info
Google Groups no longer supports new Usenet posts or subscriptions. Historical content remains viewable.
Dismiss
Näin kohdellaan vanhuksia Lieksan kaupungin vuodeosastolla
11 views
Skip to first unread message
Vanhustenkin puolesta
Dec 15, 2015, 9:00:07 AM12/15/15
to
Iäkäs omaiseni oli 1990-luvun loppupuolella ja aivan 2000-luvun alussa useita kertoja sairastamassa Lieksan kaupungin vuodeosastolla. Siellä hän joutui kokemaan "hyvää hoitoa", jota seuraavaksi kuvailen.
Mentyäni tapaamaan omaistani Lieksan kaupungin vuodeosastolle, hän kertoi pyytäneensä erilaista tyynyä, en muista, ohuempaako vai paksumpaako, mutta valkotakkiset eivät olleet vastanneet pyyntöön mitenkään; omaiseni oli ollut valkotakkisille kuin ilmaa. Kun vähän myöhemmin, paikalla ollessani, yksi valkotakkinen ja -housuinen, pienehkökokoinen, tummahko, silmälasillinen tyttö saapui huoneeseen, omaiseni pyysi toisenlaista tyynyä uudestaan sekä kertoi, kuinka aiemman pyynnön kanssa oli käynyt. Tähän tyttö vain vähätellen hupaili:"JOSPA NE OVAT KUUROJA OLLEET". Aikoi kuitenkin tuoda toisen tyynyn, jonka myöhemmin toi.
Ollessani kerran tapaamassa omaistani, edellä mainittu tyttö toi omaiselleni annoksen syötävää. Tyttö laittoi omaiseni istumaan puiseen tuoliin, jossa oli edessä puomi, joka esti istujaa nousemasta tuolista. Omaiseni kertoi minulle, että hänet oli aikaisemminkin kahlehdittu mainittuun [kolkkoon, vanhanaikaiseen] tuoliin; hän myös ahdistui tuossa tuolissa. Kun omaiseni oli jo syönyt, tyttö tuli huoneeseen. Kuin ohimennen tuo lörppähuulinen tyttö ilmoitti pirullinen hymyilme pärställään jättävänsä omaiseni vielä tuoliin ja lisäsi: "ETTET KARKAA"! Vilkuili sivuilleen, kuin pahanteossa oleva pikkupentu. Lörppähuulen mentyä kokeilin avata tuolin puomin, mutten keksinyt, miten se tehdään. Myöhemmin lörppähuulinen tuli huoneeseen ja mäkätti: "ENHÄN OLLUT KAUAN". Lörppähuulinen paskaliemi avasi tuolin puomin, minkä jälkeen luiseva sormi pystyssä, pirullinen ilme pärställään mäkätti, ettei puomia saa avata muut kuin se itse, sen jälkeen, kun omaiseni ensin kertoi, että yritimme avata puomin. Havaitsin, miten puomi avataan.
Ollessani kerran omaiseni luona vuodeosastolla, paskaliemi lehahti huoneeseen ja samalla kuulutti: "TÄSSÄ MINÄ TAAS OLEN!"
Puhuessani puhelimella omaiselleni Lieksan kaupungin vuodeosastolle, omaiseni kertoi, että joku kuuntelee vieressä puhelua! Omaiseni läheltä kuului tirskuntaa. Ollessani käymässä omaiseni luona hän kertoi, että puhuessaan puhelimessa aina joku "hoitaja" luvatta kuuntelee lähellä vieressä puhelua!
Vuodeosastolla oleva omaiseni kertoi, että oli yöllä lähtenyt tukikelkan kanssa käymään käymälässä. Oli tullut joku ja kieltänyt käymästä käymälässä ja liikkumasta omin jaloin. Lieksan kaupungin vuodeosastolla ei saisi liikkua, vaan pitäisi maata kuihtumassa sängyn pohjalla!
Omaiseni vuodeosastolla kertoi kerran, että hänelle oli asennettu vaippa! Niin sen sijaan, että hän olisi saanut käydä käymälässä! Uskon, että hänelle on asennettu vaippa useamminkin, mutta ehkä se on salattu häneltä Lieksan kaupungin vuodeosastolla!
Kerran ollessani käymässä omaiseni luona Lieksan kaupungin vuodeosastolla, huoneeseen tuli vähintään kaksi numeroa liian pieneen valkoiseen pitkään takkiin survoutunut paksu, lyhyehkö ämmä, jonka hiusten päitä oli melkein suussaan ja joka paukautti kysyä, MITENKÄ OMAISENI LASKUT HOIDETAAN. Tulin tuolle tunkelolle vastanneeksi, että minä hoidan [mahdolliset] laskut [sen aikaa, kun omaiseni on vuodeosastolla eikä ole niitä itse hoitamassa, (omaiseni valtuutuksen mukaan)]. Tunkelo rehvakkaasti mölähti: "Selvä!" ikäänkuin paskaliete-tunkelo olisi ollut jokin tekijä ja "piällysmies" omaiseni laskujen ja muiden raha-asioiden suhteen. Tuon jälkeen paskaliete rehvakkaasti poistui huoneesta. Oikeampi vastine tuon paskaliete-tunkelon tunkeamiseen olisi ollut: "Omaiseni laskuissa ja muissa raha-asioissa EI OLE MITÄÄN SINULLE EIKÄ TYÖNANTAJALLESI KUULUVAA!" Lieksan kaupungin tunkeloilla ei ole mitään asiaa päästä sorkkimaan omaiseni ja muiden ihmisten omaisuusasioita, vaikka se (kaupunki) muissa asiayhteyksissä onkin uhkaillut ja valheellisilla väitteillä "perustellut" asiattomasti ja järjettömästi ja laittomasti sekaantuvansa ihmisten omaisuusasioihin ja turmelevansa ihmisten omaisuusasiat!
Tuohonkin paskaliete-tunkelon kysymykseen tulee kansan taistelu vastaamaan, kuten jäljempänäkin kerrotaan!
Kerran mentyäni omaiseni luokse Lieksan kaupungin vuodeosastolle, omaiseni nousi sängyssä istumaan ja vakavana ja ahdistuneenoloisena kehoitti odottamaan ja katsomaan, mitä tapahtuisi, kun "hoitaja" tulisi huoneeseen. Ei kulunut kauankaan, kun lörppähuulinen paskaliemi lennähti huoneeseen ja saman tien, pirullinen ilme pärställään, kaatoi väkivalloin omaiseni sänkyyn, minkä jälkeen väänteli ja puristeli omaistani nenästä! Omaiseni oli tuskaisen näköinen. Pian saapui toinenkin, vaaleakarvainen, pienehkökokoinen, ohutsankasilmälasinen, valkotakkinen ja -housuinen "hoitaja", jonka takkiin kiinnitetyssä kortissa oleva etunimi alkoi A:lla. Tämä paskalieju julisti hyvin uhmakkaasti, ettei omaiseni saa nousta sängystä ollenkaan!
Kerran lörppähuulinen paskaliemi saapui omaiseni huoneeseen kiikuttaen tarjotinta ja mäkätti: "MINÄ TOIN NYT VAALEAA LEIPÄÄ!" Omaiseni oli halunnut aina tummaa leipää, täysjyväruisleipää!
Ollessani omaiseni luona, lörppä lennähti huoneeseen ja nosti sängyn laidat ylös. (Laidat olivat alhaalla saapuessani vierailulle.) Lörppähuulinen paskaliemi ilmoitti uhmakkaasti, että sängyn laitojen pitää olla korkeina! Nuo tapahtuivat useammin kuin yhdellä vierailullani. Kuten edelläkin olen jo näyttänyt, Lieksan kaupungin vuodeosastolla pidettiin omaistani sängyn tai tuolin vankina!
Vuodeosastolla oleva, kuten kotiin päästyäänkin, omaiseni kertoi, että häntä oli lyöty vuodeosastolla! Kertoi, että lyöjiä olivat "hoitajat" (lainausmerkit minun)! Toisella kerralla kertoi, että häntä oli uhattu, että hän ei pääsisi koskaan pois laitoksesta!
Kaikkiin edellä kuvattuihin sorrannan muotoihin tulee kansan taistelu vastaamaan!!!
(Vastaamisista voidaan olla tiedottamatta erikseen.)
Mentyäni tapaamaan omaistani Lieksan kaupungin vuodeosastolle, hän kertoi pyytäneensä erilaista tyynyä, en muista, ohuempaako vai paksumpaako, mutta valkotakkiset eivät olleet vastanneet pyyntöön mitenkään; omaiseni oli ollut valkotakkisille kuin ilmaa. Kun vähän myöhemmin, paikalla ollessani, yksi valkotakkinen ja -housuinen, pienehkökokoinen, tummahko, silmälasillinen tyttö saapui huoneeseen, omaiseni pyysi toisenlaista tyynyä uudestaan sekä kertoi, kuinka aiemman pyynnön kanssa oli käynyt. Tähän tyttö vain vähätellen hupaili:"JOSPA NE OVAT KUUROJA OLLEET". Aikoi kuitenkin tuoda toisen tyynyn, jonka myöhemmin toi.
Ollessani kerran tapaamassa omaistani, edellä mainittu tyttö toi omaiselleni annoksen syötävää. Tyttö laittoi omaiseni istumaan puiseen tuoliin, jossa oli edessä puomi, joka esti istujaa nousemasta tuolista. Omaiseni kertoi minulle, että hänet oli aikaisemminkin kahlehdittu mainittuun [kolkkoon, vanhanaikaiseen] tuoliin; hän myös ahdistui tuossa tuolissa. Kun omaiseni oli jo syönyt, tyttö tuli huoneeseen. Kuin ohimennen tuo lörppähuulinen tyttö ilmoitti pirullinen hymyilme pärställään jättävänsä omaiseni vielä tuoliin ja lisäsi: "ETTET KARKAA"! Vilkuili sivuilleen, kuin pahanteossa oleva pikkupentu. Lörppähuulen mentyä kokeilin avata tuolin puomin, mutten keksinyt, miten se tehdään. Myöhemmin lörppähuulinen tuli huoneeseen ja mäkätti: "ENHÄN OLLUT KAUAN". Lörppähuulinen paskaliemi avasi tuolin puomin, minkä jälkeen luiseva sormi pystyssä, pirullinen ilme pärställään mäkätti, ettei puomia saa avata muut kuin se itse, sen jälkeen, kun omaiseni ensin kertoi, että yritimme avata puomin. Havaitsin, miten puomi avataan.
Ollessani kerran omaiseni luona vuodeosastolla, paskaliemi lehahti huoneeseen ja samalla kuulutti: "TÄSSÄ MINÄ TAAS OLEN!"
Puhuessani puhelimella omaiselleni Lieksan kaupungin vuodeosastolle, omaiseni kertoi, että joku kuuntelee vieressä puhelua! Omaiseni läheltä kuului tirskuntaa. Ollessani käymässä omaiseni luona hän kertoi, että puhuessaan puhelimessa aina joku "hoitaja" luvatta kuuntelee lähellä vieressä puhelua!
Vuodeosastolla oleva omaiseni kertoi, että oli yöllä lähtenyt tukikelkan kanssa käymään käymälässä. Oli tullut joku ja kieltänyt käymästä käymälässä ja liikkumasta omin jaloin. Lieksan kaupungin vuodeosastolla ei saisi liikkua, vaan pitäisi maata kuihtumassa sängyn pohjalla!
Omaiseni vuodeosastolla kertoi kerran, että hänelle oli asennettu vaippa! Niin sen sijaan, että hän olisi saanut käydä käymälässä! Uskon, että hänelle on asennettu vaippa useamminkin, mutta ehkä se on salattu häneltä Lieksan kaupungin vuodeosastolla!
Kerran ollessani käymässä omaiseni luona Lieksan kaupungin vuodeosastolla, huoneeseen tuli vähintään kaksi numeroa liian pieneen valkoiseen pitkään takkiin survoutunut paksu, lyhyehkö ämmä, jonka hiusten päitä oli melkein suussaan ja joka paukautti kysyä, MITENKÄ OMAISENI LASKUT HOIDETAAN. Tulin tuolle tunkelolle vastanneeksi, että minä hoidan [mahdolliset] laskut [sen aikaa, kun omaiseni on vuodeosastolla eikä ole niitä itse hoitamassa, (omaiseni valtuutuksen mukaan)]. Tunkelo rehvakkaasti mölähti: "Selvä!" ikäänkuin paskaliete-tunkelo olisi ollut jokin tekijä ja "piällysmies" omaiseni laskujen ja muiden raha-asioiden suhteen. Tuon jälkeen paskaliete rehvakkaasti poistui huoneesta. Oikeampi vastine tuon paskaliete-tunkelon tunkeamiseen olisi ollut: "Omaiseni laskuissa ja muissa raha-asioissa EI OLE MITÄÄN SINULLE EIKÄ TYÖNANTAJALLESI KUULUVAA!" Lieksan kaupungin tunkeloilla ei ole mitään asiaa päästä sorkkimaan omaiseni ja muiden ihmisten omaisuusasioita, vaikka se (kaupunki) muissa asiayhteyksissä onkin uhkaillut ja valheellisilla väitteillä "perustellut" asiattomasti ja järjettömästi ja laittomasti sekaantuvansa ihmisten omaisuusasioihin ja turmelevansa ihmisten omaisuusasiat!
Tuohonkin paskaliete-tunkelon kysymykseen tulee kansan taistelu vastaamaan, kuten jäljempänäkin kerrotaan!
Kerran mentyäni omaiseni luokse Lieksan kaupungin vuodeosastolle, omaiseni nousi sängyssä istumaan ja vakavana ja ahdistuneenoloisena kehoitti odottamaan ja katsomaan, mitä tapahtuisi, kun "hoitaja" tulisi huoneeseen. Ei kulunut kauankaan, kun lörppähuulinen paskaliemi lennähti huoneeseen ja saman tien, pirullinen ilme pärställään, kaatoi väkivalloin omaiseni sänkyyn, minkä jälkeen väänteli ja puristeli omaistani nenästä! Omaiseni oli tuskaisen näköinen. Pian saapui toinenkin, vaaleakarvainen, pienehkökokoinen, ohutsankasilmälasinen, valkotakkinen ja -housuinen "hoitaja", jonka takkiin kiinnitetyssä kortissa oleva etunimi alkoi A:lla. Tämä paskalieju julisti hyvin uhmakkaasti, ettei omaiseni saa nousta sängystä ollenkaan!
Kerran lörppähuulinen paskaliemi saapui omaiseni huoneeseen kiikuttaen tarjotinta ja mäkätti: "MINÄ TOIN NYT VAALEAA LEIPÄÄ!" Omaiseni oli halunnut aina tummaa leipää, täysjyväruisleipää!
Ollessani omaiseni luona, lörppä lennähti huoneeseen ja nosti sängyn laidat ylös. (Laidat olivat alhaalla saapuessani vierailulle.) Lörppähuulinen paskaliemi ilmoitti uhmakkaasti, että sängyn laitojen pitää olla korkeina! Nuo tapahtuivat useammin kuin yhdellä vierailullani. Kuten edelläkin olen jo näyttänyt, Lieksan kaupungin vuodeosastolla pidettiin omaistani sängyn tai tuolin vankina!
Vuodeosastolla oleva, kuten kotiin päästyäänkin, omaiseni kertoi, että häntä oli lyöty vuodeosastolla! Kertoi, että lyöjiä olivat "hoitajat" (lainausmerkit minun)! Toisella kerralla kertoi, että häntä oli uhattu, että hän ei pääsisi koskaan pois laitoksesta!
Kaikkiin edellä kuvattuihin sorrannan muotoihin tulee kansan taistelu vastaamaan!!!
(Vastaamisista voidaan olla tiedottamatta erikseen.)
Juhani Varemo
Dec 15, 2015, 1:55:23 PM12/15/15
to
Kommentoin tähän ihan omalla nimelläni.
Lieksan kaupungista en tiedä juuri muuta kuin että kaukana on täältä
katsoen. En myöskään tiedä omaisesi tilanteesta mitään, eikä se minulle
kuulukaan.
Mutta muutama juttu tuossa vaatii hiukan kommenttia, perustuen omiin
kokemuksiini.
Liikkumiskiellot, sängyn korkeat laidat ja tuolin puomit voivat olla kyllä
vanhuksen oma etu. Oma omaiseni kaatui öisellä omatoimisella vessareissulla
2 eri kertaa, päätyen kummallakin kerralla keskussairaalahoitoon. Tämän
jälkeen ei omin voimin enää saanut liikkua. Samoin hän on putoillut sängystä
ennen korkeiden laitojen käyttöä. Yllättävästä huimauksesta kärsivän ei ole
turvallista enää hoiperrella omin voimin. Toki nuo 'turvalaitteet' voi ottaa
pois silloin kun vaikka omainen on vieressä valvomassa, mutta ne pitäisi
sitten muistaa myös palauttaa takaisin kun poistuu. Monta kertaa
hyödyllisempiä nuo ovat kuin vaikka turvavyö jonka käyttämisestä ei tähän
päivään mennessä ole vielä minulle hyötyä ollut. Kop kop kop...
Puhelimenkin tapauksessa hän tarvitsee apua, niin numeron valintaan kuin
luurin paikoilleen saamiseenkin. Luonnollista tällöin on että joku odottaa
vieressä. Emme ole nähneet tässä minkäänlaista ongelmaa.
Omat kokemukseni ovat pääosin hyvin positiivisia, henkilökunta tekee enemmän
kuin annetut resurssit oikeastaan antaisivat myöden. Huumorintaju auttaa
hankalienkin tilanteiden yli, niin hoitajat kuin potilaankin.
Vaikka hoitajat eivät tätä luultavasti luekaan, niin kiitokseni he ovat
ansainneet.
<juhani>
Lieksan kaupungista en tiedä juuri muuta kuin että kaukana on täältä
katsoen. En myöskään tiedä omaisesi tilanteesta mitään, eikä se minulle
kuulukaan.
Mutta muutama juttu tuossa vaatii hiukan kommenttia, perustuen omiin
kokemuksiini.
Liikkumiskiellot, sängyn korkeat laidat ja tuolin puomit voivat olla kyllä
vanhuksen oma etu. Oma omaiseni kaatui öisellä omatoimisella vessareissulla
2 eri kertaa, päätyen kummallakin kerralla keskussairaalahoitoon. Tämän
jälkeen ei omin voimin enää saanut liikkua. Samoin hän on putoillut sängystä
ennen korkeiden laitojen käyttöä. Yllättävästä huimauksesta kärsivän ei ole
turvallista enää hoiperrella omin voimin. Toki nuo 'turvalaitteet' voi ottaa
pois silloin kun vaikka omainen on vieressä valvomassa, mutta ne pitäisi
sitten muistaa myös palauttaa takaisin kun poistuu. Monta kertaa
hyödyllisempiä nuo ovat kuin vaikka turvavyö jonka käyttämisestä ei tähän
päivään mennessä ole vielä minulle hyötyä ollut. Kop kop kop...
Puhelimenkin tapauksessa hän tarvitsee apua, niin numeron valintaan kuin
luurin paikoilleen saamiseenkin. Luonnollista tällöin on että joku odottaa
vieressä. Emme ole nähneet tässä minkäänlaista ongelmaa.
Omat kokemukseni ovat pääosin hyvin positiivisia, henkilökunta tekee enemmän
kuin annetut resurssit oikeastaan antaisivat myöden. Huumorintaju auttaa
hankalienkin tilanteiden yli, niin hoitajat kuin potilaankin.
Vaikka hoitajat eivät tätä luultavasti luekaan, niin kiitokseni he ovat
ansainneet.
<juhani>
Ari Saastamoinen
Dec 15, 2015, 8:11:33 PM12/15/15
to
Vanhustenkin puolesta <vanhustenk...@gmail.com> writes:
> Myöhemmin lörppähuulinen tuli huoneeseen ja mäkätti: "ENHÄN OLLUT KAUAN".
> Myöhemmin lörppähuulinen tuli huoneeseen ja mäkätti: "ENHÄN OLLUT KAUAN".
> Ollessani kerran omaiseni luona vuodeosastolla, paskaliemi lehahti
> huoneeseen ja samalla kuulutti: "TÄSSÄ MINÄ TAAS OLEN!"
En kiistä sitä, etteikö Suomessa sairaaloissa ole resurssipula ja
> huoneeseen ja samalla kuulutti: "TÄSSÄ MINÄ TAAS OLEN!"
potilaita, eritoten vanhuksia kohdellaan kuin karjaa.
Mutta tuosta kirjoitustyylistäsi paistaa läpi, että kirjoitat
asenteellisesti ja todennäköisesti värität tapahtumia. Ja vaikka noi
yllelainaamani lausahduksetkin toit esiin esimerkkinä kamalasta
käytöksestä, niin niissä ei mielestäni ole edes mitään
epäkunnioittavaakaan, vaan hoitaja pikemminkin yritti niillä tuoda
itsestään mukavamman ja läheisemmän vaikutelman.
> ja joka paukautti kysyä, MITENKÄ OMAISENI LASKUT HOIDETAAN.
> Oikeampi vastine tuon paskaliete-tunkelon tunkeamiseen olisi ollut:
> "Omaiseni laskuissa ja muissa raha-asioissa EI OLE MITÄÄN SINULLE
> EIKÄ TYÖNANTAJALLESI KUULUVAA!"
Vaikka sinä ehkä hoidatkin tuon oman omaiseni laskut, niin voin hyvin
> "Omaiseni laskuissa ja muissa raha-asioissa EI OLE MITÄÄN SINULLE
> EIKÄ TYÖNANTAJALLESI KUULUVAA!"
kuvitella, että kaikkien vanhusten laskuilla ei ole hoitajaa, ja
kysymys on sinänsä ihan aiheellinen. Ja jos sinä et niitä olisi
hoitanut, niin on mielestäni hyvä, että sairaalassa huolehditaan, että
ne tulee hoidetuksi.
> minkä jälkeen väänteli ja puristeli omaistani nenästä! Omaiseni oli
> tuskaisen näköinen.
ollut nenän pyyhkiminen tai sitten vastaava "ystävällinen" ele kuin
pikkuvauvoillekin jotkut ottaa nenästä kiinni ja vähän "ravistaa", ja
toteaa "voi sinä pikku höpönassu", vaikka ei vanhuksille ehkä ainakaan
ihan samoilla sanoilla, mutta ele voi ihan hyvin olla samaa perua.
> Kerran lörppähuulinen paskaliemi saapui omaiseni huoneeseen
> kiikuttaen tarjotinta ja mäkätti: "MINÄ TOIN NYT VAALEAA LEIPÄÄ!"
> Omaiseni oli halunnut aina tummaa leipää, täysjyväruisleipää!
kaikennäköistä ruokaa.
Ja kun muistelen omaa mummoani, niin hänellä ainakin dementia vaivasi
sen verran, että vähintään puolet hänen omista sanomisistaan
syyttelyistään oli täyttä hevon kukkua, vaikka varmana väitti, että
"olen ihan varmasti sanonut/pyytänyt asiaa X, mutta tehtiinkin Y"
--
Arzka oh3mqu+...@hyper.fi - En halua follareita mailina
1. Valitse sopiva paikka, ei ihmisten tai rakennusten lahella, jossa
paukku voi aiheuttaa hairiota. - Iso-Kiinalaisen kayttoohje
Lume Laipio
Dec 16, 2015, 4:53:59 PM12/16/15
to
"Vanhustenkin puolesta" kirjoitti viestissä:
>Ollessani kerran tapaamassa omaistani, edellä mainittu tyttö toi
>omaiselleni annoksen syötävää. Tyttö laittoi omaiseni istumaan puiseen
>tuoliin, jossa oli edessä puomi, joka esti >istujaa >nousemasta tuolista.
>Omaiseni kertoi minulle, että hänet oli aikaisemminkin kahlehdittu
>mainittuun [kolkkoon, vanhanaikaiseen] tuoliin; hän myös ahdistui tuossa
>tuolissa. >Kun omaiseni >oli jo syönyt, tyttö tuli huoneeseen. Kuin
>ohimennen tuo lörppähuulinen tyttö ilmoitti pirullinen hymyilme pärställään
>jättävänsä omaiseni vielä tuoliin ja lisäsi: "ETTET >KARKAA"! Vilkuili
> >sivuilleen, kuin pahanteossa oleva pikkupentu. Lörppähuulen mentyä
>kokeilin avata tuolin puomin, mutten keksinyt, miten se tehdään. Myöhemmin
>lörppähuulinen >tuli huoneeseen ja >mäkätti: "ENHÄN OLLUT KAUAN".
>Lörppähuulinen paskaliemi avasi tuolin puomin, minkä jälkeen luiseva sormi
>pystyssä, pirullinen ilme pärställään mäkätti, ettei >puomia saa avata muut
> >kuin se itse, sen jälkeen, kun omaiseni ensin kertoi, että yritimme avata
>puomin. Havaitsin, miten puomi avataan.
Se puomi on tuolissa sitä varten, ettei potilas putoa tuoliltaan ja
kaadu otsalleen lattialle.
Jos näin kuitenkin tapahtuisi, hoitajaa syytettäisiin valvonnan
laiminlyönnistä.
Arvatenkin sinä olisit siinä tapauksessa äänekkäin se syyttäjä?!
0 new messages