yhteiskunnasta, missä He voivat itse päätellä, mikä on hyväksi yhteis-
kunnalle.
kati sinenmaa
> Tarkoitin vain sanoa, että yhteiskunta voi säädellä ja väistämättä
> säätelee yksilöä vain sellaisilla alueilla, joilla sekä yhteisö että
> yksilö MOLEMMAT mieltävät yksilön konkreettiseksi OBJEKTIKSI. Toisaalta
> se ei voi millään painostuksen määrällä säädellä ihmisen sellaisia
> puolia, jotka edes JOMPIKUMPI osapuoli, yhteisö tai yksilö, mieltävät
> abstrakteiksi EI-OBJEKTEIKSI.
Mutta kun sen julkisen vallan käyttäjät ovat itsekin
tavallisia kansalaisia; julkinen valta on tasa-arvon toteuttamista,
eikä se ole julkisen vallan käyttöä, että salaillaan asioita, tai
käytetään valtiota toteuttamaan omat etuudet.
Ei siis ole mitään sellaista puolta, joka olisi yhteisö, tai julkinen
valta irti yksilöistä, kuten kansanedustajista. Juuri tuon eron
näkeminen saa aikaan epätasa-arvon, eli tasa-arvo toteutuu vain
silloin, kun sitä eroa ei nähdä.
Yhteiskunnassa on vain yksi osapuoli tavallinen ihminen. Kaikki
muut ovat rikollisia.
Mika N.
Miika Oja wrote:
>
> Isoveli - 1984?
Orwell
Isoveli -1971
8-D
kati sinenmaa
> Kiintoisia välitapauksia ovat sellaiset, joissa yhteiskunta
> vallankäyttöön ehdollistavan perinteensä takia pyrkii laajentamaan
> hallintaansa myös jonkun yksilön henkiselle puolelle, mutta itseasiassa
> sillä ei ole mitään mahdollisuutta onnistua tässä niin kauan kuin MYÖS
> yksilö itse ei tätä aluetta itsessään hahmota objektiivisena ja
> konkreettisena samalla tavalla.
Kaikki on henkisyyttä. Teidän perustuslaissa on selvästi sanottu, että
julkisen vallan tehtävänä on toteuttaa tasa-arvoa. Mitä tasa-arvoa on
esim se, että rakennusvirastossa joku yksilö saa päättää, minkä värisiä
ihmisten talot ovat, mutta ihmiset, jotka asuvat niissä taloissa, Heillä ei
ole mahdollisuutta päättää edes talonsa väristä.
Eli toisin sanoen; Teidän julkinen valtanne ei toteuta perustuslaissa
taattua tasa-arvoa silloin, kun se Teidän ns julkinen valta ei anna
ihmisille edes mahdollisuutta itse päättää talonsa väristä!
Jos Sinä sanot, että et tahdo jonkun muun päättävän puolestasi,
aineellisissa asioissa, niin silloin Sinä annat kaikille vapauden samaan
valinnan mahdollisuuteen.
Kaikki on palautettavissa ainoastaan henkiselle tasolla,
ja oikeudenmukainen yhteiskunta on tuon palautuksen tehnyt.
Esa Toivonen
> Mutta kun sen julkisen vallan käyttäjät ovat itsekin
> tavallisia kansalaisia; julkinen valta on tasa-arvon toteuttamista,
> eikä se ole julkisen vallan käyttöä, että salaillaan asioita, tai
> käytetään valtiota toteuttamaan omat etuudet.
Miksei, jos jonkun mielestä julkinen valta ei olekaan tuota, vaan
esimerkiksi kansan pitämistä aisoissa (mm. fasististen joukkoliikkeiden
pelossa)?
Vai väitätkö, että ihmisten sosiaalisia suhteita säätelevät jotkin
luonnon lait, jotka tekevät esim. tietynlaisista vallankäytön muodoista
"kosmisesti vääriä" ja pitkässä juoksussa enemmän itsensä tuhoavia kuin
vastaavista luonnonmukaisista vallankäytön muodoista? Mikä laki olisi
kyseessä?
> Ei siis ole mitään sellaista puolta, joka olisi yhteisö, tai julkinen
> valta irti yksilöistä, kuten kansanedustajista. Juuri tuon eron
> näkeminen saa aikaan epätasa-arvon, eli tasa-arvo toteutuu vain
> silloin, kun sitä eroa ei nähdä.
Yhteisö koostuu yksilöistä.
Ilman sellaisia perinteitä, jotka edellyttävät itsensä omaksumista
pelkästään sen takia, että niin aina tehdään, koska niin aina tehdään,
sanoipa oma järki mitä hyvänsä niiden hyvyydestä ja
käytännöllisyydestä... ilman tämän tyypin perinteitä järkeilysi
ilmeisesti pitäisi paikkansa. Meillä olisi silloin yksilöitä, jotka itse
järkeilisivät millaisiin perinteisiin tahtoisivat ottaa osaa tai ainakin
missä määrin haluaisivat olla niissä mukana. Kokonaan yhteiskunnan
ulkopuolellehan tuskin nykyään pystyy asettumaan. Eivätkä kovin räikeät
rikoksetkaan ole omaa yhteiskuntaa rakentavia, joten eivät nekään ole
järkeviä. Mutta muuten...
Käytännössä kuitenkin 90% ihmisistä on nimenomaan pelkkiä seksuaalisilla
emootioilla ohjailtavia välikappaleita tällä alueella. Vain yksilö
kykenee edes teoriassa aidosti kyseenalaistamaan jotain tai irtautumaan
jostakin perinteestä, koska joukkopäätös olisi vain uuden vastaavan
perinteen (helppo) alku. Niinpä aina, kun joku toteuttaa Platonin
"oikeaa mittaa" jossain asiassa omalla kohdallaan, hän on väkisinkin
yksin ja erillään yhteisön kokonaisuudesta - ei kuitenkaan välttämättä
toisista yksilöistä, koska eihän heistä yksilöinä voi mitenkään tietää
mitä he puuhailevat ja ajattelevat; kukaties jopa samoja asioita omalla
erityisellä tavallaan.
Julkista valtaa omaavat ovat tässä kuitenkin eri asemassa kuin muut:
hehän menettäisivät asemansa systeemissä, elleivät sopeutuisi
yhteiskunnan traditionnaalisiin käytäntöihin ainakin pääosin ja
ydinideoiden tasolla, ja niihinhän kuuluu osana myös näiden käytäntöjen
siirtäminen ja soveltaminen edelleen myös muihin ihmisiin. Heidän
julkiset irtiottonsa ja systeemin kritiikkinsä lienevät lähes aina
pelkkää mediapeliä ja julkisen vallan koneiston heille antaman roolin
toteuttamista muusta kansasta koostuvan yleisön edessä. Minusta olisi
väärin arvioida näitä julkisia julkisen vallan tekoja ainakaan
pelkästään yksilöllisinä, koska sellaisina niitä ei luultavasti voisi
ikinä esiintyä, joten tuomio olisi liian rankka. Ilman mainitunlaisia
perinteitä nuo ihmiset luultavasti vain hoitaisivat työnsä kuin ketkä
hyvänsä ja lehdet kirjoittaisivat asiaa pääasiassa oikeista tapahtumista
eivätkä valtakoneistolle uskollisen median hengissäpitämiseksi
tekaistuista skandaaleista.
Julkista valtaa on jossain määrin kaikilla julkkiksilla. Ja pääosa
mediajutuista liittyy jotenkin heihin.
> Yhteiskunnassa on vain yksi osapuoli tavallinen ihminen. Kaikki
> muut ovat rikollisia.
Kukaan ihminenhän ei ole mitenkään tavallinen. :)
--
Esa
kati sinenmaa
> > Mutta kun sen julkisen vallan käyttäjät ovat itsekin
> > tavallisia kansalaisia; julkinen valta on tasa-arvon toteuttamista,
> > eikä se ole julkisen vallan käyttöä, että salaillaan asioita, tai
> > käytetään valtiota toteuttamaan omat etuudet.
>
> Miksei, jos jonkun mielestä julkinen valta ei olekaan tuota, vaan
> esimerkiksi kansan pitämistä aisoissa (mm. fasististen joukkoliikkeiden
> pelossa)?
Perustuslain mukaan kellään ei ole oikeutta tienata kuin vain perus-
turvansa verran.
Sillä perustuslakinne mukaan jokaisella on oikeus hankkia
oma perusturva, mutta toisaalla perustuslaki toteaa, että
julkisen vallan on turvattava oikeudet, joten julkisen vallan
on turvattava jokaisen ihmisen toimeentulo.
Josta siis seuraa, ettei julkinen valta toteuttanut perusturvaa,
jos sallii harvojen ansaitsevan mieletämiä summia, sillä jos
kaikilla olisi oikeus ansaita mielettämiä summia, silloin
perustoimeentulo/minimipalkka olisi mieletön summa.
Hmmm.. yönyli pohdittavaa...
Esa Toivonen
> Perustuslain mukaan kellään ei ole oikeutta tienata kuin vain perus-
> turvansa verran.
Onhan se kaunis ajatus, koska ylimenevä osa lienee keskimäärin muiden
tuottamien varantojen haalimista jonkun omaan kassiin. Yhteisön johto
kuitenkin arvostaa ja pelkää tietynlaisen statuksen saavuttaneita
ihmisiä sillä tavalla, että katsoo heidän ansaitsevan työstään suhteessa
paremman palkan kuin jotkut muut saavat omastaan. Tavallaan kyse lienee
tästä Vennamo/Sonera-systeemissä ilmi tulleesta sitouttamisesta:
yhteiskunnallisesti "syville" paikoille päässeiden suut ja raajat
pyritään sitomaan kultaisin kahlein, niin että he eivät koe
houkuttelevaksi sen paremmin jakaa uralla haltuunsa saamiansa tietoja
yleiseen julkisuuteen kuin myöskään mennä takaisin joihinkin
hanttihommiin, joissa noita tietoja voisi "väärinkäyttää" aivan väärällä
tasolla (valtakoneiston kannalta). Niin kauan kuin vallankäytössä
tarvitaan salaisuuksia suhteessa alaisiin, tällainen systeemi tullee
väkisinkin säilymään - ja kuka muka EI kokisi tarvitsevansa heti, kun
valtaa on hiukankin tarjolla?
> Sillä perustuslakinne mukaan jokaisella on oikeus hankkia
> oma perusturva, mutta toisaalla perustuslaki toteaa, että
> julkisen vallan on turvattava oikeudet, joten julkisen vallan
> on turvattava jokaisen ihmisen toimeentulo.
Eikö näin sitten tehdä?
--
Esa
Kati Sinenmaa
>> Sillä perustuslakinne mukaan jokaisella on
>> oikeus hankkia oma perusturva, mutta toisaalla
>> perustuslaki toteaa, että julkisen vallan on
>> turvattava oikeudet, joten julkisen vallan
> > on turvattava jokaisen ihmisen toimeentulo.
> Eikö näin sitten tehdä?
Se on loogisesti mahdotonta silloin, jos yhdelläkin on
oikeus tienata mielettömiä summia, sillä kaikki yli
perusturvan/minimipalkan menevät tulot ovat poissa
minimipalkkalaisilta.
Asiaa ei paranne se, että painetaan lisää rahaa, sillä
se vain aiheuttaisi inflaatiota, jolloin rahan
nimellinen arvo kyllä nousee, mutta sillä summalla
köyhä tulee köyhämmäksi, ja rikas rikkaammaksi,
koska sekin merkitsee tuloerojen kasvua.
On todella alhaista puhua tasa-arvosta ja tuloerojen
pienentämisestä, jos haluaa itselleen enemmän kuin
minimipalkan.
Lakien on oltava loogisia, ja jos siis jollakin olisi
oikeus suunnattomiin tienesteihin, silloin tuo joku
saattaisi hyvinkin pitää yksin hallussaan kymmeniä
prosentteja kansan varallisuudesta, joten kun perus-
tuslakiin on laitettu oikeus työllä ansaittavaan
perusturvaan, niin siinä on selvästi sanottu, että
työllä ei tule ansaita muiden perusturvaa itselleen,
eli suomeksi se tarkoittaa tulojen ylärajaa.
--
Tämä viesti lähetettiin Fourtalk.net-palvelusta (http://fourtalk.net).
Esa Toivonen
> Esa Toivonen kirjoitti 27.03.2001 23:45
> >> Sillä perustuslakinne mukaan jokaisella on
> >> oikeus hankkia oma perusturva, mutta toisaalla
> >> perustuslaki toteaa, että julkisen vallan on
> >> turvattava oikeudet, joten julkisen vallan
> > > on turvattava jokaisen ihmisen toimeentulo.
> > Eikö näin sitten tehdä?
> Se on loogisesti mahdotonta silloin, jos yhdelläkin on
> oikeus tienata mielettömiä summia, sillä kaikki yli
> perusturvan/minimipalkan menevät tulot ovat poissa
> minimipalkkalaisilta.
> [...]
> Lakien on oltava loogisia, ja jos siis jollakin olisi
> oikeus suunnattomiin tienesteihin, silloin tuo joku
> saattaisi hyvinkin pitää yksin hallussaan kymmeniä
> prosentteja kansan varallisuudesta, joten kun perus-
> tuslakiin on laitettu oikeus työllä ansaittavaan
> perusturvaan, niin siinä on selvästi sanottu, että
> työllä ei tule ansaita muiden perusturvaa itselleen,
> eli suomeksi se tarkoittaa tulojen ylärajaa.
Tämä ei siis ilmeisesti koske lottoa yms. vaikka siinäkin monien rahat
kertyvät yksille, joskin niiden monien vapaaehtoisesti antamana?
Ehkä jo rikastuneet ja yhteiskunnasta hyötyneet mieltävät yhteiskunnan
jonkinlaisena lottosysteeminä, jossa kaikki ihmiset kyllä ovat riittävän
tietoisia siitä, että heitä hieman kusetetaan, mutta silti
vapaaehtoisesti menevät peliin mukaan sekä perusturvan takia että
saadakseen edes teoreettisen mahdollisuuden itsekin päästä
lottovoittajien sisäpiireihin.
Vai oletko sitä mieltä, ettei ihmisen perusitsekkyys olekaan niin kova
kuin on yleisesti arveltu, vaan että suurin osa siitä on vain yleisen
ilmapiirin vaikutusta (perinnettä) ja jos ilmapiiri olisi toisenlainen,
niin kukaties rahaa ei haalittaisikaan loputtomasti, vaikka tilaisuuksia
tarjoutuisikin?
Sitten on vielä psyykkisen turvallisuudentunteen kysymys - onko
sellaista olemassa tai pitäisikö sellaisen tavoittelu hyväksyä
motiiviksi? Jos hyväksytään, ainakin kohtalainen rahankeruukin tulee
motivoiduksi, koska mikään määrä rahaa ei tunnetusti riitä täydellisen
turvan tunteen luomiseen ja toisaalta pienten ylisummien keräämisestä ei
näköjään kukaan joudu vielä kärsimäänkään - tai ainakin on elävien
ihmisten jatkuvasti muuttuvassa yhteiskunnassa vaikea objektiivisesti
määrätä sitä rajaa, jonka yli kukaan ei saisi mennä.
--
Esa
kati sinenmaa
> Vai oletko sitä mieltä, ettei ihmisen perusitsekkyys olekaan niin kova
> kuin on yleisesti arveltu, vaan että suurin osa siitä on vain yleisen
> ilmapiirin vaikutusta (perinnettä) ja jos ilmapiiri olisi toisenlainen,
> niin kukaties rahaa ei haalittaisikaan loputtomasti, vaikka tilaisuuksia
> tarjoutuisikin?
Kyllä. Se pappien paljon ylistämä Perusitsekkyys on vain pelkoa
olla oma itsensä, eli itsekkyys onkin itse asiassa laumahenkisyyttä.
Nyt useimmat ihmiset ovat suuntautuneet materialismiin (myös
uskovat), joten ihmiset eivät uskalla tahtoa toisenlaista systeemiä,
joten tämän itsekkyyden muuttamiseen tarvitaan yksilöiden
heräämistä, ja kun riittävä määrä yksilöitä ilmoittaa julkisesti
kanbnattavansa toisenlaista systeemiä, niin tapahtuu se ns
kriittisen massan ilmiö, eli kun riittävän monta ihmistä haluaa
muuta, niin sitten vasta loputkin uskaltavat kääntyä uuden lauma-
henkisyyden kannattajiksi.
Mutta itse sen ajattelun muutoksen aikaansaajat eivät ole lauma-
henkisiä siinä uudessakaan systeemissä, vaan vain ne laumahenkiset
tarvitsevat systeemiä tuttipullokseen, eikä sillä ole väliä, mikä se
systeemi on, kunhan se vain on jokin systeemi.
Juuri siinä on systeemin idea, että se ottaa turvakseen heikkomieliset,
eli itsekkäät ihmiset, mutta pakottaa koko ajan muutoksen aikaansaajat
kehittymään yhä henkisemmiksi, eli systeemi ei ole koskaan turvallinen
paikka henkisille ihmisille, vaan systeemi vastustaa kaikkea todellista
henkisyyttä, koska muutoin systeemi ei voi olla olemassa.
Laumahenkiset, itsekkäät ihmiset, vastustavat minkä tahansa oman sys-
teeminsä muutamista vain siksi, että se on systeemi, eikä siksi, että
se on jokin systeemi. Mikä tahansa systeemi luo aina heikkomielisille
turvallisuuden tunnetta,..
Kati Sinenmaa
> Sitten on vielä psyykkisen turvallisuudentunteen
>kysymys - onko sellaista olemassa tai pitäisikö
>sellaisen tavoittelu hyväksyä motiiviksi?
Siinähän se onkin, ettei ole mitään turvallisuutta,
vaan kaikkien systeemien on kuoltava, myös
yhteiskuntien ja psyykeiden.
Siinä on ainoa turvallisuus, että hyväksytään kuolema!
Esim kommunistiset systeemit alkoivat
tuhoautumaan vasta sen jälkeen, kun yhden maa
kommunismi alkoi kuolla sisältäpäin. Asia on sama
missä tahansa systeemissä; jos on joukko
samankaltaisia systeemejä --esim kapitalistiset
maat--, niin kapitalismia ei voi tuhota ulkoapäin,
koska todellinen kuolema voi kohdata vain niitä
systeemejä, jotka hajoavat sisältä päin.
Tästä syystä kommunismia ei voi enää koskaan
korjata, eikä enää milloinkaan yksikään maa voi
joutua kommunismin käsiin, koska nyt loputkin
kommunistiset systeemit ovat kuolemassa, koska
niiden sisällä tapahtuu koko ajan hajoamista,
sdillä yksi niistä jo kuoli.
Tästä samasta syystä minulle riittää, että minä
tuhoan sisältä päin tämän kapitalistisen systeemin,
niin sen jälkeen maailman kaikkia kapitalistisia
systeemejä ei pidättele elossa enää mikään.