Onko sakramenttien pätevyys sidoksissa sukupuoleen?

[Paukku]

Elvytän tässä vielä vanhaa kysymystä, jota on paljon pohdittu.
Mielestäni se kuitenkin on yhä ajankohtainen, koska usea ihminen
pohtii tätä kysymystä edelleen.

Onko sakramenttien pätevyys sidoksissa sukupuoleen?
Mikä on Raamatun ja luterilaisten tunnustuskirjojen kanta tähän
kysymykseen?

Sakramentit liittyvät oleellisesti oppiin saarnavirasta, jonka
sukupuolisidonnaisuus on Raamatussa ja tunnustuskirjoissa määritelty.
Näin ovat asian ymmärtäneet
ja uskoneet Luther sekä muut tunnustukselliset luterilaiset opettajat
ja kristityt.

Tiedämme, että tunnustuskirjojen Augsburgin tunnustuksessa sanotaan:
"Vaikka kristillinen seurakunta todelliselta olemukseltaan ei olekaan
mikään
muu kuin kaikkien uskovien ja pyhien yhteisö, niin kuitenkin, koska
tässä elämässä
jatkuvasti on paljon vääriä kristityitä ja ulkokultaisia, jopa
julkisyntisiäkin vanhurskasten seassa, sakramentit kuitenkin ovat
tehoisat, vaikka niitä jakavat papit eivät ole vanhurskaita, niin kuin
Kristus itse todistaa; "Mooseksen istuimella istuvat fariseukset
jne.". Näin ollen tuomitaan donatolaiset ja kaikki muut, jotka ovat
toista mieltä." (Tunnustuskirjat, 1948, s. 27-28).

Monella nykyajan ihmisellä saattaa nousta mieleen ahdistavakin kysymys
kasteen ja ehtoollisen sakramentin pätevyydestä.
Ymmärtääkseni Raamatun ja tunnustuskirjojen kanta on se, että
sakramentit
(kaste ja ehtoollinen) ovat päteviä, koska niiden toimittaminen ei ole
sidottu persoonaan eikä sukupuoleen.

Nykyisin kuitenkin esim. valtiokirkollisissa piireissä ja sen
herätysliikkeissä on alettu yhä enemmän tunnustaa Raamatusta
poikkeavaa saarnavirkaoppia, jossa sukupuoli ei olisi määritelty. Tämä
on tietysti vain "jäävuoren huippu", koska Raamatun kirjaimellinen
tulkinta on virallisesti hylätty ja ihmisen tehtäväksi on jäänyt
päättämisen siitä mitkä kohdat Raamatussa hyväksytään ja mitä ei
hyväksytä.
Yksi harha synnyttää aina yhä uusia harhoja, kuten olemme kaikki
havainneet.
Senpä tähden on hyvä pitää aina kiinni kirjaimellisesta Raamatun
tulkinnasta,
jota Raamattu itsekin opettaa.

Kaiken kaikkiaan tästä nousee polttava kysymys sakramenttien
pätevyydestä.
Voiko luottaa siihen, että näissä piireissä toimitetut sakramentit
ovat päteviä
- vai onko tästä tullut ns. omantunnonkysymys?
Tarkoittaako sakramenttien (kaste ja ehtoollinen) käyttö ja
nauttiminen
sitä, että henkilö sitoutuu ko. Raamatusta poikkeavaan oppiin
käyttäessään sakramentteja?

Oma näkemyksen on, että sakramentit ovat yhä päteviä, mutta niitä
käyttävä henkilö
tietäessään oikean opin saattaa uskonelämänsä sekä opillisen
näkemyksen vaaraan niitä käyttäessään. Sama pätee vilpittömillekin
kristityille. Ihmeellisen varjelun kautta kristitty voi kuitenkin
säilyttää uskonsa sekaoppistenkin keskellä.

Mitä mieltä tästä kysymyksestä ollaan:
onko sakramenttien pätevyys sidoksissa sukupuoleen?

[Paukku]

Huomasin, että asiasta olikin jo keskusteltu täällä:
Ehtoollisen tehollisuudesta.

Laitan tähän kuitenkin höysteeksi vappupäivän 1.5.2011 uutisen Turun
sanomista:
"Joka viides lapsi jää Suomessa kastamatta
Turun Sanomat 1.5 2011 05:01:53

Kastettujen lasten osuus kaikista Suomessa syntyneistä lapsista on
valahtanut ensimmäistä kertaa kirkon historiassa alle 80 prosentin.
Joka viides lapsi jää tällä hetkellä kastamatta. Koko 1980-luvun ajan
suomalaisvauvoista kastettiin yli 90 prosenttia ja 1990-luvullakin yli
88 prosenttia. Viimeisten kymmenen vuoden kuluessa kastettujen määrä
on vähentynyt vauhdikkaammin.
Jyrkintä alamäki on ollut Helsingissä, missä kastettujen vauvojen
osuus on pudonnut kymmenen vuoden aikana 18 prosenttiyksikköä.
Pääkaupungin seurakunnissa kastettiin viime vuonna enää hieman yli
puolet syntyneistä lapsista.
Ristiäiset vähenivät roimasti myös Turussa, missä viime vuonna jäi
kastamatta jo joka kolmas vauva.
– Käsillä on paljon huolestuttavampi ongelma kuin kirkosta eroaminen,
kuvailee kasvatuksen teologi Heikki Arikka Turun ja Kaarinan
seurakuntayhtymästä.
Syöksykierre on kirkolle todellinen uhka.
– Jos trendi jatkuu samana, kirkkoon ei 30 vuoden päästä kuulu enää
kuin puolet väestöstä. Myöhemmin ehkä enää 30–40 prosenttia, Arikka
pohtii.
Helsingissä kurssia yritetään kääntää käytännön toimin. Kirkon
jäsenille syntyneitä vauvoja on muistettu muun muassa cd-levyillä ja
lauluvihkosilla.
– Vauvoille on myös lähetetty henkilökohtaisia vip-kutsuja
tuutulaulukonsertteihin, kertoo tiedottaja Erja Piipponen Helsingin
seurakuntayhtymästä.
Muualla Suomessa ponnistelut ovat olleet vähäisempiä.
– Seurakuntien olisi pitänyt reagoida asiaan aikaisemmin, sanoo
Seurakuntien Lapsityön Keskuksen pääsihteeri Lasse Halme."

http://www.ts.fi/online/kotimaa/217192.html


--- Kertooko tämä uutinen enemmän valtiokirkon vai kristinuskon
kriisistä maasamme?

[Sakari Meinilä]

" Vauvoille on myös lähetetty henkilökohtaisia vip-kutsuja
tuutulaulukonsertteihin"

Aika hauska.
Itse asia on tietysti hyvin surullinen, eli se että suuri Suomen
ev.lut. kirkko enenevässä määrin huolehtii vain jäsenkadosta mutta ei
tahdo ojentautua Jumalan sanan mukaan.

Mutta mitä voimme itse tehdä? Päivittelyhän on aivan hedelmätöntä.

Olen koettanut osaltani vaikuttaa kirjoittelemalla nettiin Raamattua
ja luterilaista uskoa puolustavia juttuja.
Toinen tie olisi mennä mukaan kirkon toimintaan, mutta siinä ainakin
valtakirkon kohdalla tulee nopeasti omantunnon kysymykset vastaan.
Ehkä myös usko muutoksen mahdollisuuteen on liian heikkoa mukaan
menemiseksi (en nyt puhu siis esim. Luther-säätiöstä).

Olen lukenut kuvauksen missä vilpitön yritys vaikuttaa valtakirkon
organisaatioiden kautta kariutui nopeasti kaikkien muiden
vastustukseen.

Ehkä aina vain hyvin pieni osa jäsenistä todella uskoo ja huolestuu
tilanteen kehityksestä, sekä koettaa vaikuttaa omalta vähäiseltä
osaltaan.
Näen tällaisenkin arvokkaana, ikäänkuin uppoavan Titanicin erään
henkilön toimintana joka heitteli tuoleja mereen, jotta edes joku
saisi niistä otteen.
En siis kannata alistumista ja toimimattomuutta - edes valtakirkon ja
-väestön suhteen. Mitä puhunkaan? Nythän on mitä parhaat edellytykset
vaikuttaa: uskonnonvapaus, uudet viestimet, suuri määrä hyvää
apologeettista kirjallisuutta, omakielisemme Raamatut jne, jne.!

Siis miettikäämme mitä voisimme Jumalan avulla tehdä evankeliumin
hyväksi - omalta vähäiseltä osaltamme. Yksikin sielu joka saa avun
toimintamme kautta on arvokas.
Vrt. Paavali: "...pelastaakseni edes muutamia heistä". :)

SM