Sanaluokkia ei tarvita

[Risto Kupsala]

Pitkä aika on ollut hiljaista tällä foorumilla. Muilta foorumeilta on
voinut seurata, että panduniassa on tapahtunut reipastakin kehitystä.

Hetken aikaa panduniassa oli esperantomaisia piirteitä, siis
vokaalipäätteillä merkittiin sanaluokkia, mutta tämä piirre hävisi pian
pois. Kyseessä oli vaihe, jonka pandunian piti käydä läpi, että se
kehittyisi eteenpäin. Se on yhä nuori, kehittyvä ja kasvava kieli.
Vokaalipäätteet jäivät pois, koska panduniassa ei todella tarvita
sanaluokkia.

Otetaanpa esimerkki. Ajattele tilannetta, jossa Mika puhuu Ninalle. Sitä
tilannetta kuvaa sana "loga", joka siis tarkoittaa puhumista. Mutta onko
kyseessä verbi, substantiivi vai adjektiivi? Kyseisen tilanteenhan voi
pukea sanoiksi eri tavoilla, riippuen siitä katsotaanko tekemistä,
henkilöitä vai "puhekuplaa".

Pandunialle on ominaista, että sanat eivät muutu, vaikka niiden
käyttötarkoitus muuttuisikin. Siksi sana "loga" pysyy samana kaikissa
seuraavissa lauseissa.

1. mika se loga ko nina. = Mika puhuu Ninalle.
2. nina se suna mika de loga. = Nina kuuntelee Mikan puhetta.
3. loga man se mika. = Puhuva henkilö on Mika.

Ensimmäisessä lauseessa "loga" on verbi, toisessa se on substantiivi ja
kolmannessa adjektiivi.

Pandunia on jopa esperantoa helpompi, koska sanoja ei tarvitse
taivuttaa. Samat lauseet käännettynä esperantoksi kuuluisivat
seuraavasti. Katso mitä tapahtuu sanalle "parol-".
1. Mika parolas al Nina.
2. Nina aŭdas parolon de Mika.
3. Parolanta persono estas Mika.

Niinpä! "Parol-" muuttaa muotoaan aina, kun se on eri roolissa. Näin
esperantossa sanat tekevät koko ajan. On ihan selvää, että näitä
esperanton lauseita ei opita luomaan yhdessä tai kahdessa oppitunnissa.
Älkää silti ymmärtäkö väärin, esperanto on oikeasti helppo kieli
eurooppalaisiin kieliin verrattuna. Esperanton sanat taipuvat ja
johtuvat, mutta taivutusmuotoja ja johdoksia on kuitenkin selvästi
vähemmän kuin esimerkiksi latinassa, ranskassa, saksassa tai venäjässä,
jotka olivat esperanton luomisen aikaan Euroopan tärkeimpiä kieliä.

Pandunia on verrattomasti yksinkertaisempi, koska sen vertailukohdat
ovat ihan muualla. Nykypäivän valtakieli on englanti, jossa on muita
suuria eurooppalaisia kieliä niukemmin taivutusmuotoja. Silti englanti
on sen verran vaikeaa, että eri puolilla maailmaa ihmiset tapaavat puhua
yksinkertaistettua englantia, joka ei kelpaa televisioon, sanomalehtiin
eikä asiakirjoihin. Näitä kielimuotoja kutsutaan muun muassa nimillä
"broken English" ja "pidgin English" ja varmasti jonkun mielestä osuvin
nimitys olisi "bad English"! Mutta tietysti yksinkertaistetut
kielimuodot syntyvät ihmisten tarpeesta puhua kieltä, jota heillä ei ole
syystä taikka toisesta rahkeita osata. Ja kommunikointi sujuu ilman
turhia hienouksia kuten sanojen taivutus...

Pandunia on yhtä yksinkertainen kuin nämä yksinkertaistetut englannin
kielen muodot. Oikeastaan vielä yksinkertaisempikin, koska pandunian
kirjoitusjärjestelmä on säännöllinen ja äänteenmukainen.

Toinen ilmeinen vertailukohta mahdolliselle maailmankielelle on kiinan
kieli. Mandariinikiinaa puhuu äidinkielenään yli 800 miljoonaa ihmistä.
Se on enemmän kuin koko Euroopan väkiluku Atlantilta Uralille. Ja kas
kummaa, kiinan kielen sanat ovat taipumattomia. Sanojen taivuttamisen
käsite on useimpien kiinalaisten mielestä ihan outo. He eivät
yksinkertaisesti ikinä tee sitä. Samalla kannalla on toki monia muiden
taipumattomien kielten puhujia, kuten vietnamilaiset, thaimaalaiset ja
burmalaiset.

Globaalissa maailmassa tarvitaan koko maailmalle sopivaa yhteistä
kieltä. Se on pandunia, dunia pijin.

--Ripe