FM lähetintekniikasta
J.A
niiden tekniikasta.
Yhteys lähettimeen tapahtuu kiinteän kaapelilinjan modeemeilla. (ns kk
yhteys). Varayhteytenä voi olla joko standardi linkkitaajuusyhteys
(300 Mhz alue) tai mikroaaltoyhteys.
Modeemista signaali muutetaan analogiseksi stereosignaaliksi ja
enkoodataan. RDS/DARC tieto erotetaan omille modulaattoreilleen..
Summasignaali viedään varsinaiseen lähetinyksikköön. Lähetinyksikön
energia viedään joko suuntakytkimen kautta tai suoraan summaus-
suodattimeen josta signaali menee antennin syöttökaapeliin.
Summaus-suodattimeen syötetään siis kaikkien kyseisellä paikalla
olevien lähetinten energia, -ja viedään antenniin yhdellä kaapelilla.
Lähetinantenneita on yleensä tasan yksi per masto.
En välittäisi vastailla näennäispäteviin vastakommentteihin yms
pöperöön. Yksityiskohtiin en viitsi mennä, koska se ei yleistiedon
kannalta ole oleellista. Asiallisiin kysymyksiin saatan vastatakin.
Tässä perusteet yksinkertaisesti ja lyhyesti, muut täydentäkööt jos
niin haluavat.
; Jari Ahdenkari
aapee
>niiden tekniikasta.
Mikä versio tämä on? Yleisversio?
>
>Yhteys lähettimeen tapahtuu kiinteän kaapelilinjan modeemeilla. (ns kk
>yhteys). Varayhteytenä voi olla joko standardi linkkitaajuusyhteys
>(300 Mhz alue) tai mikroaaltoyhteys.
Kk-yhteys? Nämä ovat siis tapoja, joilla ohjelmansiirto voidaan toteuttaa?
Mutta eihän suinkaan aina ohjelmansiirtotapana käytetä kaapelilinjaa
(varayhteytenä voi olla...).
>
>Modeemista signaali muutetaan analogiseksi stereosignaaliksi ja
>enkoodataan. RDS/DARC tieto erotetaan omille modulaattoreilleen..
>Summasignaali viedään varsinaiseen lähetinyksikköön. Lähetinyksikön
>energia viedään joko suuntakytkimen kautta tai suoraan summaus-
>suodattimeen josta signaali menee antennin syöttökaapeliin.
Suuntakytkin. En ole moisesta ennen kuullutkaan. Helpoiten tämän asian voisi
selittää ehkä jollain kuvalla. Voisitko piirtää sellaisen, ellei jossain
(varmasti) on ole jo sellaista valmiina?
>Summaus-suodattimeen syötetään siis kaikkien kyseisellä paikalla
>olevien lähetinten energia, -ja viedään antenniin yhdellä kaapelilla.
>Lähetinantenneita on yleensä tasan yksi per masto.
>
Mitä lähetinantenneja? Jos lähettimiä on yhdessä paikassa useampia, ei
yleensä yksi lähetinantenni riitä, joka muussakin tapauksessa tungettaessa
liikaa lähettimiä samaan antenniin, saattaa aiheuttaa ongelmia ERP-tehossa
(signaalitasojen erilaisuus).
>En välittäisi vastailla näennäispäteviin vastakommentteihin yms
>pöperöön. Yksityiskohtiin en viitsi mennä, koska se ei yleistiedon
>kannalta ole oleellista. Asiallisiin kysymyksiin saatan vastatakin.
Mikä on näennäispätevä vastakommenttia? Ilmeisesti nämä minun viestit ovat
niitä, joten niitä ei ilmeisesti kannata huomioida?
Jouni Nousiainen
>
Paljon asiaakin tuossa viestissä, mutta tuo ei kyllä pidä paikkaansa. On
nähty systeeemeitä, jossa on jopa yhden lähettimen luona (ei välttämättä
perässä kytkettynä) kaksi lähetysantennia. Esimerkkinä Hyvinkään Kulomäki
pari vuotta sitten. Itsekin olin aluksi siinä luulossa, että
lähetyspaikoissa kytketään mielellään vain samaan antenniin kaikki
lähetteet. Toinen esimerkki vaikka täältä läheltä on se, että Ruunavuorella
NRJ:lle oli laitettu viime kesänä oma antenni, vaikka lähetin ei siellä
ollutkaan kuin jotain 4 kuukautta. Ruunavuorella lähetin viihtynytkään. Eli
ei hyödynnetty jo kauan olemassa ollutta 96.7 MHz:n lähetysantennia, joka
muuten kuuluvuuden kannalta sijaitseekin varsin erinomaisessa paikassa.
(kuuntelin menna viikolla tota taajuutta autossa lähes Lappeenrantaan asti)
J.N
Pekka Timonen
J.A wrote:
> Yhteys lähettimeen tapahtuu kiinteän kaapelilinjan modeemeilla. (ns kk
> yhteys). Varayhteytenä voi olla joko standardi linkkitaajuusyhteys
> (300 Mhz alue) tai mikroaaltoyhteys.
Joillakin asemilla käytetään vain jompaa kumpaa.
Ja osalla linkki yhteys on pääyhteytenä. Tällä saavutetaan se etu että
RDS laiteet saadaan sijoitettua studio tilojen läheisyyteen.
Millaista siirtotie ratkaisua käytetään riippu mm. onko kyseessä
paikallinen vai "valtakunnallinen" radioasema.
>
> Modeemista signaali muutetaan analogiseksi stereosignaaliksi ja
> enkoodataan.
Singaali voidaan ajaa myös suoraan digitaalisena stereo generaattorille.
> RDS/DARC tieto erotetaan omille modulaattoreilleen..
> Summasignaali viedään varsinaiseen lähetinyksikköön. Lähetinyksikön
> energia viedään joko suuntakytkimen kautta tai suoraan summaus-
> suodattimeen josta signaali menee antennin syöttökaapeliin.
> Summaus-suodattimeen syötetään siis kaikkien kyseisellä paikalla
> olevien lähetinten energia, -ja viedään antenniin yhdellä kaapelilla.
> Lähetinantenneita on yleensä tasan yksi per masto.
Esim. Metsälässä on kolme antenni yksillöä, josta kahteen ylimmäiseen
ajataan kolmen tai neljän aseman ohjelma. Kolmas toimi ainakin ennen
vara antennina, tilanne on varmaankin muuttunut.
Verrtailun vuoksi voisi kertoa Radio Novan siirtotiestä.
Lähetys studiosta ohjelma viedään pääkompuraan, tämän jälkeen ohjelma
siirretään valokuitua pitkin Digitan verkonhallinta keskukseen. Tälle on
tietysti varayhteydet olemassa.
VHK:ssa ohjelma jatkaa matkaansa Musicam kooderiin jonka jälkeen se
muxataan ja siirretään Digitan PDH/SDH verkoissa lähetin asemilla.
Lähetin asemalla ohjelma demuxataan ja Musicam koodaus puretaan. Purettu
ohjelma ajetaan vielä RDS-hälytys vastaanottimen kautta lähettimelle
jossa mukaan lisätään RDS kantoaalto.
Lähettimessä on kaksi esiastetta jotka vuorottelevat ja pääte aste
koostuu useammasta pienemmästä elementistä, eli yhden vikaantuminen ei
katkaise lähetystä.
Tästä tuo ohjelma ajetaan yhdyssuotimien kautta samaan
antennijärjästelmään YLE:n ohjelmien kanssa, antenni järjästelmälle on
tietekni vara antenni.
Tässä hieman yksinkertaistettuna Radio Novan lähetin ratkaisu.
-pjt
J.A
saadaan kulkuaalto, jonka energia suuntaa voidaan hallita.
Laite toimii tavallaan takaiskuventtiilinä, päästäen energiaa vain
yhteen suuntaan.
Tällä estetään paluutehon aiheuttamat säröytymiset, harmoonisten yms
muiden signaalien syntyminen em. johtuen.
Hakusanoilla Circulator ja directional coupler löytyy tietoa.
Summaus tai yhdys-suotimet, kumpaakin nimitystä käytetään, löytyvät
nimikkeellä Combiner.
Pitäisi olla aika selvää että vaikka antennielementtejä voikin olla
useampia, ne käyttäytyvät yksikkönä ja ovat sähköisesti vain yksi
antenni. Useammalla elementillä saadaan muutettua säteilykuviota sekä
saadaan kompensoitua kaapelihäviöitä.
Lähetys paikkoja, jossa on useampia lähettimiä, ei voi rakentaa
asianmukaisesti ilman em. summaus-suodinta. Eriliset antennit
energioineen aiheuttavat keskenään erinomaisia ongelmia. Joku
tilapäisratkaisu paikassa, missä sellaiselle taajuudelle jossa
summaus-suotimessa ei ole kaistaa ko taajuudelle, voitaneen tehdä
erillisellä antennilla.
Kaapeliyhteydet ovat nykypäivänä ehdoton ensisijainen siirtomuoto.
Vuosien takaa muistettaneen kädenvääntö Radio Cityn studion ja
häiriköiden välillä? Siihenaikaan käytettiin pääasiassa
linkkiyhteyksiä, enempää en tästä kerro. Toinen esimerkki vaikkapa
edesmenneeltä Radio Etelän Ääni 88.7Mhz Keravalta, jossa invataksi
radioliikennettä livahti lähetysten sekaan aikamoisin hämmästyksin.
Linkkiyhteyksiä käytetäänkin enää esim ulkoilmatapahtumien tms aikana
ohjelman siirtoon.
Ei taida metsälässä kuitenkaan olla kuin yksi paikallisradio lähetin
antenni? Ne seuraavat antennit alaspäin ovat nimittäin yksityisen
radiopuhelinverkon antenneja.
Tuohon ERP asiaan, antenni säteilee siihensyötettyä energiaa
sellaisenaan syötetyn energian ja virityksensä mukaisesti. Tämähän
kuuluu alkeistietoon, jos sitä ei ole niin sitten sitä saa muualta
kuin minulta. Hyviä antennikirjoja on kirjoittanut mm. Olavi Lehti.
Terveisiä vaan Vesku L'lle, ei ehkä ollutkaan kovin viisasta tulla
julkisuuteen? Vaan ei kai haitanne yritys opastaa ja kertoa jotain
sellaista mitä on oikeasti tehty kuin kertoa kuvitelmia. oh well taas
nähtiin, mutta tulihan kokeiltua.
; Jari Ahdenkari
TjA
news:ag0qkucna2tt7sgtk...@4ax.com tähän tyyliin:
> ei ehkä ollutkaan kovin viisasta tulla
> julkisuuteen? Vaan ei kai haitanne yritys opastaa ja kertoa jotain
> sellaista mitä on oikeasti tehty kuin kertoa kuvitelmia. oh well taas
> nähtiin, mutta tulihan kokeiltua.
Mitähän multa taas meni ohi?! Tottakai täällä ryhmässä saa ja myöskin
_pitää_ opastaa ja kertoa asioita niinkuin ne ovat... Me tyhmemmät kyllä
luemme mielenkiinnolla ja yritämme sulatella näitä teknisiä koukeroita,
kyllä tämä tästä ;-) Eli: asiantuntijoita aina tarvitaan...!
Vielä tuosta ohjelmansiirrosta, eikös toisen lähettimen releointiakin
käytetä vielä melko yleisesti modeemi- ja 300MHz-linkkiyhteyksien lisäksi
ohjelmansiirtotienä? Tietysti releointi on aina alttiina häiriöille ja
huonoille radiokeleille, mutta ainakin se on edullinen ratkaisu ;-)
aapee
>ajataan kolmen tai neljän aseman ohjelma. Kolmas toimi ainakin ennen
>vara antennina, tilanne on varmaankin muuttunut.
Luulisin, että on, lähettimiä on nykyään niin paljon (89,0 & 91,1 & 92,9 &
94,9 & 96,2 & 96,8 & 98,1 & 100,3 & 104,6 & 106,9) ja lisäksi vielä
tilapäiskäytössä ajoittain 103,1/105,5. Nipin napin voisivat juuri ja juuri
saada viisi tungettua yhteen, mutta ongelmilta varsinkaan silloin tuskin
vältyttäisiin. Neljä kun alkaa olemaan tietääkseni se maksimi, mitä voi
yhteen antenniin syöttää. Riippuu toki varmasti yhdyssuotimista ja
vastaavasta. Tietääkö kukaan tästä tarkemmin?
>VHK:ssa ohjelma jatkaa matkaansa Musicam kooderiin jonka jälkeen se
>muxataan ja siirretään Digitan PDH/SDH verkoissa lähetin asemilla.
>
>Lähetin asemalla ohjelma demuxataan ja Musicam koodaus puretaan. Purettu
>ohjelma ajetaan vielä RDS-hälytys vastaanottimen kautta lähettimelle
>jossa mukaan lisätään RDS kantoaalto.
RDS-data kulkee siis koko ohjelmansiirtoketjun? Käsittääkseni otitti jonkun
RT-systeemin käyttöön, mikä näyttää YLE:n tavoin kappaleiden nimet. Tuon
pitää tietenkin olla reaaliaikainen, ellei sitten jäänyt johonkin kokeiluun.
aapee
>Kaapeliyhteydet ovat nykypäivänä ehdoton ensisijainen siirtomuoto.
>Vuosien takaa muistettaneen kädenvääntö Radio Cityn studion ja
>häiriköiden välillä? Siihenaikaan käytettiin pääasiassa
>linkkiyhteyksiä, enempää en tästä kerro. Toinen esimerkki vaikkapa
>edesmenneeltä Radio Etelän Ääni 88.7Mhz Keravalta, jossa invataksi
>radioliikennettä livahti lähetysten sekaan aikamoisin hämmästyksin.
>Linkkiyhteyksiä käytetäänkin enää esim ulkoilmatapahtumien tms aikana
>ohjelman siirtoon.
Kyllähän linkkiyhteyksiä edelleen käytetään. Esim. RR:llä on aina ollut
ohjelmansiirto linkillä Kallion studioilta Oulunkylään. Ja etenkin pienemmät
asemat käyttävät edelleen linkkiä sen toimiessa hyvin.
Muistan itse myös tuosta Cityn linkkiongelmasta jotain. Oliko joskus
syksyllä -97, kun taisi olla ongelmia Deinkin kanssa. Ainakin suurimmissa
kaupungeissa kaapeliyhteydet voivat olla parempi vaihtoehto, mutta alueilla,
missä pidempi matka lähettimelle ja kaapeliyhteys hankala toteuttaa, on
linkki aika hyvässä suosiossa.
>
>Ei taida metsälässä kuitenkaan olla kuin yksi paikallisradio lähetin
>antenni? Ne seuraavat antennit alaspäin ovat nimittäin yksityisen
Voidaanko yhteen antenniin ajaa 10kpl lähettimiä + ajoittain pari
tilapäistä?
Jouni Nousiainen
> Vuosien takaa muistettaneen kädenvääntö Radio Cityn studion ja
> häiriköiden välillä? Siihenaikaan käytettiin pääasiassa
> linkkiyhteyksiä, enempää en tästä kerro. Toinen esimerkki vaikkapa
Olisikohan kyse jostain seuraavan linkin tapaisesta toiminnasta:
http://koti.mbnet.fi/~tapanih/rwr/breik3.htm
J.N
Pekka Timonen
aapee wrote:
> RDS-data kulkee siis koko ohjelmansiirtoketjun?
Data kulkee käytännössä tuon Musicam koodatun äänen joukossa. Eli data
on reali aikaista.
Pekka Timonen
J.A wrote:
> Ei taida metsälässä kuitenkaan olla kuin yksi paikallisradio lähetin
> antenni? Ne seuraavat antennit alaspäin ovat nimittäin yksityisen
> radiopuhelinverkon antenneja.
Siinä tapauksessa ovat muuttaneet systeemiä. Joku vuosi takaperin tuo
oli vielä aiemmin kuvaamani kaltainen.
Tero Toivonen
"J.A" <en@nna> kirjoitti viestissä
news:ag0qkucna2tt7sgtk...@4ax.com...
.
>
> Kaapeliyhteydet ovat nykypäivänä ehdoton ensisijainen siirtomuoto.
> > > Linkkiyhteyksiä käytetäänkin enää esim ulkoilmatapahtumien tms aikana
> ohjelman siirtoon.
>
Ehkä Helsingissä tilanne on kuvailemasi, mutta kun kävin Metsälässä,
mastossa oli kyllä useampi antenni FM-käyttöön (87,5-108 MHz).
Samanlainen tilanne on Turun Topinojalla. Käypä vilkaisemassa, kun kuljet
Turun suunnalla. Mastossa on kaksi antennia. Toista käyttävät asemat, joilla
on kuuluvuusalueissa rajoituksia. Toinen on ympärisäteilevä (maston
huipussa).
Ainakin kaksi turkulaisasemaa käyttää 310 MHz:n linkkiyhteyttä studiolta
lähettimille.
Esa Hämäläinen
>
> Ryhmässä näkyy aika mielenkiintoisia versioita näistä lähettimistä ja
> niiden tekniikasta.
Näinkin voi sanoa, sillä moneen lähtöön noita systeemeitä riittää. ERP
teholuokat ovat ULA-lähetyksissä lähetintä kohti luokkaa 15W - 60 kW,
käytössä on pysty-, vaaka- ja kiertopolarisaatiota, yksi lähetin
antennia kohti tai samaan antenniin syötetään useamman lähettimen
lähete, jne. Lähettimiä on kokonaan puolijohteistettuja tai
putkipääteasteella varustettuja, vaihtoehtoja riittää.
> Yhteys lähettimeen tapahtuu kiinteän kaapelilinjan modeemeilla. (ns kk
> yhteys). Varayhteytenä voi olla joko standardi linkkitaajuusyhteys
> (300 Mhz alue) tai mikroaaltoyhteys.
Paikallisradioasemat ovat verkottuneet ja kiinteä lankayhteys ei ole
aina kannattavaa. Joskus aikaisemmin siirtoon käytettiin vaikkapa 128
kbit/s ISDN-yhteyksiä, jotka kytkeytyivät tavallisesti
kaksisuuntaisiksi. Vain muutama laitemalli osasi ns.
broadcast-lähetyksen: Yksi päätelaite syötti usean aseman päätelaitetta.
Nykyisin tilataan 256 kbit/s kiinteä datayhteys, jos kyseessä on lyhyt
siirtomatka ja asemia ei samassa järjestelmässä ole useita. Laajemmassa
verkossa linkkijakelu on parempi vaihtoehto.
Jos siirretään lähetys studiolta paikalliselle lähettimelle, nykyisin
käytetään yhä enemmän MPX-siirtoa ja siirto on digitaalista.
Digitaaliset laitteet maksavat, mutta siinä samalla tuo suojauspuoli on
kunnossa. Viestintävirasto myöntää hyvin nihkeästi taajuuksia 300 MHz:n
ohjelmansiirtolinkeille ja toisaalta etsitään uusia taajuusalueita tähän
käyttöön. Uusissa järjestelmissä linkin lähetin hoitaa multipleksin
kasaamisen ja vastaanottimesta otetaan vain MPX-signaali lähettimelle.
> Modeemista signaali muutetaan analogiseksi stereosignaaliksi ja
> enkoodataan. RDS/DARC tieto erotetaan omille modulaattoreilleen..
Monesti RDS-tiedot ovat lähettimen RDS-kooderin muistissa. Edes
kellonaikaa ei välitetä, koska se olisi vain kooderin vapaasti käyvän
kellon aika.
Ylen ja Novan RDS-data siirretään erillisessä datakanavassa asemille.
Myös DARC siirretään omalla kanavallaan. Kummallekin on oma
modulaattorinsa, jotka lukitaan lähettimen stereopilottiin. Tällä
saavutetaan paras siirrettävän signaalin häiriösuhde.
> Summasignaali viedään varsinaiseen lähetinyksikköön. Lähetinyksikön
> energia viedään joko suuntakytkimen kautta tai suoraan summaus-
> suodattimeen josta signaali menee antennin syöttökaapeliin.
Modulaattori antaa pääteasteelle ohjaustehon. Vanhat suuritehoiset
lähettimet ovat putkipääteasteella varustettuja, mutta uusissa
puolijohdemalleissa ohjausteho jaetaan esim. kuuteen haaraan, kukin
jaettu signaali vahvistetaan erikseen vaikkapa 2 kW vahvistimessa ja
summataan uudelleen yhteen. Tuloksena on 10 kW tehoa. Jos yksi moduli
pimenee, niin ulos saadaan vielä 8 kW ilman lähetyskatkosta.
Suuntakytkimen voit unohtaa, sillä sen käyttö on mahdotonta näillä
taajuuksilla. Kyseessä on 3 dB:n kytkin, joka saadaan toimimaan
suuntakytkimen tavoin. Yhdyssuodatin on kanavasuodattimien ja 3 dB:n
kytkimien ryhmä suurtehoisten lähetinten tapauksessa. Pienitehoisia
lähettimiä voidaan summata myös tähtipistesummausta käyttäen. Älkää
kyselkö tästä enempää, sillä en tunne rautapuolta niin tarkasti;)
> Summaus-suodattimeen syötetään siis kaikkien kyseisellä paikalla
> olevien lähetinten energia, -ja viedään antenniin yhdellä kaapelilla.
Yhdyssuottamilla voidaan summata yleensä 5-6 lähetintä samaan "putkeen".
Suurtehoisilla lähettimillä rajan asettaa tehon kesto: 60 kW RF-tehoa ei
tahdo pysyä syöttökaapelissa ilman läpilyöntejä. Teho jaetaan
tavallisesti kahteen syöttöjohtoon RF-muuntajan avulla, ja syötetään
kahteen antenniryhmään mastoon.
> Lähetinantenneita on yleensä tasan yksi per masto.
Antenniryhmien vaiheistuksella voidaan säteilykuviota muokata ja saadaan
varajärjestelmä. Yhdellä antennitasolla voidaan lähettää kytkemällä
lähetin vajaalle teholle.
Yle ja Nova ovat vaakapolaroituja, pienitehoiset kaupalliset
pystypolaroituja. Lapissa on muutama asema kiertopolaroituja. Myös
suuri- ja pienitehoisten lähetinten summaaminen samaan syöttöön on
ongelma, joten varmuusmielessä on syytä käyttää useampia antenniryhmiä.
Monen taajuuden osalta tulee viranomaisten taholta tehorajoituksia
tiettyihin suuntiin, joten niille tarvitaan omat antenninsa.
> En välittäisi vastailla näennäispäteviin vastakommentteihin yms
> pöperöön. Yksityiskohtiin en viitsi mennä, koska se ei yleistiedon
> kannalta ole oleellista. Asiallisiin kysymyksiin saatan vastatakin.
Olen joskus ollut tekemisissä lähetinten kanssa. Kaipaan niin vuotta
-66, kun tutustuin ensimmäisen kerran RCA-lähettimen tasasuntausputkien
siniseen loisteeseen. Oma hohtonsa oli siinäkin, kun nuo elohopea
tasasuuntaajat alkoivat salamoida. Se tiesi lähetyskatkosta, mutta
silloin lähes 100% käytettävyydestä ei vielä osattu edes haaveilla.
> Tässä perusteet yksinkertaisesti ja lyhyesti, muut täydentäkööt jos
> niin haluavat.
>
> ; Jari Ahdenkari
Esa
Jouni Nousiainen
> pystypolaroituja. Lapissa on muutama asema kiertopolaroituja. Myös
> suuri- ja pienitehoisten lähetinten summaaminen samaan syöttöön on
> ongelma, joten varmuusmielessä on syytä käyttää useampia antenniryhmiä.
> Monen taajuuden osalta tulee viranomaisten taholta tehorajoituksia
Tuosta kiertopolarisaatiosta olisi hauska kuulla lisätietoa. Että mikä etu
sillä saavutetaan Lapin olosuhteissa, ja millaisella antennilla ja missä
asennossa sitä pitäisi vastaanottaa. Ainakin itselleni täysin vieras käsite.
J.N
Esa Hämäläinen
>
> >Esim. Metsälässä on kolme antenni yksillöä, josta kahteen ylimmäiseen
> >ajataan kolmen tai neljän aseman ohjelma. Kolmas toimi ainakin ennen
> >vara antennina, tilanne on varmaankin muuttunut.
>
> Luulisin, että on, lähettimiä on nykyään niin paljon (89,0 & 91,1 & 92,9 &
> 94,9 & 96,2 & 96,8 & 98,1 & 100,3 & 104,6 & 106,9) ja lisäksi vielä
> tilapäiskäytössä ajoittain 103,1/105,5. Nipin napin voisivat juuri ja juuri
> saada viisi tungettua yhteen, mutta ongelmilta varsinkaan silloin tuskin
> vältyttäisiin. Neljä kun alkaa olemaan tietääkseni se maksimi, mitä voi
> yhteen antenniin syöttää. Riippuu toki varmasti yhdyssuotimista ja
> vastaavasta. Tietääkö kukaan tästä tarkemmin?
Kotimaisen http://www.aerial.fi/ sivuilta voi selailla perustietoa
http://www.aerial.fi/Coaxial%20cavities.pdf on kuva yhdyssuodattimesta.
Siitä nähdään myös usean taajuuden ongelma, sillä lineaarisella
kaistalla on oltava leveyttä suunnilleen kanavan verran (200-300 kHz) ja
se johtaa loiviin sivuluiskiin. Kovin lähellä ei toisen lähettimen
taajuus voi olla, sillä sen signaalista osa vuotaa toiseen lähettimeen.
http://www.aerial.fi/High%20power%20dividers.pdf on taas tehojakajasta
kuva. Sillä jaetaan antennien syöttökaapelista teho eri
antennielementeille.
http://www.spinner.de/englisch/produkteallesframeengl.htm voi selailla
Spinnerin tuotteita, joita on joka lähtöön ja eri taajuusalueille.
ULA-suotimista varmaan löytynee joku mega-pdf jos jaksaa etsiä;)
Esa
aapee
>Tuosta kiertopolarisaatiosta olisi hauska kuulla lisätietoa. Että mikä etu
>sillä saavutetaan Lapin olosuhteissa, ja millaisella antennilla ja missä
>asennossa sitä pitäisi vastaanottaa. Ainakin itselleni täysin vieras
käsite.
>
Ainakin mitä minä tiedän tuosta, niin lähetinantennit ovat sekä H- ja V-pol.
Tällöin syntyy kierto- eli mixed-polarisaatio, ei ole väliä, kummalla
polarisaatiolla vastaanotto tapahtuu.
Sen tuomista hyödyistä olisi toki mukava kuulla. Ainakin britit käyttää
kaikilla BBC:n 250kW:n supermyllyillä kiertopolarisaatiota. Ja myös
hankalissa häiriötapauksissa (Tanska) tästä voi joskus olla apua.
Jouni Nousiainen
Ja mahdollisista haitoista myös olisi kiva kuulla. Näin maallikolle tulee
mieleen, että varmaan kiertopolarisaation rakentaminen on ainakin
kalliimpaa. Liittyisiköhän sen käyttö jotenkin Lapin "hankaliin"
tunturiolosuhteisiin, vai johonkin muuhun. Kattelin
tänään muuten Digitan karttaa ja hämmästyin miten iso alue Lapista on
kahdessa kohtaa vieläkin varsinaisten radion kuuluvuusalueiden ulkopuolella.
Todennäköisesti noissakin radio kuuluu, jos vastaanottoantenneihin
panostetaan tarpeeksi.
Toisaalta, liekö noilla alueilla sitten paljon asutustakaan..
J.N
Esa Hämäläinen
>
> Suuntakytkin on passiivilaite, jossa dielektriseen materiaaliin
> saadaan kulkuaalto, jonka energia suuntaa voidaan hallita.
> Laite toimii tavallaan takaiskuventtiilinä, päästäen energiaa vain
> yhteen suuntaan.
> Tällä estetään paluutehon aiheuttamat säröytymiset, harmoonisten yms
> muiden signaalien syntyminen em. johtuen.
> Hakusanoilla Circulator ja directional coupler löytyy tietoa.
> Summaus tai yhdys-suotimet, kumpaakin nimitystä käytetään, löytyvät
> nimikkeellä Combiner.
Dielektrinen suuntakytkin on mikroaaltojen ohjailuun tarkoitettu eikä se
ole tarkoitettu 100 Mhz:n taajuuksille mekaanisen kokonsa puolesta.
> Pitäisi olla aika selvää että vaikka antennielementtejä voikin olla
> useampia, ne käyttäytyvät yksikkönä ja ovat sähköisesti vain yksi
> antenni. Useammalla elementillä saadaan muutettua säteilykuviota sekä
> saadaan kompensoitua kaapelihäviöitä.
Näin onkin käytännössä. Antennikentät ovat eri puolilla (3-4 sivua)
mastoa, tasoja on 5-10 tasoa ja säteilykuviota muokataan
antenniyksiköitten välisellä vaiheistuksella. Yksinkertaisin vaiheistus
saadaan aikaan käyttämällä jakomuuntajan ja antennimodulien välillä eri
mittaisia kaapeleita.
> Lähetys paikkoja, jossa on useampia lähettimiä, ei voi rakentaa
> asianmukaisesti ilman em. summaus-suodinta. Eriliset antennit
> energioineen aiheuttavat keskenään erinomaisia ongelmia. Joku
> tilapäisratkaisu paikassa, missä sellaiselle taajuudelle jossa
> summaus-suotimessa ei ole kaistaa ko taajuudelle, voitaneen tehdä
> erillisellä antennilla.
Nykyään ei mitään jätetä yhden antennin varaan. Muutaman päivän
lähetyskatkos maksaa paljon, ja menetettyjä asiakkaita ei saa helpolla
takaisin. Elämme nykyään palveluyhteiskunnassa ja taikasana on
käytettävyys.
> Kaapeliyhteydet ovat nykypäivänä ehdoton ensisijainen siirtomuoto.
> Vuosien takaa muistettaneen kädenvääntö Radio Cityn studion ja
> häiriköiden välillä? Siihenaikaan käytettiin pääasiassa
> linkkiyhteyksiä, enempää en tästä kerro. Toinen esimerkki vaikkapa
> edesmenneeltä Radio Etelän Ääni 88.7Mhz Keravalta, jossa invataksi
> radioliikennettä livahti lähetysten sekaan aikamoisin hämmästyksin.
> Linkkiyhteyksiä käytetäänkin enää esim ulkoilmatapahtumien tms aikana
> ohjelman siirtoon.
Viestintävirasto valvoo taajuksien käyttöä. Ei varmaan olisi kivaa jos
Espanjasta ostamasi langattoman puhelimen puhelut menisi ulos
paikallisesta ULA-lähettimestä siksi, että se sattui olemaan
linkkitaajuudella. Nykyään linkit alkavat olla digitaalisia, joten tuo
riski pienenee koko ajan.
> Ei taida metsälässä kuitenkaan olla kuin yksi paikallisradio lähetin
> antenni? Ne seuraavat antennit alaspäin ovat nimittäin yksityisen
> radiopuhelinverkon antenneja.
Pakko olla useampia, sillä monen taajuuden summaus on ongelma. Kun
summataan yksi lähetin mukaan, summauksessa muut lähetteet vaimenevat
muutaman dB:n kymmennyksen. Myös toisiaan lähellä olevat taajuudet on
summauksessa hankalia käsiteltäviä.
> Tuohon ERP asiaan, antenni säteilee siihensyötettyä energiaa
> sellaisenaan syötetyn energian ja virityksensä mukaisesti. Tämähän
> kuuluu alkeistietoon, jos sitä ei ole niin sitten sitä saa muualta
> kuin minulta. Hyviä antennikirjoja on kirjoittanut mm. Olavi Lehti.
ERP-tehossa tulee mukaan antennin vahvistus. Esim. Ylen lähettimen
tapauksessa lähettimen 10 kW teho nousee antennivahvistuksen ansiosta
vastaamaan 60 kW ERP-tehoa. Antennivahvistusta ei voi nostaa suureksi,
sillä säteilykeila alkaa mennä liian kapeaksi ja kuuluvuusalueelle jää
helposti katvepaikkoja.
> Terveisiä vaan Vesku L'lle, ei ehkä ollutkaan kovin viisasta tulla
> julkisuuteen? Vaan ei kai haitanne yritys opastaa ja kertoa jotain
> sellaista mitä on oikeasti tehty kuin kertoa kuvitelmia. oh well taas
> nähtiin, mutta tulihan kokeiltua.
>
> ; Jari Ahdenkari
Jatka vaan...
Esa
aapee
>summataan yksi lähetin mukaan, summauksessa muut lähetteet vaimenevat
>muutaman dB:n kymmennyksen. Myös toisiaan lähellä olevat taajuudet on
>summauksessa hankalia käsiteltäviä.
Olisiko tällä vaimenemisella vaikutusta esim. viimepäivien ongelmiin
Metsälässä? Näyttääkö lähettimen oma mittari todellista ERP-tehoa, jos
useampi lähetin on kytketty yhdyssuotimilla samaan antenniin? Mikä tuo
kusee, niin hyvin selittää signaalitasojen erilaisuudet, vaikka Ficora olisi
lähettimen omasta mittarista nähnyt sen 500W.
Mikäli Metsälän ja vastaavien tehot haluttaisiin saada vastaamaan maksimeja
500W:a, olisiko ainut ratkaisu mitata ERP-teho suoraan antennista? Tällöin
tehoa voitaisiin lisätä sen mukaan, kunnes maksimi tulee vastaan. Ja
lähettimen oma mittari saattaisi näyttää vaikka jo 700W:a.
>ERP-tehossa tulee mukaan antennin vahvistus. Esim. Ylen lähettimen
>tapauksessa lähettimen 10 kW teho nousee antennivahvistuksen ansiosta
>vastaamaan 60 kW ERP-tehoa. Antennivahvistusta ei voi nostaa suureksi,
>sillä säteilykeila alkaa mennä liian kapeaksi ja kuuluvuusalueelle jää
>helposti katvepaikkoja.
>
Katvepaikkoja? Voitko kertoa tästä tarkemmin, miten antennivahvistus
vaikuttaa suuntakuvioon?
Kun näin on, joudutaanko antennivahvistusta toteutettaessa tekemään
kompromisseja vahvistuksen tehon ja suuntakuvion välillä, miten saataisiin
mahdollisimman paras tulos?
Esa Hämäläinen
Muutama asia tulee mieleen:
Plussaa on se, että heijastuva signaali muuttaa kiertosuuntaansa ja on
esim. tunturimaastossa paremmin kuultavissa vaikkapa autoradiolla.
Vähemmän heijastuksia on vähemmän suhahteluja radion kuuntelussa.
Miinuksia on enemmän, sillä kun signaalissa on tavallaan pysty- ja
vaakakomponentteja, niin vaikkapa V-polarisaation antennilla saadaan 3
dB heikompi signaali. Lisäksi lähetinantenni on monimutkaisempi ja
vaikea vaiheistettava, joten edut ovat näennäisiä. Lisäksi sitä ei voi
käyttää Etelä-Suomessa, sillä taajuusjako menisi uusiksi.
C-polarisaatio sisältää siis pysty- ja vaakapolarisaation komponenttaja,
jolloin pienitehoiset paikallisradiot joutuisivat kilpailemaan
suuritehoisten kanssa myös pystypolarisaation taajuuksilla.
Lapissa pari asemaa käyttää C-polarisaatiota, mutta tarkempaa raporttia
sen paremmuudesta en ole nähnyt.
Joissakin erityiskäytöissä, kuten sääsatelliiteilla 130 MHz yläpuolella,
on kiertopolarisaatio käytössä. Antenni on helix-mallinen, kuten esim.
sivulla http://www.g0mrf.freeserve.co.uk/ao-40.htm on esitetty.
Ilmakehän heijastukset eivät häiritse vastaanottoa kiertopolarisaatiolla
eikä satelliitin asennollakaan maahan nähden ole niin väliä (=>
polarisaatiokiertymä).
Esa
Esa Hämäläinen
>
> >Pakko olla useampia, sillä monen taajuuden summaus on ongelma. Kun
> >summataan yksi lähetin mukaan, summauksessa muut lähetteet vaimenevat
> >muutaman dB:n kymmennyksen. Myös toisiaan lähellä olevat taajuudet on
> >summauksessa hankalia käsiteltäviä.
>
> Olisiko tällä vaimenemisella vaikutusta esim. viimepäivien ongelmiin
> Metsälässä? Näyttääkö lähettimen oma mittari todellista ERP-tehoa, jos
> useampi lähetin on kytketty yhdyssuotimilla samaan antenniin? Mikä tuo
> kusee, niin hyvin selittää signaalitasojen erilaisuudet, vaikka Ficora olisi
> lähettimen omasta mittarista nähnyt sen 500W.
Ficora mittaa antenniin lähtevän tehon, kaapeleitten vaimennus tunnetaan
ja antennin vahvistusominaisuudet ovat tiedossa. Niillä päästään
ERP-tehoihin hyvin käsiksi.
Ongelmia tulee helposti lämpimällä säällä, jolloin kaikki alkaa muuttua.
Lähettimien pääteasteet alkavat pudottaa tehoa, sillä kuumasta
transistorista ei voi ottaa kaikkea ulos. Yhdyssuodattimet alkavat
muuttaa helposti viritystään, mutta ULA-taajuuksilla se ei ole ongelma.
Mikä lienee metsälän lähetinkopin lämpötila, kun sinne tuupataan sisään
30-asteista ilmaa jäähdyttämään vielä kuumempia lähettimiä. Koneellista
jäähdytystä siinä jo tarvitaan.
> Mikäli Metsälän ja vastaavien tehot haluttaisiin saada vastaamaan maksimeja
> 500W:a, olisiko ainut ratkaisu mitata ERP-teho suoraan antennista? Tällöin
> tehoa voitaisiin lisätä sen mukaan, kunnes maksimi tulee vastaan. Ja
> lähettimen oma mittari saattaisi näyttää vaikka jo 700W:a.
Antenniin tuleva teho on mahdollista mitata ja näin varmaan joskus
tarkistusmielessä tehdäänkin.
Antennin säteilykuvion mittaus on jo hankala juttu. Sitä voidaan tehdä
esim. mittausauton avulla ja mitata kentänvoimakkuus eri puolilla
asemaa. Mittauspaikkoja vaan on oltava runsaasti luotettavan tuloksen
saamiseksi.
Kun otetaan huomioon ULA-alueen laajuus 87,5 - 108 MHz, niin antennilta
vaaditaan yli 20% taajuuskaistaa, jolla sen pitää olla mahdollisimman
lineaarinen vahvistuksen ja vaiheistusten suhteen. Tämä ei tahdo
onnistua, ja siksi ERP-tehojen laskennassa käytetään usein
antennivalmistajan antamia suunnittelu/mittaustuloksia.
> >ERP-tehossa tulee mukaan antennin vahvistus. Esim. Ylen lähettimen
> >tapauksessa lähettimen 10 kW teho nousee antennivahvistuksen ansiosta
> >vastaamaan 60 kW ERP-tehoa. Antennivahvistusta ei voi nostaa suureksi,
> >sillä säteilykeila alkaa mennä liian kapeaksi ja kuuluvuusalueelle jää
> >helposti katvepaikkoja.
> >
>
> Katvepaikkoja? Voitko kertoa tästä tarkemmin, miten antennivahvistus
> vaikuttaa suuntakuvioon?
Koska antennikentät ovat usein 90 asteen välein maston ympärillä, ne on
vaiheistettava siten, ettei säteilykuvio ole kaksi kahdeksikon muotoista
keilaa vaan säteilykuvio muistuttaa tasaista ympyrää. Samalla on
tiltattava keiloja muutama aste alaspäin, ettei säteilyä karkaisi
turhaan avaruuteen. Tämä on varsinkin UHF-antenneilla melko
monimutkainen juttu, ja siksi säteilykuvio tarkistetaan asennusten
jälkeen helikopterin avulla tehtävillä mittauksilla.
> Kun näin on, joudutaanko antennivahvistusta toteutettaessa tekemään
> kompromisseja vahvistuksen tehon ja suuntakuvion välillä, miten saataisiin
> mahdollisimman paras tulos?
Suurikokoinen ja -tehoinen lähetinantenni ratkaisu on aina kompromissi
vahvistuksen ja suuntakuvion suhteen. Tärkeintä on saada riittävä ja
mahdollisimman tasainen peitto aseman kuuluvuusalueelle ja samalla se
aiheuttaa mahdollisimman vähän häiriötä kauempana oleville asemille.
Esa