missä ollaan miehet?
Ikola
kyselijät ovat viime aikoina lisineet räikempänä esimerkkinä SM R1
pikamatkalla joku nuori (veikkaisin parikymppinen) sälli tuli kyselemään
missä ollaan ennen kuin olin ehtinyt ykkösrastille. Aiemmin kesällä koin
täsmälleen vastaavan tapauksen ykkösrastilla ja silloinkin kyselijä oli
nuori mies.
Ymmärrän jos kysyjä on lapsi tai ikänainen rastiviikolla, joka on
suunnistanut viimeksi viisi vuotta sitten, mutta että nuori hyväkuntoinen
mies Suomemestaruuskisoissa!! Jos ei tiedä missä on ei kannata SM kisaan
edes lähteä. Tähän mennessä olen aina kertonut hövelisti missä ollaan, mutta
nyt tuli mitta täyteen. Vastedes ennen kuin kerron paikan selvitän kysyjän
tarkoitusperät. Onko hänellä aito hätä vai onko tavoitteena vain korjata oma
virhe ja pysyä mukana taistelussa kärkisijoista.
Ehkä yhteistyö kuuluu Jukolaan tms. massatapahtumiin, mutta kyllä
henkilökohtaisessa arvoksisassa pitäisi osata itse suunnistaa. Omassa SM
pika suoritteessani tein kakkosrastille näyttävän seitsemän minuutin pummin,
mutta mieleeni ei juolahtanutkaan kysyä missä ollaan vaikka löysinkin rastin
ja näin siellä leimaajia. Minulla sentään olisi oikeus kysellä koska olen
oikeasti huono suunnistaja ja välillä täysin hukassa, mutta silti palasin
nöyrästi hölmöyttäni sadatellen polulle ja otin rastin kaikessa rauhassa
uusiksi.
Tavoitellaanko suunnistuksessakin menestystä keinoja kaihtamatta?
timo i
Klaus Virtanen
"Ikola" <ik...@kolumbus.fi> kirjoitti
> Jos ei tiedä missä on ei kannata SM kisaan
> edes lähteä.
Hah. Suunnistus on siitä just kiva, kun voi käydä kaikki "arvokisat" yms.
läpi vaikka just ja just osais karttaa lukea. Oma taso ei ole tässä lajissa
rajoitteena ja vielä saa kokea aivan saman ympäristön kuin huippueliitit.
Aivan turhaa yrittää elitisoida jotain kisoja vain sen takia, että siellä
"kaikkien pitäisi haluta menestyä".
> Tähän mennessä olen aina kertonut hövelisti missä ollaan, mutta
> nyt tuli mitta täyteen. Vastedes ennen kuin kerron paikan selvitän kysyjän
> tarkoitusperät. Onko hänellä aito hätä vai onko tavoitteena vain korjata
oma
> virhe ja pysyä mukana taistelussa kärkisijoista.
No jos sulla semmosta aikaa on metsässä oman suorituksen aikana, niin
haastattele ihmeessä. Minä ainakin koen eksyneen auttamisen
velvollisuutenani. Eikä siinä mene kuin sekunti kaksi... jos itse on
kartalla ;) Jos oma suoritus on niistä sekunneista kiinni, niin ehkä sitä
sitten on oikeutettu juoksemaan ohi. Tuskin se sun mieltä suorituksen
jälkeen kuitenkaan erityisesti lämmittää.
> Omassa SM
> pika suoritteessani tein kakkosrastille näyttävän seitsemän minuutin
pummin,
> mutta mieleeni ei juolahtanutkaan kysyä missä ollaan vaikka löysinkin
rastin
> ja näin siellä leimaajia.
Ei se susta mitenkään ylevämpää suunnistajaa silti tee ja mistäs sinä tiedä
oliko se tyyppi pummannut jo 20 minuuttia ja oikeasti ei tiennyt yhtään
missä päin karttaa on. Kyllä minäkin mieluummin itse hoidan suunnistukseni,
mutta "kysyvä ei tieltä eksy".
> Tavoitellaanko suunnistuksessakin menestystä keinoja kaihtamatta?
Sinun kirjoituksestasi näin voisi joku äkkipikainen lööppimanageri päätellä.
Älä kohdista omaa pummimokaasi siihen, että autoit toista :P
--
Klasu
Ikola
tiedä
> oliko se tyyppi pummannut jo 20 minuuttia ja oikeasti ei tiennyt yhtään
> missä päin karttaa on. Kyllä minäkin mieluummin itse hoidan
suunnistukseni,
> mutta "kysyvä ei tieltä eksy".
>
Minä starttasin 5 minuuttia kisan alkamisen jälkeen ja kaveri kyseli
ensimmäisellä rastilla parin minuutin kohdalla, joten ei kai hänkään yli 7
minuuttia ollut maastossa viihtynyt.
timo
Jukka Juvankoski
"Ikola" <ik...@kolumbus.fi> kirjoitti
viestissä:cj6tsk$shi$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
> Onko paikan kyseleminen metsässä joillekkin tapa suunnistaaa? Minusta
> kyselijät ovat viime aikoina lisineet räikempänä esimerkkinä SM R1
> pikamatkalla joku nuori (veikkaisin parikymppinen) sälli tuli kyselemään
> missä ollaan ennen kuin olin ehtinyt ykkösrastille. Aiemmin kesällä koin
> täsmälleen vastaavan tapauksen ykkösrastilla ja silloinkin kyselijä oli
> nuori mies.
No kyllä sitä ollaan "pipo tiukalla"! Mistä moinen asenne?
Yleinsä neuvon kyselijöitä, noin 7 henkilölle per kisa ja mielestäni saan
neuvomisesta erittäin hyvän fiiliksen itselleni.
Monelle suunnistajalle suunnistaminen on muutakin kuin pelkästään
kärkisijoen metsästämistä ja siitä suunnistus on mukava laji, että myös ne
"sinun mielestäsi ei SM-kisoihin tervetulleet" suunnistajat kiertävät
kisoista kisoihin, oli kisa sitten Jukolanviesti tai sm-kisat tai
iltarastit.
> Vastedes ennen kuin kerron paikan selvitän kysyjän
> tarkoitusperät. Onko hänellä aito hätä vai onko tavoitteena vain korjata
> oma
> virhe ja pysyä mukana taistelussa kärkisijoista.
Ilkeä olet! Mistä moinen? Itse tulen mielellään neuvomaan kaikkia, mitkä
neuvoa kysyvät ja eteen sattuvat ja hymyissä suin.
Relaa hieman....
-Jukka Juvankoski-
http://www.juvankoski.com
Ikola
> Yleinsä neuvon kyselijöitä, noin 7 henkilölle per kisa ja mielestäni saan
> neuvomisesta erittäin hyvän fiiliksen itselleni.
>
> Monelle suunnistajalle suunnistaminen on muutakin kuin pelkästään
> kärkisijoen metsästämistä ja siitä suunnistus on mukava laji, että myös ne
> "sinun mielestäsi ei SM-kisoihin tervetulleet" suunnistajat kiertävät
> kisoista kisoihin, oli kisa sitten Jukolanviesti tai sm-kisat tai
> iltarastit.
>
> > Vastedes ennen kuin kerron paikan selvitän kysyjän
> > tarkoitusperät. Onko hänellä aito hätä vai onko tavoitteena vain korjata
> > oma
> > virhe ja pysyä mukana taistelussa kärkisijoista.
>
> Ilkeä olet! Mistä moinen? Itse tulen mielellään neuvomaan kaikkia, mitkä
> neuvoa kysyvät ja eteen sattuvat ja hymyissä suin.
>
> Relaa hieman....
Ehkäpä ilmaisin itseäni jyrkästi sillä ei minulla hikinauha purista
tiukalla. Itsekkin kuulun selkeästi siihen kaartiin, joka hyvänä päivänä on
toiseksi viimeinen ja sitten huonona päivänä kirkkaasti viimeinen. Siis
mukana pelkästä liikunnan riemusta. Aion kyllä vastedeskin neuvoa, jos itse
satun tietämään missä ollaan, mutta minusta viimeaikojen tapauksissa
kyselijät ovat olleet olleet tarpeettoman kovan oloisia kavereita. Niistä on
jäänyt vähän se maku, että koetetaan kiireellä pelastaa mitä pelastettavissa
on. Kyllä aidon hukassa olian näistä kavereista erottaa ja sellaiselle apu
todella tulee tarpeeseen. Minä vaan sitä että onko moinen nykyään yleinen
tapa suunnistaa ja kuinka hyväksyttävää se on? Tämän foorumin parissa tämä
suunnistustekniikka näyttää olevan hyväksytty?
timo
Eero Pajarre
>
> Aion kyllä vastedeskin neuvoa, jos itse
> satun tietämään missä ollaan, mutta minusta viimeaikojen tapauksissa
> kyselijät ovat olleet olleet tarpeettoman kovan oloisia kavereita. Niistä on
> jäänyt vähän se maku, että koetetaan kiireellä pelastaa mitä pelastettavissa
> on. Kyllä aidon hukassa olian näistä kavereista erottaa ja sellaiselle apu
> todella tulee tarpeeseen. Minä vaan sitä että onko moinen nykyään yleinen
> tapa suunnistaa ja kuinka hyväksyttävää se on? Tämän foorumin parissa tämä
> suunnistustekniikka näyttää olevan hyväksytty?
No jaa, itse olen perheen varsinaista suunnistajaa opastanut,
että neuvoo, jos kysytään, mutta että ei itse kilpailuissa
kyselisi, jos ei ole oikeasti hukassa.
Tuo on tietysti taas yksi sovellus siitä ohjeesta, että
pitäisi itse yrittää toimia "oikein" ja sietää ja ymmärtää jos
muut eivät aivan niin toimi.
Eero
Jukka Juvankoski
"Eero Pajarre" <epaj...@koti.soon.fi> kirjoitti
viestissä:mzzbil...@koti.soon.fi...
> "Ikola" <ik...@kolumbus.fi> writes:
Ei teille ole koskaan tullut vastaan esim Kainuun rastiviikolla itkevä
10vuotias eteen, mikä ei edes "uskalla kysyä"??
Mulle on yhden kerran siunaantunut tällänen eteen. Siinä meni noin 15-20
minuuttia kunnes sain valettua poikaan uskoa ja vietyä hänet
"turvallisemmille" vesille ja neuvoa muutamia asioita ja näyttää missä
kartalla oltiin. Siinä vaiheessa oli aivan turha aluksi edes neuvoa missä
oltiin, vaan "järkytys" oli ensin saatava poistettua.
Tämän tapahtuman muistan varmastikkin koko elämäni ja yksi parhaita
fiiliksiä jota sain kun huomasin, että pojallakin alkoi muutaman huumori
kevennyksen jälkeen hymy olemaan herkässä.
Joskus kun sivummalta katsoo, kuinka vanhemmat (yleinsä isä) kouluttaa
"tulevaa suunnistushuippua" , niin ei voi kuinka ihmetellä jos nuori jaksaa
harrastaa pakollisen nuoruusvuosien jälkeen Suunnistusta.
--
- Jukka Juvankoski -
http://www.juvankoski.com
-----------------------------------------------------------
Tsiduu sittiä: http://www.juvankoski.com/omituiset/
-----------------------------------------------------------
VALOKUVIANI: http://www.juvankoski.com/valokuviani/
-----------------------------------------------------------
ILMAKUVIANI: http://www.juvankoski.com/ilmakuvat_1/
------------------------------------------------------------
Jukka Juvankoski
"Ikola" <ik...@kolumbus.fi> kirjoitti
viestissä:cj9l41$ab3$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
>
> Ehkäpä ilmaisin itseäni jyrkästi sillä ei minulla hikinauha purista
> tiukalla. Itsekkin kuulun selkeästi siihen kaartiin, joka hyvänä päivänä
> on
> toiseksi viimeinen ja sitten huonona päivänä kirkkaasti viimeinen. Siis
> mukana pelkästä liikunnan riemusta.
noh taisin hieman tulkita sitten väärin viestisi. Mjooo hymyissä suin vain
metsään ja antaa niiden valiosarjalaisten mennä menojaan, eihän niiltä vois
edes kysyä neuvoa, kun menevät niin pirun lujaa :) :).
Pertti Hartman
>
> Älä kohdista omaa pummimokaasi siihen, että autoit toista :P
>
Silloin kun suunnistin vielä vähän kovemmalla rytmillä, merkitsi jo toisen
kysymyksen pääsy "filtterin" läpi tajuntaan oman suunnistusajatuksen
katkeamista ja yleensä pummia. Suhtauduin kyselijöihin aika nuivasti, koska
he selvästi yrittivät vain säästää omaa pummiaikaansa muutaman sekunnin,
joka heiltä olisi kulunut omaan lisävarmistukseen.
Nyt kun on enemmän aikaa metsässä, nämä turhankyselijät eivät edes käänny
tämmöisen koukkupolven puoleen. Jos katson tarpeelliseksi vastata, yleensä
lapselle, teen sen tekniikalla, joka palauttaa kyselijän oman
suunnistusajatuksen:
- missä tiesit viimeksi, missä olet?
- missä olet sen jälkeen mielestäsi kulkenut?
- huomasitko tuota?
jne.
Jos kyselijä ei katso tätä pitkää kaavaa kannattavaksi, hän kyselee turhaan
tai eduntavoittelumielessä. Jos hän kuuntelee omaan oivallukseen asti, hän
oppi enemmän kuin pelkästä töksäyksestä "tuossa".
Törmäsin kyselyilmiöön ensimmäisen kerran 70-luvun alun rastiviikoilla
Ruotsissa. Sieltä ilmiö alkoi levitä Suomeenkin, varsinkin
runsasosanottoisiin kilpailuihin. Olen tavannut metsässä monia suunnistajia,
joiden koko suunnistustekniikka perustuu kyselyyn tai peesaukseen: minua on
odotettu kärsivällisesti K-pisteellä, kengännauhoja sitoessani tai tarpeille
pysähtyessäni. Mutta sitä mieltä olen, ettei SM-kisoissa tällaisia enää
saisi tavata (vaikka olen tavannut). Sillä tasolla kyselijänkin tulee
muistaa, että hän kysymyksellään saattaa häiritä ratkaisevasti toisen
suoritusta. Eikä pikku pummi, joka vielä ei uhkaa kisojen aikataulua tai
omaa terveyttä, ole vielä mikään pätevä syy kyselemiseen.
Pepi
Pauke at
K: Missä ollaan?
V: Metsässä/SM-kisoissa/Kartalla
K: Onko tää rasti mikä/missä?
V: On/Metsässä/Kartalla
Noita olen itse käyttänyt.
Toki itkeville lapsille näytän vaikka olisi kuinka kiire. SM-kisoissa en
periaatteesta kerro kenellekään (paitsi kavereille ;))
-p-
Pauke at
"Klaus Virtanen" <some...@world.com> kirjoitti viestissä
news:cj741b$1gkt$1...@bowmore.utu.fi...
>
> "Ikola" <ik...@kolumbus.fi> kirjoitti
>
> > Jos ei tiedä missä on ei kannata SM kisaan
> > edes lähteä.
>
> Hah. Suunnistus on siitä just kiva, kun voi käydä kaikki "arvokisat" yms.
> läpi vaikka just ja just osais karttaa lukea. Oma taso ei ole tässä
lajissa
> rajoitteena ja vielä saa kokea aivan saman ympäristön kuin huippueliitit.
> Aivan turhaa yrittää elitisoida jotain kisoja vain sen takia, että siellä
> "kaikkien pitäisi haluta menestyä".
>
Aivan. Suunnistus on lisäksi ennenkaikkea oma suoritus. Jukola ym
suurviestit ovat sitten asia erikseen...
> > Tähän mennessä olen aina kertonut hövelisti missä ollaan, mutta
> > nyt tuli mitta täyteen. Vastedes ennen kuin kerron paikan selvitän
kysyjän
> > tarkoitusperät. Onko hänellä aito hätä vai onko tavoitteena vain korjata
> oma
> > virhe ja pysyä mukana taistelussa kärkisijoista.
>
> No jos sulla semmosta aikaa on metsässä oman suorituksen aikana, niin
> haastattele ihmeessä. Minä ainakin koen eksyneen auttamisen
> velvollisuutenani.
Täsä taidetaan puhua hieman eri asiasta... 5min pummi ei ole sama asia kuin
eksyminen.
>
> mutta "kysyvä ei tieltä eksy".
>
Ei myöskään se joka osaa itse suunnistaa.
Pauke at
"Jukka Juvankoski" <ju...@juvankoski.com> kirjoitti viestissä
news:3f_5d.451$Pj4...@read3.inet.fi...
>
>
> Ei teille ole koskaan tullut vastaan esim Kainuun rastiviikolla itkevä
> 10vuotias eteen, mikä ei edes "uskalla kysyä"??
>
Edelleen... alkuperäinen kirjoittaja tarkoitti _hieman_ erilaista
tilannetta. Kyllä jokainen varmasti on valmis auttamaan itkevää lasta ja
opastamaan tämän vaikka maaliin asti. Ei minulla ainakaan ole koskaan niin
kiire... paiti viesteissä putoajan paikalla (mutta niissähän ei yleensä ole
itkeviä lapsia) ;))
-p-