Kääntymys?

[Josefus]

Tapahtuuko ihmisessä kääntymyksessä kvalitatiivinen muutos, vai onko
kääntymys vain sitä, että Pyhä Henki saa saman aikaisemmin Jumalaa
vastaan kapinoineen ihmisen suunnan muuttumaan?

[Luterilainen veli]

Moi Josefus!

Sorry kun ei ole vastattu aiemmin. Yritän äkkiseltään vastata miten
ymmärtäisin.

Lv: Ymmärtääkseni kääntymys tai parannus käsittää ainakin 2 asiaa,
katumuksen ja uskon, 3 asiana totetaan joskus myös hedelmät eli ne
hyvät teot. Vaikuttavana tähän kaikkeen on Pyhä Henki, Jumalan sanan
ja sakramenttien kautta. Laki kauhistaa, omantunnon kauhistuksia
synnistä ja sen seurauksista, ja evankeliumi herätää uskoa,
luottamusta Jumalan armon Kristuksessa. Nähdäkseni Pyhä Henki on
vaikuttava tekijä ja saa aikaan ihmisessä myös kvalitatiivisen eli
laadullisen muutoksen: Jumalan ja Hänen sanansa vastustajasta tulee
Jumalan armolapsi, epäuskoisesta uskova; uusi ihminen, joka ilolla
yhtyy Jumalan lakiin, alkaa hallita, vaikkakin vanha ihminen,
perisynnin turmelema luonto, jää vielä riippumaan ajallisen vaelluksen
loppuun asti.

Toivottavasti tämä yhtään vastasi kysymykseen. Tunnustuskirjoista ja
Fr. Pieperin Kristillisestä dogmatiikasta löytyy parempia
selvityksiä.

armoterv. Luterilainen veli

[Josefus]

Pohdin tässä vain, onko ihminen sitten enää simul iustus et peccator,
jos hänessä tapahtuu kvalitatiivinen muutos?

On 14 loka, 14:43, Luterilainen veli <lutheran_brot...@yahoo.com>
wrote:

[Luterilainen veli]

Jep. Vanhan ihmisensä puolesta kristittykin nähdäkseni on syntinen,
peccator, myyty synnin alaisuuteen, vrt. Room.7:14ss. Vanha ihminen,
syntinen luonto, hänessä edelleen asuu ja riippuu kiinni tämän
maallisen vaelluksen loppuun asti. Voi, voi! Synti ei kuitenkaan häntä
enää hallitse vaan uusi ihminen. Katkeraa taistelua lihan ja hengen
välillä kuitenkin käydään, sillä synti väijyy ovella, "sen halu on
sinuun, mutta hallitse sinä sitä", 1. Moos. 4:7

Nähdäkseni kristitty varsinaisesti onkin uudestisyntynyt ihminen, uusi
luomus, joka ilolla yhtyy Jumalan lakiin ja on vanhurskauden
palvelija. Kristityn on määrä pitää vanha lihallinen luontonsa
synnille kuoliaaksi ristiinnaulittuna.

"Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle
elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Älköön siis synti hallitko teidän
kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,
älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa
itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne
vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Sillä synnin ei pidä teitä
vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla. Kuinka siis
on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla?
Pois se! Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te
antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko
synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin
palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin
muodolle, jonka johtoon te olette annetut, ja että te synnistä
vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi! Minä puhun
ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te
ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi
laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi
pyhitykseen. Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte
vapaat vanhurskaudesta. Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen,
jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema. Mutta nyt, kun
olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän
hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin
palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä
Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room. 6:11-23.

"Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet
lihansa himoineen ja haluineen." Gal. 5:24

"Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on
vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut." 2. Kor. 5:17

Näin tämän ymmärtäisin.

Mistä asiayhteydestä tuo "simul iustus et peccator" -lausuma muuten on
alkujaan on?

yst.t. Lv

[Josefus]

Tämä näyttäisi olevankin tosi vaikea kysymys! Tunnustuksen mukaanhan
ei mikään meissä oleva voi olla vanhurskauttamisen perusta, vaan ainut
perusta on aina ulkopuolellamme Kristuksessa, hänen ansiossaan. Jos
taas tuo "uusi ihminen" käsitetään vanhurskauttamisen seuraukseksi
voisi olla mahdollista ajatella sitä uutena kvaliteettina. Kuitenkin
jos se olisi uusi kvaliteetti, niin miksi meidän täytyisi uskoa
olevamme vanhurskaat? Anteeksi tämä pyöritys, mutta näin hassusti
ajatteluni minua kuljettaa?

T. Josefus

On 14 loka, 22:40, Luterilainen veli <lutheran_brot...@yahoo.com>
wrote:

[Luterilainen veli]

Hei Josefus!

En välttämättä täysin ymmärrä, mistä on kysymys. Taitaa mennä vähän
teoreettiseksikin. Auttaisiko, jos yrittäisimme jäsennellä kysymystä
opinkohtiin.

Raamatun mukaanhan Jumala yksin armosta vanhurskauttaa jumalattoman,
lukemalla uskon Kristukseen itselleen kelpaavaksi vanhurskaudeksi.
Vanhurskauttamisen vaikuttavana perusteena ei ole mikään
vanhurskautettavassa itessään oleva tai hänestä puuttuva kvaliteetti
tms. vaan hänen ulkopuolellaan oleva Vapahtaja, hänen ansionsa, johon
usko ikäänkuin "tyhjä käsi" ainoastaan tarttuu, turvautuu ja jonka se
omistaa. Tämä siis vanhurskauttamisen pääopinkohdasta.

Toinen opinkohta koskee vanhurskautetun eli kristityn pyhitystä ja ns.
elämän vanhurskautta, joka LOOGISESTI on erotettava edellisestä ollen
sen seurausta, ettei oppi syntisen vanhurskauttamisesta hämärtyisi.
Tässä opinkohdassa keskiössä on Raamatun mukaan hengen ja lihan
välinen katkera taistelu, syntisen lihan kuolettaminen,
ristiinnaulitseminen ja uuteen ihmiseen ja sen hyviin tekoihin
pukeutuminen, toisin sanoen se, mitä kristityssä ihmisessä tapahtuu.
Käsitteet vanha ja uusi ihminen kuuluvat keskeisesti tähän.
Ymmärtääkseni vanha ihminen on perisynnin läpiturmelema vanha syntinen
luonto, joka ei muutu eikä tule paremmaksi, vaikkakin on kristityssä
tiukasti kiinni riippuen, mutta joka hänen on määrä pitää kurissa ja
kuolleena hautaan asti. Uusi ihminen sitä vastoin on uudestisyntynyt
uusi luomus, sisällinen ihminen, joka mielellään yhtyy Jumalan
tahtoon. Kristityssä ovat nämä molemmat, joista vanha ihminen tulisi
pitää kurissa ja kuolleena mutta uuden ihmisen päivä päivältä kasvaa
ja hyvissä teoissa rikastua.

Nähdäkseni kristityssä juuri tuo uusi ihminen edustaa sitä "uutta
kvaliteettia". Eikö? Pyhityksen ja elämän vanhurskauden suhteen on
kristittyjen välillä kuitenkin eroja.

yst.t.Lv