Ilmeisestikin tuhansien vuosien kokemus osoittaa, että objektiivisia, vastaansanomattomia kaikille näkyviä todisteita jumaluuden olemassaolosta ei ole - ainakaan rationalistisen varovaisen skeptikon näkökulmasta. Korkeintaan todellisuus viittaisi jonkinlaiseen panteismiin/panenteismiin, jos määritellään, että Jumala isolla J:lla on sama kuin olemassaolon kokonaisuus.
Siksi onkin turvauduttava omiin kokemuksiin hengellisyyden saralla. Omia hengellisyyteen liittyviä kokemuksiani olen koonnut muun muassa seuraaviin linkkeihin:
http://jarmomanninen.blogspot.fi/2014/12/45-vanha-miksi-uskon-teksti.html
Tuolta blogistani löytyy myös yhteensattumaelämyksiäni, jotka koen jonkinmoisena "evidenssinä" 'korkeamman' Voiman / voimien olemassaoloa tukeviksi. Yhteensattumalistat löytyvät (nyt ainakin lokakuun alussa 2017) myös kotisivultani:
http://www.iki.fi/manninen/
Edellä mainittujen linkkien osoittamaan "subjektiivisiin edividensseihin" kuuluvat siis yhteensattumaelämysten (synkronisiteetti) kokeminen, yhden ihmeen kokeminen ja yhden näyn näkeminen (sairaalassa koettuna näin tulkintani mukaan henkisiä "näkökulmia" - ehkä jumalia ja/tai enkeleitä tjsp).
Mainittakoon, että "kaikki vaikuttaa tulevaisuuteen" ajattelun kehittäminen _tuntuu_ myös aivan subjektiiviselta ikään kuin siunaukselta ja myös "evidenssiltä". Tästä on ehkä paras tekstini:
http://jarmomanninen.blogspot.fi/2014/08/42-elamanfilosofiani-kaikki-vaikuttaa.html
Myös Youtuben videoblogistani löytyy mielestäni keskeisimmät tekstini;
https://www.youtube.com/channel/UCAhVC5hXfjsTSJCeaszC9vw
t. Jarmo