No n�ill� menn��n. Rytk�sen teorioissa on aivan huikeita visioita, joita ei
voi liikaa kehua. Esimerkiksi h�nen oivalluksensa mitata maailmankaikkeuden
n�kym�tt�mi� avaruusulottuvuuksia kierteisgalakseista tunnetusti kaartumalla
poistuvien fotonien paluuympyr�ill� on surutta h�ikiv�� luettavaa. N.10^15
valovuoden suuruinen n�in saatu avaruustapahtumahorisontti nykyisen
14,5miljardin valovuoden avaruuskokoomme panee hiljenem��n. Kenelle voi
moinen "ultraradikaali"oivalle edes tulla mieleen. Riston kiistatta
massallisena kaartuvaa fotonin paluuta l�hett�m�ns� massasysteemiin takaisin
t��ll� fysiikkanettimaailmassa pidet��n silkkana harhana. H�mment�v��..
..Ik��nkuin kukaan ei mun ja Riston lis�ksi olisi kuullut Einsteinin
auringonpimennyksen todistamista auringon fotonien taipumafaktoista kuun
takaa? No toki ammattimaista, labvoraatioitua alan tiiliskivifaktaa kaikki
tyyni!
Risto oivalsi siis jotain sellaista, joka j�tt�� formaattifyysikoista kaikki
starttiruutuun, paitsi ei sattuneesti minua. Koska tied�n Rytk�sen teorian
olevan jopa niin faktaa, ett� se voidaan helposti falsifioida! Tilleksemple
n�in: Mustaan aukkoon putoava aurinko loistaa sinne menness��n. Miksei
sitten sen valo tapahtumahorisontin j�lkeen t�nne n�y, koska se yh� siel�
loistanee? Risto tiet�� vastauksen, mutta tuskin t��lt� muut? Jos aurinko
putoaa valovuoden syv��n mustan aukon monttuunsa, sen fotonit yh� loitonevat
siit� kaikkialle. Mutta tapahtuu jotain todella j�nn��.
Koska, kuten Rytk�nen on osoittanut fotonissa on massaa, se vuorovaikuttaa
sis�isest� Casimir-efektist��n huolimatta mustan aukon megamassan kanssa
vallan hurjasti. Eli auringon pinnalta fotoni kiit�� tulosuuntaansa. Mutta
varsin pian se alkaa kaartamaan sormusrataansa, kuten Riston kotisivuilta
n�emme. Fotoni pinnistelee valovuoden p��h�n l�ht�pinnastaan, mutta siit�
eteenp�in fotonin rata kaartaa jo v��j��m�tt� tulosuuntaansa. Eli tosiaan
t�ll� auringolla olevat mittaavat aivan oikein "oman
valoelokeh�ulottuvuutensa" mittanormaaliksi sen faktatun rajan jonka yli ei
systeeemin sis�iset fotonit kykene ikin� tapahtumahorisontin yli menem��n.
Eli Risto on tutusti t�ysin oikeassaa sanoessaan fotonin kaartumisen
rajaavan selke�linjaisesti fotoniavaruuden mittasuhteet! Mit� tuohon
lis�isin? Kyseisen auringon olemassaolun voi siis my�s ulkopuolinen havaita
VAIN valovuoden p��st�, koska kauemmas ei kohteen yksik��n fotoni ikin�
p��se. Rytk�sen teoria voi olla jopa suurempi l�yt�, kuin olettaa saattaa!
Ole suorastaan lumoutunut, miten nerokkaasti homma n�ytt�� toimivan, kun sen
vaan osaa sis�ist��.