Onko Ainut Vain vain ainut

1 katselukerta
Siirry ensimmäiseen lukemattomaan viestiin

Antero Kirves

lukematon,
18.12.1997 klo 3.00.0018.12.1997
vastaanottaja

Kun olen mielenkiinnolla lukenut Ainut Vain tarinoita ja mielipiteitä
tapahtumista yhteiskunnan eri tasoilta en voi välttyä ajatukselta, että
Ainut Vain ei olisikaan vain ainut vaan jakautunut persoona, joka samalla
sekä on ainut, mutta ei kuitenkaan ole sitä vain.

Jokin aika sitten tapahtunut nimen muutos oli sikäli tervetullut, että nyt
on näissä jutuissa todellinen pohja ja uusi maailmankatsomus, joka voi olla
ainut, mutta ei vain ainut. Se on nykyisellään tietty pohjattomuus
syvyydessä, mutta ei silti vain.

Samaa filosofiaa noudattaen voimme keskustella oman mielemme kanssa ja
saada mieleisemme vastaukset, jotka ovat vain omiamme, mutta samoin ovat
saattaneet ajatella jo monet muutkin ennen meitä. Kuka ajattelikaan sen
ensimmäisen ajatuksen niillä sanoilla ja tällä kielellä, jota me käytimme?
Vaikka ainut ajatuksemme oli vain omassa mielessämme ei se silti voinut
olla vain ainut ajatus, joka tuolla hetkellä ajateltiin.

Uskomme kyllä Jumalaan, mutta olemme epävarmoja siitä, että uskooko Jumala
meihin. Roolihahmomme rajoittunut maailma pakoittaa meitä ajattelemaan vain
tietyn tyyppisiä ajatuksia ja ainut joka tämän tiedostaa on vain persoona.
Omassa itsessäsi olet siis ainut ajatustesi vanki, mutta et suinkaan vain
ainut ajatusten vanki. Näkyvä on näkymättömän ja näkymätön näkyvän maailman
sidoksien kahleissa aikojen alusta aikojen loppuun saakka. Aivan kuin
hiljaisuus, joka muuttui Sanaksi ja sana, joka katosi hiljaisuuteen.

Ainut Vain, joka ei katoa on Jumala, jota emme näe. Uskommeko sen Sanan,
joka on kirjoitettu jo ennen meitä, vai luotammeko tämän näkyvän maailman
sanaan, joka on tässä ja nyt sanoo ettei Jumalaa ole? Tietyn tyyppisen
ihmisen mieleen saattaa tulla vain ainut, tietyn tyyppinen ajatus, minkä
hänen roolihahmonsa on omaksunut. Ehkä se on hänelle vain ainut
ajateltavissa oleva vaihtoehto, mutta ei suinkaan vain ainut vaihtoehto,
joka on ajateltavissa. Vaikka näkymätön tulisi näkyväksi, ei ihmisen
tajunta voi sitä tiedostaa, koska se alkujaan oli ollut näkymätön.

Sanotaan, että vain ylpeät ihmiset voivat loukkaantua siitä mitä kokevat,
eivät koskaan nöyrät, sillä he ymmärtävät vastapuolen olevan tuolla lailla
sairas. Olemme sairaita ajatuksen tasolla ja sen alapuolella, siellä missä
pimeimmät haaveemme liikkuvat. Emme voi tyynesti hyväksyä sitä, että se
ainut ajatus, jonka vain me luulimme omistavamme, on yleisesti kaikkien
luettavissa. Vaadimmeko päitä vadille, että saisimme olla vain se ainut,
joka tuon salaisen ajatuksen omistaa? Missä nyt onkaan se nöyryys, jota
roolihahmomme on valmis muilta persoonilta vaatimaan päivän jokaisena
hetkenä?

terv. antero...@mail.htk.fi

Vastaa kaikille
Vastaa kirjoittajalle
Lähetä edelleen
0 uutta viestiä