Kuuntelin uudestaan.
Alku on aika pitkä ja sen perusteella, jos ei ota huomioon loppua voi
tulla kuvaamasi käsitys. Lopussa kuitenkin sanottiin asiallisesti
juuri se sama asia minkä ilmaisit seuraavasti:
Eihän meidän vanhurskautemme kelpaa Jumalalle silloinkaan kun se on
> tämän saarnaajan perään kuuluttamaa "parempaa vanhurskautta", muutoin
> kuin välimiehen Kristuksen so. hänen vanhurskautensa tähden
Muutakin saman suuntaista helpottavaa siellä sanottiin joka palautti
jo uhkaavalta näyttävän tilanteen "kotipesälle". Ehkä tässä näkyi
osaltaan se että tulee saarnata s e k ä lakia e t t ä
evankeliumia...
Taidan itse jo olla niin "paatunut" noihin laki-puheisiin, että ne
eivät paljoa hetkauta, ja voi siten olla etten huomaa miltä tämä voi
kuulostaa "vähemmän paatuneen" korvissa (kun esim. sanoin että "ihan
hyvä saarna"). Ehkä voisi olla paikallaan päästä jo aiemmin
evankeliumiin, voi nimittäin tulla varsin ahdistava olo kun pelastus
sidotaan, ei vain farisealaiseen ulkoiseen vanhurskauteen vaan peräti
sydämen vanhurskauteen, jopa oikeisiin ajatuksiin, eleisiin sanoihin
jne. eli aika pieniinkin asioihin elämässämme.
Jos tämä alku saa ihmisen tolaltaan, on olemassa tietysti vaara että
hän ei ehkä enää keskity riittävästi jatkoon pelätessään että
"sieltähän tulee tietysti sitä samaa". Jos saarnaaja taas on tuttu,
tämä vaara pienenee. Tunteehan seurakuntalainen pastorinsa useamman
saarnan kohdalta, jotka saarnat ovat todennäköisesti olleet armoon
keskittyvämpiä - vrt. saarnan aihe joka oli Vuorisaarna; sehän on
lakia huipussaan!
Lutherin Galatalaiskirjeen isommassa kommentissa evankeliumi pannaan
kyllä lakia vastaan aika reippaasti ja rehevästi (lakia sanotaan
kohdeltavan jopa "halveksivasti" ja evankeliumi saa "änkyttävän ja
sopertavan Mooseksen perääntymään). Laki erotetaan monesti "äärettömän
kauaksi" evankeliumista jne. jne. Lienet lukenut teoksen? Tuo sydämen
vanhurskaus kumpuaa sitten juuri ilosta, vapautuneiseuudesta ja
kiitollisuudesta joka johtuu yksin tästä ilosanomasta ja on siis
olotilanakin iloinen eikä ahdistava asia.
Oma elämäni on kyllä aika leppoisaa tämän varassa lepäämistä. Luotan
siihen että teot virtaavat itsestään uskosta, ja että usko yksin siis
riittää kaikkeen. Kukaan ei voi edes nähdä omaa pyhyyttään, joten on
senkin vuoksi luotettava yksin armoon Kristuksessa.
Comments?
Sakari M.
P.S. En siis ole tuon seurakunnan jäsen jonka pastori tässä puhuu,
joten olen yhtälailla ulkopuolisen asemassa kuin Sinä, Josefus.
the SaMe
> > > > LRS saarna 9.7.2010 Vaasassahttp://
www.netikka.net/saarnat/STE-002.mp3-Piilotasiteerattu teksti -
>
> > > - Näytä siteerattu teksti -- Piilota siteerattu teksti -