Wikipedia Litoraanimeri.
.¤FET
_______________________
Suomen tulivuoritoiminnasta.12-05 Energia.
Maamme maaperää massiivisena halkova Litoraanimeri on vuosimiljoonien
saatossa haihtunut olemattomiin kertoen rajusta tektonivoimista, jotka
maatamme yhä runtelevat. On varsin hämmästyttävää, ettei tästä äärimmäisen
mielenkintoisesta merestä ole maassamme kirjoitettu edes nettiin sen vertaa,
että aiheesta saa hitin. Tässä nyt joka tapauksessa yritän edes kerran
jättää edes YHDEN sellaisen arkistointikelpoisen artikkelin, jota
ydinhallintomme ei netistä poistaisi, saa nähdä pysyykö asiallinen
artikkelini edes nyt?
Esittelen pätkiä käydyistä nettikeskusteluistani eräiden asioista perillä
olevien henkilöiden kanssa. Tässä henkilö joka käytti ensimmäisessä
lainauksessani Juhana nimimerkkiä kirjeen aikoihin. Jatkosta sukeutui eräs
paljonkertova kokonaisuus maamme geologian tiimoilta:
No kerrotaan... lähde on radio-ohjelma, josta on kulunut jo vuosia. Ohjelma
ei liittynyt mitenkään ydinvoimaan tms. asiaan. Kyse oli suomen geologiaa ja
kallioperää käsittelevästä jutusta, tai olisiko ollut juttusarja, koska
yhdistän tähän myöhemmin kuulleeni ohjelman, jossa Outokummun geologi kertoi
kaivostoiminnasta ja maaperätutkimuksesta (olisiko vaan ollut sama
toimittaja). Radio-ohjelma oli tieteen stiignafuulia tai joku vastaava YLE:n
tiedeohjelma. Vuotta en ikävä kyllä muista (mutta ei ihan parina viime
vuotena). Tuosta tulivuoren purkauksesta kertoi joku geologi sellaisessa
sivulauseessa, joka kuului about "monelle on varmaan yllätys ettei
viimeisestä tulivuorenpurkauksestakaan ole kuin 7000 vuotta" .
--------------------------------------------------------------
Maassamme on havaittu viimeisin tulivuoritoimintajakso vain 7000v sitten.
Tieto pohjautuu mm. Äänisen seutuvilta löytyneisiin massiivisiin
kalliosiirroksiin. Niissä havaittiin maaperämme liikkuneen noin 20m
pystysiirroksissa jopa kerrallaan. Kyseisen ilmiön on laskettu edustavan 7,3
Richterin asteista maanjäristysjaksoa myös maamme alueilla. Teholuokaltaan
melko lähellä -04 tsunamisiirrospituuksia Indonesian rannikolla.
Maaperämme halkaisee kaksi ruhjevyöhykettä, toinen on Kuhmon seudulta
suunnilleen perämerelle ulottuva siirrosalue. Ja toinen pidempi kulkee
Laatokan pohjoispuolitse Tampereen alapuolelta Olkiluotoon siitä Ruotsin
järvivajoamista aina Skotlantiin asti. Viimeaikainen tutkinta on kohdistunut
keskeiseen Lappiin ja myös Tampereen seudun diabaasibasalttilaakioalueeseen.
Viimeisin puskusaumaruhje tunnetaan Litoraanimeren sulkusaumana.
Saumaruhjeiden pintaa ovat useat jäätikköjaksot jo heikentäneet. 10 000
vuotta sitten alkoi viimeisin kallioperän liikunta ylöspäin.
Jäätikköpainosta lommolle painunut suunnaton Fennoskandian laatta on niistä
ajoista noussut varovaisesti arvioiden huikeat 150m. Kulminaatiopiste on
ollut noin 7000v sitten. Samoihin aikoihin maamme oli jo ilmeisenä
asutuskohteena. Kalliosta vapautui niin suunnattomat latausenergiat, että
maamme peruslaatan saumoista alkoi todistetusti tulla laavavirtauksia.
Ilmiön on täytynyt olla aikalaisista niin massiivinen että sen vaikutukset
näkyvät myös kansantarustossa viron meteoriittikraatterin synnyn kerronnan
tavoin.
Äänisestä Laatokan pohjoispuolelta aina Olkiluodon Sorkan
laaksoruhjealueelle asti havaitut kallionousemat ovat samat noin 20m.
Tapahtumajaksoa on kartoitettu jo pitkään jotta selviäisi miten kaikki on
edennyt. Yli 100 000 vuotta kilometriluokkaiset jäätiköt olivat painaneet
koko pohjolan maaperää lommolle. Samalla kallioperään on kohdistunut
suunnaton jatkuva heikentävä höyläysefekti. Kun tämä summavaikutus katosi
geologimittaisesti pienessä ajassa oli tulos todella raju. Alkuun maa alkoi
nousta melko verkkaisesti. Kun jännityspurkautuminen oli päässyt kunnolla
vauhtiin, ei enää mikään estänyt sitä. Kiintokallio on sulan magman päällä,
kuin omenan kuori. Maanalaiset hitaasti käynnistymistä odottavat
magmavirtaukset kiihdyttivät tapahtumat aina n.7000 vuoden takaiseen
kliimaksiinsa. Siinä alapuolinen magman liikevoima kohdistui terävästi
nouseviin saumalukituksiin. Ikään kuin painekattilan höyry olisi lyönyt
lommoutuneen saumakohdan kerrallaan auki. Todistettavasti maamme poikki
kulkeva 7,3 Richterin asteen maanjäristys aukaisi magmavirtauksille reittejä
pitkin laattaliikuntoalueita.
7000 vuoden takaisista tapahtumista on etsitty tietoja Keskisestä Lapista,
Tampereen seudulta ja myös Olkiluodon diabaasihalkeamista ja niiden
ikämääreistä. Ennen tutkimusta ennakoitiin, että maamme diabaasi ei olisi
tullut koskaan pintakallion kerrosten läpi. Nyt siis ollaan saatu
todisteita, että nuorimmat diabaasivirtauksemme ovatkin häkellyttävän
nuoria. Mm. Tampereen seudulla ja Lapissa tämä ollaan voitu osoittaa. Suurin
kiistely kulminoituu siihen, tuliko laava läpi m y ö s Olkiluodossa olleesta
silloisesta suunnilleen 100m vedenalaispurkauksista. Kiistattomia todisteita
tästä on kertynyt jo paljon, vain lähinnä enää Posiva ei tätä faktaa ei
halua tunnusta. Ja syynä tähän on onkalon loppusijoitussopimattomuus silloin
Olkiluodon ydinjätteelle.
------------------
>ReneW wrote:
>Vaikka Suomessa ei nyt olekaan tulivuoritoimintaa, on sitä aikaisemmin
>ollut. Peruskalliomme pääosan syntyessä, 1 900-1 800 miljoonaa vuotta
>sitten, Suomen alue sijaitsi Fennoskandian laatan reunalla ja niinpä
>maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset olivat erittäin yleisiä (3.p).
>Tulivuoritoiminnasta on eniten merkkejä Keski-Lapissa. Jähmettyneiden
>laavavirtojen rakenteesta on päätelty purkausten olleen yleensä rauhallisia
>ja tapahtuneen enimmäkseen veteen. Toisaalta on myös todisteita rajuista
>räjähdysmäisistä purkauksista. (1, s. 113)
----------------
> Suuren maanjäristyksen todennäköisyys Suomessa on silti olemassa, tosin se
> on vähäinen. Tämä riski perustuu siihen, että Suomen kallioperästä on
> löydetty merkkejä jääkauden jälkeisistä kallioperän siirroksista.
> Esimerkiksi Suomen rajan ja Äänisjärven välillä on parinkymmenen metrin
> korkuinen jääkauden jälkeinen kallioperän siirros.
*Mitä hittoa tarkoitat sanomalla sen olevan jääkauden j ä l k e i n e n !
Onko tosiaan niin? Ilmiö mitä ilmeisemmin liittyy myös ajallisesti tuohon
mainittuun 7000v takaiseen tulivuoritoimintaamme arvaten Tampereen
basalttipurkausalueella? Nyt olen jo ihan äimänä.
> Jos siirros on tapahtunut nopeasti, kuten oletetaan,
*Tähänkö perustui se ruotsalaistutkijan aikoinaan esilletuoma fakta. Kaikki
nykyiset kalliosiirroksemme maanpäällä on tapahtunut jälkeen jääkauden
totaalisen tasoitusefektin.
> Tuo Äänisjärven siirros on luokkaa 7,3 Richteriä, jos se on ollut
> kertasiirros.
*Tässä on oleellinen pointti se, että m y ö s Olkiluotoseudulla ilmeisen
samassa ruhjevyöhykkeellä on yllättäen samansuuruiset n. 18 m
kalliosiirrosseinämät suunnattomilla alueilla. Eli Eurajoella on ollut
tektoninen about 7 Richterin kalliosiirros 7000 vuotta sitten. Se sama josta
puhuit Äänisjärven tapauksessa. On melkein varmaa, että ilmiöillä on suora
keskinäiskytkentä!
-----------
*Olisi todella opettavaa saada käsiinsä niitä Englannin valtion
ydinhautatutkimuspapereita. Niitä tehtiin noin 10v sitten Skotlannin
rannikolla. Siinä missä koko maan katkaisee ne syvät "halkeamajärvet"
Suomeenpäin. Kyseessä on siis sama aktiivihalkeama-alue josta puhutaan. Ja
noin 4 vuoden tutkimusten jälkeen silloinen Englannin hallitus totesi
ruhjevyöhykkeen olevan aivan liian epävakaan ja toimimattoman ydinjätteille.
Toki myös näitä tietoja ei maahamme ole tuotu. Joten myös tässä hermeettinen
ydinsensuuri on rikkumaton.
*Samoihin aikoihin muuten maassamme näytettiin Ruotsin tutkimuksista
samaisesta saumatektoniikasta. Myös Ruotsalaiset myönsivät kyseisen myös
heidän maansa läpäisseen Litoraanimerisauman liikkuneen runsaasti
jääkausijakson j ä l k e e n. Todennäköisesti sauman uudelleen aukaisseen
2km jäähöyläyksen jälkeen maaperän suunnaton jännityspaine on purkautunut
kuten tosiaan mainittiin kerralla 7,3 Richterin asteella ja maan päälle
ulottuvana aktiivisena tulivuoritoimintana. Ja oma käsitykseni on se, että
juuri Tampereen-seudulla laavaa tuli silloin maan päälle. Koska tiedän
siellä suoritetun samoihin aikoihin juuri salattua basalttilaavamittauksia.
Myös tuloksista ei ole hiiskuttu julkisuudessa harkitusti mitään.
-------------------
Edellisestä materiaalivaikutteista kiteytin seuraavan oman artikkelini
julkiseen kierrätykseen. Artikkelini julkaistiin sen jälkeen 28.05 -05
nimellä "Kuinka turvallinen loppusijoitus on". Aihe kirvoitti huomiota jopa
maamme geologeille asti. Esittelen tämän artikkelin jälkeen saamaani
palautetta myös:
Nykytiedon mukaan Suomen maaperä jaetaan kolmeen erilliseen keskenään
liukuvaan laattaan. Aluettamme siis halkoo kaksi erillistä ruhjevyöhykettä.
Vanhempi 2,7 Miljardia vuotta vanha vyöhyke läpäisee Kuhmon kalliot.
Alueellahan rekisteröidään vuosittain eriasteisia laattatektonisia ja
muitakin kallioliikuntoja. Suomen ennätys toistaiseksi lienee 5,6 Richteriä,
joka aikoinaan jo rikkoi kirkkorakennuksenkin. Atlantin selänteen aktiivinen
laajentuminen tuo paineita suomalaiseenkin kalliomekaniikkaan, tärähtelyt
siis ovat nykyäänkin reaaliaikaisesti mitattavia vuosittaisia tektonisia ja
jääkauden jään poistumisesta seuranneita toimintoja.
Toinen huomattavasti vähemmän keskusteltu alue kulkee Laatokalta länteen
Suomen halki Tampereen paikkeilta suoraan Ruotsiin Vänernjärven kautta
Pohjanmereen. Alueella on aikoinaan sijainnut oseaaninen Litraanimeri.
Saumakohdalla sijaitsee suomessakin tulivuorilaavoista ja muustakin
oseaanisesta merenpohjasedimenteistä muodostuva vajaa 2-miljardia vuotta
vanhan kiven ruhjealue. Rikkonainen pehmeä kiillegneissi ja sitä silpova
diabaasi on rannikon rapakiven lisäksi alueen peruskivenä. Puskusaumassa
riehuneet murskaavat tektoniset voimat ovat puristaneet vuosimiljardeja
syleilyynsä nykymerta huomattavasti suolaisemman meren pohjasedimentit
kalliosaumaan. Ne voidaan siis nykyisinkin havaita Posivan suorittamissa
koekairauksissa. Suolaisuus nousee pintaveden 0%:sta alaspäin mentäessä noin
2%<8% suolapitoisuuksiin 500m syvyydessä.
Koskapa Atlantin aktiiviselänteeltä tulee jatkuvasti lisääntyvää painetta,
alueella on havaittu ja mitattu Kuhmon tapaan eriasteisia seismisiä
kalliosiirtymiä. Ehkä lähiaikoina noin 12v sitten, (pian jälkeen -90)
tapahtuneet 3 erillistä toisiaan seurannutta maaperän tärähtelyä on erikseen
mainittava. Koskapa näiden hälyttäminä paikallinen, ruhjevyöhykkeellä
toimiva ydinvoimayhtiö TVO valpastui tapahtuneesta. Ja suoritti
voimalaitoksissaan useita korjaustoimenpiteitä, joilla laitosten
maanjäristyskestävyyttä koetettiin radikaalisti ajanmukaistaa ja vahvistaa.
Asiasta vaan ei jostain syystä haluttu kertoa julkisesti, miksiköhän, vaikka
toimenpiteisiin kului merkittävästikin aikaa ja rahaa?
Vyöhykettä nykyään isännöivä yhtiö Posiva tutkitutti alueen vakautta
suomalaisten geologipiirien toimesta kokouksissaan. Koko suomen
kallioperästä löydettiin käytetyn uraanipolttoaineen loppusijoituspaikkoja
100 kpl. Näiden joukkoon ei kelpuutettu Olkiluodon kallioperää edellä
kertomieni syiden takia. Olkiluoto lisättiin mukaan ylimääräisenä No:101
keskustelujen jälkeen. Vaikka kallioperässä on nähtävissä runsaasti jopa 18m
korkeita pystysuoria puristuksessa nousseita massiivisia kallioseinämiä,
asiasta ei keskustella. Lähtökohdaksi otetaan jääkausien loppuessa noin 10
000v sitten jäämassojen tasoittama kallioperä. Voidaan siis laskea
matemaattisesti, että seinämä on noussut noin 1,8mm vuosittain
ruotsalaistutkijan laskelmien mukaan. Ja kun julkisestikin tunnustetaan
Kuhmon lukuisat liikehdinnät, voidaankin hämmästellen todeta, että noinkohan
loppusijoitusalueen ja voimalaitosten "ikiaikainen" 100 000v staattinen
sijoittuminen alueelle on turvallisesti taattu?
------------
11.06 -06 julkaistu vastine esittämääni kritiikkiin:
Seppo Paulamäki Geologi Geologian tutkimuskeskus Espoo.
Kirjoituksessaan "Kuinka turvallinen loppusijoitus on?" lausunnot kaipaavat
täsmennystä. Maapallo jakaantuu useaan eri kerrokseen. Maapallon ydin
koostuu raudasta ja nikkelistä, ja se jakaantuu kiinteään sisäytimeen ja
sulaan ulkoytimeen. Sen yläpuolella on kiviaineksesta koostuva vaippa, jonka
ylimmät osat ovat osittain sulia.
Suomen maankamara koostuu kallioperästä ja sitä peittävistä maalajeista eli
maaperästä. Maapeitteen paksuus voi olla jopa yli 100m, mutta sen
keskipaksuus on vain 8,5m. Rikkonaisuusvyöhykkeet ovat olennainen osa Suomen
kallioperää. Kallioperälle on ominaista mosaiikkimainen rakenne, jossa eri
suuruiset rikkonaisuusvyöhykkeet erottavat toisistaan ehjiä kalliolohkoja.
Pohjanlahden alueella maanjäristyksiä aiheuttaa lähinnä maanousu. Suomessa
sattuu vuosittain noin 10-20 maanjäristystä voimakkuudeltaan 1-4 Richterin
asteikolla. Lähes puolet Suomessa vuosina 1977-2001 havaituista
maanjäristyksistä sattui Kuusamon alueella. Voimakkain tunnettu maanjäristys
Suomen alueella tapahtui vuonna 1882 Perämerellä ja sen voimakkuudeksi on
arvioitu noin 5. Kallioperän lohkojen liikuntoja on tutkittu ja tutkitaan
parhaillaan tarkkavaaitukseen ja satelliittipaikannusjärjestelmään
perustuvin menetelmin. Havaitut liikunnot ovat olleet hyvin pieniä, vain
muutaman millimetrin luokkaa.
Nimimerkin mainitsemiin tietoihin kahdesta "ruhjevyöhykkeestä" on syytä
esittää tarkennuksia. Kuhmossa on tosiaan ikivanha repeämä, mutta se on jo 2
700-2 800 miljoonaa vuotta sitten täyttynyt lasvoilla ja näkyy nykyään
Kuhmon vihreäkivivyöhykkeenä. Nimimerkin esittämää Tampereelta Vänern-järven
kautta Pohjanmerelle ulottuvaa ruhjevyöhykettä eivät geologiset ja
geofysikaaliset tutkimukset tunne. Eri suuruisia rikkonaisuusvyöhykkeitä
toki esiintyy myös Satakunnan alueella, ja niiden sijaintia ja luonnetta on
selvitetty sekä geologisin että geofysikaalisin menetelmin.
Geologian tutkimuskeskus on tehnyt kallioperätutkimuksia Olkiluodossa ja sen
ympäristössä eri otteeseen noin 25 vuoden aikana. Tutkimuksissa ei ole
havaittu pystysuoria kallioseinämiä jotka liittyisivät kallioperän
nykyliikuntoihin Pohjois-Suomesta on havaittu jääkauden jälkeisiä ns.
postglasiaalisia siirroksia, joissa siirrosrampin korkeus on muutamia
metrejä, mutta Etelä-Suomesta ei ole löydetty 20cm suurempia siirroksia.
Siirrokset ovat syntyneet heti mannerjäätikön sulamisen jälkeen noin 10 000
vuotta sitten, jolloin maankohoaminen oli nykyistä huomattavasti suurempaa.
--------------
Vastineeni Seppo Paulamäelle:
Alustukseksi tähän artikkeliin antoi aiheensa eräs kriittinen artikkeli
siitä miten kestävää ja hyvälaatuista materiaalia on Olkiluodon kallioperän
edustama kivilaatu. Sain varsin selkeän vastauskirjoituksen maamme
geologitahon edustajana esiintyneeltä mm. Seppo Paulamäeltä. Viesti oli jo
alusta selkeästi se, että mitään kritiikkiä ei saanut lehdistössä, tai
ylipäätään julkisuudessa esittää Olkiluodon geologian , tai kivilaadun
osalta missään tapauksessa. Maamme geologien "ikuiseksi ja maamme
kestävimmäksi" laajasti mainostetun kallioperän kaikenlainen julkinen
kyseenalaistaminen oli jo tässä vaiheessa varsin määrätietoisesti
lehdistössämme sensuroitu. Aloittamani kritiikki osui siis varsin
ennenokeilemattomille alueille asettaessaan järjestelmällistä kritiikkiä
esitettyihin viralliseen ydinalan yksipuolisuuteen. Tästä kehkeytyi varsin
opettavaa pohjamateriaalia julkaistavaksi. Huvittavinta tilanteessa oli se,
että yhä edelleen mitään selkeää vastanäyttöä en koskaan todistettuna
saanut, joissa nämä väittämäni olisi kyetty kumoamaan. Pistän nyt
alkajaisiksi keskustelumateriaalia esille.
Tiedot Olkiluodon alueen maata repivistä useista maanjäristyksistä 10v
sitten 90-luvulta tuohduttavat virannomaisten tekaistujen
lentokonemeluselitysten jälkeen. Kuka tosissaan uskoo, että valtavat
kilometrien etäisyydellä Olkiluodosta selvää peruskalliota senttiluokkien
leveydeltä halkaisseen kallioliikunnan energia tulisi kaukana satojen
kilometrien päällä lentävistä ruotsalaiskoneista? Atlantin selänteen
aktiivinen laajentuminen tuo tietenkin kiistatta paineita suomen
kalliomekaniikkaan. Muutama asiallinen korjaus Espoon Geologian
tutkimuskeskuksen geologin Seppo Paulamäen puheisiin, mm. ettei Suomessa
20cm siirrosraja kallioperässämme ylittyisi. Myöskin sananen Litoraanimeren
ruhjevyöhykkeen olemassaoloon mm. Eurajoen seudulla. Aloitan kommentoimiseni
toisen ydinsisäpiirin "Posivan vuoden 2004 toimintajulkaisun virallisilta
sivuilta" Olkiluodossa: "Heidän havaintojensa mukaan on mitattu
useampimetrisiä pohjoissuuntaisia peruskallion liikuntoja. Samoin oli
maininta geofysikaalisilla menetelmillä havaitusta SUUREN poimurakenteen
päästä alueella." Näissäkin ollaan tutkittu vain osia kyseessäolevan saaren
sisäisistä kallioperän sivusiirroksista. Eikä alueen poikki kulkevasta
pääruhjeesta ole tässä nimenomaisessa metriluokkien siirteessä edes kyse!
Jotain peruskallion rusentaneen suuren poimutusvoiman yleisestä tasosta
kertoo Posivan 500m syvyiset porauslöydöt. Umpikallioon runnoutuneet, yhtiön
poraamat merelliset murskautuneet oseaaniset sedimenttikerrostumat kertovat
vastaansanomatonta kieltään epäilijöille. Paikallinen kiillegneissipohjainen
peruskivi ei erittäin heikkolaatuisena ja syöpymisherkkänä ole sopivaa, edes
rakennuskivenä ydinvoimalarakentaja Framatomenkaan mukaan. OL1 ja OL2
laitokset kuitenkin rakennettiin tästä kivestä pääsääntöisesti. Tuloksena
mm. laitosten välisen huoltokäytävän halkeilut. Turbiinien ja generaattorin
tukirakenteiden laaja-alaisemmat rakenneviat ja lähistön pirstoutumat.
Ongelmina on myöskin elintärkeissä jäähdytysmerivesikanavissa havaitut
syöpymät, ja kalliohilseilyn heikentymät.
Onko suomalaisen pääkaupunkiseudun geologien tasona yleisemminkin kieltää
esim. MTV 3 Kymmenen uutisissa noin 1milj. suomalaiselle, jokin vuosi sitten
karttoineen päivineen näytetyn laajan Litoraanimeren sulkeutumisen
aiheuttaneen tektonisen puskusauman olemassaolo? Vyöhyke kulkee Laatokalta
Tampereelle, Vänern-järven kautta Pohjanmerelle, Englannin rannikkoseuduille
asti. Tai ruhjeessa olevan tektonisen sulkemispaineen 3 erillisen tunnetun
tulivuoriaktiivijakson massiiviset laavakivi muodostelmat. Ja Pohjoismaat
katkaisseen loputtomien neliökilometrien basalttisen rotkovajoavavyöhykkeen
kertakaikkinen todenmukaisuus? Vaikka alue useampikymienmetrisine pystyine
kalliosiirroksineen on kaikkien valistuneiden vapaasti havainnoitavissa?
Esim. lähistön Sorkan alueilla. Geologeille varsin tutun ruhjevyöhykkeen
historiasta kiinnostuneet saavatkin lisätietoa asiallisista julkaisuista.
Kiistellyn kalliorailon laajemmastakin vaikutuspiiristä kertoo Englannissa
saumakohdan länsilaidoilla vuosikausia suoritetut koekairaukset ja testit.
Sikäläinen hallinto haki myöskin pitkäaikaisesti käytetyn uraanipolttoaineen
turvallista loppusijoituspaikkaa kallioperästään. Kuitenkin vuosien työn
tuloksena merellinen laattasauman ruhjoma pohjakivi tunnustettiin liian
rikkonaiseksi, heikkolaatuiseksi ja epävakaaksi. Pysyvyyskriteerit
ydinmateriaalin loppuonkalointiin eivät täyttyneet alkuunkaan! Sikäläinen
hallinto hautasikin hankkeensa yksimielisesti ja kaukoviisaasti.
Pitäisiköhän tästä jotain älyämistä tuoda suomalaisydinpiirien ja yleisön
nähtäväksi?