3 1960-luvun suomalaista tähteä
TH
Jarmo Wasama
Kuka Suomen silloinen paras puolustaja kuoli traagisesti jo
22-vuotiaana auto-onnettomuudessa?? Kyseessä on Jarmo Wasama,
josta odotettiin Suomen ensimmäistä kansainvälistä
tähtipelaajaa.
Jarmo Wasama syntyi 1943. Vain vähän on hänestä kirjoitettu,
vaikka hän on yksi kaikkien aikojen lahjakkaimmista, ellei
peräti kaikkein lahjakkain suomalainen puolustaja koskaan.
Wasama dypytoi SM-sarjassa Ilveksen paidassa jo 16-vuotiaana
kaudella 1960-61. Kuvaavaa on että hän myös pelasi koko kauden
Ilveksen kovassa mestaruuden voittaneessa joukkueessa.
Kaikkiaan Wasama ehti pelata kuusi täyttä kautta SM-sarjassa
Ilveksen paidassa ja kerätä mahtavat tehot 49 (27+22) 106
ottelussa. Parhaalla 1962-63 kaudella Wasama teki 18 ottelussa
peräti yhdeksän maalia sekä antoi viisi syöttöä. SM-sarjan
All-Starsiin Wasama valittiin viisi kertaa peräkkäin 1962-
1966, eli ensimmäisen kerran jo 17-vuotiaana. Ainut kerta
kun häntä ei valittu All-Starsiin oli tulokaskausi jolloin
koko All-Starsia ei edes valittu. All-Starsit valittiin
ensimmäisen kerran kaudella 1961-1962. Wasama olisi
todennäköisesti valittu myöskin tulokaskaudella All-Starsiin
jos sellainen olisi ollut koska hän teki sillä kaudella maalin
enemmän kuin seuraavalla ja vain pisteen vähemmän. Wasaman
viisi valintaa SM-sarjan All-Starsiin ovat puolustajien
ennätys. Vain Pekka Rautakallio on valittu SM-Sarjan/SM-liigan
All-Starsiin yhtä monta kertaa. 1965 Wasama valittiin
yksimielisesti kauden parhaimmaksi jääkiekkoilijaksi Suomessa.
Wasama voitti kuudella kaudellaan viidesti mitalin: kaksi
kultaa, yhden hopean ja kaksi pronssia. Wasamalla on edelleen
hallussaan Ilveksen yhden ottelun maaliennätys (kolme) ja
piste-ennätys (viisi), kumpaakin on luonnollisesti sivuttu
myöhemmin.
Suomen maajoukkueessa Wasama ehti pelata kaikkiaan 74 ottelua.
Ensimmäiset MM-kisat Wasama pelasi jo 1962, vain 18-vuotiaana.
1965 MM-kisoissa Wasama oli Suomen paras pelaaja ja voitti
Suomen joukkueen sisäisen pistepörssin ja maalipörssin. Wasama
oli ensimmäinen puolustaja joka tähän on koskaan yltänyt.
MM-kisojen Suomen joukkueen sisäisen pistepörssin on voittanut
myöhemmin vain muutama puolustaja, muun muassa Ilpo Koskela
ja Pekka Marjamäki. Itse asiassa vain edellä mainitut kolme
ovat voittaneet kummatkin Suomen joukkueen sisäiset pörssit.
Pistepörssin jaettuun voittoon on yltänyt lisäksi pari
muutakin puolustajaa. 1965 Tampereen MM-kisat olivat Wasamalle
suurta juhlaa, hän pelasi uransa parasta kiekkoa, ja se oli
todella lähellä kansainvälistä huippukiekkoa. Lisäksi
puitteet olivat täydelliset, pelasihan hän kotikaupungissaan
ja kotiyleisölleen. Wasaman loistavat otteet saivatkin
Tampereen sekaisin - hänen kunniakseen ehdotettiin vakavasti
ja todentuntuisesti peräti patsaan rakentamista.
Kotikaupunkiin Tampereelle tietenkin. Kaikkiaan Wasama pelasi
kolmissa MM-kisoissa (-62, -63, -65) ja vuoden -64
Olympialaisissa. Wasama tuli tunnetuksi mahtavana
luistelijana, todella teknisenä ja taitavana pelaajana sekä
hyvänä ampujana. Wasama oli myös hyvin peräänantamaton
taistelija ja hänen moraalinsa ja taistelumielensä oli
erittäin korkea.
Neljännet MM-kisat olivat lähellä edessä ja takana oli eräs
kauden loppupuolen otteluista Saimaan palloa vastaan. Ilves
voitti ottelun ja jatkoi vahvasti kohti mestaruutta. Tämänkin
ottelun suuria hahmoja olivat olleet Jarmo Wasama ja
maalivahti Juhani Lahtinen. Wasama katkoi ja peitti, Lahtinen
hoiteli loput. Sitten vain vajaa vuorokausi myöhemmin Wasama
oli yhtäkkiä poissa tamperelaisesta ja suomalaisesta
kiekkoilusta iäksi. Jarmo Wasama kuoli Saipa-ottelun
jälkeisenä aamuna auto-onnettomuudessa Tampereella 2.2.1966,
lähellä Tampereen vasta vuosi sitten vihittyä uutta jäähallia.
Aamu oli ollut kylmä pakkasaamu ja huuruinen ilma sotki
Wasaman näkyvyyttä kohtalokkain seurauksin, Wasama törmäsi
edellä ajaneen auton perään. Ambulanssin tulo
onnettomuuspaikalle oli enää asiaan kuuluva toimenpide, Wasama
oli jo kuollut saamiinsa vammoihin. Wasama oli tuolloin
vasta 22-vuotias ja hänellä oli sananmukaisesti edessä
loistava tulevaisuus. Olihan hänet valittu edellisenä kautena
kauden parhaimmaksi pelaajaksi ja hän oli myös pelannut
mahtavat MM-kisat. Menossa ollut kausi oli Wasamalle kuudes
ja se oli yhtä loistava kuin edellinen kausi. Wasama jätti
Ilvekseen ja maajoukkueeseen ammottavan aukon jota ei kukaan
pystynyt kunnolla täyttämään vuosikausiin. Edes korkean
kansainvälisen tason puolustajasta Juha Rantasilasta ei ollut
lähellekään Wasaman paikan täyttäjäksi. Wasaman traaginen
kuolema kosketti koko Suomen kiekkoväkeä, menetettiinhän
Wasamassa sen hetken koko Suomen paras pelaaaja.
Jarmo Wasama ei ollut aivan vielä kansainvälistä tähtiluokkaa
hänen viimeisiksi jääneiden -65 MM-kisojen jälkeen, mutta
Suomessa hänestä odotettiin ensimmäistä suomalaista
supertähteä. Odotukset olivat oikeutettuja koska Wasama oli
nousemassa kansainvälisen huipputason puolustajaksi, se kävi
hyvin selväksi -65 kisoissa. Voidaan melko varmaksi olettaa
että Wasamasta olisi tullut Suomen ensimmäinen MM-kisojen
All-Starsiin valittu pelaaja sekä myöskin ensimmäinen oman
paikkansa parhaimmaksi valittu pelaaja ilman hänen traagista
kuolemaansa. Niin hyvä hän oli jo -65 kisoissa että näin
voidaa arvioida. Ensimmäinen suomalainen All-Starsiin valittu
oli puolustaja Ilpo Koskela -71. Urpo Ylönen oli valittu
parhaaksi maalivahdiksi vuotta aikaisemmin -70. Eräät
arvioitsijat puhuvat jopa että Wasamasta olisi voinut tulla
ensimmäinen suomalainen NHL:ssä. Tämä perustuu siihen että jo
60-luvun lopulla Oksanen kävi kokeilemassa NHL:n
harjoitusleirillä ja kun Wasama olisi todennäköisesti ollut
tuolloin Suomen kiekkoilun kuningas niin hänellä olisi ollut
mahdollisuutensa jopa NHL:ssä. yhtä kaikki, Jarmo Wasama oli
ensimmäinen todellinen superlupaus suomalaisen kiekkoilun
historiassa. Wasama oli - ja on edelleen - eräs Suomen
kaikkien aikojen parhaimmista jääkiekkolupauksista. Kukaan
toinen pelaaja ei ole häntä ennen tai hänen jälkeen
saavuttanut yhtä paljon vain 22-vuoden ikään mennessä. Jarmo
Wasama on jääkiekkoleijona numero 36, hänellä on oma
nimikkopalkinto SM-liigassa, Jarmo Wasama -palkinto jaetaan
kauden parhaimmalle tulokkaalle.
Matti Keinonen
Kenestä pelaajasta tuli melkein kansallissankari vuoden 1965
Tampereen MM-kisojen Suomi-Ruotsi -ottelun jälkeen?? Kyseessä
on tietenkin taiturimainen luistelija ja mailankäsittelijä
Matti "Mölli" Keinonen, joka teki 2-2 päättyneessä ottelussa
Suomen molemmat maalit.
Matti "Mölli" Keinonen syntyi Marraskuun 6. 1941 Tampereella.
Ensimmäisen SM-sarjapelinsä Keinonen pelasi kaudella 1960-61
Rauman Lukon paidassa 18-vuotiaana. Rauman Lukkoa Keinonen
edusti kuusi vuotta kunnes siirtyi RU-38:n leiriin. Siirto
vuoden -65 Tampereen MM-kisojen jälkeen porilaiseen
joukkueeseen oli raumalaisille skandaali, olihan Mölli vain
kaksi vuotta aikaisemmin kohonnut Raumalla melkein
puolijumalaksi johdettuaan Lukon mestaruuteen. Porissa Mölli
ei viihtynyt kuitenkaan kuin kaksi kautta, hän palasi kaudeksi
1967-68 nostamaan ykköseen pudonnutta Lukkoa takaisin
SM-sarjaan. SM-sarjaan Lukko nousikin taas seuraavaksi
kaudeksi, myös "Mölli" jatkoi siellä vielä kaksi kautta kunnes
siirtyi Helsinkiin viideksi kaudeksi. Ensin HJK:hon kolmeksi
ja sitten Jokereihin kahdeksi vuodeksi. Viimeisen 1977-78
kauden Mölli pelasi Turussa TPS:n paidassa. Pisteissä
parhaalla 1966-67 kaudellaan Keinonen teki 43 (26+17)
tehopistettä 22:ssa ottelussa. Keinonen pelasi SM-sarjassa 15
kautta ja 267 peliä, ja teki niissä 311 (186+125) pistettä.
Keinonen voitti urallaan kaksi SM-kultaa, kaksi hopeaa ja
kaksi pronssia. SM-sarjan All-Starsiin Keinonen valittiin
viisi kertaa, -63, -65, -67, -68 ja -70.
Matti Keinonen tuli tunnetuksi ilmiömäisestä luistelu- ja
mailataidoistaan sekä erinomaisesta kyvystään pelata aikaa ja
ärsyttää vastapelaajia. Keinonen viihdytti suurta
kiekkoyleisöä mahtavilla harhautuksillaan usein enemmän kuin
koko muu joukkue yhteensä. Nämä mahtavat taidot hän oli
oppinut Raumalla pelattuaan nuorena paljon paikallisessa hyvin
pienessä - vain 10x15 metriä - lätäkössä jota myös
paskalammeksi kutsuttiin. Pieni pelitila toimi oivana
kehitysalustana. Keinosen kiemurat ja harhautukset
ihastuttivat suuresti yleisöä ja hän nousikin suureksi
sankariksi etenkin Raumalla, mutta myös muualla Suomessa.
Vastustajia Möllin harhautukset taas suututtivat paljon,
suutumusta ei vähentänyt yhtään se että Möllillä oli
naamallaan aina onnistuneen harhautuksen jälkeen korvasta
korvaan ulottunut hymy. Mölli oli taitavana pelaajana usein
kovien otteiden uhrina ja hän kärsikin melkein koko uransa
ajan erilaisista kolhuista ja vammoista. Vuonna 1970
siirryttyään Helsinkiin ja HJK:hon hän loukkaantui polveen
kohdistuneen taklauksen takia heti ensimmäisessä
avausottelussa Tapparaa vastaan niin, ettei pelannut sillä
kaudella enää yhtään ottelua. Keinonen teki pahan
loukkaantumisen jälkeen paluun seuraavana syksynä, muttei
ollut enää aivan entisensä. "En saanut enää otetta peliin.
Minusta ei enää koskaan tullut sitä, mitä olin ollut", on
Mölli todennut myöhemmin. Maajoukkueeseen ja arvokisoihin
mies kelpasi kuitenkin vielä kolmena vuotena. Kokonaisuutta
katsoessa voidaan sanoa että Keinonen muistutti hyvin paljon
ajallisesti hiukan myöhempänä pelannutta tsekkoslovakkialaista
maailmantähteä Vladimir Martinecia hyvin monin tavoin. He
molemmat olivat ilmiömäisiä maila- ja luistelutaidoiltaan, he
molemmat ärsyttivät vastustajia ylileveellä hymyilyllä ja he
molemmat kohosivat erittäin suuriksi kansan suosikeiksi. Mölli
ei tarvitse sekuntiakaan aikaa, kun häneltä jo tulee vastaus
kysymykseen Suomen kaikkien aikojen parhaasta kiekkoilijasta:
"Kurria kohtaan minulla on hirveä kunnioitus. Jo hänen pelkät
tilastonsa ja saavutuksensa kertovat kaiken." Yhtä nopeasti
Mölliltä tippuu maailman säkenöivimmän pelaajan, auto-
onnettomuudessa menehtyneen Valeri Harlamovin, nimi: "Valinta
on helppo. Harlamov oli taitava, nokkela, juonikas ja ovela
peluri, jonka valttina oli erirytmisyys. Miehen kädet ja jalat
toimivat eri tahtiin."
Matti Keinonen pelasi 196 maaottelua ja teki niissä 120
(71+49) pistettä. Hän on Suomen kaikkien aikojen
maaottelumaalintekijöiden tilastossa neljäs. Mölli edusti
Suomea yhdeksissä MM-kisoissa ja vuoden -68 Olympialaisissa
ajanjaksolla 1962-1973. Vuosien 1963 ja 1970 MM-kisoissa
Keinonen oli Suomen paras pistemies. Keinonen on loistanut
MM-kisoissa ja etenkin yksittäisissä otteluissa lukemattomia
kertoja. Yksittäisissä otteluissa esittämistään loistavista
otteista hänet parhaiten muistetaankin. Vuoden 1963
MM-kisoissa Suomi otti yhden merkittävimmistä voitoistaan kun
Usa kaatui murskaavin 11-3 numeroin. Matti Keinonen oli tuossa
ottelussa pääosassa tehden kuusi pistettä, neljä maalia ja
kaksi syöttöä. Vuoden 1965 Tampereen kotikisojen 2-2 ottelussa
Ruotsia vastaan Keinonen teki kummatkin maalit. Ja millä
tavalla, Keinonen narutti Ruotsin puolustajat ensin maalin
takana ja sitten maalin sivulla. Ei ollutkaan ihme että
Keinosesta tuli Tampereen kotikisojen jälkeen ensimmäinen
suomalainen jääkiekkoilija, joka on noussut kansallissankarin
maineeseen. Tuohon pääsemiseksi Suomen ei tarvinnut edes
voittaa ottelua. Peli päättyi 2-2, mutta pisteen saaminen
Ruotsilta oli noihin aikoihin todella harvinaista, edellisen
kerran semmoinen ihme tapahtui kuusi vuotta aikaisemmin.
Myös ruotsalaislehdet yhtyivät Keinosen ylistykseen tuon
ottelun jälkeen. Dagens Nyheter ylisti Mölliä "Pohjolan
parhaaksi hyökkääjäpelaajaksi. Tähdeksi jollaista Ruotsilla
ei ole, loistavaksi luistelijaksi ja mailankäsittelijäksi."
Torontolaisreportteri Fred Cederberg taas kirjoitti näin:
"Uskoisin että Keinonen on koko maailmassa ainoa kiekkoilija,
joka täydessä pelivauhdissa piirtää luistimilla
halkaisijaltaan pienimmän ympyrän ja siinä sivussa käsittelee
vielä kiekkoa ja mailaa kuin kynää kädessään." Seuraavan
kerran Mölli oli kiusaamassa isompiaan vuoden -67 MM-kisoissa
ja vuoden -68 Olympialaisissa. Tuolloin kaatui ensin
Tsekkoslovakkia ja sitten Kanada. Molemmissa otteluissa
Keinonen oli yksi tärkeimmistä ja parhaimmista pelaajista.
SM-sarjassa Mölli ei erityisen paljoa jäähyjä kerännyt, mutta
MM-kisojen historiassa hän on Suomen eniten jäähyjä kerännyt
pelaaja, 99 minuuttia. Keskiarvona laskien hänen lukemansa
ovat toiseksi kovimmat heti Juha Rantasilan jälkeen. Asiaa
kuitenkin hiukan selittää se että Keinonen sai kaksi kymmenen
minuutin rangaistusta vuoden -73 MM-kisojen ottelussa
Tsekkoslovakkiaa vastaan, josta tempustaan Keinonen joutui
kisoissa harvinaiseen yhden ottelun pelikieltoon. Pelattuaan
nänä viimeiset MM-kisansa loppuun Keinonen totesi: "Kyllä mun
tyylini on auttamattomasti ohi. Nehän tulee yli tuhannen
kilon voimalla. Yli ne jyrää". Keinonen näki tuolloin että
tulevaisuuden jääkiekkoilijalla pitää olla taidon ja nopeuden
lisäksi myös paljon voimaa. Urallaan Mölli pelasi monta
mieleenpainuvaa ja erikoista ottelua ja yksi
mieleenpainuvimmista oli vuoden 1970 Tukholman MM-kisojen
toisen kierroksen peli Neuvostoliittoa vastaan. Suomi oli
piinannut avauskierroksella Neuvostoliiton tähtiä häviten
vain 2-1 ja toisessa ottelussa kyyti oli odotetun kylmää.
Suomi oli tappiolla Keinosen muistin mukaan 13-1, kun
puolustaja Pekka Marjamäki sorkki mailallaan Neuvostoliiton
tähtihyökkääjä Aleksandr Maltsevin nivusia. "Pappa-Tarasov
- N-liiton legendaarinen valmentaja - viestitti tulkin
välityksellä, että Maltsevin munat on jätettävä rauhaan tai
me rupeamme pelaamaan." Suomi hävisikin ottelun vain 16-1.
Maaotteluissa kanadalaiset pahoinpitelivät Mölliä usein.
Taito oli heille täysin tuntematon käsite tuolloin ja Möllin
kiemurat purivatkin hitaisiin ja kankeisiin kanadalaisiin
paljon paremmin kuin taitaviin ja nopeisiin eurooppalaisiin.
Muun muassa 10.1.1968 pelatussa maaottelussa Drummondville
Eagles:ia vastaan Kanadan Jean Therrien tyrmäsi Möllin
lyömällä tätä lähitilanteessa ensin rajusti mailanpäällä
rintalastaan ja sitten täysiä nyrkillä mahanpohjaan. Keinonen
kannettiin puolitajuttomana jäältä. 9.1.1967 Kanadalainen
Drumheller Miners -joukkue hakkasi kahden pelaajan voimin
pientä jäässä makaavaa Keinosta. Ensin Ray Sawka hakkasi
jäähän kaatunutta Keinosta nyrkein ja sitten hänen avukseen
tuli vielä Henry Syversen. Ruotsalaistuomarin yrittäessä tulla
Keinosen pelastukseksi sai hän kanadalaisilta mailasta päähän.
Törkeistä kanadalaisjoukkueista kaikkein törkein lienee
kuitenkin ollut Calgary Spurs -joukkue, joka pelasi Suomen
maajoukkuetta vastaan 30.12.1967. Peli oli alusta lähtien
erittäin törkeää ja suomalaisista tuntuikin että erotuomari
oli kentällä vain kuolemantapauksien varalta. Toisessa erässä
Keinonen oli juuri pääsemässä läpiajoon kun kanadalainen
puolustaja Bill Cairns, kampitti Keinosen. Erotuomari antoi
kanadalaiselle tietenkin jäähyn selvästä rikkeestä, jolloin
kanadalaiset hyökkäsivät tuomarin kimmppuun, ei siis vain
Cairns, vaan myös muut joukkuetoverit. Tuomaria tönittiin ja
tuupittiin niin palleaan kuin kasvoihin.
Peliuransa lopettuaan 1977 Keinonen ryhtyi valmentamaan.
Liigatasolla hän on valmentanut TPS:ää, Lukkoa ja Ässiä.
Keväällä 1985 Hänestä oli hyvin lähellä tulla Suomenmestari
valmentajanakin. TPS johti finaalisarjaa Ilvestä vastaan jo
2-0 ja Möllille ehdittiin teettää jo kultainen takkikin.
Mutta mitenkäs se sananlasku meneekään: Ei kannata nuolaista
ennen kuin... Ilveshän sen mestaruuden silloin vei voitettuaan
kolme kertaa peräkkäin. Kulta on Keinoselta valmentajana
jäänyt saavuttamatta, mutta kaksi hopeaa hän on saanut.
Möllille ottelut olivat pelaajana ja ovat edelleen
valmentajana juhlahetkiä. Hän vertaa peliä näytelmäksi ja
pelaajia esiintyviksi taiteilijoiksi: "Siksi en ole koskaan
ymmärtänyt, enkä hyväksynyt pelaajien haukottelua pukusuojassa
erätauolla, kun katsomossa huutaa ja velloo monituhatpäinen
väkijoukko." "Nautin pelaajana ja valmentajana luovasta
pelistä. Tottakai nykyaikana vaaditaan kurinalaisuutta, mutta
jos valmentaja antaa lahjakkaille yksilöille hieman löysää
narua, tulos on usein parempi kuin keskialueen tukkimisella ja
kaistapelaajia käyttämällä." "Kaipaan kaukaloihin värikkäitä
yksilöitä, jotka hyödyntävät erikoisosaamisensa. Pelkät
värivalot, savuverhot tai videotaulut eivät riitä."
1985 Matti Keinonen valittiin jääkiekkoleijonaksi numero 50,
hänellä on oma nimikkopalkinto SM-liigassa, Matti Keinonen
-palkinto jaetaan kauden tehopelaajalle.
Juhani Lahtinen
Kuka suomalainen pelaaja on pelannut ainoana suomalaisena
kymmenet peräkkäiset MM-kisat?? Kyseessä on tietenkin
suomalaisittain legendaarien maalivahti Juhani Lahtinen.
Juhani Lahtinen syntyi syyskuun 28. 1938 Tampereella. Lahtinen
oli nuorena hyvä ja erittäin monipuolinen urheilijalahjakkuus.
Hänen lajeihinsa kuuluivat muun muassa pikajuoksu ja
seiväshyppy. Pikajuoksussa Lahtinen saavutti kaksi nuorten
4 x 100 metrin Suomenmestaruutta ja seiväshypyssä yhden
Suomenmestaruuden. Jääkiekon SM-sarja Debyyttinsä Lahtinen
teki Tampereen Ilveksen paidassa jo kaudella 1955-56
17-vuotiaana. Lahtinen oli hyvin seurauskollinen pelaaja ja
pelasikin koko mahtavan uransa Ilveksen paidassa, aina kauteen
1969-70 asti jolloin lopetti 31-vuotiaana. Lahtinen pelasi
SM-sarjassa otteluita viidentoista kauden aikana yhteensä 252
ja niistä 245:ssä hän vartioi Ilveksen maalin peräkkäin. Tuona
aikana Lahtinen saavutti Ilveksen kanssa neljä kultaa, neljä
hopeaa ja kolme pronssia. SM-sarjan kauden parhaimmaksi
pelaajaksi hänet valittiin kaksi kertaa, -62 ja -64. SM-sarjan
All-Starseihin Lahtinen valittiin viisi kertaa peräkkäin
vuosina 1962-65. Lahtinen ehti pelata vähintäänkin kolme
huippuvuotta ennen kuin All-Starseja edes ruvettiin
valitsemaan vuonna 1962. Lahtinenhan oli maajoukkueen ja
valtakunnan ehdoton ykkösvahti jo vuodesta 1958. Esimerkiksi
1959 maineikas maalintekijä Yrjö Hakala totesi Lahtisen
maagisuuden yritettyään turhaan peräti kuudesti läpiajosta
maalia Lahtista vastaan. Silloin jo sadan maaottelun Hakala
menetti tuossa pelissä täysin uskonsa siihen että pystyisi
yllättämään Lahtisen, Lahtinen oli lumonnut hänet kuin kobra
saaliinsa.
Juhani Lahtisen parhaimpia avuja maalivahtina olivat
erinomaisen hyvä notkeus ja nopeat refleksit. Hän oli myös
fyysiseltä kunnoltaa loistava ja hän oli täysin peloton
maalivahti. Tätä ei kaikista sen aikaisista maalivahdeista
voinut sanoa, maalivahdinvarusteet kun olivat silloin hyvin
toisenlaiset kuin nykyään. Lahtisen peliaikana kuka tahansa
ei olisi uskaltanut mennä maaliin maalivahdin varusteissa,
nykyisten maalivahdin panssariasusteiden kanssa se ei olisi
mikään ongelma ja sinne uskaltaisikin mennä kuka tahansa.
Nykyään maalivahdin loukkaantuminen suorasta kiekon osumasta
on mieltein mahdotonta, Lahtisen aikaa sitä tapahtui paljon.
Se mikä teki hänestä todella hyvän maalivahdin oli kovat
hermot. Monissa tiukissa peleissä joukkue saattoi tukeutua
Lahtiseen koska he tiesivät kuinka lujahermoinen hän oli.
Olemukseltaa hän oli hyvin rauhallinen, mutta myös jouhevan
naureskeleva. Lahtinen ei pienistä välittänyt. Se tuli
selväksi kun hän selvitti suomalaisille toimittajille miten
oli ollut mahdollista hävitä ottelu 24-0. Lahtinen selvitti
rauhallisesti että "Joo, sitten ne tuli taas ja...niin, taas
se punanen valo sytty". Peli oli Oslon vuoden -58 MM-kisojen
ottelu Suomi-Kanada, jossa Suomi koki kaikkien aikojen
MM-kisatappion. Ottelu oli Juhani Lahtisen debyytti
MM-kisoissa, huonompaa ajankohtaa ei olisi voinut tulla.
Tappiota tosin hiukan selittää se että Suomen silloisen
valmentajan Aarne Honkavaaran taktiikkaan kuului lepuuttaa
parhaita miehiä seuraavaan ja paljon tärkeämpään Puola-
otteluun.
Juhani Lahtinen vartio Suomen maalia 160:ssä ottelussa ja
kaikkiaan kahdeksissa MM-kisoissa ja kaksissa Olympialaissa
ajanjaksolla 1958-1967. Näissä kaikissa turnauksissa Lahtinen
oli ykkösmaalivahti ja torjui melkein kaikki pelit. 1967
Juhani Lahtisesta tuli yhdessä keskushyökkääjä Raimo Kilpiön
kanssa ensimmäiset suomalaiset pelaajat, jotka olivat
pelanneet kymmenet arvokisat. Samalla Lahtisesta tuli ainut
pelaaja, joka oli pelannut kymmenet peräkkäiset kisat. Siinä
hän on yhä Suomen jääkiekkohistorian ainut pelaaja. Lasse
Oksanen ja Esa Peltonen ovat pelanneet useammat kisat,
mutteivat peräkkäisinä. Toistaiseksi lähimmäksi Lahtisen
saavutusta ovat päässeet Kalevi Numminen ja Lasse Oksanen
yhdeksillä peräkkäisillä arvokisoilla. Tuskin Lahtista tuossa
tilastossa kukaan enää koskaan ohittaakaan, ajat ovat
muuttuneet. Ehkäpä kaikein parhaimmat kisansa Lahtinen pelasi
vuoden 1965 Tampereen kotikisoissa. Siellä hän oli suorastaan
maaginen. Lahtiselle kisat olivat kaikin puolin loistavat,
pääsihän hän esiintymään Tampereen kotiyleisölleen. Itse
peleissä Lahtinen ratkaisi muun muassa 2-2 päättyneessä
ottelun Ruotsia vastaan loistavialla torjunnoillaan ja pelasi
siten Suomelle pisteen. 1965 MM-kisat olivat tamperelaisille
mannaa, olihan kisojen kummatkin kaksi parasta pelaajaa,
maalivahti Lahtinen ja puolustaja Jarmo Wasama, Ilveksen
miehiä. Erään parhaimmista maaotteluuistaan Lahtinen pelasi
Tampereella 8.2.1961 Kanadaa vastaan. Lahtinen pelasi niin
loistokkaan ottelun ettei sille antanut arvoa vain yleisö,
vaan kanadan joukkueen johtaja saapui ottelun jälkeen Suomen
pukusuojaan. Hän vain katseli suomalaista maalivahtia runsaan
minuuttin, sanaakaan sanomatta. Sitten hän poistui päätään
pyöritellen ja itsekseen mutisten: "Mikä maalivahti!! Mikä
maalivahti!!"
Lopettaessaan pitkän ja mittavan maalivahdinuransa Juhani
Lahtinen totesi haikeasti: "Kyllä se on haikeata katsella kun
pojat lähtee reissuun. Vähän sitä on kuin tupakkalakon tehnyt
mies, ei tiedä minne kätensä pistäisi". Kaudella 1977-78
40-vuotias Juhani Lahtinen pelasi vielä yhdessä ottelussa
Ilveksen maalissa. Juhani Lahtinen tullaan muistamaan toisena
loistavana kansainvälisen tason suomalaisena maalivahtina
Unto Viitalan jälkeen. Unto Viitala loi pohjan ja perusteet
suomalaiselle maalivahtitoiminnalle 1940- ja 1950-luvulla,
mutta Juhani Lahtinen teki niistä perinteitä 1960-luvulla.
Lopullisen kruunun ja palkinnon Suomen maalivahtiperinteiden
tekijöinä Viitala ja Lahtinen saivat 1970-luvulla kun Urpo
Ylönen ja Jorma Valtonen valittiin MM-kisojen parhaimmiksi
maalivahdeiksi. Ylönen sai kunnian 1970 MM-kisoisa ja Valtonen
1972 MM-kisoissa. Ilman Viitalan ja Lahtisen synnyttämää
maalivahtiperinnettä eivät Ylönen ja Valtonen olisi
palkinnoille MM-kisoissa päässeet. Paitsi että Lahtinen
tullaan muistamaan aikansa parhaimpana maalivahtina Suomessa
niin hänet tullaan muistamaan myös mahtavana suomalaisen
maalivahtiperinteen pioneerina.