Tätä pohtiessani tuli kuitenkin mieleen, että miten lämpötila oikein
määritellään silloin kun mennään *erittäin* korkeisiin lämpötiloihin.
Esimerkiksi millä perusteella voidaan sanoa, että jossain paikassa
on sadan miljardin kelvinin lämpötila?
En tiedä, miten materia teoreettisesti käyttäytyisi moisessa lämpötilassa,
jos sellainen esiintyisi tässä maailmankaikkeudessa, mutta arvaisin, ettei
se ainakaan mitenkään järkevästi kasassa pysyisi.
Miten voidaan siis määritellä, että siinä paikassa on sata miljardia
kelvin-astetta, eikä esimerkiksi satayksi miljardia? Miten sen voi mitata?
--
#macro N(D)#if(D>99)cylinder{M()#local D=div(D,104);M().5,2pigment{rgb M()}}
N(D)#end#end#macro M()<mod(D,13)-6mod(div(D,13)8)-3,10>#end blob{
N(11117333955)N(4254934330)N(3900569407)N(7382340)N(3358)N(970)}// - Warp -
What we observe, may be true, but
the causes behind the observation are
not always obvious.
Juuri tästä syystä puhuinkin siitä, että kun puhutaan sadoista miljardeista
asteista, niin tuskin materia on siinä tilassa enää missään sellaisessa
muodossa, jota voitaisin tuolla tavalla mitata. Vai onko? Tai mistä minä
tiedän...
T
--
A: No.
Q: Should I include quotations after my reply?
Vanha vitsihän on se, että Einsteinin ja säteilyn spektrikaavoista voidaan
johtaa maksimaalinen lämpötila, joka voisi teoriassa olla olemassa. Jätetään
kotityöksi.
Huumorintajuttomat kirjoittavat niistä piittaamatta tieteellisiä
artikkeleita. ;-)
Tapio
Tuota noin, palatampa perusasioihin, mikä on sinun mallisi lämpötilan
mittaamisesta?
Anteeksi, mutten oikein ymmärrä kysymystä.
Minä nimenomaisesti kysynkin tässä, miten lämpötila määritellään ja
miten se voidaan mitata.
Lämpötilan määritelmä:
1/T = dS/dE
S on systeemin entropia ja E sen energia.
Lämpötilan käänteisarvo on siis entropian derivaatta energian suhteen.
Joissakin suljetuissa systeemeissä (ytimen spinit magneettikentässä)
energialla voi olla maksimiarvo, joten energian lisääminen vähentää
entropiaa ja lämpötila muuttuu negatiiviseksi. "Normaalitilanteessa"
energialla ei ole ylärajaa, joten lämpötilat ovat aina positiivisia.
http://www.math.ucr.edu/home/baez/physics/ParticleAndNuclear/neg_temperature.html
Hieman lähempänä kysymystäsi ovat nämä:
http://hyperphysics.phy-astr.gsu.edu/hbase/thermo/intengcon.html#c1
http://hyperphysics.phy-astr.gsu.edu/hbase/heacon.html#heacon
Statistinen fysiikka ja termodynamiikka on hauskaa...
700 ktavun file, sieltä "Why are objects warm?"
http://www.motionmountain.org/C-2-CLSB.pdf
Historiaa:
http://history.hyperjeff.net/statmech.html
Suuret lämpötilat voidaan mitata joko mittaamalla suoraan hiukkasten energia
tai mittaamalla systeemistä tulevan lämpösäteilyn spektri. Sadan miljardin
asteen lämpötilassa hiukkasten ja lämpösäteilyn kvanttien energia on
suuruusluokassa megaelektronivoltteja eli vallan hyvin mitattavissa.
Lämpösäteilyn spektri ja lämpötila ovat naimisissa keskenään, joten
säteilyn spektrin mittaus on samalla lämpötilan mittaus.
http://hyperphysics.phy-astr.gsu.edu/hbase/bbcon.html#c1
Kim
Hyvät linkit, Kim!
Noista linkeistä pääsee eteenpäin säteilylakeihin ja spektriin (joka on
kuumeen mittaukseen verrattuna oma vaivansa mitata, mutta se antaa sitten
säteilijän lämpötilan).
Nuo hyvin korkeat lämpötilat, joissa aineen olomuoto on plasma tai
alkeishiukkaspuuro, ovatkin sitten röntgen ja gammaspektroskopialla
määritettävissä (valistunut arvaus, kun en ole viime aikoina ollut noiden
asioiden kanssa tekemisissä).
Yläraja lienee nk. Planckin lämpötila: 10^32 kelviniä.
--
Pelasta SETI@home-projekti rahavaikeuksista:
http://setiathome.berkeley.edu/donor.html,
http://setiathome.berkeley.edu/tps_page.html,
http://setiathome.berkeley.edu/corp.html.
Sinulla lienee myös jonkinlainen perustelu sille, että näin olisi.
Vai?
//Rinne