Fotoni kaareutuu avaruudessa

[Risto Rytkönen]

Fotonin rata kaareutuu avaruudessa, hypoteesi

Mitähän kaikkia universumin ilmiöitä pystyttäisiin selittämään
mielekkäällä tavalla, jos oletetaan, että fotoni kaareutuu
avaruudessa radallaan? Oletuksia lisätään: valoilmiön
havaitsemiseksi tarvitaan kaksi vastakkaisiin suuntiin
pyörivää fotonia samanaikaisesti reseptorin atomissa tai
mahdollisesti molekyylissä (AgCl) ja että puolen aaltopituuden välein
atomiin saapuvat fotonit annihiloivat toisensa, eivät aiheuta valoilmiötä
(absorboituvat atomiin).
Kun vielä oletetaan, että kahden vastakkaisiin suuntiin pyörivän fotonin
todennäköisyys osua samaan atomiin samanaikaisesti on sitä suurempi, mitä
yhdensuuntaisimpina ne saapuvat kohteeseensa.

Miljardien valovuosien päässä nähdään kvasaareja, mutta niitä nähdään
likempänä vähemmän,ja ainakin nimikvasaareille löytyy muunlainen selitys.
Kvasaarit lienevät vain tavallisia galakseja, mutta fotonien kaareutumisen
ansioista niiden keskustassa nähdään vain tähtimäinen valolähde tai
radiosäteilijä

Ajatellaanpa tilannetta, että galaksi näkyy meille kohtisuoraan, ei siis
sivuttain litteänä ja siinä galaksin vastakkaisilla puolilla olevia
spiraalihaaroja, joissa on siis paljon tähtiä ja siis fotonien lähettäjiä.
Jollain etäisyydellä olevista vastakkaisista spiraalihaaroista lähteneet
fotonit, jotka kaareutuvat galaksin
keskipisteeseen päin, saapuvat meille yhdensuuntaisina ja näyttävätkin
tulevan galaksin keskusta vaikka ovatkin lähtöisin
vastakkaisista spiraalihaaroista. Valoilmiöitä saadaan siis
silloin galaksin keskusten suunnasta pääasiallisesti.
Sivuttain meihin nähden sijaitsevat galaksit näkyvät kaukaa
huonosti.

Jos oletetaan karkeasti, että galaksi sijaitsee 5 miljardin valovuoden
etäisyydellä ja siinä 25000 valovuoden etäisyydellä olevat vastakkaiset
spiraalihaarat lähettävät
fotoneja, jotka olisivat yhden suuntaisia ja näyttäisivät tulevan galaksin
keskusta päin, niin siitä pystyttäisiin karkeasti arvioimaan kertaluokka
fotonin kiertoradan säteelle universumissa ja se olisi kai jotain 10^15
valovuotta.


Pienempi energiset fotonit kaareutuvat jyrkemmin, eli ne kiertävät
avaruudessa lyhyemmän kiekan. Lähtiessään fotonikartiossa pienempi energiset
fotonit lähtevät hivenen myöhemmin ja devioivat aloittajafotonin linjasta
enemmän kuin suurempi energiset.Riittävällä etäisyydellä nuo suuri ja pieni
energiset saapuvat kuitenkin aloittajafotonin linjaaan ja meidän
kaukoputkeemme ja vielä lähes yhden suuntaisina.Aloittajafotonin linjasta
siis kartion (oikeammin jo tiimalasin) keskilinjan suunnalta tulee runsaasti
lähes yhden suuntaisia fotoneja.

Toisaalla spiraalihaaran hieman ulommasta osasta suuntautuu myös
fotonikartioita meidän kaukoputkeemme. Sieltä lähtevät pienempi energiset
fotonit kaareutuvat jyrkemmin ja niitä saapuu keskiviivan suuntaisina
runsaaasti. Siinä on sitten aina runsaasti vastakkaisiin suuntiin pyöriviä
fotoneja ja saamme kaukoputkellamme runsaasti valoilmiöitä.

Galaksin kesksutasta lähtevän yksittäisen fotonikartion fotoneja emme näe
paljoakaan valoilmiöinä. Niistä vastakkaisiin suuntiin pyörivät fotonit
tulevat jo pienoisessa kulmassa keskiviivassa. Nuo saapuvat sitten
molemmille puolille keskilinjaa valokuvauslevyssämme tai kamerassamme.
Vaikka niitä siinä suhteellissen runsaasti onkin yhtä aikaa, niin
vastakkaisiin suuntiin pyörivät eivät ole keskenään samansuuntaisia.
Samansuuntasia saadaan vain vastakkaisilla puolilla olevista
spiraalihaaroista.

Jokaisella spektriviivalla on oma kartionsa. Siinä samaisessa kartiossa on
sitten kaikkien pienempi energisten spektriviivojen aaltopituudet.Kunkin
spektriviivakartion aaltopituus näkyy sitten eri aaltopituuksina
kaukoputkissamme. Itse assiassa kvasaarin spektrissä näkyvänä valona
havaittavat leveät spektriviivat ovat peräisin ultraviolettikartioiden
fotoneista.

Sama tilanne on myös spiraalihaarasta lähtevällä meitä kohti suuntautuvalla
yksittäisellä fotonikartiolla. Siitä saapuvat vastakkaisiin suuntiin
pyörivät fotonit eivät ole yhden suuntaisia, ja niitä ei voida koota
tehokkaasti keskilinjaan. Spiraalahaaraa emme voi siis havaita.

Nopeat kirkkauden vaihtelut kvasaareilla johtuvat oman Linnunradamme tähtien
ohittaessa kvasaarin. Siinä samalla tapahtuu mikrolensing-ilmiötä.. Samasta
syystä johtunevat myös "superluminal-ilmiöt". Myös novilla voi olla osuutta.

MICROLENSING

Kun lähitähti ohittaa radallaan kaukaisemman kohteen, tapahtuu
microlensing-ilmiö. Se on selitetty johtuvan siitä, että lähitähti linssin
tavoin kohdistaa havaisijan laitteisiin laajemmalta alueelta fotoneja; onhan
selitetty, että tähden gravitaatiokentässä fotonin rata taittuu hieman.
Voihan olla, että tuo selitys on oikea! Itse esittäisen toisen tulkinnan,
hypoteesin.


Selittäisin siten, että lisääntynyt fotonimäärä (valovoimakkuus) ei ole
lensing-efektiä, vaan kaukokohteesta tuleva fotoni irroittaa lähitähden
kuumasta kaasukehästä uusia fotoneja ja siinä prosessissa havaisijan
laitteisiin tulee vastakkaisiin suuntiin pyöriviä fotoneja paljon lähes
yhdensuuntaisina ja siten laitteilla helposti rekisteröidyiksi. Suoraan
kaukokohteesta tulevat vastakkaisiin suuntiin pyörivät fotonit kohtaavat
melkoisessa kulmassa, eikä niitä linsseillä taikka peileillä pystytä
kohdistamaan detektoreihin.

Oman Linnunratamme keskustassa nähdään tähtiä, joiden valovoimaa kasvaa ja
sammuu noin 10 vuodessa.
Noiden väitetään merkitsevän, että Linnunradan keskustassa olisi musta
aukko.

Itse tulkitsisin noiden ilmiöiden johtuvan myös tuosta samasta
"linssi-ilmiöstä". Linnunradan keskustassa on hyvin paljon tähtiä, jotka
kiertävät siinä Linnunradan keskuksen ympäri. "Linssitähti" välitähti on
noin puolivälissä meihin havaitsijoijin nähden. Kaikki kolme kierrämme
Samaan suuntaan Linnuradan keskuksen ympäri. Keskustan tähti nopeammin,
välitähti vähän hitammin ja me vielä hitaammin. Jos noiden kolmen tähden
nopeudet ja etäisyydet ovat sopivat, niin ne sattuvat sellaisiksi, että
pysyvät tuon kymmenen vuoden ajan lähes samassa linjassa, niin että
piirroksen tapainen tilanne säilyy.

Miksi tuollaista ilmiötä sattuu usein juuri Linnunradan suunnassa?
Linnunradan keskustassa tähtitiheys on suurin ja etäisyydet ovat sellaiset,
että fotonin kaareutuminen on riittävä, että vastakkaisiin suuntiin
kaareutuvat fotonit ovat jo ennen välitähteä menneet vinosti toistensa
ohitse ja uudet näiden välitähden kuumasta koronasta irroittamat fotonit
saapuvatkin yhdensuuntaisina meidän kaukoputkiimme ja helposti
havaittaviksi.

Linnunradassa tavataan runsaasti osittain polarisoivia tähtiä,
polarisaatioaste on yleensä alle 1%. Ilmiötä on yritetty selittää
magneettikentillä. Sitä voisi selittää myös kätevasti yllämainituilla
olettamuksilla, hypoteeseilläni. Kun tähti pyörii, niin sen toinen reuna
liikkuu meihin nähden lähestyen ja toinen etääntyen. Sieltä eri reunoilta
lähtevät fotonit lähtevät siten eri nopeuksilla. Kun ne matkaavat meitä
kohden, niitä saapuu eri vastakkaisilta reunoilta avaruuden atomeihin
tilastollisesti puolen aaltopituuden välein usein ja ne absorboituvat tuohon
avaruuden atomiin ja lämmittävät sitä. Valon nopeuden kuitenkin pitäisi olla
vakio riippumatta lähteekö se meitä lähestyvästä tai meistä etääntyvästä
reunasta. Hyvä niinkin! Tapahtuuhan silloin niissä ainakin sini- ja
punasiirtymää, eli tähden eri reunoista lähteneissä fotonikartioissa on
hieman eriaaltopituutta omaavia fotoneja ja niiden välimatkatkin perässä
kulkeviin fotoneihin ovat eri pituiset ja eri kartioista peräisin olevat
fotonit sattuvan aina määräajoin tulemaan avaruuden harvaan väliaineeseen
puolenkin aaltopituuden välein ja siten absorboituen siihen. Toisin sanoen
tähden meihin nähden eri suuntiin liikkuvista reunoista lähtevistä
fotoneista absorboituu avaruuteen enemmän kuin liikkumattomista napaaluelta
peräisin olevista fotoneista. Oli sekin sevästi sanottu (valitan)!!

Mutta tähden napa-alueiden reunoilta sekä etelä- että pohjoiskalotin alueita
fotonit lähtevät meitä kohden samoilla nopeuksilla, eivätkä nihiloidu niin
tehokkaasti kuin ekvaattorin alueilta lähtevät fotonit, Ne matkaavat meitä
kohden sitten tuolla universaalilla valon nopeudella. Siten kalottialuelta
tulee enemmän havaittuja valoilmiöitä kuin ekvaattorialueelta. Valo on siten
osittain lineaaripolarisoitunutta napojen suuntaan.

On sitten myös varsinaisia polareiksi sanottuja tähtiä joku kymmen.
Kuuluisin niistä on AM-Hercules,jonka lineaaripolarisaatioaste on
maksimissaan viiden prosentin luokkaa. Se tulkitaan kaksoitähdeksi, jonka
kiertoaika on noin 3 tuntia. Voisi kuvitella, että tilanne olisi sellainen,
että kaksoistähtien kiertoajat ja pyörimisnopeudet olisivat sellaiset, että
tähtien vastakkaisilla puoliskoilla olisi alueet, joissa niiden nopeudet
tähtiparin keskipisteeseen nähden olisi nolla. Sinä aikana (tuo aika vielä
sattuisi sellaiseksi, että tähdet ovat meistä katsoen toisistaan
etäisimmillään) noilta kahdelta aluelta lähtevät vastakkaisiin suuntiin
pyörivät fotonit lähtisivät samalla (universaalilla) nopeudella ja vielä
kaareutuisivat siten, että ne saapuisivat yhdensuuntaisina kaukoputkiimme.
Paljon oletuksia! Mutta sellaisia kohteita onkin havaittu vain kymmenkunta!

EINSTEIN RING

Ohessa hypoteesi, miten voisi syntyä ns Einstein ring" fotonipariteorian ja
fotonien kaartumishypoteesin pohjalla.
http://www.universetoday.com/am/publish/perfect_einstein_ring.html?2942005



VALON TAIPUMINEN AURINGON PINNASSA

Auringon pimennysten aikaan on voitu todeta, että auringon reunan takana
oleva tähti alkaa näkyä jo aikaisemmen kuin kuuluisi, eli valo tavallaan
taipuu auringon pinnassa. Sen on sanottu johtuvan auringon vetovoimasta.
Oheisen piirroksen avulla haluaisin osoittaa hypoteesin, että se ilmiö voisi
johtua fotonin kaareutumisesta avaruudessa. Yhteen suuntaan kaareutuva
fotoni tulee auringon takana olevasta tähdestä ja toiseen vastakkaiseen
suuntaan kaartuva fotoni olisikin lähtöisin aurigon kromosfääristä.

Kuten piirroksesta näkyy, tähden etäisyydellä pitäisi olla merkitystä
kaareutumisasteen määrään. Ensimmäiset optisella alueella tehdyt mittaukset
antoivat aika paljon toisistaan poikkeavia arvoja. Kovin monia optisen
alueen mittauksia ei edes ole saatu tehdyksi. Radioaalloilla on sitten saatu
arvo tuolle kaareutumiselle. Tuo radioaaltojen kaareutuminen voisi olla
kuitenkin toisella mekanismilla syntynyttä.


YKSITTÄISET TÄHDET NÄKYVÄT HUONOSTI ETÄÄLTÄ

Yksittäiset tähdet näkyvät huonosti jo Linnunradan keskustan etäisyydellä.
Kuten yllä laskin fotonin kaareutumisen säteen, noin 10^15 valovuotta.Saman
kaavan mukaan voi laskea sellaisen tähden halkaisijan, jonka vastakkaisista
laidoista meitä kohden lähteneiden kartioiden tähden keskustan suuntaan
kaareutuvat vastakkaisiin suuntiin pyörivät fotonit saapuvat meidän
kaukoputkeemme vielä täysin yhden suuntaisina. Juuri sellaisina, että ne
aiheuttavat tilastollisesti eniten valoilmiöitä. Toki hieman vinostikin
kohtaavat vastaavanlaiset fotonit aiheuttavat valoilniöitä, mutta
vinouskulman toiseen potenssiin käänteisesti.

d = tähden halkaisija, h = fotonin kiertoradan halkaisija, a = etäisyys
tähteen. a =(h*(d/2))^0.5. Jos tähden halkaisija on 1.000.000 km,eli
Aurinkoamme hieman suurempi, niin arvoksi saadaan 32.400 valovuotta. Se
vastannee havaintoja. Tuo h:n arvo 2*10^15 oli kuiten aika likimääräinen.

Lähemmistä tähdistä voi noita vastaavan laatuisa kartioiden kartioita löytyy
luonnollisesti enemmän ja lähitähdet näkyvät sitä paremmin kuta lähempänä ne
ovat.Luulisi, että lähitähtien pitäisi tuolla systeemillä näkyä vielä
paremmin kuin nelin kertaisina etäisyyksien puoliintuessa. Sen tasoittaa
kuitenkin annihilaatio mahdollisuuksien vastaava lisääntyminen. Kahden
lähekkäisen ja samalla etäisyydellä olevan tähden kohdalla kirkkaampi tähti
voi kyllä pienempäänsä aika tavalla himmentää, kuten Sirius B:n kanssa
näyttäisi olevan.



Valoa nopeammat suihkut kvasaareissa
laserstars.org/news/3C345.html

Teoriani pystyy hyvin selittämään 3C345 kvasaarin seitsemänkertaisella valon
nopeudella etenevän jetin.
Kvasaarit ovat tavallisia galakseja. Kvasaarin keskustassa nähdään säteilyä,
joka tulee spiraalihaarojen vastakkaisilta puolilta. Fotonit kaareutuvat
yhdensuuntaisina havaintolaitteisiimme. Havaintolaitteemme vaativat
kahden vastakkaiseen suuntaan pyörivän fotonin yhtäaikaisesti, että
havaitsemme kyseisen fotoniparin.

Nuo valoa nopeammin etenevät jetit ovat hyvin harvinaisia. Ne ovat
sen takia harvinaisia, että tarvitaan monia yhteen sattumia.

Kyseisen kvasaarin (=tavallinen galaksi) keskustassa on voimakkaasti
säteilevä
kookas tähti. Sitä kiertää pienempi myös kirkas tähti. Tuo pienempi tähti
toimii ”linssiefektillään” ja lähettää voimakkaan jetin eteenpäin. Tuo jet
osuu sattumalta samassa tasossa olevaan galaksin spiraalihaaraan kuumentaen
sitä. Se alkaa lähettää ympäristöään enemmän kaiken aaltopituista säteilyä.

Omassa Linnunradassamme on jälleen ”linssiefektin” omaava tähti sattumalta.
Sattumalta se linssimme liikkuu samassa tasossa kuin ”kvasaarin”
spiraalihaara.
Sattumalta se liikkuu sillä nopeudella, että se kohdistaa meille aina
spiraalihaaran
kuumimman ja eniten säteilevän alueen.

Olettakaamme, että spiraalihaara on 35 vv etäisyydellä galaksin keskustan
suuresta säteilijästä. Olettakaamme, että spiraalihaara on tuossa kohtaa
lähes suora. Olettakaamme, että kuluu 9 vuotta, että se ennättää linssillään
kuumentaa spiraalia 35 vv matkalta. Hypotenuusa tuossa suorakulmaisessa
kolmiossa on 49 vv.
Olettakaamme, että säteily lähtee ensin hypotenuusaa pitkin spiraalihaaraan
ja
lähtee vasta 9 vuoden kuluttua suoraan havaitsijaa kohden kateettia pitkin.
Suoraan ja myöhemmin lähtenyt säteily saapuukin 5 vuotta aikaisemmin kuin
hypotenuusaa pitkin ja mutkaa spiraalihaarassa tekevä ja pitempi
aaltopituinen
säteily.
Tuo 9 vuotta on sellainen kertaluokka, jollaisia on havaittu
Linnunratammekin
keskustan tähdillä olevan.

Jos taasen olettaisimme, että spiraalihaara olisi 200 vv päässä galaksin
keskustasta
linssinä toimivan tähden pitäisi jo kahdessa vuodessa pyyhkäistä
spiraalihaaraa
35 vv
(200^2 +35^2)^0.5) = 203.
203 -200 = 3v 3v + 2 v = 5v
Tämä jälkimmäinen laskelma ”tuntuu minusta” epätodennäköisemmältä kuin
edellinen!½