4 suomalaista 1970-luvun tähteä
TH
Lasse Oksanen
Kuka suomalaisittain legendaarinen pelaaja teki Suomen
ensimmäisen Kanada Cup maalin?? Kyseessä on tietenkin Lasse
Oksanen.
Lasse Oksanen syntyi joulukuun 7. 1942 Tampereella.
Kouluaikoinaan Lasse oli ahkera ja monipuolinen urheilija.
Hänen harrastuksiinsa kuului muun muassa suunnistus ja hiihto
paikallisessa TKV:n joukkueessa. Hänen kouluaikainen
opettajansa Alpo Salminen oli suurena taustavaikuttajana
Lassen innostukseen Hiihtää ja suuunnistaa. Salminen oli
suurena taustavaikuttajana myös siinä että Lasse innostui
jääkiekosta. Salminen piti Lassea niin poikkeuksellisen hyvänä
urheilijana että päätti esitellä hänet Ilveksen suurelle
legendalla Aarne Honkavaaralle aikanaan. Vielä
neljännesvuosisata myöhemmin Lasse on kiitollinen suuren
legendan ohjeista: "Aarne antoi sellaisia ohjeita, joita olen
voinut soveltaa peliin koko urani ajan". Ilveksessä ja
SM-sarjassa Lasse Oksanen depytoi jo 17-vuotiaana syksyllä
1960. Uransa alkuaikoina Oksanen pelasi erään Suomen kaikkien
aikojen parhaimman mailataiturin Erkki Harjun ketjussa. Sieltä
on peräisin myös hänen pelifilosofiansa. "Ekalta minä opin,
että ensin on ajateltava joukkuetta ja vasta sitten itseään."
Ilveksessä Lasse myös koko SM-sarjauransa pelasi aina vuoteen
1982, lopettaessaan hän oli siis melkein 40-vuotias. Oksasen
pelasi SM-sarjassa yhdeksäntoista kautta ja keräsi pisteet
498 (268+230) 477 ottelussa. Oksanen on edelleen SM-sarjan/
SM-liigan kaikkien aikojen 20 parhaan pistemiehen joukossa,
maalintekijöistä Oksanen on samalla listalla kymmenes.
SM-sarjan maalikuninkuuden Oksanen voitti 32:lla maalilla
vuonna -70. Tuolloin hän myös teki yhä voimassa olevan yhden
kauden hattutemppuennätyksen, 7 hattutemppua. Koko kauden
saldo oli 51 (32+19) 22 ottelussa. Lukemat antavat erittäin
mielenkiintoisen keskiarvon - Oksanen teki keskimäärin
joka kolmannessa ottelussa hattutempun tuolla kaudella!!
SM-sarjan All-Starsiin Oksanen valittiin ennätykselliset
yhdeksän kertaa, 1965 - 1972 ja -75. Toiseksi eniten All-Stars
-valintoja SM-sarjassa/SM-liigassa ovat saavuttaneet Hannu
Kamppuri, Veli-Pekka Ketola ja Yrpo Ylönen, 6 valintaa.
1966 Lasse Oksanen valittiin vuoden jääkiekkoilijaksi Suomessa
ja 1968 kauden herrasmiespelaajaksi.
Lasse Oksasen peli perustui aina ennenkaikkea älykkyyteen ja
teknisiin suorituksiin. Hän oli herrasmiespelaaja, joka ei
koskaan syyllistynyt sikailuun tai suunsoittoon. Kapteeni hän
oli vuosikausia niin Ilveksessä kuin maajoukkueessa. Oksanen
oli maajoukkueessa ehdoton luottopelaaja ja valmentajan
unelmapelaaja, hän ei tehnyt juurikaan virheitä ja mikä
tärkeintä hän kuunteli hyvin mitä valmentaja halusi ja teki
sitten parhaansa mukaan juuri niin. Lisäksi Oksanen kävi
tarkkaan ja huolellisesti mielessään läpi kaikki
pelitapahtumat ja -kuviot. Tämä oli hyvin harvinaista 1960-
ja 1970-luvun suomalaisille pelaajille. Ainoan negatiivisen
palautteen Oksasen sai pelaamisestaan hyökkäyspäässä ja
maalintekotilanteissa, niissä ratkaisuissa Oksanen oli ainut
laatuaan koko Suomessa. Tämä kuitenkin juontaa juurensa
Oksasen pelifilosofiaan, joka juontui kolmeen sanaan: joukkue
aina ensin. "Jos lainkaan ajattelee joukkuetta, tekee
valmentajan käskyn mukaisesti. Omien halujensa mukainen
päätön esille ryntääminen on helppoa ja tuo mainetta, mutta
ei menestystä. Paljon vaikeampaa ja vaativampaa on tehdä niin
kuin valmentaja sanoo". Jos hän olisi pelannut itsekkäämmin
hän olisi tehnyt paljon enemmän maaleja kuin teki. Hän
kuitenkin saattoi usein syöttää ketjukaverille vaikka hänellä
itsellään olisi ollut varma maalipaikka. Legendaarinen Aarne
Honkavaara on todennut Oksasesta näin: "Olen aina miettinyt,
mitä Oksanen olisi voinut saada aikaan, ellei hän olisi
halunnut tehdä kaikkea omalla tavallaan, mahdollisimman
vaikeasti?". "Minä olisin kyllä ennenmin ottanut ne seitsemän
yksinkertaista maalia kymmenestä kuin Okan kolme
käsittämättömän hienoa maalia yhtä monesta yrityksestä".
Oksasesta on sanottu että hän olisi hyvinkin voinut tehdä
kaksi kertaa enemmän maaleja, jos olisi tehnyt helpon ja
yksinkertaisen ratkaisun. Näin hän ei kuitenkaan tehnyt,
kaiken piti tapahtua lopullisen masentavasti vastustajan
kannalta. Vielä silloin kun oltiin varmalla
maalintekopaikalla, Lasse Oksanen syötti kiekon
ketjukaverille. "Se on sillä tavoin hienompaa" tyytyi Oksanen
sanomaan uteluihin.
Lasse Oksanen nousi maajoukkueeseen yhdessä seurakaverinsa
Reijo Hakasen kanssa kaudella 1964-65. Maajoukkueessa Oksanen
pelasi kolmettoista arvokisat ajanjaksolla 1964 - 1977.
Maajoukkueessa Oksanen pelasi 282 ottelua ja teki 159 (101+
58) tehopistettä. Maalimäärä on yhä maaotteluennätys ja hän on
ainut 100 maaottelumaalin mies Suomessa. Kukaan suomalainen
ei ole maajoukkueessa tähän päivään mennessä lyönyt Lasse
Oksasen MM-kisojen ennätyksiä: eniten arvokisoja (13), eniten
MM-otteluita (117), eniten MM-maaleja (33) ja eniten
MM-pisteitä (61). On hyvinkin mahdollista ettei Lassen
ennätyksiä kukaan koskaan lyökään. Oksanen pelasi
maajoukkueessa myös 80-luvulla, eli hän on niitä harvinaisia
maajoukkuepelaajia jotka ovat pelanneet maajoukkueessa
kolmella vuosikymmenellä. Viimeiset MM-kisansa Oksanen pelasi
1977 Wienissä, todella hyvin pelasikin koska 10 ottelussa
syntyi 9 (3+6) pistettä. Kaksi kertaa Oksanen oli Suomen paras
pistemies MM-kisoissa, -66 (yhdessä ketjukaverinsa niin
maajoukkueessa kuin Ilveksessä Reijo Hakasen kanssa) ja -68.
Lisäksi Oksanen oli Suomen parhaimpia pelaajia vuosien -71,
-75 ja -77 MM-kisoissa. -76 Kanada Cupissa Lasse Oksanen sai
nimensä historiaan kun teki Suomen ensimmäisen Kanada Cup
maalin ottelussa Kanadaa vastaan. Maali ei kylläkään paljon
lohduttanut, ottelu hävittiin 11-2. Kanada Cupissa Lasse
Oksanen oli Suomen paras maalintekijä yhdessä Kari Makkosen
kanssa. Eräät katkerimmista hetkistään Oksanen koki vuoden
-74 MM-kisoissa. Oksanen oli tehnyt Tsekkoslovakkiaa vastaan
tärkeät 1-0 ja 3-0 maalit ja ollut Suomen paras pelaaja
voittoisassa ottelussa. Päivää myöhemmin Suomen maalivahti
Stig Wetzell kärähti dopingtestissä ja edellisen päivän
ottelu tuomittiin 5-0 Tsekkoslovakkian voitoksi. Ilman
dopingkäryä Oksanen olisi juhlinut muun joukkueen kanssa
Suomen historian ensimmäistä jääkiekon arvomitallia,
mahdollisesti jopa MM-hopeaa, MM-pronssi olisi ollut vähintään
varma.
Lasse Oksanen pelasi urallaan kuuluisassa ketjussa yhdessä
sentteri Jorma Peltosen ja Reijo Hakalan kanssa. Ketju teki
tuhojaan joitakin vuosia niin maajoukkueessa kuin Ilveksessä
1960-luvun loppupuoliskolla. Kun koko kentän taklaussääntö
tuli voimaan 60-luvun lopussa, pudotti se pienikokoisen
Hakalan Suomen aivan terävimmästä kärjestä. Tilalle ketjuun
tuli Pekka Leimu. Tässä kokoonpanossa ketju pelasi sitten
kaikkein upeimmat kautensa. Oksanen on sikäli erikoinen
pelaaja että hänestä tuli ensimmäinen pelaaja, joka vastusti
julkisesti SM-sarja joukkueiden ketjujen peluuttamista
kokonaisina myös maajoukkueessa. Suomalaisvalmentajat olivat
olleet käytännössä aikojen alusta asti sitä mieltä että
seurajoukkueiden parhaita ketjuja piti peluuttaa myös
maajoukkueessa. MM-kisoissa kuitenkin esimerkiksi tempo on
paljon kovempi, tällöin hyvä ketjun kolmas mies SM-sarjassa
ei ole hyvä ketjumies MM-kisoissa. Näyttöä tästä oli saatu
riittämiin jo monen vuoden ajalta, mutta jostain syystä
muutosta ei ollut tapahtunut. Vuoden -73 Izvestija-
turnauksessa Oksanen alkoi kuitenkin puhumaan asiasta.
"Valmentajien pitäisi tarkistaa maajoukkueseulansa niin
laajasti kuin mahdollista. Pelkästään seurakentällisiä
haettaessa jää moni hyvä jääkiekkoilija sivuun".
"Valitettavasti valitsijoilla kuitenkin tuntuu mittapuuna
usein olevan se, kuinka mies menestyy mestaruussarjassa."
Lasse Oksanen on sikälikin historiallinen pelaaja että hän oli
ensimmäisiä suomalaisia pioneereja, joka kävi NHL-leirillä.
Itse asiassa Oksanen oli se kaikkein ensimmäinen Suomessa
kiekko-oppinsa saanut NHL:n harjoitusleirillä käynyt pelaaja.
Oksanen kävi 1960-luvun lopulla Vancouver Canucksin ja 1970-
luvun alussa St. Louis Blues:n harjoitusleireillä. Oksasen
terveiset rapakon takaat olivat "Sinne vaan, tilaa on jos
uskaltaa yrittää". Oksanen ei kuitenkaa jäänyt taalajäille,
siteet kotimaahan olivat liian lujat. Oksanen kävi hakemassa
uusia tuulia Italian alppimaisemista pariinkin otteeseen,
ensiksi Oksanen pelasi kaudet 1975-77 HC Gardenassa ja
myöhemmin vielä kauden 1979-80 HC Asiagossa. HC Gardenassa
Oksanen oli pelaajavalmentajana ja Kaudella 1975-76 hän
pelasi ja valmensi HC Gardenan Italian mestariksi. Suurena
apuna hänellä HC Gardenassa toinen suomalainen, maalivahti
Jorma Valtonen. Oksasella oli kiinnostusta valmentamiseen
enemmänkin, mutta siviilityö kauppiaana on kuitenkin pitänyt
Oksasen valmennustyöt Suomessa lähinnä vinkinantona. 1987
Oksanen valittiin jääkiekkoleijonaksi numero 53. Lasse
Oksasella on oma nimikkopalkinto SM-liigassa, Lasse Oksanen
-palkinto jaetaan runkosarjan parhaalle pelaajalle. 1999
Oksanen valittiin IIHF:n Hall Of Fameen.
Urpo Ylönen
Kuka suomalainen valittiin ensimmäisenä MM-kisojen oman
pelipaikkansa parhaimmaksi pelaajaksi?? Kyseessä on tietenkin
maalivahti Urpo Ylönen, joka valittiin MM-kisojen parhaimmaksi
maalivahdiksi 1970.
Urpo Ylönen syntyi toukokuun 25. 1943 Käkisalmella. Ylönen
päätyi nuorena Käkisalmelta Rauman ja Heinolan kautta Turkuun,
jossa koko uransa myös pelasi. Ylösen kiekkoilu-ura alkoi
Raumalta, jossa hän pelasi keskushyökkääjänä. Kun
juniorijoukkueeseen ei löytynyt maalivahtia, siirtyi Ylönen
tolppien väliin "jotta peli saattoi jatkua", niin kuin hän
itse asian sanoo. Tuttu tilanne monelle junioripelaajalle,
peli ei jatkunut ennen kuin joku suostui maalivahdiksi. Ylönen
pelasi kenttäpelaajanakin maalivahdin hommien ohessa aina
A-juniori-ikään saakka. "Kenttäpeli on hyvää harjoitusta
maalivahdille, kehittyy paremmaksi luistelijaksi" Nuorena
Ylösellä oli kaksi esikuvaa, Juhani Lahtinen ja Seth Martin.
"Juuri tässä järjestyksessä he ovat olleet esikuviani, ensin
Lahtinen, sitten Martin. Lahtiselta perusopit, Martinilta
loput". Myöhemmin Ylösestä tuli kymmenien maalivahtien
esikuva. Ensimmäiset kaudet 1963-1966 Ylönen pelasi
ykkösdivisioonassa Tuton joukkueessa. 1967 Tuto nousi
SM-sarjaan ja Ylönen jatkoi siellä aina vuoteen 1975, jolloin
siirtyi paikallisvastustaja TPS:n riveihin. Tepsissä Ylönen
jatkoi aina vuosikymmenen loppuun. Ylönen on siitä erittäin
harvinainen maalivahti että hänet valittiin vuoden -63
Tukholman MM-kisoihin divaripelaajana. Divaripelit haittasivat
kylläkin pahasti hänen valitsemistaan maajoukkueeseen. Ylösen
maajoukkuepaikka vakiintui vasta kun Tuto nousi SM-sarjaan
1967. Sitä ennen ei divarista mielellään otettu pelaajia
maajoukkueeseen, olivat he sitten kuinka loistavia tahansa.
SM-sarjassa Ylönen pelasi 399 ottelua. SM-sarjan All-Starsiin
Ylönen valittiin heti ensimmäisestä SM-sarja kaudestaan 1967
lähtien neljä kertaa peräkkäin aina vuoteen 1970. Yhteensä
hänet on valittu SM-sarjan All-Starsiin 6 kertaa, vain Lasse
Oksanen on valittu useimmin. Suomen parhaimmaksi pelaajaksi
Ylönen valittiin kolme kertaa, -67, -68 ja -70. Vain Jari
Kurri ja Teemu Selänne on valittu useimmin. Ylönen pelasi
niin loistavia kausia divarissa ja MM-kisoissa että voidaan
melkoisella varmuudella sanoa että jos Tuto olisi pelannut
SM-sarjassa kausina 1963-1966 olisi Ylönen saanut enemmän
valintoja SM-sarjan All-Starsiin sekä kauden parhaimmaksi
pelaajaksi. Ylönen oli suuri vaikuttaja siihen että Turku sai
vuonna 1973 jäähallin. Ylönen oli kyllästynyt pelaamaan
avojäällä ja surkeissa olosuhteissa. Jo 70-luvun alussa Ylösen
uran jatkumisen ehtona miehen omassa mielessä oli ollut
asiallisten harjoitus- ja pelitilojen saaminen Turkuun. "Jos
Turkuun saadaan jäähalli, jatkan ties vaikka kuinka kauan.
Näissä olosuhteissa saattavat pelit loppua lyhyeen" kommentoi
Ylönen tuolloin.
Urpo Ylönen oli tyypillinen niinsanottu perusmaalivahti. Hän
oli hiljainen ja rauhallinen, mutta erinomaisen
ponnistusvoiman ja refleksit hallitseva urheilija sekä
tunnollinen harjoittelija ja eriomainen sijoittuja. Ylösellä
sanottiin aikanaan olleen maailman nopeimman hanskakäden,
hanskakäden torjunnoilla hän myös pelejä "hallitsi" ja
vastustajaa masensi. Tyypillisintä "Ylöstä" oli -
seuratoverien mukaan, jotka tietävät asian parhaiten -
erinomaisen luottamuksellinen suhde muihin joukkueen jäseniin.
Ylönen oli kannustava myötäelejä niin nuorien kuin vanhempien
pelaajien iloissa ja suruissa. Ylöseen luotettiin seura- ja
maajoukkuetasolla niin pukusuojassa kuin pelikentällä: kyllä
Upi nämä hoitaa, oli tuttu turkulainen sanonta 1960- ja
70-luvuilla. Myöhemmissä haastatteluissa Ylönen kertoi
kokemuksia maalivahdin työstään. Urpo Ylösen mielestä oikea
sijoittuminen on tärkein maalivahdin ominaisuus. "se on
ratkaisevinta, en ole vuosien mittaan keksinyt, missä sitä
voisi paremmin kehittää kuin pelissä". Ylönen suosittaa
kesäpeleiksi maalivahdeille kaikkia niitä pelejä joissa pallon
tulosuunta ja tapa ovat arvaamattomia. Tällaisia ovat
esimerkiksi tennis, pöytätennis ja pesäpallo. Ylönen ei katso
kaikista meriiteistään huolimatta olevansa oikeutettu sanomaan
mitä maalivahdin pitää tehdä. "Maalivahdin pitää olla
yksilöllinen, liiallinen kopiointi on aina pahasta. Perusasiat
ovat luonnollisesti samat, mutta jokaisen yksilön
ruumiinrakenne ja liikkumismahdollisuudet rajaavat tarkasti
torjuntatavat. Maalivahdin peli jos mikä on täydellisen
henkilökohtainen asia". "Harjoittelussa ei saa olla liian
orjallinen. Joku tarvitsee sitä, toinen tätä. Joku tarvitsee
enemmän, toinen vähemmän. Pääasia on, että ei harjoittele
liian vähän. Harjoitus täytyy tuntea sormenpäässä, koko
elimistössä. Sen laatua kukaan ei voi opettaa
kirjaimellisesti". "Tärkeintä on muistaa, ettei saa pelätä
vaikka laukaus tulee kovalla vauhdilla. Jos olet seurannut
tilanteen alusta alkaen, ennätät kyllä nähdä kiekon tulon".
Ylönen kohtasi urallaan suuren määrän eräitä kaikkien aikojen
parhaimmista pelaajista. Hän ei kuitenkaan halua nimetä omaa
tähtiviisikkoaan, kuitenkin nimet Firsov, Suchy, Svedberg ja
Nedomansky tulevat esiin.
Urpo Ylönen pelasi maajoukkueessa 188 peliä ja oli Suomen
joukkueessa mukana kaikkiaan kahdeksissa MM-kisoissa ja
kolmissa Olympialaisissa. Hänen maajoukkueaikansa sijoittuu
vuosiin 1963 - 1978, tällä ajanjaksolla useimmin Suomen
maalissa oli Urpo Ylönen. Ylösen MM-kisadebyytti tuli
Tukholman MM-kisoissa 1963. Hänet oli valittu kisoihin Juhani
Lahtisen kakkosmieheksi, mutta jo ensimmäisessä ottelussa
Neuvostoliittoa vastaan sai Ylönen komennuksen kentälle.
Linkosuo komennettiin 5-1 tilanteessa vaihtoon ja nuori Ylönen
sai mahdollisuutensa. Ylönen kesti Neuvostoliiton tulituksen
loistavasti. Peli päättyi 6-1 ja ainut Ylösen päästämä maali
tuli vasta aivan ottelun lopussa. Tuolloin legendaarisen
A-Line Unitin kentällisen Venjamin Aleksandrov ja Aleksander
Almetov junailivat maalin. Ylösen kaikkein parhaimmat hetket
osuivat 1960-luvun loppuun ja aivan 1970-luvun alkuun. 1967
Ylösestä tuli legendaarinen maalivahti Suomessa kun hän oli
Suomen paras pelaaja MM-kisojen ottelussa Tsekkoslovakkiaa
vastaan. Ylönen kertoi ottelustaan näin: "Tein mitä vain ja
aina kiekko oli hallussani. Minulle tuli ja minulla oli tunne,
että Tsekkoslovakkialaiset eivät saa maaliakaan. Tunsin, että
jos vaikka heittäisin hanskan jäälle, tsekkilaukaus jäisi
siihen." Ottelua pidetään yksimielisesti Urpo Ylösen elämänsä
otteluna, luonnollisesti myös hän itse pitää tätä peliä hänen
uransa parhaimpana. Tämä ottelu on Suomen kiekkoilun kannalta
erittäin merkittävä koska tällöin Suomi voitti historiansa
ensimmäistä kertaa yhden niinsanotuista "isoista maista".
Kyseessä oli siis Tsekkoslovakkia joka hävisi Suomelle
yllättäen 3-1. Suomi voitti ensimmäisen erän peräti 3-0 ja
kun joukkue pelkästää puolusti kaksi muuta erää oli voitto
Suomen. Vuotta myöhemmin 1968 Grenoblen Olympialaisissa Urpo
Ylönen teki taas suomalaista jääkiekkohistoriaa. Tällä kertaa
Ylönen lannisti kanadalaiset hyökkääjät ja siten pohjusti
loistavilla torjunnoillaan Suomen ensimmäisen voiton
Kanadasta ja toisen voiton niinsanotuista "isoista maista".
Suomi voitti ottelun 5-2. Kanada ei Suomen lisäksi hävinnyt
turnauksessa kuin mestaruuden voittaneelle Neuvostoliitolle.
1970 Urpo Ylönen pelasi kokonaisuudessaan loistavat kisat
valittiinkin ansaitusti MM-kisojen parhaimmaksi maalivahdiksi.
Kun Ylönen ensimmäisenä suomalaisena jääkiekkoilijana
valittiin Tukholman MM-kisoissa parhaimmaksi pelaajaksi
pelipaikallaan, sai jo liki aikojen alusta jatkunut
suomalainen maalivahtikaarti ansaitsemansa kiitoksen. Ylösen
valinta oli Juhani Linkosuon, Unto Viitalan, Esko Niemen ja
Juhani Lahtisen vuosien työn kruunu. He olivat luoneet
perustan suomalaiselle maalivahtiperinteelle.
Ylönen siirtyi TPS:stä Saksan liigan ERC Freiburg:iin, jossa
pelasi kaudet 1979-1983. Ylönen lopetti näiden kausien jälkeen
40-vuoden iässä. Ylönen oli Suomen ensimmäinen kansainvälisen
tason tähtipelaaja, ja useat pitävät häntä Suomen kaikkien
aikojen parhaimpana maalivahtina. Urpo Ylönen on
jääkiekkoleijona numero 61, hänellä on oma nimikkopalkinto
SM-liigassa, Urpo Ylönen -palkinto jaetaan kauden parhaimmalle
maalivahdille.
Ilpo Koskela
Kuka suomalainen valittiin ensimmäisenä MM-kisojen historiassa
pelipaikkansa All-Starsiin?? Kyseessä on tietenkin taitava
puolustaja Ilpo Koskela, joka valittiin MM-kisojen
All-Starsiin 1971.
Ilpo Koskela syntyi tammikuun 29. 1945 Janakkalassa. Koskela
aloitti kiekkoilun Hämeenlinnan Tarmossa, jossa pelasi
hyökkääjänä. Lahteen muuton jälkeen kuitenkin tamperelainen
lahden valmentaja ja ex-maajoukkuemies Esko "Sulppi"
Luostarinen kehoitti Koskelaa siirtymään puolustajaksi.
Koskela kokeili ja totesi että homma tuntuu hyvältä. Vuosien
mittaan Luostarisen veto osoittautui loistavaksi. Koskela
dybytoi SM-sarjassa kaudella 1965-66 Lahden Reippaan paidassa.
Jo sitä ennen pelasi Koskela reippaassa ykkösdivisioonassa.
Koskela olikin suurin syy Reippaan nousuun SM-sarjaan.
Marraskuussa sarjanousija Reipas teki sensaatiomaista jälkeä:
Reipas-HJK 9-1, Saipa-Reipas 2-6, TKV-Reipas 2-4 ja Reipas-
TKV 5-1. Kaikissa näissä nousijajoukkueen voittopeleissä
kentän parhaana hääri Ilpo Koskela. Reippaassa Koskela pelasi
aina vuosikymmenen loppuun jolloin siirtyi Jokereihin.
Jokereita Koskela edusti aina vuoden 1975 loppuun ja oli joka
vuosi joukkueen tärkein pelaaja, suorastaan korvaamaton.
Jokereissa hän myös parhaimmat pelinsä pelasi. Koskela pelasi
erittäin paljon, yleensä pelikatkot riittivät hänelle
palautumiseen. Kuuden Jokerikauden jälkeen Koskela palasi
vielä kahdeksi kaudeksi Lahden kiekkoreippaaseen. Koskela
oli lopettaessaan 33-vuotias. Hän pelasi SM-sarjassa 349
ottelua ja teki niissä 149 (67+82) tehopistettä. Parhaalla
kaudellaan 1971-72 Koskela sai 18 (8+10) tehopistettä 32:ssa
ottelussa. SM-sarjan kultaa Koskela voitti kerran ja kerran
hopeaa. Vuoden parhaimmaksi jääkiekkoilijaksi Koskela
valittiin 1971. SM-sarjan All-Starsiin Koskela valittiin
kolme kertaa, -68, -70 ja -71.
Koskelan peli perustui aina loistavaan peliälyyn, hyvään
luisteluun, tekniseen kiekonkäsittelyyn ja hyvään
sijoittumiseen. Hän oli kohtuullisen pieni pelaaja - 178
senttiä ja 75 kiloa - eikä sen vuoksi juurikaan taklannut tai
vääntänyt kulmissa. Koskela oli kaikkein kovakuntoisin
Suomen sen ajan maajoukkuemiehistä, lisäksi hänellä oli
erinomainen tasapaino, jonka ansiosta hän pystyi liikkumaan
puolustajan paikaltaan yhtä hyvin mihin tahansa suuntaan.
Yleisilmeeltään Koskela oli äärimmäisen rauhallinen
puolustaja, hänen pelityylinsä oli harkitun järkevää, jopa
lähes kylmän konemaista. Koskelan sijoittuminen ja syötöt
olivat aina hyvin tarkkoja ja tarkkaan harkittuja. Hänen
harjoitusintoaan sen sijaan haukuttiin aikanaan. Syy oli se
ettei Koskela halunnut harjoitella kesällä. Häntä kiinnostivat
paljon enemmän kesämökkeily, soutelu ja kalastus. Talvella
jäiden tultua harjoittelu kyllä maistui Koskelallekin. Monet
aikalaiset kyselivät vuoden -71 MM-kisojen jälkeen että
kuinkahan hyvä Koskelasta olisi tullutkaan, jos
kesäharjoittelu olisi häntä kiinnostanut. Koskelalle oli
kuitenkin annettu lupa olla osallistumatta kesätreeneihin.
Kun Koskela pelasi kuusi parasta vuottaa Jokereissa asui hän
silloinkin lahdessa ja hoiti koko ajan siviilityötään
pankinjohtajana. Niinpä hän ei kesäisin halunnut ajaa
Helsinkiin harjoituksiin, hänelle riitti kun hän ajeli
talvikaudet Lahden ja Helsingin väliä. Koskela itse on sanonut
kesäharjoittelustaan näin: "Treenasin kovaa itsekseni salilla
ja juoksupoluilla. Sovimme, että riittää, kun reissaan
talvikaudet Lahden ja Helsingin väliä".
Ilpo Koskela pelasi 112 maaottelua ja teki niissä 12 maalia.
Hän edusti Suomea neljissä MM-kisoissa ja vuoden -68
Olympialaisissa ajanjaksolla 1968-1973. Ensimmäiset
maaottelunsa Koskela pelasi vielä Reippaassa pelatessaan
1960-luvun puolessavälissä, mutta arvoturnausdebyytin Koskela
teki vasta -68 Grenoblen Olympialaisissa. Grenoblessa Koskela
oli maalivahtilegenda Urpo Ylösen jälkeen Suomen tärkeimpiä
pelaajia historiallisessa ensimmäisessä voitto-ottelussa
Kanadaa vastaan. 1971 Koskela pelasi ne MM-kisat joista hänet
tunnetaan ja joka tekee hänestä legendaarisen puolustajan
Suomen kiekkohistoriassa. Koskela teki kymmenessä pelissä
kuusi maalia ja sai seitsemän pistettä, hän voitti Suomen
sisäisen maalipörssin ja pistepörssin MM-kisoissa toisena
puolustajana Suomen historiassa. Ensimmäinen oli Jarmo Wasama
vuoden 1965 kisoissa. Koskelan kuusi maalia kymmenessä
ottelussa on todella paljon kun muistaa ettei hän ollut tehnyt
niin paljoa maaleja kaikissa aikaisemmissa pelaamissaan 70:ssä
maaottelussa yhteensä, ja koko maaottelu-urallaan hän teki
vain 12 maalia. Aiheesta Koskela valittiinkin sitten
MM-kisojen parhaimmaksi puolustajaksi yhdessä legendaarisen
tsekkoslovakkialaisen Jan Suchyn kanssa. Myöskin kisojen
All-Starsiin valittiin Ilpo Koskela ja Jan Suchy. 1971 Ilpo
Koskelasta tuli ensimmäinen suomalainen MM-kisojen All-
Starsiin valittu pelaaja. Pelipaikkansa parhaaksi häntä ei
valittu ensimmäisenä koska Urpo Ylönen valittiin MM-kisojen
parhaimmaksi maalivahdiksi vuotta aikaisemmin. Koskela
haluttiin myöskin vuoden -74 kotikisoihin, mutta hän ei
halunnut enää pelata maajoukkueessa ja kieltäytyi kunniasta.
Tuolloin Koskela oli vielä hyvin selvästi suomalaisten
puolustajien ylintä aatelia ja hänen kieltäytymisensä oli
ikävä asia suomalaisille kiekkofaneille. Koskela muodosti
kiekollisesti vahvan ja iällisesti pitkäaikaisen pakkiparin
maajoukkueessa yhdessä Seppo "Pappa" Lindströmin kanssa. Muun
muassa vuoden 1971 MM-kisoissa heidän on sanottu muodostaneen
selvästi kaikkein parhaimman pakkiparin koko kisoissa.
Ilpo Koskela kuoli Elokuun 9. 1997 kesämökillään Sysmässä
52-vuotiaana. Jokymmenen vuotta aikaisemmin oli hänen
kaulanikamansa vaurioitunut auto-onnettomuudessa niin pahasti,
että hän oli pakotettu jäämään sairaseläkkeelle. Koskela
halusi auto-onnettomuutensa jälkeenkin kuitenkin pelata
veteraanikiekkoa ja sitä hän pelasikin vielä 1990-luvun
alkupuoliskolle asti. 1989 Ilpo Koskela valittiin
jääkiekkoleijonaksi.
Lauri Mononen
Kenellä on hallussaan suomalaisten yksien MM-kisojen piste-
ennätys?? Kyseessä on tietenkin Lauri "Leuka" Mononen, joka
tehtaili vuoden 1972 MM-kisoissa mahtavat tehot 15 (9+6)
kymmenessä ottelussa.
Lauri Mononen syntyi maaliskuun 22. 1950 Joensuussa.
Ensimmäisen SM-sarjapelinsä Mononen pelasi kaudella 1967-68
Lahden Reippaan paidassa 17-vuotiaana. Lahden Reippaassa
Mononen ei kuitenkaan pelannut kuin kaksi kautta. Itseasiassa
Mononen ei ole viihtynyt missään seurassa kahta kautta
pitempään. Liekö hän saanut vaikutteita aiemmasta
etunimikaimastaan, joka oli valtakunnan presidentinä.
Epävirallinen kutsumanimihän Lauri Relanderilla oli "Reissu
Lasse". Lahden jälkeen Mononen pelasi kaksi kautta Jokereissa,
sitten yhden kauden Karhu-Kissoissa ja sitten taas yhden
kauden Jokereissa. Kauden 1974-75 Mononen pelasi TPS:ssä ja
sen jälkeen hän siirtyi P-Amerikkaan WHA:han. WHA:ssa Mononen
pelasi kaksi kautta Phoenix Roadrunners:n joukkueessa.
Ensimmäinen niistä oli kohtuullinen 36 pisteen ja 15 maalin
kausi. Toinen oli kuitenkin jo hyvä kausi, Mononen teki 67:ssä
ottelussa 50 (21+29). Kaksi kautta ritti Monosella
P-Amerikassa niin kuin Suomessakin ja hän palasi takaisin
Suomeen ja Helsinkiin, tällä kertaa HIFK:n paitaan. Kahden
HIFK:ssa pelatun kauden jälkeen Mononen lopetti 29-vuotiaana.
Pisteissä parhaimmalla ja TPS:ssä pelatulla 1974-75 kaudellaan
Mononen teki 51 pistettä ja 30 maalia. Kaikkiaan Mononen
pelasi SM-sarjassa yhdeksän kautta ja 240 ottelua, ja teki
248 (156+92) tehopistettä. Hän voitti yhden Suomenmestaruuden
ja yhden hopean. SM-sarjan All-Starsiin Mononen on valittu
kaksi kertaa, -72 ja -75. Keskushyökkääjänä hän jäi hiukan
aina Veli-Pekka Ketolan puristuksiin ja varjoon. Monosella
on edelleen hallussaan HIFK:n yhden ottelun maaliennätys,
kuusi maalia. Tämän hän teki 1977 10-1 päättyneessä ottelussa
KooVee:ta vastaan.
Mistäpä Lauri Mononen paremmin tunnettaisiin kuin siitä
silmiinpistävän isosta leuasta. Ja isohan se oli - ei siitä
mihinkään pääse - hyvä ettei ollut leukaa melkein koko pää.
Mononen ei ollut niin tavattoman hyvä missään yksittäisessä
jääkiekon osa-alueessa vaan kaikki olivat suhteellisen
tasapaksua, mutta kuitenkin hyvää tasoa. Hän oli suuri
tahtopelaaja, jolla oli kyky tehdä tärkeitä maaleja ja siten
ratkaista tärkeitä pelejä. Siitä hänet myös parhaiten
muistetaan, niin ja tietysti siitä leuasta.
Lauri "Leuka" Mononen pelasi Suomen paidassa 145 maaottelua.
Hän edusti Suomea kuusissa MM-kisoissa ajanjaksolla 1969-1975
sekä 1972 Sapporon Olympialaisissa. Vuosien 1969 ja 1972
MM-kisoissa Mononen oli Suomen paras pistemies. Mononen on
yksi Suomen historian tehokkaimmista MM-kisapelaajista ja
hänellä on Suomen historian neljänneksi paras pistekeskiarvo
MM-kisaottelua kohti. Vuoden 1972 MM-kisat olivat ne Leuka
Monosen läpilyöntikisat. Niissä hän oli ylivoimaisesti Suomen
paras pelaaja ja sijoittui kisojen pistepörssissä korkeammalle
kuin kukaan toinen suomalainen oli koskaan sijoittunut ennen
häntä. Mononen teki mahtavat 15 (9+6) pisttettä ja oli pörssin
kuudes. Legendaarinen neuvostoliittolainen Aleksander Maltsev
voitti pistepörssin tehoilla 22 (10+12) ja toinen
neuvostoliittolainen Vladimir Vikulov voitti maalipörssin, 12
maalia. Monosen vuoden 1972 MM-kisojen saavuttama 15
tehopistettä on yhä tänäkin päivänä suomalaisten yksien
MM-kisojen piste-ennätys ja mitä todennäköisemmin tulee
sellaisena pysymään vielä pitkän aikaan. Monosen 9 maalia on
jaettu yksien MM-kisojen maaliennätys yhdessä Raimo Kilpiön,
Hannu Järvenpään ja Jarkko Varvion kanssa. Vuoden 1972
MM-kisoissa Mononen oli todella lähellä tulla Suomen historian
ensimmäiseksi MM-kisojen All-starsiin valituksi hyökkääjäksi.
Mononen sai yhteensä kymmenen ääntä kun lehti-, radio- ja
TV-toimittajat valitsivat kisojen All-Stars -viisikon.
Enemmän ääniä saivat vain All-Starsiin valitut
neuvostoliittolaiset Vladimir Vikulov, Aleksander Maltsev ja
Valeri Harlamov sekä yksi tsekkoslovakkialainen, joka jäi
Monosen tavoin ilman All-Stars -paikkaa. Tämä Monosen
saavutus ohitettiin vasta 1991 kun tapahtui ensimmäinen
suomalaisen hyökkääjän valinta All-Starsiin. Tällöin muuan
Jari Kurri valitti kisojen tähdistöön. Vuonna 1972 Mononen
oli Suomen paras pelaaja vaikka SM-sarjan jakama palkinto
menikin maalivahti Jorma Valtoselle. Tämä siksi että Mononen
oli Suomen paras pelaaja paitsi olympiavuonna ensimmäisen
kerran erikseen järjestetyissä vuoden -72 Prahan MM-kisoissa,
niin myös saman vuoden Olympiakisoissa. Vuoden 1972 Sapporon
Olympialaisissa Mononen teki pisteet 7 (7+0), jolla hän voitti
Suomen joukkueen sisäiset Maali- ja pistepörssit. Sapporon
Olympialaisissa Mononen oli turnauksen toiseksi paras
maalintekijä heti legendaariseksi nousseen Valeri Harlamovin
jälkeen. Mononen oli Suomen parhaimpia pelaajia myös vuoden
-70 ja -75 MM-kisoissa. -75 MM-kisoissa Mononen oli hyvin
lähellä tuoda Suomelle historian ensimmäiset mitalit. Tilanne
oli ennen peliä niin, että jos Suomi voittaisi ottelun Ruotsia
vastaan vähintään kahdella maalilla, niin Suomi saisi
pronssia. Muuten Suomi jäisi neljänneksi ja Ruotsi veisi
pronssit. Mononen vei ensin Suomen 1-0 johtoon ja sitten
vielä 2-1 johtoonkin. Hieman ennen päätösvihellystä Mononen
oli jälleen mainiossa tekopaikassa. Tällöin kuitenkin
ruotsalaiset kaatoivat niin omat kuin saatavilla ollet
suomalaisetkin pitkin ja poikin Ruotsin maalin eteen, ja niin
Monosen laukaus kilpistyi lopulta oman pelaajan luistimeen.
Vuoden 1971 MM-kisat Lauri Mononen muistaa ikävällä tavalla.
Pronssimitalin kannalta Suomelle elintärkeässä ottelussa
Ruotsia vastaan Mononen otti typerän viiden minuutin
rangaistuksen. Tämä tapahtui ottelun kriittisillä minuuteilla
aivan lopussa 1-1 tilanteessa. Maalinhan Ruotsi siitä teki ja
vei pronssimitalit 2-1 lukemin.