Näkemykseni taustasta: Lapsuudestaan Mannerheim kertoilee, että kun hän oli
täyttänyt 13, niin Louhisaaren lapsuudenkoti särkyi, sisaruspiiri hajosi ja
rakas äiti Helena os. Julin kuoli, hän joutui enolle Albert Julinille lähes
kasvatiksi sekä vielä isä teki vararikon ja meni uusiin naimisiin. Lisäksi
vielä syntyi sisarpuoli Olga Sofia Margareta (Marguerite tai Kissi). Tämä
Kissi avioitunut everstiluutnantti Frans Michael Gripenbergin kanssa ja
sota-aikana oli Suomen Tukholman-lähettiläänä Geog Achates Gripenberg.
Tietääkö kukaan miten läheistä sukua nämä lanko ja lähettiläs olivat
keskenään?, koska sillä on saattanut olla vaikutusta rohkeaankin
menettelyyn.
Hannu Linnala
Kiinnostava ajatus, tosin en oikein jaksa uskoa tällaiseen yhteydenpitoon
ilman että siitä on jotain näyttöä. Olihan NL ihan oikeasti vihollinen,
ei puna-armeijan hyökkäyksissä ollut mitään leikkiä olkoonkin että niiden
tavoitteet muuttuivat rajoitetuiksi kovan vastarinnan vuoksi. Sodat eivät
olleet mitään sopupelejä.
Jossain vaiheessa jatkosodan aikana strategia muuttui, ja sotatoimien
päämääräksi Suomen puolelta tuli irtautuminen sodasta. Mutta onko varmaa
tietoa koska tämä suunnanmuutos tapahtui? Todellisuudessa sen on täytynyt
tapahtua jo syksyllä 1941, Suomen armeijan pysähtyessä Kannakselle ja
Syvärille ja ennen Muurmannin rataa Itä-Karjalassa, sekä armeijan
siirtyessä de facto puolustuskannalle samalla kun puna-armeija oli
pahimmassa kriisissä saksalaisten hyökkäyksen paineen alla. Pystyihän
puna-armeija irroittamaan taisteluyksiköitä Suomen vastaiselta rintamalta
etelään juuri silloin kun tilanne Leningradin ja Moskovan edessä oli
kriittisin. Suomen rintamalle voitiin jättää mahdollisimman vähäiset
suojajoukot.
Toinen kiinnostava kysymys: Mannerheimhan taisteli I maailmansodassa
loppuvaiheessa Brusilovin alaisuudessa. Brusilovin armeijakunnasta
huomattavan moni sittemmin oli puna-armeijan johtotehtävissä: olisi
kiinnostava tietää kenet näistä Mannerheim oli tuntenut henkilökohtaisesti
Janne Salonen
Helsinki
Hannu Linnala wrote:
> Vuosien kuluessa on moni minua vanhempi ihmetellyt Mannerheimin
> sota-aikaisia päätöksiä. Monien mielestä on tuntunut, että on ollut olemassa
> suora neuvottelu tai puhelinyhteys Päämajan ja Kremlin välillä. Olisiko
> neuvotteluyhteys tarvittaessa ollut Tukholman kautta?
>
Vilho Tahvanainen väittää, että Mannerheimin ja Stalinin välillä olisi ollut
suorat yhteydet.
Tahvanainen, Vilho, Erikoistehtävä Mannerheimin salaisena asiamiehenä 1932-1945
Helsinki, Akateeminen kustannusliike, 1971
Tahvanaisen väitteitä on aika vaikea uskoa. Todisteet???? Lähinnä Tahvanaisen
omaa kerrontaa? Olen selaillut kirjaa joskus heti ilmestymisen jälkeen, joten
sisällöstä en muista juuri mitään....etten kommentoi sen enempää.
M.L.
Andrei Zhdanov, valvontakomission johtaja, oli taistellut
Mannerheimin joukoissa...
(Pahus, kun en muista lähdettä tälle, mutta jonkun paikalla olleen
muistelmista oli kysymys)
--
Jarmo Niemi, jar...@utu.fi, http://www.utu.fi/%7Ejarnie/
>
>
>
>On Thu, 8 Mar 2001, Hannu Linnala wrote:
>
>> Vuosien kuluessa on moni minua vanhempi ihmetellyt Mannerheimin
>> sota-aikaisia päätöksiä. Monien mielestä on tuntunut, että on ollut olemassa
>> suora neuvottelu tai puhelinyhteys Päämajan ja Kremlin välillä. Olisiko
>> neuvotteluyhteys tarvittaessa ollut Tukholman kautta?
Tiedetään, että Mannerheim sai ainakin Churchillilta pari
henkilökohtaista kirjettä Tukholman kautta marras-joulukuussa 1941.
Niissä C vaati ilmoitusta, että Suomi on saavuttanut tavoitteensa ja
lopettaa hyökkäyksen. Kun M ei tällaista takuuta voinut antaa, ja päin
vastoin suomalaiset vielä valtasivat joulukuun alussa Karhumäen ja
Poventsan, julisti englanti sodan.
Kuitenkin M oli jo marraskuun puolivälissä kieltänyt Siilasvuota enää
jatkamasta etenemistä Kiestingin suuntaan.
> Pystyihän
>puna-armeija irroittamaan taisteluyksiköitä Suomen vastaiselta rintamalta
>etelään juuri silloin kun tilanne Leningradin ja Moskovan edessä oli
>kriittisin. Suomen rintamalle voitiin jättää mahdollisimman vähäiset
>suojajoukot.
>
Kannakselta ilmeisesti siirrettiin joukkoja Leningradin eteläpuolelle,
mutta Moskovan eteen saatiin lisäjoukot Siperiasta, josta ne
vapautuivat kun Japani oli aloittanut sodan USA:aa vastaan.
Siperialaisia käytettiin muistaakseni myös suomalaisia vastaan Syvärin
eteläpuolella taisteluissa jotka Tuntemattomassa muistetaan Lahtisen
kaatumisesta ja Rokan urotyöstä, joten vielä talvella 1942 venäläiset
eivät luottaneet suomalaisten paikoille asettumiseen.
Joukkojen siirto Siperiasta alkoi jo ennen Japanin hyökkäystä Pearl
Harboriin, joka oli 7.12. Jo ennen tätä päivämäärää käynnistyi Zukovin
vastahyökkäys saksalaisia vastaan Moskovan edustalla, pääasiallisesti
Siperiasta tulleiden joukkojen voimin
Janne Salonen
>
Olisi pitänyt sanoa, että kun venäläiset saivat vakoojaltaan (Sorge?)
tiedon japanilaisten strategisesta päätöksestä.
Joka tapauksesa talven 41-42 reservit otettiin pääasiassa muualta kuin
Suomen vastaiselta rintamalta.
Hannu Linnala
Vastahyökkäys nimenomaan _ei_ tapahtunut pääasiallisesti siperialaisilla
joukoilla. Stavkalla oli ennen Taifuunia (saksalaisten Moskovan operaatiota)
strateginen reservi johon kuului *yksitoista* armeijaa. Noin kaksi armeijaa
käytettiin vahvistamaan Moskovan puolustusta, loput varattiin vastaiskuun.
Reservi oli huippusalainen, edes Zhukov ei tainnut tietää sen koko laajuutta
ennenkuin Stalin käski tehdä hyökkäyssuunnitelman. Jonkun verran
siperialaisia divisioonia siirrettiin Kaukoidästä mutta siellä pidettiin
koko ajan varsin suuria joukkoja (30-40 divisioonaa).
Saksan tiedustelulla ei tyypilliseen tapaansa ollut aavistustakaan tästä
reservistä. Sorgen toiminta oli vain yksi, eikä mitenkään ratkaiseva, osa
kokonaisuudesta: kyseessä on vähän samanlainen myytti kuin että
pariisilaiset taksit pelastivat Ranskan Marnen taistelussa I
maailmansodassa.
On Sun, 11 Mar 2001, Yama wrote:
>
> "Janne Salonen" <jesa...@leka.hut.fi> wrote in message
> news:Pine.A41.4.10.101030...@leka.hut.fi...
> > On Fri, 9 Mar 2001, Ari Tuominen wrote:
> > > On Fri, 9 Mar 2001 09:40:59 +0200, Janne Salonen
> > > <jesa...@leka.hut.fi> wrote:
> > > Siperialaisia käytettiin muistaakseni myös suomalaisia vastaan Syvärin
> > > eteläpuolella taisteluissa jotka Tuntemattomassa muistetaan Lahtisen
> > > kaatumisesta ja Rokan urotyöstä, joten vielä talvella 1942 venäläiset
> > > eivät luottaneet suomalaisten paikoille asettumiseen.
> >
> > Joukkojen siirto Siperiasta alkoi jo ennen Japanin hyökkäystä Pearl
> > Harboriin, joka oli 7.12. Jo ennen tätä päivämäärää käynnistyi Zukovin
> > vastahyökkäys saksalaisia vastaan Moskovan edustalla, pääasiallisesti
> > Siperiasta tulleiden joukkojen voimin
>
> Vastahyökkäys nimenomaan _ei_ tapahtunut pääasiallisesti siperialaisilla
> joukoilla. Stavkalla oli ennen Taifuunia (saksalaisten Moskovan operaatiota)
> strateginen reservi johon kuului *yksitoista* armeijaa. Noin kaksi armeijaa
> käytettiin vahvistamaan Moskovan puolustusta, loput varattiin vastaiskuun.
> Reservi oli huippusalainen, edes Zhukov ei tainnut tietää sen koko laajuutta
> ennenkuin Stalin käski tehdä hyökkäyssuunnitelman. Jonkun verran
> siperialaisia divisioonia siirrettiin Kaukoidästä mutta siellä pidettiin
> koko ajan varsin suuria joukkoja (30-40 divisioonaa).
Eikös nämä siperialaiset kuitenkin olleet vastahyökkäyksen keihäänkärki?
Janne Salonen
Eikö Paasonen aika nopeasti lähtenyt maanpakoon sodan jälkeen? Hänhän
oli mm. Stella Polaris-operaation johdossa, ja poistui itse sen mukana
maasta
Janne Salonen
> Andrei Zhdanov, valvontakomission johtaja, oli taistellut
> Mannerheimin joukoissa...
>
> (Pahus, kun en muista lähdettä tälle, mutta jonkun paikalla olleen
> muistelmista oli kysymys)
Ainakin Tauno Bergholmin kokoamassa kirjassa Mannerheim kaskujen
kuvastimessa on viittaus tuohon.
--
___________________________________________________________
jyri....@hut.fi Jyri Hakola
http://www.hut.fi/~jphakola JMT 11M 253
02150 Espoo
* It's better to reign in Hell than serve in Heaven *
Luin tästä juuri ja unohdin oppimani saman tien;
mikä oli operaatio Stella Polaris?
*nen
Hannu Linnala
Uskon hänen avustaneen muistelmien kirjoittamisessa Sveitsissä ollutta
Mannerheimiäkin. Hän oli todellinen taustavaikuttaja. Oli ennen talvisotaa
presidentti Kallion adjutanttina, ja kun Molotovin kutsusta Paasikivi
matkusti 9.11.1939 neuvotteluihin, niin mukana Moskovaan matkustivat
lähettiläs Aarno Yrjö-Koskinen, jaostopäällikkö Johan Nykopp sekä eversti
Aladar Paasonen. Vielä näistä vanhoista asioista, että Paasonen oli kutsuttu
antamaan 3.2.1943 Suomen ylimmälle johdolle tilannetiedotuksen. Tässä
esitelmässään on hän kylmästi ennustanut Saksan päätyvän tappioon.
Hannu Linnala
On Wed, 14 Mar 2001, Hannu Linnala wrote:
> >
> Alkuperäinen oli "Operaatio Pohjantähti", jonka nimi sitten on muutettu
> tunnussanaksi- Stella Polaris. Operaatio tarkoitti kaiken mahdollisen
> puolustusvoimien salaisen tiedusteluaineiston kuljettamista pois Ruotsiin
> 1944. Tämä toteutettiin Uudenkaupungin tai Närpiön kautta. Vähän myöhemmin
> Ruotsin sotilasjohto antoi määräyksen tuhota koko aineiston polttamalla.
> Tiedetään myöhemmistä kirjoituksista, että Hallamaa ja Paasonen siirtyivät
> tämän salaisen aineiston mukana.
Missä Paasonen vietti eläkepäivänsä? Hänhän ainakin yhdessä vaiheessa