Käsissäni on seuraava tieteellinen tarkastelu.
On olemassa ongelma Pr, jota en tässä muuten rajoita kuin että se on
reaalimaailman objekti, joka voidaan kuvata luonnollisella kielellä,
ja kuvaus on äärellisen pituinen.
Pr:stä voidaan muodostaa ongelman formaali kuvaus
DSC = DSC(Pr)
missä DSC on diskreetti symbolijono, jonka pituus on äärellinen. DSC
voisi esimerkiksi olla ongelman kuvaus predikaattilogiikalla, tai
LISP-ohjelmointikelen symbolisella lausekkeella (S-expression).
Nyt sitten DSC:stä muodostetaan sellainen ongelman kuvaus, että se
voidaan antaa tietoa käsittelevän olion käsiteltäväksi ongelman Pr
ratkaisemiseksi. Tämä on esimerkiksi
LISP-DSC = LISP(DSC)
tällöin DSC siis koodattuna siinä muodossa, LISP-kielisenä
S-lausekkeena, että ongelman Pr voi antaa LISP-kielisen ohjelman
ratkaistavaksi, tai esimerkiksi
TM-DSC = TM(DSC)
ongelman Pr kuvaus DSC esitettynä äärellisenä symbolijonona, jonka voi
kirjoittaa Turingin koneen nauhalle ja näin antaa Turingin koneen
ratkaistavaksi.
Kun yllä olevaa vähän tarkastelee, niin voi nähdä, että siinä on itse
asiassa kysymys reaalitodellisuuden kuvaamisesta mallin avulla. Tässä
vain kyseinen malli on formaalisti ilmaistu, koska tarkoitus
on ratkaista ongelma Pr tietokoneella tai vastaavalla.
Koskien tätä kysymystä -- todellisuuden kuvaamista mallin avulla --
muistaakseni filosofiystäväni Antti Hautamäen mukaan filosofia on
tutkinut tätä kysymystä, ja filosofialla voisi olla hyvinkin paljon
eitriviaalia ja hyödyllistä sanottavaa asiaan.
Osaisiko joku neuvoa minulle muutaman hyvän filosofisen referenssin
koskien kyseistä ongelmaa?
parhain terveisin DI Antti Ylikoski, TKK
Asia on todellakin ollut mm. ns. kielifilosofian tutkimuskohteena jo pitk�n
aikaa.
Nopeasti tulee mieleen kielen kuvateoria (my�s Wittgenstein: kieli maailman
rajoina), varhaisemmilta ajoilta esimerkiksi Rudolf Carnapin yritys kuvata
maailmaa loogisen kalkyylin tai syntaksin avulla.
T�st� j�lkimm�isest� esimerkkin� esimerkiksi Carnapin teos The Logical
Structure of the World (alkuper. Der Logische Aufbau Der Welt, jonka
ensimm�inen versio kirjoitettiin vuosina 1922-1925). Yritys ei kuitenkaan
ollut kovin tuloksekas ja esim. G.H. von Wright esittelee t�t� pyrkimyst�
yleistajuisesti jonkin verran kirjassaan Logiikka, filosofia ja kieli.
Suurimpia kiistoja ja pohdinnan aiheita lienee ollut mm. se, onko jokin
kieli ylip��t��n adekvaatti v�line todellisuuden kuvaamiseen ja millainen
t�m�n kielen pit�isi olla. Keskeinen kysymys t�ss� on esim. se, miten kieli
"kuvaa" tai "vastaa" todellisuutta eli mit� t�llainen suhde voisi
tarkoittaa.
Samanlaisiin ongelmiin t�rm�t��n mm. ns. totuuden korrespondenssiteoriassa
(Alfred Tarskin ns. T-skeema),
Tarski, Alfred: 1944, 'The Semantic Conception of Truth and the Foundations
of Semantics',
Tarski, Alfred: 1956, 'The Concept of Truth in Formalized Languages',
, jossa totuus m��rittyy v�itteen vastaavuussuhteena "asioiden todelliseen
tilaan".
Muita esimerkkej� yrityksest� m��ritell�/kuvata loogisen kalkyylin avulla
"maailmaa" ovat esim. Richard Montaquen ns. Montaque-kielioppi. Samoin viel�
1980-luvulla Jon Barwisen ja John Perryn ns. situaatiosemantiikka (esim.
kirjassa Situations and Attitudes, 1983), jossa predikaattilogiikan keinoin
yritet��n kuvata maailmaa (subjects: formal logic and computational
linguistics), k�yt�nn�ss� "kaikki reaalimaailman mahdolliset suhteet".
Paljon muutakin asiaa koskevaa on l�ydett�viss� filosofian puolelta, mutta
t�ss�p� n�m� ad hoc-muistumat.