The New Logic
Bennet Machine, alias...
of relativity, we
encounter seven conceivable types:
1.Absolute perfection in all aspects.
2.Absolute perfection in some phases and relative perfection in all
other aspects.
3.Absolute, relative, and imperfect aspects in varied association.
4.Absolute perfection in some respects, imperfection in all others.
5.Absolute perfection in no direction, relative perfection in all
manifestations.
6.Absolute perfection in no phase, relative in some, imperfect in
others.
7.Absolute perfection in no attribute, imperfection in all.
Think about these:
1. Absoluuttista puhetta kaikissa asioissa.
2. Absoluuttista puhetta absoluuttisissa, suhteellinen käsitys
suhteellisista
3. Absoluuttinen käsitys absoluuttisista, suhteellinen käsitys
suhteellisista ja epätäydellinen käsitys epätäydellisistä.
4. Absoluuttinen käsitys minimaalista, kaikki muu käsitetään
epätäydellisesti.
5. Absoluuttista käsitystä ei mistään, suhteellinen käsitys kaikesta.
6. Absoluuttiselle ei mitään tilaa, suhteellista joillekin, kaikki muu
epätäydellistä.
7. Absoluuttinen täysin poissuljettu, kaikki epätäydellistä puhetta
kaikesta.
Tämä uusi logiikka on tässä esiteltynä täydellisesti ja se
kuuluupi:
Joka ei usko absoluuttiseen, ei voi mitään muuta kuin
puhua korkeintain suhteellisia totuuksia, mutta ylipäätään
sellaisen puheet ovat pelkästään epätäydellisiä;
1. Absoluuttisesta voidaan puhua vain absoluuttisesti.
2. Suhteellisesta voidaan puhua vain suhteellisesti.
3. Epätäydellisestä voidaan puhua vain epätäydellisesti
A. Täydellisestä voidaan puhua vain täydellisesti.
B. Infiniittisestä voidaan puhua vain infiniittisessä mielessä.
C. Ikuisesta voi puhua vain ikuinen.
a. ajallisesta puhuu vain ajallinen mieli.
b. materiaalisesti puhuu vain materialisti.
Nämä ovat Uuden Logiikan perusteita.
Joka tuntee nämä, ei enää puhu epätäydellisiä,
vaan hän pyrkii kaikessa absoluuttisen tuntemukseen.
Sillä tämän Uuden Logiikan perusteissa on, että
kukaan ei pyri tuntemuksessa alaspäin, vaan kaikki
haluavat puhua vain totuutta.
Bennet Machine, alias...
> 2. Suhteellisesta voidaan puhua vain suhteellisesti.
> 3. Epätäydellisestä voidaan puhua vain epätäydellisesti
>
> A. Täydellisestä voidaan puhua vain täydellisesti.
> B. Infiniittisestä voidaan puhua vain infiniittisessä mielessä.
> C. Ikuisesta voi puhua vain ikuinen.
Joku on joskus sanonut, että mistä ei voida puhua, siitä
on vaiettava!
Tämän uuden logiikan perusteet kuitenkin osoittavat, että jos
joku ei voi puhua absoluuttisesta, hän voi kuitenkin puhua
suhteellisesta ja hän puhuu a i n a k i n epätäydellisesti.
Joka puhuu epätäydellisiä, ei voi siinä millään käsittää
täydellisyyttä; joka käsittää täydellisyyden, ei voi puhua
siitä epätäydellisesti, vaan hänen julistuksensa on
täydellistä.
Kristus:
Heidän puheistaan Te heidät tunnetta!
ei hyvästä puusta voida korjata huonoa hedelmää,
eikä huono puu voi tuottaa hyviä hedelmiä!
Aina itsetietoinen olento ilmaisee itseään, mutta
jos hän on itse-estynyt ilmaisemasta itseään
täydellisesti, hän on pakotettu epätäydelliseen
ilmaisuun, tai korkeintain suhteelliseen.
Joka siis puhuu alhaisia, käsittääkin vain vain alhaisia.
Ei kukaan, joka halveksii Jumaluutta, voi ilmaista
itseään mitekään muutoin kuin epätäydellisesti.
Ja kurja on sellainen, joka uskoo epätäydelliseen
--täydellisenä.
Bennet Machine, alias...
> on vaiettava!
Jos joku on niin esteellinen, asenteellinen,
ettei voi puhua Jumalasta, hänen on pakko puhua ei-Jumalasta,
jumalattomia!
Tämä oli se merkitys, jonka me selvästi näemme Ludvig
Wittgesteinen sanoista, missä hän totesi, että jos
et voi puhua jostakin, sinun on puhuttava jostakin muusta...
Pasi Lähteenmäki
Bennet Machine, alias... <asi...@lib.hel.fi> wrote in message
news:385227E5...@lib.hel.fi...
> > 1. Absoluuttisesta voidaan puhua vain absoluuttisesti.
> > 2. Suhteellisesta voidaan puhua vain suhteellisesti.
> > 3. Epätäydellisestä voidaan puhua vain epätäydellisesti
> >
> > A. Täydellisestä voidaan puhua vain täydellisesti.
> > B. Infiniittisestä voidaan puhua vain infiniittisessä mielessä.
> > C. Ikuisesta voi puhua vain ikuinen.
>
> on vaiettava!
Mitä ilmeisimmin. Olettaen, että on jotain josta ei voida puhua.
> Tämän uuden logiikan perusteet kuitenkin osoittavat, että jos
> joku ei voi puhua absoluuttisesta, hän voi kuitenkin puhua
> suhteellisesta ja hän puhuu a i n a k i n epätäydellisesti.
Kyllä.
> Joka puhuu epätäydellisiä, ei voi siinä millään käsittää
> täydellisyyttä; joka käsittää täydellisyyden, ei voi puhua
> siitä epätäydellisesti, vaan hänen julistuksensa on
> täydellistä.
Näin on, ihmiset ovat niitä epätäydellisiä jota ovat tuomittuja elämään
epätäydellisinä.
> Kristus:
> Heidän puheistaan Te heidät tunnetta!
> ei hyvästä puusta voida korjata huonoa hedelmää,
> eikä huono puu voi tuottaa hyviä hedelmiä!
>
>
> Aina itsetietoinen olento ilmaisee itseään, mutta
> jos hän on itse-estynyt ilmaisemasta itseään
> täydellisesti, hän on pakotettu epätäydelliseen
> ilmaisuun, tai korkeintain suhteelliseen.
Ei jos vaan kun.
> Joka siis puhuu alhaisia, käsittääkin vain vain alhaisia.
> Ei kukaan, joka halveksii Jumaluutta, voi ilmaista
> itseään mitekään muutoin kuin epätäydellisesti.
Niin niin, näin on aina ollut ja näin on aina oleva.
> Ja kurja on sellainen, joka uskoo epätäydelliseen
> --täydellisenä.
Hah. Ollaan sitten kurjia, mutta kaikki muutkin ovat. Uskokaa nyt vain
itseenne.
---
I'm nothing, but you are nobody.
Pasi Lähteenmäki
cr...@nospam.saunalahti.fi
www.saunalahti.fi/~exec1/DeCod
Pasi Lähteenmäki
> F:I.19 When we attempt to conceive of perfection in all phases and forms
> of relativity, we
> encounter seven conceivable types:
>
> 1.Absolute perfection in all aspects.
> 2.Absolute perfection in some phases and relative perfection in all
> other aspects.
> 3.Absolute, relative, and imperfect aspects in varied association.
> 4.Absolute perfection in some respects, imperfection in all others.
> 5.Absolute perfection in no direction, relative perfection in all
> manifestations.
> 6.Absolute perfection in no phase, relative in some, imperfect in
> others.
> 7.Absolute perfection in no attribute, imperfection in all.
Everything that humans describe as absolute is doomed to stay unreachable
for every human, always.
> Think about these:
>
> 1. Absoluuttista puhetta kaikissa asioissa.
> 2. Absoluuttista puhetta absoluuttisissa, suhteellinen käsitys
> suhteellisista
> 3. Absoluuttinen käsitys absoluuttisista, suhteellinen käsitys
> suhteellisista ja epätäydellinen käsitys epätäydellisistä.
> 4. Absoluuttinen käsitys minimaalista, kaikki muu käsitetään
> epätäydellisesti.
> 5. Absoluuttista käsitystä ei mistään, suhteellinen käsitys kaikesta.
> 6. Absoluuttiselle ei mitään tilaa, suhteellista joillekin, kaikki muu
> epätäydellistä.
> 7. Absoluuttinen täysin poissuljettu, kaikki epätäydellistä puhetta
> kaikesta.
5:stä eteenpäin alkaa näyttää melko lupaavalta.
> Tämä uusi logiikka on tässä esiteltynä täydellisesti ja se
> kuuluupi:
>
> Joka ei usko absoluuttiseen, ei voi mitään muuta kuin
> puhua korkeintain suhteellisia totuuksia, mutta ylipäätään
> sellaisen puheet ovat pelkästään epätäydellisiä;
Aivan! Näin on kaikkien ihmisten laita. Jotkut tosin uskovat absoluuttiseen,
mutta virheellisesti.
> 1. Absoluuttisesta voidaan puhua vain absoluuttisesti.
> 2. Suhteellisesta voidaan puhua vain suhteellisesti.
> 3. Epätäydellisestä voidaan puhua vain epätäydellisesti
Väärin, ihminen ei voi puhua mistään kuin epätäydellisesti.
> A. Täydellisestä voidaan puhua vain täydellisesti.
> B. Infiniittisestä voidaan puhua vain infiniittisessä mielessä.
> C. Ikuisesta voi puhua vain ikuinen.
A. Väärin, täydellisestä puhutaan kokoajan epätäydellisesti.
B. Väärin, äärelliset olennot ajattelevat äärettömiä.
C. Väärin, ikuisesta puhuvat kaikki.
> a. ajallisesta puhuu vain ajallinen mieli.
> b. materiaalisesti puhuu vain materialisti.
a) Totta.
b) Totta, tavallaan, mutta kaikki on materiaa ts. energiaa.
> Nämä ovat Uuden Logiikan perusteita.
> Joka tuntee nämä, ei enää puhu epätäydellisiä,
> vaan hän pyrkii kaikessa absoluuttisen tuntemukseen.
Pyrkimys on jalo, absoluuttista totuutta voidaan vain lähestyä ja se on toki
pyrkimisen arvoinen.
> Sillä tämän Uuden Logiikan perusteissa on, että
> kukaan ei pyri tuntemuksessa alaspäin, vaan kaikki
> haluavat puhua vain totuutta.
Eikö puhuta täydellisempää totuutta kun hyväksytään ettei sitä absoluuttista
voida koskaan saavuttaa ja puhutaan totuuden likiarvoisuudesta.
Bennett Machine
> > 1.Absolute perfection in all aspects.
> Everything that humans describe as absolute is doomed to stay unreachable
> for every human, always.
Kun ihminen käsittää absoluuttisen, niin juuri silloin
ihminen ei käsitä mitään, vaan Absoluutti hänessä.
On mahdotonta, että Absoluutin voisi käsittää kukaan
muu kuin Absoluutti Itse. Sillä jos olisi yksikin muu,
joka käsittää Absoluutin, tai absoluuttisia (mitä tahansa
sellaista), niin se merkitsisi, ettei Absoluuttia olisi lainkaan.
Todellisuudessa voi olla vain yksi Absoluutti, ja Hän
on silloin kaikkialla ja ehdoitta; minä en voi asettaa
ehtoja Absoluutille, vaan Absoluuttipa asettaa itse
omat ehtonsa; mikään ulkopuolinen ei voi olla
Absoluutin ehtona.
Mutta tämä minuuden asettamat ehdot eivät päde
sellaiseen, joka ei usko Absoluuttiin. Joka ei usko
Absoluuttiin, ei voi myöskään ymmärtää mitään
Absoluutista, eikä absoluuttisista. Silloin hän itse
on tuominnut itsensä siihen, mistä sanotaan, että
mistä ei voida puhua, siitä on vaiettava...
Pasi Lähteenmäki
Bennett Machine <asi...@lib.hel.fi> wrote in message
news:38525889...@lib.hel.fi...
> Pasi Lähteenmäki wrote:
>
> > > 1.Absolute perfection in all aspects.
>
>
>
> > Everything that humans describe as absolute is doomed to stay
unreachable
> > for every human, always.
>
> Kun ihminen käsittää absoluuttisen, niin juuri silloin
> ihminen ei käsitä mitään, vaan Absoluutti hänessä.
Lähtisin liikkeelle siitä, että ihminen on epätäydellinen ja ihminen ei voi
mitään koskaan absoluuttisesti käsittää. Silloin mitään ongelmia ei
varsinaisesti muodosta vaan kaikki on näennäistä.
> On mahdotonta, että Absoluutin voisi käsittää kukaan
> muu kuin Absoluutti Itse. Sillä jos olisi yksikin muu,
> joka käsittää Absoluutin, tai absoluuttisia (mitä tahansa
> sellaista), niin se merkitsisi, ettei Absoluuttia olisi lainkaan.
Mikään järjestelmä ei voi käsittää itseään täydellisesti.
> Todellisuudessa voi olla vain yksi Absoluutti, ja Hän
> on silloin kaikkialla ja ehdoitta; minä en voi asettaa
> ehtoja Absoluutille, vaan Absoluuttipa asettaa itse
> omat ehtonsa; mikään ulkopuolinen ei voi olla
> Absoluutin ehtona.
"Hän" on siis maailmankaikkeus ja hän ei voi ymmärtää itseään.
> Mutta tämä minuuden asettamat ehdot eivät päde
> sellaiseen, joka ei usko Absoluuttiin. Joka ei usko
> Absoluuttiin, ei voi myöskään ymmärtää mitään
> Absoluutista, eikä absoluuttisista. Silloin hän itse
> on tuominnut itsensä siihen, mistä sanotaan, että
> mistä ei voida puhua, siitä on vaiettava...
Usko on taas epätäydellisen ihmisen ominaisuus, ihminen voi ruveta uskomaan
asiaan mikäli löytää tarvitsemansa todisteet ja "varmuuden" ("" siksi, että
mitään täydellistä varmuutta ei mistään voida saavuttaa, mutta
inhimillisellä tasolla voidaan kuitenkin puhua varmasta). Ihmisellä on tarve
uskoa asioiden totuuteen ja pysyvyyteen, sillä se luo hänelle
turvallisuutta. Ihmisen on hyvä uskoa johonkin vaikkakin joskus jopa
väärään, mutta on myös hyvä pitää mielessä se, että voi olla väärässä.
Ei voi kiivetä ylöspäin ellei ole pohjaa miltä aloittaa kiipeämisensä.
--
Uskossaan ovat vahvoja houkatkin, mutta totuudesta heillä ei ole tietoakaan.
Pasi Lähteenmäki
cr...@nospam.saunalahti.fi
www.saunalahti.fi/~exec1/DeCod
Turing Machine
> > Kun ihminen käsittää absoluuttisen, niin juuri silloin
> > ihminen ei käsitä mitään, vaan Absoluutti hänessä.
>
> Lähtisin liikkeelle siitä, että ihminen on epätäydellinen ja ihminen ei voi
> mitään koskaan absoluuttisesti käsittää. Silloin mitään ongelmia ei
> varsinaisesti muodosta vaan kaikki on näennäistä.
Kuinka kukaan pelkästään epätäydellinen voi edes käsittää
olevansa epätäydellinen, puhumattakaan, että hän käsittäisi
minkä tahansa asian olevan epätäydellinen? Kyseessä on
nyt milleniumongelma, jonka ratkaisun olen jo kertonut.
> > On mahdotonta, että Absoluutin voisi käsittää kukaan
> > muu kuin Absoluutti Itse. Sillä jos olisi yksikin muu,
> > joka käsittää Absoluutin, tai absoluuttisia (mitä tahansa
> > sellaista), niin se merkitsisi, ettei Absoluuttia olisi lainkaan.
>
> Mikään järjestelmä ei voi käsittää itseään täydellisesti.
Absoluutti. Vain Absoluutilla on kyky käsittää kaikki, sillävain Absoluutti voi
olla ja onkin kaikki; mikään ei voi olla
suhteessa Absoluuttiin; Absoluutille ei ole ehtoja.
Mutta en ole vielä edes kunnolla päässyt alkuun Absoluutin
kertomisessani. Ja sekin vähän, jota olen Hänestä kertonut,
on ihmeellistä minun silmilleni. Huomaatko, että kun Sinä
sanoit, ettei mikään systeemi voi käsittää itseään täydellisesti,
olet jo asettanut ehdon Absoluutille; absoluuttisen ehdon!
Niinpä et voi silloin olla oikeassa, mitä tulee käsitykseesi
Absoluutista. Ei yksikään, joka asettaa Absoluutille ehtoja,
voi olla siinä oikeassa. Jokainen pääsee Absoluutin ymmär-
rykseen vain ehdoitta; vain täysin asenteeton voi ymmärtää
ehdottomuuksia.
Mikä tahansa ehto, joka on asetettu Absoluutille, on absoluuttinen ehto.
Paradoksia paradoksien perään, mutta ei hänelle, joka
ei ole tehnyt ehtoja.
yorme...@notme.com
"Pasi Lähteenmäki" <cr...@saunalahti.fi> wrote:
> Bennet Machine, alias... <asi...@lib.hel.fi> wrote in message
> > puhua korkeintain suhteellisia totuuksia, mutta ylipäätään
> > sellaisen puheet ovat pelkästään epätäydellisiä;
>
> Aivan! Näin on kaikkien ihmisten laita. Jotkut tosin uskovat
> absoluuttiseen, mutta virheellisesti.
1. Oletko aivan varma? ;-)
2. Mitä on "uskoa virheellisesti absoluuttiin"?
> (...) ihminen ei voi puhua mistään kuin epätäydellisesti.
Oliko tämä täydellinen lausuma siitä mistä ihminen voi puhua?
> > (...) tämän Uuden Logiikan perusteissa on, että
> > kukaan ei pyri tuntemuksessa alaspäin, vaan kaikki
> > haluavat puhua vain totuutta.
>
> Eikö puhuta täydellisempää totuutta kun hyväksytään ettei sitä
> absoluuttista voida koskaan saavuttaa
Millä perusteella tämä hyväksyttäisiin? Miksi meidän tarvitsisi
rajoittaa itsemme? Olemme, ajattelemme ja toimimme - asioita
tapahtuu; miksi pitää mielessään erillisyyden idea?
> ja puhutaan totuuden likiarvoisuudesta.
Subjektiobjekti-dualistisesti ajateltuna meillä on käsityksiä
asioista ja nuo käsitykset voivat olla enemmän tai vähemmän
totuudenmukaisia; on sisältörikkaita käsityksiä ja on
vielä sisältörikkaampia käsityksiä. SO-dualismin puitteissa
on luontevaa ajatella, että käsityksemme on kuitenkin vain
likiarvo.
SO-dualismista vapaa mieli ei elä erillisyyden ideassa ja
tällöin käsitykset ja asiat yhtyvät, tällöin epistemologiasta
tulee ontologiaa ja ontologiasta epistemologiaa; tietämisestä
tulee olemista ja olemisesta tulee tietämistä. Kyse on ykseyden
tajuamisesta. Asioita voi tarkastella monella tasolla ja eräille
tasoille on luonteenomaista korostaa erittelyä, tehdä erottelu
minän ja ei-minän välille - eräillä toisilla tasoilla taas on
luonnollista nähdä yhteyksiä, kaiken nähdään olevan yhteydessä
toisiinsa eikä erillisyyttä ole.
"Sydämiemme välillä on yhteys tässä rajattomassa universumissa
jossa ei ole erillisyyttä."
y
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
email: yorme...@notme.com
http://www.geocities.com/Athens/Parthenon/1598/ (last update 13.12.1999)
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Sent via Deja.com http://www.deja.com/
Before you buy.
yorme...@notme.com
"Pasi Lähteenmäki" <cr...@saunalahti.fi> wrote:
>
> Bennett Machine <asi...@lib.hel.fi> wrote in message
> news:38525889...@lib.hel.fi...
> > ihminen ei käsitä mitään, vaan Absoluutti hänessä.
>
> Lähtisin liikkeelle siitä, että ihminen on epätäydellinen ja
> ihminen ei voi mitään koskaan absoluuttisesti käsittää.
> Silloin mitään ongelmia ei varsinaisesti muodosta vaan kaikki
> on näennäistä.
Tällöin näennäistä olisi myös tämä sinun kirjoittelusi,
mukaanlukien yo. mielipiteesi. ;-) Joten miksi vaivautua?
yorme...@notme.com
Bennett Machine <asi...@lib.hel.fi> wrote:
> Kun ihminen käsittää absoluuttisen, niin juuri silloin
> ihminen ei käsitä mitään, vaan Absoluutti hänessä.
Mitä ihmiselle tällöin tapahtuu? Lakkaako ihmisyys?
Muuntuuko se?
Luulen, että kun absoluuttinen käsitetään, ei enää
voida sanoa että "joku käsittää jonkun", koska silloin
SO-dualismi on lakannut; ei enää ole erillistä
tietäjää, tietämisen prosessia ja tiedettävää asiaa,
vaan tietäjä, tietäminen ja kohde ovat tulleet yhdeksi.
Voiko "tavallisessa" tajunnassa elävä ymmärtää ihmistä,
joka elää absoluutissa? Onko absoluutissa elävä "mennyt,
mennyt"? Vai onko absoluutissa elävä läsnä enemmän kuin
koskaan? Mitä on elää maailmassa muttei maailmasta?
pohti y
Turing Machine
> In article <38525889...@lib.hel.fi>,
> Bennett Machine <asi...@lib.hel.fi> wrote:
> > Kun ihminen käsittää absoluuttisen, niin juuri silloin
> > ihminen ei käsitä mitään, vaan Absoluutti hänessä.
>
> Mitä ihmiselle tällöin tapahtuu? Lakkaako ihmisyys?
> Muuntuuko se?
Olkoon se, mikä se on. En välitä siitä, puhunko Absoluutin
suulla vai puhunko Jumalan Pojan suulla. On havaittavissa,
että tämä puhuu joskus absoluuttisella arvovallalla, kun
taasen toisinaan se on jumalallista, mutta aina se on ainakin
enemmän kuin inhimillistä.
Sillä jos ei niin olisi, en olisi voinut puhua Jumalasta ollenkaan.
> Luulen, että kun absoluuttinen käsitetään, ei enää
> voida sanoa että "joku käsittää jonkun", koska silloin
> SO-dualismi on lakannut; ei enää ole erillistä
> tietäjää, tietämisen prosessia ja tiedettävää asiaa,
> vaan tietäjä, tietäminen ja kohde ovat tulleet yhdeksi.
Totta, mutta kehottaisin Sinua luulemisen sijasta sanomaan
asia rehellisesti tälle kurittomalle sukupolvelle, jonka aikana
Jumala laskeutuu tämän sukupolven keskelle sellaisin 'eväin',
ettei paremmasta väliä
> Voiko "tavallisessa" tajunnassa elävä ymmärtää ihmistä,
> joka elää absoluutissa? Onko absoluutissa elävä "mennyt,
> mennyt"? Vai onko absoluutissa elävä läsnä enemmän kuin
> koskaan? Mitä on elää maailmassa muttei maailmasta?
Ei voi. Tajunta ja tietoisuus ovat kaksi eri asiaa; ihmistajunnan
on alettava resonoimaan Jumalan tietoisuuden kanssa, jotta
ihminen voisi tulla tuntemaan Jumalaa. Sillä onhan sanottu, että
vain Jumala voi tietää; tajunnan on resonoitava Jumalan tiedon,
persoonallisuuden kanssa, jotta tajunta voisi tulla tietoiseksi,
kokea valaistuksen.
Jumalan persoonallisuus on muuten sama kuin Jumalan tieto.
Mutta tässäpä arvoitus; missään persoonassa ei voi olla
samaa tietoa Jumalasta, joka on yksi.
Asia on ilmeinen, kunhan vain tiedostaa, että jos kaksikin
voisi pitää sisällään saman tiedon Jumalasta, niin silloin
Jumala ei tarvitsisi näin hiton montaa ihmistä...
:-)
Nähdään siis, että persoonallisuus on tietoa Jumalasta;
persoonallista tietoa, ...
Sanctius
>Sillä jos ei niin olisi, en olisi voinut puhua Jumalasta ollenkaan.
MIKSI pitää puhua jumalasta?
--
__§anctius__________________________________
The first repeat in pride: "Behold, I know!"
http://user.sgic.fi/~sanctius/theodorus/pic/
Turing Machine
> Turing Machine:
> >Sillä jos ei niin olisi, en olisi voinut puhua Jumalasta ollenkaan.
>
> MIKSI pitää puhua jumalasta?
Koska ei voi ola hiljaakaan, jollei ole puhetta.
Ja Jumalasta voi oikeasti puhua vain sellainen, joka
oikeasti ajattelee Jumalaa; Ihminen ei voi puhua
muuta kuin sitä, jota hän ajatteleekin.
Koska minä olen Jumalan Poika, en voi puhua
silloin jumalattomuuden pojista ja jumalattomista,
vaan minä voin puhua Jumalan Poikana vain
jumalallisia, joita en voisi puhua, jollen puhuisi
myös jumalallisuuden lähteestä, Jumalasta.
Henri Hansen
: Koska ei voi ola hiljaakaan, jollei ole puhetta.
Ei voi olla, ei. Onneksemme moderni lääketiede ei ole vielä riittävän
kehittynyt.
--
.:[ han...@monorecords.com --- http://get.to/FuFu ]:.
::["Pois, kadotkaa jo pois, surisevat herhiläiset ]::
':[ Pois, nopeasti pois, tuholaiset raivopäiset" ]:'
Pasi Lähteenmäki
Turing Machine <asi...@lib.hel.fi> wrote in message
news:3853ADEF...@lib.hel.fi...
> Pasi Lähteenmäki wrote:
>
> > > Kun ihminen käsittää absoluuttisen, niin juuri silloin
> > > ihminen ei käsitä mitään, vaan Absoluutti hänessä.
> >
voi
> > mitään koskaan absoluuttisesti käsittää. Silloin mitään ongelmia ei
> > varsinaisesti muodosta vaan kaikki on näennäistä.
>
> olevansa epätäydellinen, puhumattakaan, että hän käsittäisi
> minkä tahansa asian olevan epätäydellinen? Kyseessä on
> nyt milleniumongelma, jonka ratkaisun olen jo kertonut.
Miksi ei?
> > > On mahdotonta, että Absoluutin voisi käsittää kukaan
> > > muu kuin Absoluutti Itse. Sillä jos olisi yksikin muu,
> > > joka käsittää Absoluutin, tai absoluuttisia (mitä tahansa
> > > sellaista), niin se merkitsisi, ettei Absoluuttia olisi lainkaan.
> >
> > Mikään järjestelmä ei voi käsittää itseään täydellisesti.
>
> Absoluutti. Vain Absoluutilla on kyky käsittää kaikki, sillävain
Absoluutti voi
> olla ja onkin kaikki; mikään ei voi olla
> suhteessa Absoluuttiin; Absoluutille ei ole ehtoja.
Kuulostaa suuresti maailmankaikkeudelta kokonaisuutena, mutta sekään ei
käsitä itseään.
> Mutta en ole vielä edes kunnolla päässyt alkuun Absoluutin
> kertomisessani. Ja sekin vähän, jota olen Hänestä kertonut,
> on ihmeellistä minun silmilleni. Huomaatko, että kun Sinä
> sanoit, ettei mikään systeemi voi käsittää itseään täydellisesti,
> olet jo asettanut ehdon Absoluutille; absoluuttisen ehdon!
En aseta ehtoja millekään, mutta ehto on absoluution ominaisuus jonka vain
havaitsen. Päättelen.
> Niinpä et voi silloin olla oikeassa, mitä tulee käsitykseesi
> Absoluutista. Ei yksikään, joka asettaa Absoluutille ehtoja,
> voi olla siinä oikeassa. Jokainen pääsee Absoluutin ymmär-
> rykseen vain ehdoitta; vain täysin asenteeton voi ymmärtää
> ehdottomuuksia.
>
> Mikä tahansa ehto, joka on asetettu Absoluutille, on absoluuttinen ehto.
Vedoten edelliseen...
Kaikkia kannattaa epäillä ja muodostaa oma käsitys päätellen tarjolla
olevista faktoista ja teorioista.
> Paradoksia paradoksien perään, mutta ei hänelle, joka
> ei ole tehnyt ehtoja.
Ei paradokseja, sillä paradokseja ei ole. On vain väärinkäsityksiä.
A.K.
Sanctius wrote in message <38565...@news.vip.fi>...
>Turing Machine:
>>Sillä jos ei niin olisi, en olisi voinut puhua Jumalasta ollenkaan.
>
>MIKSI pitää puhua jumalasta?
Miksi puhua ylipäätään mistään?
yorme...@notme.com
Turing Machine <asi...@lib.hel.fi> wrote:
> Sanctius wrote:
> > MIKSI pitää puhua jumalasta?
> (...) Jumalasta voi oikeasti puhua vain sellainen, joka
> oikeasti ajattelee Jumalaa; Ihminen ei voi puhua
> muuta kuin sitä, jota hän ajatteleekin.
Ymmärrän. Toisaalta mieleeni nousee erään intiaanin
sanat; "Valkoinen mies puhuu meille Jeesuksesta. Me
puhumme Jeesuksen kanssa."
Ehkä on niin, että jokainen puhuu Jumalan kanssa omalla
tavallaan - myös ateisti (vaikka leikkiikin mykkäkoulua ;-)
Uskon, että on hyvä hiljentyä ja käydä sisäistä "keskustelua"
Jumalan kanssa. Toisinaan vaikuttaa siltä että kyse on
pikemminkin siitä, että osaa antaa mielen "vain olla", hiljaa
ja tässä ihmeellisessä hiljaisuudessa Jumalan voi kohdata.
Tässä hiljaisuudessa on hyvä levätä ja siitä on hyvä ponnistaa
ulos maailmaan, toimintaan. Kun tämän hiljaisuuden oppii
löytämään, voi ihminen olla keskellä ulkoista kaaosta ja
samaan aikaan hänen mieli lepää Perustassa ja kuulee hiljaisuuden
äänen.
yorme...@notme.com
Turing Machine <asi...@lib.hel.fi> wrote:
> yorme...@notme.com wrote:
> > Luulen, että kun absoluuttinen käsitetään, ei enää
> > voida sanoa että "joku käsittää jonkun", koska silloin
> > SO-dualismi on lakannut; ei enää ole erillistä
> > tietäjää, tietämisen prosessia ja tiedettävää asiaa,
> > vaan tietäjä, tietäminen ja kohde ovat tulleet yhdeksi.
>
> Totta, mutta kehottaisin Sinua luulemisen sijasta sanomaan
:-) Joo - nyt on vain niin että kun *rehellisesti* sanon
niin tässä nimenomaisessa tapauksessa tuntui luontevalta
aloittaa sanomalla "luulen, että...". Osa asioista
on minulle sellaisia, että niistä on luonteva sanoa että
"minä luulen", osasta taas voi sanoa jotakin muuta.
> (..) jonka aikana
> Jumala laskeutuu tämän sukupolven keskelle sellaisin 'eväin',
> ettei paremmasta väliä
Miten tämä ilmenee?
> (...) ihmistajunnan
> on alettava resonoimaan Jumalan tietoisuuden kanssa, jotta
> ihminen voisi tulla tuntemaan Jumalaa. Sillä onhan sanottu, että
> vain Jumala voi tietää; tajunnan on resonoitava Jumalan tiedon,
> persoonallisuuden kanssa, jotta tajunta voisi tulla tietoiseksi,
> kokea valaistuksen.
Miten tähän voi päästä? Kuinka tajunta alkaa resonoimaan
Jumalan tietoisuuden kanssa?
Turing Machine
> > (...) ihmistajunnan
> > on alettava resonoimaan Jumalan tietoisuuden kanssa, jotta
> > ihminen voisi tulla tuntemaan Jumalaa. Sillä onhan sanottu, että
> > vain Jumala voi tietää; tajunnan on resonoitava Jumalan tiedon,
> > persoonallisuuden kanssa, jotta tajunta voisi tulla tietoiseksi,
> > kokea valaistuksen.
>
> Miten tähän voi päästä? Kuinka tajunta alkaa resonoimaan
> Jumalan tietoisuuden kanssa?
Katselemalla luontoa,
tarkkailemalla eläimiä,
ihmettelemällä avaruutta,
miettimällä valoa,
pohtimalla ulottuvuutta,
ymmärtämällä vähäisiä,
käsittämällä korkeuden,
näkemällä kauneutta,
puhumalla totuutta,
tekemällä laupeutta, ja
olemalla syvä,
Marko Ronkainen
Bennet Machine, alias... wrote in message <3852245F...@lib.hel.fi>...
>1. Absoluuttista puhetta kaikissa asioissa.
...ei ole mitään absoluuttista.
Perusteet: "absoluuttinen" on käsite, kuten kaikki mitä voimme välittää
havainnoistamme. Havainnot ja käsitteet ovat aina subjektiivisia.
Ei ole mitään keinoa todistaa subjektiivista "oikeaksi".
Edes teoriassa ei voida määritellä mitään absoluuttista.
Näin ainakin minun mielestäni.
Marko
Sanctius
>> MIKSI pitää puhua jumalasta?
>Koska ei voi ola hiljaakaan, jollei ole puhetta.
Entä kun jumalan ääni kuullaan hiljaisuudessa?
--
__§anctius_____________________________
Act for them today, and they
will act for thee tomorrow.
http://user.sgic.fi/~sanctius/theodorus/
Bennett Machine
> >Koska ei voi ola hiljaakaan, jollei ole puhetta.
>
> Entä kun jumalan ääni kuullaan hiljaisuudessa?
Silloin kuunnellaan, mutta ei olla huolissaan.
Kuten ei olla huolissaan myös siulloin, kun puhutaan;
annetaan Jumalan olla huolissaan, jos on ollakseen.
E
Pasi Lähteenmäki
> > news:38525889...@lib.hel.fi...
> > > Kun ihminen käsittää absoluuttisen, niin juuri silloin
> > > ihminen ei käsitä mitään, vaan Absoluutti hänessä.
> >
> > Lähtisin liikkeelle siitä, että ihminen on epätäydellinen ja
> > ihminen ei voi mitään koskaan absoluuttisesti käsittää.
> > Silloin mitään ongelmia ei varsinaisesti muodosta vaan kaikki
> > on näennäistä.
>
> mukaanlukien yo. mielipiteesi. ;-) Joten miksi vaivautua?
Miksi vaivaudun vaikka tiedän, että en täydellistä koskaan saavuta, kaikki
on epävarmaa, millään ei ole mitään merkitystä ja kaikki kuolevat aikanaan?
Luonto on deterministinen, aikaa ei ole, vapaata tahtoa ei ole ja elämäni on
jo eletty? Se ei haittaa minua, haluan silti elää elämääni, kokea
inhimillisiä asioita ja olla onnellinen, sillä tiedän että se on
mahdollista. Ei haittaa vaikka kaikki on illuusiota sillä se tuntuu silti
hyvältä. Kaikki kokemukset ovat kokemisen arvoisia. Kuolema on onnellinen
asia siinä missä syntymä ja elämäkin. Olkaa onnellisia, että olette ihmisiä.
Olkaa onnellisia, että voitte tuntea sen tuskan ja ilon.
Just playing the game of life.
;-)
Vesa Monisto
<yorme...@notme.com> wrote :
> Ehkä on niin, että jokainen puhuu Jumalan kanssa omalla
> tavallaan - myös ateisti (vaikka leikkiikin mykkäkoulua ;-)
>
> Uskon, että on hyvä hiljentyä ja käydä sisäistä "keskustelua"
> Jumalan kanssa. Toisinaan vaikuttaa siltä että kyse on
> pikemminkin siitä, että osaa antaa mielen "vain olla", hiljaa
> ja tässä ihmeellisessä hiljaisuudessa Jumalan voi kohdata.
> Tässä hiljaisuudessa on hyvä levätä ja siitä on hyvä ponnistaa
> ulos maailmaan, toimintaan. Kun tämän hiljaisuuden oppii
> löytämään, voi ihminen olla keskellä ulkoista kaaosta ja
> samaan aikaan hänen mieli lepää Perustassa ja kuulee hiljaisuuden
> äänen.
Harvinaisen kauniisti sanottu. -- Ehkä kaiken kaupallisen kaaoksen
tuolta puolen löytyy ... joulu ... !
yorme...@notme.com
Kauniisti sanottu!
Lukiessani tuon jokin minussa resonoi
jonkun kanssa. Minkä verran tuota tuntemusta
on tarpeen käsitteellisesti peukaloida?
Toisinaan on niin, että sitä on kuin aarteen
löytänyt ja tuntuu siltä että tuon äärettömän
aarteen haluaa jakaa kaikkien kanssa ja silloin
sitä haluaa puhua. Uskon, että jokainen
meistä elää suunnattoman aarteen äärellä mutta
vain harvat avautuvat näkemään tämän.
Juan de la Cruz (Ristin Johannes) on sanonut
tuohon resonointiin liittyen, hyvin kauniisti;
"Tämä herääminen on näet Sanan liikkumista
sielun olemuksessa, ja se on niin suurenmoista,
väkevää ja kirkasta sekä sisäisesti niin suloista,
että sielusta tuntuu kuin
kaikkia maailman balsameita,
tuoksuvia kasveja ja
kukkia
sekoitettaisiin, ravistettaisiin ja käännettäisiin
levittämään suloista tuoksuaan.
Sielusta tuntuu myös,
että
kaikki taivaan voimat ja
herruudet olisivat liikkeellä.
Tämän lisäksi sielusta jopa näyttää,
että kaiken luodun
kaikki voimat ja olemus ja täydellisyys ja sulous
heijastaisivat samaa valoa ja
liikkuisivat samalla tavalla,
kaikki yhteen ja yhdessä."
Juan kuvaa suurta autuutta, suurta iloa ja onnea,
jonka sielu kokee kohdatessaan Jumalan. Tämä
kohtaaminen ei kuitenkaan ole pelkää autuutta,
sillä onhan sanottu että "on hirmuista langeta
elävän Jumalan käsiin" ja että "kukaan ei voi
nähdä Jumalaa". Sanan herääminen sielussa voi
toisinaan tuntua myös tuskalliselta - kristillisessä
mystiikassa puhutaan sielun pimeästä yöstä, jonka
ihminen tai hengen oppilas joutuu kohtaamaan.
Miten Sinä näet tämän, "Turing Machine"?
Onko resonointi ilon ja tuskan paradoksaalinen
yhdistelmä?
y
yorme...@notme.com
"Pasi Lähteenmäki" <cr...@saunalahti.fi> wrote:
> Miksi vaivaudun vaikka tiedän, että en täydellistä koskaan
> saavuta, kaikki on epävarmaa, millään ei ole mitään merkitystä
> ja kaikki kuolevat aikanaan? Luonto on deterministinen, aikaa ei
> ole, vapaata tahtoa ei ole ja elämäni on jo eletty?
Käytät tietämisen käsitettä erikoisella tavalla.
> (...) Ei haittaa vaikka kaikki on illuusiota sillä se tuntuu
> silti hyvältä.
Eli otit sen sinisen pillerin (vrt. Matrix) ;-)
yorme...@notme.com
Kiitos. Niinpä, heitetäänpä vielä vähän löylyä;
minulla oli viikko sitten tilaisuus kuunnella
Loirin (joulu)konserttia ja hän esitti siellä
mm. laulun, joka on parin viimeisen joulun
aikana tullut minulle läheiseksi.
SYDÄMEENI JOULUN TEEN
1. On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen
ja sanaton on sydämeni kieli.
Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen
ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli.
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen
taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.
2. On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa
kun itse yhtä puhdas olla voisin.
Se ajatukset joulun tuntuun virittymään saa
kuin harras sävel sisälläni soisi.
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen
taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.
3. On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään
kuin oisin osa suurta kaikkeutta
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään
ja mieleni on täynnä kirkkautta.
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen
taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.
run...@my-deja.com
> Tässä hiljaisuudessa on hyvä levätä ja siitä on hyvä ponnistaa
> ulos maailmaan, toimintaan. Kun tämän hiljaisuuden oppii
> löytämään, voi ihminen olla keskellä ulkoista kaaosta ja
> samaan aikaan hänen mieli lepää Perustassa ja kuulee hiljaisuuden
> äänen.
Niin. Puolestani korostaisin, että tuon hiljaisuuden löytämään
oppiminen ei merkitse puuhakasta etsiskelyä. Sellaisessa hälinässä
hiljaisuus jää löytymättä; mutta se on aina läsnä jos annamme sille
sijaa.
Uskonnollisin käsittein voisi sanoa, että Jumalan etsiminen vain
loitontaa Hänestä. Olemme Hänen kämmenellään.
--runski
asiakas
> > > Miten tähän voi päästä? Kuinka tajunta alkaa resonoimaan
> > > Jumalan tietoisuuden kanssa?
> >
> > Katselemalla luontoa,
> > tarkkailemalla eläimiä,
> > ihmettelemällä avaruutta,
> > miettimällä valoa,
> > pohtimalla ulottuvuutta,
> > ymmärtämällä vähäisiä,
> > käsittämällä korkeuden,
> > näkemällä kauneutta,
> > puhumalla totuutta,
> > tekemällä laupeutta, ja
> > olemalla syvä,
> jonkun kanssa. Minkä verran tuota tuntemusta
> on tarpeen käsitteellisesti peukaloida?
En tiedä. Nyttemmin taidan ymmärtää, mitä Jeesus tarkoitti
sanoessaan, ettei meidän tule murehtia huomisesta; että
tämä hetki riittää ja mitä siihen lisätään, ei ole eduksi...
Tai kun hän toisaalla sanoi, että älkää murehtiko etukäteen,
mitä puhuisitte; Jumalan henki teissä puhuu...
Ja toisaalta taidan jo ymmärtää, että sanojen määrittäminen
ei ole lainkaan sama asia kuin sanoilla todellisuudesta puhu-
minen, todellisuuden ajatteleminen.
Ei se niin todellakaan ole. Todellisuudesta puhutaan kielellä,
ja kieli taasen kehittyy sosiaalisessa, kulttuurisessa ja
uskonnollisessa ympäristössä ilman sanojen määrittelyäkin.
Joka määrittää sanoja, on ulkona todellisuudesta; sanojen/
käsitteiden määrittäjä ei samaan aikaan voi ajatella todellisuutta.
Tästä selviää, miksi filosofit puhuvat kapulakieltä; koska heidän
kielensä ei enää liity sosiaalisuuteen.
> Toisinaan on niin, että sitä on kuin aarteen
> löytänyt ja tuntuu siltä että tuon äärettömän
> aarteen haluaa jakaa kaikkien kanssa ja silloin
> sitä haluaa puhua. Uskon, että jokainen
> meistä elää suunnattoman aarteen äärellä mutta
> vain harvat avautuvat näkemään tämän.
Hienosti sanottu, ja se on totta. Vain niin harvat
etsivät aineellisuuden ylittävää aarteistoa; niin
monet kuvittelevat aarteensa aineelliseksi. Missä
on aarteesi, siellä on myös sydämesi. Jos jonkun
aarre on aineellinen, niin silloinhan se on pidettävä
lukkojen takana mailmassa, missä on varkaita; myös
sellaisen aarteen omistajan sydän on lukkojen takana...
> Juan de la Cruz (Ristin Johannes) on sanonut
> tuohon resonointiin liittyen, hyvin kauniisti;
>
> "Tämä herääminen on näet Sanan liikkumista
> sielun olemuksessa, ja se on niin suurenmoista,
> väkevää ja kirkasta sekä sisäisesti niin suloista,
> että sielusta tuntuu kuin
> kaikkia maailman balsameita,
> tuoksuvia kasveja ja
> kukkia
> sekoitettaisiin, ravistettaisiin ja käännettäisiin
> levittämään suloista tuoksuaan.
> Sielusta tuntuu myös,
> että
> kaikki taivaan voimat ja
> herruudet olisivat liikkeellä.
> Tämän lisäksi sielusta jopa näyttää,
> että kaiken luodun
> kaikki voimat ja olemus ja täydellisyys ja sulous
> heijastaisivat samaa valoa ja
> liikkuisivat samalla tavalla,
> kaikki yhteen ja yhdessä."
Ja minä sanon, ettei muiden tule pitää resonointi
-käsitettä absoluuttisena totuutena; jokainen meistä löytää
kyllä itselleen sen käsitteen, jolla parhaiten kuvaa
aineellisen mielen suhdetta hengelliseen mieleen.
> Juan kuvaa suurta autuutta, suurta iloa ja onnea,
> jonka sielu kokee kohdatessaan Jumalan. Tämä
> kohtaaminen ei kuitenkaan ole pelkää autuutta,
> sillä onhan sanottu että "on hirmuista langeta
> elävän Jumalan käsiin" ja että "kukaan ei voi
> nähdä Jumalaa". Sanan herääminen sielussa voi
> toisinaan tuntua myös tuskalliselta - kristillisessä
> mystiikassa puhutaan sielun pimeästä yöstä, jonka
> ihminen tai hengen oppilas joutuu kohtaamaan.
>
> Miten Sinä näet tämän, "Turing Machine"?
> Onko resonointi ilon ja tuskan paradoksaalinen
> yhdistelmä?
Käsitän ilon siksi olemiseksi, joka on vapaa murehtimisesta;
kun tajuaa Jumalan puhuvan itsestään, ilmoittavan itseään.
Ilo on sitä suurempi mitä enemmän jakaa Jumalan ilmoitusta
itsestään. Ja mitä enemmän jakaa, sitä tottuneemmaksi käy
ilmoittaminenkin; tajunta oppii Jumalan tavoille.
Ja taasen, mitä tulee tuskaan, niin minusta se on aineelliseen elämään
olennaisesti liittyvää epävarmuutta siinä, missä ihmisen henki on
varma.
Pasi Lähteenmäki
> In article <838g4e$38o$1...@tron.sci.fi>,
> "Pasi Lähteenmäki" <cr...@saunalahti.fi> wrote:
> > Miksi vaivaudun vaikka tiedän, että en täydellistä koskaan
> > saavuta, kaikki on epävarmaa, millään ei ole mitään merkitystä
> > ja kaikki kuolevat aikanaan? Luonto on deterministinen, aikaa ei
> > ole, vapaata tahtoa ei ole ja elämäni on jo eletty?
>
> Käytät tietämisen käsitettä erikoisella tavalla.
Myönnän, että olen toisinaan hieman turhankin varma ajatuksistani.
Nykytieteen käsitykset kuitenkin tukevat minua suurelti. "Ehkä" on sana mitä
en viitsi lisätä kaiken perään vaikka se sinne kuuluisi.
> > (...) Ei haittaa vaikka kaikki on illuusiota sillä se tuntuu
> > silti hyvältä.
>
> Eli otit sen sinisen pillerin (vrt. Matrix) ;-)
Niinkin voidaan sanoa, mutta en silti kiellä etteikö absoluuttista totuutta
kannattaisi etsiä, sitä vain ei voida koskaan saavuttaa. Toisaalta voidaan
silti sanoa, että otin punaisen pillerin, sillä en tunnusta mitään
kokemaamme täydellisesti siksi miltä se näyttää. Esim. Matrixissa ei koskaan
voida tietää etteikö Keanu ole edelleenkin Matrixissa ja vain kuvittele
olevansa sen herra tai että on olemassa ulkopuolinen todellisuus. Mistä
tiedät että on totta että on totta että on totta että on totta...
Ehkä tiedän todellisuuden, mutta pystyn silti nauttimaan illuusiosta.
Mitä jos kaikki onkin vain suhteellista?
Matriisia, matriisin jälkeen.
yorme...@notme.com
"Pasi Lähteenmäki" <cr...@saunalahti.fi> wrote:
> <yorme...@notme.com> wrote in message news:83a8hc$hl9
$1...@nnrp1.deja.com...
> > In article <838g4e$38o$1...@tron.sci.fi>,
> > "Pasi Lähteenmäki" <cr...@saunalahti.fi> wrote:
> > > Miksi vaivaudun vaikka tiedän, että en täydellistä koskaan
> > > saavuta, kaikki on epävarmaa, millään ei ole mitään merkitystä
> > > ja kaikki kuolevat aikanaan? Luonto on deterministinen, aikaa ei
> > > ole, vapaata tahtoa ei ole ja elämäni on jo eletty?
> >
> > Käytät tietämisen käsitettä erikoisella tavalla.
>
> Myönnän, että olen toisinaan hieman turhankin varma ajatuksistani.
> Nykytieteen käsitykset kuitenkin tukevat minua suurelti.
Miten nykytieteen käsitykset tukevat ajatuksiasi mm.
täydellisen saavuttamattomuudesta, kaiken epävarmuudesta
ja merkityksettömyydestä?
> > > (...) Ei haittaa vaikka kaikki on illuusiota sillä se tuntuu
> > > silti hyvältä.
> >
> > Eli otit sen sinisen pillerin (vrt. Matrix) ;-)
>
> Niinkin voidaan sanoa, mutta en silti kiellä etteikö absoluuttista
> totuutta kannattaisi etsiä, sitä vain ei voida koskaan saavuttaa.
"Lohi on niin hyvä kala että sitä kannattaa pyytää vaikkei...?" ;-)
Olet sitä mieltä että
* absoluuttinen totuus on olemassa, mutta
* ihminen ei koskaan voi saavuttaa/ymmärtäää abs. totuutta?
Toisaalta sanoit edellä että "kaikki on epävarmaa".
Onko absoluuttinen totuus epävarma? Sanoit myös
ettei millään ole mitään merkitystä. Siis absoluuttisella
totuudella ei ole mitään merkitystä?
> (...) en tunnusta mitään kokemaamme täydellisesti siksi
> miltä se näyttää.
Sovella tätä kokemuksiisi kaiken merkityksettömyydestä
ja epävarmuudesta sekä absoluuttisen totuuden
saavuttamattomuudesta niin olet päässyt hyvään alkuun. ;-)
> (...) Mitä jos kaikki onkin vain suhteellista?
Niin - entä jos *kaikki* olisi suhteellista...
silloin ei näin voisi sanoa koska tämähän olisi
loogisesti ristiriitaista - kaikki olisi suhteellista
paitsi väittämä "kaikki on suhteellista" mutta
silloinhan kaikki ei olisikaan suhteellista...
y
yorme...@notme.com
run...@my-deja.com wrote:
> yormeister kirjoitti:
>
> > Tässä hiljaisuudessa on hyvä levätä ja siitä on hyvä ponnistaa
> > ulos maailmaan, toimintaan. Kun tämän hiljaisuuden oppii
> > löytämään, voi ihminen olla keskellä ulkoista kaaosta ja
> > samaan aikaan hänen mieli lepää Perustassa ja kuulee hiljaisuuden
> > äänen.
>
> Niin. Puolestani korostaisin, että tuon hiljaisuuden löytämään
> oppiminen ei merkitse puuhakasta etsiskelyä. Sellaisessa hälinässä
> hiljaisuus jää löytymättä; mutta se on aina läsnä jos annamme sille
> sijaa.
Hyvin sanottu. Täysi astia on tyhjennettävä jotta sinne
voi laittaa jotakin uutta. Joulun alusaika assosioi
myös ajatuksen "heillä ei ollut sijaa majatalossa" -
idea Kristuksen sisäisestä syntymisestä... Onko meidän
sisäisessä majatalossa tilaa? Vai onko se täynnä
kulutusjoulua, rihkamaa ja rekvisiittaa?
> Uskonnollisin käsittein voisi sanoa, että Jumalan etsiminen vain
> loitontaa Hänestä. Olemme Hänen kämmenellään.
Juuri näin. Toisaalta Mestari on paradoksaalisesti
antanut meille ohjeen "etsikää ensin Jumalaa ja Hänen
valtakuntaansa...". Ehkä on niin, että meidän on
etsittävä ja oltava eksyksissä ennen kuin opimme
näkemään että itse asiassa olimme koko ajan perillä
(Jumalan kämmenellä)?
Joku on verrannut Jumalan etsimistä kiipeämiseen ja
todennut että Jumalaan ei kiivetä vaan hänen tiputaan
(vrt. Kierkegaardin ideaan (uskon) hypystä).
yorme...@notme.com
yorme...@notme.com
asiakas <asi...@lib.hel.fi> wrote:
> (...) toisaalta taidan jo ymmärtää, että sanojen määrittäminen
> ei ole lainkaan sama asia kuin sanoilla todellisuudesta puhu-
> minen, todellisuuden ajatteleminen.
Niin - tyypillisestihän ajatellaan että esimerkiksi
kissan käsite ja olento johon käsitteellä viittaamme
(tai niin kuin Moniston Vesa sanoisi että meillä
on tietty pointteri...) ovat kaksi eri asiaa. Ajatellessamme
(tiettyä) kissaa tai puhuessamme (tietystä) kissasta
emme ajattele kissan käsitettä vaan mielessämme on
jokin tietty ainutlaatuinen olento jonka pointteri
"kissa" on. Toisaalta minua viehättää ajatus siitä,
että jossakin tilanteessa/vaiheessa käsitteet ja niiden
"kohteet" ikään kuin yhtyvät - ajattelen todellisuuden
luomista sanoilla; "tulkoon", "olkoon", "on" - näiden
myötä ontologisesti *on*.
Käsitteellistä otetta voidaan tarkastella (ainakin)
kahdella tasolla; 1) käsitteellinen "saivartelu"
(joka toisinaan on tarpeen) operoi abstraktilla
tasolla epistemologian korostuessa ontologian
jäädessä taka-alalle, 2) syvempi käsitteellinen
ajattelu (joka on oikeastaan myös ulospäin suuntautuvaa
toimintaa) "luo" todellisuutta, se elää ja hengittää.
Pasi Lähteenmäki
<yorme...@notme.com> wrote in message news:83cpq4$906$1...@nnrp1.deja.com...
> Miten nykytieteen käsitykset tukevat ajatuksiasi mm.
> täydellisen saavuttamattomuudesta, kaiken epävarmuudesta
> ja merkityksettömyydestä?
Ensinnäkään mitään ei tiedetä tarkasti, kvanttimekaniikan
epätarkkuusperiaate kieltää tarkan tietämisen. Lisäksi näyttää siltä, että
kaikki teoriat ovat vain evolutiivisessa kehityksessä ja vain tarkentuvat,
mutteivät koskaan saavuta sitä lopullista muotoaan. Aika näyttää olevan
illuusio ja elämämme siten deterministinen ja "ennalta" määrätty. Lisäksi
deterministiselle maailmalle on täysin sama mitä ihminen tekee sillä hän ei
voi tehdä väärin, hän vain toimii luonnonlakien mukaan.
> Olet sitä mieltä että
> * absoluuttinen totuus on olemassa, mutta
> * ihminen ei koskaan voi saavuttaa/ymmärtäää abs. totuutta?
Totta.
> Toisaalta sanoit edellä että "kaikki on epävarmaa".
> Onko absoluuttinen totuus epävarma? Sanoit myös
> ettei millään ole mitään merkitystä. Siis absoluuttisella
> totuudella ei ole mitään merkitystä?
Se, että jollain on jotain merkitystä, on vain inhimillinen piirre, minkä
ihminen asettaa informaatiolle.
> > (...) en tunnusta mitään kokemaamme täydellisesti siksi
> > miltä se näyttää.
>
> Sovella tätä kokemuksiisi kaiken merkityksettömyydestä
> ja epävarmuudesta sekä absoluuttisen totuuden
> saavuttamattomuudesta niin olet päässyt hyvään alkuun. ;-)
En voi olla mistään varma, enkä olekaan, eikä minun tarvisekaan olla. Uskon
joihinkin asioihin vaikka ne lopulta osoittautuvatkin vääriksi.
Inhimillistä, triviaalia, luontoa.
> > (...) Mitä jos kaikki onkin vain suhteellista?
>
> Niin - entä jos *kaikki* olisi suhteellista...
> silloin ei näin voisi sanoa koska tämähän olisi
> loogisesti ristiriitaista - kaikki olisi suhteellista
> paitsi väittämä "kaikki on suhteellista" mutta
> silloinhan kaikki ei olisikaan suhteellista...
Ei pidä soveltaa ylemmän asteen järjestelmää itseensä, sillä tiedämme
(Gödeliltä) ettei tietyn asteen järjestelmä voi ymmärtää itseään
täydellisesti. Eikä sen tarvitsekaan.
Bennett Machine
> > (...) toisaalta taidan jo ymmärtää, että sanojen määrittäminen
> > ei ole lainkaan sama asia kuin sanoilla todellisuudesta puhu-
> > minen, todellisuuden ajatteleminen.
>
> Niin - tyypillisestihän ajatellaan että esimerkiksi
> kissan käsite ja olento johon käsitteellä viittaamme
> (tai niin kuin Moniston Vesa sanoisi että meillä
> on tietty pointteri...) ovat kaksi eri asiaa. Ajatellessamme
Oikeastaan en ajatellut sanoista puhumista vs todellisuudesstapuhumista
käsiteerona, vaan jonakin syvempänä, jota en voi
tässä nyt kovinkaan määrittää, mutta yritän. Eiku, mää teen
sen, jotta mä teen sen! :
Kyse on siitä, että ihminen on sitä, mitä hän ajattelee,
ja hänen tunteensa ovat sitä, mitä hän ajattelee. Kun
ihminen ei ajattele (esim) Absoluuttia, vaan käsitettä
Absoluutti, niin silloin Absoluutti (itse todellisuus) ei
puhu hänessä, vaan siinä puhuu ihmistajunta, joka
ei ole assosiatiivinen, vaan se vain satunnaisesti
yhdistelee muistitietoaan, jos sitäkään; useimmiten
ihmistajunta vain yrittää muistaa, mitä hän muistaa
(esim) Absoluutista. Sillä ihmistajunta lepää muistin
päällä ja siihen turvautuen.
Mutta kun ihminen a j a t t e l e e Absoluuttia,
niin Häntä hän ei voikaan ajatella kirjatieteen nojaten,
vaan ihmisen tulee --jo ihmisjärjenkin vaatimuksesta--
ajatella Absoluuttia ehdoitta, ehdottomana -- Absoluuttina!
Silloin ihminen ei enää ole ihminen, vaan kaikkein reaalisin
olento; Absoluutti.
Jollei ihminen ajattele Absoluuttia Absoluuttina, niin
silloinhan jo sen ihmisenkin järki sanoo, että siinä
on ihminen ja hänen järkensä asetettu Absoluutin
ehdoksi. Ja silloin jo sen ihmisenkin järki sanoo, ettei
siinä ajatella reaalisuuden täyttävää Absoluuttia,
vaan illuusion tyhjentävää Absoluuttia.
Pelkkä järki sanoo, ettei Absoluuttia ei voi ajatella muuten
kuin Absoluuttina. Sillä johan sen on jo järki sanonut,
ettei Absoluutilla ole mitään ennalta olemassaolevaa,
vaan Hän on ehdoitta olemassa.
Ja tästä hyppy takaisin siihen, mistä lähdettiin, eli
sanoista puhuminen on eri asia kuin todellisuudesta
puhuminen, vaikka molemmat käyttäisivätkin samaa
kieltä; koska kyseessä on järjen olemus!
Järki on järkenä vain sellaisessa, missä järjellä ei ole
kohdetta. Jos järki ajattelee jonkun kohteeksi
(esim määrittelyssä), niin silloin järki ei voi sitä
käsittää; kaikki voidaan käsittää vain sisäisyydestä
käsin, subjektiivisesti.
Jos Sulla on vesiamme, ja katselet sitä vain
ulkoa päin, ja sitten määrität sen, niin saat
varmasti erilaisen tuloksen, jos menisit
ammeeseen ja sieltä puhuisit syntyjä syviä...
Bennett Machine
> tässä nyt kovinkaan määrittää, mutta yritän. Eiku, mää teen
> sen, jotta mä teen sen! :
Ok ok! Älä nyt hätäile! Asia on jo kerrottuna Uudessa Juonteessa
nimeltä Supreme Wittgenstein. Senkus meen...