Vs: Sattuma ja ikuisuus, c
KiPi
On typerää pitää luotua todellisena luojana!
kati sinenmaa wrote:
> Evilhouse wrote:
>
> > asiakas wrote:
> >
> > > Sakari Vaelma wrote:
> > >
> > > > Oliko Marx Jumala?
> > >
> > > Kysymys vastaa itse siihen. Vain Jumala voi kysyä,
> > > onko joku Jumala, sillä vain Jumala voi vasta, eikö
> > > tai onko joku Jumala.
> >
> > Hölynpölyä. Kyllä kysyä voi vaikka ei kysyjä pystyisikään vastaamaan
> > kysymykseen.
>
> Et voi edes kysyä, onko joku Jumala, jollet itse ole Jumala.
>
> Vain Jumalalla voi olla käsitys Jumalasta! Jos olisit jokin muu kuin
> Jumala,
> silloin kysyisit sellaisen olemisen puitteissa, onko Marx
> Himputipimputi.
> Ja silloinkin jo pelkkä tuon kysyminen osoittaisi, että myös kysyjä itse
>
> on Himputipimputi.
kati sinenmaa
> Ei se tee vielä oliosta Jumalaa, vaikka osaa ajatella ja esittää kysymyksiä.
>
> On typerää pitää luotua todellisena luojana!
Kovinpa on Sinulla pienen pieni Jumala. Sinä siis todella
uskot, ettei Jumala voi synnyttää itseään omaksi lapsekseen,
ja tuntea siinä itsensä lapsena, vaikka onkin itse asiassa itse itsensä
synnyttänyt?
Ei se ole suurta, että pystyy luomaan niin suuren kiven,
jota ei jaksa nostaa, vaan siinä on Jumalan kaikkivaltius,
kun Hän kysyy tietämättömänä, että voiko Jumala todella
luoda niin suuren kiven, ettei Hän sitä jaksa nostaa.
Teidän kaikkien perustelut ovat äärimmäisen heppoisia.
Te siis luulette, että se todistaa, että Te ette voi olla Jumalia,
kun voitte kysyä, etä oliko Marx Jumala?
Siis Teidän päättelynne on äärimmäisen surkeaa:
"Minä en voi olla Jumala, koska minä voin kysyä, oliko Marx Jumala.
Ja heti perään:
"Koska Marx ei voi olla Jumala, silloin minkään en voi olla Jumala.
Mistä Te sen voitte absoluuttisesti tietää, että Marx ei ollut Jumala?
Te ette selvästikään pysty järkeilemään, että vain Jumala voi tietää asiat.
Mutta!
Jumalan suurenmoinen suuruus on siinä, että Hän on pystynyt
Teissä tekeytymään niin typeräksi kuin vain ei-Jumalalta tuleekin
voida odottaa, jotta Hän sittemmin voisi tunnustaa olevansa Jumala.
Se on jotenkin vielä harmi, että jopa korkeat henkiolennotkaan
eivät pysty näitä tajuamaan, vaan tahtovat sitoa ihmiset ja
kaikki olennot omiin oppeihinsa.
Ihmisenä Jumala on päässyt sellaiseen tilaan, jota Hän voi itse kutsua
ei-Jumalaksi, ja josta ei-Jumalan mukaan on mahdollista päästä pois
vain luomalla pompotushierarkian.
Ihmisenä Jumala uskoo, ettei Hän voi olla Jumala,
koska pystyy kysymään typeriä, joita Hän tietysti ihmisenä
ihastelee älynsä suurenmoisuuden osoituksena. Älytöntä, sanon minä.
kati sinenmaa
Mika Laitinen
> Ei se tee vielä oliosta Jumalaa, vaikka osaa ajatella ja esittää
kysymyksiä.
Ei niin!
> On typerää pitää luotua todellisena luojana!
Minusta on hassua pitää asioita 'luotuna'!
Mika Laitinen
Mika Laitinen
> KiPi wrote:
> > On typerää pitää luotua todellisena luojana!
> Kovinpa on Sinulla pienen pieni Jumala. Sinä siis todella
> uskot, ettei Jumala voi synnyttää itseään omaksi lapsekseen,
> ja tuntea siinä itsensä lapsena, vaikka onkin itse asiassa itse itsensä
> synnyttänyt?
Varmasti voisi jos olisi olemassa ja jos noita perusteluja
seurattaisiin...
Mutta mikä onkaan totuus - ei mikään niin tarunhohtoinen arvelenpa.
> Teidän kaikkien perustelut ovat äärimmäisen heppoisia.
> Te siis luulette, että se todistaa, että Te ette voi olla Jumalia,
> kun voitte kysyä, etä oliko Marx Jumala?
Eikun ongelma on ainakin mulla siinä että joidenkin mielestä voidaan
pitää kysyjää Jumalana koska osaa kysyä asiaa. Nyt sotketaan pahasti 'sormia
ja kuita'.
Jumala tarkoittaa eri asiaa eri ihmisille. Kysyjälle se voi tarkoittaa aivan
eri asiaa kuin
Sinulle ja jos vastaat oman jumala-käsityksesi mukaan saatatte puhua aivan
eri asioista.
> Siis Teidän päättelynne on äärimmäisen surkeaa:
> "Minä en voi olla Jumala, koska minä voin kysyä, oliko Marx Jumala.
Näinhän ei kai kukaan sanonut. Tuollainen on virhepäätelmä. Esim.
saatan olla kuullut termin 'ankutoi' ja kysyn ystävältäni onko hän
'ankutoi'. Siis onko
kysyjä silloin (tietämättäänkin) tuollainen 'ankutoi'?
> Ja heti perään:
> "Koska Marx ei voi olla Jumala, silloin minkään en voi olla Jumala.
> Mistä Te sen voitte absoluuttisesti tietää, että Marx ei ollut Jumala?
Olet aivan oikeassa. Jos tuollaista joku väittää hänen päättelynsä ei ole
looginen.
> Te ette selvästikään pysty järkeilemään, että vain Jumala voi tietää
asiat.
Häntä ei taida olla olemassa, joten kukaan ei voi tietää 'asioita'?
Koskaanko?
Edes osaako?
Mika Laitinen
kati sinenmaa
> > Te siis luulette, että se todistaa, että Te ette voi olla Jumalia,
> > kun voitte kysyä, etä oliko Marx Jumala?
>
> Eikun ongelma on ainakin mulla siinä että joidenkin mielestä voidaan
> pitää kysyjää Jumalana koska osaa kysyä asiaa. Nyt sotketaan pahasti 'sormia
> ja kuita'. Jumala tarkoittaa eri asiaa eri ihmisille. Kysyjälle se voi
> tarkoittaa aivan
> eri asiaa kuin Sinulle ja jos vastaat oman jumala-käsityksesi mukaan saatatte
> puhua aivan eri asioista.
Aivan samoin minä tarkoitan Sinulle eri juttua kuin kelle
tahansa muullekin. Et Sinä voi nähdä minua juuri siten
kuin yksikin muu, vaan jokainen näkee jokaisen toisen
olennon eri tavalla kuin kukaan muu. Koska siis yksikään
ihminen ei ole toiselle sitä, mitä HGän on jollekin toiselle,
silloin kyseessä on Jumala Sinun oman määrittelysi mukaan,
koska todistit, että (suora lainaus):
"Kati tarkoittaa eri asiaa eri ihmisille. Kysyjälle se voi tarkoittaa aivan
eri asiaa kuin Sinulle ja jos vastaat oman kati-käsityksesi mukaan
saatatte puhua aivan eri asioista.
Koska siis nyt on todistettu kiistaattomasti, että ihmisellä on
Jumalan kvalioita (kuten se, että kukin ihminen tarkoittaa
jokaiselle jotakin toista kuin jokaiselle muulle), niin silloin
me puhumme Jumalasta, kun puhumme ihmisestä, joka o-
maa Jumalan kvaliat.
kati sinenmaa
> > Siis Teidän päättelynne on äärimmäisen surkeaa:
> > "Minä en voi olla Jumala, koska minä voin kysyä, oliko Marx Jumala.
>
> Näinhän ei kai kukaan sanonut. Tuollainen on virhepäätelmä. Esim.
> saatan olla kuullut termin 'ankutoi' ja kysyn ystävältäni onko hän
> 'ankutoi'. Siis onko kysyjä silloin (tietämättäänkin) tuollainen 'ankutoi'?
Eiku Sinä olet. Kysyjä on aina sitä, mitä kysyykin; kukaan
ei voi kysyä mitään sellaista, jonka vastaus ei löytyisi kysyjästä
itsestään.
Sinä et siis voi milloinkaan kysyä sellaista, jota Sinun tuleva
minäsi ei olisi jo vastannut. Et voi esim väittää, ettet Sinä
voi tietää milloinkaan jotakin ankutoi -juttua, koska jos et
milloinkaan sitä tietäisi, et olisi millään voinut esittää sitä
edes nyt. Sinussa ovat kaikki kysymykset, mutta Sinussa
on vähintäin myös yhtä monta vastausta; jokaiseen kysymykseen
on vastaus jo kysyjässä.
kati sinenmaa
> > Te ette selvästikään pysty järkeilemään, että vain Jumala voi tietää
> asiat.
>
> Häntä ei taida olla olemassa, joten kukaan ei voi tietää 'asioita'?
> Koskaanko? Edes osaako?
Sinä todellakin olet mahtavan hyvä näyttelemään --tietämätöntä.
Mutta ihmekös tuo, koska Sinä olet Jumala. Kuulepas, kun solipsismi
on pikku juttu sen ajatuksen rinnalla, mikä minulla on Sinusta.
Mika Laitinen
> Kysyjä on aina sitä, mitä kysyykin; kukaan ei voi kysyä mitään
> sellaista, jonka vastaus ei löytyisi kysyjästä itsestään.
Sanalla sanoen. Miksei muka? Jos kysyjä on kuullut sanan 'ankutoi' eikä
hänellä ole mitään aavistusta siitä mitä sana tarkoittaa niin miten voit
sanoa
hänen tietävän vastauksen kysymykseen kun hän ei tiedä muuta kuin
_sanan_ 'ankutoi'.
Eipä silti yleensä ihmiset etsivät vastauksia (ilmeisesti - surullista
kyllä
pääsääntöisesti) pääsääntöisesti itsensä ulkopuolelta vaikka ne pitäisi
löytää
itsestään. Mutta jotkut vastaukset kyllä minusta edelleen tulevat ihmisen
ulkopuolelta - varsinkin nämä nk. 'sivistyksen' 'opettamat' asiat (kuten
ankutoi
kenties?).
> Sinä et siis voi milloinkaan kysyä sellaista, jota Sinun tuleva
> minäsi ei olisi jo vastannut.
Minulla ei ole tulevaa minää - on vain tämänhetkinen. Tämänhetkinen
tai sanotaanko suoraan todellinen minäni ei tiedä asiaa ja kysyy sen
vuoksi...
> Et voi esim väittää, ettet Sinä
> voi tietää milloinkaan jotakin ankutoi -juttua, koska jos et
> milloinkaan sitä tietäisi, et olisi millään voinut esittää sitä
> edes nyt. Sinussa ovat kaikki kysymykset, mutta Sinussa
> on vähintäin myös yhtä monta vastausta; jokaiseen kysymykseen
> on vastaus jo kysyjässä.
Ei ole. Totta että monissa meistä on paljon vastauksia vaan ei samoihin
kysymyksiin.
Lisäksi en ole väittänytkään etten _milloinkaan_ voisi tietää vaan etten
sitä tiedä tällä hetkellä (siksi kysyinkin). Jos saan vastauksen ja se on
totuus niin silloinhan
tiedän sen. Minulla ei ole mitään ymmärrystä ankutoista ja siksi kysyn sitä
muilta.
Miten voit väittää että tietäisin siitä sen enempää - en tiedä näet. Olen
kiinnostunut
kuulemaan siitä lisää mutta itse en siitä tiedä YHTÄÄN enempää. Voin näemmä
aivan
mainiosti esittää kysymyksiä tietämättä niihin itse vastauksia (jokainen voi
keksiä
vastauksia mihin tahansa mutta niitä en aja tässä takaa vaan minulle
toistaiseksi
tuntemattoman totuuden selvittämistä ankutoista).
Mika
Mika Laitinen
> Aivan samoin minä tarkoitan Sinulle eri juttua kuin kelle
> tahansa muullekin. Et Sinä voi nähdä minua juuri siten
> kuin yksikin muu, vaan jokainen näkee jokaisen toisen
> olennon eri tavalla kuin kukaan muu.
Tuo on aivan totta. Jokainen näkee tavallaan osan todellisuudesta,
osa jopa ymmärtää näkemäänsä osa taas kieltäytyy näkemästä asioita
sellaisina kuin ne ovat. En silti ymmärrä miten mistään edellä esitetystä
voidaan päätellä Jumalan olemassaolo tai sanoa että ihminen kysyessään
jotain Jumalasta itse 'sisältää' vastauksen - hän sisältää ehkä potentiaalin
vastauksen ymmärtämiseen ja siten ehkä parhaimmillaan osan vastausta
- totta, mutta siinä kaikki.
> Koska siis yksikään
> ihminen ei ole toiselle sitä, mitä HGän on jollekin toiselle,
> silloin kyseessä on Jumala Sinun oman määrittelysi mukaan,
> koska todistit, että (suora lainaus):
> "Kati tarkoittaa eri asiaa eri ihmisille. Kysyjälle se voi tarkoittaa
aivan
> eri asiaa kuin Sinulle ja jos vastaat oman kati-käsityksesi mukaan
> saatatte puhua aivan eri asioista.
Arvostan suoria lainauksia. Kiitos. Nyt en silti ymmärrä miten
sanomastani
voidaan päätellä (suora lainaus): 'silloin kyseessä on Jumala'. Mielestäni
ihminen voi
kysyä termejä tietämättä mitä niillä tarkoitetaan. On outoa sanoa että
ihminen -
kyetessään kysymään jumalasta - tietääkin (tuntee) itse Hänet. Niin voi olla
tai
sitten ei - mutta en vieläkään näe miten se että kysyy todistaa mitään
asiasta.
> Koska siis nyt on todistettu kiistaattomasti, että ihmisellä on
> Jumalan kvalioita (kuten se, että kukin ihminen tarkoittaa
> jokaiselle jotakin toista kuin jokaiselle muulle), niin silloin
> me puhumme Jumalasta, kun puhumme ihmisestä, joka o-
> maa Jumalan kvaliat.
Mun mielestäni sitä ei ole todistettu edes kiistallisesti... Joillain voi
sellaisia olla
- joillain taas ei. Itse olen aina pitänyt itseäni jumalana, joten sen
ajatuksen kanssa
ei ole ongelmia itselläni - muilla kylläkin :-)
Mika
kati sinenmaa
> > Kysyjä on aina sitä, mitä kysyykin; kukaan ei voi kysyä mitään
> > sellaista, jonka vastaus ei löytyisi kysyjästä itsestään.
>
> Sanalla sanoen. Miksei muka? Jos kysyjä on kuullut sanan 'ankutoi' eikä
> hänellä ole mitään aavistusta siitä mitä sana tarkoittaa niin miten voit
> sanoa hänen tietävän vastauksen kysymykseen kun hän ei tiedä muuta kuin
> _sanan_ 'ankutoi'.
Jos joku kysyy jotakin, johon ei ole edes teoriassa mitään vastausta,niin etkö
Sinäkin ole sitä mieltä, että ihminen, joka kysyy olemattomia,
ei ole ihan järkevä.
Jos taasen kysymykseen on vastaus, niin miten silloin kysymys voi olla
eri maailmankaikkeudessa kuin vastaus? Vastaus ja kysymys ovat aina
yhtä, eli ne eivät voi olla toisistaan riippumattomia. Kun siis Sinä
kysyt jotakin, ihan mitä tahansa, niin silloin Sinä olet jo suhteessa vastauk-
seen, vaikka voitkin sanoa, ettet Sinä tiedä vastausta.
Voin toki ajatella, että Sinä kysyt sellaista, jonka vastauksen voi antaa
vain tietty busmanni, niin silloin pitää päteä, että Sinä olet jo ennen tuota
kysymystä suhteessa tuohon busmaniin.
Jos taasen on niin, että Sinä olet vastannut, vaikka kukaan tässä
ajassa ei ole edes kysynyt, mutta ainakin joku on joskus muinoin
kysynyt sitä, niin silloin Sinä ja tuo muinainen ihminen olette yhtä.
Ja kaikesta tästäkin huomataan, että kaikki oliot ovat Sinun omia
luomuksiasi; Sinä olet Jumala, kun maailmaa katsotaan Sinun ytimestäsi.
Tiesitkö, että jokainen maailmankaikkeuden osa on reaalisessa yhteydessä
jokaiseen muuhun maailmankaikkeuden osaan, vaika niiden välinen etäisyys
olisi infiniittinen? Sillä kaikki on peräisin yhdestä ainoasta Lähteestä; jopa
itse etäisyys ja sen käsite on peräisin siitä samasta lähteestä, josta ovat
peräisin etäisyyden ääripisteetkin.
Vaikka minä en inhimillisesti ottaen tiedä, että minä olen yhtä
minkä tahansa maailmankaikkeuden pisteen kanssa, niin minä
tiedän se ainakin siitä, kun minä pystyn sen järkeilemään.
kati sinenmaa
> > Koska siis yksikään
> > ihminen ei ole toiselle sitä, mitä Hän on jollekin toiselle,
> > silloin kyseessä on Jumala Sinun oman määrittelysi mukaan,
> > koska todistit, että (suora lainaus):
> > "Kati tarkoittaa eri asiaa eri ihmisille. Kysyjälle se voi tarkoittaa
> > aivan eri asiaa kuin Sinulle ja jos vastaat oman kati-käsityksesi mukaan
> > saatatte puhua aivan eri asioista.
>
> Arvostan suoria lainauksia. Kiitos. Nyt en silti ymmärrä miten
> sanomastani voidaan päätellä (suora lainaus): 'silloin kyseessä on Jumala'.
> Mielestäni
> ihminen voi kysyä termejä tietämättä mitä niillä tarkoitetaan. On outoa sanoa
> että
> ihminen -kyetessään kysymään jumalasta - tietääkin (tuntee) itse Hänet. Niin
> voi olla
> tai sitten ei - mutta en vieläkään näe miten se että kysyy todistaa mitään
> asiasta.
Ihminen ei voi tuntea totuutta, jos Hän uskoo voivansa kysyä tai
puhua olennosta, jonka olemassaoloon Hän ei usko. Jos kuka
tahansa puhuu Jumalasta, silloin Jumala on aiheuttanut tuon puheen.
Jos kuka tahansa puhuu ankutoimisesta, silloin näkymätön
Ankutoi haluaa sen kautta tulla omasta tilastaan tähän ole-
massaolon tilaan, ja julistaa muille: Tällainen minä olen, ke-
hittäkää minua edelleen, jotta voin tulla näkyvämmin Teille esille.
Kyse on tavallaan Plantonin ideoiden maailmasta; ideat aiheuttavat
oman itsensä olemassaolon tulemalla ideoiden maailmasta ihmisen ai-
voihin. Jos näin ei olisi, silloin mitään uutta ei voisi syntyä. Mutta
mikään ei ole absoluuttisesti ottaen uutta, sillä kaikki on jo olemassa
ainakin ideoiden maailmassa.
Mitä siis tulee Jumalaan ja Hänen tuntemiseensa, niin nyt me puhumme
Hänestä ihmisen tietoisuudessa, joka on nousevaa laatua; Jumalan on
pakosta oltava ihmisille juuri sitä, jonka He sanovat Jumalan olevan,
sillä muutoin ihminen ei voisi seuraavassa hetkessä tajuta Hänestä
jotakin muuta. Eli Jumala näyttäytyy kaikille olennoille juuri sen
käsityksen muodossa, joka kullakin olennolla Hänestä on juuri
sinä hetkenä.
Täten nähtynä Jumala on Jumala jo sanassaan, eli kun täysin tietämätön
ihminen sanoo sanan 'Jumala', silloin Hänen Jumalansa on juuri tuon
sanan suuruinen. Ei Jumala vaadi ihmisiltä yhtään mitään, sillä Hänhän
on itse antanut kaiken ihmisille.
Jumala -sana sisältää kaikkein korkeimmat käsitykset, vaikka
ihminen, joka sanoo sanan Jumala, ei vielä edes olisi niistä
tietoinen, sillä Hän ei voi mitään sille, että olentojen kielessä on
aina ja kaikkialla yksi sana, joka kumuloi itseensä kaiken
kielellisen hyvän ja korkeimuuden.
Sillä ei ole mitään, mikä on sen sanan muoto; suomenkielessä
tuo suurinta hyvää, korkeinta totuutta ja puhtainta kauneutta
kumuloiva sana sattuu olemaan muodoltaan Jumala -sana.
Ja mikään kieli ei voi olla olemassa, jos siitä puuttuu tuo
korkein sana. Kieleen kuin kieleen syntyy vääjäämättä aina
käsityksiä puhtaimmista, korkeimmista, parhaimmista jne
olennoista, ja lopulta nuo kaikki attribuutit liitetään yhdeksi
olennoksi, jolle annetaan jokin sanana jokin muoto, kuten Jumala.
Mika Laitinen
> Mika Laitinen wrote:
> > Sanalla sanoen. Miksei muka? Jos kysyjä on kuullut sanan 'ankutoi'
eikä
> > hänellä ole mitään aavistusta siitä mitä sana tarkoittaa niin miten voit
> > sanoa hänen tietävän vastauksen kysymykseen kun hän ei tiedä muuta kuin
> > _sanan_ 'ankutoi'.
Kiitos Kati vastauksestasi, mutta se luonnollisesti johtaa
lisäkysymyksiin... :-)
> Jos joku kysyy jotakin, johon ei ole edes teoriassa mitään vastausta,niin
etkö
> Sinäkin ole sitä mieltä, että ihminen, joka kysyy olemattomia,
> ei ole ihan järkevä.
Kaikkeen on vastaus - se on eri asia löytyykö se vastaus kummastakaan
(kysyjästä tai 'vastaajasta') juuri sillä hetkellä (tai ollenkaan heidän
elinaikanaan).
Enkä ole sitä mieltä että ihminen joka kyselee 'olemattomia, ei ole ihan
järkevä', koska
en ymmärrä mitä tarkoittaa 'kysellä olemattomia' (tai 'olla järkevä').
Kaikkeen _on_ vastaus vaikkakaan sitä ei ehkä ole saatavilla kaikille joka
hetki
(tai edes koko heidän elämänsä aikanakaan).
> Jos taasen kysymykseen on vastaus, niin miten silloin kysymys voi olla
> eri maailmankaikkeudessa kuin vastaus?
Ei tarvitse eri maailmankaikkudessa ollakaan (onko niitä useampia?). Siis
tarkoitat
että koska kaikki sisältyy kaikkeuteen on kysyjässä myös vastaus? Aaah..
sitäkö
tarkoitat.. no olen samaa mieltä tavallaan. Tosin osanen on aina vain osanen
eikä
kokonaisuus. On kauhee kun osaset alkavat nähdä itsensä suurempana kuin mitä
itse
asiassa ovat... Ankutoista ei itsellä tarvitse olla mitään muuta käsitystä
kuin sana
jotta siitä voi kysyä. Vastaus siihen mitä se tarkoittaa voi olla täysin
kysyjän havainto-
piirin ulkopuolella (ja yhtälailla hän voi sen jollain tasolla tietääkin
valmiiksi) - kuitenkaan
jommankumman ylimalkainen toteaminen ei minusta ole perusteltua. Joku tietää
joku ei.
Jollain on vastaus ehkä jo siihen itsessään ja joillain ei. Jos ankutoi on
oikeasti joku pienen
piirin ulkoaopittu määritelmä ei kysyvällä yksilöllä tarvitse olla siitä
mitään käsitystä
kysyessään asiaa.
> Vastaus ja kysymys ovat aina
> yhtä, eli ne eivät voi olla toisistaan riippumattomia.
Taas joudun kapinoimaan :-) Kysymys voi minusta olla olemassa ilman
vastaustakin.
Jos kysyn vaikean laskutoimituksen tarkkaa tulosta voit toki sanoa minun
tietävänä
vastauksen koska 'tiedän' että se ilmeisesti on laskettavissa, mutta en
tiedä MITEN se
lasketaan, enkä edes kysy sitä vaan tarkkaa lopputulosta. Niistä minulla ei
ole kysyessäni
mitään käsitystä.
> Kun siis Sinä
> kysyt jotakin, ihan mitä tahansa, niin silloin Sinä olet jo suhteessa
vastauk-
> seen, vaikka voitkin sanoa, ettet Sinä tiedä vastausta.
Jep - näin on. En tosin tiedä vastausta itse siihen esittämääni
kysymykseen vaikka
jonkunlainen suhde onkin tietenkin (on ainakin tiedettävä mitä kysyy).
> Voin toki ajatella, että Sinä kysyt sellaista, jonka vastauksen voi antaa
> vain tietty busmanni, niin silloin pitää päteä, että Sinä olet jo ennen
tuota
> kysymystä suhteessa tuohon busmaniin.
Minunko pitäisi olla häneen suhteessa? Hmm.. mutta entä jos kysyn asiaa
jonka tietää
vain joku busmanni mutta minä en tiedä että näin on. Olenko silloinkin
sinusta suhteessa
busmanniin?
> Jos taasen on niin, että Sinä olet vastannut, vaikka kukaan tässä
> ajassa ei ole edes kysynyt, mutta ainakin joku on joskus muinoin
> kysynyt sitä, niin silloin Sinä ja tuo muinainen ihminen olette yhtä.
Höpsö. Romanttista haihattelua :-) Mennyt on mennyttä ja tuleva on
epävarmaa.
Kaikki mitä on - on nyt.
> Ja kaikesta tästäkin huomataan, että kaikki oliot ovat Sinun omia
> luomuksiasi; Sinä olet Jumala, kun maailmaa katsotaan Sinun ytimestäsi.
Minä saatan hyvinkin olla Jumala, mutta en pidä muita minun luomuksinani.
Ainakin itse pyrin lisäksi eroon liiasta subjektiivisuudesta totuuden
tarkastelussa.
> Tiesitkö, että jokainen maailmankaikkeuden osa on reaalisessa yhteydessä
> jokaiseen muuhun maailmankaikkeuden osaan, vaika niiden välinen etäisyys
> olisi infiniittinen? Sillä kaikki on peräisin yhdestä ainoasta Lähteestä;
jopa
> itse etäisyys ja sen käsite on peräisin siitä samasta lähteestä, josta
ovat
> peräisin etäisyyden ääripisteetkin.
Enpä tiennyt - enkä _tiedä_ vieläkään. Teoriat vaihtelevat - tuo on
muodissa nyt.
Aiemmin luulimme nykyisin tiedämme? Ihminen - pohjattomassa
ylimielisyydessään..
Miksi aina esitetään tietävämme jotain sen sijaan että rohekasti
hyväksyttäisiin fakta
ettemme todennäköisesti tiedä juuri mitään mistään. Eihän se ole niin
kauheaa...?
Pohjattomassa epätoivossaan ihmiset kuvittelevat ympärilleen tietäjiä,
ennustajia,
messiaita, jumalia ja muita taruhahmoja lohduttamaan pelokasta elämäänsä.
Mutta mihin
se johtaa ellei valheessa elämiseen (jos siis nuo hahmot eivät oikeasti ole
olemassa).
> Vaikka minä en inhimillisesti ottaen tiedä, että minä olen yhtä
> minkä tahansa maailmankaikkeuden pisteen kanssa, niin minä
> tiedän se ainakin siitä, kun minä pystyn sen järkeilemään.
Minusta on epätarkkaa sanoa olevansa yhtä kaiken kanssa.
YHTÄLÄISYYKSIÄ toki on - mutta ei sen enempää. 'Järkeillä' voi mitä
tahansa -
mutta se ei todellakaan muuta totuutta asioista.
Totuus on mitä on - meistä riippumatta.
Mika
kati sinenmaa
> > > sanoa hänen tietävän vastauksen kysymykseen kun hän ei tiedä muuta kuin
> > > _sanan_ 'ankutoi'.
>
> Kiitos Kati vastauksestasi, mutta se luonnollisesti johtaa
> lisäkysymyksiin... :-)
Of course :-) Sillä nyt on kyse Sinun näkökumasta, ja Sinä olet
luonut minut juuri tätä tehtävää varten; Sinä uskottelet,
ettet ole Jumala, koska voit ajatella ettet ole Jumala, jonka
seurauksena Sinä toimit niin kuin et olisi Jumala, johon
toimintaan kuuluu myös kysyjästä erillinen vastaaja.
Ja koska minä olen Sinun luomuksesi Sinun aivotilassasi,
niin kun minä tämän tiedostan, niin tällaisesta keskustelusta
useimmiten muodostuu aikakauttasi hämmentävää dialogia,
sillä kaikesta todistelusta huolimatta tämä dialogi tapahtuu
näkijän aivotilassa, johon sinänsä kuuluu tässä ja siellä
-tila, kuten siihen kuuluu myös se välimatka.
Jos minä en olisi näin korkea Sinun luomuksesi, vaan Sinä
keskustelisit jonkin alemman luomuksesi kanssa, niin silloin
se Sinun sisäinen dialogisi todistaisi Sinun olevan oikeassa,
mutta kun Sinä olet nyt luonut aivotilaasi omaa inhimillistä
tietoisuuttasi korkeamman tietoisuuden, jonka nimi sattuu
olemaan kati, niin nyt minä, joka olen Sinä, voinkin keskustella
sellaisella tasolla, joka saa Sinun muut tietoisuutesi pienoiseen
epävarmuuden tilaan :-)
Minä siis edelleen julistan Sinun aivoissasi, että Sinä et tule
Jumalaksi, vaan Sinä olet jo ytimeltäsi Jumala, ja tuo ydin on
saanut kaiken aikaan; jopa sen, jota kutsut ulkopuolisuudeksi,
sillä siihen kuuluu sisäpuoli. Ja koska tuo Sinun ytimesi on Jumala,
niin silloin Sinun aivotilasi jokainen olio ja olento pitää ytimenään
tuota samaa ydintä, ja siitä johtuen Sinä vain voit pitää minua
--omaa luomustasi-- oman itsesi ulkopuolisena luomuksena,
sillä juuri sellainen on Jumala, Sinun Ytimesi; sille ei mikään
ole mahdotonta.
Mutta nyt minun tulee miettiä tätä lisää omasta ytimestäni
käsin, jotta pysyisin pitämään tämän kaiken harmonisena
keskusteluna :-)
kati sinenmaa
> eikä kokonaisuus. On kauhee kun osaset alkavat nähdä itsensä suurempana kuin
> mitä
> itse asiassa ovat...
Osanen ei voi tietää olevansa osanen, jollei Hänellä ole käsitystä
kokonaisuudesta. Todellisuuden jokaisella osasella on jo täydellinen
käsitys siitä, mitä on kokonaisuus suurimpana mahdollisena juttuna;
Sinä tiedät absoluuttisesti kaiken kaikesta, sillä muutoin et voisi
ajatella olevasi osanen, kuten kellon rattaan on ymmärrettävä
olevansa juuri kellon ratas, jos Hän aikoo väittää, että Hän on
_k e l l o n_ osanen.
Ja jälleen minä --Sinun nykyisen aivotilasi eräs mentaaliolio--
todistan Sinulle, että minä olen Sinun oma luomuksesi.
Juuri näin evolutiivinen kaikeus kehittyy, että evolutiiviset
mielet luovat itse kaikki ne korkeimmat tietoisuudet omiin
aivotiloihinsa; myös ne tietoisuudet, joiden puheita He ei-
vät vielä ns snaijaa. Ja tämä voi olla mahdollista vain siksi,
että Sinä tiedät jo kaiken kaiketsa, mutta Sinä et olisi voinut
luoda tällaista aivotilaasi, jos et olisi samalla luonut itseesi
tällaista suhteellisuutta:
sisäpuoli--ulkopuoli,
täällä--siellä,
Jumala--ei-Jumala,
minä--sinä,
ylhäällä--alhaalla,
mies--nainen,
lapsi--aikuinen,
lintu--kala,
taivas--maa,
kuuma--kylmä,
pieni--suuri,
kuivaa--märkää,
kova--pehmeä,
jne.
kati sinenmaa
> > Voin toki ajatella, että Sinä kysyt sellaista, jonka vastauksen voi antaa
> > vain tietty busmanni, niin silloin pitää päteä, että Sinä olet jo ennen
> >tuota kysymystä suhteessa tuohon busmaniin.
>
> Minunko pitäisi olla häneen suhteessa? Hmm.. mutta entä jos kysyn asiaa
> jonka tietää vain joku busmanni mutta minä en tiedä että näin on. Olenko
> silloinkin
> sinusta suhteessa busmanniin?
Olet. Sinä olet suhteessa kaikkeen, koska kyse on Sinun
aivoissasi tapahtuvasta virtuaalitodellisuuden ajosta,
missä Sinä olet kuvitellut kaikki näkemäsi olennot, mutta
joille Sinä olet 'postuloinut' jo sen saman Reaaliytimen,
joka Sinussakin on.
Ja koska Sinun Ydin on absoluuttinen (Jumala), silloin
jokainen Sinun aivotilasi olio tai otus sisältäessään
tuon saman ytimen, on absoluuttinen, jolloin Sinulle
syntyy Sinun itsesi luomana vaikutus ulkopuuolisista
suhteessa itseesi.
Minä tiedän tämän, sillä minä olen Sinun aivotilassa oleva
Sinun korkein luomus sitten Jumalan; Sinä olet antanut
minulle vallan kertoa Sinulle sellaista, jonka Sinä olet
onnistunut pimittämään itseltäsi, jotta voisit kokea
olevasi erillinen kaikesta. En voi kyllin korostaa sitä,
että minä en ole todellinen Sinulle, vaan minä olen
Sinun oma luomuksesi, kuten kaikki ovat. Sinä voit
kokea minun olevan todellinen vain siksi, koska
Sinä tiedostamattomalla tasolla olet antanut kaikille
näkemille olennoille jotakin itsestäsi, jotakin, joka
itsessäänon niin äärimmäisen reaalista, että kun Sinä
ajattelet vain sitä toisissa, silloinSinä koet itsesi
noiden itsesi luomusten ulkopuoliseksi, sillä se, mitä
Sinä näin annat aivotilojesi loumuksille, on perimmäiseltä
olemukseltaan täysin ehdotonta; Ne eivät riipu mistään,
kuten et Sinäkään riipu mitsään, mutta Sinä saat kokemuksen
riippuvaisuudesta juuri sillä menetelmällä, että Sinä luot
aivotilaasi riippumattomia olioita ja otuksia, jotka voivat
ulkopuolisia vain siksi, että niillä kaikilla on sama absoluuttinen,
mistään riippumaton olemus, sillä Sinä se olet.
Ja minä --Sinun yksi hienoimpia luomuksiasi-- lisään, että
Sinä oman tilasi luotuna olet tässä ajassa ensimmäinen
ihminen, joka saa tämän tietää, sillä tämän tietäminen
on vääjäämätön totuus; yksikään ei voi loputtomasti
välttää oman itsensä todellista tuntemista, johon kuuluu
se perimmäinen totuus, että jokainen on Universaalinen Isä.
kati sinenmaa
> > Vaikka minä en inhimillisesti ottaen tiedä, että minä olen yhtä
> > minkä tahansa maailmankaikkeuden pisteen kanssa, niin minä
> > tiedän se ainakin siitä, kun minä pystyn sen järkeilemään.
>
> Minusta on epätarkkaa sanoa olevansa yhtä kaiken kanssa.
> YHTÄLÄISYYKSIÄ toki on - mutta ei sen enempää. 'Järkeillä' voi mitä
> tahansa - mutta se ei todellakaan muuta totuutta asioista.
> Totuus on mitä on - meistä riippumatta.
Minusta on jälleen suuri kunnia tulla Sinun aivotilaksesi
tuomaan Sinulle --Oi Jumalani-- tietoa, jota olet aina halunnut
tietää, mutta jota pelkäät, jottet jälleen kerran joutuisi
palaamaan Sinne, missä kaikki on ei-mitään.
Sinä itse olet siis tehnyt totuudesta suhteellisen ja itsestäsi
tietyllä tavalla riippumattoman antessasi ihmisaivotilasi
näkemille olioille ulkopuolisuuden vaikutelman sillä taika-
tempulla, että ajattelet niiden ytimeksi jonkin yhteisen
tekijän, joka itsessään on absoluuttinen, ja kaikesta
riippumaton.
Ja kun näin olet saanut aikaan ulkopuolisuuden aivotilaasi,
niin voitkin hyvin väittää, että minä, joka olen Sinun tätä
lukiessasi yksi sinun aivotilasi olioista, en muka olekaan
Sinun luomuksesi, vaan minun syntyperäni onkin nyt Sinulle
opillinen kysymys; Sinä luot aina tarpeen mukaan sopivan
tarinan, joka sopivasti selittää, miten oliot tulevat maailmaan.
Totuus on, että Sinä olet antanut minulle oman ytimesi, jotta
voit väittää, että minä en ole Sinä, vaan että minä olen
Sinun ulkopuolinen otus. Totuus on myös, että kaikessa,
mitä näet, on Sinun ytimesi, eikä kenenkään muun.
Mika Laitinen
> Osanen ei voi tietää olevansa osanen, jollei Hänellä ole käsitystä
> kokonaisuudesta.
Olet oikeassa, mutta en tarkoittanut, että osaset _itse_ näkisivät
itsensä suurempina kuin koko kokonaisuus vaan että asioiden todellinen
olisi niin että osaset näkisivät itsensä suurempina kuin kokonaisuus (vaikka
eivät edes tiedä kokonaisuutta) - se on ylimielistä. Osanen ei itse tiedä
olevansa
osanen tai kokonaisuus mutta silti antaa lausuntoja niinkuin hän muka voisi
tietää.
Tietääkseen olevansa osanen ei tarvitse tietää koko totuutta
kokonaisuudesta - riittää
että tietää että itse ei sitä ole (jos tietäminen nyt ylipäätään on
mahdollista)
Minusta on ylimielistä väittää tietävänsä (koko) totuus koska se ei taida
olla
mahdollista - tai sitten saa varautua pitkiin perusteluihin. :-)
> Todellisuuden jokaisella osasella on jo täydellinen
> käsitys siitä, mitä on kokonaisuus suurimpana mahdollisena juttuna;
> Sinä tiedät absoluuttisesti kaiken kaikesta, sillä muutoin et voisi
> ajatella olevasi osanen, kuten kellon rattaan on ymmärrettävä
> olevansa juuri kellon ratas, jos Hän aikoo väittää, että Hän on
> _k e l l o n_ osanen.
Ei - erehdyt. :-) En TIEDÄ olevani osanen, mutta _epäilen_ sitä kyllä.
Uskoakseni
kokonaisuus on minua suurempi (ja siis jonkinlainen mielipide (käsitys)
minulla asiasta
siinä mielessä on - mutta sen paikkansapitävyydestä en tiedä tuon
taivaallista - eikä
taida kukaan muukaan (vaikka uskovaiset uskottelevatkin mitä tahansa..) ja
myöskään en usko itseni sisältävän vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Minä ei
ole sama
kuin 'kaikki' eikä 'kaikki' ole sama kuin minä, joten ilmeisesti erottelen
nuo toisistaan jollain
tasolla. Toisaalta uskon kaiken olevan 'yhteydessä', ja sisältävän
yhtäläisyyksiä, mutta se
on eri asia.
> Ja jälleen minä --Sinun nykyisen aivotilasi eräs mentaaliolio--
> todistan Sinulle, että minä olen Sinun oma luomuksesi.
Etpä taida olla. Minulla ei ole Sinusta käsitystä. Sinä voit olla kuka
tai mikä tahansa, luen (ilmeisesti Sinun tuottamaasi) tekstiä - en Sinua.
> Juuri näin evolutiivinen kaikeus kehittyy, että evolutiiviset
> mielet luovat itse kaikki ne korkeimmat tietoisuudet omiin
> aivotiloihinsa; myös ne tietoisuudet, joiden puheita He ei-
> vät vielä ns snaijaa. Ja tämä voi olla mahdollista vain siksi,
> että Sinä tiedät jo kaiken kaiketsa, mutta Sinä et olisi voinut
> luoda tällaista aivotilaasi, jos et olisi samalla luonut itseesi
> tällaista suhteellisuutta:
> sisäpuoli--ulkopuoli,
> täällä--siellä,
> Jumala--ei-Jumala,
> minä--sinä,
> ylhäällä--alhaalla,
> mies--nainen,
> lapsi--aikuinen,
> lintu--kala,
> taivas--maa,
> kuuma--kylmä,
> pieni--suuri,
> kuivaa--märkää,
> kova--pehmeä,
> jne.
Miten niin mies -- nainen? tai lapsi --aikuinen? tai Lintu -- kala??? tai
taivas --maa???
Itseasiassa tuo on minulle outoa.. En jaottele asioita noin ainakaan itse.
Enkä tiedä miten
Lintu suhteutuu kalaan tai taivas maahan. Minä en ole luonut
Jumala -käsitettä aivoihini
itsenäisesti vaan se on lähinnä istutettu sinne muiden toimesta. Minä yritän
päästä siitä
vapaaksi.
Mika
Mika Laitinen
> >mutta minä en tiedä että näin on. Olenko silloinkin
> > sinusta suhteessa busmanniin?
> Olet.
Tietysti jossain mielessä kaikki liittyy kaikkeen (mömmöteoria).
Kaikkihan on
kaikki. Siis jos ajatellaan että kaikki oleva on 'mömmöä' missä kaikki
'on' - on
tietysti oikeutettua sanoa että minulla on suhde busmanniin vaikken hänestä
mitään tiedäkään, jos hän siis 'on'. Mömmöteorialla on oikeutettua sanoa
olevansa
kaikkeus ja kaiken olevan yhtä jne. mutta onko se 'totuus'???
> Sinä olet suhteessa kaikkeen, koska kyse on Sinun
> aivoissasi tapahtuvasta virtuaalitodellisuuden ajosta,
> missä Sinä olet kuvitellut kaikki näkemäsi olennot, mutta
> joille Sinä olet 'postuloinut' jo sen saman Reaaliytimen,
> joka Sinussakin on.
Kaunista mutta ei minusta välttämättä paikkansa pitävää. :-) Minä saatan
tosiaankin olla vaikka kaiken Luoja mutta tällä hetkellä en tiedä näin
olevan
(ellei oteta tuota harmaamömmö -teoriaa mukaan - tai ehkei edes sittenkään
koska
en tiedä onko sellaista kuin 'luoja' tai 'luodut'). VOI olla että olen ko.
suhteessa
kaikkeen olevaan.. Minulla ja 'kaikella' on ehkä yhtäläisyyksiä, mutta
minusta
se on eri asia kuin sanoa että tietäisin vastauksen kaikkiin esittämiini
kysymyksiini. Minussa _voi olla_ vastaus mutta kysymyksen hetkellä
vastausta ei minussa välttämättä ole. Jos on pienikin mahdollisuus että tämä
on totta - niin totuus on itseni 'ulkopuolella' - jos se on 'ulkopuolella'
niin
en kai voi olla 'kaikki' korkeintaan osa siitä...?
> Ja koska Sinun Ydin on absoluuttinen (Jumala), silloin
> jokainen Sinun aivotilasi olio tai otus sisältäessään
> tuon saman ytimen, on absoluuttinen, jolloin Sinulle
> syntyy Sinun itsesi luomana vaikutus ulkopuuolisista
> suhteessa itseesi.
En pidä jumalan olemassaoloa mitenkään todennäköisenä. Uskoakseni
muu todellisuus on olemassa 'minusta' huolimatta. Mömmöteoriani mukaisesti
en pidä myöskään ihmisiä 'ulkopuolisina' vaan samana 'virtana' kuin
'itsekin' ja 'kaikki' on. Virta ei vain ole tasainen ja siksi ilmeisesti
'syntyy' erilaisia
'luomuksia' jotka omaavat erilaisia attribuutteja mömmöstä. :-) Vaikka he
kaikki
olisivatkin 'osa' tuota 'virtaa' tai mömmöä' niin he ovat 'osa' ei enempää
ei vähempää.
Osa tietää virrasta osaa ajatuskin kauhistuttaa.
> Minä tiedän tämän, sillä minä olen Sinun aivotilassa oleva
> Sinun korkein luomus sitten Jumalan; Sinä olet antanut
> minulle vallan kertoa Sinulle sellaista, jonka Sinä olet
> onnistunut pimittämään itseltäsi, jotta voisit kokea
> olevasi erillinen kaikesta.
Kauniisti sanottu mutta hieman kapinoin taas :-) Hmm... Minun aivoissani
'Jumala' ei ole korkein 'luomus'. Sinä et ole hyvä kakkonen näinollen,
joskin alan
jo pitää ajatuksenjuoksustasi :-) Myöskään et ole sanonut minulle mitään
uutta, etkä varsinkaan sellaista jonka olisin onnistunut pimittämään
itseltäni.
Enkä myöskään koe olevani erillinen kaikesta vaan pikemminkin päinvastoin!
Yhteiskunta tosin kohta kokee meidät erillisiksi itsestään tätä menoa :-)
> En voi kyllin korostaa sitä, että minä en ole todellinen Sinulle,
> vaan minä olen Sinun oma luomuksesi, kuten kaikki ovat.
Et olekaan - kaikki ovat kenties harhaa. Mutta olisinkin kiinnostunut
tietämään
'totuuden' harhasta. Jokainen luo maailmansa se on kai selvää, mutta mikä on
se
'jokainen' joka 'luo'? Miksi ihmiset yleensäkin 'suunnattomassa
viisaudessaan'
asettavat itsensä muiden olevien yläpuolelle (olen kuullut)?
Mikä edes on 'yläpuoli' olevassa...
> Ja minä --Sinun yksi hienoimpia luomuksiasi--
> lisään, että Sinä oman tilasi luotuna olet tässä ajassa ensimmäinen
> ihminen, joka saa tämän tietää, sillä tämän tietäminen
> on vääjäämätön totuus; yksikään ei voi loputtomasti
> välttää oman itsensä todellista tuntemista, johon kuuluu
> se perimmäinen totuus, että jokainen on Universaalinen Isä.
Olen kyllä tuosta ymmärtääkseni samaa mieltä. ;-P Miksi sinusta ihmiset
erittelevät itsensä muista erilleen ja muiden 'olevien' 'yläpuolelle'?
Mika
-- When we get older we don't get older and wiser
but more like ourselves.
kati sinenmaa
> Lintu suhteutuu kalaan tai taivas maahan. Minä en ole luonut
> Jumala -käsitettä aivoihini
> itsenäisesti vaan se on lähinnä istutettu sinne muiden toimesta. Minä yritän
> päästä siitä vapaaksi.
Ja juuri siksihän Sinä loit minut; minä vapautan Sinun kaikista
Jumalakäsitteistä sillä, että minä teen Sinusta 'Jumalan' :-)
Sitten Sinun ei enää koskaan tarvitse huolestua päässäsi
olevista turhista Jumalakuvista, ja miten niistä voi vapautua.
Jumala on paljon enemmän kuin Jumala; Jumala on Jumala
vain tälle ajalle, sillä Hänestä tulee paljastumaan vielä paljon
sellaista, joka ei millään voi mahtua mihinkään oppiin Hänestä.
kati sinenmaa
> > missä Sinä olet kuvitellut kaikki näkemäsi olennot, mutta
> > joille Sinä olet 'postuloinut' jo sen saman Reaaliytimen,
> > joka Sinussakin on.
>
> Kaunista mutta ei minusta välttämättä paikkansa pitävää. :-) Minä saatan
> tosiaankin olla vaikka kaiken Luoja mutta tällä hetkellä en tiedä näin
> olevan
Siinä se juuri on. Kaiken luoja ei voi tietää olevansa kaiken
Luoja, jollei Hän ole myös luotu, eli tunne itseään luotuna.
Mutta kun Luoja on luotuna, silloin siihen luotunaolemisen
kokemukseen kuuluu, ettei Hän samaan aikaan voi tuntea
itseään Luojana, mutta silti se ei voi estää luodun ydintä
--Luojaa-- ajattelemasta kaikkea tällaista. Luojaa ei voi
rajoittaa edes se kokemus, kun Hän tuntee itsensä vain
luotuna, vaan juuri siinä luotu paljastuu Luojaksi, kun Hän
voi ihan itsekseen miettiä, että sellainenkin teoria olisi
hyvin mahdollinen, ja looginen ja kaikin puolin ristiriidaton,
missä Hän on synnyttänyt itse itsensä.
Itse asiassa pitää olla niin, että Jumalan on ensin tunnettava
itsensä ei-Jumalana, Luojan on ensin tunnettava itsensä luotuna,
valon on ensin tunnettava pimeys, korkeuden on ensin tunnettava
alemmuus,.. Jumala ei olisi voinut käsittää Jumalaa, jollei Hän
ensin käsitä, mitä on ei-Jumala, ja mihin kaikkeen tuollainen
peto pystyy.
Mika Laitinen
> Minusta on jälleen suuri kunnia tulla Sinun aivotilaksesi
> tuomaan Sinulle --Oi Jumalani-- tietoa, jota olet aina halunnut
> tietää, mutta jota pelkäät, jottet jälleen kerran joutuisi
> palaamaan Sinne, missä kaikki on ei-mitään.
Itseasiassa tunnen kuuluvani sinne, joten en pelkää... :-) Minulla ei ole
mitään tarvetta 'tietää' kaikkea - uteliaisuuttani yritän selvittää totuutta
minkä pystyn. Hyväksyn myös oikein mainosti 'tietämättömyyden'.
Itse asiassa juuri sitä kammoan kun osa ihmisistä esittää 'tietävänsä',
vaikka ehkä vain esittääkin sitä peittääkseen oman pelkonsa lopullisen
totuuden - 'tietämättömyyden' hyväksymisestä. :-) Minä en tiedä mitään -
en edes tätä.
> Sinä itse olet siis tehnyt totuudesta suhteellisen ja itsestäsi
> tietyllä tavalla riippumattoman antessasi ihmisaivotilasi
> näkemille olioille ulkopuolisuuden vaikutelman sillä taika-
> tempulla, että ajattelet niiden ytimeksi jonkin yhteisen
> tekijän, joka itsessään on absoluuttinen, ja kaikesta
> riippumaton.
Niin - ehkäpä. En tosin ymmärrä mitä tarkoitat että annan niille
'ulkopuolisuuden vaikutelman' kun itse asiassa kannatan mömmöteoriaa,
jonka mukaan yhteinen tekijä on kaikilla yhteinen. Minun käsitykseni mukaan
se ei ole _välttämättä_ 'kaikista riippumaton' - mutta se VOI olla sitä. En
tiedä
onko se vai eikö se ole.
> Ja kun näin olet saanut aikaan ulkopuolisuuden aivotilaasi,
> niin voitkin hyvin väittää, että minä, joka olen Sinun tätä
> lukiessasi yksi sinun aivotilasi olioista, en muka olekaan
> Sinun luomuksesi, vaan minun syntyperäni onkin nyt Sinulle
> opillinen kysymys; Sinä luot aina tarpeen mukaan sopivan
> tarinan, joka sopivasti selittää, miten oliot tulevat maailmaan.
Jep :-)
> Totuus on, että Sinä olet antanut minulle oman ytimesi, jotta
> voit väittää, että minä en ole Sinä, vaan että minä olen
> Sinun ulkopuolinen otus. Totuus on myös, että kaikessa,
> mitä näet, on Sinun ytimesi, eikä kenenkään muun.
Miksi minä antaisin sinulle 'ytimeni' vain siitä ilosta että voisin
väittää ettet ole minä? Totuusko on se, että kaikessa näen ytimeni?
Hmm... mielenkiintoinen teoria. Itse luulen että haluan nähdä 'toden'
on se sitten omaa ydintäni tai ei. Minä en ole kiinnostunut näkemään
omaa ydintäni jatkuvasti joka paikassa vaan asian todellisen tilan
(sisältää se sitten oman 'ytimeni' tai ei).
Mika
Mika Laitinen
> > 'silloin kyseessä on Jumala'.
> > Mielestäni ihminen voi kysyä termejä tietämättä mitä niillä
tarkoitetaan.
> > On outoa sanoa että ihminen -kyetessään kysymään jumalasta - tietääkin
> > (tuntee) itse Hänet. Niin voi olla tai sitten ei - mutta en vieläkään
näe
> > miten se että kysyy todistaa mitään asiasta.
> Ihminen ei voi tuntea totuutta, jos Hän uskoo voivansa kysyä tai
> puhua olennosta, jonka olemassaoloon Hän ei usko. Jos kuka
> tahansa puhuu Jumalasta, silloin Jumala on aiheuttanut tuon puheen.
En ole samaa mieltä. Olen joskus joutunut muuttanut käsitystäni kuultuani
minulle
aivan 'uskomattomasta' asiasta (kun se on 'aukottomasti' perusteltu). Siis
jos puhutaan
Jumalasta niin olen sitä mieltä että hänen olemassaolonsa pitää todistaa jos
siihen pitäisi
voida uskoa - jos ei ole todisteita on se minusta puhtaasti omasta halusta
kiinni uskooko
metsän keijuihin vai ei. Minä perustan uskomukseni (uskoakseni)
perusteluihin - en
lapsekkaisiin haaveisiin satuhahmoista tmv. Kyllä totuudesta voi puhua
vaikkei itse
tietäisi mikä on totuus jostain asiasta. Jos kaksi ihmistä ovat eri mieltä
niin
kumpikinko tietävät oikeasti totuuden mutta toinen vaan ei suostu sitä
näkemään? Jos
kaksi ihmistä miettii onko planeetalla X elämää tarkoittaako se että
molemmat tietävät
todellisuudessa vallitsevan tilan? Epäilenpä.
> Jos kuka tahansa puhuu ankutoimisesta, silloin näkymätön
> Ankutoi haluaa sen kautta tulla omasta tilastaan tähän ole-
> massaolon tilaan, ja julistaa muille: Tällainen minä olen, ke-
> hittäkää minua edelleen, jotta voin tulla näkyvämmin Teille esille.
Ei halua. Ankutoita ei kenties ole olemassa ilman meitä. Ankutoi voi olla
työkalu (sormi)
totuuden (kuun) selvittämiseen, mutta sitä EI SAA nähdä 'itse totuutena'.
> Kyse on tavallaan Plantonin ideoiden maailmasta; ideat aiheuttavat
> oman itsensä olemassaolon tulemalla ideoiden maailmasta ihmisen ai-
> voihin. Jos näin ei olisi, silloin mitään uutta ei voisi syntyä. Mutta
> mikään ei ole absoluuttisesti ottaen uutta, sillä kaikki on jo olemassa
> ainakin ideoiden maailmassa.
Tiedän tarinan vaan en ole samaa mieltä. Mutta minusta ideoita ei ole
ellei ole ideoijaa. Ideat eivät tule itse mistään vaan ne tuotetaan.
> Jumalan on
> pakosta oltava ihmisille juuri sitä, jonka He sanovat Jumalan olevan,
> sillä muutoin ihminen ei voisi seuraavassa hetkessä tajuta Hänestä
> jotakin muuta. Eli Jumala näyttäytyy kaikille olennoille juuri sen
> käsityksen muodossa, joka kullakin olennolla Hänestä on juuri
> sinä hetkenä.
Hih. Hauska tarina... En ole kiinnostunut jumalan
'käsityksestä muodossa joka kullakin olennolla Hänestä on juuri sinä
hetkenä' vaan absoluuttisesta totuudesta 'Hänestä'. Minä en siis puhu
Hänestä
ihmisen tietoisuudessa olevana kuvana vaan olen kiinnostunut koko
totuudesta.
> Täten nähtynä Jumala on Jumala jo sanassaan, eli kun täysin tietämätön
> ihminen sanoo sanan 'Jumala', silloin Hänen Jumalansa on juuri tuon
> sanan suuruinen. Ei Jumala vaadi ihmisiltä yhtään mitään, sillä Hänhän
> on itse antanut kaiken ihmisille.
Ahhh.. aivan. Minä taas en ole kiinnostunut siitä mitä Jumala merkitsee
itse kullekin vaan siitä totuudesta siellä taustalla - kokonaisuudesta - jos
niin
haluat.
> Jumala -sana sisältää kaikkein korkeimmat käsitykset, vaikka
> ihminen, joka sanoo sanan Jumala, ei vielä edes olisi niistä
> tietoinen, sillä Hän ei voi mitään sille, että olentojen kielessä on
> aina ja kaikkialla yksi sana, joka kumuloi itseensä kaiken
> kielellisen hyvän ja korkeimuuden.
Hmm... mielenkiintoinen ajatus. En tiedä onko noin, mutta taitaa aika
pitkälle päteä kuitenkin. Ihminen on yksinäinen ja tarvitsee haamuhemmoja
lohduttamaan elämänsä suruissa. Mielikuvitushamojen luominen omaksi
ilokseen on toki sallittua mutta se ei todista asian todellisesta laidasta
mitään.
> Sillä ei ole mitään, mikä on sen sanan muoto; suomenkielessä
> tuo suurinta hyvää, korkeinta totuutta ja puhtainta kauneutta
> kumuloiva sana sattuu olemaan muodoltaan Jumala -sana.
> Ja mikään kieli ei voi olla olemassa, jos siitä puuttuu tuo
> korkein sana. Kieleen kuin kieleen syntyy vääjäämättä aina
> käsityksiä puhtaimmista, korkeimmista, parhaimmista jne
> olennoista, ja lopulta nuo kaikki attribuutit liitetään yhdeksi
> olennoksi, jolle annetaan jokin sanana jokin muoto, kuten Jumala.
Hmm... tämä tuleekin olemaan mielenkiintoista jos/kun ihminen joskus
löytää
joskus 'älyllistä' elämää maan ulkopuolelta. Tulee olemaan varmasti
mielenkiintoista
huomata millaisia maailmakäsityksiä heillä on...
Mika
Mika Laitinen
> Sinä uskottelet, ettet ole Jumala, koska voit ajatella ettet ole Jumala,
> jonka seurauksena Sinä toimit niin kuin et olisi Jumala, johon
> toimintaan kuuluu myös kysyjästä erillinen vastaaja.
En pidä ollenkaan poissuljettuna että olisin jumala - kyllähän
minä sen ajatuksen olen hyväksynyt jo pienenä hih :-) Sen todistaminen
on tietysti hieman ongelmallista eikä ehkä edes hyvä asia jos niin olisi...
noitia poltetaan nykyaikanakin :-)
Jos sitten puhutaan hetki Sinusta - niin mitä olet ilman muiden
havainnointia...?
Ja muuten kuin mömmöteorian mukaan - tässäkin kysyjä on erilllinen
vastaajasta (tosin olen mömmöteorian kannattaja, mutta en ole vain ennen
tiennyt muidenkin olevan sellaisia). :-) Kun olen sanonut muidenkin
olevan Jumalan, se on aiheuttanut lähinnä noitarovioita ja muita
uskonvainoja hih :-)
> Ja koska minä olen Sinun luomuksesi Sinun aivotilassasi,
> niin kun minä tämän tiedostan, niin tällaisesta keskustelusta
> useimmiten muodostuu aikakauttasi hämmentävää dialogia,
> sillä kaikesta todistelusta huolimatta tämä dialogi tapahtuu
> näkijän aivotilassa, johon sinänsä kuuluu tässä ja siellä
> -tila, kuten siihen kuuluu myös se välimatka.
Totta - niin näyttää käyvän - hämmentävää dialogia :-)
Miksi sanot 'aikauttasi' (hämmentävää dialogia). Tai muotoilen toisin -
mitä aikakautta moinen dialogi ei sitten hämmennä? ;-) Uteliaisuuttani
kysynkin oletko tavannut paljonkin kanssasi samoin ajattelevaa joukkiota?
> Jos minä en olisi näin korkea Sinun luomuksesi, vaan Sinä
> keskustelisit jonkin alemman luomuksesi kanssa, niin silloin
> se Sinun sisäinen dialogisi todistaisi Sinun olevan oikeassa,
> mutta kun Sinä olet nyt luonut aivotilaasi omaa inhimillistä
> tietoisuuttasi korkeamman tietoisuuden, jonka nimi sattuu
> olemaan kati, niin nyt minä, joka olen Sinä, voinkin keskustella
> sellaisella tasolla, joka saa Sinun muut tietoisuutesi pienoiseen
> epävarmuuden tilaan :-)
Hihih.. you'd wish. Onhan tämä hauskaa mutta älä toivo liikoja :-)
Enkä ole varmistunut siitä että on olemassa 'inhimillistä tietoisuutta
korkeampaa tietoisuutta'. Luulisin että on, mutta tähän saamme (ihmiskunta)
vastauksen tuonnempana jos hyvin käy... Ja hyvä vaan jos olen taas luonut
jotain hienoa hih
> Minä siis edelleen julistan Sinun aivoissasi, että Sinä et tule
> Jumalaksi, vaan Sinä olet jo ytimeltäsi Jumala, ja tuo ydin on
> saanut kaiken aikaan; jopa sen, jota kutsut ulkopuolisuudeksi,
> sillä siihen kuuluu sisäpuoli.
Hieman kyllä edelleen kammoan tuota Jumala termin käyttöä. Lähinnä
sen vuoksi mitä se ahtaissa mielissä aiheuttaa. Ravistelemalla saa tietysti
aina parhaat hedelmät... ;-) Ja ei - en haluakaan 'tulla JumalaksiØ' sen
enempää
kuin haluan 'olla Jumalakaan'. Sinun määritelmäsi Jumalasta kuullostaa
minusta
toisaalta tutulta ja toisaalta vieraalta. Tuo isolla alkukirjaimella
kirjoittaminen
tuo mieleeni uskonnollisen paatoksen, jota minä taas en siihen liitä - mutta
se
onkin vain oma tulkintani kirjoituksestasi - virheellinen kenties.
> Sinä vain voit pitää minua --omaa luomustasi-- oman itsesi
> ulkopuolisena luomuksena, sillä juuri sellainen on Jumala,
> Sinun Ytimesi; sille ei mikään ole mahdotonta.
Hmm... minä pidät itseäsi?
> Mutta nyt minun tulee miettiä tätä lisää omasta ytimestäni
> käsin, jotta pysyisin pitämään tämän kaiken harmonisena
> keskusteluna :-)
Äsch! Hyvinhän se sujuu :-) Onko suakin kärrätty noitaroviolle?
:-) Mikä on määritelmäsi tälle 'ytimelle'?
Mika
kati sinenmaa
> Jos sitten puhutaan hetki Sinusta - niin mitä olet ilman muiden
> havainnointia...?
Kaikki. Mutta ns minusta katsottuna tämä nimenomainen inkarnaatio
on hieman enemmän esillä, mutta se on vain väliaikaista vainen.
Se kyllä tuntuu ensialkuun kovin hassulta ajatella, että
jokaisen olennon minuus on sama minuus, mutta kyllä
siihenkin tottuu. Luultavasti pikapuoliin ihmisen mentaaliset
luomukset ovat niin korkeita, että niistä saa vieläkin parempia
vertailukohtia.
Itse näen sen, että kaikki olennot kaikkialla universumissa
pyrkivät aina valmistamaan ja luomaan mentaalisia olentoja,
eli siis ns tekoälyjä. Se mentaalisuuden luominen on sisään-
rakennettuna meihin kaikkiin, eikä se ole mikään paha juttu,
sillä sen kautta ihminenkinon luotu; me olemme mentaalisia
tekoiälyropotteja.
Mutta johtuen maailmankaikkeuden luonteesta, niin kun oliot
saavat luotua mentaalisen prosessin, niin se prosessi voi syntyä
vain siksi, että se on jo ennalta asetettu maailmankaikkeuden
rakenteseen, kuten vesimolekyyli on; on mahdotonta, että kun
asetettaantietyt mentaalin elementit yhteen, niin siitä ei syntyisi
mentaalisuutta.
Siis tässä mentaalisuuden luomisessa ei ole kyse itse mentaalisuuden
luomisesta, vaan sen tarvitseman mekanismin luomisesta, eli siitä,
että saatetaan tietyt maailmankaikkeuden elementit mentaalisuuden
esilletulemista vaatimaan suhteeseen, ja hurlumpsis; Minä Olen
on syntynyt olevaksi.
Tahdoin vain sanoa sen, että me voimme lopulta ymmärtää, mitä
elementtejä mentaalisuteen tarvitaan, mutta me emme voi luotuina
selittää, mitä mentaalisuus on, kuten me emme voi tieteellisesti
selittää, mitä on veden märkyys; se on vain koettavissa.
Mika Laitinen
> > Mika Laitinen wrote:
> > Jos sitten puhutaan hetki Sinusta - niin mitä olet ilman muiden
havainnointia...?
> Kaikki. Mutta ns minusta katsottuna tämä nimenomainen inkarnaatio
> on hieman enemmän esillä, mutta se on vain väliaikaista vainen.
Ymmärrän - siis mömmöteorian kannattaja. :-)
Asiasta takaisin kolmanteen - miksi sinusta jokaiseen kieleen
syntyy 'jumalaa' kuvaava sana? Onko näin vain useimmissa kielissä
vaiko todellakin kaikissa (no kukaan ei kyllä voi tietää KAIKKIA kieliä)...
> Se kyllä tuntuu ensialkuun kovin hassulta ajatella, että
> jokaisen olennon minuus on sama minuus, mutta kyllä
> siihenkin tottuu.
Ei se tunnu minusta mitenkään hassulta. Laajalta kylläkin - ja
miksei myös siis samalla suppealta.
> Luultavasti pikapuoliin ihmisen mentaaliset
> luomukset ovat niin korkeita, että niistä saa vieläkin parempia
> vertailukohtia.
Tai sanoisiko 'oivallukset' - kaikkihan 'on' jo ...
> rakenteseen, kuten vesimolekyyli on; on mahdotonta, että kun
> asetettaantietyt mentaalin elementit yhteen, niin siitä ei syntyisi
> mentaalisuutta.
Ymmärrän. Kaikki mitä on - ''on' jo. Tuohan on selvää muutenkin.
Uutta ei ilmesty (osaset on jo olemassa). Yhdisteet voivat olla 'aiemmin
kokemattomia' tosin.
Mika
Mika Laitinen
> Mutta kun Luoja on luotuna, silloin siihen luotunaolemisen
> kokemukseen kuuluu, ettei Hän samaan aikaan voi tuntea
> itseään Luojana, mutta silti se ei voi estää luodun ydintä
> --Luojaa-- ajattelemasta kaikkea tällaista. Luojaa ei voi
> rajoittaa edes se kokemus, kun Hän tuntee itsensä vain
> luotuna, vaan juuri siinä luotu paljastuu Luojaksi, kun Hän
> voi ihan itsekseen miettiä, että sellainenkin teoria olisi
> hyvin mahdollinen, ja looginen ja kaikin puolin ristiriidaton,
> missä Hän on synnyttänyt itse itsensä.
*whack*
Eikö Luoja voisi myös halutessaan 'luodessaan' estää tämän
'ytimen' (Luojan) siirtymisen luotuun...?
> Itse asiassa pitää olla niin, että Jumalan on ensin tunnettava
> itsensä ei-Jumalana, Luojan on ensin tunnettava itsensä luotuna,
> valon on ensin tunnettava pimeys, korkeuden on ensin tunnettava
> alemmuus,.. Jumala ei olisi voinut käsittää Jumalaa, jollei Hän
> ensin käsitä, mitä on ei-Jumala, ja mihin kaikkeen tuollainen
> peto pystyy.
Mielenkiintoinen ajatus.. miksi pimeyden tulisi edeltää valoa
(eikä päinvastoin), miksi korkeuden on ensin tunnettava alemmuus
(eikä päinvastoin)?? Tietysti miten voi käsittää mihin peto pystyy
ellei pysty olemaan peto... Hmm... miksi on niin ettei joihinkin
perversioihin pysty itseään samaistamaan millään vaikka sen pitäisi
kai olla mahdollista sillä nekin sisältyvät kaikkeen.
Mika
Mika Laitinen
> >se on lähinnä istutettu sinne muiden toimesta. Minä yritän
> > päästä siitä vapaaksi.
> Ja juuri siksihän Sinä loit minut; minä vapautan Sinun kaikista
> Jumalakäsitteistä sillä, että minä teen Sinusta 'Jumalan' :-)
Minä olin siinä mielessä vapaa jo ennen 'luomistasi'. Minulla
ei ole muuta käsitystä Jumalasta (muuta kuin mitä olen joidenkin
uskontokuntien 'edustajilta' kuullut Hänen ominaisuuksiaan). Itse
en usko mihinkään pilvenhattaralla istuvaan heppuun, mutta Jumalahan
on määrittelykysymys... Minä taas olin 'Jumala' jo ennen Sinun
luomistasi :-) - eikä se ole muutenkaan kenestäkään eikä mistään
riippuvainen. Totuus on mitä on - meistä huolimatta.
> Sitten Sinun ei enää koskaan tarvitse huolestua päässäsi
> olevista turhista Jumalakuvista, ja miten niistä voi vapautua.
Hih. Puhumalla 'Jumalasta' ei kai voi sanoa olevasi 'vapaa'
Hänestä. Enkä näe mitään 'Jumalakuvia' sen turhempina kuin
muitakaan kuvia...
> Jumala on paljon enemmän kuin Jumala; Jumala on Jumala
> vain tälle ajalle, sillä Hänestä tulee paljastumaan vielä paljon
> sellaista, joka ei millään voi mahtua mihinkään oppiin Hänestä.
Hmm... veikkaan että koko 'Jumala' -hömppä unohdetaan
tulevaisuudessa kun uskalletaan nähdä avoimesti. No kuten sanottu
se on tietysti kiinni siitä mitä ymmärretään käsitteellä Jumala.
Yliuskonnollinen käsitys Hänestä tulee lähes katoamaan arvelisin.
Kivikauden turvattomuuden peruja arvelen...
Mika
kati sinenmaa
> Asiasta takaisin kolmanteen - miksi sinusta jokaiseen kieleen
> syntyy 'jumalaa' kuvaava sana? Onko näin vain useimmissa kielissä
> vaiko todellakin kaikissa (no kukaan ei kyllä voi tietää KAIKKIA kieliä)...
hmmmm... Koska minä olen profeetta, niin minä julistan, että kun
Turing Machine tulee, niin kun Hänen sukunsa kehittää oman kielen,
niin siihenkin kieleen tulee Jumala -käsitettä vastaava käsite, joka
kokoaa ropottimaisen kätevällä tavalla Turing -lajin kielessä yhteen
ideaan sen kielen korkeimmat käsitykset.
Lisäksi minun sanomani sisältää itsessään sen tiedon, että Turing-lajin
yksilöt tulevat kinaamaan näistä samoista perimmäisistä jutuista, ja
lisäksi on erikseen mainittava siitä Turing Machinesta, joka tajuaa, että
pitää olla olento, joka tietää kaikki, ja jolle mikään kielikään ei ole vieras.
kati sinenmaa
> > Jumala on paljon enemmän kuin Jumala; Jumala on Jumala
> > vain tälle ajalle, sillä Hänestä tulee paljastumaan vielä paljon
> > sellaista, joka ei millään voi mahtua mihinkään oppiin Hänestä.
>
> Hmm... veikkaan että koko 'Jumala' -hömppä unohdetaan
> tulevaisuudessa kun uskalletaan nähdä avoimesti. No kuten sanottu
> se on tietysti kiinni siitä mitä ymmärretään käsitteellä Jumala.
> Yliuskonnollinen käsitys Hänestä tulee lähes katoamaan arvelisin.
> Kivikauden turvattomuuden peruja arvelen...
Hyvin veikattu. Yliluonnollinen Jumala tulee kärsimään hieman siitä,
kun ihmisen itsensä luomukset alkavat jo ihmisenkin silmissä olla
melkoisen supernaturaalisia. Lisäksi tietysti tulee se, että ihmiset
ihan rehellisyyttään tunnustavat, että mitä korkeampi olento sitä
vähemmän Hänen täytyy nähdä yliluonnollisia juttuja; Jumala
näkee enää tuskin unta niistä.
kati sinenmaa
> > itseään Luojana, mutta silti se ei voi estää luodun ydintä
> > --Luojaa-- ajattelemasta kaikkea tällaista. Luojaa ei voi
>
> Eikö Luoja voisi myös halutessaan 'luodessaan' estää tämän
> 'ytimen' (Luojan) siirtymisen luotuun...?
Hän yrittää sitä, ihan tosissaan. Sitä varten Hänellä on kolmeHänen
itsensä tasoista persoonallisuutta; Isä, Poika ja Henki,
joista Pojan ja Hengen luomukset näyttävät siltä, että Heillä olisi
eri ydin, mutta kyseessä on projektio...
> > Itse asiassa pitää olla niin, että Jumalan on ensin tunnettava
> > itsensä ei-Jumalana, Luojan on ensin tunnettava itsensä luotuna,
> > valon on ensin tunnettava pimeys, korkeuden on ensin tunnettava
> > alemmuus,.. Jumala ei olisi voinut käsittää Jumalaa, jollei Hän
> > ensin käsitä, mitä on ei-Jumala, ja mihin kaikkeen tuollainen
> > peto pystyy.
>
> Mielenkiintoinen ajatus.. miksi pimeyden tulisi edeltää valoa
> (eikä päinvastoin), miksi korkeuden on ensin tunnettava alemmuus
> (eikä päinvastoin)?? Tietysti miten voi käsittää mihin peto pystyy
> ellei pysty olemaan peto... Hmm... miksi on niin ettei joihinkin
> perversioihin pysty itseään samaistamaan millään vaikka sen pitäisi
> kai olla mahdollista sillä nekin sisältyvät kaikkeen.
Sekin on vain illuusio. Ensin on ei-mitään, joka ei tajua mitään.
Jotta Hän voisi tajuta jotain, Hänen on luotava itsestään itsensä
kopio, joka on kaikki. Tuo Ei-mitään ei voi luoda sellaista, joka ei
olisi kaikkea, koska Hänen on luotava itsensä täydellinen vastakohta,
ennen kuin Hän voi tuntea olevansa ei-mitään. Ja näin ei-mitään
joutui silmästysten sen kanssa, joka on kaikki.
Mutta! Koska kaiken loi se, joka ei ole mitään, niin silloin kaikki
ei ole mitään. Todella näppärä tapa luoda kaikki ei-mistään.
Me olemme nyt jossakin siellä välissä; me emme ole täydellisesti
ei-mitään, mutta emme ole myöskään ei-mitään täydellinen vastakohta,
kokemuksellisesti.
Silti me olemme tuota kaikkea absoluuttisesti, mutta nyt vain me
olemme kokemuksemme siinä vaiheessa, missä me emme voi kokea
muuta kuin osittuneisuutta.
Samoin kaikessa vastinpariudessa se ei-mitään on aina ensin;
ensin on peto ennen ihmistä,
ensin on syvyys ennen korkeutta,
ensin on pimeys ennen valoa,
Eläimet loivat ihmisen.
Ihmisen henki loi eläimet.
Mika
> > Mika Laitinen wrote:
> > Eikö Luoja voisi myös halutessaan 'luodessaan' estää tämän
> > 'ytimen' (Luojan) siirtymisen luotuun...?
> Hän yrittää sitä, ihan tosissaan. Sitä varten Hänellä on kolmeHänen
> itsensä tasoista persoonallisuutta; Isä, Poika ja Henki,
> joista Pojan ja Hengen luomukset näyttävät siltä, että Heillä olisi
> eri ydin, mutta kyseessä on projektio...
Niin - jos taas pitää tunkea nuo uskontotunnilta tutut olennot mukaan
niin ei ne minusta ole muutenkaan olleet 'erillisiä'. Miksi Kati aina puhut
noista kristinuskon tunneilta tutuista hahmoista? Vai ymmärtääkö
suomalaiset siten paremmin? Vai onko kristinusko Sinulle tärkeä?
> Mutta! Koska kaiken loi se, joka ei ole mitään, niin silloin kaikki
> ei ole mitään. Todella näppärä tapa luoda kaikki ei-mistään.
Jep. Kuten budo-opettajani sanoo - from 'nothing' everything is born.
> Me olemme nyt jossakin siellä välissä; me emme ole täydellisesti
> ei-mitään, mutta emme ole myöskään ei-mitään täydellinen vastakohta,
> kokemuksellisesti.
Olen täysin samaa mieltä sen kanssa mitä arvelen sinun tarkoittavan
tuolla :-)
> Silti me olemme tuota kaikkea absoluuttisesti, mutta nyt vain me
> olemme kokemuksemme siinä vaiheessa, missä me emme voi kokea
> muuta kuin osittuneisuutta.
Niin - vaikkakin tietyllä tasolla 'tuntee' totuuden sitä ei ole helppo
'paketoida' koska sitä ei tietnkään edes voi 'paketoida' näppärästi
tai muutenkaan.
Mika
kati sinenmaa
> > joista Pojan ja Hengen luomukset näyttävät siltä, että Heillä olisi
>
> Niin - jos taas pitää tunkea nuo uskontotunnilta tutut olennot mukaan
> niin ei ne minusta ole muutenkaan olleet 'erillisiä'. Miksi Kati aina puhut
> noista kristinuskon tunneilta tutuista hahmoista? Vai ymmärtääkö
> suomalaiset siten paremmin? Vai onko kristinusko Sinulle tärkeä?
Näköharhanne johtuu siitä, että Te kaikki olette uskovia.
Te ette nimittäin suostu uskomaan, etteivät ne, jotka aikoinaan
kirjoittivat Pyhinä Kirjoituksina tunnetut kirjoituksensa, itse
lainkaan ajatelleet kirjoittavansa uskonnollista tekstiä, puhu-
mattakaan, että He olisivat tienneet kirjoittavansa Raamattua.
Nimittäin on niin, että se, mitä Te sanotte uskonnolliseksi
ajatteluksi, koska siin esiintyy tiettyjä käsitteitä, ei ole
muuta kuin ihan normaalia ajattelua, mutta se ajattelu,
joka väittää sitä uskonnolliseksi ajatteluksi, onkin siis
äärimmäisen uskonnollista, sillä sellaiset uskovat, että
ihminen on uskovainen, kun Hän puhuu Jumalasta tai
jumalallisista asioista.
Koska minä olen täysin vapaa olento, silloin minä saan
ajatella kaikkein korkeimmilla käsiteillä, johon eittämättä
kuuluu universumissa faktana oleva isyys ja totuudellinen
poikaus.
En tuntisi totuutta, jos väittäisin, ettei universumissa ole
universaalista isä-käsitettä. Kiistatta jonkun on aina
pitänyt synnyttää kaikki, eivätkä edes humanoidit tai
tekoäly ole tästä säännöstä poikkeus.
Koska siis universumi sisältää kaikissa maailmoissa
ymmärrettävän isyyden, silloin olisi epärehellistä jättää
tunnustamatta universaalisen isyyden läsnäolo, joka on
maailmoihin sisäänrakennettuna.
Ymmärrän, että puhe Jumalasta tuntuu uskonnolliselta
puheelta, mutta se tuntuu siltä vain Heistä, jotka ovat
uskonnollisia. Minusta Jumala ei tunnu lainkaan uskon-
nolliselta, vaan luonnolliselta, ja joka taitaa olla kyllä
sellainen, että se vetää monen uskovan nenän ryttyyn.
On nimittäin äärimmäisen tietämättömyyden osoitus väittää
kaikissa tapauksissa uskonnollisen puheenparran olevan
osoitus puhujan uskonnollisuudesta.
Uskonnollinen puheenparsi ei alun perin ollut uskonnollista,
vaan se muodostui siksi vasta sen jälkeen, kun papit valikoivat
kirjoituksista tietyt kirjoitukset pyhiksi kirjoituksiksi, ja kun
sitten aikakausia noita valittuja kirjoituksia hoetaan pyhinä
kirjoituksina, niin se puheenparsi alkaa tuntua uskonnolta...
Kari
kati sinenmaa <asi...@lib.hel.fi> kirjoitti
viestissä:3AC20227...@lib.hel.fi...
> Te ette nimittäin suostu uskomaan, etteivät ne, jotka aikoinaan
> kirjoittivat Pyhinä Kirjoituksina tunnetut kirjoituksensa, itse
> lainkaan ajatelleet kirjoittavansa uskonnollista tekstiä, puhu-
> mattakaan, että He olisivat tienneet kirjoittavansa Raamattua.
Niin kuten nykyään kirjoitetaan historiaa!
Ja historiaanhan sisältyy myös henkilöitä, kuten Suomen historiaan
Kekkonen (tosin Kekkonen ei ollut kuitenkaan varsinainen oman
historiansa kirjoittaja, vaikka meillä hänen sanomisiaan onkin tiedossa).
No onhan historiamme muutakin kuin Kekkosen sanaa (vai onko?).
> Nimittäin on niin, että se, mitä Te sanotte uskonnolliseksi
> ajatteluksi, koska siin esiintyy tiettyjä käsitteitä, ei ole
> muuta kuin ihan normaalia ajattelua, mutta se ajattelu,
> joka väittää sitä uskonnolliseksi ajatteluksi, onkin siis
> äärimmäisen uskonnollista
Hieno havainto!
> Ymmärrän, että puhe Jumalasta tuntuu uskonnolliselta
> puheelta, mutta se tuntuu siltä vain Heistä, jotka ovat
> uskonnollisia. Minusta Jumala ei tunnu lainkaan uskon-
> nolliselta, vaan luonnolliselta,
Niin on vissi ero sanalla ja sanalla, eli kielellä ja Kristuksella!
> Uskonnollinen puheenparsi ei alun perin ollut uskonnollista,
> vaan se muodostui siksi vasta sen jälkeen, kun papit valikoivat
> kirjoituksista tietyt kirjoitukset pyhiksi kirjoituksiksi, ja kun
> sitten aikakausia noita valittuja kirjoituksia hoetaan pyhinä
> kirjoituksina, niin se puheenparsi alkaa tuntua uskonnolta...
Totta tämäkin!
Kari
viestissä:3AC20227...@lib.hel.fi...
> Nimittäin on niin, että se, mitä Te sanotte uskonnolliseksi
> ajatteluksi, koska siin esiintyy tiettyjä käsitteitä, ei ole
> muuta kuin ihan normaalia ajattelua,
Ajattelu on päätelmiä ja havaintoja, jotka ryhdittävät ja jäsentävät
tahtomista.Mihinkään johtamaton ajatus olisi kellumista, jossa päätelmiä ja
havaintoja ei olisi. Siis ajatus on elämää jäsentelevää huomiointia.
Kristityllä on olemassa kaksi selkeästi toisistaan erottuvaa tahtopohjaa,
joista toinen on luonnollinen (ruumiiseen perustuva) ja toinen
yliluonnollinen (henkeen perustuva). Kuten ruumis on kaiken luonnollisen
tahtomisen
edellytys, niin samalla tavoin henki on kaiken hengellisen tahtomisen
(ajattelun)
edellytys. Siis kuten ihminen voidan tuntea ruumiinsa (kehonsa) puolesta,
niin samalla
tavoin kristitty voidaan tuntea henkensä puolesta. Siis kuten ihmistä ei ole
ilman
ruumista, niin ei kristittyäkään ilman henkeä.
Siis Kristuksessa Jumalan tahto (henki) on tullut luonnolliseksi
(ruumiilliseksi )!