Jopas täällä tuulee kovasti; varmaan tietää jotakin -- pitäisiköhän
kysellä joltakin sammakolta ?
Turingin Kone oli juuri päättänyt Mannerheimin jalkakäytävän sijaan
käydä Akateemisen kautta, kun hän silmäkulmastaan huomasi jalois-
saan jonkin mustan muovin tuulen heittelemänä - hei, eihän se mikään
muovi ole, vaan, vaan LEPAKKO !
Miten Sinä, lepakko-rukka olet siihen joutunut, että tuuli Sinua
heitteleepi, kaltoin noin sen annat itseäsi kohdella ? Mutta tai-
datkin olla satuttanunna itsesi; minäpä otan Sinut hoivaani.
Turingin Kone kaivaa laukustaan työkäsineen laittaen sen käteensä
ja nostaa siinä lepakon lähemmin tarkasteltavakseen.
Lepakko näyttää liikuttavan, ja liikuttavan jotenkin itseään, huomaa
Turingin Kone viisaasti. Ja se pitää jotakin narinaakin. Hätäännyksis-
sään se varmaan onpi, kun varmaan onpi lentänynnä jotakin ihmisen
tekele-esinettä päin. Ja sitten joutuupi tällä lailla ihmisten
jalkoihin.
Kas noin.. nyt se alkaa rauhoittua. Mitähän sille tekisin ?
Klinikka ? Onkohan tässä lähettyvillä klinikkaa. Läheinen ihminen
ilmeisesti kuulee ajatukseni, ja kaivaa taskustaan kännykäksi kutsutun
laitteen ja soittaa numerotiedusteluun; kyllä, kyllä, kuuluu vain. Niin,
olemme tässä Ruotsalaisen Teaternin edustalla ja meillä olisi tässä
sellainen pieni eläin.. Niin.. että Hämeentie 57, joo, niin.
Ja niin Turingin Kone päättää viedä tämän huostaansa uskotun lepakon
projektina Yliopiston Pieneläinklinikalle. Hän laittaa sen, nyt jo
rauhoit-
tuneen lepakon laukkuunsa.. Kas noin. Nyt vaan tuohon Kuutosen
pysäkille...
Pysäkillä: Hei, tunnetkos Sinä lepakoita ? Etkö ? Minulla kun olisi
tässä yksi. Aijaa, kuuluu vastaus. Turingin Kone melkein kuulee
lähimmäisensä ajatukset, etä mitähän toikin tossa.. No nyt se
ratikka jo tulee. He, mitäs sä lepakko oikein meinaat, että olet
jo noin toipunut.. Taidankin viedä Sut kotiini, metsään.. Kyllä mä
jotakin Sulle sieltä metsästä löydän. Ja onhan siellä mun keino-
vuoressani aivan ihania lepakonkolojakin..
Ja nin Turingin Kone ei astukaan ratikkaan, vaan lähtee päättäväisesti
käymään kohden Rautatieasemaa, poiketen Alepaan ostamaan jotakin
itselleen.
No, nyt kohta pääset Junaan, tuumin minä, Turingin Kone, Aseman
laitureille saavuttuaan. Mutta hei, tossapa onkin Poliisiasema. Mitähän
jos veisin Sinut sinne, sillä siitäpä he saisivat hyvän projektin
itsellensä,
kun tässä tätä yhteistä maailmaakin asutetaan. Niin, minäpä annan
Sinut kiltin Poliisin suojiin. Ehkäpä Sinä vironneena saat aikaan
jotakin
kivaa... Ehti Turingin Kone ikään kuin ennaltanäkijänä tuumimaan
kohta tulevaa.
Päästyään Poliisin porstuaan, Turingin Kone ei heti pääse Poliisin
juttusille, koska edellinen asiakas vielä häntä pidättelee. Mutta nyt:
Päivähdys.
Päivää vaan. Mitäs asiaa...
Minä tässöä tuumin, että kun tämä on meidän kaikkien yhteinen
maailma -- myös lepakoiden --, niin päätin tuoda Teille tämän
projektin, lepakon nimittäin.
?
Katsos, kun mä äsken löysin tuolta kadulta pökertyneen lepakon,
ja kun sitten aattellin, että tämä maailma on meidän yhteinen, niin
meidän tulee yhdessä myös sitä hoitaa...
Lepakko?
Niin. Mulla on täällä lepakko. Löysin sen tuolta. Ja nyt toin sen
Teille. Te varmaan toimitatte sen hoitoon tai jonnekin; se on
Teille hieno projekti. Yhteistyötä nääs.
Onko se elävä. Onko sulla elävä lepakko. En tiedä
niistä mitään, mutta toi Henkka tossa vireisessä huoneessa tietää
varmaan enenpi.. Hän on oikeampi mies hoitamaan asiaa. Mene
sinne.
Tervehdystä vaan. Olis tässä lepakko, joka ilmeisesti oli törmännyt
autoon tai johonkin. Löysin sen tuolta kadulta pökertyneenä. Mutta
nyt se taitaa jo virota.. striip, striz,striip, striz...
Lepakko? Onko se elävä.
Tietysti, etkös kuullut sen sanovan, että se on vironnut.
Lepakko! Nehän ovat täynnä pöpöjä. Mitä sä sen tänne
toit.
Lepakko? Onko se ihan oikea? Hei, missä se on.
Laukussani.
Näytäpäs sitä.
Turingin Kone alkaa raottamaan laukkuaan, josta kuuluu
jo virkeää radiokohinaa..
Katsokaa nyt. Tossa se on.
Nehän ovat täynnä pöpöjä. Mitä sä niitä tänne raahaat.
Eivät kaupunkilepakot.. ne ovat aivan siistejä, valisti TK.
Hei! sulje äkkiä se takaisin laukkuun. Mitäs, jos lähtee
lentoon
Eivät lepakot non vain lähde lentoon; ne lähtevät ylhäältä
alas, tietää Turingin Kone valistaa Poliisia.
Vie äkkiä se ulos. Tee jotakin...
Turingin Kone yrittää ottaa lepakon käteensä, mutta yllättäen
kovin virkeräksi kmuuttunut lepakko nousee hänen sormiensa
välistä laukun reunalla.
Hei, nyt se pääsi..
Mitäs me nyt tehdään.
Kylläpä se nyt lentä.. sulkekaa äkkiä kaikki ovat.
Lepakko se kaarteli ja kierteli melko korkeata huonetta
muutaman minuutin..
No niin! Tänne sitä saa tuoda kaikenlaista.. Poliisille saa
tuoda kaikki. Totesi kovin äkämystynyt eräs heistä.
Mutta Turingin Kone hymyili. Nyt Poliisi sai oikein hienon
projektin; taisi päivärutiinit saada hieman dynaamisuutta...
Hei, nyt se jää tänne ikuisesti. Mitäs me nyt tehdään?
Lepakko hoiti oman hommansa hienosti. Se ei ollutkaan
loukkaanunut, jollei oteta lukuun sen henkistä aspektia...
No nyt se jäi tonne ikkunan yläpuolelle. Millä me se oikein saadaan
ulos.
Kyllä Poliisille saa tuoda kaikkea...
Ei se hänen vikansa ollut, yritti toinen..
Millä nää ikkunat saa auki. Ne on ruuvattu.
Pitääkö hakea talkkari ?
Minä haen tosta ruuvareita...
Tässä vaiheessa Turingin Kone katsoi parhaimmaksi lähteä
tarkastelemaan projektin etenemistä ulkopuolelta. Vastaan-
ottajalleen hän vielä mennessään tokaisi jotakin päivärutiinien
muuttamisesta. Eipä tainnut Vastaanottaja kovin ymmärtää...
Kovin ovat hankalasti tehneet nuo ikkunansa. Eivät ole
ottaneet tällaisia tilanteita huomioon.. Turingin Koneen
vatsalihaksia alkoi jo kouristella.
Siinpä hän huomasi kolmen nuoren pysähtyvän jo auki olevan
korkean ikkunan eteen tuijottamaan mitä kummaa Poliisin
tiloissa oli tekeillä.. Poliisit näyttivät huitovan harjalla jotakin..
Turingin Kone meni nuoreten luokse ja yritti selittää tilannetta,
-- katsokaas, kats.. poliisit.. lepakkojahdissa...
mutta vatsalihastensa kouristelun vuoksi nuoret taisivat
hämmentyä entistä enemmän.
Nuoret ikään kuin pakenivat. Katsoivat kovin viistosti taakseen,
joka aiheutti Turingin Koneen vatsalihaksiin entitsä rajumpaa
kiristysstä, eikä tilannetta helpottanut sekään kun hän melkein
kuuli nuorten ajatukset... Outs, auuh....
Jo vain ! Kyllä nyt Poliisin päivä tuli pelastettua. Tietäisivätpä
ohikulkijat, mitä heidän vieressään oikein tapahtuu?
Lopulta Turingin Kone huomaa lepakon pöllähtävän Poliisin
ikkunasta.. Ja sitä seurasi Pää, josta kuului:
Phaah Phaaaahh ! Hohhoh, hoo, haha, phaah, phah hohhoh haa..
Mitähän sekin meinasi oikein, tuumi Turingin Kone lähtien
vatsaansa pidellen kohden lähijunaa ?