Jokerien historia, osa 1
Don Corleone
>
> Nimen keksimistä varten järjestettiin palaveri. Ehdotettiin muun muassa
> Ritareita. Joukkueenjohtaja Raimo Kähkönen keksi: Jokerit, Helsingin
> Jokerit. Malli logolle löytyi korttipakasta. Aimon oli vielä kysyttävä
> lupa Tikkurilan Väritehtailta, sillä Jokeri-maali oli tunnettu
> tuotemerkki. Rakennusmestari Mäkinen ilmoitti valmiiksi, että jos
> vastaus on kielteinen, ei hän osta työmailleen enää ainuttakaan purkkia
> Jokeria.
Jess.. Vanha kunnon "tarjous josta ei voi kieltäytyä". Nimimerkki-kaimani
harrasti tuollaisia jo 20-luvun Chicagossa.
>
jokerifani jurrissa
että Jokerien historia on täynnä sekoiluja, eikä mikä tahansa kakkaseura
olisi selvinnyt samasta. Lähetän tähän uutisryhmään Jokerien historiikin
kuudessa osassa:
1. Perheyritys Jokerien synty
2. The Aimos
3. Vakiokarsijat
4. Kassakriisien aika
5. Voittajat
6. Areenalle
Jos ei kiinnosta, niin laittakaa sähköpostiosoitteeni killfile'iinne nyt
heti! Muuten täältä pesee, senkin sivarit ja balettinynnyt.
1. Perheyritys Jokerien synty
Urheiluseura Töölön Vesa perustettiin 1906, ja sen jääkiekkojoukkue
nousi SM-sarjaan ensimmäisen kerran 1955. Vesa suoritti hissiliikettä
SM-sarjan ja Suomen sarjan välillä, sijoittuen parhaillaan
seitsemänneksi. Vesan A-juniorit voittivat SM-pronssia 1966.
Lokakuussa 1966 avattiin Helsingin jäähalli, mutta kaikki
helsinkiläisseurat olivat pudonneet SM-sarjasta edellisenä keväänä.
Kauden 1966-1967 päätteeksi HIFK ja Töölön Vesa olivat tasapisteissä
Suomen sarjan itälohkon kärjessä. Nousijan ratkaisemiseksi pelattiin
uusintaottelu, jonka HIFK voitti.
Se jäi Töölön Vesan viimeiseksi jääkiekko-otteluksi, sillä emäseura oli
velkaantunut pahasti resursseja vaatineen jääkiekon vuoksi. Jos Vesa
olisi voittanut uusintaottelun, olisi sen katsojaluvut ja -tulot
varmasti moninkertaistuneet, kuten HIFK:lle kävi tämän nousun jälkeen.
Todellisuudessa Vesan kohtalo oli kuitenkin siitä riippumatta sinetöity,
sillä sen talous oli hoidettu perinteisen urheiluseuran periaatteilla
eikä HIFK:n kaltaiseen moderniin taloudenhoitoon ja yksinvaltiaan aseman
hyväksikäyttöön olisi kyetty. Siis kesällä 1967, Vesa päätti luopua
lajista.
Vesan jääkiekkotoiminnan kohtalon vaihtoehtoina näyttivät olevan
lopettamisen lisäksi fuusio Karhu-Kissojen ja HJK:n kanssa. Fuusiokaan
ei tuntunut hyvältä ratkaisulta, sillä Vesa oli pyörittänyt Helsingin
laajinta jääkiekkojunioritoimintaa, jonka tuottamat pelaajat olisivat
jääneet fuusiossa ilman joukkuetta, kuten moni edustustasonkin pelimies.
Wienin MM-kisojen menestyksen myötä jääkiekon suosio oli Suomessa
kasvussa, ja pesäpallopuuhailija ja rakennusmestari Aimo Mäkinen oli
alkanut kiinnostumaan nousukautta elävästä lajista. Hän maksoi puolet
Vesan jääkiekkoveloista, ja vastineeksi kaikki jääkiekkoon liittyvä
irrotettiin Vesasta hänen alaisuuteen. Uudelle seuralle anottiin Vesan
sarjapaikka Suomen sarjan läntisessä lohkossa jääkiekkoliitolta. Kaikki
Vesan pelaajat HIFK:ssa kesällä treenannutta Timo "Tumba" Turusta myöten
suostuivat pelaamaan vielä nimettömässä urheiluseurassa.
Nimen keksimistä varten järjestettiin palaveri. Ehdotettiin muun muassa
Ritareita. Joukkueenjohtaja Raimo Kähkönen keksi: Jokerit, Helsingin
Jokerit. Malli logolle löytyi korttipakasta. Aimon oli vielä kysyttävä
lupa Tikkurilan Väritehtailta, sillä Jokeri-maali oli tunnettu
tuotemerkki. Rakennusmestari Mäkinen ilmoitti valmiiksi, että jos
vastaus on kielteinen, ei hän osta työmailleen enää ainuttakaan purkkia
Jokeria.
Jokerit aloitti toimintansa virallisesti, kun perustamiskokous pidettiin
27.10.1967. Seuran omistaja Aimo Mäkinen ilmoitti toimittajille
rakentavansa taloudellisten resurssiensa turvin Helsinkiin toisen
jääkiekon suurseuran.
Jokerien harjoitusten väliaikaisena vetäjänä toimi kaksi ensimmäistä
viikkoa Vesan jalkapallopuolelta mukaan pyydetty Pentti Lindegren, mutta
ensimmäisestä päävalmentajasta ei ole selvyyttä. Ensimmäiset potkut
kuitenkin annettiin valmentaja "Chape" Sarlinille, jonka megafonilla
käskytystä pelaajat eivät jaksaneet kuunnella pitkään.
1967-1968 Jokerit oli Suomen sarjan länsilohkon toinen, eikä päässyt
karsimaan SM-sarjapaikasta. 1968-1969 ainoana tavoitteena oli nousu.
Jokerit voitti etelälohkon ja pääsi karsintasarjaan, missä voitti kaikki
ottelunsa, ja nousi jakamaan helsinkiläistä jääkiekkoinnostusta ja siitä
koituvia tuloja. Lyhyesti sanottuna tekemään kiekkobisnestä.
P. Neva
"jokerifani jurrissa" <da...@vituttaa.net> wrote:
> eikä mikä tahansa kakkaseura olisi selvinnyt samasta
Jokerit ei siis ole mikä tahansa kakkaseura
jokerifani jurrissa
> Jokerit ei siis ole mikä tahansa kakkaseura
Kyllä kakka aina pissan tai oksennuksen voittaa! Ai miten niin? No koska
se on kovempi.
Peter Parker
"jokerifani jurrissa" <da...@vituttaa.net> wrote in message
news:apgn8l$nvl$1...@oravannahka.helsinki.fi...
vuodessa ummetuskakka on paljon varpusparvi-narrikakkaa kovempi.
ObLeffa. Tsiigasin eilen Hannibalin ja Oldmanin leffasuritus on sen verran
mainio, että voisi kyllä esittää Hönöä, jos Jokereista joskus leffa
tehtäisiin (Hiiriä ja ihmisiä, Keisarin uudet vaatteet, Keikka putkessa).
ObLeffa2. Tsiigasin videolta Baddingin ja siinä Hönön vanhemmat olivat
mukana (pelastamassa Punttia takaboksista). Ilmeinen kunnioitus vanhalle
elokuvapersoonalle.
jokerifani jurrissa
Seuraavina kausina Jokerit menetti loputkin vanhan tähtikaartin
pelaajat, eikä Aimo enää sijoittanut uusiin vahvistuksiin. Hän oli
epäilemättä menettänyt uskonsa kalliiden miesten värväämiseen, sillä
mestaruuskaudellakin Jokerit kärsi 100.000 markan tappion.
Ensimmäiselle liigakaudelle 1975-1976 Jokerit menetti Timo Sutisen ja
Ilpo Koskelan, sekä lopettaneen Timo Kyntölän. Jokerit sijoittui
kuudenneksi, playoffien ulkopuolelle. Samalla B- sekä C-juniorit
voittivat SM-kultaa, mikä siihen aikaan saattoi tuntua laihalta
lohdulta, mutta oli myös ennusmerkki tulevien kausien ainoasta
pelaajalähteestä.
Aimo Mäkinen halusi, että Jokeritkin lähtisi rymistelylinjalle. Lempeä
Majorov sai lähteä ja valmentajaksi palasi Jorma Borgström. Henry Leppä
ja sen ajan Jokerien jokeri, Timo Turunen, lähtivät ulkomaille. Kaudella
1976-1977 lasku jatkui ja sijoitus oli kahdeksas, C-juniorit voittivat
kultaa. Jouko Öystilä palasi Jokereihin kesken kauden.
Kaudelle 1977-1978 Timo Saari lähti Ruotsiin, mutta Henry Leppä palasi.
Yleisesti joukkue kärsi nuorennusleikkauksen. Marraskuussa valmentaja
Borgström kärsivällisyys Aimon palkanmaksujen suhteen päättyi ja hän
lopetti. Tilalle tuli Pentti Katainen, joka ei tullut toimeen joukkueen
kanssa ja sai kenkää pelaajien vaatimuksesta. Ruotsista palannut Tumba
Turunen ryhtyi pelaajavalmentajaksi. Niin Jokereista tuli ensimmäinen
pääsarjatason joukkue joka on vaihtanut valmentajaa kaksi kertaa kauden
aikana. Tumban johdossa Jokerit hävisi loput runkosarjaottelunsa.
Kausi oli seurassa muutenkin sotkuisa. Joukkueenjohtaja Timo Haapaniemi
oli toiminut Aimon tärkeimpänä avustajana Jokerien alkuajoilta asti,
mutta Aimon lausahdus kipeästä asiasta, palkanmaksusta, katkaisi heidän
välit peruuttamattomasti. Heidän oli setvittävä asiansa oikeussalissa.
Lisäksi Aimo irtisanoi kanadalaisen Doug Robertsin ja kieltäytyi
totuttuun tapaan maksamasta palkkiota niin, kuin sopimus edellytti. Hän
sai rahansa vasta kun Kalervo Kummola SM-liigan edustajana sovitteli
asian.
Jokerit jäi sarjajumboksi ja karsi liigapaikastaan. Karsintasarja oli
silkkaa piinaa, ja liigapaikka varmistui vasta kun viimeisen kierroksen
ottelut menivät sopivasti ristiin. Katsojakeskiarvo laski 3000:een, mikä
johti budjettivajeeseen. Tältä kaudelta on myös Jokerien pienin
kotiyleisömäärä, KooVeetä vastaan 721.
Kun Pentti Hiiros, Timo Turunen ja Jouko Öystilä poistuivat Jokereista
tämän kauden jälkeen, oli The Aimos väistynyt. Jäljellä oli kerran jo
lähtenyt Henry Leppä, ja 1979 palaava Timo Saari. Aimo oli lopettanut
värväämisen aikoja sitten, ja merkittävin osa uusista pelaajista tuli
runsassatoisesta juniorikoulusta, jonka C-ikäluokka voitti kolmannen
perättäisen kultansa.
Jokerien junioreille ei perinteisesti vain opetettu muuta kuin
taitokiekkoa. Kun 1978-1979 käynnistettiin uusi yritys muovata
pelityyliä fyysisemmäksi, ei se voinut onnistua. Jokereihin hankittiin
valmentajaksi kolmivuotisella sopimuksella entinen HIFK:n puolustaja
Matti Väisänen, joka treenautti painia ja nyrkkeilyä. Jokerit vältti
karsinnat niukasti sijoittuen kahdeksanneksi.
Kaudeksi 1979-1980 suurin menetys oli maajoukkuemaalivahti Hannu
Kamppuri, joka lähti ensimmäisenä jokerina NHL:ään. Rauli Sohlman tuli
hänen tilalle KooVeestä, vaikka hän tiesi Aimo Mäkisen maineen
palkkarästeistä, mutta Aimon järjestämä asunto ja työpaikka ratkaisivat
asian. Joukkueen keski-ikä oli nyt alle 22 vuotta.
Tammikuussa pelaajat valmentajan luvalla suunnittelivat pistolakon yli
kuukauden rästissä olleiden palkkojen vuoksi. Alkulämmittelyssä Ässiä
vastaan oli viisi pelaajaa. Vellu Ketola kysyi yhdeltä
juniori-ikäiseltä, mitä he oikein pelleilevät. Kuultuaan, että he
kiristävät Aimolta palkkoja, hän vastasi: "Jaha", ja luisteli pois.
Jokerit voitti, mutta seuraavassa ottelussa lakonuhka oli vielä
vakavampi. Liigan toimitusjohtaja Kalervo Kummola saapui paikalle
sovittelemaan ja selittämään lehdistölle. Kummola rauhoitteli pelaajia
kertomalla, että liiga on aiemmalla päätöksellä juuri Jokerien esimerkin
vuoksi taannut kaikkien pelaajien palkat. Aimo sanoi lehdistölle, että
mitään ristiriitoja joukkueen sisällä ei ole, ja valmentaja Väisänen
kieltäytyi kommentoimasta. Aimo lopulta maksoi palkat samalla viikolla.
Jokerit oli runkosarjassa yhdeksäs, mutta läpäisi karsinnat ilman
ongelmia. Toukokuussa seurasi jotain entistäkin oudompaa. Aimo erotti
Matti Väisäsen, jonka otteeseen hän oli ollut tyytymätön jo
alkukaudesta, ja nimitti tilalle A-juniorit hopealle luotsanneen Olli
"Molla" Hietasen. Väisäsen mielestä irtisanominen oli perusteeton, ja
niin toteutui mieletön skandaali: hän jatkoi Jokerien kesätreenien
vetämistä ilman palkkaa!
Aimo ja Väisänen kävivät sanaharkkaa julkisuudessa joka aleni
henkilökohtaisuuksiin. Jokerien kapteeni ja luottopelaaja Jari Kapanen
päätti silloin siirtyä HIFK:hon. Heinäkuun lopussa Väisänen aloitutti
jääharjoitukset. Aimo oli lukinnut Jokerien varustekaapin, joten
ensimmäisen jääharjoittelun varusteet saatiin lainaamalla HIFK:n
pelaajilta ja "lainaamalla" HJK:n varustekaapista. Aimo ilmoitti
kyllästyneensä tuittuiluun, uhkasi HJK:n tekevän rikosilmoituksen ja
myyvänsä Jokerien sarjapaikan HPK:lle ellei Väisänen lopeta. Väisänen
jättäytyi tämän jälkeen pois, mutta pelaajat tukivat häntä edelleen
yksimielisesti.
Sillä välin Aimo oli oikeastikin kypsynyt luopumaan Jokereista.
Liikemies Tapani Korpela kiinnostui seurasta ja sai tarvittavat
taustavoimat kasaan. Elokuussa Kalervo Kummola tarvittiin sovittelemaan
sisäisiä asioita, sillä kiistaa valmentajasta ei oltu vieläkään saatu
ratkeamaan ja Aimo edelleen vaati, että vaikka hän luopuisi Jokereista,
niin Väisänen ei saa jatkaa. Pelaajat tukivat Väisästä, mutta Aimo
muistutti, ettei kovin moni Jokerien pelaaja mahtuisi HPK:hon. Lopulta
enemmistö äänesti Molla Hietasen puolasta, joten Aimo sai tahtonsa läpi
ja Jokerit siirtyi Tapani Korpelan Jokeriklubin Tuki Ry:n haltuun.
Kuka Aimo oli? Aimo Mäkinen perusti Jokerit lokakuussa 1967 ja toimi sen
rahoittajana ja tukijalkana elokuuhun 1980 asti. Hän näytti
jääkiekkoseuroille tietä perinteisestä yhdistysmallista
liikeyrityksiksi. Esimerkiksi 70-luvun alussa seuroilla oli tapana
maksaa pelaajapalkkoja pimeästi, mutta Aimo puhui julkisuudessa
avoimesti ostamisesta, palkoista ja bisneksestä. Hän oli omistushaluinen
henkilö, joka alusta alkaen perusti Jokerit yhden miehen yritykseksi, ja
järjesti pelaajilleen työpaikat ja asunnot osittain siksi, että kynnys
seuran vaihtamiselle olisi korkeampi: jos lähdit Jokereista, lähdit myös
asunnosta. Puhumattakaan sitten palkkojen pidättämisestä. Tämä toimi
70-luvun puoliväliin asti, mutta kun joukkuetta oli muutettu
junioripitoiseksi, jonka pelaajat olivat opiskelijoita ja asuivat
vanhempiensa luona, niin Aimon toimintatapa ei enää tepsinyt. Aimon
aikana Jokerit hävisi kamppailun Stadin ykkösyydestä, jolloin laihempina
vuosina marginaaliyleisö jätti saapumatta Jokerien otteluihin. Tämä
johti kierteeseen, sillä kalleimmista pelaajista oli luovuttava, eivätkä
lahjakkaatkaan juniorit pystyneet heitä korvaamaan, joten menestys
laski. Aimon Jokerit on kiistämättä yksi merkittävimpiä SM-liigan
sääntöjen luojia, sillä jos jokin ristiriita jossain pystyi syntymään,
tapahtui se Jokereissa, ja suomittiin lehdistöä myöten läpi. Toisaalta,
Aimon Jokerit oli kuitenkin ensimmäisenä itä-Helsingissä perustamassa
Helsingin laajinta junioritoimintaa HJK:n, Karhu-Kissojen ja HIFK:n
keskittyessä kantakaupunkiin. Aimo hankki kaikki juniorien varusteet ja
peliasut. Tämä sai aikaan räjähdysmäisen innostuksen, ja
kaupunginosajoukkuesiin pyrittiin ympäri pääkaupunkiseutua. Kun Aimo oli
todennut Jokerit hänelle taloudellisesti kannattamattomaksi keväällä
1972, satojen juniorien ja kymmenien juniorihuoltajien henki teki häneen
vaikutuksen ja halusi hakea ratkaisun, joka ei lopettaisi hänen
rahoittamaa junioritoimintaa. Kanada-sarjaa pelattiin kahdeksan vuotta.
Luovuttuaankin Jokerien edustusjoukkueesta 1980 Aimo jatkoi
junioritoiminnassa, ja on nykyään Jokerien junioritoiminnan emäseuran
Helsingin Jokerit Ry:n kunniapuheenjohtaja.
Kaudelle 1980-1981 Jokerit oli menettänyt kapteeninsa naapuriin, ja
sitäkin pahempi oli Jari Kurrin lähtö Edmontoniin. Hankintoja ei oltu
keretty tekemään sotkuisen kesän vuoksi, mutta sillä ei olisi ollut
juurikaan väliä, koska pelimiehet välttivät Jokereita koko vuoden
jatkuneiden julkisuudessa puitujen kiistojen vuoksi kuin ruttoa. Kokoon
saatu ryhmä olikin sitten kaikkea muuta kuin ostojoukkue, ja omasi
valmentajia myöten vahvat jokerijuuret. Tavoitteena oli säilyttää
liigapaikka.
Tavoite saavutettiin, sillä kauden päätteeksi pelatut karsinnat
läpäistiin kuin laulaen. Valopilkkuja olivat jokerikasvatit Tony Arima
ja Anssi Melametsä. He voittivat joukkueen sisäisen pistepörssin,
tulivat tunnetuiksi railakkaista otteistaan, ja heiltä voitiin odottaa
ensi kaudella vielä enemmän.
Pettymykseksi Frank Moberg värväsi HIFK:hon Jokereista Ariman,
Melametsän sekä puolustaja Aarre-Kari Kourulan. Sivummalle jättäytynyt
Aimo Mäkinen raivostui ja hääti Kourulan asunnostaan. Jokerit pystyi
vain vaatimaan liigan sääntöjen suurinta mahdollista 100.000 markan
siirtokorvausta per pelaaja. Jokeriklubin Tuki joutui tutustumaan
Jokerina elämisen totuuksiin: lupaavia kasvatteja ei pystytty pitämään
joukkueessa ja ostomiehiin jouduttaisiin käyttämään olematonta rahaa.
Liiga huolestui värväysiskusta ja määräsi siirtokorvausmaksimin 200.000
markkaan per pelaaja. HIFK vei asian raastupaan ja voitti.
Uusi jokerijohto oli kuitenkin pitänyt julkisuuskuvan tyynempänä kuin
Aimo, ja muutama peluri uskalsi siirtyä Jokereihin. Menetyksistä
huolimatta juniorikaarti oli lahjakasta ja edellisiä kausia
kypsempääkin. Niinpä 1981-1982 tavoitteeksi uskallettiin ottaa
pudotuspelipaikka. Syksy menikin melkein tavoitteiden mukaan, mutta
viimeisestä 18:sta pelistä saatiin vain kolme pistettä. Liigakarsinnat
JyPiä vastaan olivat silti lastenleikkiä.
Heikki
eli oletan sinun olevan joku Jokerien johtohenkilö 70-luvulta (tai ihan sama
koska olit) , lehtimies joka kirjoittaa juttua haastattelujen perusteella
tai salapoliisi. Tavallinen fani joka lukee lehtiä ei voisi kirjoittaa näin
tarkasti aioista......
Eipä tässä mitään sen ihmeellisempää, hemmetin hyvin kirjotat ja
asiantuntevasti. Itseäni lämmittää aina sillointällöin tulevat Ässä jutut.
jokerifani jurrissa
Kaudeksi 1982-1983 Molla Hietanen lähti valmentamaan Tapparaa ja tilalle
tuli Reino Ruotsalainen. Suurlupaus divarista, "Rono" Järvelä, ei
kelvannut liigajoukkueille, sillä hän oli johtanut KooVeen pelaajalakkoa
vaatiessaan ylimääräistä korvausta liigakarsinnoista. Jokerien
mittakaavassa vastaava sotku oli huomaamaton, ja Rono kelpasi
kokoonpanoon. "Pappa" Ruotsalaisen kesäharjoitusringissä oli yli 40
miestä, ja pitkästä aikaa pelaajien hiki lensi, niin kovaa oli sekä
kilpailu pelipaikoista että Papan ohjelma. Monet joutuivat kesän jälkeen
hakemaan uutta joukkuetta, muun muassa Esa Tikkanen, joka lähti HJK:n
kautta HIFK:hon. Sopimus tehtiin 30 harjoitusrinkiläisen ja vielä yhden
supervahvistuksen kanssa.
Muutama päivä ennen kauden alkua Boris Majorov soitti Moskovasta: hän
oli saanut Neuvostoliiton maajoukkuepakki Nikolai Makarovin liittymään
Jokereihin. Joukkueen vahvistukset olivat silti kysymysmerkkejä ja
Jokereita pidettiin tulevana karsijana. Liigakauden alla julkisuuteen
pääsi lisäksi riita Jokeriklubin Tuen ja Aimo Mäkisen välillä. Aimo oli
sopinut vastata A-juniorien kustannuksista. Kiistanalainen kulujen määrä
oli yli 100.000 markkaa. Aimo määräsi kahdeksan A-juniori-ikäistä
edustusjoukkueen pelaajaa karanteeniin, ja riita onnistuttiin sopimaan
vasta kauden alettua.
Jokerit hävisi liigan aluksi SaiPalle 3-0, mutta ensimmäisen
neljänneksen jälkeen oli pudotuspeliviivan yläpuolella kuudentena.
Joukkueen otteet paranivat mitä pidemmälle sarja eteni, kaikkien
yllätykseksi 19:nnen ottelukierroksen jälkeen vakiokarsija-Jokerit
siirtyi sarjakärkeen, ja maagisesti pysyi siellä loppuun asti! Kilpailu
Stadin ykkösyydestä vaikutti saaneen uuden käänteen: yleisökeskiarvo
nousi 3000:n madonluvuista 6000:een ja ensimmäistä kertaa HIFK hävisi
vertailussa.
Rahaa siis virtasi kassaan, mutta mielettömän tuntuisesti ottelut
tuottivat silti tappioita. Pelaajilla oli nimittäin hienostunut
bonusrahasysteemi, jossa palkittiin voitoista ja maalimääristä
katsojamäärien mukaan. Menneinä kausina pinnarahoja ei juurikaan
kertynyt, mutta menestyskauden suurinumeroiset kotivoitot räjäyttivät
pankin. Bonuksia oli maksettava kaikille 31 pelaajalle.
Pelaajapalkkioiden ennakonpidätykset jouduttiin jättämään tilittämättä,
että rahat olisivat riittäneet.
Välierissä Jokerit voitti Tapparan ja HIFK Ilveksen. Mestaruuteen
tarvittiin kolme voittoa. Kaikkien aikojen paikallisfinaali sai lauhkean
vastaanoton, sillä ensimmäiseen finaaliin jäi lippuja myymättä ja mustan
pörssin kauppiaat myivät 50 markan lippuja 20 markalla.
Jokerit voitti kaksi ensimmäistä ottelua. Niinpä Frank Moberg joutui
liigan käskystä varaamaan hotellistaan tilat Jokerien mestaruusjuhlille,
ja presidentti Mauno Koivisto saapui kolmanteen otteluun nähdäkseen
mitalien jaon. HIFK syttyi ja tasoitti voitot.
Ratkaisuottelussa Jokerit johti toisessa erässä jo 2-0, mutta ajassa
53.17 peli oli taas tasan. Vähän tämän jälkeen HIFK voitti aloituksen
Jokerien päädyssä ja puolustaja Pertti Lehtonen sai kiekon. Lehtonen
joutui peruuttamaan siniviivan yli ja roiskaisi kiekon rystypuolen
lerppuna maalia kohti. Maskissa ollut Sohlman ei ehtinyt reagoida
pomppukiekkoon. HIFK voitti ottelun ja ottelusarjan 2-3, eivätkä
Jokerien hopeamitalit tuntuneet kovin kirkkailta.
Kaudeksi 1983-1984 Rono oli ainut merkittävä mies joka lähti Jokereista.
Jokeriveteraani Pentti Hiiros palasi Saksasta harjoitusrinkiin
tarkoituksenaan tehdä sopimus, mutta joutui toteamaan kuntonsa laskeneen
liiaksi parhaista vuosista. Harjoittelu oli vielä kovempaa kuin
edellisenä kesänä, ja kaikki oli vähintään yhtä hyvin kuin viime
kaudelle lähdettäessä.
Tapani Korpela halusi tehdä eron Aimo Mäkisen vanhan
perheyritys-Jokerien ja Jokeriklubin Tuen modernin jääkiekkoseuran
välillä. Toimitusjohtajaksi palkattiin nimekäs Tom Ratschunas,
narrilogoa koristeltiin vauhtiraidoilla ja Jokereita alettiin
markkinoida Aimoa röyhkämmin Helsingin "suomalaisena" seurana. Vuosi
aiemmin oltiin kokeiltu dramaattisempaa temppua: yhteen
harjoitusotteluun joukkue sai täysin uusitut pelipaidat ja nimeksi
kuulutettiin ylväämpi Jokeriklubi. Siitä repesi välitön äläkkä, ja
pitkän erätauon jälkeen kentälle palasi Jokerit vanhat paidat päällä.
Sillä välin verottaja oli ottanut vahingossa yhteyttä Aimo Mäkiseen
Tapani Korpelan sijaan ja kysellyt Jokerien maksamattomista veroista.
Aimosta tuli jäähallin pahanilmanlintu hänen julistaessa rahojen
loppumista. Kukaan ei halunnut uskoa häntä, sillä edellinen kausi toi
Jokereihin yleisötuloja ja sponsoreita. Aimo riitautui taas Jokeriklubin
Tuen kanssa A-junioreista, ja laittoi 11 nuorta liigapelaajaa
karanteeniin vaatiessaan hyvitystä. Kalervo Kummola tuli liigan
edustajana jälleen kerran sovittelijaksi, mutta asia jouduttiin viemään
oikeussaliin asti.
Liigan toinen ottelu oli HIFK:ta vastaan: oli revanssin aika. HIFK
voitti 12-4. Sekä loput paikallispelit 11-6, 7-4 ja 9-3. Jokerien peli
ailahteli koko kauden ja budjetoidusta yleisömäärästä jäätiin vaihteen
vuoksi tuhannella per ottelu. Ratschunas varoitti Tukea heikkenevästä
taloudesta, että ylimääräisiä playofftuloja olisi saatava.
Pudotuspelipaikasta jäätiin kuitenkin niukasti, joten ennakonpidätykset
jouduttiin jättämään edelleen tilittämättä. Velkaa tehtiin muuallekin
kuin valtiolle, ja kesällä 1984 Jokerien nimi löytyi Kauppalehden
protestilistalta.
Kaudelle 1984-1985 joukkueen pelaajamäärää supistettiin kymmenellä.
Lähteneet pelaajat olivat parhaasta päästä Makarovia myöten. Uusia ei
ostettu lainkaan, ja joukkuetta täydennettiin jälleen juniorivoimin.
Verorästit olivat nyt noin kaksi miljoonaa markkaa. Taloudellinen
tilanne vuoti julkisuuteen, mutta Tapani Korpela kiisti kaiken. Samaan
aikaan jokerijohto sopi viiden vuoden maksusuunnitelmasta verottajan
kanssa. Urheilullisetkin ongelmat kasvoivat, kun Jokerit vältti
karsinnat vain niukasti.
Keväällä 1985 kahden miljoonan verorästeistä valtaosa oli saatu
maksettua, mutta uusia syntynyt samaa tahtia. Toukokuussa verottaja haki
Jokereita konkurssiin. Jokeriklubin Tuki sai verottajan kuitenkin
vakuutettua, että kaikki verovelat maksetaan niin kuin oli sovittu.
Pelimiehet välttivät Jokereita taas kuin ruttoa. Reino Ruotsalainen
lähti KooKoohon ja kaikki pelaajat, joilla oli valinnan varaa,
häippäsivät. Perusjokeri Risto Kerminen ja joukkueen tähti Jari Lindroos
lähtivät Ruotsiin, mutta Lindroosin siirto peruuntui. Liigan
siirtolistalta vain yksi mies suostui pelaamaan Jokereissa. Elokuuhun
mennessä jonkinlainen joukkue näytti jotenkin olevan kasassa, ja
valmentajaksi palasi Matti Väisänen.
Elokuussa verottaja haki Jokereita taas konkurssiin. Velkoja ei oltu
maksettu niin kuin oli sovittu, ja rästejä oli edelleen noin kaksi
miljoonaa. Liiga huolestui lajin imagon vuoksi ja siksi, että Jokerit ei
ollut ainoa seura jolla oli verorästejä. Kalervo Kummola kommentoi
lehdille, että Jokerien loppu näytti olevan lähellä, mutta muilla
seuroilla ei olisi hätää.
Verottajalle kelpasi enää pelkkä raha lupauksien sijaan: Jokerit oli
umpikujassa selkä seinää vasten. Liiga suunnitteli ensi kaudeksi
yhdeksän joukkueen viisinkertaista sarjaa. Kaksi viikkoa konkurssiin
haun jälkeen kriisi päättyi. Tapani Korpela oli saanut veroveloille
takaajia 600.000 markan edestä ja liiga takasi 500.000 markkaa.
Verottaja tyytyi tähän ja Jokerit jatkoi liigassa. Jokerijohto sai
kuitenkin tuomion ennakkopidätyksen laiminlyönnistä.
Kaudelle 1985-1986 liiga päätti, että sarjajumbo tippuisi suoraan I
divisioonaan ilman karsintoja. Jokerit oli suurin putoajasuosikki.
Jännittävien vaiheiden jälkeen SaiPa jäi taakse ja Jokerit karsi yhdestä
liigapaikasta kolmen divariseuran kanssa. Tiukan karsintasarjan
päätteksi Jokerit oli kärjessä tasapisteissä TuTon kanssa. Järjestettiin
uusintaottelu, jonka Jokerit voitti Turussa 1-4, ja säilyi.
Verorästejä ei edelleenkään pystytty maksamaan sovitussa aikataulussa ja
huhtikuussa 1986 liiga joutui suorittamaan puolen miljoonan takauksensa.
Liiga vaati Jokereita korvaamaan takaussumman liigasta sulkemisen
uhalla. Rahasumma saatiin kasaan pakkomyymällä kolme pelaajaa Ruotsiin,
sillä kasvavan siirtolaisuuden vuoksi liiga oli nostanut Ruotsin
siirtokorvaukset NHL:n tasolle.
Kaudella 1986-1987 Jokerit hävisi jatkuvasti ja suora putoaminen
varmistui jo tammikuussa. Joukkueen yhteishenki rakoili,
harjoitusmoraali laski ja sponsorit luopuivat. Tapani Korpela väsyi ja
harkitsi Jokereista eroamista. Jokeriklubin Tuen toimintaa päätettiin
jatkaa tasan yhdellä kaudella, ainoana tavoitteena löytää Jokereille
uusi taustaryhmä.
Divarikaudelle 1987-1988 saatiin valmentajaksi perusjokeri Henry Leppä,
jonka usko jokerihenkeen oli korkealla. Lisäksi liiga laajennettaisiin
ensi kaudella 12 joukkueeseen joten vain yhden talven visiitti
alasarjaan näytti todennäköiseltä. Todellisuudessa kaikki pelaajat,
jotka pystyivät, lähtivät. Jari Lindroos lähti seitsemän jokerivuoden
jälkeen Kärppiin. Joukkue hupeni käsistä. Vahvistukset olivat omia
kasvatteja, jotka olivat olleet vuokralla I tai II divisioonassa. Ainoa
todellinen hankinta oli Feodor Kanareikin. Hän sai erivärisen pelipaidan
kuin muut, sillä vanhat pelaajat joutuivat käyttämään viimekautisia
kuluneita paitojaan.
Jokerit aloitti hyvin, mutta sarjan edetessä nousupaikat liukuivat
ulottumattomiin. Herrasmiesmäinen Leppä menetti otteensa joukkueeseen,
ja meininki meni täydeksi pelleilyksi. Jokerit oli historiansa
pohjamudissa sijoittuen divarin seitsemänneksi.
Sillä välin Leo "Leksa" Äikkään valmentama A-juniorijoukkue voitti
suomenmestaruuden. Joukkue oli täynnä lahjakkuuksia, kuten Teemu
Selänne, Keijo Säilynoja, Mika Strömberg, Waltteri Immonen, Ari Sulander
ja Markus Ketterer.
Tapani Korpela oli soitellut kauden aikana liigan entiselle
toimitusjohtajalle Kalervo Kummolalle pyytääkseen apua Jokerien
toiminnan jatkajien löytämisessä. Soittelu kannatti: Kummola kiinnostui
itse. Hän kävi onnittelemassa Leksaa mestaruudesta ja paiskasi kättä
Korpelan kanssa. Sadoissatuhansissa markoissa liikkunut kauppasumma
siirsi joukkueen Jokeriklubin Tuelta uudelle omistajalle, Jokeri-Hockey
Oy:lle, josta tuli ensimmäinen osakeyhtiömuotoinen jääkiekkoseura
Suomessa. Kummolan johtama VipVision omisti 50 prosenttia. 10 prosentin
osuutta osakkeista tarjottiin Jari Kurrille, mutta Jarin lakimies neuvoi
häntä luopumaan ajatuksesta. Vähän aiemmin aprillipäivänä Helsingin
Sanomat oli kirjoittanut Kurrin ostavan Jokerit.
Kesällä 1988 Jokereissa oli hässäkkä. Mestarijuniorit oli saatava
pysymään Jokereissa ja uusi valmentaja löydettävä. Maalivahti Markus
Ketterer lähti TPS:ään ja varsinkin Teemu Selänteelle oli kysyntää.
Junnujen suosiossa ollut Leksa suostui kakkosvalmentajaksi ja sai siten
heidät pysymään divarijoukkueessa. HIFK alkoi luopumaan ryminälinjastaan
ja päästi Ariman ja Melametsän takaisin vahvistamaan Jokereita.
Päävalmentajaksi hankittiin Kari Mäkinen, joka oli ankara ja kokenut
kovien kesäharjoitusten vetäjä.
Divarissa 1988-1989 Jokerit kamppaili kahdesta liigakarsijan paikasta
JoKP:n ja Kiekko-Espoon kanssa. Espoolaiset ryytyivät loppua kohden ja
Jokerit sijoittui toiseksi. Jokerit karsi Kärppiä vastaan ja voitti
ottelusarjan 3-2. Jokerit palasi liigaan! Yleisöbudjettikin ylittyi ja
kaikki näytti olevan parhain päin. Jokeri-Hockey järjesti osakeannin
joka tuotti kaksi miljoonaa markkaa.
Uusi jokerijohto oli kuitenkin ollut liian kiireinen ennen kauden alkua
huolehtiakseen taloudesta, eikä pelipaidassa ollut aluksi ainuttakaan
mainosta. Sponsoreita hankittiin kauden aikana, mutta polkuhintaan
siihen verrattuna mitä oli budjetoitu. Kausi tuotti 2,2 miljoonaa
markkaa tappiota.
80-luvun perusjokeri Rauli Sohlman lopetti nousuun uransa. Tilalle
hankittiin HIFK-lainen Jarmo Uronen. Kauden 1989-1990 tavoitteena oli
säilyttää liigapaikka selvästi. Se säilytettiin, mutta karsinnoilta
säästyttiin vain niukasti. Teemu Selänne loukkaantui syksyllä vakavasti
ja oli loppukauden sivussa.
Taloudellisesti tavoitteista jäätiin edellistäkin enemmän, mutta
toimitusjohtaja Jari Hälvä ei jostain syystä paljastanut pahenevaa
tilannetta hallitukselle. Divariaikana syntynyt jokeri-ilmiö oli
kasvattanut katsojaluvut suurimmiksi sitten hopeakauden, eikä kukaan muu
kuin Hälvä osannut aavistaa kassakriisiä, ja niinpä hallitus käyttäytyi
vakaan talouden mukaan. Hälvän sähläys muutenkin rutiiniasioissa johti
hänen irtisanomiseen, ja lopulta päävalmentaja Kari Mäkinen nimitettiin
talvella toimitusjohtajaksi hänen itsensä vastustellessa. Vasta tällöin
tilanne valkeni kokonaisuudessaan: liigakausi oli tuottanut tappiota
shokeeraavat 3,4 miljoonaa markkaa.
Hallituksen huomiokykyä oli heikentänyt sisäinen valtataistelu. Jari
Kurrille tarkoitetut osakkeet oli saatu myytyä sijoittaja Taito
Tuunaselle, joka oli sittemmin riitautunut Kummolan kanssa
ideologiaerojen vuoksi. Hallituksen sisäiset ristiriidat vielä
pahenivat, kun Jokereille oli tarkoitus hankkia kesällä 1990 uusi
valmentaja, mutta toimitusjohtaja-valmentaja Kari Mäkinen uskoi
kykyihinsä ja vaati saada jatkaa. Tuunanen ja Mäkinen liittoutuivat
hallituksessa, eikä vaihtopäätöstä saatu läpi.
Kummola oli saanut myytyä kuusi prosenttia Jokerien osakkeista
tunnetulle HIFK-fani ja purjehtija "Hjallis" Harkimolle. Calgaryn
olympialaisten menestyksen myötä jääkiekon suosio oli Suomessa kasvussa,
ja Hjallis kiinnostui nousukautta elävästä lajista. Hänellä oli paljon
ideoita jääkiekon markkinointiin, joita Kummola tuki ja Tuunanen
vastusti. Hjalliksen taakse saatiin osake-enemmistö ja hänestä sovittiin
seuraava puheenjohtaja. Puheenjohtajaksi valittiin yllättäen
ylimääräisessä kokouksessa Tuunasen tukema Jorma Saarikivi. Hallitus
muuttui tehottomaksi, kun Kummolan ja Tuunasen akselit sotivat
keskenään, ja valmennus muuttui tehottomaksi, kun
valmentaja-toimitusjohtaja Kari Mäkinen joutui setvimään raha-asioita
päivittäin.
Kaudella 1990-1991 tavoitteeksi asetettiin mitalipelit, sillä kypsyvää
joukkuetta oli vahvistettu Rono Järvelällä ja lupaus Antti Törmäsellä,
eikä menetyksiä oltu kärsitty. 13. sarjakierroksen jälkeen Jokerit
putosi jumboksi ja jatkoi tappioputkessa. Reilu vuosi sitten Jokerit
liigaan nostanut valmentaja-Mäkinen ristittiin katsomossa Luciferiksi.
Palkkojen myöhästymisen vuoksi toimitusjohtaja-valmentajan ja pelaajien
välit menivät poikki. Lehdistössä alettiin odotella Jokerien konkurssia.
Taito Tuunanen oli kuitenkin huonon menestyksen vuoksi taipunut
valmentajanvaihdoksen kannalle, ja sentään tämä ristiriita poistui
hallituksesta, kun yksimielisesti päätettiin Mäkisen erottamisesta.
Rautatieasemalta löydetty Boris Majorov suostui valmentajaksi, mutta
hänen oli käytävä vielä Moskovassa hoitamassa asioita. Erotettu Mäkinen
komennettiin valmentamaan Jokereita sen aikaa: toisen kerran Jokerien
historiassa irtisanottu valmentaja jatkoi toimessaan. Kun Majorov saapui
vihdoin jäähallille, Kummola paiskasi pukuhuoneen oven kiinni Mäkisen
nenän edestä.
Kuten 70-luvullakin, Majorov tuli hyvin toimeen joukkueen kanssa, joka
löysi peli-ilon ja tsemppasi sarjassa yhdeksänneksi. Yleisökeskiarvo
nousi lähes 6000:een ja oli 500 parempi kuin HIFK:lla. Supertähdeksi
kasvanut Teemu Selänne oli tervehtynyt vammastaan, iski 33 maalia ja
palkittiin Kultaisella kypärällä. Selänne täytti liigatulokkaan
kriteerit, joten "eniten maaleja tehnyt tulokas" on yksi niistä
SM-liigan harvoista ennätyksistä, jotka nykypäivänä ovat Jokerien
nimissä. Parhaan tulokkaan Jarmo Wasama -palkinto meni silti häneltä
sivu suun, sillä valitsijat eivät muistaneet hänen kelpoisuuttaan!
Keväällä 1991 sisällissota päättyi, kun Tuunanen myi kaikki osakkeensa.
Hjallis sai näin taakseen 74 prosentin osuuden ja yksinvaltiuden. Häntä
pidettiin seinähulluna, kun hän otti Jokerien kuuden miljoonan velat
vastuulleen. Todellisuudessa seura, joka saa 6000 katsojaa otteluun
keskinkertaisella menestyksellä, pärjää varmasti, jos johdossa on joku,
joka tietää, mitä tehdä. Hän saneerasi yhtiötä rajusti ja muutti Jokerit
perheyrityksekseen: aluksi ainoat hallinnon työntekijät olivat Hjallis
ja toimitusjohtajaksi nimitetty vaimo Leena Harkimo. Perinteinen
sponsorointi väistyi yhteistyökumppanuuden tieltä, jossa
yhteistyökumppaneille muun muassa nimettiin kummipelaajia, jotka sitten
osallistuvat firmansa tempauksiin. Pelaajat käytettiin käytöskoulussa,
että he osasivat edustaa.
Don Corleone
"Jupe" <ju...@jupeviihde.fi> wrote in message
news:aphhvf$ecj$1...@news1.songnet.fi...
>
> "Heikki" <heikki....@dnainternet.net> kirjoitti
> viestissä:3dbc4964$1...@news.dnainternet.net...
> > Ketään ihan tavallinen pullianen ei voisi kirjoittaa näin tarkasti
> asioista
> > eli oletan sinun olevan joku Jokerien johtohenkilö 70-luvulta (tai ihan
> sama
> > koska olit) , lehtimies joka kirjoittaa juttua haastattelujen
perusteella
> > tai salapoliisi. Tavallinen fani joka lukee lehtiä ei voisi kirjoittaa
> näin
> > tarkasti aioista......
> >
>
>
> Jupe
>
Ei kun KEKÄÄN..... Jos et usko ni käy kysyyn Jutilta tai Raipelta..... :)
jokerifani jurrissa
> Mutta onhan kakoissakin eroja. Kyllä nyky-IFK:n kerran viidessätoista
> vuodessa ummetuskakka on paljon varpusparvi-narrikakkaa kovempi.
Jokereilla menee nyt niin putkeen että sen puolesta kakka voi tulla
kohta vaikka atomeina. IFK:n kakan kulku taitaa kääntyä sisäänpäin.
> ObLeffa. Tsiigasin eilen Hannibalin ja Oldmanin leffasuritus on sen verran
> mainio, että voisi kyllä esittää Hönöä, jos Jokereista joskus leffa
> tehtäisiin (Hiiriä ja ihmisiä, Keisarin uudet vaatteet, Keikka putkessa).
Kuka murhasi IFK:n?
Miikka Lehtonen
news:3dbc4964$1...@news.dnainternet.net...
> Ketään ihan tavallinen pullianen ei voisi kirjoittaa näin tarkasti asioista
> eli oletan sinun olevan joku Jokerien johtohenkilö 70-luvulta (tai ihan sama
> koska olit) , lehtimies joka kirjoittaa juttua haastattelujen perusteella
> tai salapoliisi. Tavallinen fani joka lukee lehtiä ei voisi kirjoittaa näin
> tarkasti aioista......
No, jos tavallinen pulliainen omistaa sen Jokerien historiikin ja on valmis
kopioimaan sieltä kamaa nettiin, voi kyllä kirjoittaa tällaista.
ASA
"Lauri Tarkkonen" <tark...@cc.helsinki.fi> wrote in message
news:aphjj0$dg0$1...@oravannahka.helsinki.fi...
.................
> Joukossa
> on joitakin lähinnä juorutason juttuja, joiden todenperäisyys on
> vahvistamatta.
Ei kai kuitenkaan se, että ukko on varmasti jurrissa - ei tuota tosin
peitellytkään ...
T:Ana
Jupe
asioista
> eli oletan sinun olevan joku Jokerien johtohenkilö 70-luvulta (tai ihan
sama
> koska olit) , lehtimies joka kirjoittaa juttua haastattelujen perusteella
> tai salapoliisi. Tavallinen fani joka lukee lehtiä ei voisi kirjoittaa
näin
> tarkasti aioista......
>
KUKAAN ihan tavallinen pulliainen... Se on KUKAAN!!!!
Jupe
Lauri Tarkkonen
Suurin osa näkyy olevan lainattua Jokerien historiikista, Jokerit
liukkaalla jäällä, joka on julkaistu vuosia sitten. Eikä muussakaan
ole juuri mitään, mikä ei olisi ollut yleisessä tiedossa. Joukossa
on joitakin lähinnä juorutason juttuja, joiden todenperäisyys on
vahvistamatta.
- Lauri Tarkkonen
jokerifani jurrissa
Kaudelle 1991-1992 joukkueen runko pysyi kasassa. Hjallis tutki
pistepörssiä ja huomasi liigasta pudonneessa SaiPassa pelanneen Otakar
Janeckyn olleen toiseksi tehokkain ulkomaalainen edellisellä kaudella.
Hjalliksen perustelu oli, että jos se on tehnyt noin paljon pisteitä
noin huonossa jengissä, niin sen täytyy olla hyvä. Valmentajat eivät
muistaneet Ottoa, mutta myönnyttelivät Harkimolle ja Otto tuli
Hjalliksen ensiostoksena Jokereihin. Maalivahdiksi värvättiin
paluumuuttaja Ketterer ja Teemu Selänne saatiin pysymään Jokereissa
suurella rahalla. Tavoitteena oli päästä sijoille 4-5, mutta Jokerit
sijoittui toiseksi häviten runkosarjan voiton äärimmäisen niukasti.
Jokerit voitti Ässät välierissä 3-2 ja JyP HT:n finaalissa voitoin 4-1.
Lähes 20 murheellisen vuoden jälkeen Jokerit palasi Suomen mestariksi.
Yleisökeskiarvo nousi yli 7000:n, ja uusi aika oli alkamassa.
Kaudeksi 1992-1993 supertähti Selänne vihdoin lähti Winnipegiin. Häntä
korvaamaan värvättiin ketju Hannu Järvenpää - Jiri Sejba - Juha
Jokiharju. Jokerit osallistui toista kertaa Euroopan cupiin, ja
Düsseldorfin lopputurnauksesta tuotiin kotiin ensimmäinen EM-mitali,
pronssi.
Jokerit kärsi mestaruuskrapulasta. Otteissa oli kausivaihteluita, mutta
joukkue sijoittui runkosarjassa uudelleen niukasti toiseksi. Ässät
tiputti Jokerit puolivälierissä suoraan 3-0. Ratkaisuottelun voittomaali
meni jatkoajalla pomppuna sisään Jari Korpisalo huitaisusta.
Kauden päätyttyä pettymykseen Harkimo julisti muuttavansa joukkuetta
rankalla kädellä ja tekikin niin. Sejba, Järvenpää ja monta muuta saivat
lähteä. Harkimo kertoi Boris Majoroville hukanneensa kaksi miljoonaa
markkaa. Boris kysyi: "Pudotitko ne taskustasi?" Harkimo matkusti
Winnipegiin tapaamaan Alpo Suhosta, joka suostui valmentajaksi, ja Boris
irtisanottiin selittelyittä. Mestarikauden muuri Ketterer oli pelannut
vain keskinkertaisesti, mutta Sulander lyönyt itsensä läpi, joten hän
sai vapaasti lähteä NHL:ään. Timo Saarikoski hankittiin Lukosta, omista
junioreista nostettiin Juha Lind ja Jokereita nöyryyttäneistä Ässistä
mukaan tarttui Petri Varis.
Taloudellisesti Jokerit silti seilasi selkeämmille vesille. Harkimon
kolmena vuotena velkaa oli lyhennetty neljällä miljoonalla markalla, ja
organisaatio oli rakennettu toimivaksi. Jokeri-ilmiö, joka takasi
keskimäärin 7000 katsojaa/ottelu, tulisi jatkumaan vielä monta vuotta.
Pelaajia oli ostettu yhteensä 3,5 miljoonalla ja myyty yhdellä
miljoonalla markalla.
Kaudelle 1993-1994 Jokereita oli vahvistettu nimimiehillä ja oli selkeä
mestarisuosikki. Kuitenkin joukkueen peli oli aluksi tukossa ja meni
vain huonompaan päin. Finaalipaikkaa jahtaava Jokerit oli marraskuussa
yhdeksäntenä. Harkimo teki hätähankintoja: hyökkääjä Raimo Summasen ja
Sulanderin pettymykseksi maalivahti Allain Royn. Summaselle, jonka
pelkästä peliluvasta pulitettiin Sveitsiin yli 300.000 markkaa, Harkimo
sanoi: "Tee mitä vain, että joukkue herää."
Fanit pitivät Suhosta syypäänä ja joukkueelle buuattiin pahimman kerran
moneen vuoteen. Huhuiltiin kotiotteluiden boikotoinnista kunnes
valmentajaa vaihdettaisiin. Harkimo lopulta erotti Suhosen neljä tuntia
ennen HIFK-ottelua ja jätti Leo Äikkään päävalmentajan pallille illan
otteluun. Uudeksi valmentajaksi saatiin Hannu Aravirta, ja Jokerit alkoi
voittamaan putkessa. Summanen riitaantui johdon kanssa pahasti parissa
kuukaudessa ja sai lähtöpassit helmikuussa, sekä Allain Roy jäi
selkeäksi kakkosmieheksi pudotuspelien lähestyessä. Jokerit eteni
finaaliin ja voitti TPS:n Oton tehdessä ratkaisumaalin jatkoajan
omituisella pesäpallolyönnillä.
Mika Strömberg oli lähdössä tämän kauden jälkeen NHL:ään, mutta
sopimusepäselvyyksien vuoksi päätti jäädä. Hänen tilalleen oli jo
värvätty HIFK:sta lähdössä ollut Pasi Sormunen. Frank Moberg raivostui
ja syytti Harkimoa "rauhoitetun pelaajan" värväämisestä. Hjalliksen
mielestä listaa rauhoitetuista pelaajista ei ollut olemassa.
Keväällä 1994 sovittiin, että Winnipeg Jets pelaisi seuraavana syksynä
Jokerien järjestämässä turnauksessa. Pääsyliput suorastaan ryövättiin
käsistä. Harkimo sai samoihin aikoihin ajatuksen, että Helsingissä olisi
tarvetta isommalle jäähallille kuin Nordenskiöldinkadun. Lisäksi
Jokeri-Hockey'lla oli vakavia suunnitelmia tulevassa "Euroopan NHL:ssä"
pelaamisen suhteen, mitkä edellyttivät uudenaikaista kotikenttää, jossa
kansa viihtyi ja palvelut pelasivat. Jääkiekkoliittokin innostui, koska
1997 pelattaisiin MM-kisat Suomessa, ja auttoi Helsingin halliasian
esittelemisessä kaupunginhallitukselle.
1994-1995 oli Jokereille kenties kaikkien aikojen kausi. Teemu Selänteen
ja Teppo Nummisen Winnipeg Jets tuli Jokerien isännöimään turnaukseen,
johon kutsuttiin mukaan Tappara ja HIFK. Jokerit hävisi välierän
HIFK:lle ja eikä saanut pelata lainkaan Jetsiä vastaan. Syksyllä astui
NHL:ssä pelaajalakko voimaan, mikä toi Teemu Selänteen ja Jari Kurrin
SM-liigaan vahvistamaan kasvattiseuraansa kahdeksi kuukaudeksi. He
muodostivat ketjun Jokiharjun kanssa.
Ensimmäinen ottelu, jossa amerikanvahvistukset pelasivat, oli kotona
HIFK:ta vastaan. HIFK:ta vahvistivat Esa Tikkanen ja Christian Ruuttu.
Ottelua hehkutettiin etukäteen "vuosikymmenen otteluksi", luonnollisesti
loppuunmyyty halli pursusi lisäksi toimitsijakorteilla sisään
kuokkineita, ja jotkut mustan pörssin asiakkaat pulittivat lipustaan yli
1000 markkaa. Ottelussa Keijo Säilynojan selkä loukkaantui taklauksessa
vakavasti, ja hänet kiidätettiin ambulanssilla leikattavaksi. Ruuttu sai
Sami Wahlstenin mailasta ja suu verta valuen marssi kaukalosta repäisten
jokerilogolla varustettua verhoa. Tikkanen sai ainoana vahvistuksena
syöttöpisteen tililleen HIFK:n voittaessa ottelun.
Kaiken lisäksi Jokerit pelasi joulukuussa näytösottelun Eurooppaan
kiertueelle lähtenyttä Gretzky All Starsia vastaan. Muutamaa viikkoa
myöhemmin Jokerit voitti Euroopan cupista ensimmäisen
euroopanmestaruutensa, ja keväällä SM-liigan runkosarjan.
Jokerit selvisi finaaliin ilman pudotuspelitappioita. Kolmannessa
loppuottelussa TPS:ää vastaan syntyi joukkotappelu, josta tuomittiin
pelikielto yhteensä viidelle pelaajalle sekä molemmille seuroilla 25.000
markan sakot. Viidenteen, ratkaisevaan otteluun Jokerit tuli takki
tyhjänä. Viimeinen mansikka kermakuorrutuksesta, eli suomenmestaruus,
jäi pois.
Kurrin ja Selänteen visiitti oli kiristänyt kilpailun pelipaikoista
äärimmäisyyksiin, ja joitakin runkopelaajia oli jopa vuokrattu I
divisioonaan. Moni päätti lähteä ulkomaille, kuten Jokiharju Ruotsiin ja
Antti Törmänen NHL:ään. Jari Lindroos palasi monen vuoden jälkeen JyP
HT:sta, sekä Lukosta tuli Pasi Saarela ja Marko Tuulola.
Kaudelle 1995-1996 sijoittuu Jokerien huollon legendaarisin moka.
Jyväskylään lähtiessään Jokerit otti vahingossa pelkästään kotipaidat
vieraspaitojen sijasta mukaan. JyP HT ei suostunut pelaamaan ottelua
vieraspaidoissaan, joten Jokerien oli pakko pelata ensimmäinen erä JyP
HT:n vieraspaidoissa, ennen kuin omat kerkesivät lentokoneella
Jyväskylään.
Joulukuun 1995 lopussa Jokerit voitti toisen kerran peräkkäin Euroopan
cupin. 3,5-tuntisessa jännitysfinaalissa isäntäjoukkue Kölniä vastaan
tarvittiin kuudennet rangaistuslaukaukset. Säilynoja teki voittomaalin
ja Sulander torjui. Kausi oli muutenkin pelkkää kultaa, kun SM-liigassa
Jokerit voitti runkosarjan ja suomenmestaruuden sekä A-juniorien
suomenmestaruuden. Jokerien puolustuspää oli kuin muuri, sillä
ensimmäisenä liigajoukkueena se päästi alle sata maalia runkosarjassa.
Hartwall Areenaksi ristityn Helsingin Hallinkin asia eteni hyvässä
aikataulussa, sillä kaksi vuotta vanha idea konkretisoitui, kun
peruskivi muurattiin huhtikuussa 1996.
Tämän kauden jälkeen Jokerit kärsi raskaat menetykset valmennuspuolella.
Vajaassa kolmessa kaudessa viisi mitalia voittanut Hannu Aravirta lähti
maajoukkueeseen ja kakkosvalmentaja, runkopelaajien ystävä ja joukkueen
henkinen isä, Leksa Äikäs, lopetti valmennusuransa. Maajoukkuepakki
Äikäs oli 1969 ollut Aimo Mäkisen värväyslistalla, mutta meni HJK:hon.
1984 Aimo sai houkuteltua hänet Jokereihin valmentamaan 1970 syntyneitä,
mikä on Matti Lampaisen ohella Aimon merkittävin värväys.
Lopettamisestaan huolimatta Leksa palasi vielä pari kertaa Jokerien
valmennustiimiin Hartwall Areenan alkuvuosien myllerrykseen hätäavuksi.
Päävalmentajaksi tuli Curt Lundmark, Antti Törmänen palasi
Pohjois-Amerikasta ja juniori Antti-Jussi Niemen paikka kokoonpanossa
vakiinnutettiin.
Kaudelle 1996-1997 Jokerien tavoitteet olivat suomenmestaruus sekä uuden
Euroopan jääkiekkosarjan, EHL:n, voittaminen. 1965 alkaen vuosittain
pelattu Euroopan cup oli ollut kaikkien Euroopan kansallisten sarjojen
voittajille avoin kilpailu, jonka alkulohkoissa pelasivat esimerkiksi
Israelin, Espanjan ja Romanian jääkiekkomestarit. Alkulohkojen voittajat
jatkoivat myöhemmille kierroksille, joille tunnetumpien jääkiekkomaiden
mestarit pääsivät suoraan. Esimerkiksi Jokerit liittyi EHL:ää
edeltäneenä talvena mukaan vasta Kölnissä pelatussa lopputurnauksessa.
EHL oli valikoituneempi. 20 huippujoukkuetta pelasi turnausmuodon sijaan
koko syyskauden kestävät alkulohkot kotihalleissaan, ja parhaat
jatkoivat tammikuussa pudotuspeleihin. Voittajalle oli tiedossa lähes
miljoona markkaa. EHL:stä oli tarkoitus synnyttää suosittu ja arvostettu
kilpailu, kuten Mestareiden liiga on jalkapallossa. Kaikki osallistujat
eivät olleet kuitenkaan innostuneita: ruotsalaiset joukkueet jättivät
alusta alkaen parhaita pelaajiaan kotiin pitkien vierasreissujen ajaksi.
Maajoukkuetähti Mika "Veikko" Nieminen oli ilmoitellut syksyllä 1996
haluavansa pelata Suomessa seuraavalla kaudella kahden Sveitsin vuoden
jälkeen. Ilves oli jo tehnyt Veikolle miljoonatarjouksen, kun
joulukuussa iski uutispommi: Harkimo oli värvännyt hänet Jokereihin.
Ilves-leirissä kihistiin raivosta. Jokeri-leiristä korostettiin, että
Veikon tekemän valinnan tärkein peruste oli Hartwall Areena. Näin
haluttiin muistuttaa, että Jokerit muuttaisi pian kuninkaanlinnaansa.
Jokerit voitti EHL:n alkulohkonsa, mutta putosi puolivälierissä
Frölundalle. Harkimo otti tappion raskaasti: imagon kiillottamiseksi jo
seuraavana päivänä järjestettiin lehdistötilaisuus, jossa julkistettiin
Niken kanssa solmittu laaja, viiden vuoden yhteistyösopimus. Lisäksi hän
sanoi valmentaja Lundmarkille, että saa lähteä kauden päätteeksi. Siitä
huolimatta loppukausi meni näytöstyyliin: Jokerit voitti runkosarjan
kolmantena vuotena peräkkäin ja suomenmestaruuden häviämättä
pudotuspeleissä kertaakaan. Bonuksena C-juniorit voittivat kultaa. Jari
Lindroos lopetti uransa, Juha Lind ja Petri Varis lähtivät NHL:ään.
Lauri Tarkkonen
>"Lauri Tarkkonen" <tark...@cc.helsinki.fi> kirjoitti viestissä
>news:aphjj0$dg0$1...@oravannahka.helsinki.fi...
>>
>> Suurin osa näkyy olevan lainattua Jokerien historiikista, Jokerit
>> liukkaalla jäällä, joka on julkaistu vuosia sitten.
>>
>> - Lauri Tarkkonen
>Hyvin päätelty, Lauri! Sillä jutun alussahan sanotaan että...
Päättelyä haittasi kyllä se, että historiikkejä voi olla monia
enkä olisi uskonut, että kukaan viitsii tai kehtaa prujata
julkaistusta kirjasta omaa lyhennelmäänsä, ilman että mainitsee
eksplisiittisesti lähdettä tai edes tekijää ja julkaisijaa.
>"...Lähetän tähän uutisryhmään Jokerien historiikin
>kuudessa osassa..."
>:o
>ps. ja olkoon mistä tahansa niin ihan mukavahan tuota oli lukea.
Valitettavasti Aimon rooli oli tuotu kovin yksipuolisesti esille.
Hänellä oli huomattavasti jalommat motiivit kuin mitä tässä yhteen-
vedossa annettiin ymmärtää.
- Lauri Tarkkonen