Woodmetal ?
A.C
Kuulin ohimennen otsikon mukaisesta aineesta, sulamispiste jotain +70 C.
Asia jäi vaivaamaan, mutta Google ei kyllä antanut äkkiseltään mitään,
kirjoitinko nimen ihan päin....
"Metallia" oli kuulemma esitelty koulussa (ala-) / ylä-asteen fysiikan
tunnilla.
(.......ei mun aikanani,...tai sitten olin jossain..)
Mistä seoksesta on kyse ?
Onko valmistettavissa "kotikonstein" ?
Mihin yleensä käytetään ?
Löytyykö jostainpäin nettiä jotain speksejä ?
....vai kuulinko tuon nimen väärin ?
Tiedoista kiitellen !
A.C
Ville Voipio
> Kuulin ohimennen otsikon mukaisesta aineesta, sulamispiste jotain +70 C.
> Asia jäi vaivaamaan, mutta Google ei kyllä antanut äkkiseltään mitään,
> kirjoitinko nimen ihan päin....
Ei niin kovin pahasti pieleen. Aine on Woodin metallia, nimi tulee
siis keksijän nimestä, ei englanninkielisestä sanasa "puu".
> Mistä seoksesta on kyse ?
50 % Bi (vismutti)
25 % Pb (lyijy)
12.5 % Cd (kadmium)
12.5 % Sn (tina)
> Onko valmistettavissa "kotikonstein" ?
Ei oikeastaan. Vismutin hankkiminen ei ainakaan ole ihan helppoa
rautakaupasta. Muutenhan tuon kai periaatteessa voisi sotkea
itsekin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikki ainekset ovat
ympäristömyrkkyjä ja ihmisellekin myrkyllisiä raskasmetalleja.
Sulamispiste on 65.5°C, kyseessä on siis hyvin alhaisessa lämpötilassa
sulava metalliseos.
> Mihin yleensä käytetään ?
Siellä, missä tarvitaan alhaista sulamispistettä. Ilmeisesti
esimerkiksi lämpöhauteissa jonkin verran. Sen lisäksi tuota
voidaan käyttää esimerkiksi lämpösulakkeena, joka katkaisee
mekaanisen tai sähköisen yhteyden sulaessaan. Voisin myös
kuvitella, että tuota voisi käyttää silloin, kun tarvitaan
erittäin tiheää nestettä (tiheys on liki 10 g/cm3) alhai-
sissa lämpötiloissa.
> Löytyykö jostainpäin nettiä jotain speksejä ?
Kokeilepa hakusanaa "Wood's metal", niin eiköhän löydy.
---
Saattaa muuten olla mielenkiintoista tietää, että saatavilla on
muitakin vastaavia. Jossain mainitaan Fieldin metalli (Field's
metal), jonka sulamispiste on vähän kuudenkympin päällä:
http://www.scitoys.com/scitoys/scitoys/thermo/thermo4.html
Siinä on vismuttia, tinaa ja indiumia, joten nuo hankalat
raskasmetallit lyijy ja kadmium on saatu jätettyä pois. Tällöin
metalli ei ole enää samalla tavalla myrkyllistä (kalliimpaa
kuitenkin, koska lyijy on halpaa ja indium kallista).
Kannattaa muutenkin lukea tuo ko. sivu, siellä selitetään
lyhyesti jotain eutektisista seoksista.
- Ville
--
Ville Voipio, M.Sc. (EE)
Timo Myöhänen
> Saattaa muuten olla mielenkiintoista tietää, että saatavilla on
> muitakin vastaavia. Jossain mainitaan Fieldin metalli (Field's
> metal), jonka sulamispiste on vähän kuudenkympin päällä:
Saksassa on kehitetty lämpömittareihin elohopean korvikkeeksi soveltuva
myrkytön "galinstan", joka sisältää galliumia, indiumia ja tinaa.
Seoksen sulamispiste on noin -20°C.
http://www.twg.de/galistan.html
Kuinkahan alas metalliseoksen sulamispiste pystytään saamaan, jos
elohopeaa ei käytetä?
-Timo
Ville Voipio
> Ei kuullosta kovin käyttökelpoiselta, jos lämpömittarin neste
> jähmettyy jo - 20C:ssa. Ulkolämpömittareissa nykyisin käytettävä
> värjätty sprii kattaa paljon pahemmat pakkaset.
Noita käytetäänkin nimenomaan kuumemittareissa. Taitaa täälläkin
saada jo apteekista elohopeattoman kuumemittarin. Sprii ei tuohon
käyttöön oikein sovellu tarkkuutensa puolesta. Eri asia sitten,
että digivehje tuossakin on parempi, mutta kieltämättä täysin
lasirakenteinen vehje on helpompi steriloida. Monet yksityisetkin
mieluummin ostavat traditionaalisia kuin digitaalisia, vaikka
hintaero onkin lähinnä olematon.