Google Groups no longer supports new Usenet posts or subscriptions. Historical content remains viewable.
Dismiss
Kaikki pyörii ja kiertää avaruudessa sekä mikro- että makromaailmassa
11 views
Skip to first unread message
Risto Rytkönen
Dec 31, 2014, 11:16:26 AM12/31/14
to
Kaikki kiertää ja pyörii universumissa sekä mikro- että makrokosmoksessa
Galaksiryhmässä yksittäiset galaksit kiertävät yhteisen keskipisteensä
ympäri. Yksittäisessä galaksissa tähdet pyörivät ympäri ja kiertävät
galaksin keskipisteen ympäri. Planeettasysteemeissä tähdet kiertävät
keskustähtensä ympäri ja myös pyörivät. Planeettasysteemissä kuut kiertävät
planeettansa ympäri ja kuut myös pyörivät. Säiejousiteoriassani
(webbi.meili.fi/ipyrytkori/stringteoria.htm) yksittäiset protonirenkaat
pyörivät ja koko protonirenkaisto kiertää atomin keskusaukon ympäri.
Neutroni on poikkeus, siinä yksittäiset neutronirenkaat pyörivät, mutta koko
renkaisto ei kierrä atomin keskusaukon ympäri. Fotonirengas pyörii kuten
polkupyörän rengas maantiellä. Maantien pinnassa oleva kumiatomi ei hetken
aikaa liiku eli etene ollenkaan, mutta renkaan yläosan atomi liikkuu
kaksinkertaisella nopeudella kuin pyörän polkija. Fotonin toinen reuna ei
hetkisen aikana liiku ollenkaan avaruuteen nähden ja vastapuolen reuna
liikkuu kaksinkertaisella valon nopeudella. Fotoni myös kiertää (kaartaa)
myös avaruudessa. Näkyvän valon fotonin kiertoradan halkaisija on kerta
luokkaa 10*15 valovuotta. Matalaenergiset fotonit kiertävät lyhyemmän matkan
avaruudessa, esimerkiksi galaksin mittakaavan – planettasysteemin
mittakaavan mukaan ja aiheuttavat takaisin palattuaan ”painovoiman” eli
gravitaation, vuorovesi-ilmiöt (myös kuun vastakkaisella puolella),
hurrigaanit ja taifuunit ja syklonit.
Tuosta periaatteesta seuraa yhtä ja toista.
Jos ajatellaan, että myös fotoni pyörii ja kiertää avaruudessa kiekan ja
palaa takasin, siitä seuraisi yhtä ja toista.
Miten me sitten nähtäisiin kaukaisia tähtiä. Eri suuntiin kaartuvat fotonit
saapuisivat silmämme verkkokalvolle kartion muotoista pintaa pitkin. Jos
taasen fotonit kaartuisivat avaruudessa vain yhden tason suuntaisesti,
näkisimme tähtiä ainoastaan siinä tasossa. Niinhän ei ole.
Täytyy tehdä lisäoletuksia. Kaartukoon fotoni vain siinä tasossa, jossa se
myös pyörii. Eikös se olisi johdonmukaista oletusta? Pelkästään sillä
olettamuksella ei pitkälle päästäisi! Ei me kaukaista tähteä voitaisi nähdä
pistemäisenä. Täytyy tehdä lisäoletuksia.
Täytyy ottaa olettamus käyttöön, että valoilmiön havaitsemme vain kahden
vastakkaisiin suuntiin pyörivän ja kaartuvan fotonin saapuessa yhtä aikaa
tai tarkalleen valon ”aaltopituuden” välein detektorimme (esim. silmän
verkkokalvon solun yhteen atomiin), josta vapautuu elektroni, jonka voimme
registeröidä. Miksi tuollaista oletusta ei älytä uskoa. Johonkinhan meidän
on toki joskus uskottavakin! Uskommehan me Jumalaan kaikkivaltiaaseen,
Allahiin, Buddhaan jne Uskokaahan edes hetkeksi minuunkin, ennen kuin on
myöhäistä!
Ajatellaan miljardien valovuosien etäisyydellä olevaa spiraaligalaksia (=
kvasaaria), jonka keskusakseli osoittaa meihin päin. Keskustan
vastakkaisilta puolilta spiraaleista lähtee pyörivät ja kaartuvat fotonit
vetyatomista kaartaen keskusakselin suuntaan meitä kohden. Määrätyllä
etäisyydellä joku fotonipari tangeeraa keskusakselia yhtä aikaa. Tuossa
kohtaa keskusakselia on meidän detektorimme ja me havaitsemme valoilmiön
laitteellamme. Fotonit eivät ole lähteneet alun alkaen kvasaarin keskustasta
vaan kaukaisista spiraalihaaroista. Kvasaarin tyypillisiä spiraalin
muotoisia haaroja emme havaitse, vaan valoilmiöitä vain kvasaarin
keskusakselin suunnasta. Se näkyy pistemäisenä.
Oman Linnunratamme tähti voi ohittaa tuon keskusakselin. Samalla kvasaarista
lähtöisin olevat fotonit laukaisevat jälkeensä ohittavasta tähdestä lisää
saman aaltopituuden (oikeammin yhden kvantin kevyemmän) fotonin ja nämä
taasen kokonaisen armeijan fotoneja keskusakselin suuntaan. Sen vuoksi
kvasaarin valovoimakkuus vaihtelee suhteellisen nopeasti. Kvasaari on siis
vain kaukainen tavallinen galaksi kuten linnunradamme.
Jos oletetaan karkeasti, että galaksi sijaitsee 5 miljardin valovuoden
etäisyydellä ja siinä 25000 valovuoden etäisyydellä olevat vastakkaiset
spiraalihaarat lähettävät fotoneja, jotka kaartaisivat keskusakselin
suuntaan näyttäisivät tulevan galaksin keskusta päin, niin siitä
pystyttäisiin karkeasti arvioimaan kertaluokka
fotonin kiertoradan säteelle universumissa ja se olisi kai jotain 10^15
valovuotta. Tuo arvio pitänee pakkansa +-kymmenkertaisena. Mutta se antaisi
valofotonille noin 10^5 suuremman mitan kuin nykyinen Big Bang-teoria!!
Hirmumyrskyt
Mielenkiintoinen on se aaltopituus, jonka kiertoaika avaruudessa on 12
tuntia. Sinä aikana, jolloin se fotoni kiertää kierroksensa avaruudessa,
maa on pyörähtänyt 180* eli fotoni tulee maanpinnalle samaan paikkaan mistä
on 12 tuntia sitten lähtenyt! Kun päiväntasaajan seutuvilla matalapaineiden
lomassa on sopivaan vuodenaikaan korkeapaine, ilman lämpötila nousee
sellaiseen tasoon, että siitä emittoituneet lämpöfotonit (infrapunasäteet)
ovat runsaimmillaan siinä lämpötilassa, jossa fotonin kiertoaka on 12
tuntia. Siihen korkeapaine-alueeseen tulee siis jatkuvasti uusia saman
aaltopituuden omaavia fotoneja. Siinä tapahtuu analoginen ilmiö kuin
lasereissa, mutta ei tarvita suoraa putkea, vaan vain 12 tunnin kierros
vapaassa avaruudessa. Tuossa korkeapaineen silmäkkeessä alkaa maan
pyörimisen johdosta ympärillä olevat matalapaineet pyöriä (päiväntasaajan
eri puolilla eri suuntiin!) Tuo alkuun tavallinen korkea painealue muuttuu
mahtavan hirmumyrskyn keskukseksi. Sitten jäähtyessään keskus alkaaa siirtyä
pikkuhiljaa päiväntasaajalta poispäin. Kun siinä samalla lämpötila
pikkuhiljaa laskee, niin fotonien kiertoaika lyhenee, mutta ne fotonit
edelleen saapuvat lähtöpaikkaansa.
Vuovesi-ilmiöt
Vuorovesi-ilmiöt johtuvat kuun varjostuksesta. Maapallolta aikoinaan
lähtenyt säteily, fotonit palaavat takaisin maapallolle. Maasta lähtevä
säteilyhän on pääasiassa lämpösäteilyä. Kun se säteily aikoinaan palaa
maapalloomme, kuu absorboi tuon säteilyn. Sen takia takaisin palaavia
fotoneja maanpinnalle asti on kuun puoleisella alueella vähemmän kuin
muualla. Siellä on siis vähemmän vesimolekyylejä alas työntäviä fotoneja.
Siitä yksinkertaisesti nousuvesi selittyy maapallon kuun puoleisella
pinnalla.
Kuun vastakkaisella puolella olevan nousuveden pystyy kuun varjostus myös
selittämään. Hirmumyrskyteoriani mukaan päiväntasaajan seudulta lähtevä
lämpösäteily palaa 12 tunnin kuluttua takaisin maapallolle. Sitä kylmempi
säteily palaa takasin nopeammin. Maapallon ja kuun välissä on toki harvaa
kaasua, jossa lämpötila on huomattavan alhainen ja siitä säteilevät fotonit
ovat jo hyvin matala frekventtisiä ja osa niistä palaa maapallolle jo alle
tunnissakin. Mutta näitä fotoneja kuu on absorboinut runsaasti, kun fotonit
ovat olleet vasta poistumassa maapallolta. Sen takia kuun vastakkaiselle
puolelle maapallolla palaa vähemmän fotoneja kuin muualle maapallolla.
Laskuvesi on sitten siellä, missä kuu ei ole estämässä fotoneja
kiertoradoillaan.
Erittäin mielenkiintoinen asia on se, että auringon varjostava vaikutus
vuoroveteen on vain puolet kuun vaikutuksesta. Aurinko ja kuu peittävät
kuitenkin yhtä suuren alan taivaankantta, joten auringon ja kuun vaikutuksen
vuoroveteen pitäisi olla sama. Miten sen selittäisi? Tietenkin
mahdollisimman yksinkertaisesti. Pitkäaaltoisimmat fotonit eivät kuljekaan
aurinkoon asti, joten ne eivät vaikuta auringon aiheuttamaan
varjostukseenkaan, eivätkä siten vuoroveden korkeuteen. Maahan ja sen
yläpuolella oleva ilmakehä on kylmää ja siitä lähtevä säteily on
pitkäaaltoista. Aurinkoon jää maahan palaavista fotoneista vain puolet siitä
määrästä, mikä palaavista fotoneista jää kiinni kuuhun. Ei pitäisi olla
liian vaikeaa ymmärtää!
Fotoni kiertää avaruudessa ympyrän muotoisen radan
Kun piirretään sellainen fotonin rata, joka tangeeraa kuun pintaa ja kuu on
suoraan maan yläpuolella ja fotonin saapuu kohtisuoraan maata kohti, niin
saadaan rata fotonille, joka ei enää jää kiinni kuuhun. Sitä suuremman radan
omaavat fotonit jäävät kiinni kuuhun, jos ovat lähteneet kohti suorasti ylös
päiväntasaajaseudulta. Säde tuolle radalle voidaan laskea yhtälöstä:
1740/384000 = 384000/x = 84740000km
koko radan pituus on 2*pii*84740000 = 5.32*10^8km
5.32*10*8km/ 300000km/s = 1775s = 0.5 tuntia
Vastaavasti lyhytrataisin fotoni, mitä ei aurinko absorboi, on:
2 * pi * 15000000000^2/700000 = 2.02 *10^10 km
2.02*10^10 km/300000km/s = 0.67*10^6 s = 7.8vrk
Maasta lähtevät fotonit, joiden rata kestää yli 7.8 vrk, palatessaan maahan
absorboituvat aurinkoon ja ne aiheuttavat auringon osuuden
vuorovesi-ilmiöön; ja ne maasta lähtevät fotonit, joiden rata kestää yli
puoli tuntia, palatessaan maahan absorboituvat kuuhun ja aiheuuttavat kuun
osuuden vuorovesi-ilmiöön.
Play de Ingles 31.12.2014 Risto Rytkönen
Galaksiryhmässä yksittäiset galaksit kiertävät yhteisen keskipisteensä
ympäri. Yksittäisessä galaksissa tähdet pyörivät ympäri ja kiertävät
galaksin keskipisteen ympäri. Planeettasysteemeissä tähdet kiertävät
keskustähtensä ympäri ja myös pyörivät. Planeettasysteemissä kuut kiertävät
planeettansa ympäri ja kuut myös pyörivät. Säiejousiteoriassani
(webbi.meili.fi/ipyrytkori/stringteoria.htm) yksittäiset protonirenkaat
pyörivät ja koko protonirenkaisto kiertää atomin keskusaukon ympäri.
Neutroni on poikkeus, siinä yksittäiset neutronirenkaat pyörivät, mutta koko
renkaisto ei kierrä atomin keskusaukon ympäri. Fotonirengas pyörii kuten
polkupyörän rengas maantiellä. Maantien pinnassa oleva kumiatomi ei hetken
aikaa liiku eli etene ollenkaan, mutta renkaan yläosan atomi liikkuu
kaksinkertaisella nopeudella kuin pyörän polkija. Fotonin toinen reuna ei
hetkisen aikana liiku ollenkaan avaruuteen nähden ja vastapuolen reuna
liikkuu kaksinkertaisella valon nopeudella. Fotoni myös kiertää (kaartaa)
myös avaruudessa. Näkyvän valon fotonin kiertoradan halkaisija on kerta
luokkaa 10*15 valovuotta. Matalaenergiset fotonit kiertävät lyhyemmän matkan
avaruudessa, esimerkiksi galaksin mittakaavan – planettasysteemin
mittakaavan mukaan ja aiheuttavat takaisin palattuaan ”painovoiman” eli
gravitaation, vuorovesi-ilmiöt (myös kuun vastakkaisella puolella),
hurrigaanit ja taifuunit ja syklonit.
Tuosta periaatteesta seuraa yhtä ja toista.
Jos ajatellaan, että myös fotoni pyörii ja kiertää avaruudessa kiekan ja
palaa takasin, siitä seuraisi yhtä ja toista.
Miten me sitten nähtäisiin kaukaisia tähtiä. Eri suuntiin kaartuvat fotonit
saapuisivat silmämme verkkokalvolle kartion muotoista pintaa pitkin. Jos
taasen fotonit kaartuisivat avaruudessa vain yhden tason suuntaisesti,
näkisimme tähtiä ainoastaan siinä tasossa. Niinhän ei ole.
Täytyy tehdä lisäoletuksia. Kaartukoon fotoni vain siinä tasossa, jossa se
myös pyörii. Eikös se olisi johdonmukaista oletusta? Pelkästään sillä
olettamuksella ei pitkälle päästäisi! Ei me kaukaista tähteä voitaisi nähdä
pistemäisenä. Täytyy tehdä lisäoletuksia.
Täytyy ottaa olettamus käyttöön, että valoilmiön havaitsemme vain kahden
vastakkaisiin suuntiin pyörivän ja kaartuvan fotonin saapuessa yhtä aikaa
tai tarkalleen valon ”aaltopituuden” välein detektorimme (esim. silmän
verkkokalvon solun yhteen atomiin), josta vapautuu elektroni, jonka voimme
registeröidä. Miksi tuollaista oletusta ei älytä uskoa. Johonkinhan meidän
on toki joskus uskottavakin! Uskommehan me Jumalaan kaikkivaltiaaseen,
Allahiin, Buddhaan jne Uskokaahan edes hetkeksi minuunkin, ennen kuin on
myöhäistä!
Ajatellaan miljardien valovuosien etäisyydellä olevaa spiraaligalaksia (=
kvasaaria), jonka keskusakseli osoittaa meihin päin. Keskustan
vastakkaisilta puolilta spiraaleista lähtee pyörivät ja kaartuvat fotonit
vetyatomista kaartaen keskusakselin suuntaan meitä kohden. Määrätyllä
etäisyydellä joku fotonipari tangeeraa keskusakselia yhtä aikaa. Tuossa
kohtaa keskusakselia on meidän detektorimme ja me havaitsemme valoilmiön
laitteellamme. Fotonit eivät ole lähteneet alun alkaen kvasaarin keskustasta
vaan kaukaisista spiraalihaaroista. Kvasaarin tyypillisiä spiraalin
muotoisia haaroja emme havaitse, vaan valoilmiöitä vain kvasaarin
keskusakselin suunnasta. Se näkyy pistemäisenä.
Oman Linnunratamme tähti voi ohittaa tuon keskusakselin. Samalla kvasaarista
lähtöisin olevat fotonit laukaisevat jälkeensä ohittavasta tähdestä lisää
saman aaltopituuden (oikeammin yhden kvantin kevyemmän) fotonin ja nämä
taasen kokonaisen armeijan fotoneja keskusakselin suuntaan. Sen vuoksi
kvasaarin valovoimakkuus vaihtelee suhteellisen nopeasti. Kvasaari on siis
vain kaukainen tavallinen galaksi kuten linnunradamme.
Jos oletetaan karkeasti, että galaksi sijaitsee 5 miljardin valovuoden
etäisyydellä ja siinä 25000 valovuoden etäisyydellä olevat vastakkaiset
spiraalihaarat lähettävät fotoneja, jotka kaartaisivat keskusakselin
suuntaan näyttäisivät tulevan galaksin keskusta päin, niin siitä
pystyttäisiin karkeasti arvioimaan kertaluokka
fotonin kiertoradan säteelle universumissa ja se olisi kai jotain 10^15
valovuotta. Tuo arvio pitänee pakkansa +-kymmenkertaisena. Mutta se antaisi
valofotonille noin 10^5 suuremman mitan kuin nykyinen Big Bang-teoria!!
Hirmumyrskyt
Mielenkiintoinen on se aaltopituus, jonka kiertoaika avaruudessa on 12
tuntia. Sinä aikana, jolloin se fotoni kiertää kierroksensa avaruudessa,
maa on pyörähtänyt 180* eli fotoni tulee maanpinnalle samaan paikkaan mistä
on 12 tuntia sitten lähtenyt! Kun päiväntasaajan seutuvilla matalapaineiden
lomassa on sopivaan vuodenaikaan korkeapaine, ilman lämpötila nousee
sellaiseen tasoon, että siitä emittoituneet lämpöfotonit (infrapunasäteet)
ovat runsaimmillaan siinä lämpötilassa, jossa fotonin kiertoaka on 12
tuntia. Siihen korkeapaine-alueeseen tulee siis jatkuvasti uusia saman
aaltopituuden omaavia fotoneja. Siinä tapahtuu analoginen ilmiö kuin
lasereissa, mutta ei tarvita suoraa putkea, vaan vain 12 tunnin kierros
vapaassa avaruudessa. Tuossa korkeapaineen silmäkkeessä alkaa maan
pyörimisen johdosta ympärillä olevat matalapaineet pyöriä (päiväntasaajan
eri puolilla eri suuntiin!) Tuo alkuun tavallinen korkea painealue muuttuu
mahtavan hirmumyrskyn keskukseksi. Sitten jäähtyessään keskus alkaaa siirtyä
pikkuhiljaa päiväntasaajalta poispäin. Kun siinä samalla lämpötila
pikkuhiljaa laskee, niin fotonien kiertoaika lyhenee, mutta ne fotonit
edelleen saapuvat lähtöpaikkaansa.
Vuovesi-ilmiöt
Vuorovesi-ilmiöt johtuvat kuun varjostuksesta. Maapallolta aikoinaan
lähtenyt säteily, fotonit palaavat takaisin maapallolle. Maasta lähtevä
säteilyhän on pääasiassa lämpösäteilyä. Kun se säteily aikoinaan palaa
maapalloomme, kuu absorboi tuon säteilyn. Sen takia takaisin palaavia
fotoneja maanpinnalle asti on kuun puoleisella alueella vähemmän kuin
muualla. Siellä on siis vähemmän vesimolekyylejä alas työntäviä fotoneja.
Siitä yksinkertaisesti nousuvesi selittyy maapallon kuun puoleisella
pinnalla.
Kuun vastakkaisella puolella olevan nousuveden pystyy kuun varjostus myös
selittämään. Hirmumyrskyteoriani mukaan päiväntasaajan seudulta lähtevä
lämpösäteily palaa 12 tunnin kuluttua takaisin maapallolle. Sitä kylmempi
säteily palaa takasin nopeammin. Maapallon ja kuun välissä on toki harvaa
kaasua, jossa lämpötila on huomattavan alhainen ja siitä säteilevät fotonit
ovat jo hyvin matala frekventtisiä ja osa niistä palaa maapallolle jo alle
tunnissakin. Mutta näitä fotoneja kuu on absorboinut runsaasti, kun fotonit
ovat olleet vasta poistumassa maapallolta. Sen takia kuun vastakkaiselle
puolelle maapallolla palaa vähemmän fotoneja kuin muualle maapallolla.
Laskuvesi on sitten siellä, missä kuu ei ole estämässä fotoneja
kiertoradoillaan.
Erittäin mielenkiintoinen asia on se, että auringon varjostava vaikutus
vuoroveteen on vain puolet kuun vaikutuksesta. Aurinko ja kuu peittävät
kuitenkin yhtä suuren alan taivaankantta, joten auringon ja kuun vaikutuksen
vuoroveteen pitäisi olla sama. Miten sen selittäisi? Tietenkin
mahdollisimman yksinkertaisesti. Pitkäaaltoisimmat fotonit eivät kuljekaan
aurinkoon asti, joten ne eivät vaikuta auringon aiheuttamaan
varjostukseenkaan, eivätkä siten vuoroveden korkeuteen. Maahan ja sen
yläpuolella oleva ilmakehä on kylmää ja siitä lähtevä säteily on
pitkäaaltoista. Aurinkoon jää maahan palaavista fotoneista vain puolet siitä
määrästä, mikä palaavista fotoneista jää kiinni kuuhun. Ei pitäisi olla
liian vaikeaa ymmärtää!
Fotoni kiertää avaruudessa ympyrän muotoisen radan
Kun piirretään sellainen fotonin rata, joka tangeeraa kuun pintaa ja kuu on
suoraan maan yläpuolella ja fotonin saapuu kohtisuoraan maata kohti, niin
saadaan rata fotonille, joka ei enää jää kiinni kuuhun. Sitä suuremman radan
omaavat fotonit jäävät kiinni kuuhun, jos ovat lähteneet kohti suorasti ylös
päiväntasaajaseudulta. Säde tuolle radalle voidaan laskea yhtälöstä:
1740/384000 = 384000/x = 84740000km
koko radan pituus on 2*pii*84740000 = 5.32*10^8km
5.32*10*8km/ 300000km/s = 1775s = 0.5 tuntia
Vastaavasti lyhytrataisin fotoni, mitä ei aurinko absorboi, on:
2 * pi * 15000000000^2/700000 = 2.02 *10^10 km
2.02*10^10 km/300000km/s = 0.67*10^6 s = 7.8vrk
Maasta lähtevät fotonit, joiden rata kestää yli 7.8 vrk, palatessaan maahan
absorboituvat aurinkoon ja ne aiheuttavat auringon osuuden
vuorovesi-ilmiöön; ja ne maasta lähtevät fotonit, joiden rata kestää yli
puoli tuntia, palatessaan maahan absorboituvat kuuhun ja aiheuuttavat kuun
osuuden vuorovesi-ilmiöön.
Play de Ingles 31.12.2014 Risto Rytkönen
0 new messages