OLe hyvä vastaa tälääpalstalla tai e-maililla.
Pertti
Eiköhän tuon paperin keksineen kiinalaiset jo aikojen alussa.
Paperihiokkeen tekijät sitten hamusivat Suomen koskia joihin pieniä
tehtaita syntyi.
Käväistessäni tuolla Perttelissä, Salon lähellä, satuin paikalle jossa
kuullemman mukaan olisi ollut Suomen ensimmäisiä puuhiokkeen
valmistuslaitoksia.
Jäljellä oli vielä joitain jäännöksiä.
Kohde on nykyisin kaiketi paikallisen seurakunnan omistuksessa.
Hieno paikka.
Matti
Keksintöjen Kirja/Puu, sen käyttö ja jalostus II osa, kertoo:
-keisari Hiao-Wutin aikainen maanviljelysministeri Tsai-Loun päätyi
"tietopuolisen ajattelun ja kokeilujen tuloksena noin 123 vuotta ennen
ajanlaskumme alkua" menetelmään, jossa kasvien irtonaisia ja erillisiä
kuituja siivilöitiin erillisen kangaspohjan avulla, huopautettiin,
puristettiiin kuivattiin auringossa ja silitetiin liimavettä käyttäen
tiiviiksi kirjoitusta läpäisemättömäksi levyksi. Tämä täyttää paperin
valmistuksen tärkeimmät periaatteet. Kuidut ovat tänäänkin käytössä, kasvi
on kiinanheinä (Boehmeria) ja kuitujen kauppanimi Ramié. Niistä tehdään myös
kankaita ja petromaksien hehkusukkien peruskudos tapasi ainakin ennen
vanhaan olla samaa tavaraa.
-arabit oppivat menetelmät kiinalaisilta ja tietysti kehittivätkin mm.
kuitujen erottamiseen käytettyjä tamppaus/jauhatusmenetelmiä. Euroopassa
käytettiin vielä pitkään pergamenttia (eläinten nahkaa) ja papyrus-kasvin
rungosta leikatuista viiluista ristiinliimattua "paperi"-levyä.
-puiden kuorikerrosten pitkiä kuituja käyttivät hyvin monet
alkuperäiskansat (Meksiko, inkakansat etc)
-Eurooppaan arabien arkkimenetelmä tuli tuhat vuotta sitten, Saksaan
1389 perusti Ulman Stromer tehtaan, Belgian ensimmäinen tehdas perustettiin
1407 ja Suomeen Pohjan pitäjään Tomasbölen tilalle 1667 piispa Johannes
Gezelius vanhempi laittoi ensimmäisen.
-raaka-aineena oli pitkään lumput ja erilaiset tilkut. Lumppurit
keräsivät niitä ja tehtaassa ne lajiteltiin (villa ja silkki erotettiin pois
parempaan käyttöön)ja pestiin/valkaistiin laimealla lipeällä
(kalkkimaidolla). Parasta raaka-ainetta oli (ja on) pellavaiset
alusvaatteet. Esim. setelipaperiin tarvitaan pellavaa.
-kloorin keksi Scheele 1774 ja sitä alettiin heti käyttää kuitujen
valkaisemiseen, sillä valkeasta paperista oli kova puute.
-hartsin valmistus puun pihkasta keksittiin 1807 (Moritz Illig,
saksalainen kelloseppä). Hartsi lisätään massaan ja se liimaa kuituja niin
että siitä tulee kirjoituskelpoista.
-puukuiduista teki ensimmäisenä tehdasmaisesti paperia englantilainen
Mathias Koops. Hän julkaisi ensimmäisen puupohjaiselle paperille painetun
teoksen v. 1800.
-paperikoneet tulivat käyttöön samoihin aikoihin (Fourdrinier-veljekset
ostivat viirapatentin 1803 ja siitä se alkoi)
-puuhioketta teki Friedrich Gottlob Keller Saksassa v. 1840
-selluloosan valmistus oljista patentoitiin USA:ssa 1851 (keksijä osin
englantilainen Peter Clausen). Tehdasmaisesti valmistisulfiittiselluloosaa
ruotsalainen Carl Daniel Ekman v. 1871. Sulfaatti-s. tuli myöhemmin ynnä
muut lisukkeet
Jospa tämä auttaa alkuun. Poimin pitkähkön litanian vähän niinkuin
muistin virkistämiseksi ja ehkä osittain siksikin, että mainittua teosta ei
aivan joka kirjastosta saa. Se painettiin nimittäin vuonna 1934, mutta on
yhä sieltä parhaasta päästä.
Suomalaisnimiä ei kovin paljon löydy "suurten" keksintöjen joukosta.
Detaljeja kyllä ovat pusanneet vaikka kunka paljon. Selluloosakemia on
tavattoman laaja ala ja entisenä Kutsetin miehenä tietysti tulee mieleen
mäntysuopa, jota alunperin tehtiin Kotkan tehtaalla. Mahtava aine muuten ja
tulee kohta uudelleen, kunhan aletaan ymmärtää eräiden teknokemiallisten
tuotteiden allergisoivat vaikutukset...
Paperin valmistuksen eri vaiheet ovat myös laajat. Sillä puolella mm.
Valmetin ent. pääjohtaja, vuorieuvos Matti Kankaanpää on tehnyt lukuisia
keksintöjä, joiden ansiosta Valmet on se toinen suuri paperikoneen tekijä
maailmassa.
Pertti Koivisto kirjoitti viestissä <6k9m5d$34f$1...@news.utu.fi>...