Ruotsin missioprovinssissa paavilaisuutta?

[Pro doctrina pura]

" Avoin kirje koskien Ruotsin Missionsprovinssin avautumista
katolisuuteen

Allekirjoittaneet katsovat yhä huolestuneempina kuinka
Missionsprovinsin johtavat edustajat yhä enemmän avautuvat kohti
katolisuutta.

Missionsprovinssin kotisivulla on Alsiken luostarin sisar Marianne
väheksynyt eräissä artikkeleissa reformaation kamppailua, yksin
uskosta tapahtuvan vanhurskauttamisopin puolesta. Hän on sitä mieltä,
että luterilaiset ovat tulleet jo niin pitkälle yhtäläisessä
ajattelussa, että on turhaa enää sotia 1500-luvun aikaisissa
riidoissa.

Viimeksi on Missionsprovinssin piispa Göran Beijer yhdessä mm.
katolisen piispan Anders Arboreliuksen kanssa viettänyt
jumalanpalvelusta, jossa muurattiin Östanbäckin luostarin Enhetens
(yhtenäisyyden) kirkon peruskivi. Niinkin myöhään kuin juhlavuonna
2008 - 2009 julkaisi Arborelius paavin ohjeen mukaisen asetuksen
täydellisestä aneesta, ts. vapautuksen rangaistuksesta sellaisista
synneistä, jotka on jo anteeksiannettu. Ane tarjottiin niille, jotka
tekivät pyhiinvaellusmatkan paavilliseen S:t Paulus basilikaan
Roomassa ja rukoilivat siellä paavin ohjeitten mukaisesti.

Östanbäckin luostarin johtaja on isä Caesarius Cavallin, Kristillisen
yhtenäisyyden liiton (Förbundet för kristen enhet) alkuunpanija ja
kunniapuheenjohtaja. Hän tavoittelee, Toisen Vatikaanikonsilin
ykseyteen kehotuksen mukaisesti, jälleenyhdistymistä
roomalaiskatolisen kirkon kanssa, ja kaikkien kristittyjen alistamista
paavin alaisuuteen. Hän oli viime kesänä avustajana eräässä
Missionsprovinsin pappisvihkimyksessä.

Paavikirkko osoitetaan luterilaisissa Tunnuskirjoissamme
antikristuksen kirkoksi (Tunn. kirjat, Koskenniemi 1948, s 172-174; s
199; 253-254; s 278). Näin tehdään oikeutetusti mm., koska tämän
kirkon moniin karkeisiin harhoihin kuuluu, että se tuomitsee ne jotka
opettavat, että ihminen vanhurskautetaan yksin Kristuksen ja hänen
tekonsa kautta (Trenton kirkolliskokouksen 1547 dekreetti
vanhurskauttamisesta, Kaanon 9).

Muita harhoja, jotka on otettu Katolisen kirkon katekismuksesta (KKK),
joka on julkaistu v.1995, ovat seuraavat:

• Katolisen kirkon universaalivaatimus: ”Vain Kristuksen katolisen
kirkon kautta, joka on universaali tie pelastukseen, voi tulla
täydellisesti osalliseksi armovälineistä (KKK, 816).

• Antikristillinen paavinvirka: Tehtävänsä voimasta Kristuksen
sijaisena ja koko kirkon paimenena on Rooman piispalla nimittäin
täysi, korkein ja universaali valta yli kirkon, ja voi sitä aina
käyttää” (KKK 882).

• Apostolinen successio: ”Paikalliskirkolla, mikä ensikädessä on sama
kuin hiippakunta (tai eparkia), tarkoitetaan yhteisössä olevia
kristittyjä, jotka ovat liittyneet uskon ja sakramenttien yhteyteen
piispansa kanssa, joka on vihitty apostolisessa successiossa” (KKK,
833).

• Synergismi: Vielä enemmän on totta että usko on tosi inhimillinen
teko. Ihmisen vapautta, eikä järkeä vastaan sodi luottamus Jumalaan ja
hyväksyä ne totuudet jotka hän on ilmentänyt.” (KKK, 154).

• Pyhitys liitetään vanhurskauttamiseen: Vanhurskauttaminen käsittää
siis sisäisen ihmisen syntien anteeksiantamuksen, pyhityksen ja
uudistamisen” (KKK, 1989).

• Marian synnittömyys ja ruumiillinen paluu Taivaaseen: ”Tahraton
Maria oli säilytetty vapaana kaikista perisynnin tahroista, ja
lopuksi, kun hän oli täyttänyt maallisen elämänsä, otettiin hänet
ruumiineen ja sieluineen ylös taivaan ihanuuteen. Hänet korotettiin
Herran toimesta kaiken kuningattareksi, niin että hänet tehtäisi vielä
enemmän herrojen Herran, hänen Poikansa kaltaiseksi, synnin ja
kuoleman voittajaksi” (KKK, 966).

• Marian palvonta: ”Maria on se joka rukoilee täydellisellä tavalla,
ja on kirkon perikuva. Kun me rukoilemme häntä, liitymme hänen
kanssaan Isän suunnitelmaan” (KKK, 2679).

• Kiirastuli: ”Jotka kuolevat Jumalan armossa ja ystävyydessä, mutta
ovat epätäydellisesti puhdistetut, vaikka ovat varmoja
pelastuksestaan, kokevat kuolemansa jälkeen puhdistuksen
saavuttaakseen sen pyhyyden mikä on välttämätön taivaalliseen iloon
pääsemiseksi” (KKK, 1030).

• Messu-uhri kuolleitten puolesta: ” ´Pyhien yhteyden´ ominaisuudessa
kirkko uskoo kuolleet Jumalan armon haltuun ja rukoilee heidän
puolestaan, erityisesti pyhän messu-uhrin.” (KKK, 1055).

Kauhistuneina ihmettelemme kuinka Missionsprovinsen, joka sanoo
edustavansa raamatullis-luterilaista uskoa, voi siunata sellaisia
aloitteita, kuin Enhetens kirkko. Schmalkaldenin uskonkohdissa, joka
on yksi luterilaisista tunnustuskirjoista, Luther kirjoittaa: ”Mutta
paavi ei salli näin uskottavan. Hän vaatii kuuliaisuuden itselleen;
sitten kyllä muka tullaan autuaiksi! Näin emme me tahdo tehdä, vaikka
sen vuoksi täytyisi kuolla Jumalan nimeen.” (TK 1947 s 253). On
ilmeinen rikos raamatullis-luterilaista oppia vastaan toimia niin kuin
piispa Göran Beijer on tehnyt, kun hän ja Missionsprovinsen tällä
tavalla edistävät roomalaiskatolista harhaa. Piispahan on asetettu
valvomaan tosi raamatullista oppia.

Pastorit Ingemar Andersson ja Lars Borgström; Lutherska Församlingen i
Stockholmsområdet"

Yllä oleva kirjoitus on kopioitu Suomen Luterilaisen Tunnusturkirkon
kotisivulta.

Suomen Luthersäätiö on ns. Missioprovinssiin kuuluva
hiippakunta.