Vähiten vaativa laji?
Reijo T Sarmaja
Tämä on siinä mielessä "vaarallinen" keskustelunaihe, että
tietämättömyys ja omat ennakkoluulot vaikuttavat enemmän kuin
objektiivinen tieto. Otan kuitenkin riskin ja veikkaan golffia.
Vaatiiko laji mitään muuta kuin riittävää omaisuutta ja
lyöntitekniikkaa?
Muita "helppoja" lajeja voisivat olla curling ja keilailu, jotka eivät
vaadi muuta kuin tarkkaa kättä.
--
Reijo Sarmaja mailto: reijo....@helsinki.fi
Helsingin yliopisto, Taidehistorian laitos
Helsinki University, Department of Art History
Marko J O Hamalainen
: Mikä sitten olisi vastaavasti vähiten vaativa laji?
: Tämä on siinä mielessä "vaarallinen" keskustelunaihe, että
: tietämättömyys ja omat ennakkoluulot vaikuttavat enemmän kuin
: objektiivinen tieto. Otan kuitenkin riskin ja veikkaan golffia.
: Vaatiiko laji mitään muuta kuin riittävää omaisuutta ja
: lyöntitekniikkaa?
: Muita "helppoja" lajeja voisivat olla curling ja keilailu, jotka eivät
: vaadi muuta kuin tarkkaa kättä.
Kun täällä on mielenkiinnottomien lajien seassa ollut raviurheilukin,
niin siinä ihminen näyttää pääsevän aika helpolla... sen kun istuu
ja välillä vähän tarvittaessa (ei välttämättä edes yleensä) antaa
"piiskaa" pollelle.
Mage
Jukka Tennila
>vaadi muuta kuin tarkkaa kättä.
Suosittelen kokeilemaan curlingia. Noin kymmenen heitettyä kiveä, jotka
ainoalla 'peli'kerrallani heittelin, olivat aika säälittäviä. Näyttää
todella helpolta lajilta, mutta ensikokemus kertoi jotain aivan muuta...
--
*** Jukka Tennila *** Yliopistokatu 8 C 221 ** 90570 Oulu *** Finland ***
*** 050-5680196 ******************** http://www.ee.oulu.fi/~jtennila/ ***
Ruism{ki Juha-Heikki
>vaadi muuta kuin tarkkaa kättä.
Ohjaskelkkailun painolastina tarvii juosta kovaa parikymmentä metriä
ja päästä kelkkaan sisälle. Toinen voisi olla jenkkifutiksen nose tackle,
jonka tarvii nojata omaan mieheensä eikä päästää irti. Tuo jälkimmäinen
voi ottaa kyllä kunnon päälle kun kaksi 150 kiloista körmyä tekee sen
muutaman kymmenen kertaa parin tunnin sisällä.
Juha
Mikko
: Muita "helppoja" lajeja voisivat olla curling ja keilailu, jotka eivät
: vaadi muuta kuin tarkkaa kättä.
Eiköhän kaikki mailmalla vakavasti harrastetut urheilulajit ole
kohtuullisen tarkasti tasan yhtä vaikeita. Jos laji ei vaadi kuin yhden
laista taitoa, sitä tarvitaankin sitten paljon.
Jarno Nurminen
>objektiivinen tieto. Otan kuitenkin riskin ja veikkaan golffia.
>Vaatiiko laji mitään muuta kuin riittävää omaisuutta ja
>lyöntitekniikkaa?
Toisaalta samalta pohjalta voisi heittää että nyrkkeily on vielä helpompaa,
ei tarvitse edes rahaa kun pelkkä tekniikka riittää ;) Golffista voin sitä
kerran pelanneena sanoa että televisiossa kaikki on helpompaa. Itse ainakin
sain aiheutettua huomattavaa vauriota nurmikentälle, kuitenkin pallo tahtoi
(jos yleensä edes lensi jonnekin) mennä täysin random-suuntaan ;)
Mutta olisiko parempi kysyä mihin lajiin pääsee helpoiten "sisään"?
Keilaaminen yms. ovat varmaan siinä aika ykkösiä, niissä kun huonot
vastustajatkaan eivät haittaa pidemmälle ehtineiden peliä. Toisaalta voisi
kuvitella että karatet ym. ovat sellaista puuhaa missä aloittamiseen menee
pitkä aika? Ehkä sama pätee painonnostoon jossa aloittelija ei ole edes
intensiivisen kolmen viikon treenauksen jälkeen edistynyt oikeastaan
minnekään ;)
- Jarno
Jyrki Takala
> Tämä on siinä mielessä "vaarallinen" keskustelunaihe, että
> tietämättömyys ja omat ennakkoluulot vaikuttavat enemmän kuin
> objektiivinen tieto. Otan kuitenkin riskin ja veikkaan golffia.
> Vaatiiko laji mitään muuta kuin riittävää omaisuutta ja
> lyöntitekniikkaa?
Ja harjoittelua huipputasolla työpäivän verran päivässä.
Itse pitäisin sellaista lajia vähiten vaativampana, jossa menestyäkseen
ei tarvitse harjoitella kovin pitkään eikä säännöllisesti. Ei vain tule
yhtään sellaista lajia mieleen=).
Jyrki
Olli-Matti Sopanen
Minusta urheilulajien vaativuudessa tulisi ottaa huomioon missä määrin
kyseinen laji edellyttää mm. fyysistä kestävyyttä ja nopeutta, tiettyä
teknistä taitotasoa (esim. pallon/mailan käsittelytaito) ja taktista
peliälyä (etenkin joukkuepeleissä). Omat kokemukseni esimerkiksi
keilailusta ovat olleet sen suuntaisia, että pelin jälkeen on enemmänkin
hiukan nihkeä olo eikä siinä saa kyllä kunnon hikeä pintaan ellei sitten
ole aivan rapakunnossa. Mitä tulee sitten täällä kritisoituun
raviurheiluun, niin olen joskus ajatellut, että roomalaistyyliset
nelivaljakkokisat voisivat olla huomattavasti mielenkiintoisempaa
seurattavaa ja varmaankin myös ajureille haastavampaa, jos heistä löytyisi
vähän samaa henkeä kuin Ben Hurista...
O-M.S.
Timo Haukioja
: Mutta olisiko parempi kysyä mihin lajiin pääsee helpoiten "sisään"?
: Keilaaminen yms. ovat varmaan siinä aika ykkösiä, niissä kun huonot
: vastustajatkaan eivät haittaa pidemmälle ehtineiden peliä. Toisaalta voisi
: kuvitella että karatet ym. ovat sellaista puuhaa missä aloittamiseen menee
: pitkä aika? Ehkä sama pätee painonnostoon jossa aloittelija ei ole edes
: intensiivisen kolmen viikon treenauksen jälkeen edistynyt oikeastaan
: minnekään ;)
Tuli mieleen ammunta (joka voisi olla myös aika lähellä kärkeä kategoriassa
'laji, jossa menestymiseen tarvitaan vähiten hikeä'). Toisaalta, kun
armeija-aikoja muistelee, on kyllä olemassa ihmisiä jotka eivät tunnu
pääsevän siihen sisään millään.
- Timo
Jaakko Mäkinen
> Mikä sitten olisi vastaavasti vähiten vaativa laji?
Darts ja biljardi eivät kropan päälle liiemmin taida käydä. Kumpikin
laji tosin vaatii hyvää käden ja silmän yhteispeliä ja keskittymiskykyä
ja huipputasolla varmaankin vuosien kokemusta.
Toisaalta molempiin lajeihin pääsee aloittelijakin suht helposti sisään.
Ovatko darts ja biljardi sitten urheilua? Ainakin Eurosport on niitä
televisioinut...
Jaakko Mäkinen
--
Tämä viesti lähetettiin Fourtalk.net-palvelusta (http://fourtalk.net).
Vesa Tormanen
news:997k8v$1cdbs$2...@midnight.cs.hut.fi...
> In article <99715m$lvo$1...@sirppi.helsinki.fi>,
>
>
Mita sitten on vaikeus? Golfissa pallo pysyy paikallaan ja lyontiasennon
kuntoon nyhraamisessa ei ole mitaan aikarajaa. Vertaa tata esim. tennikseen,
jossa pallo tulee reilua puoltatoistasataa kohti mika jattaa aika lailla
vahan aikaa lyontipaikalle kavelyyn, lyontiasennon hakemiseen ja swingiin.
Golfissa reikakin on paikallaan, mutta tenniksessa lyontisuuntaa pitaa
peitella mahdollisimman pitkaan ja samalla katsoa missa vastustaja on ja
mihin suuntaan menossa.
Golfissa parin vuoden harrastuksella voi hyvalla tuurilla saada esim. parin
par kolmosella. Parin vuoden tennisharrastuksen jalkeen ei Andre Agassilta
saisi luultavasti yhtaan pistetta eika Andrelle tulisi edes hiki. Hirveella
munkilla voisi pari syottoa saada palautettua kentalle, mutta lienee aika
epatodennakoista.
/vesku
TBone
Marko J O Hamalainen <mjoh...@cc.helsinki.fi> kirjoitti
viestissä:997286$qve$2...@oravannahka.helsinki.fi...
Riippuu näkökulmasta. Minulle raviurheilussa se urheilija on nimenomaan se
ravihevonen, jota kait voisi verrata keskimatkan juoksijaan.
TBone
Tero Paananen
>Mikä sitten olisi vastaavasti vähiten vaativa laji?
shakki
*jos* arvosteluperusteena on fyysinen rasitus.
-TPP - juu, tiedan kylla, etta monipaivainen mestaruusottelu
on rankkaa, mutta silti...
Timo Ihalempiä
> objektiivinen tieto. Otan kuitenkin riskin ja veikkaan golffia.
> Vaatiiko laji mitään muuta kuin riittävää omaisuutta ja
> lyöntitekniikkaa?
No, tämä menee kyllä metsään ja pahasti. Golf ei ehkä vaadi kuntoa tai
voimaa (tosin veikkaanpa että ns. vahvoista miehistä ei taitaisi olla
Woodsin vastustajaksi pisin draivi -kisassa), mutta taitoa sitäkin
enemmän. Samaten keskittymiskykyä, koska yksikin virhe voi pilata koko
kierroksen.
Taisi Mato Valtonen joskus todeta, että helpoin paikka voittaa
olympiakultaa olisi varmaankin kelkkailussa semmoisen nelimiehisen kelkan
toiseksi viimeisenä ukkona (no tuosta sijainnista en ole ihan varma). Ja
osuu kyllä mielestäni aika lailla oikeaan. Ihmeellistä pelleilyä koko
laji, ja uskomatonta miten joku voi saada siitä jotain irti.
Timo
Timo Ihalempiä
> Mutta olisiko parempi kysyä mihin lajiin pääsee helpoiten "sisään"?
> Keilaaminen yms. ovat varmaan siinä aika ykkösiä, niissä kun huonot
> vastustajatkaan eivät haittaa pidemmälle ehtineiden peliä. Toisaalta voisi
Keilailu on mielestäni aika turha laji. Täydellisen suorituksen (kaadon)
voi tehdä tuurilla ja teknisesti aivan paskalla heitolla. Itsekin nakkelin
joskus lajia kokeillessani (kävin kaikkiaan 2 tai 3 kertaa, taisi olla
ensimmäisellä yrittämällä) viimeisen ruudun paikkoa vaille 200 pistettä
vaikka minulla ei ollut tekniikasta hajuakaan.
Timo
Ville ®
kyllä se siitä. Jotta homma ei menisi liian vaikeaksi istuu vieressä vielä
kaveri ja kertoo miten tie menee ja miten pitää ajaa - jos on vaikka huono
näkö.
--
Ville
Enempi sinkuista osoitteessa:
Http://members.tripod.com/Ville_K/
Vesa Tormanen
> In article <wxKt6.7089$cF.1...@news1.nokia.com>,
> Vesa Tormanen <ve...@earthling.net> wrote:
> >"Marcus E Engdahl" <meng...@cc.hut.fi> wrote in message
> >Mita sitten on vaikeus? Golfissa pallo pysyy paikallaan ja lyontiasennon
> >kuntoon nyhraamisessa ei ole mitaan aikarajaa. Vertaa tata esim.
tennikseen,
> >jossa pallo tulee reilua puoltatoistasataa kohti mika jattaa aika lailla
> >vahan aikaa lyontipaikalle kavelyyn, lyontiasennon hakemiseen ja
swingiin.
> >Golfissa reikakin on paikallaan, mutta tenniksessa lyontisuuntaa pitaa
> >peitella mahdollisimman pitkaan ja samalla katsoa missa vastustaja on ja
> >mihin suuntaan menossa.
>
> Golfissa on vaikea toistaa samanlaisia lyöntejä peräkkäin, paljon
> vaikeampaa kuin tenniksessä. Golfissa pitää osata taktikoida, ottaa
> huomioon olosuhteet ja singauttaa mailaa alas niin että lapa osuu
> 200km/h tunnissa millilleen oikeassa kulmassa ja suunnassa palloon,
> muuten tuloksena on lyönti joka menee täysin jortsuun. Peli vaatii
> erittäin paljon keskittymistä ja hermoja. Tenniksessä olosuhteet
> mailan ja pallon välillä ovat aina about samat, golfissa alusta
> vaikuttaa kaikkeen, samoin sade, tuuli jne.
Miten ihmeessa tenniksessa mailan ja pallon valiset olosuhteet voisivat olla
samat? Pallossa on joka kerralla (poislukien tykin ampumat pallot) erilainen
kierre, pallon nopeus vaihtelee samoin kuin lentosuunta kolmessa
ulottuvuudessa. Myos palloissa on eroja riippuen siita, kuinka monta kertaa
ja mihin kohtaan niita on jo lyoty. Koska lyonti tapahtuu liikkeessa ei
pelaajan lyontiasentokaan kovin vakio ole.
> >Golfissa parin vuoden harrastuksella voi hyvalla tuurilla saada esim.
parin
> >par kolmosella.
>
> Sehän siinä kuulemma niin mageeta onkin, harrastelijakin voi lyödä
> kerran kuten ammattilaisstarat.
Tenniksessa tama ei todellakaan pida paikkaansa jos vastassa on
ammattilaisstara - luultavasti harrastelija ei paase lyomaan kuin omat
syotot.
/vesku
Timo Tuunanen
> Tämä on siinä mielessä "vaarallinen" keskustelunaihe, että
> tietämättömyys ja omat ennakkoluulot vaikuttavat enemmän kuin
> objektiivinen tieto. Otan kuitenkin riskin ja veikkaan golffia.
> Vaatiiko laji mitään muuta kuin riittävää omaisuutta ja
> lyöntitekniikkaa?
Peli vaatii äärimmäistä keskittymistä ja hermojen hallintaa. Mitään
maratoonarin kuntoa ei todellakaan tarvita, mutta keskittyminen onnistuu
huomattavasti paremmin jos on hyvässä fyysisessä kunnossa. Tuleehan
golfkierroksella kuitenkin käveltyä noin 10 kilometriä.
Itse asiassa golfissa eniten kuntoa vaatii harjoittelu. Kuten muissakin
taitolajeissa harjoittelumäärät ovat ajallisesti todella muhkeita.
(huippupelaajilla jopa 6-10 tuntia päivässä!) Harjoittelua ei voi suoritta
"sinnepäin", vaan suorituksiin tulee keskittyä. Huonosti tehdyistä
harjoitteista kun saattaa olla jopa enemmän haittaa kuin hyötyä.
Kun joku vertasi golfia tennikseen (joka on mielestäni järjetöntä, sillä
lajit ovat kaikin puolin täysin erilaisia) ja perusteli tenniksen vaikeutta
sillä, että siinä joudutaan lyömään liikkuvaan palloon niin joudun olemaan
asiasta hieman eri mieltä. Jostain kumman syystä nimenomaan se, että
golfissa on aikaa rittämiin tekee suorituksesta hankalan. Golfissa on
ikäänkuin "liikaa" aikaa tehdä suoritus jolloin sitä ei tehdä
refleksinomaisesti kuten esim. tenniksessä, vaan suoritukseen tulee mukaan
ylimääräisiä nykäyksiä ja liikeratoja. Tällä ei ollut tarkoitus halventaa
tennistä, vaan lähinnä tuoda esille se että golf ei ole helppo peli. Tennis
on myös hyvin vaativa laji, mutta vaativuus tulee jostain osatekijästä.
--
Timo Tuunanen
Jarno Nurminen
>voi tehdä tuurilla ja teknisesti aivan paskalla heitolla. Itsekin nakkelin
>joskus lajia kokeillessani (kävin kaikkiaan 2 tai 3 kertaa, taisi olla
>ensimmäisellä yrittämällä) viimeisen ruudun paikkoa vaille 200 pistettä
>vaikka minulla ei ollut tekniikasta hajuakaan.
Jeps. Nyt kun heität 200 heittoa joiden keskiarvo on yli parinsadan niin
suosittelen kisamatkoilla käymistä. Olenhan minäkin kerraan baarissa
heittänyt dartsin kuudenkympin ruutuun, eli olenko minäkin nyt mestari?
Siinä olet oikeassa että tuurilla voi tehdä ihan mitä vaan. Ihan lajista
riippumatta.
- Jarno
Timo Ihalempiä
> >voi tehdä tuurilla ja teknisesti aivan paskalla heitolla. Itsekin nakkelin
> >joskus lajia kokeillessani (kävin kaikkiaan 2 tai 3 kertaa, taisi olla
> >ensimmäisellä yrittämällä) viimeisen ruudun paikkoa vaille 200 pistettä
> >vaikka minulla ei ollut tekniikasta hajuakaan.
> Jeps. Nyt kun heität 200 heittoa joiden keskiarvo on yli parinsadan niin
> suosittelen kisamatkoilla käymistä. Olenhan minäkin kerraan baarissa
> heittänyt dartsin kuudenkympin ruutuun, eli olenko minäkin nyt mestari?
Ja minä suosittelen sinulle, että heität niillä tikoillasi vaikka yhden
501:sen ja jos se menee harjoittelematta vaikka tuonne 15 paikkeille niin
sitten lajien vaativuuden vertailemisessa voi olla jotain järkeä.
Ja kyse oli siitä, onko laji vaativa ja haastava vai ei, ei mistään
muusta.
Timo
Hannu Koskenvaara
Mitä etua keilailussa saadaan kierreheitoilla ? Joskus lajia
kokeillessani huomasin, että parhaiten keilat kaatuvat, kun heittää
pallon suoraan keskelle keilarivistöä. Kierteitä en toki kokeillut,
mutta aina, kun pallo osui riittävällä vauhdilla suunilleen keskelle
kaikki keilat kaatuivat.
Ihan kivaa se oli, vaikka meidän porukoissa voitti kisan takuuvarmasti
150 pisteellä. En silti jaksaisi muiden keilaamista katsoa, mutta moni
urheilulaji onkin ihan mielenkiinoista itse tehtynä mutta tappavan
tylsää katsella muiden tekemänä.
Lienee turhaa väittää, että joku urheilulaji olisi huipputasolla
vaativampaa kuin toinen. Vaativimpia lienevät suosituimmat lajit, joissa
kilpailu on kovinta. Varmaan jossain saappaanheitossa, akankannossa tai
vastaavassa pikkulajissa voisi päästä "maailmanmestariksi" vähimmällä
vaivannäöllä.
Hannu Koskenvaara
Jarno Nurminen
No mutta juurihan sanoit itse että olet kerran heittänyt parinsadan sarjan
keilailussa. Tämähän vastaisi siis sitä että minä heitän yhden tikan ja jos
se menee nappiin niin sitten laji on helppo? Keilaiussahan on enemmän kyse
keskiarvoista eikä yksittäisistä sarjoista, joita toki kuka tahansa voi
nakella hyvin. Fakta on se että jokainen laji on yhtä vaativa. Top10 sarjaan
kun mahtuu vain ne kymmenen lajista riippumatta.
Koskenvaara kirjoitteli aika hyvin siitä että mestariksi pääsee kyllä
helposti jos vain keksii tarpeeksi eksoottisen lajin, parhaiten niin että on
vieläpä itse ainoa kilpailija. Kokonaan toinen juttu on sitten se miten
saada ko. laji virallisesti kilpailtavaksi ja kuinka saadaan kilpailuihin
mukaan kattava määrä ihmisiä niin että todellakin voidaan katsoa kuka on
paras eikä vain kuka on paras niistä jotka sattuivat sillä hetkellä
hengailemaan 100m säteellä kisapaikasta ;)
- Jarno
AS
Hommaa voi verrata esim. painiin, tosin enemmän katkoja.
"Ruism{ki Juha-Heikki" <jr8...@harakka.cs.tut.fi> wrote in message
news:9976kp$8p3$1...@baker.cc.tut.fi...
AS
tarkempaa.
"Vesa Tormanen" <ve...@earthling.net> wrote in message
news:0SNt6.7100$cF.1...@news1.nokia.com...
Vesa Tormanen
"Timo Tuunanen" <tim...@tukki.jyu.fi> wrote in message
news:998gal$5cc$1...@mordred.cc.jyu.fi...
> Kun joku vertasi golfia tennikseen (joka on mielestäni järjetöntä, sillä
> lajit ovat kaikin puolin täysin erilaisia) ja perusteli tenniksen
vaikeutta
> sillä, että siinä joudutaan lyömään liikkuvaan palloon niin joudun olemaan
> asiasta hieman eri mieltä. Jostain kumman syystä nimenomaan se, että
> golfissa on aikaa rittämiin tekee suorituksesta hankalan. Golfissa on
> ikäänkuin "liikaa" aikaa tehdä suoritus jolloin sitä ei tehdä
> refleksinomaisesti kuten esim. tenniksessä, vaan suoritukseen tulee mukaan
> ylimääräisiä nykäyksiä ja liikeratoja. Tällä ei ollut tarkoitus halventaa
> tennistä, vaan lähinnä tuoda esille se että golf ei ole helppo peli.
Tennis
> on myös hyvin vaativa laji, mutta vaativuus tulee jostain osatekijästä.
Vastasin vain veikkaukseen siita, etta golf olisi vaikein pallopeli. Itse
asiassa koko selityksesi golfwingista sopii sinallaan tenniksen
aloitussyottoon - lisahankaluus on tietysti se, etta reilun sekunnin paasta
draivi tulee takaisin...
Kaikki tietysti riippuu tietysti siita, mita vaikeudella tarkoitetaan:
- vaikeus osua palloon ja lyoda se siihen suuntaan mihin haluaa?
- vaikeus nousta maailman ykkoseksi?
- kuinka paljon tarvitsee harjoitella etta paasee edes alkuun?
- vaatimukset kunnolle, vaadittava harjoitusmaara huipputasolla?
- kuinka paljon tarvitaan luontaista kykya ja kuinka pitkalle paasee
lahjaton treenaamalla?
Tietysti lajeja on typeraa vertailla enka minakaan ole sanomassa etta golf
olisi jotenkin helppo laji. Olenpahan edelleen sita mielta, ettei se
todellakaan vaikein pallopeli ole.
/vesku
Timo Tuunanen
Hmm. En ole varma ymmärsinkö oikein mitä alla olevalla tarkoitetaan, mutta
kommentoin kuitenkin. Ymmärsin että alla olevilla perustellaan tenniksen
vaikeutta golfiin verrattuna.
> Kaikki tietysti riippuu tietysti siita, mita vaikeudella tarkoitetaan:
> - vaikeus osua palloon ja lyoda se siihen suuntaan mihin haluaa?
Kumpi on sinusta tässä tilanteessa vaikeampaa, tennis vai golf?
> - vaikeus nousta maailman ykkoseksi?
Kumpi on sinusta tässä tilanteessa vaikeampaa, tennis vai golf?
> - kuinka paljon tarvitsee harjoitella etta paasee edes alkuun?
Kumpi on sinusta tässä tilanteessa vaikeampaa, tennis vai golf?
> - vaatimukset kunnolle, vaadittava harjoitusmaara huipputasolla?
Kuntotekijöistä meidän on varmaan turha kiistellä. Tennis voittaa tämän
kisan heittämällä, mutta näistä harjoitusmääristä.. Kummassa pitää
harjoitella enemmän, tennis vai golf päästäkseen huipulle?
> - kuinka paljon tarvitaan luontaista kykya ja kuinka pitkalle paasee
> lahjaton treenaamalla?
Tässä taitaa tulla tasapeli tai ainakin vertailu on varsin hankalaa.
> Tietysti lajeja on typeraa vertailla enka minakaan ole sanomassa etta golf
> olisi jotenkin helppo laji. Olenpahan edelleen sita mielta, ettei se
> todellakaan vaikein pallopeli ole.
Onko tennis sinun mielestäsi sitten se vaikein peli?
--
Timo Tuunanen
Timo Ihalempiä
> No mutta juurihan sanoit itse että olet kerran heittänyt parinsadan sarjan
> keilailussa. Tämähän vastaisi siis sitä että minä heitän yhden tikan ja jos
> se menee nappiin niin sitten laji on helppo? Keilaiussahan on enemmän kyse
Keilailussa on käsitykseni mukaan 10-12 heittoa sarjassa. Sinä puhut
*yhdestä* heitosta. Jos et ymmärrä eroa, tuhlaamme molemmat aikaamme.
Timo
Jarno Nurminen
>*yhdestä* heitosta. Jos et ymmärrä eroa, tuhlaamme molemmat aikaamme.
Koska käsittääkseni keilauksessa "hyvyytesi" lasketaan nimen omaan 200
sarjan keskiarvosta, niin silloin tuo yksi tikka vs. keilaussarja on
varsinkin osuva.
- Jarno
Vesa Tormanen
> Vesa Tormanen <ve...@earthling.net> wrote:
>
> Hmm. En ole varma ymmärsinkö oikein mitä alla olevalla tarkoitetaan, mutta
> kommentoin kuitenkin. Ymmärsin että alla olevilla perustellaan tenniksen
> vaikeutta golfiin verrattuna.
>
> > Kaikki tietysti riippuu tietysti siita, mita vaikeudella tarkoitetaan:
>
> > - vaikeus osua palloon ja lyoda se siihen suuntaan mihin haluaa?
>
> Kumpi on sinusta tässä tilanteessa vaikeampaa, tennis vai golf?
Golfissa olet yksin pallon kanssa. Tenniksessa aloitussyottoa
lukuunottamatta vaikeus riippuu vastustajan lyomasta pallosta ja taten
vastustajan tasosta. Oletetaan tilanteiksi etta olet joko Adrewsin
ykkosreialla Tigerin kanssa tai Wimbledonin keskuskentalla suottamassa
palloa Andre Agassille ykkosruutuun ja tarkoitus on vetaista Andren
palautuksesta ohitus pitkin linjaa.
Vertailutilanne on jarjeton, koska Tigerin kanssa saisin varmaan viikon
rangeharjoittelulla pallon ainakin pari kertaa kymmenesta vaylalle (tosin
varmaan 150 jaardia kauemmas lipusta kuin Tiger). Andre voisi laittaa pari
palautusta sadasta verkkoon tai pitkaksi, mutta en usko, etta saisin mailaa
lahellekaan palloa jos se kenttaan tulisi.
Aivotutkijat ovat todenneet, etta maailman paalla eniten aivoaktiviteettia
on ammattilaistennispelaajalla pelaamassa tiukkaa ottelua: pelaaja kuuntelee
vastustajan lyontiaanta kierteen arvioimiseksi, katsoo vastustajan
lyontiasentoa ja paattaa minne liikkua, seuraa palloa arvioiden
lyontipaikkaa ja sovittaa askeleita jotta saapuisi paikkaan hyvassa
lyontiasennossa; samalla pitaa silmalla vastustajan liikkumista ja paattaa
oman lyontisuunnan ja lyontityypin; lopuksi tulee lyontisuoritus sekunnin
murto-osa pompun jalkeen ja kierto alkaa alusta. Kaikki tama
strategiakehyksen sisalla, mika on paatetty vastustajan pelia analysoimalla.
> > - vaikeus nousta maailman ykkoseksi?
>
> Kumpi on sinusta tässä tilanteessa vaikeampaa, tennis vai golf?
Medianakyvyys, palkintorahat ja harrastajamaarat ovat molemmissa niin
suuria, etta tama on tasapeli, tennis johtaa 2-1.
> > - kuinka paljon tarvitsee harjoitella etta paasee edes alkuun?
>
> Kumpi on sinusta tässä tilanteessa vaikeampaa, tennis vai golf?
Tassa taas tormataan siihen hankaluuteen, etta tenniksessa vastustajan taso
maaraa pelin vaikeuden. Kentalle voi molemmissa lajeissa menna hutkimaan
vaikka samantien. Vaikka aloittaisin taysipaivaisen harjoittelun nyt, en
ikina voisi pelata tennispelia tosissaan pelaavan Agassin kanssa. Joskus
tuli telkkarista naytosottelu, jossa Tomas Muster pelasi tasaisen matsin
jotain Itavallan ykkosjunioria vastaan maila oikeassa kadessa (Muster on
vasuri) ja alakautta syottaen.
Tigerin kanssa voisi pelata kierroksen kesan pelailun jalkeen (ja havita
sadalla lyonnilla), mutta ei se kerro vaikeudesta sinansa mitaan, koska en
kuitenkaan voisi ikina saavuttaa Tigerin tulostasoa.
Laitetaan tasapeli, 3-2.
> > - vaatimukset kunnolle, vaadittava harjoitusmaara huipputasolla?
>
> Kuntotekijöistä meidän on varmaan turha kiistellä. Tennis voittaa tämän
> kisan heittämällä, mutta näistä harjoitusmääristä.. Kummassa pitää
> harjoitella enemmän, tennis vai golf päästäkseen huipulle?
Harjoitella pitaa molemmissa lajeissa huipulle paastaakseen koko ikansa.
Tenniksessa parjaavat ne, joiden kroppa kestaa enemman harjoittelua, mutta
golfissa ei tarvitse hirmuista palautumiskykya. Sanoisin, etta huiput
harjoittelevat ajallisesti enemman golfissa, mutta tavallisen ihmisen on
helpompi paasta huippugolfaajaan treenimaaraan koska kuntovaatimukset ovat
pienemmat.
Soulin Olympialaiset tenniksessa voittanut Steffi Graf olisi 800m
ennatyksellaan ollut vastaavan tuolloisen kisan viides. Menestys golfissa ei
uskoakseni kanna yhta hyvin muihin lajeihen.
Annetaan tama kellolla mitattuna golfille, tasapeli 3-3.
> > - kuinka paljon tarvitaan luontaista kykya ja kuinka pitkalle paasee
> > lahjaton treenaamalla?
>
> Tässä taitaa tulla tasapeli tai ainakin vertailu on varsin hankalaa.
Mielestani tama kohta on helpompi vertailla - suorituksen vertaaminen on
vaikeaa koska tenniksessa _fyysista_ suoritusta ei voi analysoida erillaan
vastustajasta kun taas golfissa lyonti on lyonti vaikka olisit autiolla
saarella.
Vaitan, etta tennispelaaja tarvitsee kaikki syntymalahjat mita
huippugolfaajakin, mutta lisaksi nopeutta, palautumiskykya, nopeita
reaktioita, jne.
> > Tietysti lajeja on typeraa vertailla enka minakaan ole sanomassa etta
golf
> > olisi jotenkin helppo laji. Olenpahan edelleen sita mielta, ettei se
> > todellakaan vaikein pallopeli ole.
>
> Onko tennis sinun mielestäsi sitten se vaikein peli?
Ei valttamatta, kaytin sita vain esimerkkina _pallopelista_, joka on
_mielestani_ vaikeampaa kuin golf vasta-argumenttina vaitteelle, etta golf
olisi se vaikein _pallopeli_. Koska mitaan yleispatevaa mittaria
vaikeusvertailulle ei ole, tama tietysti perustuu vain sille mita itse pidan
"vaikeana".
Itse olen todella vahan pelannut kumpaakaan, enemman lahinna telkkarista
seurannut. Joukkuepeleja on viela vaikeampi laittaa tahan vaikeusasteikkoon,
mutta esim. lentopallo on todella vaikea laji.
/vesku
Timo Tuunanen
> Golfissa olet yksin pallon kanssa. Tenniksessa aloitussyottoa
> lukuunottamatta vaikeus riippuu vastustajan lyomasta pallosta ja taten
> vastustajan tasosta. Oletetaan tilanteiksi etta olet joko Adrewsin
> ykkosreialla Tigerin kanssa tai Wimbledonin keskuskentalla suottamassa
> palloa Andre Agassille ykkosruutuun ja tarkoitus on vetaista Andren
> palautuksesta ohitus pitkin linjaa.
Aivan. Olen yksin pallon kanssa, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että
jokainen golflyönti on kuitenkin erilainen. Tuuli on erilainen, pallo makaa
eri tavalla (väylällä, karheikossa, hiekassa ja näissäkin oikeastaan aina
eri tavalla), lyöntiasento on erilainen riippuen siitä onko pallo rinteessä,
lyötävän lyönnin pituus on erilainen jne... Kaiken hyvän lisäksi pitkät
golflyönnit ja lähipeli ovat melkeinpä kaksi eri lajia. Esim. puttamisella
ja pitkällä lyönnillä on hyvin vähän tekemistä toistensa kannsa. Lisäksi
golfpalloon osumisella ja "osumisella" on hyvin suuri vaikutus
lopputulokseen. Voit osua kaksi kertaa täsmälleen keskelle lapaa ja silti
lopputulos on erilainen. Tämän eron huomaamiseen minulta meni noin 5 vuotta.
Valotetetaan sen verran, että myös mailan palloon tulokulmalla ja mailanpään
nopeudella on suuri merkitys ja jos mailan ja pallon väliin jää vähänkin
ruohoa on lopputulos hyvin erilainen.
Toinen asia, kun verrataan haluttuun suuntaan lyömistä, on lyöntien pituus.
Tenniksessä lyödään pisimmillään noin 40 metrisiä lyöntejä (kai? en muista
tarkkaan tenniskentän mittoja) golfissa 250 - 300 metrisiä.
> Aivotutkijat ovat todenneet, etta maailman paalla eniten aivoaktiviteettia
> on ammattilaistennispelaajalla pelaamassa tiukkaa ottelua: pelaaja kuuntelee
Hmm... Tämä on mielenkiintoista. Olisiko tuohon tutkimukseen jotain
viitettä? En äkkiseltään keksi miten tennis eroaisi muista mailapeleistä.
(squash, pöytätennis...)
>> > - vaikeus nousta maailman ykkoseksi?
> Medianakyvyys, palkintorahat ja harrastajamaarat ovat molemmissa niin
> suuria, etta tama on tasapeli, tennis johtaa 2-1.
Minä väittäisin että golfissa on vaikeampaa. Tähän todisteenä lähinnä se
että, Tigeria lukuunottamatta, lähes kaikki maailman kärkipelaajat ovat
vähintään 30 vuotiaita. Hajoittelua vaaditaan keskimäärin huomattavasti
pidempään kuin tenniksessä.
>> > - kuinka paljon tarvitsee harjoitella etta paasee edes alkuun?
> Tassa taas tormataan siihen hankaluuteen, etta tenniksessa vastustajan taso
> maaraa pelin vaikeuden. Kentalle voi molemmissa lajeissa menna hutkimaan
> vaikka samantien. Vaikka aloittaisin taysipaivaisen harjoittelun nyt, en
Heh. Väitän että tenniksen aloituskynnys on kuitenkin jonkin verran
matalammalla kuin golfissa. Isokokoinen maila jossa on lyhyt varsi. Ei
tennispalloon osuminen ole kovinkaan vaikeata jos pelikaveri on samalla
tasolla.
> Harjoitella pitaa molemmissa lajeissa huipulle paastaakseen koko ikansa.
> Tenniksessa parjaavat ne, joiden kroppa kestaa enemman harjoittelua, mutta
> golfissa ei tarvitse hirmuista palautumiskykya. Sanoisin, etta huiput
> harjoittelevat ajallisesti enemman golfissa, mutta tavallisen ihmisen on
> helpompi paasta huippugolfaajaan treenimaaraan koska kuntovaatimukset ovat
> pienemmat.
Tästä taisin mainitakin jo aikaisemmin. Eli golfin harjoittelu ei ole
välttämättä fyysisesti kovin vaativaa, mutta henkisesti se on todella
raskasta. Ja huonosta harjoittelusta ei ole mitään hyötyä vaan päinvastoin.
Tässä mielessä kaikki taitolajit ovat hankalia. Juoksemaan voi lähteä vaikka
kotiasiat eivät olisi kunnossa ja hyötyä tulee, mutta taitolajeissa henkinen
tila vaikuttaa harjoitteluun. (vaikuttaa se muissakin lajeissa mutta
taitolajeissa vaikutus on erityisen suuri)
> Vaitan, etta tennispelaaja tarvitsee kaikki syntymalahjat mita
> huippugolfaajakin, mutta lisaksi nopeutta, palautumiskykya, nopeita
> reaktioita, jne.
Minäpä väitän että golflyönti on teknisesti huomattavasti tennislyöntiä
vaativampi. Tässä mielessä lihasten hallinta on vaativampaa. Lisäksi
tarvitaan monipuolisuutta (pitkät ja lyhyet lyönnit)
> Itse olen todella vahan pelannut kumpaakaan, enemman lahinna telkkarista
> seurannut. Joukkuepeleja on viela vaikeampi laittaa tahan vaikeusasteikkoon,
> mutta esim. lentopallo on todella vaikea laji.
Minä olen pelannut kumpaakin. Golfia enemmän ja tennistä vähemmän. Näiden
perusteella kantani on varsin selvä.
--
Timo Tuunanen
Jarno Nurminen
>Ennen vanhaan oli sellainen nerokas ja demokraattinen joukkuelaji kuin
>sähly. Arvaamattomasti pomppiva pallo ja samanlaiset mailanrimpulat
>takasivat sen, että porukan liikunnallisesti lahjattomin suti maaleja
>siinä kuin treenatummat kaverit. Osallistumisen vaatimuksia ei juurikaan
>ollut, sääntöjäkään ei tarvinnut opetella, kunhan peli pysyi niin
>hanskassa, ettei ketään sattunut, kuten yleensä ei sattunutkaan. Ja voi
>miten meillä oli hauskaa!
Nyt unohdit sählyn perimmäisen ajatuksen, mikä ainakin meillä oli aikoinaan
peruskoulussa käytössä: peliä pelattiin paljain jaloin. Siis pelin
tarkoituksena oli maksimoida muiden varvasruhjeet ja minimoida omat. Ai sitä
iloa kun sai kirmata keskelle porukkaa hakemaan palloa kun pari tyyppi
lakaisee lattiaa satunnaisilla mailanvedoilla, ja sitten ihmeteltiin kun
varvas oli auki ;)
Nyt asiaa tarkemmin ajattelen niin mehän pelattiin kaikkia pelejä paljain
jaloin parketilla. Varsinkin koripallossa ym. "peruskouluvoimisteluissa"
jalkaterät kyllä kuumottivat kunnolla eikä rakotkaan olleet vieraita. Missä
oli mr. Adidas kun häntä tarvittiin?
- Jarno
mr Rock
sähly. Arvaamattomasti pomppiva pallo ja samanlaiset mailanrimpulat
takasivat sen, että porukan liikunnallisesti lahjattomin suti maaleja
siinä kuin treenatummat kaverit. Osallistumisen vaatimuksia ei juurikaan
ollut, sääntöjäkään ei tarvinnut opetella, kunhan peli pysyi niin
hanskassa, ettei ketään sattunut, kuten yleensä ei sattunutkaan. Ja voi
miten meillä oli hauskaa!
Sitten ilmeisesti sporttisempia tyyppejä alkoi ankarasti korpeamaan se,
ettei heidän ankaralla työllä saavuttamastaan fyysisestä ja taidollisesta
etumatkasta ollutkaan mitään iloa suhteessa heikompiin pelikavereihin.
Joku keksi sääntöjä sääntöjen perään, pistettiin maalivahti makaamaan
maalin suulle takaamaan, ettei maaleja varmasti tullut ja vielä typerä
nimi pelille: salibandy oli syntynyt. Niin päättyi ihmiskunnan
historiassa sählyn lyhyt aikakausi, jota pelillisen demokratian ja
tasa-arvon ystävät muistavat kunnioituksella ja rakkaudella.
Vili P.
Reijo T Sarmaja wrote:
> Mikä sitten olisi vastaavasti vähiten vaativa laji?
>
> Tämä on siinä mielessä "vaarallinen" keskustelunaihe, että
> tietämättömyys ja omat ennakkoluulot vaikuttavat enemmän kuin
> objektiivinen tieto. Otan kuitenkin riskin ja veikkaan golffia.
> Vaatiiko laji mitään muuta kuin riittävää omaisuutta ja
> lyöntitekniikkaa?
> Muita "helppoja" lajeja voisivat olla curling ja keilailu, jotka eivät
> vaadi muuta kuin tarkkaa kättä.
>
> --
> Reijo Sarmaja mailto: reijo....@helsinki.fi
> Helsingin yliopisto, Taidehistorian laitos
> Helsinki University, Department of Art History
Jarno Laivola
: Ennen vanhaan oli sellainen nerokas ja demokraattinen joukkuelaji kuin
: sähly. Arvaamattomasti pomppiva pallo ja samanlaiset mailanrimpulat
Samainen sähly voitti niin ikään lukioaikoina kaikki muut lajit
tunnin alussa suoritetussa huutoäänestyksestä, mistä johtuen en talvi-
kuukausina, kun olimme sisällä, osallistunut liikuntatuntien peleihin,
vaan poistuin suosiolla punttisalin puolelle stereoita kuuntelemaan.
Veriset varpaat ja raisut luokkien väliset ottelut (juu, yhdistettyjä
liikuntaryhmiä) eivät vastanneet käsitystäni terveestä urheilusta.
Nyt lähes kymmenen vuotta myöhemmin olen taas satunnaisesti käynyt
sohimassa palloa lähinnä työpaikkaturnauksissa ja ollaan menty toiseen
ääripäähän; isot karpaasit itkevät, jos palloa tavoitellessa oma
liikuntasalin varusteisiin kuuluva "huoltamomaila" sattuu hipaisemaan
heidän hiilikuituvirityksiään tai jos palloon kurkottaessa syntyy
vähäisintäkään vartalokontaktia. Olen siis täysin missannut sen vai-
heen, jonka aikana railakkaasta "sähläilystä" tuli pilkuntarkkaa
nysväämistä (eli salibandyä).
Missäköhän välissä reikäpalloilu on ollut järkevimmillään?
--
t: Jarno
"Kids, just because I don't care doesn't mean I'm not listening!"
Homer J. Simpson
Olli-Matti Sopanen
> Nyt lähes kymmenen vuotta myöhemmin olen taas satunnaisesti käynyt
> sohimassa palloa lähinnä työpaikkaturnauksissa ja ollaan menty toiseen
> ääripäähän; isot karpaasit itkevät, jos palloa tavoitellessa oma
> liikuntasalin varusteisiin kuuluva "huoltamomaila" sattuu hipaisemaan
> heidän hiilikuituvirityksiään tai jos palloon kurkottaessa syntyy
> vähäisintäkään vartalokontaktia. Olen siis täysin missannut sen vai-
> heen, jonka aikana railakkaasta "sähläilystä" tuli pilkuntarkkaa
> nysväämistä (eli salibandyä).
> Missäköhän välissä reikäpalloilu on ollut järkevimmillään?
>
Itse pelasin sählyä ensimmäisen kerran lähes 20 vuotta sitten ennen kuin
se oli mikään "massojen" laji. Pelasimme pääasiassa pienillä
vakioporukoilla kouluajan jälkeen, niin että samat kaverit olivat koko
ajan kentällä ja sääntötulkintamme vastasivat lähinnä jääkiekon pelaamista
ilman luistimia ja niinpä pelasimme aika usein hanskat kädessä. Minusta
sähly oli ja on hyvä kuntoilulaji, jos pienemmällä porukalla pelataan
intensiivisesti tai jos porukkaa on enemmän, niin sitten useimman tunnin
maraton-ottelun luonteisesti käyttäen vaihtoja hyväksi. Ne samat kaverit,
jotka ovat pelanneet jalkapalloa tai jääkiekkoa, ovat yleensä pärjänneet
vaivattomasti myös sählyn puolella, mitä tulee tekniseen ja taktiseen
puoleen. Sanoisin, että fyysisen nopeuden ja etenkin kestävyyden merkitys
alkaa näkyä sählyssä ensimmäisen puolen tunnin jälkeen, jolleivät
joukkueet ole sitten tolkuttoman suuria ja peliaika jää sitä kautta
alhaiseksi.
Enpä tiedä "sopeutuisinko" pelaamaan salibandya, jossa peli nähtävästi
katkaistaan, jos sattuu vähän hipaisemaan vastustajaa. Jotenkin tuo
"salibandy" nimitys tuntuu vähän hienostelevalta aivan kuten se kehitys,
että monet kotimaiset seurajoukkueet palloilulajeissa käyttävät itsestään
englanninkielisiä nimityksiä perinteisten suomalaisnimien sijasta.
O-M.S.
Marko Poutiainen
> Enpä tiedä "sopeutuisinko" pelaamaan salibandya, jossa peli nähtävästi
> katkaistaan, jos sattuu vähän hipaisemaan vastustajaa.
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Käy katsomassa jokin salibandyottelu,
varalokontakti kyllä sallitaan. Kontaktin määrä riippuu tuomarista, tosin
taklauksia ei saa tehdä.
Minusta salibandy on huomattavasti mielekkäämpi laji, koska siinä taito ja
taktinen osaaminen korostuvat. Maalitkin pitää tehdä, sinnepäin huitaisut
harvemmin auttavat. Puolustajallakin on huomattavasti enemmän vaihtoehtoja
kuin "pallo pois heti ettei pääse laukomaan tyhjiin".
--
Marko Poutiainen | These are my principles.
m...@paju.oulu.fi | If you don't like them, I have others.
http://www.toffeeweb.org | -Groucho Marx
Marko Poutiainen
> Mailavirtuooseille (į la Kohonen) on pöytä katettu...Ja sellaisten
> eliminoimiseen on lailliset keinot vähissä. Jos koitat pelata yhdellä
> päälystakilla, niin vaikeeta on ja jos uhraat virtuoosiin kaksi varjostajaa,
> niin joku muu on vapaana tekemään tuhojaan.
Harvoin alemmilla tasoilla moisia taitureita on. Huipputaso on sitten
erikseen, eikä sielläkään taida aivan noin kovia taitureita olla kovin
montaa.
Marko Poutiainen
> Tuo korostuu lähinnä huipputasolla. Ainakin mitä itse olen
> pelejä nähnyt, niin salibandy on melkoista kyttäilyä monesti;
> vähän kuin jääkiekkoa aina alivoimalla. Salibandyn tapauksessa
> puolustava joukkue on alivoimalla ja hyökkäävää joukkue
> jauhaa syöttöjä ees taas hakien paikkaa. Pallon menetyksen
> jälkeen siirrytään sitten jauhamaan toiseen päätyyn.
Onneksi minulla ei ole moista kokemusta. Kyllähän se hetkellistä voi olla
(kyttäily siis). Sitä paitsi pallon menetyksestä seuraa usein nopea
vastahyökkäys.
> Omissa peleissä tuo on taas juoksentelua päästä toiseen
> pallon perässä. Jostain tuosta väliltä salibandy voisi
> olla ihan mielenkiintoistakin, mutta kuntoa tuo vaatii
> varmaan kaikilla tasoilla.
Kunnosta en tiedä - itse olen hyvä esimerkki siitä, ettei se vaadi :)
Salibandy vaatii kyllä pelaajia, jotka ovat jo jonkin aikaa harrastaneet
peliä. Perustekniikan pitää olla hallussa, muuten peli menee
läiskimiseksi (=sähly).
Marko Poutiainen
> Ei ehkä absoluuttisesti, mutta suhteellisesti kylläkin - ja vielä
> kovempiakin kuin mitä Kohonen liigassa.
> Mm. meitin paras pistenikkari nakutti tuossa joku aika sitten III-divarissa
> 18 ottelussa 33+16 eikä löytynyt vastustajista pelaajaa, joka olis
> ratkaisevasti tuota pistetehtailua hillinnyt. Kuluneella kaudella II
> divarissakin kertyi 20 pelissä 29+13 eli ihan kivasti.... Enää se ei vain
> riittänyt "kantamaan" muuta joukkuetta sarjaporrasta ylemmäksi (josta kyllä
> iso siivu menee alkukauden veskariongelman piikkiin...). Ei näitä kavereita
> toki millään sarjatasolla hirveän montaa ole, mutta yksikin on liikaa jos
> sitä ei saada kuriin sääntöjen mukaisin ottein...
Minä en nyt vain kertakaikkiaan näe ongelmaa. Kaveri siis teki vajaat
kaksi maalia ottelua kohti. Ihan kiva, mutta tuskin riittää, jos
loppuporukka on ihan kädetön.
Samalla tavalla sarjatasoon nähden huippuveskari on "epis". Eihän
sellaisen taakse saa maalia millään.
Eli millä tavalla nämä pelaajat ovat "liikaa"? Eikös niitä hyviä pelaajia
hankita juuri sen takia, että pärjättäisiin? Ja jos se on *niin* huippu,
niin kaksi kaveria iholle kiinni, niin varmaan ainakin olennaisesti
maalinteko vaikeutuu.
Osmo Ronkanen
Timo_Ihalempiä?= <tiha...@kosh.hut.fi wrote:
>Taisi Mato Valtonen joskus todeta, että helpoin paikka voittaa
>olympiakultaa olisi varmaankin kelkkailussa semmoisen nelimiehisen kelkan
>toiseksi viimeisenä ukkona (no tuosta sijainnista en ole ihan varma). Ja
>osuu kyllä mielestäni aika lailla oikeaan. Ihmeellistä pelleilyä koko
>laji, ja uskomatonta miten joku voi saada siitä jotain irti.
LIsäksi laji on talviolympialaisten kallein järjestää. Muille
tiloille löytyy yleensä pysyvää käyttöä, mutta kelkkarata on
kisojen jälkeen tarpeeton.
Osmo