Opista tietoinen?

[Josefus]

Olen ihmetellyt kansankirkossa sellaista ilmiötä, kun juuri kukaan ei
ole kiinnostunut opillisista asioista, ei edes Luther-Säätiössä. Mitä
mieltä te täällä kirjoittelevat olette siitä missä määrin uskovan
olisi omattava kiinnostusta opinasioihin, vai onko se vain pastorien
tehtävä?

[Sakari Meinilä]

Oikeastaan itse ihmettelen usein samaa. Opillisuutta on Suomessa
halveksittu laajasti jo ainakin 1920 -luvulta alkaen, Lauri Takala
toteaa asian kirjassaan ”Ordo salutis” eli ”Armonjärjestys”.

Oppi on tärkeä. Oppi näet suojelee uskoa, koska usko syntyy
evankeliumista joka on sanallinen ilmoitus Raamatussa. Sanallisen
viestin voi väärentää, jolloin evankeliumi jää peittoon. Tämän
väärentämisen estää juuri oikea oppi, kuten Paavali kirjoittaa, että
opettajan tulee kyetä : "...t e r v e e l l ä o p i l l a kumoamaan
vastaansanojain väitteet. Nähdäkseni perkele juuri koettaa ennen muuta
peittää silmiltämme sen ilosanoman että Jeesus on sovittanut syntimme
ja tämä sovitus luetaan hyväksemme uskon kautta juuri tähän
ilmoitukseen. "Usko tulee kuulemisesta, kuuleminen Kristuksen sanan
kautta" (Paavali, Room.). Kristuksessa näkyy Isän Jumalan rakkaus
syntiseen maailmaan. Ensimmäinen lankeemuskin paratiisissa koski tätä
samaa: Eeva ei uskonut että Jumalan käskyn takana oli rakkaus,
uskomalla käärmeen houkutuksen Eeva omaksui Jumalasta tämän esittämän
opin Jumalasta joka ei rakasta, vaan tahtoo salata jotain ja siis
valehtelee sanoessaan, että hedelmän syöjä tulisi "kuolemalla
kuolemaan". Eeva sen sijaan uskoi tuon väärän käsityksen: "Te ette
suinkaan kuole". Eeva uskoi että Saatana rakasti häntä enemmän kuin
Jumala, jopa että Jumala ei lainkaan rakastanut häntä.

Huomatkaamme, että tämä vääräkin usko syntyi sanasta, nimittäin
valheellisesta sanasta, "epäevankeliumista" (="Jumala ei rakasta
sinua"). Eevan olisi pitänyt tässä samaa asiaa koskien oikealla
opilla, eli Jumalan sanalla kumota väärä Saatanan väite.

Ei oikean opin tule olla vain pastorin huolena, vaan jokaisen on
luettava itse Raamattua ja selvitettävä asiat. Raamattu on "jalkaimme
lamppu", se ensimmäinen ohje, josta luterilaiset Tunnustuskirjat
oikein kuvaavat sen keskusasian, vanhurskauttamisen yksin armosta,
uskon kautta, ja Kristuksen tähden. (No niin, tuo on tietysti
aikamoinen "shibbolet" mutta allekirjoitan sen kyllä
sydämestänikin! :))

terv.
Sakari Meinilä

[Josefus]

"""Tämän
väärentämisen estää juuri oikea oppi, kuten Paavali kirjoittaa, että
opettajan tulee kyetä : "...t e r v e e l l ä o p i l l a kumoamaan
vastaansanojain väitteet. Nähdäkseni perkele juuri koettaa ennen muuta
peittää silmiltämme sen ilosanoman että Jeesus on sovittanut syntimme
ja tämä sovitus luetaan hyväksemme uskon kautta juuri tähän
ilmoitukseen. "Usko tulee kuulemisesta, kuuleminen Kristuksen sanan
kautta" (Paavali, Room.)."""

Hyvin sanottu. Oikean opin hahmottumista voi siis pitää Hengen
hedelmänä.

[Luterilainen veli]

Erittäin hyviä huomiota! Olen todellakin myönteisesti hämmästynyt,
että tähän asiaan kiinnitetään huomiota, koska se kokemukseni mukaan
on nykykristillisyydessä käynyt harvinaiseksi, poikkeukselliseksi
suorastaan. Mielestäni rakkaus vääräntämättömään kristilliseen oppiin
on Pyhän Hengen herättämää.

Onhan kristillisen opin tuntemus kuitenkin aivan ensiarvoisen tärkeää,
kun otetaan huomioon, että loppupeleissä on kysymys siitä, missä
vietämme iankaikkisuutemme! Luther painottaa tätä mm. erään Invocavit-
pääsiäisviikon saarnansa alussa. Tästä näkökulmasta kristillisen opin
väheksyminen ns. konservatiivipiireissäkin on tuntunut minusta
hälyyttävältä. Jopa luterilaisuudellaan julkisesti pyöhistelevien
nimekkäinä pidettyjen ammattiteologienkin kohdalla olen törmännyt
hämmästättävän suureen opilliseen penseyteen ja/tai
kykynemättömyyteen. Opin tuntemus ei missään tapauksessa saisi olla
ainoastaan pastorien asia, joilla se kuuluu ikään kuin
virkavelvollisuuksiin heidän julkisen viranhoitonsa takia.

Oikean opin tuntemus ja siinä kasvaminen kuuluu vakaumukseni mukaan
jokaiselle kristitylle. Pakottavana perussyynä tähän tietenkin on
juuri oma ja muiden autuus. Erityisesti vanhemmilla on myös Jumalan
edessä vastuu oikean kristillisen opin opettamisesta lapsilleen.

Vapahtajamme suorastaan vaatii meiltä jokaiselta kristityltä oikean
opin tuntemusta käskiessään meitä kavahtamaan vääriä profeettoja, siis
julkisen saarnaviran hoitajia, jotka kuitenkin julkisesti esiintyvät
aitoina tosikristittyinä, siis ns. lammasvaatteissa, Matt. 7:15.
Apostoli käskee meitä pitämään kirottuina väärennetyn evankeliumin
julistajia, olkoonpa nämä vaikka taivaan enkeleitä, Gal. 1. Meidän on
apostolin mukaan vetäydyttävä niistä, jotka saavat aikaan
erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka olemme Jumalan
sanasta oppineet, Room. 16:17, emmehän saa myöskään kantaa "vierastä
iestä" yhdessä Jumalan sanalle uskottomien kanssa, 2. Kor. 6:14ss.

Tunnustuskirjamme ovat useammassankin kohdassa samoilla linjoilla,
mistä myös koko uskonpuhdistus rajanvetoineen suhteessa vääriin
oppeihin on kouriintuvana esimerkkinä. Kuinka voisimmekaan noudattaa
Jumalan hyvää tahtoa ja luterilaista tunnustustamme, ellemme olisi
edes perehtynyt kristilliseen oppiin?

Luther painottaa oikea kristillisen opin tuntemuksen merkitystä myös
katekismustensa esipuheissa. Niitähän Luther pitää ainoastaan lasten
ja vasta-alkajien alkeisopetuksena. Ison katekismuksensa esipuheessa
hän mm. toteaa:

"Tämä saarna, joka nyt seuraa, on alun alkaen laadittu opetukseksi
lapsille ja yksinkertaisille. Juuri siksi siitä on vanhastaan käytetty
kreikankielistä nimitystä katekismus, mikä tarkoittaa "lasten
opetusta". Se on jokaisen kristityn välttämättä osattava. Joka ei sitä
osaa, häntä ei siis voida pitää kristittynä eikä päästää osalliseksi
sakramenteista.-- Nuorten on siksi annettava oppia katekismukseen eli
lastensaarnaan kuuluvat kohdat perusteellisesti. Heitä on niihin
ahkerasti harjaannutettava ja perehdytettävä. -- Oppimattoman kansan
tähden rajoitumme kuitenkin niihin kolmeen pääosaan, jotka ovat
säilyneet kristikunnan keskuudessa vanhoista ajoista lähtien, mutta
joita on vain vähässä määrin oikein opetettu ja harjoitettu. Näin
teemme, kunnes nuoret ja vanhat, joita kutsutaan kristityiksi ja jotka
haluavat käydä sellaisista, ovat niihin hyvin harjaantuneet ja
tottuneet." (IK TK-1990 s. 331.)

Vaikkakin harvassa taitavat olla oikean kristillisen opin opettajat,
ilolla on todettava, että lähinnä Sley ja Luther-säätiö ovat kuitenkin
julkaisseet muun ohessa aika ajoin myös oikean kristillisen opin
kannalta merkittäviä teoksia Lutherilta ja puhdasoppisilta ja
tunnustuksellisilta luterilaisilta isiltä.

armoterv. Lv