S.Yrjölä: Missiologia ja eskatologia
K. Vuori
artikkelin. Se on lainattu helluntailaisen Suomen Vapaan
Ulkolähetyksen julkaisemasta MAAILMAN ÄÄRET -lehdestä
nro 5/2000. (Halukkaille voin mailata sen myös WORD-versiona
kursivointeineen ja lihavointeineen.)
Tässä maailmassa ei mikään ole täydellistä, ei myöskään allaoleva
kirjoitus, mutta ainakin helluntailaisille se on lukemisen arvoinen.
K.Vuori
-----------------------------------------------------------------
Samuel Yrjölä:
Missiologia ja eskatologia
Eskatologia on oppi lopunajoista ja tapahtumista. Kaikissa maailman
uskonnoissa on tiedostettu, että ihmiskunnan aika maan päällä päättyy
jossakin vaiheessa. Vanhan testamentin profeetat kirjoittivat eskatologisia
ilmoituksia, joita he olivat Jumalalta saaneet. Merkittävimmät Vanhan
testamentin eskatologiset profeetat olivat Daniel, Jesaja ja Sakaria. Jeesus
käsitteli lopun aikoja useissa opetuspuheenvuoroissaan. Paavali käsitteli
aihetta kirjeissään ja Johannes sai merkittävän jumalallisen ilmestyksen,
joka laajuudessaan ja kattavuudessaan on saanut aikaan sekä ihmetystä että
hämmennystä. Kysymyksessä eivät siis ole ainoastaan ihmisten aavistukset ja
pelot, vaan Jumala on itse asettanut päätepisteen sille ihmiskunnan
historialle, jonka me tunnemme ja koemme.
Seurakunnan historiassa on ollut myönteistä ja tervettä lopun ajan odotusta
erityisesti silloin, kun seurakunnan sisäinen elämä on ollut tervettä ja
lujasti kiinnitettynä Jumalan sanaan. Rinnalla on kuitenkin usein kulkenut
fanaattisia tai vääriä painopisteitä sisältävää lopun ajan julistusta.
Historiasta myös huomaa, että vaikeat ajat saattavat lisätä lopun ajan
odotusta, mutta yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti hyvät ajat useimmiten
syrjäyttävät tällaiset odotukset. John White kirjoittaa kirjassaan The
Golden Cow: "Tämän päivän hyvinvointi-Amerikassa kristityt ajattelevat
taivaasta ikään kuin se olisi vain paikka, johon joutuu kun kuolee
- samanlainen kuin tylsä vanhainkoti".
KRISTUKSEN OMAT KAIPAAVAT TÄMÄN AJAN LOPPUMISTA
Jokaiselle uudestisyntyneelle kristitylle aikakausien loppu on myönteinen
asia, jota odotetaan. He innostuvat siitä lupauksesta, jonka kaksi enkeliä
antoi opetuslapsille sinä päivänä jolloin Jeesus nousi ylös taivaaseen:
"Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä taivaaseen, tulee takaisin samalla tavoin
kuin näitte hänen taivaaseen menevän" (Apt. l: 1 l). Elävä kristitty
ymmärtää mitä Paavali tarkoittaa, kun hän kirjoittaa pakanoille, jotka
olivat kääntyneet epäjumalien palvonnasta Jumalan puoleen, "palvelemaan
elävää ja todellista Jumalaa ja odottamaan taivaasta hänen Poikaansa, jonka
hän herätti kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta" (1
Tess. 1:9,10). Lopunaikoihin suhtaudutaan myönteisesti, kuten Paavali
kehottaa: "Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan
sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin
saamme olla aina Herran Kanssa. Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla"
(1 Tess. 4:17-18).
Jeesuksen selkeä tahto on, että hänen seurakuntansa odottaa hänen toista
tuloaan. Hänen opetuksessaan on monta kehotusta siihen, ja Ilmestyskirjan
yksi tärkeä painopiste liittyy kristittyjen valmistelevaan odotukseen.
Apostolienjulistuksessa ja kirjoituksissa Jeesuksen toinen tuleminen
tarkoitti: "joka pelastaa meidät lopunaikojen Jumalan vihalta". Tämä totuus
on kannustanut ja rohkaissut seurakuntaa kaikkein vaikeimmissakin
tilanteissa. Se on antanut toivoa yksilöuskoville ja paikallisille
seurakunnille hirvittävien vainojen aikana. Tämä toivo on antanut voiman
julistaa evankeliumia "sopivalla ja sopimattomalla ajalla".
Joku on sanonut, että toivo muodostuu kahdesta asiasta: odotuksesta ja
kaipauksesta. Ihminen voi ilolla odottaa myönteisiä asioita tai pelolla
odottaa huonoja asioita. Vastaavasti ihmisellä saattaa olla kaipauksia,
jotka eivät voi koskaan toteutua. Toivossa nämä kaksi asiaa yhdistyvät. Me
toivomme sitä, mitä kaipaamme ja kaipaamme sitä, mitä toivomme.
Yksi hyvä mittari, jolla voimme tarkastella rakkauden tasoa Kristusta
kohtaan on, kuinka vahva on toivomme Kristuksen paluuseen. Voimmeko sanoa
sydämestämme: Tule, Herra Jeesus. Kysymyksessä ei ole se, mitä Jeesus
tulemuksessaan tuo meille, vaan ensisijaisesti kuka Hän on meille.
PAINOPISTE EI OLE AJASSA
Jeesus ehdottomasti kielsi opetuslapsiaan spekuloimasta lopunajan vuosista
tai päivistä. Hän sanoi: "Ei teidän asianne ole tietää aikoja eikä hetkiä,
jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut" (Apt. 1:7). Tässä kohdassa
tuhannet innokkaat lopunaikojen selittäjät ovat pahasti erehtyneet.
Raamatullisessa eskatologiassa painopiste on siinä, että loppu tulee
ehdottoman varmasti, eikä siinä milloin se tulee. Jumala itse valitsee
ajan, jolloin ihmiskunnan armonaika päättyy. Seurakunnan tehtävä on käyttää
olemassa oleva aika pelastuksen ja toivon evankeliumin julistamiseen.
Epäraamatulliset ja Raamatun vastaiset tulkinnat ovat aiheuttaneet suurta
hämmennystä ja turhaa pelkoa uskovien keskuudessa. Painopiste on siirtynyt
evankeliumin palveluksesta oman "turvavarustelun" kehittämiseen. Aikaa
kuluu siihen, että pohditaan ja suunnitellaan, miten selviydymme erilaisissa
kriiseissä, jotka maailmaa odottavat. Rahat sijoitetaan "pahan päivän"
varalle sellaisiin kohteisiin, joista seuraava lama jälleen kerran
"varastaa" ne. Tällä en tarkoita sitä, että säästäminen itsessään on huono
asia. Säästämismenetelmissä ja tavoitteissa täytyy vain olla terve
hengellinen harkinta. Onko silmiemme edessä Jumalan iankaikkisen
valtakunnan etsiminen vai oman elämämme pelastaminen? Jeesuksella oli omat
näkemykset näistä asioista ja teemme viisaasti, jos otamme huomioon, mitä
Hän opetti.
Meidän tulee asettaa tämän ajan tavoitteet oikein, jotta voimme päästä
siihen päämäärään, jonka Jumala on valmistanut meille Kristuksessa. Johannes
kirjoittaa: "Katsokaa minkälaisen rakkauden Isä on meille antanut, että
meitä kutsutaan Jumalana lapsiksi, joita me olemmekin. Siksi maailma ei
tunne meitä, sillä se ei tunne häntä. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan
lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme
hänen kaltaisekseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet
sellaisena kuin hän on. Jokainen, joka panee tämän toivon häneen, puhdistaa
itsensä, niin kuin hän on puhdas" (1 Joh. 1:1-3).
Terve lopunajan odotus motivoi uskovaista pitämään itsensä puhtaana kaikilla
elämänsä alueilla. Henkisesti terve ihminen pitää ruumiinsa luonnostaan
puhtaana ilman, että miettii mikä päivä tai viikko on menossa.
Hengellisesti terve ihminen pitää sydämensä puhtaana, eikä ajattele tuleeko
Jeesus tänään tai vuoden kuluttua. Painopiste ei ole ajassa, vaan varmassa
tietoisuudessa, että Jeesus tulee takaisin.
REFORMAATIO JA ESKATOLOGIA
Lutherin aikainen reformaatio ei tuonut mukanaan merkittävää lopunajan
odotusta. Se on hyvin ymmärrettävää, sillä kristityt olivat tulleet ulos
keskiajan hengellisestä ja henkisestä pimeydestä, ja reformaatio itsessään
toi paljon valoa ja myönteisyyttä kristillisyyteen. Samalla monet
yhteiskunnalliset ongelmat nousivat etusijalle, sillä pahasti kieroutunut
kristillisyys oli vääristänyt yhteiskuntahallintoa kaikkialla Euroopassa.
Kuitenkin lopunaika-ajattelu nousi voimakkaasti esiin ensin Saksassa ja
Alankomaissa. Eskatologiseen ajatteluun ei silloin liittynyt selkeää
raamatullista opetusta, ja tästä syystä asiasta innostuneet eksyivät
pahasti.
Eräs merkittävä lopunajan kiihkojulistaja 1500-luvulla oli swabialainen
nahkuri Melchoir Hoffman (1496-1544). V. 1530 Hoffman nousi palopuheillaan
voimakkaaksi vaikuttajaksi niiden joukossa, jotka käynnistivät kaikkein
radikaaleimman siiven v.1520 alkaneesta radikaalista reformaatiosta. Siinä
kun muut radikaalit reformistit pyrkivät vaikuttamaan kirkollisiin
toimituksiin
ja yhteiskunnallisiin vääristymiin Hoffman julisti "Uutta ilmestystä" joka
liittyi
Jeesuksen paluuseen maan päälle ja tuhannen vuoden valtakunnan alkamiseen.
Hoffmanin mielestä Jeesus tulisi tekemään Strasbourgista valtakuntansa
pääkaupungin - "uuden Jerusalemin". Tämän julistuksen tuloksena syntyi
melchorilainen liike, joka levisi Baltiaan, Saksaan ja Alankomaihin.
Kun Strasbourgin kaupungin isät sulkivat Hoffmanin vankilaan vuonna 1533,
harlemilainen leipuri Jan Matthys, Hoffmanin innokas opetuslapsi, uskoi että
hän on Jumalan valitsema "Eenok", Ilmestyskirjan toinen profeetta. Matthys
lähetti lopunajan julistajia eri puolille Eurooppaa. Sen jälkeen kun nämä
kiertävät julistat raportoivat Matthysille, että Munsterin kaupungin johtava
opettaja Bernhand Rothman opetti samalla tavalla kuin he, sai Matthys
"ilmestyksen", jonka jälkeen hän siirsi Kristuksen tuhatvuotisen valtakunnan
pääkaupungin Strasbourgista Alankomaiden ja Saksan rajalla sijaitsevaan
Munsteriin. Kaupungin killanjohtaja Bernard Knipperdolling otti myös
lopunajan sanoman innokkaasti vastaan ja ryhtyi julistamaan sitä tulisesti.
Liiallinen into ja puutteellinen Raamatun opetus sai kaupungissa aikaan
sensaatiomaista käyttäytymistä. Luterilaiset asukkaat ryhtyivät muuttamaan
pois kaupungista ja heidän, tilalleen tulivat lopunajan odottajat eri
puolilta Eurooppaa.
Matthys sai lisää "lopunajan ilmestyksiä" ja ilmoitti, että Munsterin
asukkaiden täytyy valmistautua siihen historialliseen rooliin, johon Jumala
oli kaupungin valinnut. Kaupunki täytyi puhdistaa kaikesta hengellisestä
turmeluksesta, ja siihen kuuluivat myös kaikki katoliset ja luterilaiset,
jotka eivät suostuneet kastattamaan itseään. Matthysin mukaan vastustajat
piti teloittaa, mutta Knipperdolling ei halunnut kaupunkiin väkivaltaa,
joten kompromissina päätettiin, että vastustajat karkotetaan kaupungista.
Väkivallan ja karkotuksen pelossa monet asukkaat suostuivat kastettaviksi ja
kasteita suoritettiin kolme päivää ja kolme yötä. Tämän jälkeen kaupungista
paenneiden omaisuus jaettiin Matthysin uskollisille seuraajille ja
kaupunkiin järjestettiin eräänlainen kommunistinen hallinto, jossa kaikkien
omaisuus jaettiin tasan, kaikkea informaatiota kontrolloitiin ja ainoastaan
Raamattu oli sallittu kirja.
Eräs seppä, joka ei alistunut uuden ilmestyksen asettamiin ehtoihin
julistettiin riivatuksi ja hänet tuomittiin kuolemaan. Matthys itse
teloitti miehen pistoolilla sen jälkeen kun oli kansan edessä syyttänyt
häntä puhtaan kaupungin saastuttamisesta.
Pääsiäisenä 1534 Matthys ilmoitti, että hän oli saanut Jumalalta ohjeet
käydä taisteluun katolisen piispan joukkoja vastaan. Hän vakuutti
seuraajilleen, että Jumala oli antanut hänelle niin suuret valtuudet ja
voiman, että hän pystyi ottamaan vihollisen tykin kuulat viittansa
taskuihin. Taistelussa kuitenkin kävi toisin ja leipuri Matthys sai
surmansa.
Leydeniläinen räätäli Jan Beukelszoon (1509-1536) jatkoi apokalyptistä
julistusta Munsterin kaupungissa ja voiteli itsensä kaupungin messiaaniseksi
kuninkaaksi. Kaupungin elämäntavat muuttuivat väkivaltaisiksi ja irstaiksi.
Vastustajat teloitettiin ja moniavioisuus tuli kuvaan. Tilanne kehittyi
niin pahaksi, että Munsterin katolinen piispa Waldeck lähetti joukkonsa
valloittamaan kaupungin 25.5.1535. Asukkaiden surmaaminen jatkui kaksi
vuorokautta. Räätäli Jan Beuksenszool ja killanjohtaja Bernard
Knipperdolling vangittiin. Kidutuksen jälkeen molemmat miehet teloitettiin.
Uusi tuhatvuotinen valtakunta päättyi lyhyeen.
Näillä tapahtumilla on ollut kauaskantoiset seuraukset. Monet
protestanttiset kirkkokunnat kuten luterilaiset, presbyteeriset ja
reformoidut, ovat olleet hyvin varauksellisia, jopa pessimistisia kaikelle
millenialistiselle ajattelulle. Se, mikä Raamatun mukaan pitäisi olla
seurakunnalle myönteinen odotus sai näiden kokemusten jälkeen kielteisen
sävyn.
ESKATOLOGIA 1800 -LUVULLA
Eräs 1800-luvun merkittävä lopunajan profeetta oli William Miller
(1782-1849), joka ennusti, että hänen laskelmiensa mukaan Jeesus palaa
21.3.1843-21.3.1844 välisenä aikana. Kun näin ei tapahtunut, hän korjasi
laskemansa ja ennusti Jeesuksen palaamisen päiväksi 22.10.1844. Arviolta 50
000 - 100 000 ihmistä otti ennustukset vakavasti, mutta kun odotettu
Jeesuksen paluu ei toteutunut, useat pettyivät Milleriin.
Tässä vaiheessa astui kuvaan Hiram Edson. Hän ilmoitti nähneensä näyn,
jossa Kristus siirtyi taivaan toiseen osastoon. Tämä todisti, että Millerin
laskelmat olivatkin olleet oikeassa, mutta hän oli erehtynyt tapahtumasta.
Kysymyksessä ei ollutkaan Jeesuksen toinen tuleminen, vaan tutkintaoikeuden
aloittaminen taivaassa. Siinä määriteltiin, ketkä ovat arvollisia nousemaan
kuolleista. Seitsemännen Päivän Adventistikirkko syntyi tältä pohjalta
vuonna 1845 ja William Miller valittiin kirkkokunnan ensimmäiseksi
presidentiksi.
Charles Russel (1852-1916), Jehovan todistajien lahkon perustaja korosti
lopunajan veristä taistelua Harmageddonissa. Hän ennusti, että vain 144 000
lahkon seuraajaa ovat oikeutettuja osallistumaan kuolleitten
ylösnousemukseen.
Edellä mainittujen kielteisten ilmiöiden rinnalla kulki innokas ja terve
pietistinen liike, joka innoitti kristittyjä menemään kaikkeen maailmaan
julistamaan evankeliumia kaikille kansoille, sillä Jeesuksen paluu lähestyy.
Vuonna 1886 syntyi Mount Hermonissa USA:ssa D.L. Moodyn aloitteesta Student
Volunteer Movement (Vapaaehtoisten opiskelijoiden liike). Tämän liikkeen
kautta viidenkymmenen vuoden aikana 20.500 nuorta lähti lähetystyöhön. He
hylkäsivät lupaavan uran ja hyvän toimeentulon lähteäkseen julistamaan
evankeliumia erityisesti Kiinaan.
Vaikka Moody ei omaksunut mitään dispensatiollista (aikakausi-) näkemystä,
hänelle Jeesuksen toinen tuleminen oli hyvin tärkeä osa evankeliumin
sanomaa. Hänen läheiset ystävänsä ja työtoverinsa pyrkivät edistämään
opillisesti jyrkkää näkemystä premilianismista (Jeesus palaa ennen
tyhatvuotista valtakuntaa) oppia. Näihin kuuluivat R.A. Torrey, A.J.
Gordon, C.I. Scofield ja A.T. Pierson. Moody ei antanut näiden teologisten
väittelyjen johtaa häntä kutsumuksensa työstä, joka oli evankeliumin
julistaminen.
Usko Kristuksen paluuseen oli 1900-luvun taitteessa niin voimakas, että
tuhannet ihmiset, sekä perheelliset että yksinäiset, lähtivät lähetystyöhön
ilman varmaa toimeentuloa ja vain yhdensuuntaisella matkalipulla - koska
"Jeesuksen tulo tapahtuu ennen kuin täytyy palata kotimaahan". Siitä
huolimatta, että väärän tai harkitsemattoman innon takia tehtiin paljon
virheitä, evankeliumin sanoma vietiin moneen maahan juuri kriittisellä
hetkellä. Muutamien vuosien jälkeen monet näistä maista sulkeutuivat
kokonaan lähetystyölle. Mutta seurakunnan siemen oli kylvetty, ja se jäi
itämään.
ESKATOLOGIA 1900 -LUVULLA
Helluntailiikkeen synty vaikutti voimakkaasti siihen, että julistus
Jeesuksen tulosta ja lopunajan läheisyydestä nousi vielä voimakkaammin
esiin. Tämä vaikutti lähetysintoa, joka on ollut hyvin voimakasta siitäkin
huolimatta, että alkuvaiheessa helluntailaisia oli hyvin vähän ja
vuosikymmeniä heitä yleisesti ottaen halveksittiin. Vaikka monesti
helluntailaiset itse vaikuttivat käytökseltään ja korostuksillaan siihen,
että muut kristityt eivät arvostaneet heitä, niin heidän palava intonsa ja
todellinen eskatologinen odotuksensa oli aitoa ja teeskentelemätöntä.
Useimmat helluntailaiset näkivät, että Pyhän Hengen vuodatus 1900-luvun
taitteessa oli voimakas osoitus siitä, että lopunajat ovat lähellä.
Lopunajalla tarkoitetaan Kristuksen paluuta noutamaan seurakuntansa pois
tulevan vihan alta. Monen muun evankelisen kirkkokunnan tavoin
helluntailaiset uskovat, että evankeliumi täytyy julistaa kaikille
kansoille, ennen kuin Kristuksen paluu voi tapahtua. Tämän näkemyksen
innoittamana syntyi ennennäkemätön rynnistys lähetystyöhön, jonka tuloksena
helluntai-/karismaattinen liike on kasvanut maailman suurimmaksi
kristilliseksi ryhmäksi 1900-luvulla.
Suurin osa kristityistä uskoo, että tässä elämässä tehdyt teot vaikuttavat
tulevaisuuteen - jokainen niittää minkä on kylvänyt. Useimmilla
helluntailaisilla kuitenkin on näkemys, että tulevaisuus määrää nykyisyyden.
Toisin sanoen lopun ajat sanelevat sen, mitä nykyisyydessä tehdään.
Helluntailaisten profetian tulkinta on vaikuttanut suuresti siihen, miten me
olemme ymmärtäneet historian kehitystä. Tämä taas on vaikuttanut siihen,
miten me olemme suhtautuneet yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin tilanteisiin
omassa ajassamme.
Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että evankeliumia on tarjottu
ratkaisuksi maailman moninaisiin ongelmiin. Tähän näkemykseen tuli uusia
ulottuvuuksia 1970-luvulla. Silloin lähetystyön kuvioihin tuli mukaan myös
ihmisten sosiaalisten tarpeiden huomioiminen. Evankelioinnin ja sosiaalisen
työn tasapainottamisesta on tullut tärkeä osa lähetysstrategian suunnittelua
ja toteutusta.
MENETETTY TOIVO?
Merkittävä osa tämän päivän kristityistä ei odota Jeesuksen toista
tulemista. Tosin asia kiehtoo, sillä eskatologista kirjallisuutta myydään
erittäin paljon, varsinkin jos se on romaanin muodossa. Se ei kuitenkaan
saa aikaan Raamatun mukaista Jeesuksen odotusta. Monet kristityt elävät
ikään kuin lopun ajat olisivat verrattavissa jännitysromaaniin -
mielenkiintoista, mutta ei todellista.
Se toivo, joka kannustaa elämään Kristuksen mielen mukaista elämää ja
olemaan hänelle kuuliaisia, on heidän kohdallaan menetetty. He ovat
valinneet opetuslajin, jota Jeesus kutsuu "vihollisen kylvämäksi
rikkaviljaksi". (Matt. 13:24-30). Sen sijaan, että he tuottaisivat
hengellistä satoa jumalan kunniaksi, he ovat "hengellisyyden suurkuluttajia"
. He vaativat korkeatasoista ohjelmaa seurakunnan tilaisuuksissa ja
sivistyneitä saarnoja. Kirkkojen täytyy olla miellyttäviä ja viihtyisiä
paikkoja, joihin voi mennä sopivin välein parantelemaan synnin tuottamia
mustelmia ja haavoja. Nämä ihmiset vaativat itselleen monenlaista ja
monipuolista sielunhoitoa, ilman että ovat valmiita tekemään parannusta
synneistään. Uskon painopiste ei ole kuuliaisuus Kristuksen tahdolle, vaan
"kuinka kivaa uskonelämä on".
Alkuseurakunnan ajoista lähtien vihollinen on lähettänyt palvelijoita
kylvämään väärää opetusta. Palkkioksi nämä väärät palvelijat ovat saaneet
itselleen maailman antamaa asemaa, valtaa, kunniaa ja rahaa. Kun omat edut
ovat olleet etusijalla, väärät palvelijat ovat häikäilemättömyydessään
olleet valmiit johtamaan seurakuntaa synnin turmelukseen. Tällaisia
harhaanjohtavia opettajia on ollut maailmassa viimeisten 50 vuoden aikana
enemmän kuin koskaan ennen. He ovat toimineet Amerikassa ja Euroopassa.
Afrikassa näiden eksyttäjien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisten
15 vuoden aikana. Heitä on oikeastaan kaikkialla maailmassa. Heidän
tunnusmerkkinsä on julistus, josta puuttuu todellinen parannuksen teko. He
tekevät ihmeitä, jotka saavat kuulijat ja katsojat ymmälleen, mutta heiltä
puuttuu kunnioitus Jumalan pyhyyttä kohtaan. Heidän kerskauksen aiheensa on
siinä, mitä he ovat saaneet aikaan. Usein heidän elämäntapansa on
kohtuuttoman ylellistä.
Jeesus puhuu kahdenlaisesta palvelijasta, toinen on uskollinen ja järkevä,
toinen paha palvelija (Luuk. 12:35-48). Uskollinen palvelija, joka todella
odottaa Jeesuksen takaisin tuloa huolehtii tehtävästään niin kuin Herra
astuisi ovesta sisälle minä hetkenä hyvänsä. Hän ei siirrä tehtäviään
jonnekin tulevaisuuteen siksi, että Herran tulo viipyy, vaan toimii kaikessa
avoimesti, rehellisesti ja oikeudenmukaisesti. Tällaisen palvelijan näyllä
on selkeä tavoite ja päämäärä.
Paha palvelija on aina valmistautumaton. Hän siirtää vastuita, nauttii
elämästä ja lyö toisia palvelijoita. Hän ei ole rehellinen työnantajaansa
kohtaan, eikä kohtele kanssapalvelijoitaan oikeudenmukaisesti! 'Tämä
palvelija on unohtanut kutsumuksensa, tavoitteensa ja päämääränsä.
On vaikea arvioida, kuinka suuri määrä ihmisiä suhtautuu lopunaikoihin
kyynisesti tai välinpitämättömästi vain sen takia, että kiihkoilijat ovat
olleet asialla. Perättömiä asioita on julistettu suurella paatoksella.
Ihmisiä on houkuteltu tilaisuuksiin raflaavilla ilmoituksilla. Katteettomia
lupauksia on viljelty ahkerasti. Innokkaimmat julistajat ovat usein
halveksineet järjestelmällistä Raamatun tutkimista.
Edesmennyt lähetysveteraani Toimi Yrjölä sanoi useamman kerran: "Moni hyvä
evankelista ja saarnamies on eksynyt lopunajan spekulaation suohon, eivätkä
ole löytäneet tietä takaisin kutsumuksensa työhön. Eksyessään he ovat
samalla eksyttäneet toisia". Lopunaikoja on käytetty pelotteena
herätyskokouksissa. Niillä on uhkailtu niitä, jotka eivät ole sokeasti
asettuneet ruotuun. Häikäilemättömät petturit ovat rahastaneet
herkkäuskoisia ihmisiä käyttäen monenlaisia konsteja.
MILLENIUM 2000 JA USKONTOJEN SEKOITUS
Vuosituhannen eli milleniumin vaihtuminen on koettu merkittävänä
historiallisena tapahtumana. Onhan kysymys vasta toisesta vuosituhannen
vaihtumisesta sen jälkeen kun aikaa ruvettiin laskemaan uudelleen.
Eri ihmiset ovat kokeneet asian hyvin eri tavalla. LIikemiehet ja
viihdeteollisuus näkevät tilanteessa merkittäviä
markkinointimahdollisuuksia.
Monet uskonnolliset johtajat suunnittelevat uutta maailmanlaajuista
synkretististä ekumeniaa. Maailman poliittiset johtajat toivovat uutta
globaalia rauhan aikaa. Köyhät ja pahasti velkaantuneet kansat toivovat
vapautusta velkavankeudesta.
RIEMUVUOSI
Juutalaisten kalenterin mukaan riemuvuosi on kerran viidessäkymmenessä
vuodessa. On mahdotonta tarkalleen arvioida milloin ensimmäinen riemuvuosi
asetettiin Siinain vuorella (3.Moos. 25:23-55). Todella varteenotettavat
arviot vaihtelevat kymmeniä vuosia. Kuitenkin joidenkin laskelmien mukaan
viimeinen juutalainen riemuvuosi oli 28.3.1998-18.3.1999.
Monet kristilliset kirkkokunnat julistivat vuoden 2000 riemuvuodeksi. Paavi
Johannes Paavali II antoi 29.11.1998 virallisen julistuksen (bullan), että
roomalaiskatolisen kirkon riemuvuosi tulee olemaan 24.12.1999 - 6.1.2001
välisenä aikana. Yksi paavin riemuvuoden tavoitteista on yhdistää kaikki
kirkkokunnat Rooman kirkon alaisuuteen, sekä tuoda yhteen kaikki kristityt,
juutalaiset ja islamilaiset. (Bull of indication of the Great Jubile of the
Year 2000 - Catholic Information Network).
Paavin riemuvuosijulistuksessa on lainattu Raamatun totuuksia, mutta siinä
on niin paljon Raamatun vastaista oppia, että ajatteleva kristitty ei voi
yhtyä paavin riemuvuosimenoihin. Seuraavat asiat tulevat paavin
julistuksessa esiin:
Uskontojen yhdistymisestä paavi kehottaa: "Saakoon riemuvuosi edistää
yhteistä dialogia, jotta päivä voisi koittaa, jolloin me kaikki yhdessä -
juutalaiset, kristityt ja muslimit - voisimme vaihtaa rauhan tervehdyksiä
Jerusalemissa."
Kristikunnan ykseydestä: "Kolmannen vuosituhannen saapuminen kehottaa
kristillistä yhteisöä nostamaan uskon silmänsä syleilemään uusia
mahdollisuuksia Jumalan valtakunnan julistamisessa. On välttämätöntä, että
tänä erityisenä aikana palaamme, uskollisemmin kuin koskaan aikaisemmin,
toisen Vatikaanin kirkolliskokouksen opetuksiin......."
Pelastukseen liittyviä kohtia: Julistuksessa käsitellään "ylijäämä - hyviä
tekoja" (vicarious deeds), jossa hyvin onnistuneille kristityille kertyneet
ylimääräiset hyvät teot voidaan siirtää kiirastulessa olevien syntisten
kristittyjen hyväksi. Riemuvuonna näillä on erityisen suuri merkitys.
Riemuvuodelle on asetettu erityiset ehdot, joiden mukaan kristityille
voidaan myöntää ehdollisia synninpäästöjä. Näihin kuuluvat
pyhiinvaellusmatkat, erityiset ja yliluonnolliset laupeuden teot, jotka
koituvat kuolleitten sielujen hyväksi, sekä parannuksen, katumuksen ja
ehtoollisen sakramentteihin osallistuminen. Täydellinen synninpäästö
voidaan ansaita ainoastaan kerran päivässä.
Luopumus kulkee kolmella tasolla: 1. Penseä välinpitämättömyys, 2. Opillinen
sekavuus, 3. Avoin kapina Kristusta kohtaan.
LUOTETTAVA KIINTOPISTE
Samalla kun Rooma kosii protestanttista kirkkoa helmaansa, se on
käynnistänyt neuvotteluja muiden uskontojen johtajien kanssa. Tämä on saanut
aikaan sen verran sekaannusta, etteivät monet kristityt enää näe merkittäviä
eroja Kristuksen evankeliumin ja muiden uskontojen opetuksen välillä. Tämän
hetken luopumus on syvempää ja laajempaa kuin mitä se on ollut
vuosisatoihin. Ajan suuntaus antaa aihetta monenlaisille arvioinneille.
Toiset arvioinnit ovat oikeansuuntaisia, mutta likinäköisiä. Mikään ihmisen
tekemä tilannearvio ei osu kohdalleen, sillä on liian monta kriteeriä, joita
täytyy huomioida oikean lopputuloksen saamiseksi. Tästä syystä meillä tulee
olla ehdottoman luotettava kiintopiste, jota kohti voimme suunnistaa.
Suurimmat ja kohtalokkaimmat virheet tehdään silloin, kun otamme väärän tai
puutteellisen kiintopisteen. Viime vuosina on ilmestynyt kiintopisteitä,
jotka eivät olekaan pysyneet paikallaan, vaan ovat siirtyneet erilaisten
virtausten mukaan. Ne ovat majakkalaivoja, joiden ankkuri on pettänyt.
Heprealaiskirjeen kirjoittaja esittää useita meille ajankohtaisia
kehotuksia:
" Sen tähden meidän on tarkoin ja tunnollisesti pidettävä mielessämme se,
minkä olemme kuulleet, ettemme ajautuisi virran vieminä harhaan". (Hep.
2:1-18) Se, mikä asiayhteyden mukaan meidän täytyy pitää mielessämme, on
Kristus, joka on Jumalan ainoa ja lopullinen vastaus ihmiskunnan
iäisyyskysymyksiin. Kristus on sama luotettava kiintopiste eilen, tänään ja
iankaikkisesti.
"Tämän tähden, te pyhät veljet, te, jotka olette saaneet taivaasta kutsun,
kiinnittäkää katseenne Jeesukseen, joka on tunnustuksemme apostoli ja
ylipappi. Hän on herransa luottamuksen arvoinen, niin kuin Mooses oli
kaikissa hänen huoneensa as oissa', mutta hänet on katsottu suuremman
kunnian arvoiseksi, yhtä paljon suuremman kuin rakentajan kunnia on
rakennuksen kunniaa suurempi". (Hep. 3:1-3)
"Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki
mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme
sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna
Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen
ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän
istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten
ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi
periksi." (Hep. 12:1-3)
Jos Kristus ei ole elämäämme ohjaava kiintopiste, me alamme korostaa
kehällisiä asioita. Pahimmassa tapauksessa menetämme suunnan kokonaan ja
eksymme pois Jumalan suunnitelmasta ja tahdosta -joka on sielumme
iankaikkinen pelastus.
Silloin kun Kristus on elämämme kiintopiste, kaikki asiat asettuvat
kohdalleen. Jokaisella asialla on oikea painoarvo ja merkitys ja elämäämme
on todellinen merkitys. Silloin kun kiintopiste on oikea, näemme asioiden
oikean arvon ja merkityksen. Voidaan sanoa, että meillä on oikea ja aito
näky.
OIKEAN NÄYN NELJÄ SEURAUSTA
1. Näky elävöittää
- Kristuksessa minä voin.
"Tunnen köyhyyden ja hyvinvoinnin, olen tottunut kaikkeen ja kaikenlaiseen,
syömään itseni kylläiseksi ja näkemään nälkää, elämään runsaudessa ja
puutteessa. Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa. (Fil.
4:12-13). Jumalan antama näky antaa elinvoimaa, joka taas antaa elämälle
tehokkuutta. Se muuttaa elämän suunnan ja tarkoituksen.
2. Näky antaa oikeat vaikuttimet
-Kristuksen takia minä tahdon.
"Siinä, että julistan evankeliumia, ei ole mitään ylpeilemistä, sillä minun
on pakko tehdä sitä. Voi minua, ellen evankeliumia julista!" (1. Kor. 9:16)
Näky ohjaa meidät tavoittelemaan niitä päämääriä, jotka liittyvät Jumalan
meille antamaan tehtävään. Jumalan antama näky pitää sisällään siemenen,
josta kasvaa elämämme koko tarkoitus. Jeesus ilmestyi Saulukselle Damaskon
tiellä, ja hänestä tuli Sauluksen koko elämän kiintopiste, joka taas johti
siihen, että evankeliumin sanomaa julistettiin pakanakansoille. On tärkeää
muistaa, että kun Jumala antaa meille näyn, Hän myös samalla varustaa meidät
hengen, sielun ja ruumiin puolesta, jotta voisimme toteuttaa saamamme näyn.
3. Näky velvoittaa
- Kristuksen tähden minun täytyy.
Ihmiset, jotka ovat todella saaneet Jumalan näyn sydämiinsä, voivat
suorittaa vain niitä tehtäviä, jotka ovat sopusoinnussa heidän näkynsä
kanssa, sillä Jumalan näky muokkaa ja muotoilee heidän elämäänsä. He
irrottautuvat vanhasta elämästään ja vanhoista tottumuksistaan ja haluavat
tehdä vain niitä asioita, jotka miellyttävät Jumalaa ja jotka edistävät sitä
näkyä, jonka he ovat Jumalalta saaneet.
4. Näky pyhittää
- Kristuksen takia minä en halua.
Oikean näyn saanut ihminen ei halua elää vilpillisesti. Paavali kirjoittaa:
"Kun meillä
Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu. Olemme
hylänneet kaiken salakähmäisen, emme toimi petollisesti emmekä vääristele
Jumalan sanaa, vaan tuomme esiin totuuden ja toivomme, että jokainen
omassatunnossaan arvioi meidät Jumalan edessä." (2. Kor. 4:l,2)
Jokainen, joka on saanut näyn Jumalalta, asettaa elämänsä sellaiseen
järjestykseen, jossa kaikki asiat löytävät oikeat prioriteetit. Hän asettuu
kurinalaiseen elämään, jotta voisi palvella yksin Jumalaa. Hän ei enää
halua palvella itseään, vaan erottaa itsensä Jumalalle palvellakseen Häntä.
Lopuksi
Tämän päivän missiologiassa on megatrendejä (suuria suuntauksia) ja
mikrotrendejä (pieniä suuntauksia). Megatrendeissä puhutaan "mahtavasta"
seurakuntakasvusta ja suurista projekteista. Niissä väläytetään todella
suuria lukuja. Mikrotrendeissä on pieniä ihmisiä, jotka uskollisesti
suorittavat pieniä ja arkisia tehtäviä lähetystyössä ja sen hyväksi.
Mielestäni merkittävin megatrendi on siinä, että kaikkivaltias Jumala
toteuttaa suunnitelmansa loppuun mitättömän pienten ihmisten kautta.
Tärkein eskatologinen totuus on melkein unohtumassa kaikkien kehällisten
asioiden alle. Tämä totuus toistuu kerta toisensa jälkeen läpi koko
Raamatun. Paavali kirjoittaa siitä seuraavaa: "Jeesuksen nimeä kunnioittaen
on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan
alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: 'Jeesus
Kristus on Herra.' " (Fil. 2: 10,1 1)
Ilmestyskirjan tärkein eskatologinen viesti kristityille on: "Nuo kaikki
käyvät taisteluun Karitsaa vastaan, mutta Karitsa voittaa heidät, sillä hän
on herrojen Herra ja kuninkaiden Kuningas. Hänen kanssaan saavat voiton
hänen uskollisensa, kaikki kutsutut ja valitut. " Ilm. 17:14.
Raamatulliseen eskatologiaan kuuluvat voittajat ja häviäjät. Jokainen, joka
pysyy uskollisena Kristukselle loppuun asti on voittajan puolella.
Samuel Yrjölä
Lähteet:
-Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements, Burgess & McGee,
Zondervan
-Who's Who in Christian History, Tyndale
-The New International Dictionary of The Christian Church, Douglas,
Paternoster Press
-A History of Christianity, Latourette, Prince Press
-Catholic Information Network
- Christian History Magazine, Spring 1998, Vol XVII, No 2
Osmo Saarikumpu
>
> Samuel Yrjölä:
> KRISTUKSEN OMAT KAIPAAVAT TÄMÄN AJAN LOPPUMISTA
>
> Jokaiselle uudestisyntyneelle kristitylle aikakausien loppu on myönteinen
> asia, jota odotetaan.
Yo. kommenteista voinkin vetää seuraavat johtopäätökset: Yrjölän mukaan
1) en ole Kristuksen oma
2) en ole uudestisyntynyt kristitty
Sorry Keijo, tämän pidemmälle en jaksa lukea.
Osmo
Eeva-Kaisa Kettunen
>
> "K. Vuori" wrote:
> >
> > Samuel Yrjölä:
> >
> > Jokaiselle uudestisyntyneelle kristitylle aikakausien loppu on myönteinen
> > asia, jota odotetaan.
>
>
> 1) en ole Kristuksen oma
> 2) en ole uudestisyntynyt kristitty
>
> Sorry Keijo, tämän pidemmälle en jaksa lukea.
Tervetuloa joukkoon, Osmo. Sinä tosin vaikutat sen verran
konservatiiviselta opillisesti, että viimeiseksi sinun olisi luullut
joutuvan meidän parjattujen muka-kristittyjen listoille. Älä sure,
Kristuksessahan meidän toivomme on. Niin konservatiivisten kuin
nuoremman polven körttiläistenkin.
Kettunen