Uudestisyntyminen evankeliumin sanan kautta
16 views
Skip to first unread message
Luterilainen veli
Oct 22, 2010, 4:55:06 PM10/22/10
to Tunnustukselliset luterilaiset - Confessional Lutherans in Finland
Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?
"...te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan
katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.
Sillä: "kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon
kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee, mutta Herran sana pysyy
iankaikkisesti." Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana
julistettu." 1. Piet. 1:23-25.
"Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme
hänen luotujensa esikoiset." Jaak. 1:18.
"Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään muita kuin
Krispuksen ja Gaiuksen,
niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun nimeeni kastetut.
Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan,
vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei
Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1. Kor. 1:14-17.
"Sillä vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa,
niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin
evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa." 1. Kor. 4:15.
"Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes
Kristus saa muodon teissä," Gal. 4:19.
"Tämähän on evankeliumin saarnan varsinainen tehtävä: syyttää
synneistä ja jakaa syntien anteeksiantamusta ja vanhurskautta
Kristuksen tähden, samoin antaa Pyhä Henki ja iankaikkinen elämä,
jotta syntyisimme uudesti ja tekisimme sitä, mikä hyvää on." (ACA XI
TK-1990 s. 162.)
"Otamme nyt uudestaan puheeksi evankeliumin, joka antaa neuvon ja avun
syntiä vastaan monella eri tavalla, sillä Jumala on armossaan
tuhlailevan rikas: Ensiksikin evankeliumi vaikuttaa suullisena sanana,
kun koko maailmaan julistetaan syntien anteeksiantamus; tämä on
evankeliumin varsinainen virka. Toiseksi se vaikuttaa kasteena.
Kolmanneksi pyhänä alttarin sakramenttina. Neljänneksi avainten
valtana sekä myös veljien keksinäisessä keskustelussa ja rohkaisussa:
"Missä kaksi on kokoontunut..." (Matt. 18:20)." (SA IV TK-1990 s. 274.)
"...te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan
katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.
Sillä: "kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon
kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee, mutta Herran sana pysyy
iankaikkisesti." Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana
julistettu." 1. Piet. 1:23-25.
"Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme
hänen luotujensa esikoiset." Jaak. 1:18.
"Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään muita kuin
Krispuksen ja Gaiuksen,
niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun nimeeni kastetut.
Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan,
vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei
Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1. Kor. 1:14-17.
"Sillä vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa,
niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin
evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa." 1. Kor. 4:15.
"Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes
Kristus saa muodon teissä," Gal. 4:19.
"Tämähän on evankeliumin saarnan varsinainen tehtävä: syyttää
synneistä ja jakaa syntien anteeksiantamusta ja vanhurskautta
Kristuksen tähden, samoin antaa Pyhä Henki ja iankaikkinen elämä,
jotta syntyisimme uudesti ja tekisimme sitä, mikä hyvää on." (ACA XI
TK-1990 s. 162.)
"Otamme nyt uudestaan puheeksi evankeliumin, joka antaa neuvon ja avun
syntiä vastaan monella eri tavalla, sillä Jumala on armossaan
tuhlailevan rikas: Ensiksikin evankeliumi vaikuttaa suullisena sanana,
kun koko maailmaan julistetaan syntien anteeksiantamus; tämä on
evankeliumin varsinainen virka. Toiseksi se vaikuttaa kasteena.
Kolmanneksi pyhänä alttarin sakramenttina. Neljänneksi avainten
valtana sekä myös veljien keksinäisessä keskustelussa ja rohkaisussa:
"Missä kaksi on kokoontunut..." (Matt. 18:20)." (SA IV TK-1990 s. 274.)
Josefus
Oct 23, 2010, 11:20:21 AM10/23/10
to Tunnustukselliset luterilaiset - Confessional Lutherans in Finland
Onko tässä nyt ajatuksena pohtia uudestisyntymisen tematiikkaa
suhteessa kasteeseen, vai mitä?
On 22 loka, 23:55, Luterilainen veli <lutheran_brot...@yahoo.com>
wrote:
suhteessa kasteeseen, vai mitä?
On 22 loka, 23:55, Luterilainen veli <lutheran_brot...@yahoo.com>
wrote:
Luterilainen veli
Oct 23, 2010, 11:45:19 AM10/23/10
to Tunnustukselliset luterilaiset - Confessional Lutherans in Finland
Miksei niinkin. Kasteen merkitys armonvälineenä ja uudestisyntymisen
välikappaleena tosin jo on joltisenkin tunnettu tosiasia. Lähinnä ehkä
kuitenkin pohdittavaksi evankeliumin sanaa uudestisyntymisen
välikappaleena ja ensisijaisena armonvälineenä. Ja mitä Raamattu ja
luterilainen tunnustus näistä siis opettavat? - Nämä kun tuntuvat
nykyään unohtuvan tai jäävän muuten vähän taka-alalle.
armollisin terv. Lv
välikappaleena tosin jo on joltisenkin tunnettu tosiasia. Lähinnä ehkä
kuitenkin pohdittavaksi evankeliumin sanaa uudestisyntymisen
välikappaleena ja ensisijaisena armonvälineenä. Ja mitä Raamattu ja
luterilainen tunnustus näistä siis opettavat? - Nämä kun tuntuvat
nykyään unohtuvan tai jäävän muuten vähän taka-alalle.
armollisin terv. Lv
Josefus
Oct 24, 2010, 2:13:00 PM10/24/10
to Tunnustukselliset luterilaiset - Confessional Lutherans in Finland
Eikös se mene niin, että usko pelastaa vain välineenä, ei itsessään.
Tällöin uskolla täytyy olla jokin kohde johon se tarttuu ja kasteessa
luvattu syntien anteeksiantamus käynee tällaisesta kohteesta, vai
kuinka? Muutoinhan käy herkästi niin, että teemme sinänsä ihan aidosta
Jumalan antamasta uskostakin oman tekomme, johon perustamme syntiemme
anteeksiantamuksen.
On 23 loka, 18:45, Luterilainen veli <lutheran_brot...@yahoo.com>
wrote:
Tällöin uskolla täytyy olla jokin kohde johon se tarttuu ja kasteessa
luvattu syntien anteeksiantamus käynee tällaisesta kohteesta, vai
kuinka? Muutoinhan käy herkästi niin, että teemme sinänsä ihan aidosta
Jumalan antamasta uskostakin oman tekomme, johon perustamme syntiemme
anteeksiantamuksen.
On 23 loka, 18:45, Luterilainen veli <lutheran_brot...@yahoo.com>
wrote:
Luterilainen veli
Oct 24, 2010, 4:15:36 PM10/24/10
to Tunnustukselliset luterilaiset - Confessional Lutherans in Finland
Niinpä. Kristuksen ansaitsema syntien anteeksiantamus. Ja eikä
ainoastaan kaste vaan myös suullinen evankeliumin sana, kuten
ehtoollinenkin, tämän meille tuovat uskon kautta omistettavaksi.
Jumalahan on armossaan suorastaan tuhlailevan rikas.
ainoastaan kaste vaan myös suullinen evankeliumin sana, kuten
ehtoollinenkin, tämän meille tuovat uskon kautta omistettavaksi.
Jumalahan on armossaan suorastaan tuhlailevan rikas.
Josefus
Oct 24, 2010, 11:14:37 PM10/24/10
to Tunnustukselliset luterilaiset - Confessional Lutherans in Finland
Funtsin edelleen ja sanoisin ja sanonkin, että usko ei voi luottaa
itseensä ja ajatella, että nyt minä olen uudestisyntynyt, kun minä
uskolla luotan evankeliumiin. Ei, vaan usko luottaa ainoastaan Jumalan
tekoon, eli siihen , että minä olen uudestisyntynyt, koska kasteessa
on niin tapahtunut, jossa siitä on lupaus. Jos siis jollakin on kyllä
usko, mutta häntä ei vielä ole kastettu, niin eikö tällainen henkilö
hakeutuisi mielellään kasteelle, jossa on lupaus syntien
anteeksiantamuksesta. Jos hän näet ei niin tekisi, niin silloinhan hän
luottaisi uskoonsa, eikä Jumalan tekoon. Jos nyt joku siis sanoisi,
että hän luottaa uskosta evankeliumin kautta tapahtuneeseen
uudestisyntymiseensä ilman kastetta, niin eikö hän silloin itse
asiassa luottaisi uskoonsa, jolloin usko ei olisikaan fides directa,
vaan fides reflexa? Ja eikö tässä myös tapahtuisi ns. gerhardilainen
harha, jossa luotettaisiin, että uskon kohde on vain Kristuksen ansio
sinä hyvänä (bonum iustificum), joka vanhurskauttaa, eikä syntien
anteeksiantamus?
On 24 loka, 23:15, Luterilainen veli <lutheran_brot...@yahoo.com>
wrote:
itseensä ja ajatella, että nyt minä olen uudestisyntynyt, kun minä
uskolla luotan evankeliumiin. Ei, vaan usko luottaa ainoastaan Jumalan
tekoon, eli siihen , että minä olen uudestisyntynyt, koska kasteessa
on niin tapahtunut, jossa siitä on lupaus. Jos siis jollakin on kyllä
usko, mutta häntä ei vielä ole kastettu, niin eikö tällainen henkilö
hakeutuisi mielellään kasteelle, jossa on lupaus syntien
anteeksiantamuksesta. Jos hän näet ei niin tekisi, niin silloinhan hän
luottaisi uskoonsa, eikä Jumalan tekoon. Jos nyt joku siis sanoisi,
että hän luottaa uskosta evankeliumin kautta tapahtuneeseen
uudestisyntymiseensä ilman kastetta, niin eikö hän silloin itse
asiassa luottaisi uskoonsa, jolloin usko ei olisikaan fides directa,
vaan fides reflexa? Ja eikö tässä myös tapahtuisi ns. gerhardilainen
harha, jossa luotettaisiin, että uskon kohde on vain Kristuksen ansio
sinä hyvänä (bonum iustificum), joka vanhurskauttaa, eikä syntien
anteeksiantamus?
On 24 loka, 23:15, Luterilainen veli <lutheran_brot...@yahoo.com>
wrote:
Luterilainen veli
Oct 30, 2010, 11:23:59 AM10/30/10
to Tunnustukselliset luterilaiset - Confessional Lutherans in Finland
Hyvä Josefus,
Yritätkö sanoa, ettei evankeliumin sana olisi uudestisyntymisen
välikappale vaan ainoastaan kasteen sakramentti?
yst.t.Lv
Yritätkö sanoa, ettei evankeliumin sana olisi uudestisyntymisen
välikappale vaan ainoastaan kasteen sakramentti?
yst.t.Lv
Josefus
Oct 31, 2010, 2:37:03 AM10/31/10
to Tunnustukselliset luterilaiset - Confessional Lutherans in Finland
Yritän sanoa miksi uudestisyntyminen on sijoitettava kasteeseen, jotta
emme joutuisi hurmahenkien tavoin perustamaan pelastustamme uskoon.
Kasteessahan minun syntini pestään pois henkilökohtaisesti näkyvällä
tavalla, jota ei tapahdu evankeliumin sanan kautta. Kastehan on
perinteisesti luterilaisuudessa ymmärretty vihkimyksen (initaation)
sakramentiksi, jossa Jumala näkyvällä tavalla ottaa ihmisen
lapsekseen.
On 30 loka, 17:23, Luterilainen veli <lutheran_brot...@yahoo.com>
wrote:
emme joutuisi hurmahenkien tavoin perustamaan pelastustamme uskoon.
Kasteessahan minun syntini pestään pois henkilökohtaisesti näkyvällä
tavalla, jota ei tapahdu evankeliumin sanan kautta. Kastehan on
perinteisesti luterilaisuudessa ymmärretty vihkimyksen (initaation)
sakramentiksi, jossa Jumala näkyvällä tavalla ottaa ihmisen
lapsekseen.
On 30 loka, 17:23, Luterilainen veli <lutheran_brot...@yahoo.com>
wrote:
Luterilainen veli
Oct 31, 2010, 5:57:12 PM10/31/10
to Tunnustukselliset luterilaiset - Confessional Lutherans in Finland
Hyvä Josefus,
Otin tämän kysymyksen esiin, koska Jumalan sanaan ja luterilaiseen
tunnustukseen perustuva puhdasoppinen luterilainen opetus on tässä
asiassa käsittääkseni yleisesti hämärtynyt, niidenkin keskuudessa,
jotka haluaisivat olla luterilaisia. Sen takia tätä kysymystä sietäisi
ennakkoluulottomasti tutkia.
Kuten aiemmin totesin, tässä ei vähimmässäkään määrin kiistetä eikä
kyseenalaisteta sitä, että kaste uudestisynnyttää tai kasteessa
tapahtuu uudestisyntyminen. Sen sijaan käsitys, jonka mukaan vain ja
ainoastaan kaste uudestisynnyttäisi, torjutaan Jumalan sanan ja
luterilaisen tunnustuksen vastaisena. Vastoin tällaisia
harhakäsityksiä puolustetaan Jumalan sanan ja luterilaisen
tunnustuksen perusteella kristillistä oppia, jonka mukaan evankeliumin
sana kaikissa muodoissaan on tehollinen, voimallinen ja vaikuttava
armonväline ja uudestisyntymisen välikappale, jolla on sama
uudestisynnyttävä voima ja vaikutus kuin kasteellakin ja joka
hengellisesti ei anna ihmiselle sen vähempää kuin kastekaan, nimittäin
syntien anteeksiantamuksen, elämän ja autuuden.
Se, joka sydämessään uskoo omalle kohdalleen evankeliumin Kristuksen
ansaitsemasta syntien anteeksiantamuksesta kirjoitetun ja luetun tai
puhutun ja kuullun Jumalan sanan kautta ja perusteella, on
todellisesti uudestisyntynyt, olipa hänet vielä kastettu tai ei.
Tällainen ihminen ei tämän perusteella todellakaan ole mikään
hurmahenki, päinvastoin, eikä hänen uskonsa kohde tällöin tietenkään
ole hänen oma uskomisensa. Onhan evankeliumin sanakin toki ulkonaista.
Hän tukeutuu uskollisen Jumalan luotettavaan ja erehtymättömään
lupaukseen ja Hänen pyhään ja kallisarvoiseen sanaansa, joka ei
koskaan, ei vähimmässäkään määrin milloinkaan raukea eikä katoa, vaan
pysyy aina ja ikuisesti. Vähentääkö tämä mitenkään kasteen
välttämättömyyttä ja merkitystä armonvälineenä?
Kun tunnustuksensa mukaiset luterilaiset esim. puolustavat kastetta
hurmahenkiä vastaan, jotka kieltävät Jumalan toimivan ja vaikuttavan
armonvälineiden kautta, eivät he tietenkään näin tehdessään saata
kieltää tai edes vähätellä muita armonvälineitä, tässä tapauksessa
evankeliumin sanaa, ja kaventaa Jumalan armoa ja evankeliumia ja
loukata näin toisaalla Jumalan pyhää sanaa ja luterilaista tunnustusta
vastaan.
Jotka vastoin Jumalan selvää ilmoitusta riistävät evankeliumin sanalta
sen uudestisynnyttävän voiman ja vaikutuksen ja omistavat tämän vain
kasteelle eivät nähdäkseni ole käsityksessään täysin johdonmukaisia.
Eikö juuri Jumalan sana ole kasteessakin olennaisin asia, joka juuri
tekee siitä armonvälineen? Ilman kastetta koskevaa Jumalan sanaa ja
lupausta, vesi ei ole mikään kaste, vaan pelkkää vettä. Kasteenkin
kohdalla uskon on tartuttava Jumalan sanaan, nimittäin siihen sanaan,
jonka Jumala kasteeseen liittää.
Vähän katekismuksen mukaan "Kaste vaikuttaa syntien anteeksisaamisen,
vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen
autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin
ne kuuluvat." - Mutta mitä evankeliumin sana antaa vähemmän kuin tämä?
Eikö evankeliumin sanan kautta muka saada syntejä anteeksi, vapauduta
kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä saada iankaikkista autuutta, kun
Jumalan sanan uskon kautta omistetaan? Saadaanpa hyvinkin. "Te olette
jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut." (Joh.
15:3.)
Mitään sen suurempaa hengellistä siunausta kuin mitä evankeliumin sana
antaa ei kasteeseen Jumalan sanan ja luterilaisen tunnustuksen
perusteella näyttäisi sisältyvän. Esim. näkyvien tai muiden
ulkonaisten vaikutusten liittäminen sakramentteihin erotuksena
evankeliumin sanasta, taas olisi hurmahenkisyyttä, koskapa sellainen
ei perustu Jumalan ilmoitukseen. Lisäksi yksityisripin yhteydessä
julistetun synninpäästön yhteydessä evankeliumin sana on myös yhtä
henkilökohtainen evankeliumin muoto kuin kastekin.
Sakramentit, kaste ja ehtoollinen, eroavat evankeliumin sanasta toki
siinä, että niissä Jumala sana ja lupaus on yhdistetty näkyvään
aineeseen. Eroja on toki myös sakramenttien välillä: kaste toimitetaan
vain kerran, kun taas ehtoollista nautitaan useasti. Armonvälineiden
käyttöön liittyy Raamatussa märiteltyjä eroavuuksia, mutta itse lahja
on niissä olemukseltaan nähdäkseen tismalleen sama, vaikka
käärepapereissa onkin eroja. Se, että Jumala lahjoittaa evankeliuminsa
anteeksiantamuksesta usealla tavalla osoittaa, että Hän todella on
armossaan tuhlailevaisen rikas ja haluaa meille vakuuttaa
armollisuuttaan. Miksi siis oman viisautemme sokaisemina kieltäisimme
tai rajoittaisimme tätä Hänen armollisuuttaan meitä syntisiä kohtaan?
Armollisin terveisin: Luterilainen veli
Otin tämän kysymyksen esiin, koska Jumalan sanaan ja luterilaiseen
tunnustukseen perustuva puhdasoppinen luterilainen opetus on tässä
asiassa käsittääkseni yleisesti hämärtynyt, niidenkin keskuudessa,
jotka haluaisivat olla luterilaisia. Sen takia tätä kysymystä sietäisi
ennakkoluulottomasti tutkia.
Kuten aiemmin totesin, tässä ei vähimmässäkään määrin kiistetä eikä
kyseenalaisteta sitä, että kaste uudestisynnyttää tai kasteessa
tapahtuu uudestisyntyminen. Sen sijaan käsitys, jonka mukaan vain ja
ainoastaan kaste uudestisynnyttäisi, torjutaan Jumalan sanan ja
luterilaisen tunnustuksen vastaisena. Vastoin tällaisia
harhakäsityksiä puolustetaan Jumalan sanan ja luterilaisen
tunnustuksen perusteella kristillistä oppia, jonka mukaan evankeliumin
sana kaikissa muodoissaan on tehollinen, voimallinen ja vaikuttava
armonväline ja uudestisyntymisen välikappale, jolla on sama
uudestisynnyttävä voima ja vaikutus kuin kasteellakin ja joka
hengellisesti ei anna ihmiselle sen vähempää kuin kastekaan, nimittäin
syntien anteeksiantamuksen, elämän ja autuuden.
Se, joka sydämessään uskoo omalle kohdalleen evankeliumin Kristuksen
ansaitsemasta syntien anteeksiantamuksesta kirjoitetun ja luetun tai
puhutun ja kuullun Jumalan sanan kautta ja perusteella, on
todellisesti uudestisyntynyt, olipa hänet vielä kastettu tai ei.
Tällainen ihminen ei tämän perusteella todellakaan ole mikään
hurmahenki, päinvastoin, eikä hänen uskonsa kohde tällöin tietenkään
ole hänen oma uskomisensa. Onhan evankeliumin sanakin toki ulkonaista.
Hän tukeutuu uskollisen Jumalan luotettavaan ja erehtymättömään
lupaukseen ja Hänen pyhään ja kallisarvoiseen sanaansa, joka ei
koskaan, ei vähimmässäkään määrin milloinkaan raukea eikä katoa, vaan
pysyy aina ja ikuisesti. Vähentääkö tämä mitenkään kasteen
välttämättömyyttä ja merkitystä armonvälineenä?
Kun tunnustuksensa mukaiset luterilaiset esim. puolustavat kastetta
hurmahenkiä vastaan, jotka kieltävät Jumalan toimivan ja vaikuttavan
armonvälineiden kautta, eivät he tietenkään näin tehdessään saata
kieltää tai edes vähätellä muita armonvälineitä, tässä tapauksessa
evankeliumin sanaa, ja kaventaa Jumalan armoa ja evankeliumia ja
loukata näin toisaalla Jumalan pyhää sanaa ja luterilaista tunnustusta
vastaan.
Jotka vastoin Jumalan selvää ilmoitusta riistävät evankeliumin sanalta
sen uudestisynnyttävän voiman ja vaikutuksen ja omistavat tämän vain
kasteelle eivät nähdäkseni ole käsityksessään täysin johdonmukaisia.
Eikö juuri Jumalan sana ole kasteessakin olennaisin asia, joka juuri
tekee siitä armonvälineen? Ilman kastetta koskevaa Jumalan sanaa ja
lupausta, vesi ei ole mikään kaste, vaan pelkkää vettä. Kasteenkin
kohdalla uskon on tartuttava Jumalan sanaan, nimittäin siihen sanaan,
jonka Jumala kasteeseen liittää.
Vähän katekismuksen mukaan "Kaste vaikuttaa syntien anteeksisaamisen,
vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen
autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin
ne kuuluvat." - Mutta mitä evankeliumin sana antaa vähemmän kuin tämä?
Eikö evankeliumin sanan kautta muka saada syntejä anteeksi, vapauduta
kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä saada iankaikkista autuutta, kun
Jumalan sanan uskon kautta omistetaan? Saadaanpa hyvinkin. "Te olette
jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut." (Joh.
15:3.)
Mitään sen suurempaa hengellistä siunausta kuin mitä evankeliumin sana
antaa ei kasteeseen Jumalan sanan ja luterilaisen tunnustuksen
perusteella näyttäisi sisältyvän. Esim. näkyvien tai muiden
ulkonaisten vaikutusten liittäminen sakramentteihin erotuksena
evankeliumin sanasta, taas olisi hurmahenkisyyttä, koskapa sellainen
ei perustu Jumalan ilmoitukseen. Lisäksi yksityisripin yhteydessä
julistetun synninpäästön yhteydessä evankeliumin sana on myös yhtä
henkilökohtainen evankeliumin muoto kuin kastekin.
Sakramentit, kaste ja ehtoollinen, eroavat evankeliumin sanasta toki
siinä, että niissä Jumala sana ja lupaus on yhdistetty näkyvään
aineeseen. Eroja on toki myös sakramenttien välillä: kaste toimitetaan
vain kerran, kun taas ehtoollista nautitaan useasti. Armonvälineiden
käyttöön liittyy Raamatussa märiteltyjä eroavuuksia, mutta itse lahja
on niissä olemukseltaan nähdäkseen tismalleen sama, vaikka
käärepapereissa onkin eroja. Se, että Jumala lahjoittaa evankeliuminsa
anteeksiantamuksesta usealla tavalla osoittaa, että Hän todella on
armossaan tuhlailevaisen rikas ja haluaa meille vakuuttaa
armollisuuttaan. Miksi siis oman viisautemme sokaisemina kieltäisimme
tai rajoittaisimme tätä Hänen armollisuuttaan meitä syntisiä kohtaan?
Armollisin terveisin: Luterilainen veli
Luterilainen veli
Oct 31, 2010, 6:28:53 PM10/31/10
to Tunnustukselliset luterilaiset - Confessional Lutherans in Finland
Hei vielä Josefus,
On 24 loka, 20:13, Josefus <arttukivi...@gmail.com> wrote:
> Eikös se mene niin, että usko pelastaa vain välineenä, ei itsessään.
- Tässä täsmentäisin vielä hiukan uskon merkitystä pelastuksessa, jos
sanotaan, että "usko pelastaa". On näet vallalla sellaisiakin
käsityksia, joissa usko esitetään pelastuksen ehtona, mitä näkemystä
ymmärtääkseni et halua tässä suinkaan edistää.
Jos esittäisimme uskon pelastuksen ehdoksi, olisi nähdäkseni ilmeistä,
ettei uskoa tällöin ymmärrettäisi oikein luterilaisittain pelkkänä
välineenä, ikään kuin tyhjänä kätenä, joka ainoastaan ottaa vastaan
tarjotun lahjan. Uskohan on aina tarttumistoiminto. Välineenä usko
taas on vastakohta kaikelle, mikä on lain tekoa, eikä siitä näin ollen
nähdäkseni sovi puhua minään ehtona.
Jos sanomme, että usko pelastaa, tarkoitamme ja tarvittaessa
tarkennamme, että se pelastaa kohteensa tähden, ei itsessään. Uskon
kohde on pelastuksen kannalta ratkaiseva asia. Pelastavan uskon kohde
on meidän ulkopuolellamme oleva Kristus mutta nimenomaan Kristus
sijaishyvityksen suorittajana, Vapahtajana, toisin sanoen evankeliumi,
joka Kristuksen hyvitystekoineen meille uskottavaksi välittää.
yst.t.Lv
On 24 loka, 20:13, Josefus <arttukivi...@gmail.com> wrote:
> Eikös se mene niin, että usko pelastaa vain välineenä, ei itsessään.
sanotaan, että "usko pelastaa". On näet vallalla sellaisiakin
käsityksia, joissa usko esitetään pelastuksen ehtona, mitä näkemystä
ymmärtääkseni et halua tässä suinkaan edistää.
Jos esittäisimme uskon pelastuksen ehdoksi, olisi nähdäkseni ilmeistä,
ettei uskoa tällöin ymmärrettäisi oikein luterilaisittain pelkkänä
välineenä, ikään kuin tyhjänä kätenä, joka ainoastaan ottaa vastaan
tarjotun lahjan. Uskohan on aina tarttumistoiminto. Välineenä usko
taas on vastakohta kaikelle, mikä on lain tekoa, eikä siitä näin ollen
nähdäkseni sovi puhua minään ehtona.
Jos sanomme, että usko pelastaa, tarkoitamme ja tarvittaessa
tarkennamme, että se pelastaa kohteensa tähden, ei itsessään. Uskon
kohde on pelastuksen kannalta ratkaiseva asia. Pelastavan uskon kohde
on meidän ulkopuolellamme oleva Kristus mutta nimenomaan Kristus
sijaishyvityksen suorittajana, Vapahtajana, toisin sanoen evankeliumi,
joka Kristuksen hyvitystekoineen meille uskottavaksi välittää.
yst.t.Lv
Josefus
Nov 1, 2010, 9:43:21 AM11/1/10
to Tunnustukselliset luterilaiset - Confessional Lutherans in Finland
Enhän minä ole kieltänyt sanasta tapahtuvaa uudestisyntymistä, olen
vain korostanut kastetta, jotta usko voisi olla fides directa, ei
fides reflexa, johon liittyy tietoisuus. Kun joku on uskonut
evankeliumin sanasta, mutta häntä ei ole kastettu ja häneltä kysytään,
mistä hän tietää uskonsa olevan aitoa, niin hänen on vaikea vastata
vetoamatta johonkin subjektiiviseen kokemukseen. Sen sijaan kastettu
voi aina vedota Jumalan tekoon kasteeseensa sekä itselleen, että
toisille.
On 1 marras, 00:28, Luterilainen veli <lutheran_brot...@yahoo.com>
wrote:
vain korostanut kastetta, jotta usko voisi olla fides directa, ei
fides reflexa, johon liittyy tietoisuus. Kun joku on uskonut
evankeliumin sanasta, mutta häntä ei ole kastettu ja häneltä kysytään,
mistä hän tietää uskonsa olevan aitoa, niin hänen on vaikea vastata
vetoamatta johonkin subjektiiviseen kokemukseen. Sen sijaan kastettu
voi aina vedota Jumalan tekoon kasteeseensa sekä itselleen, että
toisille.
On 1 marras, 00:28, Luterilainen veli <lutheran_brot...@yahoo.com>
wrote:
Luterilainen veli
Nov 6, 2010, 4:58:00 PM11/6/10
to Tunnustukselliset luterilaiset - Confessional Lutherans in Finland
Hyvä Josefus,
Kiitos tarkennuksesta. Jos ymmärrän ainakaan tarkoituksesi ei ole
kieltää evankeliumin sanan kautta tapahtuvaa uudestisyntymistä. Se on
tärkeä asia. Epäilys kuitenkin heräsi sikäli kuin ollaan sillä
kannalla, että ne, jotka uskovat Kristukseen Vapahtajanaan pelkän
evankeliumin sanan kautta, eivät omaisi fides directaa vaan ainoastaan
fides reflexan.
Jotta tietäisimme, mitä luterilaiset termeillä "fides directa" ja
"fides reflexa" tarkoittavat, lienee syytä lainata puhdasoppista
luterilaista dogmaatikkoa Fr. Pieperiä:
"Fides directalla he [luterilaiset teologit] tarkoittavat uskoa, joka
kohdistuu suoraan evankeliumin lupauksessa tarjottuun syntien
anteeksiantamukseen ja tarttuu siihen. Fides reflexalla he
tarkoittavat uskoa sikäli kuin se tekee itsestänsä tarkastelun kohteen
ja havaitsee olemassaolonsa vaikutuksistaan ja hedelmistään. Usko ei
ole Jumalan armon omistamisen väline kuitenkaan fides reflexana, vaan
ainoastaan fides directana, toisin sanoen todellisena tarttumisena
evankeliumissa tarjottuun syntien anteeksiantamukseen." (Kristillinen
Dogmatiikka. Lyh. J.T. Müller, suom. H. Koskenniemi. 2. uud. SLEY-
kirjat 1995, s. 342.)
Kun käsitteiden sisältö on tämä ja jos samanaikaisesti oletetaan,
ettei fides directa olisi mahdollinen pelkän evankeliumin sanan
kautta, se on yhtä kuin kieltää uudestisyntyminen evankeliumin sanan
kautta. Pelastavan uskon syntyminen ja uudestisyntyminen ovat näet
yksi ja sama asia. Ei ole toista ilman toista.
Kuten Pieper sitaatista näemme luterilaisen käsityksen mukaan
ainoastaan fides directa on pelastavaa uskoa. Niinpä hänellä, joka
todella on uudestisyntynyt, välttämättä on fides directa ellei ole
tätä pelastavaa uskoaan menettänyt. Jolla ei ole fides directaa,
hänellä ei pelastavaa uskoakaan vaan hänen on pelastuakseen
uudestisynnyttävä.
Tunnustukselleen uskollisen luterilaisen ja Jumalan sanaan perustuvan
opetuksen mukaan tämä uudestisyntyminen, toisin sanoen, pelastavan
fides reflecta -uskon saaminen, tapahtuu yhtä hyvin kasteen kuin
evankeliumin sanankin kautta.
Toistan vielä, että evankenkeliumin sana, niin kirjoitettuna ja
luettuna kuin puhuttuna ja kuultunakin, käsittävät evankeliumin
lupauksen syntien anteeksiantamuksesta, johon pelastava fides reflecta
-usko juuri tarttuu ja turvautuu.
Armollisin terveisin: Lv
Kiitos tarkennuksesta. Jos ymmärrän ainakaan tarkoituksesi ei ole
kieltää evankeliumin sanan kautta tapahtuvaa uudestisyntymistä. Se on
tärkeä asia. Epäilys kuitenkin heräsi sikäli kuin ollaan sillä
kannalla, että ne, jotka uskovat Kristukseen Vapahtajanaan pelkän
evankeliumin sanan kautta, eivät omaisi fides directaa vaan ainoastaan
fides reflexan.
Jotta tietäisimme, mitä luterilaiset termeillä "fides directa" ja
"fides reflexa" tarkoittavat, lienee syytä lainata puhdasoppista
luterilaista dogmaatikkoa Fr. Pieperiä:
"Fides directalla he [luterilaiset teologit] tarkoittavat uskoa, joka
kohdistuu suoraan evankeliumin lupauksessa tarjottuun syntien
anteeksiantamukseen ja tarttuu siihen. Fides reflexalla he
tarkoittavat uskoa sikäli kuin se tekee itsestänsä tarkastelun kohteen
ja havaitsee olemassaolonsa vaikutuksistaan ja hedelmistään. Usko ei
ole Jumalan armon omistamisen väline kuitenkaan fides reflexana, vaan
ainoastaan fides directana, toisin sanoen todellisena tarttumisena
evankeliumissa tarjottuun syntien anteeksiantamukseen." (Kristillinen
Dogmatiikka. Lyh. J.T. Müller, suom. H. Koskenniemi. 2. uud. SLEY-
kirjat 1995, s. 342.)
Kun käsitteiden sisältö on tämä ja jos samanaikaisesti oletetaan,
ettei fides directa olisi mahdollinen pelkän evankeliumin sanan
kautta, se on yhtä kuin kieltää uudestisyntyminen evankeliumin sanan
kautta. Pelastavan uskon syntyminen ja uudestisyntyminen ovat näet
yksi ja sama asia. Ei ole toista ilman toista.
Kuten Pieper sitaatista näemme luterilaisen käsityksen mukaan
ainoastaan fides directa on pelastavaa uskoa. Niinpä hänellä, joka
todella on uudestisyntynyt, välttämättä on fides directa ellei ole
tätä pelastavaa uskoaan menettänyt. Jolla ei ole fides directaa,
hänellä ei pelastavaa uskoakaan vaan hänen on pelastuakseen
uudestisynnyttävä.
Tunnustukselleen uskollisen luterilaisen ja Jumalan sanaan perustuvan
opetuksen mukaan tämä uudestisyntyminen, toisin sanoen, pelastavan
fides reflecta -uskon saaminen, tapahtuu yhtä hyvin kasteen kuin
evankeliumin sanankin kautta.
Toistan vielä, että evankenkeliumin sana, niin kirjoitettuna ja
luettuna kuin puhuttuna ja kuultunakin, käsittävät evankeliumin
lupauksen syntien anteeksiantamuksesta, johon pelastava fides reflecta
-usko juuri tarttuu ja turvautuu.
Armollisin terveisin: Lv
Message has been deleted
Josefus
Nov 11, 2010, 12:48:35 PM11/11/10
to Tunnustukselliset luterilaiset - Confessional Lutherans in Finland
Kun on kysymyksessä aikuisena uskoon tullut henkilö, mutta ei vielä
kastettu, hän ei voi todistella uskon olemassaoloa muuten kuin
tietoisena fides reflektana, uskona johon sisältyy tietoisuus. Hän
voi esim. sanoa uskovansa, koska hän tekee tunteistaan
sellaisen johtopäätöksen, koska hän on asiasta vakuuttunut jne., mutta
voiko hän jättäytyä tällaisen uskon varaan, vai velvoittaako joku
häntä hakemaan turvan Jumalan teosta?
Luther kirjoittaa:
”On totta, että kasteeseen on uskottava, mutta uskon varaan ei
kenenkään pidä itseään kastattaa. On aivan eri asia olla uskossa kuin
jättäytyä uskon varaan ja kastattaa itsensä sen varaan. Joka kastattaa
itsensä uskon varaan, hän ei ole ainoastaan epävarma, vaan myös
epäjumalanpalvelija ja jumalankieltäjä. Sillä hän luottaa ja rakentaa
itsensä varaan, nimittäin sen lahjan varaan, jonka Jumala on hänelle
antanut, eikä yksin Jumalan sanan varaan. Hän tekee samoin kuin
sellainen, joka rakentaa ja luottaa omaan voimaansa, rikkauteensa,
valtaansa, viisauteensa, pyhyyteensä, vaikka nekin kaikki ovat Jumalan
hänelle antamia lahjoja.”
WA 26, 165.
Minusta vasta kasteen jälkeen hän voi todella turvautua Jumalan
tekoon, eikä hänen tarvitse hurmahenkien tavoin jättäytyä uskonsa
varaan. Siksi aikuisenkin on tuiki tärkeää mennä kasteelle.
On 6 marras, 22:58, Luterilainen veli <lutheran_brot...@yahoo.com>
wrote:
kastettu, hän ei voi todistella uskon olemassaoloa muuten kuin
tietoisena fides reflektana, uskona johon sisältyy tietoisuus. Hän
voi esim. sanoa uskovansa, koska hän tekee tunteistaan
sellaisen johtopäätöksen, koska hän on asiasta vakuuttunut jne., mutta
voiko hän jättäytyä tällaisen uskon varaan, vai velvoittaako joku
häntä hakemaan turvan Jumalan teosta?
Luther kirjoittaa:
”On totta, että kasteeseen on uskottava, mutta uskon varaan ei
kenenkään pidä itseään kastattaa. On aivan eri asia olla uskossa kuin
jättäytyä uskon varaan ja kastattaa itsensä sen varaan. Joka kastattaa
itsensä uskon varaan, hän ei ole ainoastaan epävarma, vaan myös
epäjumalanpalvelija ja jumalankieltäjä. Sillä hän luottaa ja rakentaa
itsensä varaan, nimittäin sen lahjan varaan, jonka Jumala on hänelle
antanut, eikä yksin Jumalan sanan varaan. Hän tekee samoin kuin
sellainen, joka rakentaa ja luottaa omaan voimaansa, rikkauteensa,
valtaansa, viisauteensa, pyhyyteensä, vaikka nekin kaikki ovat Jumalan
hänelle antamia lahjoja.”
WA 26, 165.
Minusta vasta kasteen jälkeen hän voi todella turvautua Jumalan
tekoon, eikä hänen tarvitse hurmahenkien tavoin jättäytyä uskonsa
varaan. Siksi aikuisenkin on tuiki tärkeää mennä kasteelle.
On 6 marras, 22:58, Luterilainen veli <lutheran_brot...@yahoo.com>
wrote:
Luterilainen veli
Nov 12, 2010, 2:20:45 PM11/12/10
to Tunnustukselliset luterilaiset - Confessional Lutherans in Finland
Hyvä Josefus,
Evankeliumin sana on todellakin ensisijainen armonväline aikuisten
kohdalla. Niinpä luterilaisen kirkonkin käytäntönä on kastaa vain
sellaisia aikuisia, jotka ovat edeltävän evankeliumin sana julistuksen
kautta tulleet uskoon.
Jos aikuisena evankeliumin sanan kautta uskoon tullut ihminen on
todellakin tullut pelastavaan uskoon, hänen pelastavan uskonsa
kohteena välttämättä on Jumalan teko, Kristuksen ansaitsema syntien
anteeksiantamus. Vaikkakin pelastava uskokin on yksinomaan Jumalan
teko itse tämä uskominen tai tietoisuus uskomisesta ei siltikään ole
pelastavan uskon kohde.
Usko on väline, ns. tarttumistoiminto, joka ei pelasta itsessään, vaan
kohteensa tähden. Pelastuksen kannalta olennaista on uskon kohde. Tämä
on ensiarvoisen kallis asia jokaiselle hengellisissä taisteluissa
kipuilevalle kristitylle, jota epäilykset kiusaavat ja jonka tunteet
ja kokemukset todistavat kaikesta muusta kuin Jumalan armosta ja
laupeudesta. Oikea usko on aina turvautumista Jumalan sanaan, jonka
usko laittaa epäilyksiä, tunteita, kokemuksia ja jopa koko maailmaa
vastaan.
Se, kuinka tietoinen ihminen sitten on omasta uskomisestaan, ei siis
sinänsä ole ratkaisevaa pelastumisen kannalta, ei kuitenkaan niin
ymmärtäen, että olisi merkityksetöntä, onko ihminen tietoinen
uskostaan vai ei. Onpa esitetty jopa niinkin, että eräs elävän uskon
tunnuspiirteistä olisi se, että sitä kiusataan epäilyksillä, ehkäpä
juuri sen takia, ettei perustettaisi omaan uskomiseen tai
tuntemuksiin.
Epäilemättä Jumala kuitenkin tahtoo vahvistaa kristittyjensä uskoa
epäilyksiä vastaan ja myös niin, että heillä olisi varmuus
pelastuksestaan. Niinpä Hän suuressa hyvyydessään on evankeliumin
sanan lisäksi säätänyt Kristuksen ansaitseman armon välikappaleiksi
myös kasteen ja ehtoollisen sakramentit, joissa Hän myös näkyvien
merkkien kautta ja myötä antaa meille Kristuksen ansaitseman syntien
anteeksiantamuksen. Näitä sakramentteja, samoin kuin evankeliumin
sanaakin, Jumala on myös käskemällä käskenyt kristittyjensä ahkerasti
käyttää, niistä yhtäkään armonvälinettä laiminlyömättä tai
väheksymättä.
armoterv. Lv
Josefus kirjoitti:
Evankeliumin sana on todellakin ensisijainen armonväline aikuisten
kohdalla. Niinpä luterilaisen kirkonkin käytäntönä on kastaa vain
sellaisia aikuisia, jotka ovat edeltävän evankeliumin sana julistuksen
kautta tulleet uskoon.
Jos aikuisena evankeliumin sanan kautta uskoon tullut ihminen on
todellakin tullut pelastavaan uskoon, hänen pelastavan uskonsa
kohteena välttämättä on Jumalan teko, Kristuksen ansaitsema syntien
anteeksiantamus. Vaikkakin pelastava uskokin on yksinomaan Jumalan
teko itse tämä uskominen tai tietoisuus uskomisesta ei siltikään ole
pelastavan uskon kohde.
Usko on väline, ns. tarttumistoiminto, joka ei pelasta itsessään, vaan
kohteensa tähden. Pelastuksen kannalta olennaista on uskon kohde. Tämä
on ensiarvoisen kallis asia jokaiselle hengellisissä taisteluissa
kipuilevalle kristitylle, jota epäilykset kiusaavat ja jonka tunteet
ja kokemukset todistavat kaikesta muusta kuin Jumalan armosta ja
laupeudesta. Oikea usko on aina turvautumista Jumalan sanaan, jonka
usko laittaa epäilyksiä, tunteita, kokemuksia ja jopa koko maailmaa
vastaan.
Se, kuinka tietoinen ihminen sitten on omasta uskomisestaan, ei siis
sinänsä ole ratkaisevaa pelastumisen kannalta, ei kuitenkaan niin
ymmärtäen, että olisi merkityksetöntä, onko ihminen tietoinen
uskostaan vai ei. Onpa esitetty jopa niinkin, että eräs elävän uskon
tunnuspiirteistä olisi se, että sitä kiusataan epäilyksillä, ehkäpä
juuri sen takia, ettei perustettaisi omaan uskomiseen tai
tuntemuksiin.
Epäilemättä Jumala kuitenkin tahtoo vahvistaa kristittyjensä uskoa
epäilyksiä vastaan ja myös niin, että heillä olisi varmuus
pelastuksestaan. Niinpä Hän suuressa hyvyydessään on evankeliumin
sanan lisäksi säätänyt Kristuksen ansaitseman armon välikappaleiksi
myös kasteen ja ehtoollisen sakramentit, joissa Hän myös näkyvien
merkkien kautta ja myötä antaa meille Kristuksen ansaitseman syntien
anteeksiantamuksen. Näitä sakramentteja, samoin kuin evankeliumin
sanaakin, Jumala on myös käskemällä käskenyt kristittyjensä ahkerasti
käyttää, niistä yhtäkään armonvälinettä laiminlyömättä tai
väheksymättä.
armoterv. Lv
Josefus kirjoitti:
Josefus
Nov 12, 2010, 3:32:08 PM11/12/10
to Tunnustukselliset luterilaiset - Confessional Lutherans in Finland
Käsittääkseni voin todeta välillämme vallitsevan yksimielisyyden
asiasta. Olisi mukava kuitenkin jos joku muukin sanoisi asiasta jotain
mieleensä tulevaa, jotta voisimme saada vielä täydellisemmän ja
syvemmän kokonaiskuvan asiasta. Itse alan olla "varatankilla", eikä
minulla ole asiaan enää juuri mitään sanottavaa.
Kiitos sinulle Lv, tähän saakka rakentavasta dialogista,
Terv.
Josefus
On 12 marras, 21:20, Luterilainen veli <lutheran_brot...@yahoo.com>
asiasta. Olisi mukava kuitenkin jos joku muukin sanoisi asiasta jotain
mieleensä tulevaa, jotta voisimme saada vielä täydellisemmän ja
syvemmän kokonaiskuvan asiasta. Itse alan olla "varatankilla", eikä
minulla ole asiaan enää juuri mitään sanottavaa.
Kiitos sinulle Lv, tähän saakka rakentavasta dialogista,
Terv.
Josefus
On 12 marras, 21:20, Luterilainen veli <lutheran_brot...@yahoo.com>
Luterilainen veli
Nov 15, 2010, 11:10:24 AM11/15/10
to Tunnustukselliset luterilaiset - Confessional Lutherans in Finland
Jep. Kiitos itsellesi, Josefus, ja rohkeudesta esittää kantojasi,
joiden kautta dialogia syntyy. Valitsin aiheen, josta oletin syntyvän
enemmänkin polemiikkia.
Toivottavaa, että kiinnostusta aiheeseen vähän enemmän muiltakin
löytyisi. Toisaalta olen itsekin aika lailla arkiaskareitteni
sitomana, joten kovin vilkkaaseen "peitsen kalisteluun" foorumeilla ei
olisi oikein paukkujakaan ;-)
armoterv: Lv
joiden kautta dialogia syntyy. Valitsin aiheen, josta oletin syntyvän
enemmänkin polemiikkia.
Toivottavaa, että kiinnostusta aiheeseen vähän enemmän muiltakin
löytyisi. Toisaalta olen itsekin aika lailla arkiaskareitteni
sitomana, joten kovin vilkkaaseen "peitsen kalisteluun" foorumeilla ei
olisi oikein paukkujakaan ;-)
armoterv: Lv
Reply all
Reply to author
Forward
0 new messages