Jos elämän tarkoitus on se, niin minä sanon, etten minä tullunna
vasiten mitään tänne polttelemaan, mutta jos palaa, niin sitten antaa
palaa vaan; minä tulin tänne huvin vuoksi; koska elämä on elämää,
eikä märkien halkojen polttelua -- josta muuten on kokemusta siitäkin.
Onhan sillä merkitystä, mitä varten sanoo elävänsä; joka sanoo elävänsä,
koska on sitä karmaa.. ,niin onpahan siinä sitten elämällä raskas
taakka.
Mutta, kun mä sanon vaan, että huvin vuoksi, ja iloni tähden, niin
kuka mittaa taakkani raskaaksi? Kysyn vaan. Jos sitten taivaassa,
joka sitten sanoo, että mikset sä poltellut karmaa, kun noi muutkin,
niin minäpä vaan sanon, että ok, lähetä mut uudetstahan tonne alas,
niin mä teen tän saman jutun; annan muiden poltella karmaansa,
mutta mä kun tahdon olla ilona maailmassa, enkä mörömöykkynä
oman sydämeni pimeässä nurkassa vain siksi, koska en viittinyt
kattella Sun Valoisaa Naamaasi.
Kuka voi ajatella karmaa silloin, kun näkee Jumalansa, joka on Valo?
Niiin, noooh.. annetaan vaan muiden poltella, tehdään me yhdessä
maailma iloiseksi.. Mee vaan uudestaan tonne pimeyteen, ja mä
annan mun Valoni sun mukaasi...