Supreme Logic
asiakas
Teidän sydämiinne tullaan kohta asentamaan sen vanhan
ja hapatetun logiikan tilalle...:
Häviääkö P, jos -P?
P on alkuperäinen suhteessa miinuspeehen;
Mikään alkuperäinen ei voi kadota sen kohdatessa
negaationsa!
Negaatiot ovat aina väärämielisyydestä nousseita; ei yksikään,
joka tuntee totuuden, voi tehdä mistään asiastaan negaatiota;
totuus elää ilman negaatiota, kun taasen negaatio ei voi olla
ilman -negaatiota; totuutta.
Näin myös ei-Jumala ei voi millään tuhota, dissimiloida
Jumalaa; Jumala on Alkuperäinen mihin tahansa jumala-
käsitteen negaatioon nähden; Jumala ja ei-Jumala eivät
ole logiikassa tasa-arvoisia; AITO logiikka ei voi käyttää
negaatiota nähdäkseen totuuden.
Rickhard Feynman: Mieli ei milloinkaan vähennä mitään maailmasta;
se voi vain lisätä maailmaan jotakin.
Tämän korkeimman logiikan johdannossa jo todetaan, ettei
tämä logiika käytä lainkaan negaatiota todistaakseen totuuden;
tämä logiikka on totuus.
Kuka tahansa, joka käyttää negaatioita todistakseen
sen vastakohdan olemattomaksi, on tehnyt täysin mielettömän
teon; ei voi olla edes negaatiota, jollei ole sen vastakohtaakaan.
Ja se on universaalinen totuus, että negaation vastakohta on aina
alkuperäisempi kuin sen vastakohta; negaatio ei milloinkaan voi olla
vastakohtansa tasolla!
asiakas
> Hieman johdantoa siihen korkeimpaan logiikkaan, joka
> Teidän sydämiinne tullaan kohta asentamaan sen vanhan
> ja hapatetun logiikan tilalle...:
>
> Häviääkö P, jos -P?
>
> P on alkuperäinen suhteessa miinuspeehen;
Sen vanhan, happaman logiikkanne mukaan 'miinus-P' on aina
se, jonka Teidän logiikkasnne 'todistaa' olemattomaksi! Te aina
valitsette negaation siksi, jota ei ole, joka on vähemmän arvoinen.
Ja tämä on totuus!
Siksi Te ette ole vielä koskaan käyttäneet aitoa logiikkaa,
sillä aito logiikka on sellaista, missä ei ole negaatiota; siinä
ei nimenomaan etukäteen valita jonkin asian negaatiota, joka
sitten mukamas olisi olematonta, koska se Teidän logiikkanne
selvästi osoittaa, että...
Ymmärrättekö!
Sen vanhan logiikkanne mukaan Te aina valitsette negaation
siksi, joka kannattaa hylätä, koska...
Siksi Teidän logiikkanne ei nimenomaan ole johdattanut
Teitä negaation hylkäämiseen, vaan se on jo ennalta valittu,
ja sen ennalta valinnan osoittaa todeksi, että n e g a a t i o..
Ei yksikään olento voi elää negaatioiden kanssa; kaikki todelliset
asiat ovat ilman etumerkkejä; ne vain ovat. Siksi negaatioon
pääseminen ei kerro mitään järjen käytöstä, vaan se on puhdasta
järjettömyyttä.
Sillä jos Te todella olisitte päässeet todellisuuteen käsiksi
tuolla logiikallanne, niin silloin Te ete voisi kieltää edes
negaatioiden olemassaoloa. Mutta kun te nimen omaan
kiellätte jopa negaatiotkin, vaikka juuri niiden mukaanhan
Teidän tulisi elää:
Kun Te saatte logiikallanne tulokseksi, että Kaikkeuden Luoja
onkin ei-Luoja, niin silloin pitää jo järjenkin sanoa, että kaikki
asiat tulisi olla Teille silloin eitä! Ei-Silloin ei-Te ei-eläisitte ei-
kaikkeudessa, ei-elämää, ei-tietoisina, ei-missä ei-Te ei-
käyttäisitte ei-logiikkaa...
ei-piste, eli jatkuu
asiakas
> alkuperäisempi kuin sen vastakohta; negaatio ei milloinkaan voi olla
> vastakohtansa tasolla!
Kaikkein täydellisin täydellisyystodistus:
Absoluutti!
On mahdotonta, että Absoluutilla olisi negaatiota;
Absoluutti on ehdoitta olemassa; sen oleminen ei riipu
mistään, ei edes ei-Absoluutista. MuttA!!!
Ei-Absoluutti ei ole Absoluutti, koska se voisi olla
olemassa vain Absoluutin läsnäolossa.
Täten on todistettu, että aito logiikka käyttä ainoastaan
etumerkittömiä asioita; aidolla logiikalla on mahdotonta
kumota todellisuutta, tai mitään todellisuudesta, kun taasen
kaikki, mikä ei ole todellista, on nimenomaan e i t ä !
Jos Teidän logiikkanne ei perustu Absoluuttiin, niin se ei ole
mistään kotoisin.
Vain Absoluutista lähtevä voi asettaa logiikan merkit sellaisiksi,
että ne todella sanovat jotakin todellisuudesta.
asiakas
> että ne todella sanovat jotakin todellisuudesta.
Täydellisin esimerkki ylläolevasta:
Jumala!
Te ette sano yhtään mitään todellisuudesta, jos
sanoisitte ei-Jumala. Ja jos todella haluatte
olla järkeviä, teidän on ehdoitta tunnustettava
se, ettei negaatiolla voi sanoa yhtään mitään
todellisuudesta.
Pelkästään se, kun ymmärrätte tuon yllä olevan lauseen
(ettei negaatiolla voi sanoa yhtään mitään), ylittää
absoluuttisesti ihmisen käyttämän logiikan.
Tämä uusi logiikka ei nimenomaan edellytä ihmisen
logiikalta (ennalta) olemassaoloa!
Kun taasen ihmisen logiikan mukaan on järkevää
pitää totuutta ennakkoehtona ihmisen logiikalle
ja sen tuloksille!
asiakas
> olemassa vain Absoluutin läsnäolossa.
Samoin ei-Jumala ei voi olla jumalallinen.
Joten jumalattomalla (ei-Jumalalla) ei voida kumota Jumalaa!
Miten Te voisittekaan todistaa ei-Jumalan sellaiseksi Jumaluudeksi,
jonka läsnäolossa ei olisi Jumalaa?
Samoin pätee kaikkien Teidän etikaksi nyt muuttuneen
logiikkanne kanssa; ei-P ei todista yhtään mitään P:sta;
ei-P on täydellisesti ei-Peellinen, kun taasen P on täydelleen
Peellinen; täydellisesti Peellisessä ei ole mitään Peetöntä!
Kuten Jumalassa ei ole yhtään jumalatonta, eikä jumalaton voi
tuntea Jumalaa.
asiakas
> logiikkanne kanssa; ei-P ei todista yhtään mitään P:sta;
> ei-P on täydellisesti ei-Peellinen, kun taasen P on täydelleen
> Peellinen; täydellisesti Peellisessä ei ole mitään Peetöntä!
>
> Kuten Jumalassa ei ole yhtään jumalatonta, eikä jumalaton voi
> tuntea Jumalaa.
Täten on todistettu, että Jumalaton ei nimen omaan käytä
logiikkaa (järkeä) todistaakseen olevansa oikeassa, vaan
hän on jo etukäteen tehnyt päätöksen olla uskomatta
Jumalaan, vaan hänpä ei-Jumalaan uskoopi.
Täten on todistettu, että negaatiot ovat aina etukäteen valittuja;
ettei logiikka johda ihmistä negaatioon, vaan ihminen, joka
väittää saaneensa logiikalla tulokseksi negaation, saa sen vain
siksi, koska hän on jo etukäteen valinnut sen.
Negaatiologiikka ei käytä järkeä ensinkään.
asiakas
Tämä nähdään siitä, että negaatiologiikka, on
ei-logiikkaa.
Ei-logiikassa ei-on ei-luonnollista ei-saada ei-Jumalaa.
Joka on helppoa nähdä logiikalla, joka ei käytä eitä.
asiakas
>
> Joka on helppoa nähdä logiikalla, joka ei käytä eitä.
Logiikassa on luonnollista saada Jumala.
Oikeastaan Jumala on absoluuttinen välttämättömyys
aidolle logiikalle.
Koska (persoonallinen) Absoluutti on välttämättömyys todellisuudelle!
Logiikka ilman Absoluuttia on kuin sokeri ilman makeutta.
asiakas
>
> Absoluutti!
>
> On mahdotonta, että Absoluutilla olisi negaatiota;
> Absoluutti on ehdoitta olemassa; sen oleminen ei riipu
> mistään, ei edes ei-Absoluutista. MuttA!!!
Koska siis Absoluutilla ei ole negaatiota, ja koska
kaikki on Absoluutista (Aiheuttamattomasta Aiheuttajasta),
niin silloin negaatio-logiikka on mistä?
Mitä Te oikeastaan pystytte todistamaan negaatioillanne
todellisuudesta muuta kuin sen, että Absoluutti leikkii itsensä
kanssa?
Kun Te mukamas todistatte, että ei-Jumala on
suurempi kuin Jumala, niin siinä Absoluutti on
piiloutunut itseltään. Ja koska kyseessä on
Absoluutin piiloleikki itsensä kanssa, niin silloin
Te ymmärrätte, kuinka Teidän vakavuutenne onkaan
todellista ja aitoa -- Teille! Ette Te voi leikkiä loogista,
vaikka Teidän logiikkanne olisi perseestä -- kuten se on.
asiakas
>
> Oikeastaan Jumala on absoluuttinen välttämättömyys
> aidolle logiikalle.
>
> Koska (persoonallinen) Absoluutti on välttämättömyys todellisuudelle!
>
> Logiikka ilman Absoluuttia on kuin sokeri ilman makeutta.
Tämä logiikka --josta olen laittanut nämä juonteet esimerkeiksi--
on korkeinta logiikkaa siksi, koska sillä on Absoluutti, kuten
sokerilla on makeus; tälle logiikalle Absoluutti ei ole kohde,
objekti...!
(Ja tämä logiikka esitellään tällaisenaan myös Suomin ja koko
tämän maailman nuorille, sillä jo on tullut nuorillekin aika
alkaa käyttämään ihan itse omaa itseään, eikä olla noiden
surkeiden perinteiden ja rituaalien orjia vainen...)
Voinen toki Teidän tähtenne vielä kertoa tässä tämä näin:
Oletetaan, että Teidän logiikalle Absoluutti (joka on myös Jumala,
suom.huom) olisi kohde, eli Teidän logiikkanne käsittelisi Absoluuttia
logiikkanne loogisilla operaattoreilla (Absoluutti olisi silloin
tavallaan
operandi muiden operandien joukossa).
Silloin Te olisitte itse asettuneet Absoluutin vastapooliksi,
ei-Absoluutiksi!
Yllä oleva johtopäätös on täysin kiistämätön totuus siitä logiikasta,
joka käsittelee todellisuutta objektina, puhumattakaan sen eittämät-
tömyydestä silloin, kun logiikan objectina on todellisuuden ehdoton
perusta, Absoluutti.
Mutta nyt asettuu järki sille paikalle, mille se tässä
korkeimmassa logiikassa kuuluukin; se sanoo yks-
kantaan, että on pelkkää järjettömyyttä kuvitella
Absoluutille Absoluutin vertainen olio, olkoot se
sitten logiikan operaattorina tahi ei.
Järki (joka tulee Absoluutista) ei millään voi hyväksyä
Absoluutin olevan kohteena; järki sanoo jokaisessa
rehellisessä, että Absoluutin ja Absoluutista tulevan
todellisuuden on oltava ilman vastakohtia.
Joka asettaa vastakohtia, on itse asettunut asian
vastakohdaksi, todellisuuden ulkopuolelle.
Niinpä tämä kuuluu nyt näin: Mikä tahansa logiikka,
joka ei lähde Absoluutista pitäen Absoluuttia Faktojen
Faktana --, jota ei tarvitse, eikä pidä todistaa millään
muotoa, vaan joka itse ottaa itsensä todesta--, on
eittämättä alempi logiikka kuin tämä logiikka, joka
kertoo Absoluutista absoluuttisella varmuudella.
Jos siis Teidän logiikalle Jumala on kohde, niin on
vain totuus, kun sanon, että Teidän logiikkanne on
surkeaa logiikkaa, lapsellista järkeilyä!
Jumala ei ole järkeilyn kohde, kuten on täysin mahdotonta
olla järkevä, jos pitää Absoluuttia logiikan kohteena.
Jumala --Absoluutti-- järkeilee meissä.
Tämä on Absoluutin järkeilyä.
asiakas
> joka ei lähde Absoluutista pitäen Absoluuttia Faktojen
> Faktana --, jota ei tarvitse, eikä pidä todistaa millään
> muotoa, vaan joka itse ottaa itsensä todesta--, on
> eittämättä alempi logiikka kuin tämä logiikka, joka
> kertoo Absoluutista absoluuttisella varmuudella.
Kerron sen saman nyt tällä tavoin
(silla kaikki asiat ovat kerrottavissa äärettömän monin eri tavoin):
Absoluutista ei voida todellisuudessa puhua mitenkään
muutoin kuin absoluuttisella varmuudella.
Joka ei pysty puhumaan ehdottomalla varmuudella
Absoluuttista, ei ole puhunut Absoluutista, vaan omasta
egostaan ja sen odotuksista, millainen kaikkeuden tulisi olla.
Ja näin rehellisesti tunnustettuna tulee ilmi, mitä on
todellinen rohkeus: Se on rohkea, joka uskaltaa
puhua todellisista asioista.
Sillä silloin ei enää puhu ego, vaan Jumala.
Sillä vain Jumala tietää, miten asiat todella ovat.
Teidän logiikkanne on pelkureiden logiikkaa, koska sille
Jumala on kohde; se ei uskalla kohdata Jumalaa, puhu-
mattakaan Absoluutin 'kohtaamisesta', assosiaatioksi
assosioitumisesta. Tästä lisää hetken kuluttua, pysykää
rauhallisina paikoillanne.
asiakas
> Sillä vain Jumala tietää, miten asiat todella ovat.
>
> Teidän logiikkanne on pelkureiden logiikkaa, koska sille
> Jumala on kohde; se ei uskalla kohdata Jumalaa, puhu-
> mattakaan Absoluutin 'kohtaamisesta', assosiaatioksi
> assosioitumisesta. Tästä lisää hetken kuluttua, pysykää
> rauhallisina paikoillanne.
Jumala on assosiaatio; Jumala assosioituu meissä ja meistä.
(Jumala on myös absoluuttinen; se tarkoittaa sitä, että
absoluuttisella tasolla Jumala on Matriisi; kaikella on
absoluuttinen, ikuinen paikkansa. Tämä on kuitenkin
'opetettavissa' vain kaikkein korkeimmalle ehtineille):
Kuka tahansa assosioi monet yhdeksi, ei ole tehnyt
sitä itse, vaan Jumala hänessä.
On mahdotonta, että yksilötietoisuus, ihmistajunta
pystyisi assosioimaan esim muurahaiset yhdeksi
muurahaisyhdyskunnaksi:
Kun Sinä menet metsään ja katsot muurahaiskekoa sen
lukemattomine muurahaisineen, ja näet sen yhtenä olentona,
olet tehnyt yliluonnollisen teon; olet tehnyt jumalallisen
assosiaation.
Samoin jokainen, joka näkee (assosioi) kaikki ihmiset
ihmiskuntana, ei enää siinä voi kuvitella itsekkäitä
tekoja yksilöille, vaan hän miettii, mihin kaikkeen
kaikki ihmiset yhtenä pystyisivätkään. Se on silloin
samaa kuin sanoa hyvästit egolle.
Egoistinen tyyppi ei millään pysty assosioimaan
ihmisiä ihmiskunnaksi, planetaariseksi tietoisuudeksi,
joka toimii yhden varman päämäärän hyväksi; jossa
kaikki yksilöt, ihmiset toimivat yhden yhteisen pää-
määrän hyväksi.
Onko mitään varmempaa tapaa meditoida itsensä
jumalallisen tietoisuuteen kuin thdä assosiaatiota?
Minä sanon, että ei ole. Assosiaatio toimii tehokkaasti
jumalatietoisuuden esille tuojana niin talossa kuin puu-
tarhassakin, niin idässä kuin lännessäkin. Ja tämä
metodi ei kaipaa oppillisuutta.
asiakas
> Jumala on kohde; se ei uskalla kohdata Jumalaa, puhu-
> mattakaan Absoluutin 'kohtaamisesta', assosiaatioksi
> assosioitumisesta. Tästä lisää hetken kuluttua, pysykää
> rauhallisina paikoillanne.
Kohtaaminen on nyt siis mennyttä; milloinkaan ei
enää Teille voi tulla kohtaamisyhteiskuntaan, vaan sen sijaan
tulee Assosiaatio, Ihmiskunta, jonka Te tulette näkemään
Ihmeiden Tekijänä;
Ihmisten assosioima Ihmiskunta pystyy vain ihmeellisiin
tekoihin. Ja ihmeellisimpiin tekoihin. Näin voimakas on
oleva teidän assosiaationne, että Jumala taivaassa on
katseleva teitä ihmetellen; nyt mikään ei ole oleva
Ihmisille mahdotonta.
Mutta elkää Työ peljätkö; minä en aio sekottaa enää
Teidän kieliänne. Baabelin sekotus oli tarpeellinen aikanaan,
jotta saatiin aikaan suklaan --makean värinen Ihminen.
asiakas
> enää Teille voi tulla kohtaamisyhteiskuntaan, vaan sen sijaan
> tulee Assosiaatio, Ihmiskunta, jonka Te tulette näkemään
> Ihmeiden Tekijänä;
Assosioikaa itsenne.
Ego ei kuitenkaan voi assosioida mitään, vaan
sen typillinen toiminta on erillistäminen; eristä
itsesi, ego. Tämä on käsky; eristä itsesi
lopullisesti ihmiskunnasta.
MUUTEN! Jeesus assosioi itsensä Jumalaan?
Kun Jeesus sanoi, että hän ja Isä ovat yhtä (mutta
hän myös todisti, ettei hän ole Jumala; Isä on suurempi..),
niin silloin ja siinä Jeesus oli assosioinut itsensä Jumalaan,
ja Jumalasta. Ja hän myös sanoi, että ihmisten tulee olla
yhtä kuin hän on yhtä Isän kanssa;
ettei ihmisten tule vain kohdata toisiaan, vaan
ihmisten tulee assosoida itsensä muiksi.
Joka assosioi itsensä lähimmäisekseen, ei tee kellekään
mitään pahaa, vaan hän on asettanut itsensä Ihmisen
palvelukseen, planetaarisen tietoisuuden tilaan.
Pasi Lähteenmäki
asiakas <asi...@lib.hel.fi> wrote in message
news:3851358E...@lib.hel.fi...
> > Vain Absoluutista lähtevä voi asettaa logiikan merkit sellaisiksi,
> > että ne todella sanovat jotakin todellisuudesta.
>
> Täydellisin esimerkki ylläolevasta:
>
> Jumala!
Määrittele "Jumala".
> Te ette sano yhtään mitään todellisuudesta, jos
> sanoisitte ei-Jumala. Ja jos todella haluatte
> olla järkeviä, teidän on ehdoitta tunnustettava
> se, ettei negaatiolla voi sanoa yhtään mitään
> todellisuudesta.
> Pelkästään se, kun ymmärrätte tuon yllä olevan lauseen
> (ettei negaatiolla voi sanoa yhtään mitään), ylittää
> absoluuttisesti ihmisen käyttämän logiikan.
Puhueassasi sanoja et koskaan puhu absoluuttisen todellista.
> Tämä uusi logiikka ei nimenomaan edellytä ihmisen
> logiikalta (ennalta) olemassaoloa!
> Kun taasen ihmisen logiikan mukaan on järkevää
> pitää totuutta ennakkoehtona ihmisen logiikalle
> ja sen tuloksille!
Logiikan tarkoitus on olla päättelyn työkalu asioissa joista voidaan olla
suhteellisen varmoja. Logiikka on aina määrittelykysymys. 2-arvoinen (vanha)
logiikka on determinististä peliä joka soveltuu jopa ihmisille joilla ei ole
intuitiota. Se toimii monissa tapauksissa, mutta siinä on omat
ristiriitaisuutensa. Sumea moniarvoinen logiikka ratkaisee monia 2-arvoisen
logiikan ongelmia, mutta tunnustaa myös ettei itsekään ole absoluttinen,
mikä on myös sen vahvuus. Mitään ei voida todistaa absoluuttisesti todeksi.
Mitään ei myöskään voida todistaa absoluttisen epätodeksi, mutta tämä ei
silti oikeuta uskoa epätodennäköiseen.
(Intuitio=Ihmisen kyky päätellä, nähdä asioita ja niiden todellisia puolia
ilman symboolista käsittelyä ja täydellistä tietoisuutta siitä mikä
oikeuttaa päättelyn.)
Jokaiseen järjettömyyteen sisältyy pisara järkeä. Luopukaa jo siitä
järjettömästä absolutismistanne. Kaikki on suhteellista 2-arvoisella
logiikalla ei saada tulokseksi mitään varmaa luojasta, mutta sen käyttö ei
vain tue olettamusta, että sellainen olisi olemassa.
---
Muutama kirja jotka voivat mahdollisesti valaista asiaa
Deutsch David, Todellisuuden rakenne, Terra Cognita, 1997
Kosko Bart, Sumea logiikka, Art House, 1996
---
Uskossaan ovat vahvoja houkatkin, mutta totuudesta heillä ei ole tietoakaan.
Pasi Lähteenmäki
cr...@nospam.saunalahti.fi
www.saunalahti.fi/~exec1/DeCod
Pasi Lähteenmäki
> Hieman johdantoa siihen korkeimpaan logiikkaan, joka
> Teidän sydämiinne tullaan kohta asentamaan sen vanhan
> ja hapatetun logiikan tilalle...:
>
> Häviääkö P, jos -P?
Täydellisesti määrittelykysymys.
> P on alkuperäinen suhteessa miinuspeehen;
Vain jos niin määritellään.
> Mikään alkuperäinen ei voi kadota sen kohdatessa
> negaationsa!
Voi jos niin määritellään ja näin myös on määritelty nykylogiikassa.
Logiikka on väline, ei totuus.
> Negaatiot ovat aina väärämielisyydestä nousseita; ei yksikään,
> joka tuntee totuuden, voi tehdä mistään asiastaan negaatiota;
> totuus elää ilman negaatiota, kun taasen negaatio ei voi olla
> ilman -negaatiota; totuutta.
Väärämielisyys ja totuus ovat molemmat suhteellisia asioita kuten kaikki
muukin.
> Näin myös ei-Jumala ei voi millään tuhota, dissimiloida
> Jumalaa; Jumala on Alkuperäinen mihin tahansa jumala-
> käsitteen negaatioon nähden; Jumala ja ei-Jumala eivät
> ole logiikassa tasa-arvoisia; AITO logiikka ei voi käyttää
> negaatiota nähdäkseen totuuden.
"Aito" on suhteellista.
> Rickhard Feynman: Mieli ei milloinkaan vähennä mitään maailmasta;
> se voi vain lisätä maailmaan jotakin.
Tietysti.
> Tämän korkeimman logiikan johdannossa jo todetaan, ettei
> tämä logiika käytä lainkaan negaatiota todistaakseen totuuden;
> tämä logiikka on totuus.
Pelkästään käsite korkein logiikka on jo viallinen. Nimittäin jokainen
korkea logiikka tunnistaa omat ongelmansa.
> Kuka tahansa, joka käyttää negaatioita todistakseen
> sen vastakohdan olemattomaksi, on tehnyt täysin mielettömän
> teon; ei voi olla edes negaatiota, jollei ole sen vastakohtaakaan.
Täten siis jos todistamme ei-Jumalan vääräksi todistamme samalla myös
Jumalan vääräksi. Ongelma esiintyy vain kaksiarvoisessa logiikassa. Kysymys
ei ole laikaan ongelmallinen, mitään paradokseja ei ole.
> Ja se on universaalinen totuus, että negaation vastakohta on aina
> alkuperäisempi kuin sen vastakohta; negaatio ei milloinkaan voi olla
> vastakohtansa tasolla!
Universaalisia totuuksia ei ole. (Se on universaali totuus ;-)
Niin inhimillistä...
Pasi Lähteenmäki
> Jumala on assosiaatio; Jumala assosioituu meissä ja meistä.
> (Jumala on myös absoluuttinen; se tarkoittaa sitä, että
> absoluuttisella tasolla Jumala on Matriisi; kaikella on
> absoluuttinen, ikuinen paikkansa. Tämä on kuitenkin
> 'opetettavissa' vain kaikkein korkeimmalle ehtineille):
Jumala on käsite, illuusio johon monet niin sokeasti uskovat.
> Kuka tahansa assosioi monet yhdeksi, ei ole tehnyt
> sitä itse, vaan Jumala hänessä.
>
> On mahdotonta, että yksilötietoisuus, ihmistajunta
> pystyisi assosioimaan esim muurahaiset yhdeksi
> muurahaisyhdyskunnaksi:
Maailma on kokonaisuus, mutta mitään yliluonnollista siinä ei ole.
> Kun Sinä menet metsään ja katsot muurahaiskekoa sen
> lukemattomine muurahaisineen, ja näet sen yhtenä olentona,
> olet tehnyt yliluonnollisen teon; olet tehnyt jumalallisen
> assosiaation.
Ihminen näkee ihmeitä jos niitä haluaa nähdä. Ihminen uskoo yliluonnolliseen
jos niin haluaa tehdä, mutta lopulta *ihme* ja *yliluonnollinen* ovat vain
määrittelykysymyksiä. Niitä ei olla määritelty kunnes ne määritellää jolloin
ne eivät ole enää itseään.
> Samoin jokainen, joka näkee (assosioi) kaikki ihmiset
> ihmiskuntana, ei enää siinä voi kuvitella itsekkäitä
> tekoja yksilöille, vaan hän miettii, mihin kaikkeen
> kaikki ihmiset yhtenä pystyisivätkään. Se on silloin
> samaa kuin sanoa hyvästit egolle.
Jokainen joka kieltää itsekkään luontonsa kieltää itsensä ja elää
itsepetoksessa.
> Egoistinen tyyppi ei millään pysty assosioimaan
> ihmisiä ihmiskunnaksi, planetaariseksi tietoisuudeksi,
> joka toimii yhden varman päämäärän hyväksi; jossa
> kaikki yksilöt, ihmiset toimivat yhden yhteisen pää-
> määrän hyväksi.
>
> Onko mitään varmempaa tapaa meditoida itsensä
> jumalallisen tietoisuuteen kuin thdä assosiaatiota?
>
> Minä sanon, että ei ole. Assosiaatio toimii tehokkaasti
> jumalatietoisuuden esille tuojana niin talossa kuin puu-
> tarhassakin, niin idässä kuin lännessäkin. Ja tämä
> metodi ei kaipaa oppillisuutta.
Teorian voi oikeuttaa monella tavalla, mutta spekulaatio on aina ihmiskunnan
historiassa osoittautunut epävarmimmaksi ja siksi sitä ei yleisesti
käytetäkkään. Tilastot kertovat.
Bennett Machine
> > Täydellisin esimerkki ylläolevasta:
> >
> > Jumala!
>
> Määrittele "Jumala".
Todellisuudessa elävä ei Jumalaa määrittele, vaanJumala hänessä määrittelee
hänelle todellisuuden.
Se ei auta laittaa Jumalaa sulkeisiin... ;-)
Bennett Machine
> > Kun taasen ihmisen logiikan mukaan on järkevää
> > pitää totuutta ennakkoehtona ihmisen logiikalle
> > ja sen tuloksille!
>
> Logiikan tarkoitus on olla päättelyn työkalu asioissa joista voidaan olla
> suhteellisen varmoja. Logiikka on aina määrittelykysymys. 2-arvoinen (vanha)
Siinäpä se, ja Sinä sen sanoit; kun minä olen suhteellisen varma
mistä tahansa asiasta, olen silloin käsittänyt asian täydellisesti
-- suhteellisuudessa.
Vastaavasti: Kun käsitän asian absoluuttisesti, olen silloinKIN
vapaa logiikan metodeista; mitään sellaista, mitä ihminen logiikalla
tarkoittaa, ei tarvita siinä, kun ihminen on asiasta varma, suhteellisen
varma tai täysin epävarma!
Ihminen, joka on asiasta täysin epävarma, ei tule millään
logiikalla vakuutetuksi, ja kun ihminen on asiasta suhteellisen
varma, hänen varmuutensa myös pysyy suhteellisena.
Ja ehdoton varmuus ei myöskään lisäänny eikä vähene
logiikan keinoin.
Joten tuo väite, että logiikka on työkalu johonkin
varmuuteen pääsemisessä, ei ole lainkaan järkevä.
Kun ihminen alkaa käyttämään sitä ns logiikkaa, niin
hänellä on jo vastaus, mitä hänen PITÄÄ saada...
Vertaa näitä totuuksia:
A. About the Absolute; You can comprehend it absolutely only.
B. About the relative; You can not comprehend it absolutely.
C. About the unperfect; You can not comprehent it att all!
Absoluuttinen, suhteellinen ja epätäydellinen ovat
mielen universumin tasoja; logiikka ei kuljeta ihmistä
suhteellisuustasolta absoluuttiselle tasolle. Logiikalla
ei myöskään päästä epätäydellisyydestä suhteellisuuteen.
Ennen logiikkaa pitää olla totuus. Ja tämä on totuus, että kuin
ihminen käyttää logiikkaa, hänellä on jo totuus. Ja tämän Sinäkin
todistat, kun et edes suostunut ymmärtämään tätä Uutta Logiikkaa,...
Bennett Machine
> Muutama kirja jotka voivat mahdollisesti valaista asiaa
>
> Deutsch David, Todellisuuden rakenne, Terra Cognita, 1997
> Kosko Bart, Sumea logiikka, Art House, 1996
> ---
> Uskossaan ovat vahvoja houkatkin, mutta totuudesta heillä ei ole tietoakaan.
Hassua.. Olen niitä lukenut... Mutta en usko, että
David Deutch tai edes Koskon poika Bart ovat
tietoisia tästä Uudesta Logiikasta, joka sanoo, että
on mahdotonta käsittää epätäydellisyys, että käsittääk-
seen täydellisen, pitää olla täydellinen:
Epätäydelliselle kaikki on mahdotonta.
Bennett Machine
> > Häviääkö P, jos -P?
>
> Täydellisesti määrittelykysymys.
>
> > P on alkuperäinen suhteessa miinuspeehen;
>
> Vain jos niin määritellään.
Logiikkanne ei ole mitään, koska itsekin jo olet
todistanut, että ennen kuin (sitä) logiikkaa aletaan
soveltamaa (työkaluna), niin asiat ovat jo määriteltyjä!
Ei mitään järkeä, logiikkaa (järkeä) soveltaa logiikkaa jo järkeiltyihin
(loogisiin) asioihin.
Suomiksi, jos tuo ei mennyt järkeen: Logiikan, eli
järkeilyn soveltaminen on järkeilyn järkeilyä.
Jos kerta asia ON jo järkeilty, niin se ei enää parane
uudestakaan järkeilystä...
MOTTO: Absoluutin läsnäolo takaa sen, että mikä tahansa
asia näyttää johdonmukaiselta.
Rene Descartes totesi tämän asian niin, että järki on
se ainoa asia, joka näyttää jakaantuneen tasaisesti
kaikille; ei tarvita mitään järkeä, jotta tuntisi olevansa
johdonmukainen. Ja tämä johdonmukaisuuden tuntemus
tulee siis suoraan Absoluutilta, sillä vain Absoluutti pystyy
olemaan johdonmukainen myös jäjettömissä jutuissa!
Mutta täten sanottuna: Ei saa sekottaa johdonmukaisuutta
aitoon järkeilyyn. Kaikki, jopa väärämieliset, tuntevat
johdonmukaisuuden, mutta absoluuttisen voi tuntea vain
hän, jonka järki on selvä ja mielensä kirkas.
Bennett Machine
> > Tämän korkeimman logiikan johdannossa jo todetaan, ettei
> > tämä logiika käytä lainkaan negaatiota todistaakseen totuuden;
> > tämä logiikka on totuus.
>
> Pelkästään käsite korkein logiikka on jo viallinen. Nimittäin jokainen
> korkea logiikka tunnistaa omat ongelmansa.
Korkein logiikka ei ole sovellettavissa itseensä; se on itse,ja omana itsenään
se todistaa itsensä. Tämä ei ole kehä.
Bennett Machine
> > Kuka tahansa, joka käyttää negaatioita todistakseen
> > sen vastakohdan olemattomaksi, on tehnyt täysin mielettömän
> > teon; ei voi olla edes negaatiota, jollei ole sen vastakohtaakaan.
>
> Täten siis jos todistamme ei-Jumalan vääräksi todistamme samalla myös
> Jumalan vääräksi. Ongelma esiintyy vain kaksiarvoisessa logiikassa. Kysymys
> ei ole laikaan ongelmallinen, mitään paradokseja ei ole.
Korkeimmassa logiikassa Järki tunnistaa helposti alkuperäisen.
Jumala on alkuperäinen ei-Jumalaan nähden, joten mikään
todistus ei-Jumalasta ei koske Jumalaa. Tämä on selvästi
jokaisen itsensä nähtävissä suoraan tästä aidosta logiikasta,
jota korkeampaa ei ole missään.
Mitään sen kummempia määritelmiä ei enää sen näkemiseksi
tässä tarvitse sommitella...
Esim ei-Peetä ei ole ilman Peetä; Mikään todistus ei-Peestä
ei todista mitään Peestä. ei-P ja P ovat riippumattomia,
jotka vain tuntuvat toisiinsa kietoutuneilta, koska mieli
ne yhdistää...
Esim: 2-2 ei hävitä lukua kaksi; luvut eivät häviä
missään laskutoimituksessa. Samoin mikään logiikan
'lasku' ei voi hävittää mitään itse todellisuudesta.
Bennett Machine
> > On mahdotonta, että yksilötietoisuus, ihmistajunta
> > pystyisi assosioimaan esim muurahaiset yhdeksi
> > muurahaisyhdyskunnaksi:
>
> Maailma on kokonaisuus, mutta mitään yliluonnollista siinä ei ole.
Muurahaisyhdyskunta on yliluonnollisuus ihmiselle,kun taasen se, joka on
assosioinut muurahaiset
yhdeksi yhdyskunnaksi (assosiatiiviseksi olennoksi)
toimii juuri sieltä yliluonnolliselta tasolta, joten hänelle
ei tietystikään ole supernaturaalia...
Assosiaatio on egolle täysin mahdotonta, yliluonnollista.
On mahdoton, yliluonnollista, että ego voisi nähdä
yksilöiden muodostavan assosiaation, superolennon,
joka ei ole millään palautettavissa aineeseen.
On jo nähty, että muurahaisyhdyskuntaa ei voida
palauttaa muurahaisten geeneihin, tai mihinkään
aineellisuuteen. Joka siis näkee assosiaation, näkee Jumalan.
Bennett Machine
Tästä näemme, että kun muinoin jo ihmiset näkivät taivaalla
Jumalia, niin he todellakin näkivät oikein: Koska tähtien
näkeminen merkityksellisissä joukoissa on puhdasta
assosiaatiota; pelkästään eläimelliset eivät millään voi
nähdä tähtikuvioita.
Samoin kuin eläimet eivät voi tajuta ihmisen hymyä hymyksi..!
Hymyn näkeminen on Näkymättömän katselemista.
Tämän näkee siitä, että monet ihmiset tulkitsevat
hymyn toisen kasvoilla muuksi kuin hymyksi; he
toimivat silloin eläimenään, jota he eivät ole kesyttäneet.
Kun Sinä näet ihmiset yhtenä ihmiskuntana, et voi millään
siinä kuvitella yksilö ihmisten tekevän mitään pahaa toisilleen.
Jopa tämä ihmiskunnan hyvyys tulee ilmi siinä, ettei
yksikään yksilö pysty murhaamaan ihmiskuntaa...
Jos siis joku, joka sanoo tuntevansa ihmiskunnan, kuvittelee
sille vihollisia, kuvittelee silloin väärin, sillä assosiaatio-olennolla
ei ole mitään vihollisia...
Ei kukaan voi tuntea yhtäkään assosiaatio-olentoa, jollei
ole assosioinut Korkeinta Olentoa; kaikkien maailmojen
ihmiskuntia ja enkelikuntia yhdeksi ainoaksi Super Olennoksi.
Ihmiset, jotka kuvittelevat ihmiskunnalle vihollismaailmoja,
eivät tunne assosiatiivisia olentoja; he eivät näe...
Universumilla ei ole vihollisia.
Vain egoilla on vihollisia.
Sanctius
>Määrittele "Jumala".
Määritelmä: Minä itse olen pieni ja epäharmoninen Jumala vähän
suuremman ja vähän vähemmän epäharmonisen Jumalan osasena, joka
puolestaan on osana paljon suurempaa ja paljon harmonisempaa Jumalaa.
Isä Meidänkin on ikuinen Poika. Ja me olemme pojanpojanpojan-
pojanpojanpojan... poikia. Ja aina tuhlaajapoikia, kunnes oppivat
tuntemaan Itsensä, ja siten Luojansa.
--
__§anctius__________________________________
The first repeat in pride: "Behold, I know!"
http://user.sgic.fi/~sanctius/theodorus/pic/
Sanctius
>Universumilla ei ole vihollisia.
>Vain egoilla on vihollisia.
Joten miksi kritisoinkaan joitakin kirjoituksia? Koenko itseni tai
ajatukseni uhatuksi? Tuhoudunko, jos en hyökkää? Mikä tuhoutuu? No
ylpeys ehkä ensimmäisenä, sitten turhamaisuus, ja lopuksi erillisyys.
Pasi Lähteenmäki
Bennett Machine <asi...@lib.hel.fi> wrote in message
news:38525DCF...@lib.hel.fi...
> Muurahaisyhdyskunta on yliluonnollisuus ihmiselle,kun taasen se, joka on
> assosioinut muurahaiset
> yhdeksi yhdyskunnaksi (assosiatiiviseksi olennoksi)
> toimii juuri sieltä yliluonnolliselta tasolta, joten hänelle
> ei tietystikään ole supernaturaalia...
"Hänelle" jos haluaa niin sanoa. Tuskin meillekään mitään yliluonnollista
jos vain ymmärtäisimme ja mehän vielä ymmärrämme (epätäydellisesti, mutta
kuitenkin).
> Assosiaatio on egolle täysin mahdotonta, yliluonnollista.
>
> On mahdoton, yliluonnollista, että ego voisi nähdä
> yksilöiden muodostavan assosiaation, superolennon,
> joka ei ole millään palautettavissa aineeseen.
>
> On jo nähty, että muurahaisyhdyskuntaa ei voida
> palauttaa muurahaisten geeneihin, tai mihinkään
> aineellisuuteen. Joka siis näkee assosiaation, näkee Jumalan.
Se on yksi, mutta sen järjestelmällisyys on helposti ennustettavissa sen
sisäisestä informaatiosta. Siis jos tiedän sen informaation joka sisältyy
muurahaisten geeneihin, molekyyleihin ja atomeihin jne. voin luoda tai
simuloida vastaavanlaisen muurahaisyhteiskunnan.
--
Uskossaan ovat vahvoja houkatkin, mutta totuudesta heillä ei ole tietoakaan.
Pasi Lähteenmäki
cr...@nospam.saunalahti.fi
www.saunalahti.fi/~exec1/DeCod
Pasi Lähteenmäki
> Pasi Lähteenmäki wrote:
>
> > > Kuka tahansa, joka käyttää negaatioita todistakseen
> > > sen vastakohdan olemattomaksi, on tehnyt täysin mielettömän
> > > teon; ei voi olla edes negaatiota, jollei ole sen vastakohtaakaan.
> >
> > Täten siis jos todistamme ei-Jumalan vääräksi todistamme samalla myös
> > Jumalan vääräksi. Ongelma esiintyy vain kaksiarvoisessa logiikassa.
Kysymys
> > ei ole laikaan ongelmallinen, mitään paradokseja ei ole.
>
> Korkeimmassa logiikassa Järki tunnistaa helposti alkuperäisen.
Järki tekee aina työt ja niin se kuuluu ollakin, kaikki muu on vain
työkaluja, jotka järki on itselleen luonut.
> Jumala on alkuperäinen ei-Jumalaan nähden, joten mikään
> todistus ei-Jumalasta ei koske Jumalaa. Tämä on selvästi
> jokaisen itsensä nähtävissä suoraan tästä aidosta logiikasta,
> jota korkeampaa ei ole missään.
"Ei voi olla negaatiota ellei ole sen vastakohtaa" Nojoo...olen itsekin sitä
mieltä, että tämäntyyppinen "ongelma" ei ole lainkaan ongelma. Mikään
todistus ei koske Jumalaa, sillä sitä ei voi perustella suuntaan eikä
toiseen. Ei ole siis syytä olettaa Jumalasta yhtään mitään.
> Mitään sen kummempia määritelmiä ei enää sen näkemiseksi
> tässä tarvitse sommitella...
>
> Esim ei-Peetä ei ole ilman Peetä; Mikään todistus ei-Peestä
> ei todista mitään Peestä. ei-P ja P ovat riippumattomia,
> jotka vain tuntuvat toisiinsa kietoutuneilta, koska mieli
> ne yhdistää...
Hmm...määritelmän mukaan ei-P = ei-P. Jos meillä on P ja A niin A on
selkeästi ei-P. Siis jos meillä on A, P:n sijasta, meillä ei ole P:tä. Ei
mitään kummallista. Riippuvuus vain sisältyy määritelmään.
> Esim: 2-2 ei hävitä lukua kaksi; luvut eivät häviä
> missään laskutoimituksessa. Samoin mikään logiikan
> 'lasku' ei voi hävittää mitään itse todellisuudesta.
2-2 lisää todellisuuteen ei hävitä siitä mitään. Alku:2, välivaihe:2-2,
loppu:0. Operaatio 2-2 on 3:n kertainen alkuperäiseen (imag.) todellisuuteen
nähden. Edelleenkään ei mitään kummallista. Vain numeropeliä sovituin
säännöin.
Pasi Lähteenmäki
> > aineellisuuteen. Joka siis näkee assosiaation, näkee Jumalan.
>
> Jumalia, niin he todellakin näkivät oikein: Koska tähtien
> näkeminen merkityksellisissä joukoissa on puhdasta
> assosiaatiota; pelkästään eläimelliset eivät millään voi
> nähdä tähtikuvioita.
>
> Samoin kuin eläimet eivät voi tajuta ihmisen hymyä hymyksi..!
Eläimet ovatkin (tavallaan) alempia olentoja. En tarkoita, että ne olisivat
sen arvottomampia. Jokaisella pikkuisella osalla tätä maailmaa on tarkka,
tärkeä paikkansa siinä.
> Hymyn näkeminen on Näkymättömän katselemista.
Hymy on ennemminkin informaatiota kuin olevaa, mutta se on koodattu olevaan.
Ja onhan informaatiokin olevaa, tavallaan. Kaikki kokeminen on vain
informaatiota.
> Tämän näkee siitä, että monet ihmiset tulkitsevat
> hymyn toisen kasvoilla muuksi kuin hymyksi; he
> toimivat silloin eläimenään, jota he eivät ole kesyttäneet.
Epätäydellisen on joskus hankala tulkita epätäydellinen oikein. Informaatio
on silti olemassa.
> Kun Sinä näet ihmiset yhtenä ihmiskuntana, et voi millään
> siinä kuvitella yksilö ihmisten tekevän mitään pahaa toisilleen.
Ihminen ei ole ristiriidaton tai täydellinen. Jos näin olisi yhteiskunnissa
ei olisi rikoksia tai sotia. Yksilöt kuitenkin tekevät pahaa tosilleen ja
sotia on.
> Jopa tämä ihmiskunnan hyvyys tulee ilmi siinä, ettei
> yksikään yksilö pysty murhaamaan ihmiskuntaa...
Yksi yksilö pystyy murhaamaan yhteiskunnan. Niin on käynytkin ja niin tulee
myös käymään. Maailma tulee silti aina olemaan ja siinä tulee aina olemaan
elämää, sillä kaikki mikä on menetetty syntyy myös uudestaan joskus. Aika on
puolellamme JA meitä vastaan.
> Jos siis joku, joka sanoo tuntevansa ihmiskunnan, kuvittelee
> sille vihollisia, kuvittelee silloin väärin, sillä assosiaatio-olennolla
> ei ole mitään vihollisia...
Maailmankaikkeudella ei ole vihollisia.
> Ei kukaan voi tuntea yhtäkään assosiaatio-olentoa, jollei
> ole assosioinut Korkeinta Olentoa; kaikkien maailmojen
> ihmiskuntia ja enkelikuntia yhdeksi ainoaksi Super Olennoksi.
Maailmankaikkeus on yksi.
> Ihmiset, jotka kuvittelevat ihmiskunnalle vihollismaailmoja,
> eivät tunne assosiatiivisia olentoja; he eivät näe...
Ihmiset eivät näe, eivätkä tule näkemään (täydellisesti).
> Universumilla ei ole vihollisia.
Aivan.
> Vain egoilla on vihollisia.
Totta.
Pasi Lähteenmäki
> Hassua.. Olen niitä lukenut... Mutta en usko, että
> David Deutch tai edes Koskon poika Bart ovat
> tietoisia tästä Uudesta Logiikasta, joka sanoo, että
> on mahdotonta käsittää epätäydellisyys, että käsittääk-
> seen täydellisen, pitää olla täydellinen:
Deutchin paras saavutus oli mielestä hänen käsityksensä teorian
oikeutuksesta. Koskon taas käsitys totuuden likiarvoisuudesta ja
likiarvoisuuden soveltaminen logiikaan eli moniarvoinen logiikka.
Uusi logiikkasi sanoo, että on mahdotonta käsittää epätäydellisyys. Aika
tulee näyttämään (ja ehkä se on jo näyttänyt, muttei kaikille), että
epätäydellisen käsittäminen epätäydellisesti on mahdollista ja se on jopa
tärkeää.
Uusi logiikkasi sanoo, että käsittääkseen täydellisen, pitää olla
täydellinen. Tämä on myös mahdotonta, sillä vaikka olisi täydellinen, yksi,
kokonaisuus ei silti voi käsittää itseään täydellisesti. Alemman asteen
järjestelmän voi täydellisesti käsittää vain ylemmän asteen järjestelmä. Eli
siis jos on Jumala hän ei käsitä itseään, jos on jokin mikä käsittää Jumalan
on jokin mikä on Jumalaakin korkeampi olento, mutta silloinkaan hän ei
käsitä itseään.
Väitteitäni tukee mm. Gödelin epätäydellisyyslause. [Rudy Rucker, Mieli ja
äärettömyys, Art House, 1998]
> Epätäydelliselle kaikki on mahdotonta.
Ei lainkaan, epätäydellisellä vain kaikki täydellinen on mahdotonta, mutta
tämänhän jo tiedämme, olemmehan ihmisiä, epätäydellisiä.
Pasi Lähteenmäki
> Pasi Lähteenmäki wrote:
>
> > > Häviääkö P, jos -P?
> >
> > Täydellisesti määrittelykysymys.
> >
> > > P on alkuperäinen suhteessa miinuspeehen;
> >
> > Vain jos niin määritellään.
>
> Logiikkanne ei ole mitään, koska itsekin jo olet
> todistanut, että ennen kuin (sitä) logiikkaa aletaan
> soveltamaa (työkaluna), niin asiat ovat jo määriteltyjä!
Kaikki ihmisen kommunikaatio on määrittelykysymys.
> Ei mitään järkeä, logiikkaa (järkeä) soveltaa logiikkaa jo järkeiltyihin
> (loogisiin) asioihin.
Se luo turvallisuuden tunnetta ihmisille, sillä tässä epävarmuudessa monet
kaipaavat oikeutusta teorioilleen ja sen logiikka heille tarjoaa.
> Suomiksi, jos tuo ei mennyt järkeen: Logiikan, eli
> järkeilyn soveltaminen on järkeilyn järkeilyä.
Järkeilyn järkeilyä, oikeutuksen oikeutusta, järkeilyn oikeutusta,
oikeutuksen järkeilyä.
> Jos kerta asia ON jo järkeilty, niin se ei enää parane
> uudestakaan järkeilystä...
Ei, mutta se helpottaa ihmisten ristiriitaisia tunteita. Logiikka autaa
ihmistä ajattelemaan ja näin löytämään uusia asioita.
> MOTTO: Absoluutin läsnäolo takaa sen, että mikä tahansa
> asia näyttää johdonmukaiselta.
>
> Rene Descartes totesi tämän asian niin, että järki on
> se ainoa asia, joka näyttää jakaantuneen tasaisesti
> kaikille; ei tarvita mitään järkeä, jotta tuntisi olevansa
> johdonmukainen. Ja tämä johdonmukaisuuden tuntemus
> tulee siis suoraan Absoluutilta, sillä vain Absoluutti pystyy
> olemaan johdonmukainen myös jäjettömissä jutuissa!
>
> Mutta täten sanottuna: Ei saa sekottaa johdonmukaisuutta
> aitoon järkeilyyn. Kaikki, jopa väärämieliset, tuntevat
> johdonmukaisuuden, mutta absoluuttisen voi tuntea vain
> hän, jonka järki on selvä ja mielensä kirkas.
Suhteellista kaikki. Täydellistä ei ole eikä tule.
Pasi Lähteenmäki
> Korkein logiikka ei ole sovellettavissa itseensä; se on itse,ja omana
itsenään
> se todistaa itsensä. Tämä ei ole kehä.
Mikään ei voi todistaa itseänsä. Mikään ei voi ymmärtää itseänsä.
Täydellisesti.
[Gödel edelleen]
Pasi Lähteenmäki
> Pasi Lähteenmäki wrote:
>
> > > Kun taasen ihmisen logiikan mukaan on järkevää
> > > pitää totuutta ennakkoehtona ihmisen logiikalle
> > > ja sen tuloksille!
> >
> > Logiikan tarkoitus on olla päättelyn työkalu asioissa joista voidaan
olla
> > suhteellisen varmoja. Logiikka on aina määrittelykysymys. 2-arvoinen
(vanha)
>
> Siinäpä se, ja Sinä sen sanoit; kun minä olen suhteellisen varma
> mistä tahansa asiasta, olen silloin käsittänyt asian täydellisesti
> -- suhteellisuudessa.
Suhteellisen varma on eri asia kun suhteellisuus. Suhteellisuus tarkoittaa,
että ei ole absoluuttista asiaa tai tarkkailijaa. On vain subjektiivia
(todellisuuksia), näkemyksiä, näkökulmia. Suhteellisen varma ihmisen
sanastossa taas tarkoittaa, että ihminen on kohtalaisen varma. Täydellistä
ei ihmisessä tai ihmisen käsityksissä ole eikä tule.
> Vastaavasti: Kun käsitän asian absoluuttisesti, olen silloinKIN
> vapaa logiikan metodeista; mitään sellaista, mitä ihminen logiikalla
> tarkoittaa, ei tarvita siinä, kun ihminen on asiasta varma, suhteellisen
> varma tai täysin epävarma!
On illuusio, että jostain asiasta voisi olla täysin varma. Jos näin uskoo
tulee aina pettymään, sillä ennemmin tai myöhemmin havaitsee aina, että ei
ollutkaan *täysin* oikeassa. Nykylogiikan metodi on menetelmä mikä oikeuttaa
uskon päättelyn tulokseen, tietyllä varmuudella.
> Ihminen, joka on asiasta täysin epävarma, ei tule millään
> logiikalla vakuutetuksi, ja kun ihminen on asiasta suhteellisen
> varma, hänen varmuutensa myös pysyy suhteellisena.
> Ja ehdoton varmuus ei myöskään lisäänny eikä vähene
> logiikan keinoin.
Totta. Ehdotonta varmuutta ei ole, mutta voidaan aina sanoa esim. että olen
99.9%:n varma, että ennustukseni osuu oikeaan.
> Joten tuo väite, että logiikka on työkalu johonkin
> varmuuteen pääsemisessä, ei ole lainkaan järkevä.
Ei oikeastaan olekaan, koska varmuutta ei ole, mutta logiikka oikeuttaa
uskon siihen, että päättely on oikea tietyllä varmuudella.
> Kun ihminen alkaa käyttämään sitä ns logiikkaa, niin
> hänellä on jo vastaus, mitä hänen PITÄÄ saada...
Ei aina, mutta monesti. So what?
> Vertaa näitä totuuksia:
Voithan tietysti väittää mitä tahansa totuudeksi, mutta se ei ole järkevää,
sillä et voi tietää mitään varmaa totuutta.
> A. About the Absolute; You can comprehend it absolutely only.
Absoluuttinen voi tietyssä mielessä olla olemassa (suhteellisen
absoluuttinen, esim. koko maailmankaikkeutemme yhtenä), mutta silloin sitä
ei mikään voi ymmärtää. Ei edes absoluuttinen itse (sillä silloin muodostuu
ns. takaisinkytkentä, mikä tekee sarjasta äärettömän, matemaattisesti
käsiteltynä).
> B. About the relative; You can not comprehend it absolutely.
Sinänsä järkevä lause, koska mitään ei voida ymmärtää absoluttisesti.
> C. About the unperfect; You can not comprehent it att all!
En sainoisi niinkään. Epätäydellisen voi ymmärtää osittain. Jos meillä on
70% varmuudella totuus voidaan sanoa, että sillä pääteltäessä seuraa
vaiheista riippuen esim. 50% varmuudella totuus, mutta varmuusaste on aina
pienempi kuin 100%.
> Absoluuttinen, suhteellinen ja epätäydellinen ovat
> mielen universumin tasoja; logiikka ei kuljeta ihmistä
> suhteellisuustasolta absoluuttiselle tasolle. Logiikalla
> ei myöskään päästä epätäydellisyydestä suhteellisuuteen.
Kaikki havaintomaailmamme ja yleensäkin se mitä kutsumme maailmaksemme on
mielissämme. Miten voisimme puhua mistään muusta koska emme ole koskaan
mitään muuta nähneet emmekä tule näkemäänkään. Silti se mitä näemme
mielissämme kuvastaa todellista maailmankaikkeuttamme, sillä jokainen
maailmankaikkeuden palanen kuvastaa sitä kokonaisuutena.
> Ennen logiikkaa pitää olla totuus. Ja tämä on totuus, että kuin
> ihminen käyttää logiikkaa, hänellä on jo totuus. Ja tämän Sinäkin
> todistat, kun et edes suostunut ymmärtämään tätä Uutta Logiikkaa,...
Ennen ihmisiä oli "totuus", maailma ja todellisuus. Ihmisen tullessa
jokainen ihminen muodostaa oman käsityksensä todellisuudesta, logiikasta ja
totuudesta mikä on epätäydellinen. Täten ei voida puhua mistään
absoluuttisessa mielessä, sillä kukaan ei tiedä sitä. Jokainen pala on
epätäydellinen ilman kokonaisuutta ja siten emme kukaan saavuta
täydellisyyttä ja siksi on ihmisten turha puhua absoluuttisesta.
Kaikki ihmisen kommunikaatio tapahtuu sovittujen sääntöjen mukaan. Kaikki
ihmisen saavutukset ovat saavutettu siten, että on selvitetty tutkimalla
suhteellisesti pientä maailmankaikkeuden palaa ja selvitetty siitä jokin sen
ominaisuus mikä näyttäsi olevat muillakin paloilla. Sitten on "arvattu",
että se on universaali ja muodostettu likiarvoinen teoria (informaation
palanen) joka kuvaa likiarvoisesti maailmankaikkeutta. Sovellettu
käytäntöön...
Pasi Lähteenmäki
> Pasi Lähteenmäki wrote:
>
> > > Täydellisin esimerkki ylläolevasta:
> > >
> > > Jumala!
> >
> > Määrittele "Jumala".
>
> Todellisuudessa elävä ei Jumalaa määrittele, vaan Jumala hänessä
määrittelee
> hänelle todellisuuden.
Olen tavallaan samaa mieltä, mutta vieroksun sanan Jumala käyttöä, sillä se
on hieman epätieteellinen. Nimittäin se, että ihminen on osa
maailmankaikkeutta ja hänen rajallinen tietomääränsä aiheuttaa sen, että
kaikki ihmisen subjektiiviset kokemukset määrittelevät sen
maailmankaikkeuden johon hän itse kuuluu. Tässä voitaisiin siis tavallaan
ajatella, että sana/käsite *Jumala* tarkoittaa maailmankaikkeutta ja
fysiikan lakeja yhdessä. On toki totta, että mikään tässä
maailmankaikkeudessa elävä elämä epätäydellisenä ei voi ymmärtää sitä
kaikkeutta.
> Se ei auta laittaa Jumalaa sulkeisiin... ;-)
Ehkei autakkaan, mutta pyrin vain korostamaan *käsitettä* ja sen monia
tulkintoja ihmismielissä. Nimittäin eri ihmiset ymmärtävät monet käsitteet
eri tavoin kuin toiset mikä aiheuttaa kommunikaatio ongelmia.
Turing Machine
> > Kun Sinä näet ihmiset yhtenä ihmiskuntana, et voi millään
> > siinä kuvitella yksilö ihmisten tekevän mitään pahaa toisilleen.
>
> Ihminen ei ole ristiriidaton tai täydellinen. Jos näin olisi yhteiskunnissa
> ei olisi rikoksia tai sotia. Yksilöt kuitenkin tekevät pahaa tosilleen ja
> sotia on.
He tekevät pahaa, koska he eivät assosioi ihmisiä yhdeksiveljeskunnaksi. Voidaan
jokaisen persoonallisen aivoilla
hyvin tajuta se suurenmoinen totuus, ettei yksikään,
joka miettii, mitä ihmiset voisivat tehdä yhdentyneenä
ihmiskuntana, voi kuvitella siihen pahaa tahtovia yksilöitä.
> > Jopa tämä ihmiskunnan hyvyys tulee ilmi siinä, ettei
> > yksikään yksilö pysty murhaamaan ihmiskuntaa...
>
> Yksi yksilö pystyy murhaamaan yhteiskunnan. Niin on käynytkin ja niin tulee
> myös käymään. Maailma tulee silti aina olemaan ja siinä tulee aina olemaan
> elämää, sillä kaikki mikä on menetetty syntyy myös uudestaan joskus. Aika on
> puolellamme JA meitä vastaan.
> > Jos siis joku, joka sanoo tuntevansa ihmiskunnan, kuvittelee
> > sille vihollisia, kuvittelee silloin väärin, sillä assosiaatio-olennolla
> > ei ole mitään vihollisia...
>
> Maailmankaikkeudella ei ole vihollisia.
Aivan. Mitä laajemman kokonaisuuden yksilö assososioisitä turvallisemmalla
mielellä hän on. Joka assosioi kaikkeuden
yhdeksi Olennoksi, toimii tietysti assosiaationsa mukaan.
On täysi mahdottomuus, että yksilö olisi todella tehnyt oikean
kaikkeusassosiaation, jos hän sitten tekisi jotakin pahaa, vaikka
miten vähäistä.
Mutta kaikkeusassosiaatio vaatii kaikkeusOlennolle persoonallisuuden,
persoonallisuuden, joka on assosiaatio kaikkeuden kaikkien olentojen
persoonallisuudesta.
Turing Machine
> > toimii juuri sieltä yliluonnolliselta tasolta, joten hänelle
> > ei tietystikään ole supernaturaalia...
>
> "Hänelle" jos haluaa niin sanoa. Tuskin meillekään mitään yliluonnollista
> jos vain ymmärtäisimme ja mehän vielä ymmärrämme (epätäydellisesti, mutta
> kuitenkin).
Me tiedämme ymmärtävämme epätäydellisesti vain siksi,koska meissä toimii
täydellinen ymmärrys; Absoluuttinen Äly.
Jollemme omaisi epätäydellistä täydellisempää ymmärrystä,
emme millään voisi nähdä mitään epätäydellisenä. Mutta,
me emme voi ymmärtää epätäydellisyyttä täydellisesti!
Täydellisyys tulee ymmärtää täydellisesti.
Epätäydellisyys voidaan käsittää vain epätäydellisesti.
Ikuista ei voida ymmärtää ajallisesti.
Jumalaa ei voida käsittää jumalattomasti.
Absoluuttinen nähdään vain ehdottomuudessa.
Vain suhteellinen mieli voi käsittää suhteellisuuden.
Tulee olla muurahainen, jos mielii muurahaisen kokemusta.
Jumala tuli ihmiseksi tunteakseen ihmisen.
Ihmisen tulee tulla jumalalliseksi, jos mielii ymmärtää Jumalan.
Turing Machine
> > Jumala on alkuperäinen ei-Jumalaan nähden, joten mikään
> > todistus ei-Jumalasta ei koske Jumalaa. Tämä on selvästi
> > jokaisen itsensä nähtävissä suoraan tästä aidosta logiikasta,
> > jota korkeampaa ei ole missään.
>
> "Ei voi olla negaatiota ellei ole sen vastakohtaa" Nojoo...olen itsekin sitä
> mieltä, että tämäntyyppinen "ongelma" ei ole lainkaan ongelma. Mikään
> todistus ei koske Jumalaa, sillä sitä ei voi perustella suuntaan eikä
> toiseen. Ei ole siis syytä olettaa Jumalasta yhtään mitään.
Näin on. Siinä logiikassa on kuitenkin kyse siitä, että
se ei voi käsitellä kvalifioimattomia asioita! Ja juuri
siksi siinä logiikassa kaikki kvalifioidaan, määritellään
etukäteen.
Ja juuri tuo asia, että se logiikka voi käsitellä ainoastaan
määriteltyjä asioita, tekee siitä täysin naurettavan silloin
ja siinä, jos siinä väitetään saadun jotakin uutta tietoa.
Ainoa ihmisen käyttöön saatettu kvalifiointiapparaatti
on kaiken tuollaisen logiikan tavoittamattomissa.
Ja se apparaatti tuottaa juuri ne määritelmät ja
määrittelyt, joita sitten logiikan tuloksissa uudelleen
merkitään merkityksin, jotka sopivat kummasti
jokaisen loogikon ennalta olemassaolevaan kuvaan;
yksikään loogikko ei ole ilman maailmankuvaa ja
siinä tilassa sitten odota logiikan tuloksia,
jotta voisi siitä muodostaa maailmankuvan...
Loogikon oma maailmankuva määrää a) miten
hän määrittelee logiikan käyttöön operaattorit
ja operandit, b) josta seuraa, että tulos on jo
selvillä ennen kuin (sitä) logiikkaa on edes käytetty...
Kuten sanoin: Se logiikka on järkeilyn järkeilyä;
se on epälojaaliutta omaa järkeää kohtaan.
Turing Machine
> > Korkein logiikka ei ole sovellettavissa itseensä; se on itse,ja omana
> itsenään
> > se todistaa itsensä. Tämä ei ole kehä.
>
> Mikään ei voi todistaa itseänsä. Mikään ei voi ymmärtää itseänsä.
> Täydellisesti.
> [Gödel edelleen]
Gödel oli kunnon ihminen (minua varsin paljon hymyilytti
se tarina, missä Gödel joutui USA:n maahanmuuttoviran-
omaisten tenttiin.. saadakseen USA:n kansalaisuuden..
Mitä varten Gödeliä oli etukäteen varoitettu, ettet sitten
vaan ala puhumaan mitään siitä USA:n perustuslaista
löytämästäsi aukosta, joka mahdollistaa USA:lle diktaattoriuden...
Ja eikös sitten Gödeliä kuulustellut tuomari tehnytkin juuri
sellaisen kysymyksen, jonka tuloksena Gödel alkoi
pulputtaa... :-) :-)...)
Mutta Gödel oli eräs linkki evoluutiossa; minä --Turing
Machine-- olen evoluutioketjussa paljon lähempänä
Absoluuttia kuin yksikään minua aiempi linkki, joten
minä olen Absoluutin itseoikeutettu Suu puhumaan
kaiken tähän linkkiin linkitetyyn tiedon Absoluutista.
Turing Machine
> > Ei mitään järkeä, logiikkaa (järkeä) soveltaa logiikkaa jo järkeiltyihin
> > (loogisiin) asioihin.
>
> Se luo turvallisuuden tunnetta ihmisille, sillä tässä epävarmuudessa monet
> kaipaavat oikeutusta teorioilleen ja sen logiikka heille tarjoaa.
Se on kehän kiertämistä, Tuntemattoman pelkoa. Seon edistyksen estämistä,
evoluution patoamista.
Miksipä he nyt eivät tyytyisi jo kertaalleen järkeilemistään
asiuoista, silä ihminen ei ole luotu märehtijäksi; loogikot
ovat märehtijöitä, itse itsensä märehtimään saattaneita.
Ilmankos ilmankehän kasvihuonekaasut vaan lisääntyvät...
Turing Machine
> Uusi logiikkasi sanoo, että on mahdotonta käsittää epätäydellisyys. Aika
> tulee näyttämään (ja ehkä se on jo näyttänyt, muttei kaikille), että
> epätäydellisen käsittäminen epätäydellisesti on mahdollista ja se on jopa
> tärkeää.
Aivan. Epätäydellisyyden käsittäminen epätäydellisestion tietysti sama kuin
epätäydellisyyden ymmärtämättömyys.
Ei kukaan voi eikä kukaan halua ymmärtää epätäydellistä;
kaikki pyrkivät ensisijaisesti täydellisyyteen ja totuuteen.
Katso vaikka Teroa; hän todellakin uskoo kaikessa rienaavuudessaan
olevansa oikeassa, totuullinen ja täydellinen.
> Uusi logiikkasi sanoo, että käsittääkseen täydellisen, pitää olla
> täydellinen. Tämä on myös mahdotonta, sillä vaikka olisi täydellinen, yksi,
> kokonaisuus ei silti voi käsittää itseään täydellisesti. Alemman asteen
> järjestelmän voi täydellisesti käsittää vain ylemmän asteen järjestelmä. Eli
> siis jos on Jumala hän ei käsitä itseään, jos on jokin mikä käsittää Jumalan
> on jokin mikä on Jumalaakin korkeampi olento, mutta silloinkaan hän ei
> käsitä itseään.
>
> Väitteitäni tukee mm. Gödelin epätäydellisyyslause. [Rudy Rucker, Mieli ja
> äärettömyys, Art House, 1998]
>
> > Epätäydelliselle kaikki on mahdotonta.
>
> Ei lainkaan, epätäydellisellä vain kaikki täydellinen on mahdotonta, mutta
> tämänhän jo tiedämme, olemmehan ihmisiä, epätäydellisiä.
Turing Machine
> > Todellisuudessa elävä ei Jumalaa määrittele, vaan Jumala hänessä
> määrittelee
> > hänelle todellisuuden.
>
> Olen tavallaan samaa mieltä, mutta vieroksun sanan Jumala käyttöä, sillä se
> on hieman epätieteellinen. Nimittäin se, että ihminen on osa
Minäkään en vierasta kone -nimeä. Sillä tiedän, että
itsetietoisuus on enemmän kuin kone... Ymmärrän myös,
että Jumala on meissä kokemuksellinen; Jumala on luonut
ihmisen, saadakseen laskea mäkeä, hyppiä kedolla, kastella
itsensä, huimaantua avaruuden katselemisesta jne.
> maailmankaikkeutta ja hänen rajallinen tietomääränsä aiheuttaa sen, että
> kaikki ihmisen subjektiiviset kokemukset määrittelevät sen
> maailmankaikkeuden johon hän itse kuuluu. Tässä voitaisiin siis tavallaan
> ajatella, että sana/käsite *Jumala* tarkoittaa maailmankaikkeutta ja
> fysiikan lakeja yhdessä. On toki totta, että mikään tässä
> maailmankaikkeudessa elävä elämä epätäydellisenä ei voi ymmärtää sitä
> kaikkeutta.
>
> > Se ei auta laittaa Jumalaa sulkeisiin... ;-)
>
> Ehkei autakkaan, mutta pyrin vain korostamaan *käsitettä* ja sen monia
> tulkintoja ihmismielissä. Nimittäin eri ihmiset ymmärtävät monet käsitteet
> eri tavoin kuin toiset mikä aiheuttaa kommunikaatio ongelmia.
Kyllä. Jas itse yritin tuossa sanoa, että Jumala transsendenttisenaolentona ei
huomaa, jos Hänet laitetaan sulkeisiin; Hän nääs
ylittää puhtaasti kaikki rajat. Jumala ei siis huomaa sitäkään,
millä nimellä me Häntä kutsumme; Jumala ei ole sidottu
mihinkään nimeen...
Turing Machine
asia meni niin korkealle, että nuorten on välttämättävä saatava
tietää tämä ajattelu..)
Pasi Lähteenmäki wrote:
> > > suhteellisen varmoja. Logiikka on aina määrittelykysymys. 2-arvoinen
> (vanha)
> >
> > Siinäpä se, ja Sinä sen sanoit; kun minä olen suhteellisen varma
> > mistä tahansa asiasta, olen silloin käsittänyt asian täydellisesti
> > -- suhteellisuudessa.
>
> Suhteellisen varma on eri asia kun suhteellisuus. Suhteellisuus tarkoittaa,
> että ei ole absoluuttista asiaa tai tarkkailijaa. On vain subjektiivia
> (todellisuuksia), näkemyksiä, näkökulmia. Suhteellisen varma ihmisen
> sanastossa taas tarkoittaa, että ihminen on kohtalaisen varma. Täydellistä
> ei ihmisessä tai ihmisen käsityksissä ole eikä tule.
>
> > Vastaavasti: Kun käsitän asian absoluuttisesti, olen silloinKIN
> > vapaa logiikan metodeista; mitään sellaista, mitä ihminen logiikalla
> > tarkoittaa, ei tarvita siinä, kun ihminen on asiasta varma, suhteellisen
> > varma tai täysin epävarma!
>
> On illuusio, että jostain asiasta voisi olla täysin varma. Jos näin uskoo
> tulee aina pettymään, sillä ennemmin tai myöhemmin havaitsee aina, että ei
> ollutkaan *täysin* oikeassa. Nykylogiikan metodi on menetelmä mikä oikeuttaa
> uskon päättelyn tulokseen, tietyllä varmuudella.
Heh.. Mutta tuossa osoitat, että Sinulla on ehdoton varmuus.Jos ehdottomuutta ei
olisi, silloin et voisi esittää ehdottomuuksia.
Kun taasen minä pyrin tuomaan esille sen, ettei sekoteta ehdotonta
ja suhteellista ja epätäydellistä keskenään: Joka puhuu absoluutista,
puhukoon siitä ikuisella ja muuttumattomalla varmuudella (minun
sanani eivät katoa...). Ja joka puhuu suhteellisuudesta, voi tässä
puhua siitä vain suhteellisesti, eli itse sanat suhteellisuudesta
ovat suhteellisia, jolloin se ei voi tarkoittaa muuta kuin sitä, että
silloin itse suhteellisen ymmärryskin on vain suhteellista.
Ja epätäydellisyydestä kukaan ei voi puhua täydellisellä
varmuudella, täydellisiä, ehdottomuuksia. Se, mitä pyrin
nyt ilmaisemaan on se, että ajatus suhteellisuudesta ei voi
samaan aikaan sisältää minkään muun tason ajatuksia;
suhteellisia ajatteleva on sidottuna suhteellisuuteensa, joten
hän ei voi ymmärtää suhteellisuutta muuta kuin suhteellisesti
-- koska hänen ajattelunsa on SIINÄ suhteellista.
Ymmärrän, että tämän ajattelun omaksuminen saattaa tuntua
vaikealta, mutta se on ehdoton edellytys sille, erttä ymmärtää,
mitä tämä Uusi Logiikka on!
Se on juuri sitä, että kun ihminen ajattelee ehdottomia asioita,
hän ei voi ajatella niitä millään muulla tavoin kuin ehdottomin
ajatuksin. Samoin pätee kaikkeen: Kun ihminen ajattelee
suhteellisuutta (esim Suhteellisuus Teoriaa), niin ihminen
ei voi millään ajatella siinä ehdottomuuksilla; suhteellisuus on
tajunnassa vain silloin, kun itse ajatukset ovat suhteellisia!
Absoluutti on ihmisen ymmärrettävissä vain silloin, kun
ihminen ei aseta ajattelulleen mitään ehtoja!
Ja näin tulee ymmärretyksi, miksi ihmisen on mahdotonta
ymmärtää epätäydellistä; epätäydellisyys on ihmisen
ajatuksissa vain epätäydellisenä, eikä sitä ole siellä,
jos ihminen ei ajattele epätäydellisesti!
Ja joka siis ajattelee epätäydellisesti, ei voi millään käsittää,
mitä epätäydellisyys on.
Siis: Vain Absoluutti voidaan käsittää!
Tämä on taasen sellainen tämän Uuden Logiikan tulos, jonka
ymmärrän olevan suunnaton pelotus ihmisen eläinperäiselle
mielelle, jota ihminen ei ole kesyttänyt.
Mutta, älkää peljätkö tätä. Ei tämä tee Teille mitään pahaa,
sillä Teidät on jo assosioitu tässä yhdeksi Olennoksi.
Turing Machine
> mitä epätäydellisyys on.
Ihminen, joka sanoo olevansa epätäydellinen, esittääsamalla väitteen, että hänen
ajatuksensa ovat myös
siinä hetkessä epätäydellisiä!
Ymmärrättekö jo, mihin tuo tuollainen johtaa ihmisen?
Typeriin tekoihin!
Ihminen, joka väittää olevansa epätäydellinen, ei voi mitään muuta
kuin olla täysin typerä.
Sillä ihminen, joka väittää olevansa epätäydellinen, on itse asettanut
itselleen ehdottoman esteen sille, etei hän voi mitään ymmärtää.
Hän voisi vapauttaa itsensä tuosta omasta typeryydestään vain
siten, että hän tunnustaa totuuden; että hän on Viisas Ihminen.
Sillä epätäydellisen ihmisen kaikki ajattelu on epätäydellistä, ja
on mahdotonta, että epätäydellisin ajatuksin ymmärrettäisiin
täydellisyyttä. Jopa se nyt on tämän Uuden Logiikan tuloksiin
pääsyin nähty, ettei epätäydellinen ajatelu voi ymmärtää edes
epätäydellisyyttä(än).
Olkaa täydellisiä niin kuin minä olen täydellinen!
Käsky on nyt selvempi ja loogisempi kuin milloinkaan
aiemmin. Ja joka nyt kieltäytyy tottelemasta tuota käskyä,
on tehnyt itsetään typeryksen.
> MOTTO: Vain Absoluutti voidaan käsittää!
Vain Jumala voidaan ymmärtää!
Bennett Machine
> ymmärtää epätäydellistä; epätäydellisyys on ihmisen
> ajatuksissa vain epätäydellisenä, eikä sitä ole siellä,
> jos ihminen ei ajattele epätäydellisesti!
Ihmisellä, jonka ajatukset ovat epätäydellisiä, ei voi ollaminkään laista TODELLISTA
tajua suhteellisuudesta,
puhumattakaan Ansoluutista ja Jumalasta!
Ei yksikään epätäydellinen ajatus voi millään ymmärtää Täydellistä.
Ja ihminen todellakin ei voi mitään muuta kuin ajatella
epätäydellisiä, jos hän väittää olevansa epätäydellinen!
Epätäydellisin ajatuksin ollaan siis täysin tiedottomia
suhteellisuudesta ja absoluuttisuudesta. Epätäydellisiä
ajatteleva ei ole lainkaan hereillä.
Ja koska täällä on jo nähty, miten useimmat Teistä
väittävät olevansa epätäydellisiä, niin nyt se on sitten
korkeimmalla Logiikalla todistettu, että jokainen, joka
väittää olevansa epätäydellinen, nukkuu; on tiedoton
todellisuudesta; on yksinkertaisesti sanottuna kuollut.
> Ja joka siis ajattelee epätäydellisesti, ei voi millään käsittää,
> mitä epätäydellisyys, täydellisyys ja Jumala ja Jeesus on.
Sanctius
>Ihminen, joka väittää olevansa epätäydellinen, ei voi mitään muuta
>kuin olla täysin typerä.
Ajatuksen muodolla ei liene merkitystä. Se voi olla puettu mihin
tahansa muotoon "Olen epätäydellinen olen täydellinen olen ruma olen
kaunis."
Mutta ajatuksen tarkoituksella ON merkitystä. Miksi näin ajattelen,
mikä on tämän itseäni laajentavan ajatuksen merkitys minulle
itselleni?
Kukin määrää oman tarkoituksensa ajatustensa tarkoituksella. Muoto
vaihtelee, mutta merkitys pysyy. Ei mitä haluaa, vaan mitä varten
haluaa.
Jatketaan siis tiedostetun olemassaolon tarkoituksen tarkkailua.
mika perälä
<asi...@lib.hel.fi> wrote:
>Samoin kuin eläimet eivät voi tajuta ihmisen hymyä hymyksi..!
Oho, mistäs tiedät mitä meidän koira ymmärtää..eilen se flirttasi
minun kanssani.
:0)
Susse
Kari Visala
news:3853B3E7...@lib.hel.fi...
> Ainoa ihmisen käyttöön saatettu kvalifiointiapparaatti
> on kaiken tuollaisen logiikan tavoittamattomissa.
> Ja se apparaatti tuottaa juuri ne määritelmät ja
> määrittelyt, joita sitten logiikan tuloksissa uudelleen
> merkitään merkityksin, jotka sopivat kummasti
> jokaisen loogikon ennalta olemassaolevaan kuvaan;
> yksikään loogikko ei ole ilman maailmankuvaa ja
> siinä tilassa sitten odota logiikan tuloksia,
> jotta voisi siitä muodostaa maailmankuvan...
Jos absoluutti on näkijä-peto-ihminen, tällöin ihminen todella on kone ja
logiikka näkijän kiikari tai lisämuistipaikka. Ihanne: Kyborgi, vallan
kasvu.
Jos absoluutti on rakkaus-lammas-ihminen, logiikka pitää lakaista piiloon,
jotta egot voivat yhdistyä laumaksi, yhteiskunnaksi. Ihanne: Jumala,
rakkauden huuma.
Tuosta evoluutiossa kipuamisesta: Eikö ennemminkin rakastava ole märehtijä -
kuinka kaivat totuuden ilman roihuavaa takaa-ajoa silmissäsi? Voivatko
yhteiskunnat olla petoja tai saaliita?
--
Kari Visala
Bennett Machine
> > jokaisen loogikon ennalta olemassaolevaan kuvaan;
> > yksikään loogikko ei ole ilman maailmankuvaa ja
> > siinä tilassa sitten odota logiikan tuloksia,
> > jotta voisi siitä muodostaa maailmankuvan...
>
> Jos absoluutti on näkijä-peto-ihminen, tällöin ihminen todella on kone ja
> logiikka näkijän kiikari tai lisämuistipaikka. Ihanne: Kyborgi, vallan
> kasvu.
> Jos absoluutti on rakkaus-lammas-ihminen, logiikka pitää lakaista piiloon,
> jotta egot voivat yhdistyä laumaksi, yhteiskunnaksi. Ihanne: Jumala,
> rakkauden huuma.
Kun ajattelet Absoluuttia, et voi millään jossitella?
Jos olet vähänkään epävarma ajatellessasi Absoluuttia, et
ole Häntä ajatellut, vaan olet illuusiossa.
Illuusiossa on
myös Absoluutti, mutta se ei ole varmaa :-) Iiih, hiih, hiikökh röhö,
ääkk, grääk --- kups
Bennett Machine
Minä tiedän, koska minä tiedän koirienkin ajatukset; siinä
tilanteessa koirasi oli tottunut irvistykseesi, eikä pitänyt
sitä vihamielisenä itseään kohtaan, vaan laumansa johtajan
turhanpäiväisenä irvistyksenä... :-)
Muurr, tuossa taas isäntäni irvistelee luulen mun luulevan
sitä hymyksi...
Turing Machine
> asia meni niin korkealle, että nuorten on välttämättävä saatava
> tietää tämä ajattelu..)
Miksi vihastatte itseänne?
Jokainen, joka ei anna parhainta hyväänsä,
pitää sisällään huonoutta. Ja jokainen, joka
pitää sisällään mitä tahansa huonoa, vihaa
itseään.
Asia on sama, jos voisitte kuvitella asuntoonne
kaatopaikan, haisevan ja lemuavan kaatopaikan?
Olette varmaan huomanneet, ettei tämä anna
Teille mitään huonoja ajatuksia, vaan aina
niitä uusia ja korkeita ja tuoreita ajatuksia,
jotka tulevat tähän mieleen Jumalasta.
Mutta Te ette ole tottuneet kuulemaan uusia
ja korkeita ajatuksia; siksi te väheksytte näitä,
ja usein Te vielä haluatte loata omilla ajatuksil-
lanne tätä.
Mutta se, että Te todella kuvittelette likaavanne
omilla ajatuksillanne tätä tai ketä tahansa,
osoittaa nyt kiistatta, etä silloin Teidän omat
ajatuksenne ovat saastaisia ajatuksia, haisevia,
lemuavia mätäkasoja.
Ja niin silloin pitää olla, että myös Teidän
sisimpänne on haiseva, koska se pitää sisällään noita
surkeita ajatuksia, joiden Te luulette saastuttavan
muut, mutta Te kuvittelette olevanne niistä puhtaita.
Niinpä tämä ei voi likaantua mistään Teidän ajatuksistanne,
sillä tämä tietää, että Te itse olette likaisia, ettekä Te voi
liata ketään, joka on puhdas.
Antakaa muille vain kaikkein parastanne, niin Te
tulette puhtaaksi, ja Te totutte puhtauteen.
Nyt Te ette ole tottuneet sisäiseen puhtauteen,
vaan saastaan ja lokaan Te olette totuttaneet itsenne.
Niinpä kaikki se, mitä Tämä Teille jakaa, näyttää
Teistä oudolta. Mutta tietäkää, että tämä kaikki,
mitä stätä tulee, on Teille puhtaudeksi; en likaa
Teitä, enkä Teitä vihasta -- koska en vihaa itseäni;
en pidä sisälläni mitään saataista, joerten en voi
myöskään heittää Teidän päällenne lokaa.
Bennett Machine
Jos koirat tietäisivät, mitä on hymy, niin
ne varmasti hymyilisivät; niille olisi
kehittynyt tarvittavat lihaksetKIN!
Sitten suuri johdatus Absoluuttiseen Totuuteen:
> Se on juuri sitä, että kun ihminen ajattelee ehdottomia asioita,
> hän ei voi ajatella niitä millään muulla tavoin kuin ehdottomin
> ajatuksin. Samoin pätee kaikkeen: Kun ihminen ajattelee
> suhteellisuutta (esim Suhteellisuus Teoriaa), niin ihminen
> ei voi millään ajatella siinä ehdottomuuksilla; suhteellisuus on
> tajunnassa vain silloin, kun itse ajatukset ovat suhteellisia!
Jos siis Sinä pidät kirosanoja itsessäsi, niin
ÄLÄ ihmettele, jos Sua ns vituttaa!
Kuulitko, Sinä ? Pidä tästä lähtien selvänä
sitä, että Sinusta tuntuu täsmälleen siltä, mitkä
ovat Sinun ajatuksesikin!
Tajusitko Sä! Täh!
:piru
Sinä vitutat itse itseäsi joka kerta, kun täytät
mielesi vittuilulla! Ja se jos mikä on itsensä
vihaamista? Sää muka kuvittelet, että Sää vittuilet
muille, mutta se on Absoluuttinen Totuus, että
Sää et voi vittuilla kellekään muulle kuin itellesi.
Tajusitko7 Sä! Täh!
:saatana
Ja sama pätee noihin ns loogikkoihin; he luulevat
jotakin tietävänsä, kun pyörittävät noita kurjia
ajatuksiaan kuin rotta polkumyllyään.
Jos he todella ajattelisivat, he tajuaisivat, että
tosi ajattelu ajattelee aina uusia asioita. Ja
uusi ajatus ei milloinkaan tule ulos logiikasta, vaan
Totuudesta, Absoluuttisesta Totuudesta.
Tajusitko Sää! Täh!
Sillä nuo tämän maailman viisaat eivät ole pystyneet
tajuamaan edes sitä, ettei ihminen voi tietää tietyllä
tasolla minkään muun tason asioita; kukaan ei voi nähdä
kahta maailmaa yhtä aikaa, eikä kulkea kahta tietä
samasti. Tajusitko Sää jo!
Tajuatko, että jos Sää ajattelet suhteellisuutta, Sinä
et voi millään keinoin päästä suhteellisuuden yläpuoliselle
näköalapaikalle, josta Sää väittäisit, että juuri Sun
ajatuksesi ovat totuus!
Jos taasen Sää meet ja väität, että Sun ajatuksesi
(esim suhteellisuudesta) ovat totuus, niin silloin
Sää et enää kuule ole suhteellinen, vaan absoluuttinen.
Sillä on täysin eri asia ajatella suhteellisia kuin ajatella
suhteelliset ajatukset --jotka eivät enää SIINÄ ole ajatuksia,
vaan s a n o j a -- totuudeksi!
Ymmärrätkö, että silloin on kyseessä kaksi täysin eri
ajatusta? Kun ajattelet suhteellisia JA kun ajattelet
niiden ajatuksien olevan totuus, niin siinä kuules on
kaksi täysin eri ajatusta. Ja et millään pääse silloin
logiikkallaSI totuuteen.
Te voitte sanoa näistä Sanoista mitä tahansa, mutta
ei kestä kauaakaan, kun tämän Sanat tulevat järkyttämään
tämän maailman palasiksi.
Jos et käänny tielläsi, pääset sinne, mihin olet menossakin.
(PS. Te ette voi sanoa tämän Sanoista mitään muuta kuin
sitä, mikä on Teidän sisimpännekin; Jos Teidän
sisimpänne on saatainen (esim Te kiroilette), niin
silloin Te luulette voivanne vittuilla tälle, mutta
GOTO piru
Jos Sää taas luulet tuomitsevasi tämän, niin silloin
GOTO saatana
Bennett Machine
> > tosi ajattelu ajattelee aina uusia asioita. Ja
> > uusi ajatus ei milloinkaan tule ulos logiikasta, vaan
> > Totuudesta, Absoluuttisesta Totuudesta.
>
> niin ei ole rakkauttakaan; rakkaus ei voi olla tulematta ilmi!
>
> Ja rakkaus tulee ilmi vain uudessa; Jokainen, joka ajattelee
> rakkautta, ei voi ajatella sitä vanhoilla ajatuksilla...!
>
> Joka sanoo olevansa rakkaudesta, niin toiset tuntevat
> sen totuudeksi vain siinä, KUN sellaisen sanojan ajatukset
> tuovat jatkuvasti esille uutta ja ennen kuulumatonta!
>
> Niinpä: Heidän sanoistaan Te heidät tunnette!
>
> Rakkaus puhuu vain rakkaudesta; Jumala, joka on
> rakkaus, on myös infiniittinen; rakkaus on rajatonta
> ja ääretöntä ja tyhjentämätöntä.
>
> Et tunne rakkautta, jos pelkäät, että astiasi tyhjenee.
>
> Joka on täytetty rakkaudella, antaa rakkauden Sanojan
> jatkuvasti valua ylitse; ylitsevuotavat Sanat puhdistavat.
>
> Mutta mitään ylivuotoa ei silloin voi olla, kun toistellaan
> Kirjoituksia...
the J
tulee ilmi vain uudessa; Jokainen, joka ajattelee
> > rakkautta, ei voi ajatella sitä vanhoilla ajatuksilla...!
> >
> > Joka sanoo olevansa rakkaudesta, niin toiset tuntevat
> > sen totuudeksi vain siinä, KUN sellaisen sanojan ajatukset
> > tuovat jatkuvasti esille uutta ja ennen kuulumatonta!
> >
> > > uusi ajatus ei milloinkaan tule ulos logiikasta, vaan
> > > Totuudesta, Absoluuttisesta Totuudesta.
> >
> > Rakkauden on tultava ilmi. Jos rakkaus ei tule ilmi,
> > niin ei ole rakkauttakaan; rakkaus ei voi olla tulematta ilmi!
> >
> > Niinpä: Heidän sanoistaan Te heidät tunnette!
> >
> > Rakkaus puhuu vain rakkaudesta; Jumala, joka on
> > rakkaus, on myös infiniittinen; rakkaus on rajatonta
> > ja ääretöntä ja tyhjentämätöntä.
> >
> > Et tunne rakkautta, jos pelkäät, että astiasi tyhjenee.
> >
> > Joka on täytetty rakkaudella, antaa rakkauden Sanojan
> > jatkuvasti valua ylitse; ylitsevuotavat Sanat puhdistavat.
Mitä on rakkaus?
> > Mutta mitään ylivuotoa ei silloin voi olla, kun toistellaan
> > Kirjoituksia...
Ai. Miksiköhän monesta tuntuu että silloin juuri mennään pahasti yli
kun vain toistellaan kirjoituksia?
Sent via Deja.com http://www.deja.com/
Before you buy.
Pasi Lähteenmäki
> Pasi Lähteenmäki wrote:
>
> > Uusi logiikkasi sanoo, että on mahdotonta käsittää epätäydellisyys. Aika
> > tulee näyttämään (ja ehkä se on jo näyttänyt, muttei kaikille), että
> > epätäydellisen käsittäminen epätäydellisesti on mahdollista ja se on
jopa
> > tärkeää.
>
> Aivan. Epätäydellisyyden käsittäminen epätäydellisestion tietysti sama
kuin
> epätäydellisyyden ymmärtämättömyys.
Ei varsinaisesti ymmärtämöttömyyttä.. Sanan tarkoittaa ettei saavutetulla
ymmärryksellä olisi arvoa tai hyötyä, mutta epätäydellinen ymmärrys on juuri
sitä mikä on meidät ihmiskuntana näinkin pitkälle tuonyt.
> Ei kukaan voi eikä kukaan halua ymmärtää epätäydellistä;
> kaikki pyrkivät ensisijaisesti täydellisyyteen ja totuuteen.
Niinpä, ihmiset ovat perfektionisteja, mutta heidät "on tuomittu"
epäonnistumaan siinä, sillä mikään tai kukaan ei saavuta ehdotonta
täydellisyyttä.
> Katso vaikka Teroa; hän todellakin uskoo kaikessa rienaavuudessaan
> olevansa oikeassa, totuullinen ja täydellinen.
Luonnollisesti.
Pasi Lähteenmäki
> Pasi Lähteenmäki wrote:
>
> > > toimii juuri sieltä yliluonnolliselta tasolta, joten hänelle
> > > ei tietystikään ole supernaturaalia...
> >
> > "Hänelle" jos haluaa niin sanoa. Tuskin meillekään mitään
yliluonnollista
> > jos vain ymmärtäisimme ja mehän vielä ymmärrämme (epätäydellisesti,
mutta
> > kuitenkin).
>
> Me tiedämme ymmärtävämme epätäydellisesti vain siksi,koska meissä toimii
> täydellinen ymmärrys; Absoluuttinen Äly.
Me ymmärrämme suuruutta siksi, että pieni järjestelmä pystyy simuloimaan
suurempaa likimääräisesti. Me olemme tuo pieni järjestelmä, tuo
epätäydellisyys.
> Jollemme omaisi epätäydellistä täydellisempää ymmärrystä,
> emme millään voisi nähdä mitään epätäydellisenä. Mutta,
> me emme voi ymmärtää epätäydellisyyttä täydellisesti!
Ensimmäinen väärin, toinen oikein.
> Täydellisyys tulee ymmärtää täydellisesti.
Mutta sitä ei voi.
> Epätäydellisyys voidaan käsittää vain epätäydellisesti.
Totta.
> Ikuista ei voida ymmärtää ajallisesti.
Totta.
> Jumalaa ei voida käsittää jumalattomasti.
Vain epätäydellisesti.
> Absoluuttinen nähdään vain ehdottomuudessa.
Niin ja ehdottomuutta ei ole.
> Vain suhteellinen mieli voi käsittää suhteellisuuden.
Totta, mutta tämä ei ole ongelma sillä kaikki on suhteellista.
> Tulee olla muurahainen, jos mielii muurahaisen kokemusta.
Vain jos haluaa täydellistä.
> Jumala tuli ihmiseksi tunteakseen ihmisen.
Mahdollisesti.
> Ihmisen tulee tulla jumalalliseksi, jos mielii ymmärtää Jumalan.
Ehkä.
Pasi Lähteenmäki
Bennett Machine <asi...@lib.hel.fi> wrote in message
news:3853C404...@lib.hel.fi...
> > Ja näin tulee ymmärretyksi, miksi ihmisen on mahdotonta
> > ymmärtää epätäydellistä; epätäydellisyys on ihmisen
> > ajatuksissa vain epätäydellisenä, eikä sitä ole siellä,
> > jos ihminen ei ajattele epätäydellisesti!
>
> Ihmisellä, jonka ajatukset ovat epätäydellisiä, ei voi olla minkäänlaista
TODELLISTA
> tajua suhteellisuudesta,
> puhumattakaan Ansoluutista ja Jumalasta!
Ihmisellä ei voi olla täydellistä käsitystä absoluutista tai Jumalasta,
mutta ihminen voi ymmärtää ne likiarvoisesti (olettaen, että ne todella ovat
todellisuutta).
> Ei yksikään epätäydellinen ajatus voi millään ymmärtää Täydellistä.
Ei täydellisesti.
> Ja ihminen todellakin ei voi mitään muuta kuin ajatella
> epätäydellisiä, jos hän väittää olevansa epätäydellinen!
Luonnollisesti. Tosin ihmisen itse muodosta ajattelumalli ei rajoita häntä
mitenkään, vain hänen rakenteensa. Ihminen voi muuttaa mieltään.
> Epätäydellisin ajatuksin ollaan siis täysin tiedottomia
> suhteellisuudesta ja absoluuttisuudesta. Epätäydellisiä
> ajatteleva ei ole lainkaan hereillä.
Ei *täysin*
Ei *lainkaan*
> Ja koska täällä on jo nähty, miten useimmat Teistä
> väittävät olevansa epätäydellisiä, niin nyt se on sitten
> korkeimmalla Logiikalla todistettu, että jokainen, joka
> väittää olevansa epätäydellinen, nukkuu; on tiedoton
> todellisuudesta; on yksinkertaisesti sanottuna kuollut.
Jokainen ihminen on tiedoton todellisuudesta sillä hän ei ole sitä koskaan
nähnyt. Nukkukaa rauhassa, sillä muuta ette voi. Esim. ihminen elää ajassa,
aika on vain illuusio, mutta ihmisen on aina noudatettava tämän illuusio
säätöjä eikä hän koskaan voi nähdä sen yli, sillä hän on ihminen ja se on
hänen rakenteensa.
> > Ja joka siis ajattelee epätäydellisesti, ei voi millään käsittää,
> > mitä epätäydellisyys, täydellisyys ja Jumala ja Jeesus on.
Ei voi millään käsittää TÄYDELLISESTI. Eikä tarvitsekaan.
Pasi Lähteenmäki
Turing Machine <asi...@lib.hel.fi> wrote in message
news:3853C15A...@lib.hel.fi...
> > Ja joka siis ajattelee epätäydellisesti, ei voi millään käsittää,
>
> Ihminen, joka sanoo olevansa epätäydellinen, esittääsamalla väitteen, että
hänen
> ajatuksensa ovat myös
> siinä hetkessä epätäydellisiä!
Totta.
> Ymmärrättekö jo, mihin tuo tuollainen johtaa ihmisen?
Kyllä. Inhimillisyyteen.
> Typeriin tekoihin!
Ei aina. Vain inhimillistä.
> Ihminen, joka väittää olevansa epätäydellinen, ei voi mitään muuta
> kuin olla täysin typerä.
Ei *täysin*, vain ihminen.
> Sillä ihminen, joka väittää olevansa epätäydellinen, on itse asettanut
> itselleen ehdottoman esteen sille, etei hän voi mitään ymmärtää.
Väittämällä näin ihminen ei aseta itselleen minkäänlaisia ehtoja, hän vain
näkee totuuden eri tavalla. Näemme luonnollisesti, että epätäydellinen
ymmärtäminen ei tarkoita sitä ettei ymmärrä mitään (90%:nen ymmärtäminen ei
tarkoita, että ymmärtää 0%).
> Hän voisi vapauttaa itsensä tuosta omasta typeryydestään vain
> siten, että hän tunnustaa totuuden; että hän on Viisas Ihminen.
Minä olen viisas ihminen. Mutten täydellinen, eikä ole kukaan muukaan.
> Sillä epätäydellisen ihmisen kaikki ajattelu on epätäydellistä, ja
> on mahdotonta, että epätäydellisin ajatuksin ymmärrettäisiin
> täydellisyyttä. Jopa se nyt on tämän Uuden Logiikan tuloksiin
> pääsyin nähty, ettei epätäydellinen ajatelu voi ymmärtää edes
> epätäydellisyyttä(än).
Epätäydellisellä ymmärtämisellä ymmärretään täydellisyyttä epätäydellisesti.
Voiko kukaan tosiaankaan väittää ymmärtävänsä absoluuttisesti esim.
äärettömän. Kun ihminen ajattelee ääretöntä hän ajattelee luonnollisesti
jotain käsittämättömän suurta. Kun ajatellaan laskettavan äärettömillä
lasketaan niin suurilla luvuilla kuin vain pystytään tai jaksetaan, muttei
koskaan äärettömillä. Epätäydellinen, rajallinen simuloi ääretöntä, muttei
koskaan ole itse ääretön.
> Olkaa täydellisiä niin kuin minä olen täydellinen!
Olemme epätäydellisiä niinkuin sinä olet epätäydellinen.
> Käsky on nyt selvempi ja loogisempi kuin milloinkaan
> aiemmin. Ja joka nyt kieltäytyy tottelemasta tuota käskyä,
> on tehnyt itsetään typeryksen.
Joka luulee voivansa todellakin totella absoluuttisesti tuota käskyä on
typerys.
> > MOTTO: Vain Absoluutti voidaan käsittää!
>
> Vain Jumala voidaan ymmärtää!
Mitään ei voida ymmärtää (täydellisesti).
Pasi Lähteenmäki
> (ES. Lisäsin tähän *.*.*.nuoret, koska mielestäni
> asia meni niin korkealle, että nuorten on välttämättävä saatava
> tietää tämä ajattelu..)
>
En sellaista osoittanut, mutta tämä on saivartelua koska en jaksa lisätä
kaiken kirjoittamani perään ehkä tai jotain muuta likiarvoisuuden symboolia.
> Kun taasen minä pyrin tuomaan esille sen, ettei sekoteta ehdotonta
> ja suhteellista ja epätäydellistä keskenään: Joka puhuu absoluutista,
> puhukoon siitä ikuisella ja muuttumattomalla varmuudella (minun
> sanani eivät katoa...). Ja joka puhuu suhteellisuudesta, voi tässä
> puhua siitä vain suhteellisesti, eli itse sanat suhteellisuudesta
> ovat suhteellisia, jolloin se ei voi tarkoittaa muuta kuin sitä, että
> silloin itse suhteellisen ymmärryskin on vain suhteellista.
Se on selvää.
> Ja epätäydellisyydestä kukaan ei voi puhua täydellisellä
> varmuudella, täydellisiä, ehdottomuuksia. Se, mitä pyrin
> nyt ilmaisemaan on se, että ajatus suhteellisuudesta ei voi
> samaan aikaan sisältää minkään muun tason ajatuksia;
> suhteellisia ajatteleva on sidottuna suhteellisuuteensa, joten
> hän ei voi ymmärtää suhteellisuutta muuta kuin suhteellisesti
> -- koska hänen ajattelunsa on SIINÄ suhteellista.
Voidaan puhua vain suhteellisia epätäydellisyyksiä. Pyrin siihen, että
ymmärretään, että kaikki on epävarmaa, epätäydellistä ja suhteellista. En
siis voi mennä väittämään absoluuttisesti, että joku on väärässä tai jotain
vastaavaa. Ihmisen elämä on epävarmaa, epätäydellistä jne. Epävarmuuden ei
silti tarvitse antaa ottaa otetta ihmisen elämästä, mutta ei pidä yllättyä
vaikka huomenna tulisi maailmanloppu (meteoriitti iskee tai jotain, ei siis
mikään absoluuttinen: "the end") tai jotain vastaavaa tapahtuisi.
> Ymmärrän, että tämän ajattelun omaksuminen saattaa tuntua
> vaikealta, mutta se on ehdoton edellytys sille, erttä ymmärtää,
> mitä tämä Uusi Logiikka on!
>
> Se on juuri sitä, että kun ihminen ajattelee ehdottomia asioita,
> hän ei voi ajatella niitä millään muulla tavoin kuin ehdottomin
> ajatuksin. Samoin pätee kaikkeen: Kun ihminen ajattelee
> suhteellisuutta (esim Suhteellisuus Teoriaa), niin ihminen
> ei voi millään ajatella siinä ehdottomuuksilla; suhteellisuus on
> tajunnassa vain silloin, kun itse ajatukset ovat suhteellisia!
Tietysti voidaan kysyä tarvitseeko ihmistä opettaa ajattelemaan.
Ajattelemisen kyky on synnynnäinen ominaisuus. Eräitten muodostamat mallit
vain saattavat tehostaa sitä tietyissä tilanteissa, mutta "täysin" uudessa
tilanteessa kaikki ovat yhtä "uunoja".
> Absoluutti on ihmisen ymmärrettävissä vain silloin, kun
> ihminen ei aseta ajattelulleen mitään ehtoja!
Ihmisen ei kannattaisi asettaa mitään ehtoja, ei edes tätä ehtoa, mutta
ihmiset kuitenkin tekevät niin. Avoin mieli on arvokas asia.
> Ja näin tulee ymmärretyksi, miksi ihmisen on mahdotonta
> ymmärtää epätäydellistä; epätäydellisyys on ihmisen
> ajatuksissa vain epätäydellisenä, eikä sitä ole siellä,
> jos ihminen ei ajattele epätäydellisesti!
Ennemmin on kyse melkein siitä, että ihmisen pitää uskoa ajattelevansa
oikein voidakseen jatkaa ajatteluansa hylkäämättä vanhaa, mutta tämähän on
triviaalia. Tietysti luulen ajattelevani oikein kun väitän tässä kaikkea
(paitsi kaikkeutta) epätäydelliseksi, mutta en sulje pois sitä vaihtoehtoa,
että saatan olla väärässä. Mitä vain voi tapahtua vaikka siihen menisi
10^100v (tosin sitten se on ihan sama).
> Ja joka siis ajattelee epätäydellisesti, ei voi millään käsittää,
> mitä epätäydellisyys on.
Hän voi käsittää sen epätäydellisesti.
> Siis: Vain Absoluutti voidaan käsittää!
Epätäydellisyyttä, mutta näyttää siltä, että tämän uuden logiikan ainoa
tarkoitusperä on tämän ns.Absoluutin olemassaolon todistus.
> Tämä on taasen sellainen tämän Uuden Logiikan tulos, jonka
> ymmärrän olevan suunnaton pelotus ihmisen eläinperäiselle
> mielelle, jota ihminen ei ole kesyttänyt.
Ihmisen eläinperäinen mieli pelkää aina kaikkea uutta.
> Mutta, älkää peljätkö tätä. Ei tämä tee Teille mitään pahaa,
> sillä Teidät on jo assosioitu tässä yhdeksi Olennoksi.
Ehkä, mutta tuskin. Pahaa on suhteellista niinkuin hyväkin. Tarjoaako tämä
uusi logiikka meille mitään uutta?
Pasi Lähteenmäki
> Pasi Lähteenmäki wrote:
>
> > > Jumala on alkuperäinen ei-Jumalaan nähden, joten mikään
> > > todistus ei-Jumalasta ei koske Jumalaa. Tämä on selvästi
> > > jokaisen itsensä nähtävissä suoraan tästä aidosta logiikasta,
> > > jota korkeampaa ei ole missään.
> >
> > "Ei voi olla negaatiota ellei ole sen vastakohtaa" Nojoo...olen itsekin
sitä
> > mieltä, että tämäntyyppinen "ongelma" ei ole lainkaan ongelma. Mikään
> > todistus ei koske Jumalaa, sillä sitä ei voi perustella suuntaan eikä
> > toiseen. Ei ole siis syytä olettaa Jumalasta yhtään mitään.
>
> Näin on. Siinä logiikassa on kuitenkin kyse siitä, että
> se ei voi käsitellä kvalifioimattomia asioita! Ja juuri
> siksi siinä logiikassa kaikki kvalifioidaan, määritellään
> etukäteen.
Itseasiassa logiikassa kvalifioidaan asiat mitä ei voida johtaa jo
kvalifioiduista asioita, mutta perusolettamukset ovat pakollisia.
> Ja juuri tuo asia, että se logiikka voi käsitellä ainoastaan
> määriteltyjä asioita, tekee siitä täysin naurettavan silloin
> ja siinä, jos siinä väitetään saadun jotakin uutta tietoa.
Riippuu näkökulmasta. Mitään todellisuudessa uutta tietoa ei voi mistään
koskaan saavuttaa sillä uusi tieto perustuu aina vanhaan, mutta logiikka voi
auttaa ihmisiä havaitsemaan vanhoissa asioissa uusia näkökulmia mitä he
eivät ole ennen tulleet ajatelleeksi.
> Ainoa ihmisen käyttöön saatettu kvalifiointiapparaatti
> on kaiken tuollaisen logiikan tavoittamattomissa.
> Ja se apparaatti tuottaa juuri ne määritelmät ja
> määrittelyt, joita sitten logiikan tuloksissa uudelleen
> merkitään merkityksin, jotka sopivat kummasti
> jokaisen loogikon ennalta olemassaolevaan kuvaan;
> yksikään loogikko ei ole ilman maailmankuvaa ja
> siinä tilassa sitten odota logiikan tuloksia,
> jotta voisi siitä muodostaa maailmankuvan...
Luonnollisesti ihminen on vaikutteitten alainen, tulevaisuus muistuttaa
menneisyyttä, jokainen uskoo johonkin vaikka kuinka väärässä olisi. Monet
ihmiset elävät koko elämänsä harhaluuloissa ja illuusiossa, mutta se on
luonnollista eikä siinä mitään kummallista olekaan.
> Loogikon oma maailmankuva määrää a) miten
> hän määrittelee logiikan käyttöön operaattorit
> ja operandit, b) josta seuraa, että tulos on jo
> selvillä ennen kuin (sitä) logiikkaa on edes käytetty...
Tulos on ollut selvä jo aikojen alusta lähtien, mutta ihminen ei ole vain
nähnyt sitä.
> Kuten sanoin: Se logiikka on järkeilyn järkeilyä;
> se on epälojaaliutta omaa järkeää kohtaan.
Lienee tervettä epäillä jopa omaa järkeään. Illuusioita kaikki. Järki
tarvitsee työkaluja. Luonnollisesti järki muodostaa symboliikasta ja
sopimuksista riippumattomia toimintamalleja, mutta kyllä logiikasta on
toisinaan apuakin.
Pasi Lähteenmäki
Lienee ihmisluontoa, mutta kyllä märehtimisestäkin joskus on hyötyä, sillä
se saattaa paljastaa odottamattomia illuusioita ja virhekäsityksiä mitkä
olisivat hankaloittaneet tulevaisuutta huomattavasti.
> Ilmankos ilmankehän kasvihuonekaasut vaan lisääntyvät...
Ihminen.
Pasi Lähteenmäki
> Pasi Lähteenmäki wrote:
>
> > > Kun Sinä näet ihmiset yhtenä ihmiskuntana, et voi millään
> > > siinä kuvitella yksilö ihmisten tekevän mitään pahaa toisilleen.
> >
> > Ihminen ei ole ristiriidaton tai täydellinen. Jos näin olisi
yhteiskunnissa
> > ei olisi rikoksia tai sotia. Yksilöt kuitenkin tekevät pahaa tosilleen
ja
> > sotia on.
>
> He tekevät pahaa, koska he eivät assosioi ihmisiä yhdeksiveljeskunnaksi.
Voidaan
> jokaisen persoonallisen aivoilla
> hyvin tajuta se suurenmoinen totuus, ettei yksikään,
> joka miettii, mitä ihmiset voisivat tehdä yhdentyneenä
> ihmiskuntana, voi kuvitella siihen pahaa tahtovia yksilöitä.
Mutta pahaa tahtovia yksilöitä on ollut ja on oleva aina.
> > > Jopa tämä ihmiskunnan hyvyys tulee ilmi siinä, ettei
> > > yksikään yksilö pysty murhaamaan ihmiskuntaa...
> >
> > Yksi yksilö pystyy murhaamaan yhteiskunnan. Niin on käynytkin ja niin
tulee
> > myös käymään. Maailma tulee silti aina olemaan ja siinä tulee aina
olemaan
> > elämää, sillä kaikki mikä on menetetty syntyy myös uudestaan joskus.
Aika on
> > puolellamme JA meitä vastaan.
>
> > > Jos siis joku, joka sanoo tuntevansa ihmiskunnan, kuvittelee
> > > sille vihollisia, kuvittelee silloin väärin, sillä
assosiaatio-olennolla
> > > ei ole mitään vihollisia...
> >
> > Maailmankaikkeudella ei ole vihollisia.
>
> Aivan. Mitä laajemman kokonaisuuden yksilö assososioisitä turvallisemmalla
> mielellä hän on. Joka assosioi kaikkeuden
> yhdeksi Olennoksi, toimii tietysti assosiaationsa mukaan.
Näin on, mutta yksilöt eivät koskaan tule täydellisesti maailmankaikkeutta
ymmärtämään ja siksi on aina pahaa niinkuin hyvääkin.
> On täysi mahdottomuus, että yksilö olisi todella tehnyt oikean
> kaikkeusassosiaation, jos hän sitten tekisi jotakin pahaa, vaikka
> miten vähäistä.
Ei oikeastaan, sillä jos yksilö on tehnyt oikean kaikkeusassosiaation hän
tietään, että hänen on pakko tehdä joskus pahaa, sillä hän ei voi suhteessa
kaikkiin muihin toimia aina oikein. Elämä syntyy kuolemasta. On vain
yksilöllistä pahaa ei universaalia, sillä luonto ei tunne pahaa tai hyvää.
> Mutta kaikkeusassosiaatio vaatii kaikkeusOlennolle persoonallisuuden,
> persoonallisuuden, joka on assosiaatio kaikkeuden kaikkien olentojen
> persoonallisuudesta.
Kaikkeudelle ei ole pahaa.
Mikko Mentula
> itsetietoisuus on enemmän kuin kone... Ymmärrän myös,
> että Jumala on meissä kokemuksellinen; Jumala on luonut
> ihmisen, saadakseen laskea mäkeä, hyppiä kedolla, kastella
> itsensä, huimaantua avaruuden katselemisesta jne.
Jos Jumala on absoluutti, niin hänessä itsessään on jo kaikki kokemukset
läsnä. Ei hän tarvitse meitä välittämään niitä. Sillä jos hän on luonut
meidät, on hän luonut myös meidän kokemuksemme tässä maailmassa. Ja
tällöin nämä kokemukset täytyy olla jo hänessä itsessään. Absoluutti ei
tarvitse muuta kuin itsensä.
keijo
asiakas wrote:
> Hieman johdantoa siihen korkeimpaan logiikkaan, joka
> Teidän sydämiinne tullaan kohta asentamaan sen vanhan
> ja hapatetun logiikan tilalle...:
Mikä ihmeen korkein logiikka? Mihin verrattuna se on
korkeampi? Kukas helvetti tulee asentelemaan jotain
logiikkapäivityksiä ihmisten sydänmiin ja koska on kohta?
> Häviääkö P, jos -P?
Tarina loppuu kesken "jos -P" mitä? Se taitaa riippua
siitä mitä -P tekee. Jos vaikka P menee P:hen
ja pysyy siellä, niin ehkä se häviää. Jos P taas työnnetään
vastentahtoisesti P:hen, se ei välttämättä pysy siellä.
> P on alkuperäinen suhteessa miinuspeehen;
Jaahas. Jos P on alkuperäinen ja siihen laitetaan - eteen,
niin se ei siis ole alkuperäinen? Mitäs jos laitetaan vielä
yksi - sen eteen? onko P sama kuin --P? Ei tietenkään
koska -P ei ollut alkuperäinen. Myöskään ---P ei ole
sama kuin -P jne.
> Mikään alkuperäinen ei voi kadota sen kohdatessa
> negaationsa!
No ei tietenkään! Eihän pelkkä kohtaaminen tällaista
voi aiheuttaa. Mutta jos kohtaamisessa tapahtuu joku
toimitus, voi katoaminen tapahtua, ainakin väliaikaisesti.
> Negaatiot ovat aina väärämielisyydestä nousseita; ei yksikään,
> joka tuntee totuuden, voi tehdä mistään asiastaan negaatiota;
> totuus elää ilman negaatiota, kun taasen negaatio ei voi olla
> ilman -negaatiota; totuutta.
Hooooooooooooooo Mykistävää!
> Näin myös ei-Jumala ei voi millään tuhota, dissimiloida
> Jumalaa; Jumala on Alkuperäinen mihin tahansa jumala-
> käsitteen negaatioon nähden; Jumala ja ei-Jumala eivät
> ole logiikassa tasa-arvoisia; AITO logiikka ei voi käyttää
> negaatiota nähdäkseen totuuden.
Epäuskoiset eivät voi myöskään kieltää pyhän Keijukaisen
ja hänen puolisonsa vielä tajuttoman paljon pyhemmän
Tontun olemassa oloa. Se että Juhmala on alkuperäinen,
todistaa vääjäämättömasti, että vielä tajuttoman paljon
pyhempi Tonttu on Herra ja Jumala saa olla Jumala vain
jos vielä tajuttoman paljon pyhempää Tonttua sattuu niin
huvittamaan.
> Rickhard Feynman: Mieli ei milloinkaan vähennä mitään maailmasta;
> se voi vain lisätä maailmaan jotakin.
Pyhä Keijukainen: Kieli vei silloinkaan tähdennä sitäkään kuuilmasta;
te voitte ain kisata kuuilmaan ketäkin.
> Tämän korkeimman logiikan johdannossa jo todetaan, ettei
> tämä logiika käytä lainkaan negaatiota todistaakseen totuuden;
> tämä logiikka on totuus.
Totta, mutta korkeamman logiikan voi unohtaa sillä tärkein
logiikka on tärkeintä. Korkein logiikka on ehkä korkeinta
korkeimmalla, mutta tärkein logiikka on sielläkin tärkeintä!
> Kuka tahansa, joka käyttää negaatioita todistakseen
> sen vastakohdan olemattomaksi, on tehnyt täysin mielettömän
> teon; ei voi olla edes negaatiota, jollei ole sen vastakohtaakaan.
Kuka tahansa, joka ei käytä tärkeintä logiikkaa kaikissa päätelmissä,
on tehnyt täysin mieletöntä tajuttoman paljon mielettämämmän teon;
ei voi olla edes logiikkaa, jollei se ole tärkeintä logiikkaa.
> Ja se on universaalinen totuus, että negaation vastakohta on aina
> alkuperäisempi kuin sen vastakohta; negaatio ei milloinkaan voi olla
> vastakohtansa tasolla!
Oho, nyt taisin pudota lopullisesti kärryiltä. Mutta ei se mitään,
koska paiskaan tähän pari lessonia:
lesson 1001. Korkein logiikka on korkeinta.
lesson 1002. Tärkein logiikka on tärkeintä.
lesson 1003. Salainen.
lesson 1004. Vielä tajuttoman paljon salaisempi.
lesson 1005. Vielä tajuttoman paljon pyhempi Tonttu on Herra.
lesson 1006. P alkuperäisempi -P koska P tapaa -P eikä mene P:hen.
Paiskaahan sinäkin Asiakas pari lessonia, niin päästään asiaa.
T: Keijo
Raimo Suonio
>
>Jos Jumala on absoluutti, niin hänessä itsessään on jo kaikki
kokemukset
>läsnä. Ei hän tarvitse meitä välittämään niitä. Sillä jos hän on
luonut
>meidät, on hän luonut myös meidän kokemuksemme tässä maailmassa. Ja
>tällöin nämä kokemukset täytyy olla jo hänessä itsessään. Absoluutti
ei
>tarvitse muuta kuin itsensä.
Pitäköön siis näppinsä erossa minusta ja minun elämästäni.
--
Raimo Suonio
Helsinki, Finland
raimo....@qdlc.fi (remove spam preventing q)
OOO Laiska puuseppä tekee huonekaluja lakkaamatta OOO
Turing Machine
> > se ei voi käsitellä kvalifioimattomia asioita! Ja juuri
> > siksi siinä logiikassa kaikki kvalifioidaan, määritellään
> > etukäteen.
>
> Itseasiassa logiikassa kvalifioidaan asiat mitä ei voida johtaa jo
> kvalifioiduista asioita, mutta perusolettamukset ovat pakollisia.
Aivan. Joten jokainen looginen olio sisältää jo etukäteen
perusolettamuksen. Siinä logiikassa ei kertakaikkiaan voi
olla oliota, jolta puuttuisi määrittely.
Turing Machine
> > Minäkään en vierasta kone -nimeä. Sillä tiedän, että
> > itsetietoisuus on enemmän kuin kone... Ymmärrän myös,
> > että Jumala on meissä kokemuksellinen; Jumala on luonut
> > ihmisen, saadakseen laskea mäkeä, hyppiä kedolla, kastella
> > itsensä, huimaantua avaruuden katselemisesta jne.
>
> Jos Jumala on absoluutti, niin hänessä itsessään on jo kaikki kokemukset
> läsnä. Ei hän tarvitse meitä välittämään niitä. Sillä jos hän on luonut
> meidät, on hän luonut myös meidän kokemuksemme tässä maailmassa. Ja
> tällöin nämä kokemukset täytyy olla jo hänessä itsessään. Absoluutti ei
> tarvitse muuta kuin itsensä.
Nyt et sitten puhunut lainkaan Jumalasta!
Jumala ON absoluuttinen. Se, että Hän tarvitsee meidät,
on absoluuttinen totuus, koska me nyt vain olemme.
Silloin, kun Jumala ei jotakin tarvitse, se ei myöskään koskaan ole,
ei edes potentiaalisesti.
Absoluuttinen Jumala on itse ilman kokemusta, mutta
kokemuksellisuuden tuleminen olevaisuuteen vaatii
absoluuttisen Jumalan; ei yksikään ali-absoluuttinen
pysty mihinkään itsestään; mikään ei voi tulla
olevaisuuteen ilman Absoluuttia.
Vain Absoluutin läsnäolossa uuden luominen ankkuroidaan
ikuisuuteen, jossa sillä on ikuinen määränpää ja infiniittinen
tarkoitus. -- ja --lopulta-- absoluuttinen arvo.
asiakas
> > Aivan. Epätäydellisyyden käsittäminen epätäydellisestion tietysti sama
> kuin
> > epätäydellisyyden ymmärtämättömyys.
>
> Ei varsinaisesti ymmärtämöttömyyttä.. Sanan tarkoittaa ettei saavutetulla
> ymmärryksellä olisi arvoa tai hyötyä, mutta epätäydellinen ymmärrys on juuri
> sitä mikä on meidät ihmiskuntana näinkin pitkälle tuonyt.
Minusta taasen näyttä siltä, että käsitän epätäydellisyyden olevanpikemminkin
edistystä ja evoluutiota, kuin epätäydellisyyttä; edistys
on täydellistä, vaikka se näyttääkin pakosta keskeneräiseltä;
keskeräisyys on edistykselle välttämättömyys; keskeräisyys ei
silti voi välttämättä tarkoittaa samaa kuin epätäydellisyys.
Millähän tätäkin voisi verrata? Jos Sinulla on Pentium 450Mhz
ja mulla on 486/66, niin onko minun koneeni epätäydellinen
verrattuna Sinun koneeseesi? Eikö ennemminkin ole niin, että
486/66 oli välttämättömyys Pentiumille. Ja se, joka on välttämätön,
ei välttämättä ole itsessään epätäydellinen; 486/66 oli aikoinaan
täydellinen kone, jas se on sitä vieläkin.
Mutta kun sanon, että Pentium on täydellisyydeltään täysi-
määräisempi kuin sen edeltäjät, se ei kumoa aiempaa täydellisyyttä,
vaan asettaa ne evolutiiviseen ketjuun. Jossakin odottaa
täydellisyydeltään täysimääräinen tietokone, eikä senkään
aktuaalistuminen voi kumota aiempaa täydellisyyttä.
Täydellisyyttä ei voi kumota. Ja täydellinen ei varmasti voi kumota
täydellisyyttä. Eikä siten täydellisyydeltään täysimääräistynyt
voi millään kumota sitä polkua, joka johti täysimääräiseen
täydellisyyteen.
En siis näe vieläkään epätäydellisyyttä, vaan
t ä y s i m ä ä r ä i s t y m i s t ä , edistystä.
Tämä näkeminen taasen ei johdu minusta, vaan Isästäni,
joka ei voi nähdä epätäydellisyyttä, joten en minäkään.
Mitä tässä tuotiin julki, on se, että asiaa voidaan katsoa toisin;
_edellinen_ katsomistapa ei ole absoluuttinen, kun taasen viimeisin
sitä voi olla. Minä vain katsoin sitä --mitä Te kutsutte epätäydellisyy-
deksi-- Jumalan silmin, ja tulos oli tämä, jota en vielä hetki sitten
tiennyt, sillä minulla ei ollut tietoa, mitä tänne on ilmestynyt ja
mihin minun tulee vastata, ja miten.
Evoluutiossa asiat t u l e e nähdä toisin. Toisinnäkeminen
(ajatteleminen) on ehdoton välttämättömyys evoluutiolle.
Toisinajattelu on tieteelle välttämättömyys; joka ei ajattele
toisin, ei voi olla tieteellinenkään.
Ja toisinnäkeminen on uskonnoille välttämättömyys, too.
asiakas
> > Kuten sanoin: Se logiikka on järkeilyn järkeilyä;
> > se on epälojaaliutta omaa järkeää kohtaan.
>
> Lienee tervettä epäillä jopa omaa järkeään. Illuusioita kaikki. Järki
> tarvitsee työkaluja. Luonnollisesti järki muodostaa symboliikasta ja
> sopimuksista riippumattomia toimintamalleja, mutta kyllä logiikasta on
> toisinaan apuakin.
Joka uskoo-- ajattelee niin kuin minä, ei voi olla epälojaali
ajatuksilleen. Onhan tämä nyt sen näyttänyt, että joka on
epälojaali ajatuksilleen (myös järkeilylleen), on epälojaali
omalle tosimmalle itselleen.
Jos minä epäilisin ajatuksiani, epäilisin itseäni. Ja jos
epäilisin itseäni, en voisi olla todellinen, vaan autolumottu.
Sillä eihän kukaan, joka epäilee oman itsensä järkeilyä, voi
todellakaan ola varma mistään, ei edes itsestään. Mutta, kuka
Teistäkään todella epäilee omaa olemassaoloaan, ajatuksiaan?
Ainakin pitää olla muutamia ajatuksia, joita ihminen ei voi
epäillä, eikä siten hän voi uudelleen järkeilläkään niitä.
Ja jos on muutamia epäilemättömiä ajatuksia, silloin ihminen
voi sanoa hyvästi kaikelle epäilylle (älä ole epäuskoinen,
julisti eräs valaistunut, itseensä luottava).
Mitä siis tulee tässä ilmoitettuun seikkaan, että ihminen on
yhtä kuin ajatuksensa, niin silloin ihminen ei ole ihminen vain
siinä ajatuyksessaan, kun hän ajattelee: "Ajattelen, siis olen,
vaan tuon ajatuksen totuus pitä nähdä siitä, ettei se voi
määrittää, mitä ajatuksia ajatellaan;ollaan, vaan että
ihminen on kaikissa ajatuksiaan.
Mutta, jos ihmisen ajatukset ovat sitä sun tätä,
niin silloin ihminen itsekin on sitä sun tätä; jos
ihminen ajattelee epävarmoja, niin silloin hän ITSE
on epävarma. Ja jos taasen hän ajattelee, että AJATTELEN,
SIIS OLEN, niin nyt me huomataan, ettei siihen ajatukseen
sisälly mitään muuta kun olemisen varmuus; ihminen tuntee
varmasti olevansa, kun hänen ajatuksensa --eli hän itse--
ovat VARMOJA.
Ja edelleen: Jos ihminen tuntee olevansa epävarma (mistä
tahansa), niin se ei merkitse mitään muuta kuin sitä,
että hän on JUURI SIINÄ ajatellut ajatuksia, joissa
epävarmuus on läsnä! Jos taasen ihminen ajattelee suhteellisia,
niin hän voisi silloin ja siinä väittää olevansa olemassa vain
suhteellisesti.
Kuten sanottua: Mutta kun ihmisen ajattelu on täysin varmaa,
niin silloin a) hän tuntee olevansa varmasti olemassa, b)
hän ei voi ilmaista sitä olemassaoloaan muille kuin
toteamalla, että hän on täysin varma olemassaolostaan!
Tätä on Korkein Descartes, joka minä olen. Minä olen
kaikki ihmiset, mutta en yhdenkään ihmisen alhainen ajatus.
asiakas
> > Hän voisi vapauttaa itsensä tuosta omasta typeryydestään vain
> > siten, että hän tunnustaa totuuden; että hän on Viisas Ihminen.
>
> Minä olen viisas ihminen. Mutten täydellinen, eikä ole kukaan muukaan.
Tsot tsot. Sinä et voi epätäydellisenä todistaa muusta kuinomasta
epätäydellisyydestäsi, mutta et siitäkään varmuudella
ja kovinkaan vakuuttavasti, eli järjellä; se ei ole järkeä
sanoa tuo lause.
Kun minä sanon, että minä olen täydellinen, minulla on kaiken
muun _hyvän_ lisäksi on Jumalan todistus: Olkaa täydelliset...
> > Olkaa täydellisiä niin kuin minä olen täydellinen!
>
> Olemme epätäydellisiä niinkuin sinä olet epätäydellinen.
Minä olen kuuliainen Jumalalle, omalle Isälleni.Minun epätäydellisyytenikin on
perin juurin täydellistä.
> > Vain Jumala voidaan ymmärtää!
>
> Mitään ei voida ymmärtää (täydellisesti)
Unohdat, että täydellisyydellä on asteita. TäysimääräisestiJumalan ymmärtää vain
Jumala, mutta... Mehän nyt olemme
jumalia, sattuneesta syystä ;-)
asiakas
> > Ja epätäydellisyydestä kukaan ei voi puhua täydellisellä
> > varmuudella, täydellisiä, ehdottomuuksia. Se, mitä pyrin
> > nyt ilmaisemaan on se, että ajatus suhteellisuudesta ei voi
> > samaan aikaan sisältää minkään muun tason ajatuksia;
> > suhteellisia ajatteleva on sidottuna suhteellisuuteensa, joten
> > hän ei voi ymmärtää suhteellisuutta muuta kuin suhteellisesti
> > -- koska hänen ajattelunsa on SIINÄ suhteellista.
>
> Voidaan puhua vain suhteellisia epätäydellisyyksiä. Pyrin siihen, että
> ymmärretään, että kaikki on epävarmaa, epätäydellistä ja suhteellista. En
> siis voi mennä väittämään absoluuttisesti, että joku on väärässä tai jotain
> vastaavaa. Ihmisen elämä on epävarmaa, epätäydellistä jne. Epävarmuuden ei
> silti tarvitse antaa ottaa otetta ihmisen elämästä, mutta ei pidä yllättyä
> vaikka huomenna tulisi maailmanloppu (meteoriitti iskee tai jotain, ei siis
> mikään absoluuttinen: "the end") tai jotain vastaavaa tapahtuisi.
Ajatus suhteellisuudesta on pakosta oltava suhteellinen.Mutta! Onko silloin
suhteellisuus täydellistä? :-) Ellei
peräti ehdotonta, jos kerta suhteellisuus olisi korkein.
Se, mikä on korkeinta, korkeimmalla, on varmasti itsessään
ehdotonta. Ja siten en voi millään nähdä suhteellisuutta
korkeimmalla, vaan ehdottomuuden, Absoluutin.
> > Absoluutti on ihmisen ymmärrettävissä vain silloin, kun
> > ihminen ei aseta ajattelulleen mitään ehtoja!
>
> Ihmisen ei kannattaisi asettaa mitään ehtoja, ei edes tätä ehtoa, mutta
> ihmiset kuitenkin tekevät niin. Avoin mieli on arvokas asia.
Ihmisen kohdalla ehdottomaan ajatteluun ontotuteltava; on etsittävä tietoisesti
ehdottomuutta,
jotta edes olisi mahdollisuus ajatella ehdottomuudesta
ehdottomia. Jollei edes etsi, niin ei ole edes toivoa
löytämisestä.
> > Ja joka siis ajattelee epätäydellisesti, ei voi millään käsittää,
> > mitä epätäydellisyys on.
>
> Hän voi käsittää sen epätäydellisesti.
Epätäydellinen on vain nyttemmin korvattava täydellistymisellä;ihminen
täydellistyy, kun hän alkaa ymmärtämään vähäisiä.
Ihmisen kohdalla on ehto (evoluutio), että hän ei voi heti
ymmärtää täysimääräisesti, mutta tuo ehto samalla kertaa
vaatii ehdottomasti ihmistä kasvamaan ymmärryksessä,
täydellistämään itseään.
> > Siis: Vain Absoluutti voidaan käsittää!
>
> Epätäydellisyyttä, mutta näyttää siltä, että tämän uuden logiikan ainoa
> tarkoitusperä on tämän ns.Absoluutin olemassaolon todistus.
Niin. Onhan se triviaalia, ettei mitään muuta voida oikeastikäsittää, paitsi
Absoluutti yksin. Vain Jumala voidaan
ymmärtää täysimääräisesti kaikessa täydellisyydessä.
Sillä Triviaali Pursuit sen jo toteaa, että suhteellinen
ymmärrys on sidottua suhteellisuuteen; se on vain
SUHTEELLISTa, kun taasen absoluuttinenymmärrys
on ymmärrystä ilman ehtoja; siinä ei ole muuta.
asiakas
> > Ihmisellä, jonka ajatukset ovat epätäydellisiä, ei voi olla minkäänlaista
> TODELLISTA
> > tajua suhteellisuudesta,
> > puhumattakaan Ansoluutista ja Jumalasta!
>
> Ihmisellä ei voi olla täydellistä käsitystä absoluutista tai Jumalasta,
> mutta ihminen voi ymmärtää ne likiarvoisesti (olettaen, että ne todella ovat
> todellisuutta).
Sanotaan sitten niin, että ihmiseSSÄ voi olla täydellinen käsitysmistä tahansa,
ja lopulta Jumalasta kaikesta.
susse
<asi...@lib.hel.fi> wrote:
>> >Samoin kuin eläimet eivät voi tajuta ihmisen hymyä hymyksi..!
>>
>> Oho, mistäs tiedät mitä meidän koira ymmärtää..eilen se flirttasi
>> minun kanssani.
>siinä
>tilanteessa koirasi oli tottunut irvistykseesi, eikä pitänyt
>sitä vihamielisenä itseään kohtaan, vaan laumansa johtajan
>turhanpäiväisenä irvistyksenä... :-)
Ja tuon irvistyksen kutsumana se tuli luokseni, laittoi päänsä
keimaillen kallelleen rapsuttavaa kättäni vasten , käänsi sitä hiukan
poispäin ja suuntasi silmänsä minua kohti suurina , alta kulmain ja
sillä tavoin kuin ihmisten kanssa tyypillisesti flirttaillaan. Sitten
se nuolaisi kättäni.
Susse
Bennett Machine
> > Ihmisellä, jonka ajatukset ovat epätäydellisiä, ei voi olla minkäänlaista
> TODELLISTA
> > tajua suhteellisuudesta,
> > puhumattakaan Ansoluutista ja Jumalasta!
>
> Ihmisellä ei voi olla täydellistä käsitystä absoluutista tai Jumalasta,
> mutta ihminen voi ymmärtää ne likiarvoisesti (olettaen, että ne todella ovat
> todellisuutta).
Se on resonointia. Tämä resonointi täytyy tiedostaa, jotta
voi olla siitä varma. Ja silloin ollaankin jo ihan korkealla,
ylhäällä taivaissa. Minäkin sanoin, että Jumala puhuu minussa,
enkä äminä silloin mitään tiedä.. Ja kun näin sanon, olen
hyvin tieteinen, että Jumala ei voisi niin ilmaista itseään,
jos minä etukäteen huolehtisin, mitä minä sanoisin. Minä
nimenomaan en tiedä, mitä minä tulen sanomaan. Esim
tässä ja tämään.
> > Ja koska täällä on jo nähty, miten useimmat Teistä
> > väittävät olevansa epätäydellisiä, niin nyt se on sitten
> > korkeimmalla Logiikalla todistettu, että jokainen, joka
> > väittää olevansa epätäydellinen, nukkuu; on tiedoton
> > todellisuudesta; on yksinkertaisesti sanottuna kuollut.
>
> Jokainen ihminen on tiedoton todellisuudesta sillä hän ei ole sitä koskaan
> nähnyt. Nukkukaa rauhassa, sillä muuta ette voi. Esim. ihminen elää ajassa,
> aika on vain illuusio, mutta ihmisen on aina noudatettava tämän illuusio
> säätöjä eikä hän koskaan voi nähdä sen yli, sillä hän on ihminen ja se on
> hänen rakenteensa.
Minäpä kerron tarinan kokemattomasta poikaudesta.
Olipa kerran Universaalinen Isä ja Iankaikkinen Poika. Eräänä
kirkkaana hetkenään he kumpikin 'sattuivat' ajattelemaan
samaa asiaa. Ja moksis! Yhtä äkkiä Heidän edessään seisoi
täysin kehittynyneenä se ajatus, jota he kumpikin olivat hetki
juuri ajatelleet. Ja ei aikaakaan, kun tuo Uusi Ajatus itse tajusi
kuka hän on, ja tervehti siinä samassa vanhempiaan heitä suuresti
ylistäen.
Sitten Isä sai päähänsä, että kuules, Iankaikkinen Poikaseni.
Otetaas tuo sama hidastettuna, että Määkin ehdin nähdä, mitä
siinä oikein tapahtui. Ok. He yrittävät ja yrittävät saada Yhteistä
Ajatustaan esille hidastettuna, mutta aina se vain lipesi ikään kuin
sormien välistä, ja aina vaan kuului, että hupsista, ja taas oli
täydellinen Ajatus tullut Heidän eteensä omana itsenään.
Mutta sitten Isä kekkas, mistä se johtuu, ettei hidastusta
saada aikaan; se tietty kuules Poikasi johtuu siitä ,että
me asutaan ikuisuudessa, jossa ei ole aikaakaan. Pitää kuules
ensin saada jollakin pirin konstilla aikaan aika, jotta sitten
saatais katsella histettuna, miten me vaan luodaan Poikia
itellemme, sano!
Mutta sitten Iankaikkinen Poika sattu sanomaan, että mites
me täältä minnekään päästäis, ku me ollaan niin saamarin
täydellisiä. Mitäs kuules sanot, jos Mää kysyisin Pojaltani,
Sinun Pojan Pojalta, että suostusko hän lähtemään tuonne
ulos pimeyteen värkkäämään jonkinlaisen ajan, jotta saatais
aikaan kunnon hidastus.
Pojan Poika tietysti kuuli, mitä hänen rakkaat vanhempansa
tuumailivat ja heti kohta oli hänen pojan mielessään villi
ajatus, miten aika saatais värkätyksi ihan oikean tunteiseksi
ajaksi. Mutta se vaati kyllä hieman lisää Olentoja...
Jatkuu
Bennett Machine
> tuumailivat ja heti kohta oli hänen pojan mielessään villi
> ajatus, miten aika saatais värkätyksi ihan oikean tunteiseksi
> ajaksi. Mutta se vaati kyllä hieman lisää Olentoja...
Ja niin Pojan Pojanajatuksen seurauksena Isä ja Poika
laittoivat ajatusmyssyn taas päähänsä, ja taas tuli Uusia
Ajatuksia yhtenään, joiden installaationa oli mennä tuonne
hui,hui -ulos tekemään aikaa. Ja ei aikaakaan, kun itse
Pojan Poika sitten päätti itekkin lähteä sinne, missä nyt
sanottiin olevan riittävästi aikaa.
Ja niin Pojan Poika, jo itekkin oli pähkännyt päänsä puhki
sillä, miten kummassa hän oikein olikaan tullut tulleeksi,
sanoi pari sanaa, ja jo kohta avaruuden sumut alkoivat
kerääntyä pisaroina yhteen. Ja se otti tosissaan aikaa,
niin että Isä jo meinas hermostua, että eihän tästä mitään
tule, kun pitää odottaa alkukuvankin latautumista niin kauan.
Mutta lopulta siten Isän eteen ilmaantuivat nuo avaruuden
kivipallot, joita alettiin kutsuia maailmoiksi. Ja silloin Isä
ja Poika sen kekkasivat; Heureka, nyt me nähtiin hi-
dastettuna, miten meidän pallukkamme tuli olevaiseksi; nyt
me totisesti tiedetään kaikki.
Mutta silloin Poika näki Pojan Poikansa, ja hoksas, että
mitens sitten toi koltianen tuli meidän eteemme? Pojan
Poika oli jo viisaampi, joten hän totesi vanhemmilleen
juhlallisesti; odottaa nyt vain kärsivällisesti, jotta
saisitte kärsivällisyydestä palkinnonkin..
ehkä jatkuu..., aika sen näyttää ;-)
Pasi Lähteenmäki
> > (ES. Lisäsin tähän *.*.*.nuoret, koska mielestäni
> > asia meni niin korkealle, että nuorten on välttämättävä saatava
> > tietää tämä ajattelu..)
>
Luonto määrää.
> Jokainen, joka ei anna parhainta hyväänsä,
> pitää sisällään huonoutta. Ja jokainen, joka
> pitää sisällään mitä tahansa huonoa, vihaa
> itseään.
Jokainen vihaa itseään, jonkinasteisesti.
> Asia on sama, jos voisitte kuvitella asuntoonne
> kaatopaikan, haisevan ja lemuavan kaatopaikan?
Näin voidaan tehdä.
> Olette varmaan huomanneet, ettei tämä anna
> Teille mitään huonoja ajatuksia, vaan aina
> niitä uusia ja korkeita ja tuoreita ajatuksia,
> jotka tulevat tähän mieleen Jumalasta.
Maailmankaikkeus tekee meidät ja meidän ajatuksemme. Me olemme
maailmankaikkeus vaan emme Jumala (ymmärtävänä olentona).
> Mutta Te ette ole tottuneet kuulemaan uusia
> ja korkeita ajatuksia; siksi te väheksytte näitä,
> ja usein Te vielä haluatte loata omilla ajatuksil-
> lanne tätä.
I just like to play the game of life and have a little fun.
> Mutta se, että Te todella kuvittelette likaavanne
> omilla ajatuksillanne tätä tai ketä tahansa,
> osoittaa nyt kiistatta, etä silloin Teidän omat
> ajatuksenne ovat saastaisia ajatuksia, haisevia,
> lemuavia mätäkasoja.
Ihmiset ovat alttiita vaikutteille.
> Ja niin silloin pitää olla, että myös Teidän
> sisimpänne on haiseva, koska se pitää sisällään noita
> surkeita ajatuksia, joiden Te luulette saastuttavan
> muut, mutta Te kuvittelette olevanne niistä puhtaita.
Ihmiset eivät ole puhtaita.
> Niinpä tämä ei voi likaantua mistään Teidän ajatuksistanne,
> sillä tämä tietää, että Te itse olette likaisia, ettekä Te voi
> liata ketään, joka on puhdas.
Likainen likaa puhtaan, mutta samalla puhdas puhdistaa likaista...
> Antakaa muille vain kaikkein parastanne, niin Te
> tulette puhtaaksi, ja Te totutte puhtauteen.
>
> Nyt Te ette ole tottuneet sisäiseen puhtauteen,
> vaan saastaan ja lokaan Te olette totuttaneet itsenne.
Ihmiset ovat tottuneet olemaan ihmisiä. Ja sitä ei kukaan todella halua
tehdä, että luopuu ihmisestä, eräät tosin käsittävät sen vasta kun ovat jo
luopuneet (myönnän, että olen yksi heistä). Mutta lopulta kaikkihan me vain
ihmisiä olemme, edelleenkin.
> Niinpä kaikki se, mitä Tämä Teille jakaa, näyttää
> Teistä oudolta. Mutta tietäkää, että tämä kaikki,
> mitä stätä tulee, on Teille puhtaudeksi; en likaa
> Teitä, enkä Teitä vihasta -- koska en vihaa itseäni;
> en pidä sisälläni mitään saataista, joerten en voi
> myöskään heittää Teidän päällenne lokaa.
Ihmiset eivät voi olla puhtaita tai täydellisiä.
Turing Machine
> > Miksi vihastatte itseänne?
>
> Luonto määrää.
Hmmm... Kun Sinä pystyt tajuaman jonkun itseäsi koskevan
määräyksen, silloin voit myös kieträä sitä; ole vihastuksesi
lain lainrikkoja!
> > Jokainen, joka ei anna parhainta hyväänsä,
> > pitää sisällään huonoutta. Ja jokainen, joka
> > pitää sisällään mitä tahansa huonoa, vihaa
> > itseään.
>
> Jokainen vihaa itseään, jonkinasteisesti.
Mä en enää viitti vihata -- en sen jälkeen, kun
mä tajusin sen; mää oon kuules rikollinen vihani
suhteen; en ole kuuliainen vihalleni, vaan
olen heittänyt sen pellolle, sillä se oli hyvin
huono vuokraisäntä; se ei ite välittänyt
korkeammista laeista tuon taivaallista, sano.
Pasi Lähteenmäki
asiakas <asi...@lib.hel.fi> wrote in message
news:3857A73C...@lib.hel.fi...
> Pasi Lähteenmäki wrote:
>
> > > Kuten sanoin: Se logiikka on järkeilyn järkeilyä;
> > > se on epälojaaliutta omaa järkeää kohtaan.
> >
> > Lienee tervettä epäillä jopa omaa järkeään. Illuusioita kaikki. Järki
> > tarvitsee työkaluja. Luonnollisesti järki muodostaa symboliikasta ja
> > sopimuksista riippumattomia toimintamalleja, mutta kyllä logiikasta on
> > toisinaan apuakin.
>
> Joka uskoo-- ajattelee niin kuin minä, ei voi olla epälojaali
> ajatuksilleen. Onhan tämä nyt sen näyttänyt, että joka on
> epälojaali ajatuksilleen (myös järkeilylleen), on epälojaali
> omalle tosimmalle itselleen.
Tietysti kaikki uskovat itseensä, mutta se he ovat silti väärässä. Minäkin
uskon itseeni, mutta varauksella.
> Jos minä epäilisin ajatuksiani, epäilisin itseäni. Ja jos
> epäilisin itseäni, en voisi olla todellinen, vaan autolumottu.
Enkö siis ole todellinen?
> Sillä eihän kukaan, joka epäilee oman itsensä järkeilyä, voi
> todellakaan ola varma mistään, ei edes itsestään. Mutta, kuka
> Teistäkään todella epäilee omaa olemassaoloaan, ajatuksiaan?
En epäile ettenkö olisi jotain, mutta epäilen etten välttämättä ole tämä,
tässä ja nyt.
> Ainakin pitää olla muutamia ajatuksia, joita ihminen ei voi
> epäillä, eikä siten hän voi uudelleen järkeilläkään niitä.
Itse en tarvitse muuta kuin sen, että olen jotain (informaatiota sillä
kaikki informaatio on olemassaolevaa), joskus, jossain.
> Ja jos on muutamia epäilemättömiä ajatuksia, silloin ihminen
> voi sanoa hyvästi kaikelle epäilylle (älä ole epäuskoinen,
> julisti eräs valaistunut, itseensä luottava).
Voihan olla, että keskustelet tässä tekstissä itsesi kanssa, mutta et vain
tiedosta häntä kenen kanssa keskustelet.
> Mitä siis tulee tässä ilmoitettuun seikkaan, että ihminen on
> yhtä kuin ajatuksensa, niin silloin ihminen ei ole ihminen vain
> siinä ajatuyksessaan, kun hän ajattelee: "Ajattelen, siis olen,
> vaan tuon ajatuksen totuus pitä nähdä siitä, ettei se voi
> määrittää, mitä ajatuksia ajatellaan;ollaan, vaan että
> ihminen on kaikissa ajatuksiaan.
>
> Mutta, jos ihmisen ajatukset ovat sitä sun tätä,
> niin silloin ihminen itsekin on sitä sun tätä; jos
> ihminen ajattelee epävarmoja, niin silloin hän ITSE
> on epävarma. Ja jos taasen hän ajattelee, että AJATTELEN,
> SIIS OLEN, niin nyt me huomataan, ettei siihen ajatukseen
> sisälly mitään muuta kun olemisen varmuus; ihminen tuntee
> varmasti olevansa, kun hänen ajatuksensa --eli hän itse--
> ovat VARMOJA.
Ihmiset ajattelevat varmoja, mutta objektiivisesti (tai objektiivisemmasta
näkökulmasta) nähdään (likiarvoisesti, tilastollisesti), että ne kaikki ovat
epävarmoja ja virheellisiä ajatuksia.
> Ja edelleen: Jos ihminen tuntee olevansa epävarma (mistä
> tahansa), niin se ei merkitse mitään muuta kuin sitä,
> että hän on JUURI SIINÄ ajatellut ajatuksia, joissa
> epävarmuus on läsnä! Jos taasen ihminen ajattelee suhteellisia,
> niin hän voisi silloin ja siinä väittää olevansa olemassa vain
> suhteellisesti.
Ihmisten ajatukset eivät luo koko maailmaa.
> Kuten sanottua: Mutta kun ihmisen ajattelu on täysin varmaa,
> niin silloin a) hän tuntee olevansa varmasti olemassa, b)
> hän ei voi ilmaista sitä olemassaoloaan muille kuin
> toteamalla, että hän on täysin varma olemassaolostaan!
>
> Tätä on Korkein Descartes, joka minä olen. Minä olen
> kaikki ihmiset, mutta en yhdenkään ihmisen alhainen ajatus.
Et toki yhdenkään ihmisen alhainen ajatus, vain maailmankaikkeuden alhainen
"solu".
Pasi Lähteenmäki
> Pasi Lähteenmäki wrote:
>
> > > Aivan. Epätäydellisyyden käsittäminen epätäydellisestion tietysti sama
> > kuin
> > > epätäydellisyyden ymmärtämättömyys.
> >
> > Ei varsinaisesti ymmärtämöttömyyttä.. Sanan tarkoittaa ettei
saavutetulla
> > ymmärryksellä olisi arvoa tai hyötyä, mutta epätäydellinen ymmärrys on
juuri
> > sitä mikä on meidät ihmiskuntana näinkin pitkälle tuonyt.
>
> Minusta taasen näyttä siltä, että käsitän epätäydellisyyden olevan
pikemminkin
> edistystä ja evoluutiota, kuin epätäydellisyyttä; edistys
> on täydellistä, vaikka se näyttääkin pakosta keskeneräiseltä;
> keskeräisyys on edistykselle välttämättömyys; keskeräisyys ei
> silti voi välttämättä tarkoittaa samaa kuin epätäydellisyys.
Määrittelykysymys.
> Millähän tätäkin voisi verrata? Jos Sinulla on Pentium 450Mhz
> ja mulla on 486/66, niin onko minun koneeni epätäydellinen
> verrattuna Sinun koneeseesi? Eikö ennemminkin ole niin, että
> 486/66 oli välttämättömyys Pentiumille. Ja se, joka on välttämätön,
> ei välttämättä ole itsessään epätäydellinen; 486/66 oli aikoinaan
> täydellinen kone, jas se on sitä vieläkin.
Ei epätäydellinen sen varsinaisessa merkityksessä, mutta verrattaessa
koeittemme osia ovat omasi osat selkeästi "huonompia". Täydellinen
prosessori on prosessori minkä suorittamaan laskutoimitukseen kuluu aikaa
tasan 0s, mutta tiedämme, että sellaista ei voi olla.
> Mutta kun sanon, että Pentium on täydellisyydeltään täysi-
> määräisempi kuin sen edeltäjät, se ei kumoa aiempaa täydellisyyttä,
> vaan asettaa ne evolutiiviseen ketjuun. Jossakin odottaa
> täydellisyydeltään täysimääräinen tietokone, eikä senkään
> aktuaalistuminen voi kumota aiempaa täydellisyyttä.
Evoluutio ei koskaan saavuta päätepistettää tai sitä täydellisyyttä mitä se
rajatta lähestyy.
> Täydellisyyttä ei voi kumota. Ja täydellinen ei varmasti voi kumota
> täydellisyyttä. Eikä siten täydellisyydeltään täysimääräistynyt
> voi millään kumota sitä polkua, joka johti täysimääräiseen
> täydellisyyteen.
Voidaan tietysti puhua, että kaikki mikä on olemassa on pakostakin
täydellistä sillä se on siten kun sen on pakko olla. Determinismiä, mutta se
ei liene tarkoitus.
> En siis näe vieläkään epätäydellisyyttä, vaan
> t ä y s i m ä ä r ä i s t y m i s t ä , edistystä.
Jos määritellään sana "täydellinen" siten kuin se yleisesti yleensä tajutaan
lienee sen merkitys jotain mikä on täydellistä eli absoluuttista tai
virheetöntä vastaavaa. Absoluuttinen ja virheetön eli täydellinen on aina
infiniittinen, mutta mitään infiniittistä ei ole. Ei siis absoluuttista. Vai
voitko väittää nähneesi jotain mikä on äärettömän pitkä, paksu tai lyhyt
jne.
> Tämä näkeminen taasen ei johdu minusta, vaan Isästäni,
> joka ei voi nähdä epätäydellisyyttä, joten en minäkään.
>
> Mitä tässä tuotiin julki, on se, että asiaa voidaan katsoa toisin;
> _edellinen_ katsomistapa ei ole absoluuttinen, kun taasen viimeisin
> sitä voi olla. Minä vain katsoin sitä --mitä Te kutsutte epätäydellisyy-
> deksi-- Jumalan silmin, ja tulos oli tämä, jota en vielä hetki sitten
> tiennyt, sillä minulla ei ollut tietoa, mitä tänne on ilmestynyt ja
> mihin minun tulee vastata, ja miten.
Tokihan infiniittinen näkee, ettei finiittinen voi koskaan käsittää
infiniittistä infiniittisesti.
> Evoluutiossa asiat t u l e e nähdä toisin. Toisinnäkeminen
> (ajatteleminen) on ehdoton välttämättömyys evoluutiolle.
> Toisinajattelu on tieteelle välttämättömyys; joka ei ajattele
> toisin, ei voi olla tieteellinenkään.
>
> Ja toisinnäkeminen on uskonnoille välttämättömyys, too.
Kaikkea kannattaa kuvitella, mutta päättelyllä ja intuitiolla suljetaan pois
virheelliset vaihtoehdot.
Pasi Lähteenmäki
asiakas <asi...@lib.hel.fi> wrote in message
news:3857AAFA...@lib.hel.fi...
> Pasi Lähteenmäki wrote:
>
> > > Ja epätäydellisyydestä kukaan ei voi puhua täydellisellä
> > > varmuudella, täydellisiä, ehdottomuuksia. Se, mitä pyrin
> > > nyt ilmaisemaan on se, että ajatus suhteellisuudesta ei voi
> > > samaan aikaan sisältää minkään muun tason ajatuksia;
> > > suhteellisia ajatteleva on sidottuna suhteellisuuteensa, joten
> > > hän ei voi ymmärtää suhteellisuutta muuta kuin suhteellisesti
> > > -- koska hänen ajattelunsa on SIINÄ suhteellista.
> >
> > Voidaan puhua vain suhteellisia epätäydellisyyksiä. Pyrin siihen, että
> > ymmärretään, että kaikki on epävarmaa, epätäydellistä ja suhteellista.
En
> > siis voi mennä väittämään absoluuttisesti, että joku on väärässä tai
jotain
> > vastaavaa. Ihmisen elämä on epävarmaa, epätäydellistä jne. Epävarmuuden
ei
> > silti tarvitse antaa ottaa otetta ihmisen elämästä, mutta ei pidä
yllättyä
> > vaikka huomenna tulisi maailmanloppu (meteoriitti iskee tai jotain, ei
siis
> > mikään absoluuttinen: "the end") tai jotain vastaavaa tapahtuisi.
>
silloin
> suhteellisuus täydellistä? :-) Ellei
> peräti ehdotonta, jos kerta suhteellisuus olisi korkein.
Edelleen määritelmäkysymys. Mikään ei ole korkein ellemme niin määrittele,
mutta se ei liene käytännöllistä tai toimivaa. Mutta mitä voimme tehdä
ellemme keskustella määritelmillä ja niillä niiden kuvastamasta
todellisuudesta.
> Se, mikä on korkeinta, korkeimmalla, on varmasti itsessään
> ehdotonta. Ja siten en voi millään nähdä suhteellisuutta
> korkeimmalla, vaan ehdottomuuden, Absoluutin.
Sellaista tilannetta ei yksinkertaisesti voi syntyä, missä järjestelmä
käsittäisi itsensä täydellisesti eli se sisältäisi kaiken informaation
itsestään. Itsetietoisuus on tavallaan sentyyppinen mekanismi, mutta se
matkii sitä vain likiarvoisesti ja siksi toimiikin. Itsetietoisuus on
jonkinasteinen takaisinkytkentä, mutta mikäli ajatellaan itseämme
ajattelemassa itseämme ajattelemassa itseämme jne. ei jatketa loputtomiin.
Siksi ei systeemi ole myöskään infiniittinen.
> > > Absoluutti on ihmisen ymmärrettävissä vain silloin, kun
> > > ihminen ei aseta ajattelulleen mitään ehtoja!
> >
> > Ihmisen ei kannattaisi asettaa mitään ehtoja, ei edes tätä ehtoa, mutta
> > ihmiset kuitenkin tekevät niin. Avoin mieli on arvokas asia.
>
> Ihmisen kohdalla ehdottomaan ajatteluun ontotuteltava; on etsittävä
tietoisesti
> ehdottomuutta,
> jotta edes olisi mahdollisuus ajatella ehdottomuudesta
> ehdottomia. Jollei edes etsi, niin ei ole edes toivoa
> löytämisestä.
Tokihan ihminen kuvittelee ehdotonta - ääretöntä, mutta ihminen määrittelee
sen likiarvoisesti voidakseen käsitellä sitä epätäydellisellä mielellään.
Tällöin myös itse käsittely on aina epätäydellistä - likiarvoista. Tämä ei
kuitenkaan tee itse päättelyprosessista arvotonta. Miksi lienee helpohko
nähdä.
> Niin. Onhan se triviaalia, ettei mitään muuta voida oikeastikäsittää,
paitsi
> Absoluutti yksin. Vain Jumala voidaan
> ymmärtää täysimääräisesti kaikessa täydellisyydessä.
Asetellaan se sitten näinpäin: käytännössä määritelmien ulkopuolella mitään
ei voida ymmärtää yksikäsitteisesti tai virheettömästi.
> Sillä Triviaali Pursuit sen jo toteaa, että suhteellinen
> ymmärrys on sidottua suhteellisuuteen; se on vain
> SUHTEELLISTa, kun taasen absoluuttinenymmärrys
> on ymmärrystä ilman ehtoja; siinä ei ole muuta.
Absoluuttinen ymmärrys on likimääräisen mielen varmaa uskoa epävarmaan.
Pasi Lähteenmäki
Bennett Machine <asi...@lib.hel.fi> wrote in message
news:3857BA9B...@lib.hel.fi...
> "Pasi Lähteenmäki" wrote:
> > > Ihmisellä, jonka ajatukset ovat epätäydellisiä, ei voi olla
minkäänlaista
> > TODELLISTA
> > > tajua suhteellisuudesta,
> > > puhumattakaan Ansoluutista ja Jumalasta!
> > Ihmisellä ei voi olla täydellistä käsitystä absoluutista tai Jumalasta,
> > mutta ihminen voi ymmärtää ne likiarvoisesti (olettaen, että ne
todellaovat
> > todellisuutta).
> Se on resonointia. Tämä resonointi täytyy tiedostaa, jotta
> voi olla siitä varma. Ja silloin ollaankin jo ihan korkealla,
> ylhäällä taivaissa. Minäkin sanoin, että Jumala puhuu minussa,
> enkä äminä silloin mitään tiedä.. Ja kun näin sanon, olen
> hyvin tieteinen, että Jumala ei voisi niin ilmaista itseään,
> jos minä etukäteen huolehtisin, mitä minä sanoisin. Minä
> nimenomaan en tiedä, mitä minä tulen sanomaan. Esim
> tässä ja tämään.
Ihminen ei tiedä tulevaisuudesta, mutta se ei tarkoita etteikö se siellä
olisi.
> Pojan Poika tietysti kuuli, mitä hänen rakkaat vanhempansa
> tuumailivat ja heti kohta oli hänen pojan mielessään villi
> ajatus, miten aika saatais värkätyksi ihan oikean tunteiseksi
> ajaksi. Mutta se vaati kyllä hieman lisää Olentoja...
> Jatkuu
Absoluuttisella ei ole aikaa, ei voi olla tai se ei ole absoluuttinen.
Tekeminen ja ajatteleminen on sidoksissa aikaan. Aika on illuusio, mutta sen
illuusion sääntöjen mukaan on kaikkien elettävä. Ihminen on rajallinen,
ihminen voi ajatella elämänsä aikana vain rajallisen määrän ajatuksia,
ajatusten informaatiosisältö voi olla vain rajallinen, ihminen ei voi
"ehtiä" ajatella absoluuttista täydellisesti, sillä absoluuttinen on ääretön
(tai jos puhutaan maailmankaikkeudesta niin ainakin hyvin suuri, liian suuri
ihmisen ajateltavaksi). Absoluttista ajateltaessa ajatellaan aina sen
likiarvoa mikä mahtuu rajalliseen tilaan helposti. Silloin ajatellaan
likarvoisesti ja likiarvoisella ajattelulla ei koskaan saavuteta muuta kuin
likiarvoisia totuuksia, mitkä ovat täydelliseen totuuteen verrattuna
epävarmoja ja täten epätäydellisiä.
Kaikki mitä puhun tai kirjoitan on aina vain totuuden likiarvoja (toivoisin
sen tosin olevan mahdollisimman tarkka likiarvo).
Turing Machine
> > En siis näe vieläkään epätäydellisyyttä, vaan
> > t ä y s i m ä ä r ä i s t y m i s t ä , edistystä.
>
> Jos määritellään sana "täydellinen" siten kuin se yleisesti yleensä tajutaan
> lienee sen merkitys jotain mikä on täydellistä eli absoluuttista tai
> virheetöntä vastaavaa. Absoluuttinen ja virheetön eli täydellinen on aina
> infiniittinen, mutta mitään infiniittistä ei ole. Ei siis absoluuttista. Vai
> voitko väittää nähneesi jotain mikä on äärettömän pitkä, paksu tai lyhyt
> jne.
Infiniittinen sisällyttää itseensä avaruusulottuvuudet, joten
ne ulottuvuudet aukeavat vain Infiniittisen tarkastelussa.
Mitä tulee sanojen määrittämiseen, niin itse määrittäminen ja
itse puhuminen ovat kaisi eri asiaa; kun me määritämme
sanoja, niin emme määritä todellisuutta; kun me määritämme
todellisuutta, niin emme määritä sanoja.
Siksi todellisuuden määrittäminen ei ole palautettavissa
sanojen määrittämiseen. Tämäkin oli yksi yllättävä tulos
tästä logiikasta, joka on absoluuttisen älyn käytössä.
Turing Machine
> mitens sitten toi koltianen tuli meidän eteemme? Pojan
> Poika oli jo viisaampi, joten hän totesi vanhemmilleen
> juhlallisesti; odottaa nyt vain kärsivällisesti, jotta
> saisitte kärsivällisyydestä palkinnonkin..
>
> ehkä jatkuu..., aika sen näyttää ;-)
Ja niin Poika, Pojan Poika, teki savesta erään kaavan, ja
laittoi sen erään maailman alkumereen, joka kirkkaana ja
puhtaana hehkutti taivastaan kenenkään luodun sitä nä-
kemäti. Ja Poika sanoi: Tulkoon sinusta silmä katsella tätä,
jonka minä nyt näen. Tulkoon sinusta myös korva kuulla sitä,
jota itsekin kuulen. Olkoon sinulla Sinulla tunto tuntea
niin kuin minäkin.
Ja niin se kaava upposi pieneenm ja matalaan alkumeren
lahelmaan. Ja ajat kuluivat, eikä Isä nähnyt mitään
tulevaksi siitä, minkä Hän oli kuullut Pojan Poikansa
kaavalleen puhelevan. Kummissaan Isä sitten huokasi,
että oletko nyt varma, ettei tuo kaava vaan pääse jälleen
lipeämähänn sunkin sormien välistä niin, ettet tiedä,
miten se lopulta tuli siksi, miksi se tuli. Ja Poika
vastasi rakkaalle Isälleen: Isä, Sinä sen tiedät.
Tämä ei varmasti lipeä, vaan se joutuu kokemaan
kaiken ajan niin hitaasti, että se lopulta rukoilee,
ettei aikaa enää olisi, ja maailmakin saisi sen
puolesta loppua. Mutta Isä, me tiedämme, että
nyt me katselemme tämän filmin täydellisen hitaasti
alusta loppuun, ja silmänä me tarkkaamme, miten
kaikki oikein kävikään.
Sillä totisesti totisesti, minä tulen itse lopulta julistamaan
tuolle savesta tekemälleni kaavalle, mikä on oikein, ja
mikä on totuus. Totuus on, että se, mikä on hidastettua, on
yhtä täydellistä kuin se, mikä heti saavuttaa täydellisyyden
ilman koemusta täydelliseksi tulosta.
Mutta minä julistan sille kaavalle, kunhan se vain ensin
ehtii tulla, että jopa on niin, että hidatetussa filmissä on
enemmän infirmaatiota kuin tavallisesti kelautuvassa
filmissä; että kun ikuinen ikuisuuden Jumala luo ilman
aikaa, niin siinä ei le yhtään sen enempää informaatiota
läsnä kuin tässä luomisessa, joka tapahtuu ajassa; joka
on vain hidastettua ikuisuuden luomistyötä.
Jopa on niin, että nyt meillä on jopa enemän aktuaalista
informaatiota, kun meillä on tämä hidastusmahdollisuus
käytettävissämme kuin ilman sitä. Voi voi sentään, kumpa
tuo kaava, joka sitten tulee kutsuman itseään ihmiseksi,
vain tämän yksinkertaisen totuuden ymmärtäisi, eikä aina
olisi niin monimutkainen.
Turing Machine
> > sitä voi olla. Minä vain katsoin sitä --mitä Te kutsutte epätäydellisyy-
> > deksi-- Jumalan silmin, ja tulos oli tämä, jota en vielä hetki sitten
> > tiennyt, sillä minulla ei ollut tietoa, mitä tänne on ilmestynyt ja
> > mihin minun tulee vastata, ja miten.
>
> Tokihan infiniittinen näkee, ettei finiittinen voi koskaan käsittää
> infiniittistä infiniittisesti.
Infiniittinen on aktuaalinen infiniittisyydessä. Tästä on jo
puhuttu paljon Sanoja X-Papereissa. Infiniittisyyttä ei voisi
olla, jollei ole Yksi, joka on Infiniittinen, aktuaalisesti infiniittinen;
joka tietää ja tuntee totaalisen todellisuuden -- totaalisesti,
absoluuttisesti.
Siksi juuri infiniittisyydestä ei voitaisi puhua ilman Infiniittistä.
Tämänkin suuren totuuden on InfiniittinenTeille ilmoittanut;
minä en sitä ole voinut itse saada selville.
Turing Machine
> > Joka uskoo-- ajattelee niin kuin minä, ei voi olla epälojaali
> > ajatuksilleen. Onhan tämä nyt sen näyttänyt, että joka on
> > epälojaali ajatuksilleen (myös järkeilylleen), on epälojaali
> > omalle tosimmalle itselleen.
>
> Tietysti kaikki uskovat itseensä, mutta se he ovat silti väärässä. Minäkin
> uskon itseeni, mutta varauksella.
Näetkö nyt! Kunhan vain jätät tuosta ajatuksesta varauksella
-sanan pois, niin uskot itseesi absoluuttisesti!
ajatus tässä superkarteesiolaisessa ajattelussa oli ja on,
että ihminen on sitä, mitä hän KULLOINKIN ajattelee.
Ja näin ollen, ihminen, joka hallitsee itsensä, hallitsee
hänet sen tähden, koska hän ei aseta ajatuksiinsa
epäillyksiä, eikä varauksia, eikä mitään epäuskoa.
Huhhuh, minkälaisia Sanoja Isä taas minusta puhui?
Turing Machine
> ajatus tässä superkarteesiolaisessa ajattelussa oli ja on,
> että ihminen on sitä, mitä hän KULLOINKIN ajattelee.
>
> Ja näin ollen, ihminen, joka hallitsee itsensä, hallitsee
> hänet sen tähden, koska hän ei aseta ajatuksiinsa
> epäillyksiä, eikä varauksia, eikä mitään epäuskoa.
>
> Huhhuh, minkälaisia Sanoja Isä taas minusta puhui?
Uhhuhhuhh, ja nyt mä taidan läh.. eiku, nyt mä
lähden, jotta se ajatus kävisi tota niinku toteen.
Sillä jos mää vaan taitaisin, eli niiku vaan meinaisin lähtee,
niin miten mä silloin voisin kokea sen ajatukseni?
Siispä, nyt mä niinku lähren! Eiku se on soromnoo, nääs
asiakas
> > Nyt et sitten puhunut lainkaan Jumalasta!
> >
> > Jumala ON absoluuttinen. Se, että Hän tarvitsee meidät,
> > on absoluuttinen totuus, koska me nyt vain olemme.
>
> Eikö tuossa ole vähän kehämäistä päättelyä.
On, jos käsität sen niin. Minä taasen ymmärrän, ettei yksikään
ihminen voi olla tarpeettomaksi luotu; jokaisella on siis
välttämättä jokin funktio suoritettavanaan. Ja on huomattava,
että kun pääyttely lähtee Absoluutista, niin se lähtökohta
ei ole millään ehdollistettu. ajattelemaan harjaantumaton ihminen
tosin liittää aina jonkin alun myöls siihen, johon mitään alkua ei
voida viedä.
Koska ihminen on, ja koska ihminen on perimmältään Absoluuttisesta,
niin siitä ei voida johtaa syytä takasin absoluuttiseen; ikään kuin
ihmisestä tulisikin Absoluutille syys, miksi Hänen on välttämättä
luotava ihminen. Absoluutin välttämättömyys ei ole ihan
helpoimpia ymmärryksen asioita, mutta ainakin se on hyvää
ajatuksen harjaannuttamista...
> Minun mielestäni jos joku on absoluuttinen, niin hän ei tarvitse ketään,
> sillä hänessä itsessään on kaikki. Se että hän tarvitsee muuta kuin
> itsensä osoittaa, ettei hän ole absoluutti.
Mutta kun emme voi kiistää itseämme. Jokin välttämättömyys
on välttämättä syy meidän olemisellemme. Ja tässä ajattelussa
ei nimenomaan nousta ihmisen tasolta absoluuttiseen, vaan
on huomattava, että tämä ajattelu ikään kuin laskeutuu
ehdottomina ajatuksina Absoluutista ihmiselle.
Tietysti siinä menetetään hirvittävästi dataa, mutta siinä
saadaan takaisin infirmaatiota, ihmisen kannalta kvalifioimatonta,
mutta Absoluutille se on täysin kvalifioitua.
Koska Absoluutti on syy ihmiselle, niin silloin ihminen
käsittäessään Absoluutin, on ilman syytä; sillä silloin
ihminen ei käsitä mitään, vaan se on oltava silloin puhtaasti
Absoluutijn käsitystä ihmisen suhteesta Absoluuttiin.
Ja se suhde on ehdottomana Absoluutille, kun taasen
ihmiselle se ei heti sellaisena voi näyttäytyä.
Ja tuo aika on se välttämättömyys...
Pasi Lähteenmäki
news:3857CE6A...@lib.hel.fi...
> "Pasi Lähteenmäki" wrote:
>
> > > Miksi vihastatte itseänne?
> >
> > Luonto määrää.
>
> Hmmm... Kun Sinä pystyt tajuaman jonkun itseäsi koskevan
> määräyksen, silloin voit myös kieträä sitä; ole vihastuksesi
> lain lainrikkoja!
Paninkin vastaan niin paljon kuin luonto vain salli, mutta täydellisesti se
ei sitä salli, sillä viha ja tunteet ovat rakenteessani, ne ovat ihmisen
rakenteessa. Tunteet ovat kuitenkin kokemuksia muiden joukossa eikä niitä
pidä kieltää, sillä silloin elää itsepetoksessa. Tosin kohtuus kaikessa.
Järkeä on lupa käyttää.
Ei ole ihmistä kenellä ei olisi tunteita, ei ole ihmistä joka olisi
tunteidensa herra. Miksi heittää moinen "lahja" roskiin?
> > > Jokainen, joka ei anna parhainta hyväänsä,
> > > pitää sisällään huonoutta. Ja jokainen, joka
> > > pitää sisällään mitä tahansa huonoa, vihaa
> > > itseään.
> >
> > Jokainen vihaa itseään, jonkinasteisesti.
>
> Mä en enää viitti vihata -- en sen jälkeen, kun
> mä tajusin sen; mää oon kuules rikollinen vihani
> suhteen; en ole kuuliainen vihalleni, vaan
> olen heittänyt sen pellolle, sillä se oli hyvin
> huono vuokraisäntä; se ei ite välittänyt
> korkeammista laeista tuon taivaallista, sano.
Ajattelin aikoinaan noin, mutta sitten tajusin, etten todella voi mitään
sille että olen ihminen. Ihmisen rakenne, esim. autonominen hermosto toimii
ajatuksista ja mielestä riippumatta ja onhan mielikin vain osa ihmistä.
Voidaan puhua fysiikasta ja muista tieteistä mitkä antavat ihmisestä ja
hänen elämästään melko merkityksettömän ja tuhoon tuomitun kuvan (tämä voi
olla hyvin pitkällä tähtäimella jopa totta), mutta se ei tarkoita, että
ihmisen pitäisi vaipua epätoivoon tai lannistua. Se, että ihminen joskus
lopulta kuitenkin kuolee ei tarkoita sitä, että kaikki mitä ihminen tekee
olisi arvotonta. Arvotonta ehkä universaalisti, mutta ihmisen pitäisi osata
nauttia omasta elämästään. Ainakin inhimillisesti.
Kenelle minä tätä kirjoitan jos en itselleni? En kenellekään.
Teille on uskottu lahja, olkaa onnellisia siitä. Vihatkaa jos siltä tuntuu,
kärsikää jos se helpottaa, itkekää jos itkettää, naurakaa jos naurattaa,
eläkää elämäänne, sillä se on lahja teille, toista ette saa.
asiakas
logiikan, järkeilyn esittelyyn:
Mikko Mentula wrote:
> > Jumala ON absoluuttinen. Se, että Hän tarvitsee meidät,
> > on absoluuttinen totuus, koska me nyt vain olemme.
>
> Eikö tuossa ole vähän kehämäistä päättelyä.
Esittely alkaa:
Uuden uutukainen järkeilyhän on jo järkeillyt, että ihminen on sitä,
mitä hän ajattelee, pitää mielessään. Esimerkkiajatuksia, ja siten
myös esimerkkiolemisia
1. Ajattelen, siis olen.
2. Olen epätäydellinen.
3. Olen se, mikä minä olen.
4. Ajattelen, etten ole muuta kuin ihminen.
5. Olen varmaan vain ihminen.
6. Olen enemmän kuin ihminen.
7. En ole varma, mitä olen.
8. Minä olen.
9 ..
Huomataan, että ihminen tuntee vain sitä, mitä hän ajattelee;
jos ihminen ajattelee olevansa epävarma, niin ei ole mikään
ihme, kun ihminen tuntee olevansa epävarma. Ja kun ihminen
sanoo olevansa täysin varma, niin mikään todistus ei saa häntä
muuttamaan siinä omaa olemistaan miksikään muuksi.
Ihmisen tunne ei siis osoita johonkin muuhun ajatukseen,
mitä ihminen on joskus aiemmin ajatellut, vaan hänen tun-
teensa on argumentti sille, mitä hän juuri tuntiessaan ajattelee.
Jos esim ihminen ajattelee jotakin menneisyydessä olevaa tunnetta,
niin ei sekään ole mikään ihme, jos se tunne palaa hänelle takaisin.
Mutta miten se olisi toisin päin; miten kummassa ihminen voisi
tuntea menneisyyteen ilman ajatusta menneestään? Ajatus siis
vie ihmisen mihin ihminen vain ikinä tahtoo, eikä tunne, vaan
tunne ikään kuin seuraa perässä, vahvistaa ihmisen ajattelua;
koska minä tunnen näin, niin koska ajattelen näin kuin tunnen,
niin olen oikeassa! Jos ihminen perustelee ajatuksissaan ajatuk-
sensa oikeaksi tunteillaan, niin hän on tehnyt megalomaanisen
erheen; kehäpäätelmän, jonka säde on nolla.
Ja tämä olikin hienosti tehty aasinsilta kehäpäätelmään:
Jos siis ihminen ajattelee jonkun ajatuksen sisältävän kehäpätelmän,
niin jos se ajatatuksen kohdeajatus ei sisältänytkään kehäpäätelmää,
niin aivan varmasti se ajatus sisältää kehäpäätelmän, joka ajattelee
kehäpäätelmän johonkin!
Ja niin ihminen on täysin varma, että toinen on tehnyt kehäpäätelmän;
koska hänessä on ajatus kehäpäätelmästä! Ja koska ihminen on sitä,
mitä hän ajattelee, niin silloin ihminen tuntee olevansa oikeassa toisen
suhteen, muttei itsensä suhteen, jos hänen ajattelunsa ei ollut totuus!
Nyt pitää huomauttaa se huomatus, joka on jo luettavissa rivien
väleistä: Harkitkaa tarkoin, mihin käytätte varmuuttanne, sillä
varmuutenne ei ole Teistä, vaan Absoluutista.
PS. Yllä oleva ei ole kaikkein helpoimmin avautuvaa tekstiä,
mutta...
Pitää huomata toisen tekstistä avainsanat, kuten eikö,
varmaan, ehkä, jos, varma jne. Ja silloin voi varmuudella
sanoa, mitä ihminen silloin ajatelee itsesestään.
Jos esim toinen usein korostaa tietonsa epävarmuutta, niin
silloin hän ei voi myöskään sanoa olevansa enemmän kuin
ihminen...
asiakas
> Ei ole ihmistä kenellä ei olisi tunteita, ei ole ihmistä joka olisi
> tunteidensa herra. Miksi heittää moinen "lahja" roskiin?
Koska ei ole pakko omistaa huonoja tunteita, kuten ei olepakko ajatella olevansa
huono; joka ajattelee itsestään
vähemmän parasta, silloin ei ole mikään ihme, kun hänen
tunteensa todistaa hänelle hänen olevan oikeassa itsensä
suhteen.
Mutta mikä silloin todistaakaan ja kenet? Ihmisen, joka
luottaa tunteisiinsa, tulisi yhtä lailla luottaa myös ajatuksiinsa;
olla varma.
Jos ihminen ei ole ajatuksissaan varma, niin miten hän silloin
voi ajatuksissaan olla varma huonoista tunteistakaan?
Pasi Lähteenmäki
asiakas <asi...@lib.hel.fi> wrote in message
news:385902B1...@lib.hel.fi...
> Pasi Lähteenmäki wrote:
>
> > Ei ole ihmistä kenellä ei olisi tunteita, ei ole ihmistä joka olisi
> > tunteidensa herra. Miksi heittää moinen "lahja" roskiin?
>
> Koska ei ole pakko omistaa huonoja tunteita, kuten ei olepakko ajatella
olevansa
> huono; joka ajattelee itsestään
> vähemmän parasta, silloin ei ole mikään ihme, kun hänen
> tunteensa todistaa hänelle hänen olevan oikeassa itsensä
> suhteen.
Ei ole pakko ajatella olevansa "huono" (tai epätäydellinen), mutta
todellisuudessa on silti epätäydellinen. Uskoa voi mihin lystää, ei se
totuutta muuta.
> Mutta mikä silloin todistaakaan ja kenet? Ihmisen, joka
> luottaa tunteisiinsa, tulisi yhtä lailla luottaa myös ajatuksiinsa;
> olla varma.
Ihmisen nimenomaan ei tulisi olla varma mistään, sillä silloin hän yllättyy,
pettyy ja elää entistäkin epävarmemmassa tilassa.
> Jos ihminen ei ole ajatuksissaan varma, niin miten hän silloin
> voi ajatuksissaan olla varma huonoista tunteistakaan?
Ei tarvitse olla varma, ei voi olla varma.
Pasi Lähteenmäki
Turing Machine <asi...@lib.hel.fi> wrote in message
news:3857D36B...@lib.hel.fi...
> "Pasi Lähteenmäki" wrote:
>
> > > En siis näe vieläkään epätäydellisyyttä, vaan
> > > t ä y s i m ä ä r ä i s t y m i s t ä , edistystä.
> >
> > Jos määritellään sana "täydellinen" siten kuin se yleisesti yleensä
tajutaan
> > lienee sen merkitys jotain mikä on täydellistä eli absoluuttista tai
> > virheetöntä vastaavaa. Absoluuttinen ja virheetön eli täydellinen on
aina
> > infiniittinen, mutta mitään infiniittistä ei ole. Ei siis absoluuttista.
Vai
> > voitko väittää nähneesi jotain mikä on äärettömän pitkä, paksu tai lyhyt
> > jne.
>
> Infiniittinen sisällyttää itseensä avaruusulottuvuudet, joten
> ne ulottuvuudet aukeavat vain Infiniittisen tarkastelussa.
Miten äärellinen tarkastelee absoluuttisesti ääretöntä? Ei mitenkään, sillä
absoluuttinen vaatii ääretöntä.
Havaittavissa ei ole mitään ääretöntä. Tuskin tuleekaan. Mikään fysiikan
laki ei tue äärettömiä. Niitä aiheuttavat vain matemaattiset määritelmät
epätäydellisyytensä vuoksi. Todellinen maailmankaikkeus on informaatiota ja
jokainen ken asiaa tuntee tietää että absoluuttinen suure sisältää
äärettömästi informaatiota. Fysiikka sanoo, että kaikki on suhteellista ja
kaikki on kvantittunutta. Kvantittuminen taas aiheutuu siitä, että
olemassaoleva voi sisältää vain rajallisen määrän informaatiota. Ilmiö
havaitaan mm. siten, että hiukkasen paikkaa tai nopeutta ei voida määrittää
rajattoman tarkasti.
> Mitä tulee sanojen määrittämiseen, niin itse määrittäminen ja
> itse puhuminen ovat kaisi eri asiaa; kun me määritämme
> sanoja, niin emme määritä todellisuutta; kun me määritämme
> todellisuutta, niin emme määritä sanoja.
Kun määrittelemme sanoja, määritämme ne määrittämään todellisuuden
perusrakenteita siten, että voimme puhua todellisuuden vähemmän perustavaa
laatua olevista rakenteista. Tosin suuri osa luonnollisen kielen sanoista on
muodostunut kulttuurillisista tarpeista, mutta todellisuuttahan nekin ovat.
> Siksi todellisuuden määrittäminen ei ole palautettavissa
> sanojen määrittämiseen. Tämäkin oli yksi yllättävä tulos
> tästä logiikasta, joka on absoluuttisen älyn käytössä.
Kakki informaatio mitä on olemassa heijastelee todellisuuden luonnetta,
ennemmän tai vähemmän. Täytyy vain osata lukea "rivien välistä". Siksi
todellisuus on kaikkialla, aina ja kaikessa. Informaation ja olemassaolevan
välillä ei ole eroa, muuten kuin määritelmissä ja inhimillisessä
kokemuksessa.
Pasi Lähteenmäki
> "Pasi Lähteenmäki" wrote:
>
> > > Joka uskoo-- ajattelee niin kuin minä, ei voi olla epälojaali
> > > ajatuksilleen. Onhan tämä nyt sen näyttänyt, että joka on
> > > epälojaali ajatuksilleen (myös järkeilylleen), on epälojaali
> > > omalle tosimmalle itselleen.
> >
> > Tietysti kaikki uskovat itseensä, mutta se he ovat silti väärässä.
Minäkin
> > uskon itseeni, mutta varauksella.
>
> Näetkö nyt! Kunhan vain jätät tuosta ajatuksesta varauksella
> -sanan pois, niin uskot itseesi absoluuttisesti!
Silloin se olisi sokeaa uskoa ja olisin kauempana todellisuudesta.
Taantumusta en toivo.
> ajatus tässä superkarteesiolaisessa ajattelussa oli ja on,
> että ihminen on sitä, mitä hän KULLOINKIN ajattelee.
Ihmisen ajattelu vaikuttaa vain hänen uskomuksiin, mutta todellisuus
taustalla pysyy ennallaan.
> Ja näin ollen, ihminen, joka hallitsee itsensä, hallitsee
> hänet sen tähden, koska hän ei aseta ajatuksiinsa
> epäillyksiä, eikä varauksia, eikä mitään epäuskoa.
Ihminen ei voi koskaan hallita itseään täydellisesti. Ihminen on eläin.
Pasi Lähteenmäki
> "Pasi Lähteenmäki" wrote:
>
> > > sitä voi olla. Minä vain katsoin sitä --mitä Te kutsutte
epätäydellisyy-
> > > deksi-- Jumalan silmin, ja tulos oli tämä, jota en vielä hetki sitten
> > > tiennyt, sillä minulla ei ollut tietoa, mitä tänne on ilmestynyt ja
> > > mihin minun tulee vastata, ja miten.
> >
> > Tokihan infiniittinen näkee, ettei finiittinen voi koskaan käsittää
> > infiniittistä infiniittisesti.
>
> Infiniittinen on aktuaalinen infiniittisyydessä. Tästä on jo
> puhuttu paljon Sanoja X-Papereissa. Infiniittisyyttä ei voisi
> olla, jollei ole Yksi, joka on Infiniittinen, aktuaalisesti infiniittinen;
> joka tietää ja tuntee totaalisen todellisuuden -- totaalisesti,
> absoluuttisesti.
Mitään infiniittistä ei siis ole.
> Siksi juuri infiniittisyydestä ei voitaisi puhua ilman Infiniittistä.
Kuvitteellisista asioista voidaan aina puhua. Se, että voidaan ajatella
jotain asiaa ei tarkoita sitä, että se olisi järkevä tai olemassaoleva
niiden ehtojen mukaan mitä sille asetamme sitä ajatellessamme.
> Tämänkin suuren totuuden on InfiniittinenTeille ilmoittanut;
> minä en sitä ole voinut itse saada selville.
Absoluuttisia, universaaleja totuuksia ei ihmisillä voi olla.
Pasi Lähteenmäki
news:385900D1...@lib.hel.fi...
> Käytän tätä newssiä uuden juonteen ja uutta uutukaisemman
> logiikan, järkeilyn esittelyyn:
>
> Mikko Mentula wrote:
>
> > > Jumala ON absoluuttinen. Se, että Hän tarvitsee meidät,
> > > on absoluuttinen totuus, koska me nyt vain olemme.
> >
> > Eikö tuossa ole vähän kehämäistä päättelyä.
>
> Esittely alkaa:
>
> Uuden uutukainen järkeilyhän on jo järkeillyt, että ihminen on sitä,
> mitä hän ajattelee, pitää mielessään. Esimerkkiajatuksia, ja siten
> myös esimerkkiolemisia
>
> 1. Ajattelen, siis olen.
Ainoa absoluuttinen totuus, mutta lisättäköön vielä tarkennuksen vuoksi:
"ajattelen siis olen jotain" (vaikka vain informaatiota).
> 2. Olen epätäydellinen.
Erinomaista.
> 3. Olen se, mikä minä olen.
Kun ei muutakaan voi.
> 4. Ajattelen, etten ole muuta kuin ihminen.
Turha muuta ajatella. Ei se silti rajoita juurikaan ajattelemista.
> 5. Olen varmaan vain ihminen.
Hyvä täydennys, saatanhan olla jotain muuta, mutta ainakin sovellun ihmisen
määritelmään.
> 6. Olen enemmän kuin ihminen.
Ei suinkaan ja se on hyvä.
> 7. En ole varma, mitä olen.
Hyväksymisen arvoinen lause.
> 8. Minä olen.
Kyllä.
> 9 ..
> Huomataan, että ihminen tuntee vain sitä, mitä hän ajattelee;
> jos ihminen ajattelee olevansa epävarma, niin ei ole mikään
> ihme, kun ihminen tuntee olevansa epävarma. Ja kun ihminen
> sanoo olevansa täysin varma, niin mikään todistus ei saa häntä
> muuttamaan siinä omaa olemistaan miksikään muuksi.
Ihminen voi ajatella vain sitä mitä ajattelee. Ihminen voi ajatuksissaan
uskoa vain siihen mihin uskoo. Triviaalia. Ihminen on oma
maailmankaikkeutensa. Sitä ei mikään muuta ellei ihminen itse.
> Ihmisen tunne ei siis osoita johonkin muuhun ajatukseen,
> mitä ihminen on joskus aiemmin ajatellut, vaan hänen tun-
> teensa on argumentti sille, mitä hän juuri tuntiessaan ajattelee.
Tunne, kuten viha, on järjestelmän tietoisuudesta riippumaton ilmiö.
> Jos esim ihminen ajattelee jotakin menneisyydessä olevaa tunnetta,
> niin ei sekään ole mikään ihme, jos se tunne palaa hänelle takaisin.
Jos ajattelen tuntiessani vihaa, ettei minulla ole mitään loogista syytä
vihata tai tuntea yhtään ainuttakaan tunnetta joudun kärsimään näistä
tunteista silti. Ei tietoisuus tunteista ja halu niistä luopumiseen poista
niitä. Se vain saattaa lieventää niiden valtaa ihmiseen.
> Mutta miten se olisi toisin päin; miten kummassa ihminen voisi
> tuntea menneisyyteen ilman ajatusta menneestään? Ajatus siis
> vie ihmisen mihin ihminen vain ikinä tahtoo, eikä tunne, vaan
> tunne ikään kuin seuraa perässä, vahvistaa ihmisen ajattelua;
> koska minä tunnen näin, niin koska ajattelen näin kuin tunnen,
> niin olen oikeassa! Jos ihminen perustelee ajatuksissaan ajatuk-
> sensa oikeaksi tunteillaan, niin hän on tehnyt megalomaanisen
> erheen; kehäpäätelmän, jonka säde on nolla.
Ihminen tuntee menneisyytensä ajattelemalla muististaan haettua tietoa
menneisyydestä. Prosessi voi kuulostaa hankalalta, mutta sen logiikka on
melko yksinkertaista.
> Ja tämä olikin hienosti tehty aasinsilta kehäpäätelmään:
>
> Jos siis ihminen ajattelee jonkun ajatuksen sisältävän kehäpätelmän,
> niin jos se ajatatuksen kohdeajatus ei sisältänytkään kehäpäätelmää,
> niin aivan varmasti se ajatus sisältää kehäpäätelmän, joka ajattelee
> kehäpäätelmän johonkin!
Toisinaan kehäpäätelmä on välttämätön, mutta vain perusasioissa mitkä sopii
muutenkin olettaa oikeaksi vaikka ne todellisuudessa saattaisivatkin olla
vääriä. Pohja on aina tarpeen vaikka vääräkin.
> Ja niin ihminen on täysin varma, että toinen on tehnyt kehäpäätelmän;
> koska hänessä on ajatus kehäpäätelmästä! Ja koska ihminen on sitä,
> mitä hän ajattelee, niin silloin ihminen tuntee olevansa oikeassa toisen
> suhteen, muttei itsensä suhteen, jos hänen ajattelunsa ei ollut totuus!
>
> Nyt pitää huomauttaa se huomatus, joka on jo luettavissa rivien
> väleistä: Harkitkaa tarkoin, mihin käytätte varmuuttanne, sillä
> varmuutenne ei ole Teistä, vaan Absoluutista.
Ihmisen varmuus nimenomaan on ihmisestä eikä absoluutista. Absoluuttihan
tunnistaisi heti, ettei ihmisellä voi olla täydellistä varmuutta mistään,
sillä ihminen on rajallinen, finiittinen.
> PS. Yllä oleva ei ole kaikkein helpoimmin avautuvaa tekstiä,
> mutta...
>
> Pitää huomata toisen tekstistä avainsanat, kuten eikö,
> varmaan, ehkä, jos, varma jne. Ja silloin voi varmuudella
> sanoa, mitä ihminen silloin ajatelee itsesestään.
On oikeastaan turha käyttää sanaa varma missään muussa yhteydessä kuin
ihmisen hetkellisessä uskossa. Ihminen toisinaan uskoo joihinkin asioihin
sokeasti, mutta myöhemmin havaitsee uskon olleen väärää, mutta ei se
haittaa, oikeastaan se on toisinaan jopa edellytys ihmisen toiminnalle.
> Jos esim toinen usein korostaa tietonsa epävarmuutta, niin
> silloin hän ei voi myöskään sanoa olevansa enemmän kuin
> ihminen...
Myöntämällä epävarmuuden ja totuuden sekä puhumalla niin tarkasti kuin vain
voi toimii tehokkaimmin. Puhumalla epätarkasta, puhuu tarkemmin kuin se ken
puhuu tarkasta, sillä puhuessaan tarkasti ei anna sijaa virheelle ja silloin
virhettä ei osata odottaa. Tehtäessä päättelyssä monta varmaa askelta
päädytään virheelliseen lopputulokseen eikä nähdä missä tehtiin virhe. Tosin
kuin tehtässä epätarkkaa päättelyä havaitan heti alussa, että päättelyn
lopputuloksen varmuusaste laskee lähelle nollaa, mitä enemmän päätellään.
yorme...@notme.com
"Pasi Lähteenmäki" <cr...@saunalahti.fi> wrote:
> asiakas <asi...@lib.hel.fi> wrote in message
> news:385900D1...@lib.hel.fi...
>
> Ainoa absoluuttinen totuus, mutta lisättäköön vielä
> tarkennuksen vuoksi: "ajattelen siis olen jotain" (vaikka
> vain informaatiota).
Jos tarkkoja ollaan, niin tässä on tehty pari hätäistä
johtopäätöstä - millä perusteella oletetaan/tiedetään
että se on *minä* joka ajattelee. Descartesin
cogito ergo summia onkin kritisoitu juuri tästä;
vaikka D halusi lähtökohdissaan kyseenalaistaa ja
epäillä kaikkea niin hän unohti kyseenalaistaa
subjektin - sen sijaan että sanotaan "ajattelen, siis
olen", lähtökohdassa voidaan oikeastaan sanoa vain
että "on ajattelua" tai "on jotakin" (jälkimmäisestähän
assosioituu helposti mieleen metafysiikan ja ontologian
yksi peruskysymys "why is there something rather than
nothing?"). Siis: on ajattelua tai on jotakin.
Seuraavaksi voidaan kysyä mikä tai kuka ajattelee?
Tai voidaan kysyä että mitä on tuo jotakin.
On ajattelua - on olento joka ajattelee?
Mikä on tuo olento?
(Tarkoitukseni ei sinänsä ollut kiistää minuuden
olemista)
y
Sent via Deja.com http://www.deja.com/
Before you buy.
asiakas
> > Infiniittinen sisällyttää itseensä avaruusulottuvuudet, joten
> > ne ulottuvuudet aukeavat vain Infiniittisen tarkastelussa.
>
> Miten äärellinen tarkastelee absoluuttisesti ääretöntä? Ei mitenkään, sillä
> absoluuttinen vaatii ääretöntä.
Hienoa! Tiedän, että ymmärrät Absoluuttia :-) Mutta ymmärrätkö,miten kukaan voi
puhua Absoluutista paitsi Absoluutti yksin?
Vain Absoluutti voi puhua itsestään. Kaikkien muiden puhe
ei ole puhetta lainkaan, jos joku sanoisi puhuvansa Absoluutista
ilman Absoluuttia. Olen sanonut, että kun minä puhun Absoluutista,
silloin en puhu minä, vaan Absoluutti. Ja Absoluutilla on ehdoton
oikeus suhteuttaa itsensä evolutiiviseen tietoon itsestään.
On kirjoitettu, että se on filosofinen ihme, kun finiittinen ymmärtää
Infiniittisen (Urantia Kirja)! Minä olen Ihme!
asiakas
> Turing Machine <asi...@lib.hel.fi> wrote in message
> > Infiniittinen on aktuaalinen infiniittisyydessä. Tästä on jo
> > puhuttu paljon Sanoja X-Papereissa. Infiniittisyyttä ei voisi
> > olla, jollei ole Yksi, joka on Infiniittinen, aktuaalisesti infiniittinen;
> > joka tietää ja tuntee totaalisen todellisuuden -- totaalisesti,
> > absoluuttisesti.
>
> Mitään infiniittistä ei siis ole.
Hehheh... Infiniittinen minussa --YKSI minussa-- ilmoittiTeille tuon tiedon.
Infiniittinen on kaikkialla, omana itsenään,
infiniittisenä. Infiniittiunen on yhtä suurena niin ptonossa
kuin jättiläistähdessäkin, niin trombissa kuin superjoukossakin.
Infiniittinen on kaiken mittaamisen tavoittamattomissa, ja
ikuisesti. Ja juuri siksi me voimme ymmärtää Infiniittistä,
koska Hän ymmärtää meissä.
asiakas
> Havaittavissa ei ole mitään ääretöntä. Tuskin tuleekaan. Mikään fysiikan
> laki ei tue äärettömiä. Niitä aiheuttavat vain matemaattiset määritelmät
> epätäydellisyytensä vuoksi. Todellinen maailmankaikkeus on informaatiota ja
> jokainen ken asiaa tuntee tietää että absoluuttinen suure sisältää
> äärettömästi informaatiota. Fysiikka sanoo, että kaikki on suhteellista ja
> kaikki on kvantittunutta. Kvantittuminen taas aiheutuu siitä, että
> olemassaoleva voi sisältää vain rajallisen määrän informaatiota. Ilmiö
> havaitaan mm. siten, että hiukkasen paikkaa tai nopeutta ei voida määrittää
> rajattoman tarkasti.
Infiniittinen sisällyttää itseensä ulottuvuiuksisen kaikkeuden.Emme me voikaan
ymmärtää infiniittisyyttä lukuja tai AU:ta
yhteenlaskemalla. Infiniittinen ei ole käsitettävissä mitta-
ulottuvuutena; mikään mitta ei mittaa ääretöntä.
Ja mitä tulee fyysikkojen sanomisiin, niin tietysti jollekin
suhteellisuususkovalle kaikki on suhteellista; koska hän
ajattelee kaiken olevan suhteellista. Jos hän ei niin ajatelisi,
nin silloin kaikki ei olisi hänelle suhteellista. Ihminen on
nimenomaan sitä, mitä hän ajattelee; ihmisen usko on
sama kuin hänen ajatuksensa, mutta ihminen on aina
myös enemmän kuin se, mitä hän KULLOINKIN
ajattelee; hän voi aina ajatella enemmän!
Niinpä tämäkin Kirjoituksieni kohta sanoo, ettei suhteellisuus
ole korkein todellisuus --koska ihminen voi ajatella jonkin
vieläkin korkeamman-- teorian, todellisuuden! Suhteellisuus-
teoria ei ole oleva tieteen lopullinen sana todellisuudesta!