Ikuiset sotamuistot

[Rauno Solla]

[Lapin sammalikossa yhä räjähteitä]. [IKUISET SOTAMUISTOT]. [Sotamuistot
eivät jätä Lappia rauhaan. Lapin sodasta on kulunut lähes 60 vuotta, mutta
vieläkin puolustusvoimat saa joka kesä ilmoituksia metsistä löytyvistä
vanhoista ammuksista]. Majuri Esko Orava Lapin sotilasläänin esikunnasta
epäilee, että Pohjois-Suomen metsät, vesistöt ja suot tulevat aina kätkemään
sisälleen vaarallisia sotamuistoja. Saksalaisia oli Lapissa sota-aikana noin
200 000. Määrä on sama kuin nykyinen Lapin läänin asukasluku. Sodan jälkeen
nelostien varsi Pohjois-Suomessa oli räjähteitä täynnä. Räjähteitä kätkeytyy
yhä alueille, joilla saksalaisilla sijaitsi sota-aikana suuria varikoita.
Saksalaiset tulivat tekemään tuhatvuotista valtakuntaa, joten varustelukin
oli sen mukaista. Puolustusvoimat on hävittänyt vanhaa ammusmateriaalia
todella paljon, mutta vielä sitä löytyy, pioneeriupseeri Orava sanoo.
[Kyltit varoittavat]. Majuri Esko Oravan mukaan räjähdekätköjä on paljon
muun muassa Misin tienoilla Rovaniemen ja Kemijärven välillä. Sieltä löytyy
varoitustauluja, joissa kerrotaan että maahan on haudattu ammuksia.
Sodankylän Tankavaaraankin saksalaisdivisioona jätti niin paljon tavaraa,
että sielläkin on vielä varoituskylttejä. Oulun läänistäkin sotamuistoja
löytyy, mutta vähemmän. Pudasjärvellä saksalaisilla oli suuria
ammusvarastoja. Sotaromun keräilijät ovat olleet siellä jokakesäinen riesa.
Viime kesänä alue kuitenkin tyhjennettiin räjähdekeskittymistä.
Puolustusvoimat raivasi parin viikon ajan Pudasjärven metsiä. Vanhoja
paikkakuntalaisia haastattelemalla raivaajat saivat tarkkaa tietoa
räjähteiden sijainnista. [Suolammen nielu]. Puolustusvoimat tyhjensi samalla
Pudasjärvellä yhden suolammen ammuksista. Saksalaiset olivat aikoinaan
kipanneet lammen pohjaan kuorma-autolastillisen räjähteitä, joista suurin
osa oli 105 millimetrin kranaatinheittimen ammuksia. Sukeltajat nostivat
mudan pohjasta uudelta näyttäviä ammuksia ja puulaatikoita. Hapettomassa
tilassa ajan hammas ei ollut vaurioittanut niitä lainkaan. Ammuslaatikoista
saattoi vielä lukea saksankielistä kirjoitusta. Muutama viikko ennen
raivaajien tuloa olivat sotaromun keräilijätkin liikkuneet lammen tienoilla.
Saksalaiset upottivat ennen lähtöään kovassa kiireessä laatikoittain
räjähteitä vesistöihin. [Miinaharavan urakka]. Samaan syyllistyivät
suomalaiset raivaajat sodan jälkeen. Se on kuitenkin ymmärrettävää, sillä
jälleenrakentajilla ei ollut aikaa hävittää niitä muulla tavalla, sanoo
Lapin rajavartiostosta muutama vuosi sitten eläkkeelle jäänyt kapteeni Hannu
Paananen. Hän osallistui virkavuosinaan räjähteiden purkamiseen eri puolilla
Lappia. Joskus on esitetty, että puolustusvoimat voisi toteuttaa vielä
kerran suuren operaation, jonka aikana koko Pohjois-Suomi tyhjennettäisiin
vaarallisesta sotaromusta. Miinaharva piippasi jatkuvasti, sillä maa on
täynnä sirpaleita ja kaikenlaista rautaromua. Operaatio olisi liian
ylivoimainen tehtävä, hän epäilee. [Ammukset tehtiin kestämään]. Maastossa
olevat räjähteet ovat pääasiassa erilaisia tykistön ammuksia.
Lentopommejakin metsiin voi vielä kätkeytyä, vaikka niitä onkin purettu
paljon tie ja rakennustyömailta. Ruoste on raiskannut joitakin ammuksia,
mutta se ei tee niistä vaarattomia. Saksalaisarmeijan ammukset on tehty
kestämään aikaa. Joistakin räjähdysaineista on voinut tulla erilaisten
kemiallisten räjähteiden takia vaarattomia, mutta esimerkiksi trotyyli ei
muutu ajan kuluessa miksikään. [Terve järki takaa hengen]. Orava arvelee,
että tuskin kukaan luonnossa kulkija enää vahingossa törmää räjähteeseen ja
teloo siihen itsensä. Paananen sanoo myös, että tervettä järkeä käyttämällä
Lapin metsissä ei ole hengenvaaraa. Pitää kuitenkin todeta sekin, että
kukaan ei voi taata, etteikö jossakin aluskasvillisuuden alla olisi
toimintakuntoinen panssarimiina odottamassa 120 kilon laukaisualustaa. Hän
tietää yhden mutalammen Inarissa, jota pioneerit ovat tyhjentäneet, mutta
edelleen sieltä löytynee [PAUKKUJA]. Paananen huomauttaa, että vaara on
vähäinen, sillä lampeen tuskin kukaan menee huvikseen sukeltelemaan.
[Hyppymiina nuotion vieressä]. Vanhat ammukset eivät ole vieneet ihmishenkiä
vuosikymmeniin. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana pikkupojat ovat
menettäneet muutaman sormen niiden kanssa leikkiessään. Läheltä piti
tilanteita raivaajille sattui vielä 1970-luvulla. Rajavartiostosta
eläkkeellä oleva yliluutnanti, räjähteiden raivausryhmässä mukana ollut
Tapani Vierelä muistaa kuinka hän liikkui Sodankylässä miinaharavan kanssa.
Yhtäkkiä laite alkoi piipata ja aivan edessäni kannon juurella näin
hyppymiinan viikset pystyssä. Kirosana siinä pääsi. Räjäytin miinan
aikasytyslangalla puun takaa. Aivan miinan vieressä oli pidetty nuotiota.
Hyvällä tuurilla tulistelijat olivat välttäneet miinan. [Metsäpaloja
fosforista]. Joskus räjähteet näyttävät tehonsa sytyttämällä metsäpaloja.
Rovaniemen maalaiskunnan palotarkastaja Jukka Luostarinen sanoo, että
muutaman metsäpalon syttymissyynä on vielä viime vuosina ollut sodanaikainen
fosforipommi. Pommissa oleva fosforikärki räjähtää itsekseen palamaan
sopivan kuumana päivänä. Ei ole mikään ihme, jos tällaiset itsesyttymiset
aiheuttavat metsäpaloja tulevaisuudessakin. [Ei kätkentäsyytteitä]. Moni
lappilainen vintti ja kellari kätkee sisäänsä sota-ajan ammuksia. Kun
puolustusvoimat kesällä raivasi Pudasjärven aluetta, pyydettiin samalla
paikallisia luovuttamaan koteihin kätketty sotaromu viranomaisille. Ketään
ei syytetty sotamateriaalin kätkemisestä. Tärkeintä oli saada vaaralliset
ammukset pois nurkista. Moni paikallinen ottikin yhteyttä ja ilmoitti, että
heiltä löytyy ammuksia. Alkuperäinen kätkijä oli monessa tapauksessa
kuollut, eikä jälkipolvi ollut tehnyt räjähteille mitään, sanoo Pudasjärven
poliisi Vesa Teivanmäki. Raivausoperaation aikana Teivanmäki yritti
tiedottaa paikallisille, että kotiin säilötty vanha ammus on aina
vaarallinen. Se voi joutua esimerkiksi kosketuksiin tulen kanssa, ja silloin
talo lentää ilmaan. [Aarteita ei enää löydy]; Sodan jäljiltä jäi lapin
metsiin ammusten lisäksi kaikenlaista sotaromua. Hyvin harvoin turpeen alta
löytyy mitään arvokasta, sillä lappilaiset ottivat kaiken käyttökelpoisen
talteen jälleenrakennusaikana. Myös keräilijät ovat korjanneet pois
mielenkiintoisimpia aarteita. Sotateiden varsilta, varikkojen pohjista ja
vankileirien raunioista voi löytää kasoittain ruostuneita alppikenkien
pohjanauloja ja konikampoja. [Säilykkeitä ja moottoripyöriä]. Saksalaisia
lihasäilykepurkkeja kuljetettiin Lappiin kenties miljoonia. Säilykepurkit
ovatkin yleisiä metallinilmaisimen havaitsemia löytöjä. Avaamattomiakin
purkkeja metsissä on, mutta sisältö niistä on haihtunut. Rikkoutuneita
natsi-Saksan tunnuksilla varustettuja posliiniastioitakin maastoon
kätkeytyy. Propagandakirjallisuus on aikoja sitten maatunut. Tietysti
aiheeseen liittyy myös tarinoita, joiden todenperäisyyttä on mahdoton
tarkistaa. Keräilijät samoilevat Lapin erämaita siinä uskossa, että siellä
tulisi vastaan Messerschmidt lentokone. Jotkut uskovat, että Inariin on
kätketty tervapahviin kääritty Zundapp merkkinen moottoripyörä
konekivääreineen. Kuskikin unohtui kuulemma ohjaksiin;

Alkuperäinenlähde SUOMEN SOTILAS 5/2000