Kun John Wayne rupesi Vihreissä pareteissa (se kai oli ainakin kirjan nimi)
Törniksi, se oli kova juttu. Elokuva sinänsä oli vastenmielinen ja
muutenkin huono, but who cares. Onkohan muuten kukaan muu suomalainen
päässyt Hollywood-leffan hahmoksi?
Miten ja missä sitä glorifiointia esiintyy?
ojo
> Olen kummastellut jo pitempään sitä kultinrakennusta, jota
> palkkasoturi Lauri Törnin ympärille on rakennettu Suomessa. En kiistä
> hänen sotilaallisia ansioitaan enkä henkilökohtaista rohkeuttaan,
> mutta silti ihmettelen mitä seurattavaa tai esikuvallista on
> palkkasoturin elämässä? Sillä sitähän Törni oli.
Niin oli. Ei tosin ihan sellainen palkkasoturi, joka tekee töitä
eniten maksavalle. Törni valitsi ei-suomalaiset työnantajansa selvästi
heidän antikommunistisuutensa perusteella. Monet hänet tunteneet ovat
kuitenkin arvelleet, ettei ideologia sinänsä ollut syy Törnin pitkälle
sotilasuralle, vaan yksinkertaisesti hän tunsi olevansa sodassa
kotonaan. Törni oli siis "sotahullu", joskin sellainen nimitys on
turhan yksinkertaistava ja värittynyt.
> Hänen poliittiset kantansa eivät myöskään ole erityisen
> kannatettavia. Vai mitä on sanottava miehestä, joka liittyy
> isänmaansa vihollisiin sen hädän hetkellä vuonna 1944, kuten Törni
> teki vehkeillessään natsien kanssa lailista hallitusta vastaan.
Legaalisestihan Törni oli maanpetturi. Ilmeisesti hän katsoi Suomen
hallituksen toimineen anteeksiantamattomasti solmiessaan rauhan
Stalinin ja kommunistisen NL:n kanssa. Edelliseen kappaleeseen
viitaten on kuitenkin vaikea sanoi jatkoiko hän sotimista Saksan
rinnalla ensisijaisesti ideologisista syistä vaiko koska hän ei
henkilökohtaisesti halunnut siviilielämää ja rauhaa.
> Eikö olisi syytä tarkastella tätäkin elämäntarinaa hiukan
> "objektiivisemmin" ilman sen kummempia glorifiointeja?
En tiedä onko Törniä nyt kuitenkaan niin hirveästi glorifioitu
tähänkään saakka.
Tero P. Mustalahti
Stalin tarjosi sodan aikana palkkiota Törnin päästä. Vähän niinkuin
Bush bin Ladenista.
Eli Törni lähti Suomesta ihan vain henkikultansa säästääkseen, kuten
monet muutkin peläten ryssien kovia rauhanehtoja ja suomalaisten
kommareitten nousua valtaan Suomessa.
Ja "ammatti"sotilas kun oli hakeutui sinne missä niitä hommia oli
tarjolla.
Eikä Saksastakaan olisi Suomelle "vihollista" tullut elleivät ryssät
olisi patistaneet suomalaisia ajamaan saksalaisia nopeammin pois
maasta, kuin heille oli käytännön syistä mahdollista.
Tuosta glorifioinnista en sano muuta kuin, että kyllä Törni täyttää ne
raamit suht hyvin, jotka sen ympärille on rakennettu. Toisin kuin
vaikkapa kenraali Ehrnrootti.
Sankareita ja esimerkkejä tarvitaan. Parhaista ja vaatimattomimmista
tulee mieleen lentäjä Hans Wind ja tarkka-ampuja Simo Häyhä.
Jos tuo on glorifiointia, niin maailmanhistoriassa ei muita hahamoja olkaan
kuin glorifioituja.
Vahan sivuun: sanoit Tornia myos palkkasotilaaksi. Ma kuitenkin luulin, etta
hanella oli Yhdysvaltain kansalaisuus. Olinko vaarassa tassa? (En
pikaisehkolla haulla loytanyt asiaan vastausta.)
Ma kysyn tata siksi, etta perasit alkuperaisessa viestissasi
objektiivisempaa kasittelya. Se onkin hyva. Kaikkia myyttihahmoja, olivat he
sitten hyvyyden tai pahuuden myytteja, pitaa vahan dekonstroida ja
tarkastella kriittisesti.
Mutta jos kay ilmi, etta samassa aluseessa pyydat objektiivisuutta ja kaytat
kasitetta "palkkasotilas" virheellisesti ja arimmaisen epaobjektiivisesti
pejoratiivina, niin se ei kylla ole kunniaksi kirjoituksellesi.
Juha Aa.
- molemmat pakenivat Suomesta hävityn sodan jälkeen;
- molemmat ovat taitavia sotilaita;
- molemmat asettivat oman ideologiansa kaiken muun edelle;
- molemmat kouluttivat suurvallan sotilaita sekä suomalaisia pakolaisia;
- molemmat kuolivat lentokoneonnettomuudessa.
Kuvaavatkohan nämä molemmat maamme historian tragedioita sekä myös sitä,
miten historian aallot heittelevät ihmisiä ja sitä, miten sankaruutta ja
roistoutta voidaan katsoa niin monelta kannalta?
Jarmo M
Ps. Toivo Antikainen oli punakomentaja, joka pakeni -18 Venäjälle. Hän johti
mm. Pietarin punaupseerikoulun suomalaista hiihto-osastoa, joka löi
valkosuomalaiset Itä-Karjalassa Kiimasjärven jäällä. Hän kohosi
Puna-armeijassa korkealle useiden muiden suomalaisten tavoin. Antikainen
toimi myös maanalaisesti Suomessa ja kuoli (muistaakseni) -40
lento-onnettomuudessa, jota aika monet pitävät hämäräperäisenä syiltään.
news:<xgHX7.164$br4....@read2.inet.fi>...
Ja C.G.Mannerheim!
Jom
Tero P. Mustalahti wrote:
> Legaalisestihan Törni oli maanpetturi. Ilmeisesti hän katsoi Suomen
> hallituksen toimineen anteeksiantamattomasti solmiessaan rauhan
> Stalinin ja kommunistisen NL:n kanssa. Edelliseen kappaleeseen
> viitaten on kuitenkin vaikea sanoi jatkoiko hän sotimista Saksan
> rinnalla ensisijaisesti ideologisista syistä vaiko koska hän ei
> henkilökohtaisesti halunnut siviilielämää ja rauhaa.
Ilmeisesti hän myös saattoi tulkita oman terveydentilansa olevan
vaarantuneen Suomen tehdessä rauhan maan kanssa joka oli luvannut
hänestä 3 miljoonan markan löytöpalkkion elävänä tai kuolleena...
> Ilmeisesti hän myös saattoi tulkita oman terveydentilansa olevan
> vaarantuneen Suomen tehdessä rauhan maan kanssa joka oli luvannut
> hänestä 3 miljoonan markan löytöpalkkion elävänä tai kuolleena...
Mihinkä lähteeseen tieto perustuu? Aika vaikea uskoa että jonkun
divisioonan jääkärikomppanian (tiedustelu/reservikomppanian) päälliköstä
lupailtaisiin mitään palkkioita... Jatkosodan loppupuolella Suomella
oli 14 jalkaväkidivisioonaa, muistaakseni jokaisella oli oma
jääkärikomppaniansa jotka toimivat vastaavalla tavalla kuin Törnin
komppania... En ole kuullut 2 maailmansodan ajoilta muista vastaavista
tapauksista paitsi partisaanien/sissipäälliköiden päistä miehitetyillä
alueilla... Jos ovat luvanneet niin ovat kyllä olleet helvetin typeriä.
Huomattavasti enemmän merkitystä olisi ollut vaikkapa Illu
Juutilaisella tai Hans Windillä näin "yksittäistaistelijoista"
mainitakseni, korkeammista upseereista vaikkapa Raappanalla, kuin
yhdellä vaivaisella komppanianpäälliköllä.
Jukka Raustia
--
"...Mies, joka syyttä tavataan rintaman takana taistelun aikana, on
pelkuri ja saa ansaitsemansa rangaistuksen kenttäoikeudessa."
(Kohta 572, Jalkaväen ohjesäänto II,2 1932)
Hyva kysymys, johon makin kylla haluan kuulla vastauksen.
Ainoa viite, minka (netista) loysin, loytyi osoitteesta
http://www.geocities.com/racial_loyalty_99/lauri.html josta voinee tehda jo
URL:n perusteella tiettya lahdekriittista analyysia... Paasivut ovat sitten
sita itseaan, eli jaisin kaipaamaan jotain vahan vakuuttavampaa tuon
palkkion tueksi.
Kyllahan sellainen on mahdollista periaatteessa, mutta hyvin, hyvin
epatodennakoista.
Juha Aa.
Antti
"Juha Aaltonen" <aalt...@ariane.sgic.fi> kirjoitti viestissä
news:a14cak$ddk$1...@ariane.sgic.fi...
Sitäpaitsi Puna-armeijan politrukit tiesivät halvemman tavan: Leninin oppi,
jota sovellettiin mm Katynissä. "Naganin paukku maksaa kymmenen kopeekkaa"
Jos oikein muistan.
> Sitäpaitsi Puna-armeijan politrukit tiesivät halvemman tavan: Leninin
oppi,
> jota sovellettiin mm Katynissä. "Naganin paukku maksaa kymmenen kopeekkaa"
> Jos oikein muistan.
Oliko niinkin kallis.
Itse järkytyin Eestin vapautuessa ja ympäristötarkastuksia tehdessä sitä
hinnoittelua. Kas, kun kymmenet kilometrit öljyjohtoja vuosivat joka
saamarin liitoksesta. Eikä se ollut edes tahallista ympäristötuhoa vaan
laskentaa.
Kerosiini maksoi pari hassua kopeekkaa litralta, mutta uusi venttiili tai
putkisauman hitsaus olisi maksanut ihan isosti ruplia...
Ennen aikaan ihmetellyistä asioista moni muukin selvisi tuommoisissa
yhteyksissä: rautainen matematiikka siellä pelasi.
Loistavintahan oli se miten viisikiloinen paistinpannu korvattiin
seitsenkiloisella. Saatiin materiaalimittauksissa jälleen uusia ennätyksiä.
ojo
"Reijo Riikonen" <reijo.r...@pp.phnet.fi> wrote in message news:<a16ta2$bhg$1...@news.kolumbus.fi>...
Cunctator kirjoitti:
>
> Törni on ikään kuin syrjäyttänyt Vilho Koskelan esimerkillisenä
> sotilasjohtajana. Onkohan sodasta jo liian poitkä aika?
>
Sotilasaikakauslehdessä (muistaakseni) oli joku vuosi sitten mielestäni oivaltava artikkeli
esimerkillisestä sotilasjohtajasta. Siinä oltiin sitä mieltä, että Koskelaa ei sinänsä kannata pitää
esikuvana; Villehän oli selkeästi poikkeusyksilö, jonka mallin noudattamiseen pyrkiminen ei joka
jäppiseltä onnistu. Tuossa Sotilasaikakauslehden artikkelissa nostettiin Tuntemattomasta realistiseksi
esikuvaksi vänrikki (kapteeni) Jorma Kariluoto. Kariluoto ei ollut välttämättä mikään synnynnäinen
johtaja, mutta kasvoi tehtäväänsä samalla kun aikuistui itsekin. Miten se nyt menikään: "Kuspiähän tuo ol,
vuan mieshän siitä tuli". Tai jotain sinne päin
Paljolti samasta oli kyse, kun taannoin eräs aktiivireserviläinen ystäväni pohdiskeli, pystyisikö hän
toimimaan Simo Häyhän tavoin tositilanteessa. Mainitsin hänelle tuosta artikkelista ja sitä soveltaen
esitin, että ei kannatakaan pyrkiä poikkeusyksilöiden suorituksiin. Simo Häyhöjä ja Ville Koskeloita on
kuitenkin niin vähän ja jokainen heistä on niin selkeästi oma poikkeuksellinenitsensä, että heidän
tekojensa suoranainen jäljittely ei kannata. Sitä paitsi Vilho Koskela on fiktiivinen henkilö;-)
Tämä oli kai hieman aiheen vierestä, mutta piti päästä sanomaan.
Tapani K.
Puolustusvoimissa puhutaan tällä hetkellä syväjohtamisesta ja jos tarinan
pelkistää lyhyeen, niin kyllä siellä ovat Koskela ja Kariluoto summattuna.
Törni ei tuohon malliin istu kovinkaan helposti ja samalla Törnin kaltaisia
tyyppejä - fanaattisia, tunteettomia tappajia - armeijat tarvitsevat aina
erityisesti kaukopartiohommissa. Tosin monet tutkijat ovat sitä mieltä, että
niissäkin hommissa toisenlaiset tyypit voivat pärjätä paremmin.
JOM
>kiinnostava, koska nyt, noin 54 vuotta sodan päättymisen jälkeen,
>Törni on ikään kuin syrjäyttänyt Vilho Koskelan esimerkillisenä
>sotilasjohtajana. Onkohan sodasta jo liian poitkä aika?
TAssa on ihan pakko kommentoida useampaakin asiaa.
Ensinnakin, jos noista kahdesta pitaa valita, niin valitaan sitten Koskela.
Valinnan perusteita voi sitten kasitella toisessa ryhmassa
(sfnet.keskustelu.maanpuolustus)
Toinen on sellainen, etta noiden vertaaminen on aika kompeloa, edes
viitteellisesti mentaalihistorian havainnollistajana (jota oletan sinun
ajavan takaa, muutenhan et olisi rinnastanut historiallista
komppanianpaallikkoa kuvitteelliseen joukkueenjohtajaan).
Kolmas on sitten se tarkein, eli tuossa ylla vaitat syrjayttamisen
tapahtuneen. Minusta oleellisempaa olisi taas kasitella ennen kysymykseen
vastaamista itse kysymyksen esittamat vaitteet. Eli
- onko tuollainen syrjayttaminen tapahtunut?
- jos on, niin mita lahteita ja kuinka tarkasti tutkimalla olet tahan
tulokseen paatynyt?
- kuinka laajalle levinnyt ja keiden piirissa asia on tapahtunut?
Oma oletukseni: itse en ole tormannyt sellaiseen kirjoitteluun, saati sitten
yhteiskunnassa hiljaisempaan ajatteluun, jossa Tornia pidettaisiin Koskelaa
esimerkillisempana. Ma olen kuitenkin tietaakseni saman yhteison jasen ja
seuraan samoja (valta)medioita kuin sa. Lisaksi saannollisesti useampaa
kotimaista sotilasalan julkaisua, enka naissakaan muista nahneeni mitaan
tuohon viittaavaa. Painvastoin.
Oletankin, etta huolestuneisuutesi asiasta pohjautuu siihen, etta pidat
Tornia hyvin vastenmielisena hahmona (huom, en ota kantaa siihen onko han
sita - se on subjektiivinen asia) ja ylireagoit ja myoskin ylitulkitset sen
vuoksi? **Ja tama on tietysti niin tulkinnanvarainen kanta asiaan, etta kaikki
lukijat ottakkoot taman aarimmaisen kriittisesti vastaan ja kuunnelkoot
ensin, miten asianomainen itse koko jutun nakee.**
Juha Aa.
>Palatakseni hieman alkuperäiseen aiheeseen eli Törniin pyytäisin
>kommenttejanne Törnistä sotilasjohtajana. Kysymykseni juontuu
Törni oli poikkeusyksilö poikkeusyksikön johdossa. Hän tuskin olisi
menestynyt normaaliorganisaatiossa.