JR 47
Ari
komentaja?
Joku mainitsi, että internetissä löytyy kaikki rykmentinkomentajat mm,
jatkosodan ajalta. Olisiko kenelläkään tietoa osoitteesta. Kiitoksia.
Pekka Siltala
news:b18b00f6.02032...@posting.google.com...
> Tietääkö kukaan kuka oli jatkosodassa JR47 ensimmäisen pataljoonan
> komentaja?
Minä en tiedä valitettavasti vastausta; mutta sen verran sain omalta
osaltani pikaisesti selville, että JR47 kuului kesällä -41 Helsingin SLään,
osana sitä olivat myös JR26, 55, Kev.Os.1 ja KTR 7. Jos tuo tieto auttaisi
tietäviä.
--
Pekka
Timo A.
Ari <pg...@suomi24.fi> kirjoitti
viestissä:b18b00f6.02032...@posting.google.com...
Hei!
Muistelen kyseisen pataljoonan, I/JR 47:n, olleen ns. Vallilan pataljoona,
jota komensi kapteeni S. Lindgren. Kyseessä oleva pataljoona nuorennettiin
loppuvuodesta 1941 ja siitä tuli joukkojen uudelleen järjestelyjen myötä
IV/3.Pr.
Korjatkaa ihmeessä, jos ainoastaan luulen muistavani.
Terv. Timo A.
lustig
> Muistelen kyseisen pataljoonan, I/JR 47:n, olleen ns. Vallilan pataljoona,
> jota komensi kapteeni S. Lindgren. Kyseessä oleva pataljoona nuorennettiin
> loppuvuodesta 1941 ja siitä tuli joukkojen uudelleen järjestelyjen myötä
> IV/3.Pr.
> Korjatkaa ihmeessä, jos ainoastaan luulen muistavani.
Jos korjausta välttämättä tahdot, niin hänet tunnetaan
paremmin S(ven). O(skar). Lindgreninä.
Kyseessä on se kuuluisa pistooliampuja, tavoiltaan ja
olemukseltaan ehkä hiukan originelli, mutta ilmeisen
pätevä upseeri, joka Ilomantsissa 1944 ampui varsin
kyseenalaisella oikeutuksella sotamies Hytin, mutta
vapautui syytteestä sodan jälkeen nostetussa oikeuden-
käynnissä.
Kirjallisia kuvauksia löytyy ainakin: Lauri Kotiniemen
"Muistikuvia Vallilan pataljoonasta", lisäksi Veli
Virkkusen "Leningradin porteilla" (tosin huomattavalla
IIRC varauksella!), muitakin on, mutten saa päähäni...
BTW olisin kuvitellut että I/JR47 oli varusmiespataljoona,
mutta tarkastamatta en rupea asiasta riitelemään:-)
Lustig
Ari
jossa mainittiin JR47, kaikkien muitten pataljoonien komentajat
mainittiin muttei ensimmäisen. Hyvää jatkoa teille ja kiitti.
Timo A.
lustig <lus...@rocketmail.com> kirjoitti
viestissä:b584be96.0204...@posting.google.com...
Hei!
Tuo Lindgrenin ampumisjuttu onkin uutta. Onko tietoa mistä tässä stm Hytin
tapauksessa oli kysymys (esim. kieltäytyminen tai vast.) ja missä
olosuhteissa ampuminen on tapahtunut?
Lueskelin muutama päivä aikaisemmin juuri liikekannallepanosta (mm.
Jatkosodan historia-sarja) ja tämmöistä jäi mieleeni:
JR 47 kuului kesäkuun 1941 liikekannallepanossa Helsingin ja
Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiirin alueelta perustettavaan 12.
divisioonaan. Ko. divisioonaan kuului JR 3, jonka I ja II pataljoona
koostuivat välirauhan-aikaisen 3.Prikaatin varusmiehistä ja III pataljoona
perustettiin reserviläisistä. Muut rykmentit, Talvisodan maineikkaan
Ässä-rykmentin perinteen jatkaja JR 26 ja JR 47 olivat pääosin reservistä
perustettavia.
Terv. Timo A.
lustig
> Tuo Lindgrenin ampumisjuttu onkin uutta. Onko tietoa mistä tässä stm Hytin
> tapauksessa oli kysymys (esim. kieltäytyminen tai vast.) ja missä
> olosuhteissa ampuminen on tapahtunut?
Majuri S.O. Lindgren ampui sotamies Hytin 5.8.1944 Ilomantsissa
sotaväen järjestyssäännön 5. pykälän, joka oikeuttaa esimiehen
"ankarimmankin aseellisen pakkokeinon" käytön - kuitenkin vain
taistelutilanteessa ja toistuvan kieltäytymisen jälkeen, ja jos
muuta keinoa ei ole.
Hytin tapauksessa vihollisen hyökkäys oli jo torjuttu, ja tämä
oli lähinnä poistunut rivistä muiden mukana, eikä (myöhemmin
kuultujen) todistajien mukaan ollut pataljoonan komentopaikalla
tapahtuneessa puhuttelussa kieltäytynyt palaamasta.
Sotaylioikeus ja Korkein oikeus katsoivat oikeaksi jättää Lindgren
rankaisematta. Tapaturmatoimisto ja vakuutusoikeus olivat evänneet
Hytin leskeltä eläkkeen, jonka KKO oikeus määräsi maksettavaksi
puolitettuna.
Tapaus on varsin kuuluisa: 60-luvun alussa Ilmari Turjan Uusi
Kuvalehti teki sen tunnetuksi, ja 70-luvun alussa Turjan näytelmä
"Sotamiehen kunnia" ja siihen liittyen presidentti Kekkosen
kannanotto nostivat sen uudelleen julkisuuteen, jonne se
pulpahteli 80-luvullakin lehdistössä.
(Kirjallisuutta löytyy ainakin "Suomi taisteli 5", Ilmari Turja:
"Kahdeksan näytelmää" ja "Tarinoita suuresta Urhosta", ja Jukka
Lindstedt: "Kuolemaan tuomitut".)
> JR 47 kuului kesäkuun 1941 liikekannallepanossa Helsingin ja
> Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiirin alueelta perustettavaan 12.
> divisioonaan. Ko. divisioonaan kuului JR 3, jonka I ja II pataljoona
> koostuivat välirauhan-aikaisen 3.Prikaatin varusmiehistä ja III pataljoona
> perustettiin reserviläisistä. Muut rykmentit, Talvisodan maineikkaan
> Ässä-rykmentin perinteen jatkaja JR 26 ja JR 47 olivat pääosin reservistä
> perustettavia.
Jees, muistikuvani oli ihan väärä (ja melkoisen outo - olinhan
lukenut mainitsemani kirjat).
(Alpo Reinikaisen kirja, jossa hän jättää pataljoonankomentajansa
nimeämättä tavalla jota ei voi tulkita väärin, on "Toisten on
Kuoltava".)
Lustig
Arto
"lustig" <lus...@rocketmail.com> wrote
> Jos korjausta välttämättä tahdot, niin hänet tunnetaan
> paremmin S(ven). O(skar). Lindgreninä.
>
> Kyseessä on se kuuluisa pistooliampuja, tavoiltaan ja
> olemukseltaan ehkä hiukan originelli, mutta ilmeisen
> pätevä upseeri, joka Ilomantsissa 1944 ampui varsin
> kyseenalaisella oikeutuksella sotamies Hytin, mutta
> vapautui syytteestä sodan jälkeen nostetussa oikeuden-
> käynnissä.
Korjattaan hieman ja lisätään enemmän.
S.O oli _kivääriammunnan_ moninkertainen maailmanmestari ja
maailmanennätysmies 30-luvulla ja legendaaristen Helsingin ammunnan
MM-kisojen pääsihteeri 1937. S.O. kävi 30-luvun alussa kadettikoulun ja oli
kurssinsa kadettivääpeli. Työkseen hän oli Helsingin Skp:n II-sotilasohjaaja
(ammunta).
Talvisodassa silloinen luutnantti S.O. Lindgren kunnostautui Viipurinlahden
taisteluissa ja johti parhaimmillaan n. 2 pataljoonan vahvuisia joukkoja
(Osasto L). Lasse Laaksosen väitöskirjasta "Todellisuus ja harhat" saa hyvän
kuvan siitä mikä osuus Lindgrenin täysin pelottomalla ja kuolemaa (omaa ja
muiden) halveksivalla toiminnalla oli koko Viipurinlahden puolustuksen
ryhdistäytymisessä. Pahimmillaan S.O. joutui pitämään omaa esikuntaakin
paikoillaan konepistoolilla uhaten.
Jatkosodassa S.O. toimi tosiaan mm. JR 47:n pataljoonankomentajana. Hänelle
esitettiin kaksi kertaa Mannerheim-ristiä ja tarinan mukaan jotkut hänen
miehensä joutuivat linnaan yritettyään tunkeutua kännissä Mikkelin päämajaan
ko. ristiä vaatimaan. Toisaalta hänen omat miehensä sitten myös kapinoivat
useita kertoja koska heidän mielestään S.O. tapatti omiaan aivan turhaan.
Hänet hyvä ystävänsä, myöskin patkom jatkosodassa, sanoi kerran:" Kun liike
hyökkäysvaiheessa lakkasi, S.O. tuotiin aina eteen jatkamaan hyökkäystä".
Kallion ukot muistelivat vielä pitkään, että I/47 ei ollut hyvä paikka olla.
Lapin sodan aikana S.O. komennettiin Helsingin Skp:n II-ye.upseeriksi, eli
asekätkennän johtajaksi. Jotenkin homma ei oikein lähtenyt käyntiin ja S.O.
oli myös ensimmäinen II-ye.ups joka Valpon kuulusteluissa myönsi koko
homman. Ehkä taisteluväsymyksellä, Hytin tulevalla oikeudenkäynnillä ja
sillä, että S.O oli edelleen majurin palkalla vaikkakin everstiluutnantin
arvossa oli kaikilla osuutta asiaan.
Aseihmisille tiedoksi, että S.O. oli toinen Urheiluaseen perustajista ja
asui siinä naapurissa. Sodan jälkeen hän oli mm. KOP:n pankinjohtaja.
Tähtisen mukaan S.O oli aina kuin miekan niellyt, myös sinä aamuna kun ampui
itsensä.
Enhän minä muuten, mutta kun sattui syntymään tuossa naapurissa.
Arto
lustig
> S.O oli _kivääriammunnan_ moninkertainen maailmanmestari ja
> maailmanennätysmies 30-luvulla ja legendaaristen Helsingin ammunnan
> MM-kisojen pääsihteeri 1937.
Ai-van, muisti teki tuossa "upseeri=pistooliampuja"-päätelmän
ihan omia aikojaan.
(Ehdinpä muuten nähdä Malmin vallit ennen kuin ne tasattiin -
ja Paukkulan majan ennen kuin se poltettiin:-))
> Talvisodassa silloinen luutnantti S.O. Lindgren kunnostautui Viipurinlahden
> taisteluissa ja johti parhaimmillaan n. 2 pataljoonan vahvuisia joukkoja
> (Osasto L).
Ässärykmentissä eli JR 11:ssa. (Ainakin Pentti Pirhosen "Stadin
ässät" löytynee kirjastoista, lisäksi on "Hatjalahdelta Viipurin-
lahdelle".)
> Jatkosodassa S.O. toimi tosiaan mm. JR 47:n pataljoonankomentajana. Hänelle
> esitettiin kaksi kertaa Mannerheim-ristiä ja tarinan mukaan jotkut hänen
> miehensä joutuivat linnaan yritettyään tunkeutua kännissä Mikkelin päämajaan
> ko. ristiä vaatimaan. Toisaalta hänen omat miehensä sitten myös kapinoivat
> useita kertoja koska heidän mielestään S.O. tapatti omiaan aivan turhaan.
Kutsumanimen ei aina tarvitse olla lempinimi, mutta ei "Linkku"
ollut aivan vailla arvostusta miestensä keskuudessa (kuten ei
Lammiokaan).
> Lapin sodan aikana S.O. komennettiin Helsingin Skp:n II-ye.upseeriksi, eli
> asekätkennän johtajaksi. Jotenkin homma ei oikein lähtenyt käyntiin ja S.O.
> oli myös ensimmäinen II-ye.ups joka Valpon kuulusteluissa myönsi koko
> homman. Ehkä taisteluväsymyksellä, Hytin tulevalla oikeudenkäynnillä ja
> sillä, että S.O oli edelleen majurin palkalla vaikkakin everstiluutnantin
> arvossa oli kaikilla osuutta asiaan.
Lindgren aloitti ja lopetti sodan pataljoonankomentajana, mikä
saattoi myös rassata.
> Aseihmisille tiedoksi, että S.O. oli toinen Urheiluaseen perustajista ja
> asui siinä naapurissa. Sodan jälkeen hän oli mm. KOP:n pankinjohtaja.
> Tähtisen mukaan S.O oli aina kuin miekan niellyt, myös sinä aamuna kun ampui
> itsensä.
Sodanjälkeisiin tapahtumiin kuului myös hänen vaimonsa kuolema
epäselvissä olosuhteissa ja siihen liittynyt poliisitutkina
(sekä oikeudenkäynti?) ja julkisuus.
(Palmu-elokuvien tuntijat voisivat nimetä sen eksentrisen hahmon,
jonka sanotaan olleen Lindgrenin inspiroima.)
Lustig
Antti Heikkila
[S.O. Lindgrenistä]
> Sodanjälkeisiin tapahtumiin kuului myös hänen vaimonsa kuolema
> epäselvissä olosuhteissa ja siihen liittynyt poliisitutkina
> (sekä oikeudenkäynti?) ja julkisuus.
>
> (Palmu-elokuvien tuntijat voisivat nimetä sen eksentrisen hahmon,
> jonka sanotaan olleen Lindgrenin inspiroima.)
Ettei olisi ollut Carl Gustav Vadenblick, kirjasta (ja elokuvasta)
"Tähdet kertovat, Komisario Palmu" ?
Lainaus elokuva-arvostelusta (http://waltari.lasipalatsi.fi/palmu3.html)
Elokuvan uskomattomin hahmo on kuitenkin Helge Heralan Carl Gustav
Wadenblick, jossa on helposti tunnistettavissa aikoinaan kyseenalaista
mainetta nauttinut eversti S. O. Lindgren, joka tuli hyvin tunnetuksi
paitsi sotamies Hytin ampujana Kannaksella 1944 myös miehenä, joka pakotti
olympia-ampuja Pentti Linnosvuon kävelemään housut kintuissa kun Linnosvuo
oli eksynyt Lindgrenin maille.
--
Antti Heikkilä
www.helsinki.fi/people/Antti.Heikkila
Arto
"lustig" <lus...@rocketmail.com>
> Sodanjälkeisiin tapahtumiin kuului myös hänen vaimonsa kuolema
> epäselvissä olosuhteissa ja siihen liittynyt poliisitutkina
> (sekä oikeudenkäynti?) ja julkisuus.
>
> (Palmu-elokuvien tuntijat voisivat nimetä sen eksentrisen hahmon,
> jonka sanotaan olleen Lindgrenin inspiroima.)
Näitä en tiennytkään. Kiitos. Linkku olisi kyllä pienen elämänkerran
arvoinen. Jos nämä insinöörin hommat vaan antavat periksi niin ensi vuonna
olisi ohjelmassa Suomen historian proseminaari ja siinä kirjoitettava
laajempi tutkielma...
t. Arto