Jenkkilän radioasemat
Jukka Aho
"Radiomafia", "Radio Nova" etc.), vaan typerä nelikirjaiminen,
konsonanteista koostuva lyhenne, kuten vaikkapa "WBBR" tai "WHLD".
Mistä moinen käytäntö juontaa juurensa ja miksi juuri _neljä_
kirjainta, joita sitten hoetaan eetteriin joka välissä? Mitä
vikaa on oikeissa nimissä, satunnaisesti valitun, pieruääniä
muistuttavan aakkossekametelisopan sijaan?
-- znark
Kari Kallio
Jukka Aho kirjoitti viestissä <87u6g1$oc4$1...@haavi.uwasa.fi>...
Kysymyksessä on ns. kutsu. Se on periaatteessa sama asia kuin
radioamatöörien käytössä oleva lyhenne, sekin on kutsu eli "call".
Olennaistahan radiotoiminnassa on se, että kukin laillinen radioasema
ilmoittaa tunnistamisen helpottamiseksi kutsunsa, mikä tosin
yleisradiotoiminnassa on muuttunut yleisempään muotoon, kuten "tämä on
Suomen Yleisradio"...tai "This is Radio Sweden".
Porin lyhytaaltolähettimet tunnettiin vielä 1972 myös kutsunimillä OIX2,
OIX4, OIX7 ja OIX8.
Kuuluisa Marconi-yhtiö Englannissa aloitti lähetyksensä asemalta 2MT vuonna
1921 ja seuraavana kesänä asemalta 2LO, joka sijaitsi Lontoossa.
Yhdysvalloissa useat puhetta ja musiikkia lähettäneet amatöörien
kokeiluasemat hakivat kaupallisen yleisradioluvan vasta 1921-1922. Alussa
puuttuivat radiotoimintaa koskevat määräykset ja rajoitukset, mistä johtuen
uusia asemia syntyi nopeasti lisää. Radiotoimintaa valvova elin Federal
Radio Comission (nyk. Federal Communications Comission) perustettiinkin
vasta 1927 radioaalloille syntyneen kaaoksen selvittämiseksi. Ensimmäisenä
yleisradioasemana maailmassa pidetään 1912 San Josessa toiminutta Herroldin
asemaa, joka sai myöhemmin kutsun "KQW". Usein 1. yleisradioasemana mainittu
KDKA sai kutsunsa ns. rannikkoasemaluettelosta, koska kauppaministeriön
luokituksessa ei ollut virallisesti kutsuja yleisradioasemia varten.
Nykyisin alkukirjain W on käytössä USA:ssa asemilla, jotka toimivat maan
itäosissa ja alkukirjain K länsiosissa. Kanadalaiset asemat alkavat C:llä
paitsi New Foundland.
Kirjainkutsuun sisältyy nykysin paljon kekseliäisyyttä ja sen lisäksi useat
asemat ovat sommitelleet kutsuistaan lyhennelmiä ja sanaleikkejä tai
taajuuteen perustuvia iskusanoja. Monet asemat esittävät kutsukirjaimensa
jopa kuorolauluna.
Lisätietoa löytyy kylläkin internetistä, vaikkapa osoitteesta:
www.oldradio.com/or-index.html
eli Radiohistory on the web ja siellä kohdassa FAQ, yleisimmät kysymykset
kohdasta kutsukirjaimet.
Kari Kallio
Lahden Radioharrastajat
Jari Perkiömäki
: Jenkkilässä radioasemilla ei yleisesti ottaen ole nimiä (tyyliin
: "Radiomafia", "Radio Nova" etc.), vaan typerä nelikirjaiminen,
: konsonanteista koostuva lyhenne, kuten vaikkapa "WBBR" tai "WHLD".
: Mistä moinen käytäntö juontaa juurensa ja miksi juuri _neljä_
: kirjainta, joita sitten hoetaan eetteriin joka välissä? Mitä
: vikaa on oikeissa nimissä, satunnaisesti valitun, pieruääniä
: muistuttavan aakkossekametelisopan sijaan?
Tämä on erittäin mielenkiintoinen kysymys. Berliinin konventiossa vuonna
1908 Yhdysvalloille myönnettiin oikeus aloittaa myöntämänsä kutsumerkit N-,
W- ja K-kirjaimilla. Kutsumerkeillä yksinkertaisesti oli tarkoitus tehdä
asemien tunnistus vaivattomaksi. Tätä ennenhän USA:ssa radiolähetyksiä
olivat harrastaneet radioamatöörit, jotka usein olivat keksineet itselleen
oman kutsumerkin joka saattoi olla kaksikirjaiminen tai kolmikirjaiminen
(myös numeroita saattoi olla mukana). Kutsumerkkejä silloinkin käytettiin
ihan tunnistusta varten. Tuolloin ns. radiolähetykset saattoivat itse
asiassa olla morsekoodia... eli voisiko todeta että kutsumerkkikäytäntö oli
enemmän tutumpaa kuin meidän käyttämämme Radio XYZ:t... Toisaalta jollain
tapaa radioamatöörinäkökulmasta noissa kutsumerkeissä on enemmän "hohtoa"
kuin joissain tylsissä radiomafioissa ja radionovissa. Kuuntelu olisi aika
vaivalloista jos eetteristä kuuluisi tuhat yksityistä "Kiss FM":ää ilman
että tietäisi mistä kaupungista lähetys kuuluu...
Periaatteessa yleisradiotoiminnan vakiintuessa USA:ssa K-alkuiset
kutsumerkit myönnettiin Mississippi-joen itäpuolisille asemille ja
W-alkuiset sen länsipuolella sijaitseville asemille. Kutsumerkkien jakoa
koordinoi Department of Commerce. Aluksi myönnettiin kolmikirjaimisia
kutsuja, mutta niiden käytyä vähiin otettiin käyttöön neljäs
merkki. Lisäksi kutsumerkkien myöntäminen tapahtui aluksi "suoraan
listalta" eli tyyliin WBAA, WBAR, WBAC jne. Nyttemmin kutsumerkkiä voi
vapaasti ehdottaa ja hakea.
Lisätietoja: http://members.aol.com/jeff560/am5.html
--Jari
Jari Perkiömäki
: Periaatteessa yleisradiotoiminnan vakiintuessa USA:ssa K-alkuiset
: kutsumerkit myönnettiin Mississippi-joen itäpuolisille asemille ja
: W-alkuiset sen länsipuolella sijaitseville asemille. Kutsumerkkien jakoa
Niinpä niin, menipä ilmansuunnat sekaisin eli K-alkuiset joen
länsipuolisille ja W-alkuiset itäpuolisille.
--Jari
Jukka Aho
news:87ut9c$gu3$1...@nntp.teliafi.net...
> Kirjainkutsuun sisältyy nykysin paljon kekseliäisyyttä ja sen lisäksi
> useat asemat ovat sommitelleet kutsuistaan lyhennelmiä ja sanaleikkejä
> tai taajuuteen perustuvia iskusanoja. Monet asemat esittävät
> kutsukirjaimensa jopa kuorolauluna.
Tuleeko tämä ymmärtää siten, että
a) jokaisen radioaseman on USAssa _pakko_ hankkia nelikirjaiminen
"call sign"
b) jokaisen radioaseman on USAssa _pakko_ identifioida itsensä
aina kutsukirjaimillaan lähetyksessä
c) millekään radioasemalle USAssa ei ole sallittua kehittää
itselleen _nimeä_ "call signin" sijaan?
-- znark
Jari Lehtinen
>"Kari Kallio" <kari....@pp.phnet.fi> wrote in message
>news:87ut9c$gu3$1...@nntp.teliafi.net...
>> Kirjainkutsuun sisältyy nykysin paljon kekseliäisyyttä ja sen lisäksi
>> useat asemat ovat sommitelleet kutsuistaan lyhennelmiä ja sanaleikkejä
>> tai taajuuteen perustuvia iskusanoja. Monet asemat esittävät
>> kutsukirjaimensa jopa kuorolauluna.
>
>Tuleeko tämä ymmärtää siten, että
>a) jokaisen radioaseman on USAssa _pakko_ hankkia nelikirjaiminen
>"call sign"
Jokainen asema, joka on FCC:n hyväksymä ja saa siis laillisen
luvan toiminnalleen, saa samalla oman kutsun. Aikoinaan FCC tarkisti
hakijan ehdottamat kutsut hyvinkin tarkasti ja raakkasi pois ne,
jotka saattaisivat aiheuttaa kiistaa, esim. jopa KUSA (K-USA) oli pitkään
pannassa. 90-luvun vaihteessa käytäntöä liberalisoitiin ja niinpä St.Louisin
KUSA hankki itselleen vuosikymmeniä halajamansa kutsun.
Hauskoja asemien kutsuja ovat sellaiset kuin esim urheiluasema WFAN,
puheasema KING (joka aikoinaan lähetti kuninkaallisesti maailmankuulun
talkshow-isännän Larry Kingin ohjelmia - nimi nyt oli tässä tapauksessa
sattuma), KROK selvästikään ei ole humppa-asema, ja yleisestikin W.n,
K:n tai C:n (Kanadassa) jälkeiset kaksi-kolme kirjainta johdetaan aseman
kotipaikkakunnasta WNEW - New York, KSL - Salt Lake City, CHAT -
Medicine Hat.
WABC, WCBS, WNBC ja KCNN paljastavat kutsuillaan hetkessä, minkä
asemaketjujen (pää-)asemia ne ovat. Kanadassa kaikki CB-alkuiset asemat
ova valtiollisen CBC:n asemia.
Sitten on esim. sellainen jenkkikuuntelijoita pitkään hauskuuttanut asema
kuin KUSI Great Falls ...amerikkaiset itse eivät luonnollisesti näe siinä
mitään erikoista.
>b) jokaisen radioaseman on USAssa _pakko_ identifioida itsensä
>aina kutsukirjaimillaan lähetyksessä
Lainmukainen kutsu "legal ID" tulee antaa määräysten mukaan
tasatuntia edeltävän minuutin aikana. Siis ainakin kerran tunnissa.
Käytännössä, etenkin nykyisin kun on lukuisia asemaketjussa lähitettäviä
valtakunnallisia ohjelmia enemmän kuin ennen, käytännöstä on
lipsuttu. Harmillista suomalaisten dx-kuuntelijoiden kannalta, jotka
innokkaasti odottavat tasatunnin kuulutusta ja pettyvät, kun asema
heittääkin ohjelman suoraan uutisiin, ja mahdollinen harvinaisuus
jää tunnistamatta.
>c) millekään radioasemalle USAssa ei ole sallittua kehittää
>itselleen _nimeä_ "call signin" sijaan?
Epävirallisia nimiä on lukemattomia. Espanjankielisellä Radio Unica
-ketjulla esimerkiksi on lukuisia asemia eri kutsuilla, ja ohjelman aikana
talkshow-isäntä tai tiskijukka puhuu yleensä Radio Unicasta. Sinänsä
järkevää, koska sama ohjelma tulee lukuisten asemien kautta samaan
aikaan. Ainoa usa-lainen radioasema, jolla on "nimi" sellaisena kuin
se Euroopassa tai Latinalaisessa Amerikassa ymmärretään, on
ulkomaanpalvelu Voice Of America. Kanadassa vastaavasti Radio Canada
International.
JLN
Lahti
--
----------------------------------------------------------------
Mooniecode v. 1.14.14 (http://linainverse.webjump.com)
SM:6+ F:sMa++:vIr++Al+:aLuKa:pR2S D:Es-- X:a89evs:m6mx
O:a+h++ P:a+++:s186:w95:eGRB:hBrD++:cW:y--
----------------------------------------------------------------
Kari Kallio
Jari Lehtinen kirjoitti viestissä ...
...ja mitä tulee vielä näiden amerikkalaisten radioasemien kuunteluun
Suomessa, siitä pari sanaa:
Pohjois-Amerikan varsinainen yleisradiotoiminta on keskittynyt pääasiassa
keskiaalloille ja ULA:lle.
Voice of America on tarina sinänsä. Se on USA:n valtion omistama
maailmanlaajuinen lyhytaaltoasemien ketju, jonka lähetyksiä on helppo kuulla
Suomessakin jopa pienellä transistoriradiolla, jossa on lyhyet aallot.
Sen ohjelmat ovat korkeatasoisia ja asiapitoisia. VOA lähettää myös hitaasti
ja täydellisesti artikuloituja "Special English"-ohjelmia, joita pystyy
seuraamaan jo 1500 sanan sanavarastolla. VOAn ohjelmia voi kuulla myös
ULA:lla pääkaupunkiseudulla Capital FM:n kautta sekä esim. Lahdessa Radio
Maston kautta.
Lisäksi lyhytaalloilla voi tuurilla kuulla muutamia yksityisiä
amerikkalaisia radioasemia, jotka ovat melkein poikkeuksetta uskonnollisia.
Tämä lista on aika lyhyt: KAIJ, KTBN, KVOH, WRMI eli Radio Miami Int., KJES,
WEWN, WGTG, WHRI, WIBI, WJCR, WMLK, WRNO, WVHA, WWBS, WWCR, WYFR, ja VOA:n
tytärasema Radio Marti. Lisäksi mainitsemisen arvoinen on tietysti Allan
Weinerin piraattitaustainen WBCQ, jolla on määräaikainen lisenssi. Näilläkin
asemilla on siis kirjainkutsu, vaikka ne lähettävät lyhyillä.
Varsinaista DX-kuuntelua onkin sitten amerikkalaisten keskiaaltoasemien
kuuntelu Suomessa. Se vaatii paitsi hyviä kelejä eli kuuluvuusoloja, hyvät
laitteet /radio+ pitkä suunta-antenni ja taitoa ja tuuria. Suomalaiset
DX-kuuntelijat ovat onnistuneet Lapin kuunteluretkillään nappaamaan
uskomattoman määrän pohjoisamerikkalaisia yleisradioasemia ollen tässä
suhteessa siis maailmassa alansa huippuja. Lapin retkistä löytyy
internetistä paljon tavaraa, esim. TV-uutisista tutun Mika Mäkeläisen
kotisivut www.makelainen.com (Freeze. DXing Arctic Style) tai tutustumalla
Suomen DX-liiton tarjontaan netissä www.sci.fi/~sdxl. Auringonpilkkuminimin
aikana voi keskiaaltojenkkejä tosin kuulla myös Etelä-Suomessa. Tällä
hetkellä aurinko menossa kohti maksimiaan, mistä johtuen keskiaallot alkavat
olla häiriöiset.
Kari Kallio
Lahden Radioharrastajat