Ilmiön kuvaus:
1) Kuumennan vettä mikrossa (astiana muki), siten että vesi kiehuu.
2) Otan mukin pois mikrosta ja vesi ei enää kiehu.
3) Asetan mukiin esim. teepussin tai sokeripalan, niin vesi kiehuu
hetken, jopa erittäin voimakkaasti.
Mikähän on fysikaalinen selitys ilmiölle?
Marko
Veikkaan, että astiassa oleva vesi on "ylikuumentuneessa" tilassa, jossa sen
lämpötila on suurempi kuin ulkoisen paineen mukaan pitäisi olla. Astiasta
puuttuu höyrykuplien syntymistä helpottavat hiukkaset kertymäpisteet, ja
lisäksi astian pinta on hieman kylmempi kuin neste, jolloin kiehuminen
estyy. Kemian laboratoriossa tämä on varsin tuttu ilmiö, joten käytämme
kiehumakiviä keitto-astioissa. Kiehumakivet tuovat nesteeseen rosoisen
pinnan, jossa höyrykuplat pääsevät kehittymään. Tässä piilee vielä sellainen
fysikaalinen laki, että pienet pisarat tai kuplat pyrkivät nopeammin
liukenemaan tai haihtumaan kuin niiden massa pääsee kasvamaan. Sitten kun
kuplan koko on kasvanut tietyn kriittisen pisteen yli sen kasvuvauhti
kiihtyy. Vesi kiehuu tai muodostaa sadepisaroita. Usein tarvitaan jokin
kasvupiste, pölyhiukkanen tai valmis vesi/höyrypisara. Sama ilmiö voi
tapahtua veden jäähtyessä alle sulamispisteen "alijäähtynyt" vesi jäätyy
vasta kun se koskettaa pintaa.
Jukkis
Kokeilepa täryyttää juuri mikrosta otettua vesilasia ilman,
että laitat veteen mitään...
Esa.
Jos kuplat ovat ilmaa niin ne suurenevat pintaan kohti tultaessa.
Kiehumisesta ei välttämättä ole kyse, eritoten sokerin tai suolan
lisääminen poistaa kaasuja liuoksesta. Esim. suolalla kylästetty vesi ei
sisällä happea kaasumaisena juuri laisinkaan. Käytetään jopa
happianalysaattoreiden 0-prosentin happipitoisuuden kalibrointiin.
Matti
>Matti
Noin 100 C-asteisesta vesiliuoksesta on kaikki kaasumaiset aineet
tislautuneet pois ja kuplat todennäköisimmin ovat vesihöyryä (=kiehuminen).
Jukkis