Oppikeskustelut loppuneet?

[Sakari Meinilä]

Ilmeisesti keskustelu kristinuskomme opillisista kysymyksistä koetaan
raskaana tai hyödyttömänä? Tai sitten nämä sivustot elävät tai jäävät
horrostilaan sattuman vaikutuksesta. Ymmärrän väsymistäkin, tämän
kaiken hyödyllisyys jää myös näkymättömiin, vaikka "sanahan ei tyhjänä
palaja". Kun tuloksia ei voi mitata, vastausten ja viestien laatimisen
suuren vaivan näkeminen koettaneen kuin tyhjään kaivoon huutamisena.

Saattaa kyllä olla että opillinen ankaruus (jota tämä
Tuunustuksellinen sivusto on aktiviiaikanaan ansiokkaasti ylläpitänyt)
osaltaan karkottaa osallistujia. "Keskustelu" -termihän pitää
sisällään sen että asioissa on jotain keskusteltavaa, tavallaan siis
jotain keskeneräistä, siis puutteellista. Toisaalta opissa on asioita
"joista ei keskustella". Oikea oppi on täydellinen ja valmis, joten
pitää vain purkaa se esiin, jonka jälkeen tehtävä on loppunut ja
kaikki keskustelut käyty loppuun?

Voitaisiin tietysti käsitellä uskon sivuseikkoja joista ei ehkä tulisi
niin paljon kiistaa jolloin voitaisiin suhtautua asioihin rennommin.
Sellainen tosin ei ole yhtä mielenkintoista, suuret aiheet kun yleensä
kiihdyttävät mieltä paremmin vastaamaan - jos niikseen tulee.

Luulen että moni aiempi keskustelija on mös "kasvanut ulos" näistä
ympyröistä. Odotellaan uutta sukupolvea joka ei ole tylsyttänyt
itseään internetin tukevaan mäntyyn?

[Petri Kivenheimo]

Olen ollut pitkään kovin passiivinen tällä rintamalla, mutta tämä puheenvuoro toi mieleeni seuraavan ajatuksen, joka oli syntynyt jo paljon aikaisemmin: keskinäisen keskustelukerhon ohella voisi olla hyödyllistä rakentaa nettiin wiki-tekniikalla toteutettu, kaikkien kiinnostuneiden luettavaksi tarjoutuva "luterilaisuuden tietosanakirja".

Tällainen projekti voisi myös osaltaan herättää uusia keskusteluja, joita voisi sitten jatkaa vaikka juuri tälläkin foorumilla (ja joiden tulokset voisivat puolestaan vaikuttaa tietosana-artikkelien sisällön kehittymiseen). Miltähän tällainen ajatus mahtaisi noin periaatteessa vaikuttaa?

[Luterilainen veli]

Käsitykseni mukaan Jumala herättää armossaan ajoittain ihmisissä
totuuden nälkää ja rakkautta Hänen sanaansa. Se on mahtavaa! Mutta
missä tällaista ilmenee, siellä Perkelekin tosin on pian tarjoamassa
omia ratkaisujaan johdattaakseen ihmisiä pois totuuden sanasta
hurskaalta näyttäviin ihmiskeksintöihin, jotka miellyttävät lihaa.
Kiinnostus useimmilla sammuu. Tämä pitää nähdäkseni yhtä Vapahtajan
ennustuksen kanssa, miten kylvetylle siemenelle käy. Monihan seuraa
"hurskaassa huumassa" mieluummin muita ihmisiä kuin Jumalan sanaa,
joka vie kristittyä kaitaa polkua Golgatalle, jossa oma viisaus ja
omat voimat riisutaan. Eipä ole palvelija Herraansa suurempi.
Loppupeleissa harvassahan ovat ne, jotka loppuun asti kestävät.

"Pietismin ongelmat luterilaisen tunnustuksen valossa" -teos on
mielenkiitoinen ja osoittaa, kuinka pietismi on pitkälti tuhonnut
aidon luterilaisuuden Pohjoismaissa aika päiviä sitten. Monella meistä
olisi nähdäkseni vielä tarpomista siihen, että pääsisimme ymmärrykseen
siitä, mitä on tunnustuksellinen luterilaisuus, toisin sanoen
raamatullinen kristinoppi, jota luterilaiset uskonpuhdistajat
tunnustivat. Vallalla taitaa olla lähinnä
rusinapullatunnustuksellisuus, jossa Raamatusta ja tunnustuskirjoista
kuvitellaan voitavan ongelmitta poimia omaa mieltä tyydyttävät
opinkohdat. Aito luterilaisuus ja kristiullisuus lähtee kuitenkin
siitä, että "kaikki tai ei mitään", koko kristillisen opin on oltava
eheä kuin kultarengas, sillä vähäinenkin hapate hapattaa koko
taikinan, sanoohan Vapahtajakin "opettamalla heitä pitämään kaikki
mitä minä olen käskenyt".

Lohdullinen näkökulma asiaan on siinä, että Jumala tuntee omansa ja
valitut lopulta pelastuvat. Jumalan sana on tehnyt ja tekee tehtävänsä
kaikkialla maailmassa viimeiseen päivään asti eikä se ole ihmisten
kädessä ketkä loppupeleissä valittuihin lukeutuvat.

Armollisesti: Lv

[Sakari Meinilä]

Kiitos vastineista!

Oikeastaan vähän kaduttaa että kiusaan teitä joilla varmaan myös on
omat työnne, näillä viesteilläni. Tällainen surffailuhan voi olla
välistä hyvinkin raskasta. Vaimokin voi valittaa liiallisesta
kirjoittelusta jne. Ja yhä uudet keskustelijoiden kannanotot voivat
tehdä omaakin mieltä rauhattomaksi. Tavallaan siinä toimii eräänlaista
ylivoimaa vastaan: "minä vastaan muu maailma" ;).

On hyväkin käydä välillä lepäämässä ja nuolemassa mahdollisia
haavojaan.Yksi ajatus on, että tällainen nettitoiminta voi olla aika
hedelmätöntäkin teki mitä teki. Toiminta omassa lähiympäristössä on
sikäli perustellumpaa, että voi seurata omien toimien vaikutusta. Eli
perhe, vaimo, lasten kasvatus, seurakuntayhteys jne. on se tärkein.

Luther sanoi jossain että hyviä tekoja pitää tehdä vain sen verran
kuin ammattitöiltä jää voimia tai aikaa. Hyviä töitähän nekin ovat,
jopa niitä tärkeimpiä!

Sakari Meinilä

On 16 elo, 03:14, Luterilainen veli <lutheran_brot...@yahoo.com>
wrote:

[Luterilainen veli]

Hei!

Hienoahan se on jos vain kiinnostusta opillisiin asioihin löytyy. Ei
siinä kaduttavaa ole. Päinvastoin. Se on vain niin valitettavan
harvinaista.
Mielelläni keskustelen opillisista asioista. Toiveena tietenkin, että
omalla pienellä panoksella voisi todistaa totuuden puolesta. Ja onhan
se kristityn velvollisuus ja kunnia-asiakin vastata sen toivon
perustuksesta johon uskon kautta panee luottamuksensa. Hyvä työ sekin,
koska Jumala on sanassaan säätänyt.

Kuitenkin on se arkityöt ja velvoitteet, jotka rajoittavat
ajankäyttöä. Toisaalta eikös Luther korostanut juuri oman
kutsumuksensa ja viranhoidon, toisin sanoen ammatinharjoittamisen ja
perheen elatuksen ja kodinhoidon, tärkeyttä melkeinpä
kallisarvoisimpina hyvinä töinä mitä ihminen voi tehdä, vaikka
joidenkin mielestä näyttävät mitättömiltä ja arvottomilta?

armoterv. Lv