Katselin huhtikuun lopulla 2010 JIM dokumenttia. Siin� tutkailtiin
aaltoilualtaassa todettavia lainalaisuuksia. Laite oli veden t�ytt�m�
pienoismalliallas, jolla koeluontoisesti simuloitiin mit� tapahtuu meress�,
jossa velloo 3m korkea perusaallokko. Oli aika mioelenkiintoista n�hd�
k�yt�nn�n tasolla miten luonto o i k e a s t i toimii. T�ysin varoittamatta
liplattelun keskelle muodostui hurjasti muita korkeampi aaltosein�m� ihan
tyhj�st�! Ohjelmassa kertailtiin, miten ilmi�ss� ei sin�ll��n ollut mit��n
mystist�. Tietyin v�lein sekalaisena vellovaan aallokkoon yhteen ainoaan
aaltoon vaan "toisinaan" keskittyy kuulema 100 aallon massiiviset energiat.
Yht�kki� vesisein�m� taas katosi osikseen tuosta vaan. Mielenkintoista,
ettei t�llaisista perusenergia-aaltojen luonteista silti keskustella,
miksei? Kehitell��n asiaa v�h�n laajemmalle tajunnan tasolle, niin selkenee.
Kaaosteoriasta t�llaisissa pohjimmiltaan on kyse. Matemaattinen suuraalto on
tilastollinen pakollinen fakta. Luvin aiheesta mm. T.K-lehdest�, jossa
k�siteltiin niiit� mahdollisuuksia miten esim. suuretkin laivat voivat
selitt�m�tt�m�sti ko. superaaltoon murskautuen kadota n�enn�isen tyyness�.
Ajatellaan ilmi�t� viel�kin laajemmalle. Alue, jossa vellovat
infrapuna-aallot risteilev�t kaaosmaisesti. Yht�kki� jossain tietyss�
kohdassa perusfotonien energiat risteytt�v�t 100-kertaisen energiansa ja
sytytt�v�t sponttaanin tuliroihun. Mystiikkaako? No ei, noudatamme
simuloitavaa mekannismia edelt�. Jos IR-aaltoristeym�n energiapiikiss� on
vaikka ihminen, h�n roihahtaa n�enn�isen mystiseti tiedepiirej�
h�mm�stytt�neell� "itsesyttymisell�". Ent� vaikka ns. normit alittavassa
perustaustafotonoinnissa. Kun yht�kki� tietyss� pisteess� vellovat
s�teilyfotonoinnit nousevat 100-kertaiseen ylikriittiseen piikkiins� tuhoten
kaiken keski�ss��n olevan esim. biomateriaalin, tai vaikka sulauttaen
kohtalokkaasti, tai per�ti r�j�ytt�en Posivan ydinj�tevaraston uraanij�tteet
ylikriittisin s�teilyarvoinsa. Menn��nk� nyt liian vaikeasti hahmottuvalle
alueelle, ei esitetty tosiaan toimii juuri n�in.
Meill� on OL-3 tyyppinen ydinreaktori. Jossa velloo s�teilyn
fotonirintamakeskittymi� kaaosmaisesti risteillen. Siin� mieless� enemm�n
kuin mielenkiiintoiseksi homman tekee se, ett� kaikki maailman tulevat yli
1000MW painereaktorit ovat ns. "ep�vakaan palamalimitin reaktoreita".
Suomennettuna, jos reaktorin teho heilahtaa v a i n + tai -2% puoleen, tai
toiseen. On reaktorin ajajilla aikaa reipas minuutti tehd� ns. "aktiivinen
vaustakorjausliike". S��t�algoritmin pit�� olla tarkoin vastakkais-
suuntainen tehomuutos kuten esim. purjelentokoneen ohjauksessa. Ilmi� on
enemm�n kuin mielenkiintoinen, JOS t�t� vastakkaiss��t�� tehomuutosalueelle
ei tehd� muodostuu reaktorissa minuuttiluokan p��tteeksi 20 000-kertainen
tehokasvu.(STUK S�teily ja turvallisuus s.506.) Ja a i n a yl�sp�in!
Kuulimme juuri miten jopa STUK on todennut nimenomaan uusissa OL-3
reaktorityypeist� eteenp�in niin katastrofaalisia automaattiajopuutteita,
ett� korjaaminen vaatii lis�aikaa jopa vuosia, kaksikin!
Jatketaan viel� asiaa. Maailmassa on satam��rin jo nyt reaktoreitta.
Valtavia energiam��ri� vellottavia piripintaan viritettyine reaktoreineen.
Niiss� palamisen aiheuttamia satunnaisesti 100-kertaistuvia risteilevi�
infra��niaaltov�r�htelyj�. Valtavat energiam��r�t vellovaa niin IR-, kun
lukuisten s�teilylajien fotonioaaltoilut. On varsin mielenkiintoista
huomata, ettei IKIN� olla edes uskallettu kertoa kuinka lukuisia
matemaattisesti faktattuja sponttaaneja tuhoutumistilanteita reaktoreissa
elinaikanaan ehtii tapahtua jo t�m�n perusaaltoilun 100-kertaistumisensa
seuraamuksena? Miksei t�llaisista matemaattisista
peruskatastrofipotentiaaleista ydinalalla edes uskalleta julkisriskein�
kuiskia. Aikooko megariskiens� tietoisessa hallitsemattomuudessaan kuuluisa
OL-3 reaktori vaan kylm�n rauhallisesti k�yden odottaa maailman ensimm�isen�
kun se suuri matemaattinen 100-kertaistuman s�teilyn aaltorintama pyyhk�isee
hetkess� Pohjolan maailman kartalta?. . .