Profetia Suomen seurakunnille

[Henri Markku Mikael Lentonen]

Olemmeko perilisiä armosta vai laista?

Kumpi se on? Onko Jeesuks kuollut kenties puoliksi?

Ja toinen puoli on sitten lakia?

Minulle Herra on antanut lain, mutta olen ensihurmoksen jälkeen tullut vain kokemaan, että se todella on miekka eikä sillä ole mitään käyttöä, tässä uudessa liitossa.

Se on ikäänkuin symbolinen asia, ei siis enää oikea miekka, joka voisi meitä satuttaa: onhan kaikki synti kuollut, Jeesuksen ruumiin myötä ristillä: totaalisesti.

Eli me emme voi tätä vähentää, jos vähennämme niin mitä se on: epäuskoa. Ja vain epäusko, esti perillepääsyn.

Koska usko siis on sitä, että otamme vastaan Jumalan ilmoituksen: jolloin teko seuraa uskon perusteella ja usko tulee taivaasta.

Niin laki on siis sitä, vaikka laki onkin pyhä, että "tartumme miekkaan, mutta hukumme siihen". Minä en lakiin huku, tai ainakin vielä olen Hengen piirissä, mutta se kuitenkin siis on: vaarallinen asia, joka tulee jättää kokonaan syrjään: lain ilmoitusta ei voi perua, me emme saa siis poistaa lakia, mutta meidän tulee katsoa sitä kuin kammoksuen; muistellen entistä lihan ja synnin vankilaa, jossa elimme: kavahtaen tätä siis.

Se olkoon miten on, sitä älkööt ketään siis muuttako ja toisin opettako.Tällöin kun ei ole lakia, ei ole siis tuomiota. Mutta ilman lakiakin, tuomio tulee koska se tulee synnistä siis tuomio: lain tehtävä, on vain osoittaa synti.

Ennen, lain tehtävä oli tuottaa kuolema: siis kivityksillä jne tällöin poistettiin paha Israelista. Mikä lain tehtävä nyt siis on? Yhä sama, se on ilmoitus mikä on voimassa, mutta se ei koske Jumalan lapsia.

Siksi, että meistä on tullut lain toteuttaja: ei lain noudattaja. Lakia noudattaa vain liha ja synti, meidät on tästä erotettu: ja oksastettu Pyhään Puuhun.

Mitä tarkoittaa siis, että meidät voidaan tästä puusta leikata ellemme tuota oikeaa hedelmää?

Eikö tällöin juuri se, että taas takerrumme lakiin ja lihan vankilaan tavalla tai toisella?

Jos on laittomuutta, auttaako siihen laki? Poistuuko synti kun laki tuli?

Eikö laki vain tuo synnin esille, ei se poista sitä: sehän siis vain lisää syntiä, joka ennen oli piilossa; paljastaen sen salat.

Mikä siis poistaa synnin? Se on tuomio: se on oikeus.
Mutta kenellä on oikeus? Sehän on Herralla, mutta nyt elämme aikaa vielä kun voimme kuulla Hänen äänensä, pian ovi suljetaan ja sinne kaikki synti lukitaan: ulkopuolelle, tämä on siis taivasten valtakunnan ulkopuolelle.

Kun Jeesus on vielä täällä Hän sanoo "tulkaa luokseni ja parantukaa" ja "älkää näinä päivinä kovettako sydäntänne kun kuulette Hänen äänensä".

Nyt kun me olemme "sisäisesti taivaan valtakunnassa" niin eikö meistäkin siis ole todella "synti lukittu ulkopuolelle"? Eihän ole niin, että Herran luona asuu lainkaan syntiä, vaan on niin että Hän totisesti On Pyhä.

MIstä tulee siis pelkuruus, epäröinti? Me kuin lapset imemme tätä maitoa, emmekä ymmärrä kaikkea mitä nyt tapahtuu: olemme vastasyntyneet veljesjoukkoon suureen, mutta tiedämme jatkuvasti etenevämme Kristuksen rakkauden tuntemuksessa: täten vahvistuen, yhä vahvemmista hengellisestiä ruokalajeista ja täten, tullen vahvemmaksi kilvoittelemaan uskossa: toinen toistamme veljesrakkaudessa jatkuvasti kannustaen, valvoen että jokainen juoksemme sääntöjen mukaisesti, etteikö meistä kukaan joutuisi häpeään ja menettäisi voiton seppelettään.

Onko siis niin, että kun veljesi ei juokse oikein että häntä neuvot? Jos hän ei kuule, vaikka kuinka yrität, niin eikö silloin jatketa yksin matkaa: tuo toinen, ei halua juosta kuten on sanottu, minä juoksen silti sillä enhän voi veljeäni pelastaa rikkomukselta.

Entä miten on, on joku veli ja hän pyytää "hiljennä hetki, kulje kanssani virsta" niin sano hänelle "kuljemme kaksi virstaa".

Eikö niin ole, että juoksun voimat antaa Jumala? Jos siis pelkäämme, sanomme "ei, en jää, minä juoksen, olet oman onnesi nojassa, hyvää onnea ja siunauksia".

Tällöin epäilemme, etteikö Herra antaisi kaksin verroin voimia, jotta saat menetetyn matkan kiinni: vaikka hitaan veljesi kanssa hetken kuljet.

Tällöin ajattelemme itseämme ensin, kun meidän tulee ajatella toista aina ensin: tämä on siis, epäuskoa.

Jos siis kärsimme pahaa toinen toisiltamme, niin ylistäkäämme Herraa aina: sillä kärsimmehän toisistamme vain sen pienen ja maallisen, minkä Kristus on meistä jokaisesta täydesti kärsinyt: maallisen että ylimaallisen ja synnit ruumiinsa kuolemaan lukinnut.

Tarkoitan siis, ylimaallinen: sehän on oikeus, eihän oikeus ole täällä maassa vaan laki on. Oikeushan on Herralla. Jeesus siis oikeudessa kärsi, syntimme: sovittaen näin kaiken.

Ja maallinen on, että hänet niin kavalasti tapettiin ja ristiinnaulittiin.

Kuitenkin tämä teko oli Herran valitsema uhri, siinä ei ollut ihmisellä osaa eikä arpaa, nyt vain siis pidämme Herramme Jeesuksen lähellä sydäntämme näinä päivinä: silloin ei laittomuus koveta eikä kylmetä, koska olemme lain jo täyttäneet, Herramme armon tähden.

Emme saa siis tuottaa Hengelle minkäänlaista murhetta, vaan elää nuhteettomasti ja aina pelokkain mielin: peläten Häntä jolla on valta tuomita sekä ruumis että sielu.

Kun rakastamme Herraa, niin kavahtakaamme lain hapatetta, ja antakaamme hengellisiä uhreja: toinen toisillemme anteeksi, itsellemme kuria kielen hillitsemiseen, aina valmiita uhrautumaan toinen toistemme puolesta, kuin itse Jeesusta palvelisimme; toinen toistemme orjia, pestemme toistemme jalat niin että käy toteen: heistä pienen on oleva suurin ja heistä suurin on oleva pienin.

Ja tämä on minä, minähän suuria puhun: olen siis pieni vaikka täällä maailmassa: laki onkin suureellista, se kuitenkin on vain tehty katoavaista varten, sillä laki tuli maailmaan vasta synnin seurauksena, sillä ei Jumala itseään varten lakia tarvitse: vaan synnin vuoksi laki tarvittiin.

Nyt siis, mikä on tämän vastakohta? Laki perustuu aina ihmisen omaan suorittamiseen: minä teen, ja sitten uskon että olen hyvä.

Mutta miten toteutuu "minä en tee ja sitten uskon että olen paha"?

Miten siis hiljennymme niin sydämessämme, että tulemme todella sen äärelle kun tämän entisen lihan ja sydämen viskaamme pois, kuin saastaisen vaatteen emmekä enää häpeä sanoa " Isä minä olen syntinen, syntiä täynnä, Herra armahda minua Jeesuksen veren tähden, Herra kuule kuinka kurja huutaa, minä olen ansainnut tuomion".

Oletko joskus miettinyt, että mitä tapahtuu kun kuolet? Oletko varma, että pääset taivaaseen? Miten sinä koettelet oletko uskossa oikeasti?

Katso, minä aikanaan päätin että olen täysin kelvoton. Lähes menetin uskoni, ei tästä mitään tule: olen oppinut kirjan ja lain, mutta minä olen vain niin syntiä täynnä ettei tämä saasta minusta lähde: ikinä.

Näin siis puhuin itselleni, piiskasin, itkin, rukoilin, luovuin, raivosin ja jopa Herraa pilkkasin sydämessäni: ajattelin, olkoot, ei tämä kihlaus ollut edes oikea, minä en vain kelvannut.

Mutta mitä sitten tapahtui? Minä silti uskoin Jeesukseen Kristukseen, minua varten ei vain ollut pelastusta: olin rikkaruohoa, joka heitetään uuniin. Ajattelin siis, no ainakaan en vielä ole kuollut, ehkä Herra vielä katsoo puoleeni.

Mitä nyt siis oli: olni itselleni viimein myöntänyt, että ansaitsen tuomion. Olin jo tiennyt, että joudun kadotukseen: mutta päätin silti jatkaa, koska minulla oli toivo.

Eikö toivo ole lupaus jonkun toteutumisesta? Niin perkele minua ahdisti, mutta sanoin "sitten kuolen, Herra on silti Pyhä ja Oikea, minä alistun tälle koska rakastan oikeutta".

Miten siis perkele väistyi? Jos olisin kiistänyt, olisin ollut valehtelija ja eikö tällöin perkele olisi voittanut? Olisin siis ollut tekopyhä.

Eikö meillä edelleen ole se toivo, jokaisella? Lupauksen täyttymisestä? Ja siksi on sanottu "älkää lausuko tuomiota, sillä Herra tutkii sydämet"?

Koska se mitä me näemme, on vain näön mukaan: se ei ole oikea tuomio.

Mutta kun Herra tutkii sydämet, se on oikea tuomio: se ei ole näön mukaan ,vaan oikeuden mukaan.

Miten siis tuomio lausutaan? Se on: lain mukaan.

Kun ihminen opiskelee lakia, Hän myös opiskelee Herraa: koska laki tuli Herrasta, eikä synnistä. Liha tuli synnistä, siksi tämä liha on tuomittu. Mutta ei kai laki itseään tuomitse? Laki on siis pyhä ja hyvä.

Mutta mitä yhteistä on epäpyhällä ja pyhällä? Eikö pyhä silloin tuhoa epäpyhän?

Niin mitä käy, kun ihminen tarttuu lakiin ja tuomitsee sillä: tämä ihminen itsensä tuomitsee ja tuhoaa.

Sillä mitalla, millä te mitaatte, myös teille mitataan. Jos te ette anna anteeksi ,teillekään ei anneta. Jos te ette ole valmita uhrautumaan, ei teidänkään puolesta ole annettu uhria.

Kyse ei siis ole siitä, mikä on lihasta: ei siitä, miten noudata lakia tai et noudata. Liha on kuitenkin tuomittu, ei se voi itseään siis pelastaa. Eikä laki pelasta ketään, koska se on vain tuomiota varten.

Mitä siis on hyötyä laista? Lakiriidoista?

Onhan se laki kirjoitettu jo miten se on, jos olet lain tulkitsija olet myös sen haltija ja omistaja. Eihän kukaan toinen voi käyttää lakia kuin ketä sen omistaa?

Kenelle Herra antaa lakinsa? Tiedättekö? Eikö esivalta kanna miekkaa? Se on maallinen laki: Jumalan vallan esiaste.

Entä miten oli, Israelissa laki: sitähän käytti ihminen ja sen toteutti ihminen, sekin on esivalta.

Mutta kenelle Herra antaa oman lakinsa, taivaallisen lakinsa?

Se on "kirjoitettu sydämiimme". Siksi, että rakkaus toteuttaa lain. Laki on meissä sisäisesti, mutta ei kirjaimena vaan Henkenä.

Miten käytämme siis Henkeä, joka on taivaallinen laki?

Mutta ei kai niin, että meille annetaan Henkeä mittaamalla?

Tulemmeko siis vähän tai enemmän lain mukaisiksi kun olemme totisesti: täysin lain mukaisia?

Mutta eihän ole niin, että Henki on meidän vaan se on meitä varten? Meidät on oksastettu, tuotamme hyvää hedelmää sen vuoksi että Pyhä Puu ravitsee meitä: muutoin olisimme tuottaneet pahaa hedelmää.

Entä nyt jos oksa onkin huono, se ei juurru eikä tuota lainkaan satoa, se oksastetaan pois ja poltetaan.

Jos me emme todella juurru Kristukseen ja etsi Häntä sydämessämme: me emme pääse perille.

Sen estää aina epäusko: ja se on, että palaamme lihan ja synnin ja lain piiriin.

Maailman viettelykset, murheet, mikä tahansa mikä saa kääntymään pois Kristuksen kirkkaudesta.

Sillä eihän valossa ole lainkaan varjoa? Vaan varjo aina pakenee valoa.

Miten meissä siis, kun meistä säteilee Kristuksen kirkkautta: olemmeko siis vaarassa? Voiko jokin opetus, ruoka tai saastaisuus päästä tämän ohitse?

Eikö uskon perusteella tehty teko ole syntien katumus? Tällöin, saamme siunauksen kirouksen sijasta.

Jos taas, teemme syntiä ja tartumme lakiin: minä olen laiton, mutta parannan tapani, niin minusta tulee lain mukainen. Eihän se niin mene, nyt on epäusko estänyt perillepääsyn.

Eikö niin, että rukouksessa ja katumuksessa tapahtuu uskon kautta vaikuttava tekeminen?

Ja se on siis: sen vastakohta, että me teemme. Uskon olemme saaneet taivaasta ja teemme sen ilmoituksen mukaan: kadumme syntejämme, kuten on ilmoitettu ja avaamme sydämen Herran edessä mitään viemättä piiloon.

Eikö kuitenkin ole niin, että tässä tarjotaan Herralle jotain? Eikö Herra ota synnit pois? Mutta miten on, jos synti jää sisälle: sitä ei tuoda valoon?

Eikö tällöin ole kohta koko ihminen täynnä kaikkea saastaa ja kuolemaa?

Miten se siis tapahtuu, että synti ihmisen turmelee? EIkö juuri niin ,että hylkäät uskon?

Miten siis kestämme itseämme lainkaan? Ainoa asia, mitä me voimme Herralle antaa, on syntimme: hän puhdistaa kaiken saastan.

Voimmeko siis lainkaan tuottaa Hänelle häpeää? Onko niin pikemminkin, että pysymme nuhteettomina? Ja että seurakunnassa, tätä tunnustusta valvotaan?

Jotta pidämme lain kirkkaana edessämme, kuin asekaappiin lukittuna mutta aina muistuttamassa meitä ja saamassa meitä terveeseen Herran pelkoon.

Eikö tämä ole lain oikea käyttötapa? Ei niin, että otamme sen itsellemme ja käytämme sitä toisiimme jolloin tuomitsemme?

Tämä siis sanottu suoraan: silloin ihminen hukkuu miekkaan, hän tuomitsee itsensä.

Miten siis seurakunnasta erotetaan ihminen? Se on, kun uskovien yhteydessä päätetään, että tämä ihminen on päättänyt tahallaan rikkoa lakia: enää lainkaan olematta synnintunnossa, täysin häpeämättä siis.

Eikö tällainen ihminen ole tuominnut itsensä ja vie mukanaan myös muita?

Eihän se ole julmaa, siis poistaa paha, se olisi julmaa josko tuo ihminen turmelee muitakin.

Miksi siis laki on tärkeää? Emme me käytä sitä, mutta vaalimme sitä arvokkaana ja pyhänä asiana.

Sitä emme voi siis unohtaa ja jättää varastoon pimentoon: tällöin syntiä ei enää estä mikään.

EIkö niin? Että tämän vuoksi, lakia pitää kunnioittaa ja pelätä Herraa sen vuoksi mikä on ilmoitettu tuomioksi jokaiselle laittomalle.

Kun siis itse olen profeetta ja lainoppinut, vieläpä esivalta myös: eikö profetia ole Jumalan lakia? Eikö jokainen Jumalan sana ole meille laki?

Kenelle siis Herra todella antaa lakinsa? Ja miksi seurakunnan, pitää rakentua kuten profetia sanoo: ymmärrättekö nyt? Koska se on Herran laki, joka on tullut nyt ilmoitukseksi: on laitonta, jättää noudatttamatta sitä, tällöin tulee tuomio.

Entä lainoppinut, mitä hän tekee? Eikö juuri sitä varten, että esivallan miekka löytää oikean kohteen? Se mikä on syntiä niin surmataan tai muutoin se tuomitaan?

Eihän ole, että esivalta kantaa siis lakia vaan se kantaa miekkaa? Ymmärrättekö nyt siis: eron tässä?

Jos meitä ei koske laki, niin ei meitä koske myös miekka.

Mutta meitä jokaista koskee Jumalan sana.

Eikö siksi meidän pidä tavoitella profetian armolahjaa, että Jumalan sana asuisi runsaana keskuudessamme? EIkä niin, että kaikki puhuvat kielillä: koska Herra saa puhua?

MIssä ovat kaikki profeetat? Jokainen valhetta ennustelevat, netit täynnä ties mitä ilmestyksiä ja ennustuksia.

Ei yhtäkään rakennuksen sanaa, vaan kaikki yhtä toisiaan mahtavempia sotaskenaarioita ja ylöstempauksia ja he kaikki puhuvat valhetta: näin sanoo Herra.

Sillä on yksi jolle on annettu profetian armolahja Eliaan hengessä ja se olen minä ja se olen minä Kristuksessa, teidän veljenne Henri.

Te ette usko minua, muutoin olisitte jo aikaisemmin sanonut "sinun sanasi tulevat Jumalasta" kun Herra ne teille lähetti. Sensijaan, suljitte ovenne ja sanoitte "hullu se on".

Miten on, onko sanottu "Pyhän Hengen pilkkaa ei anneta anteeksi"?

Ja eikö profetoiva puhu Hengen ilmoituksia, eikä omiaan?

Mitä te uskovat nyt kaikki teette: yhäkö minua pilkkaatte ja pahoin selkäni takana puhutte?

Ettekö te usko että Herra näkee teidän sydämen myrkkynne?

Minä olen sanonut sen Herran ilmoituksen: että jos ette näiden profetioiden mukaan toimi, niin näihin kiviin jotka hylkäsitte: te tulette itsenne pahoin loukkaamaan, ellette peräti kuole.

Tehkää mitä teette, minä teen työtäni ja sitä ette te voi estää. Herra on päättänyt nyt koota omansa pois, nyt ei enää onnistu "poistakaa paha keskuudestanne" kun suurin osa on pahaa, tällöin kulta erotellaan kuonasta.

Ne, jotka veljiä ovat, tuntevat minut ja minä tunnen heidät sillä meillä on yhteinen Isä.

Teitä minä en tunne ettekä te kestä lainkaan kanssani edes jutella, koska joudutte heti kiipeliin harhaoppienne verkoissa koska te ette omista lakia vaan se on annettu minulle työvälineeksi.

Miten on siis? Nyt kun laittomuus on kylmettänyt monien sydämen ja elävä veljesrakkaus on vain mennyt muisto: mikä on ratkaisu? Opetanko teille lakia ja te tulette jälleen katumuksen kautta uskoon vai onko niin, että te ette käänny ja Herraa etsi?

Jos te tuntisitte Isän, niin te tuntisitte myös sanani: mutta teille ne ovat kauhistus, koska ne osoittavat teidän laittomuutenne.

Miten te kestätte, kun Herra tulee tuomitsemaan? Jos tämä heikko ja kurja ihminen teidät saa noin hämilleen ja pelkäämään: pakenette, menette pimeään, te ette valoon suostu tulla.

Totisesti, jos te ette kanssani nyt ala toimimaan Herran työkumppaneina, niin te hajotatte kun nyt kootaan.

Te olette itsenne synnin vankilaan jälleen lukitsemassa ja haluatte viedä myös muut mukananne: ei näin ole, teillä on Herran omia, eivät ne ole teidän, Herra ottaa omansa pois teiltä koska te olette varkain tulleet sisälle.

Minä en ala teitä anelemaan, sen olen tehnyt jo pitkän aikaa sitten: suorastaan itseni olen koiraksi tehnyt teidän vuoksenne, että te kääntyisitte ja ottaisitte vastaan Herran armon.

Mutta olette vain tulleet ylpeämmäksi, teille ei totuus kelpaa. Te olette kuin tämä maailma, mikä poltetaan tulessa: teille ei enää ole uhria, koska olette sen niin halvaksi katsoneet.

Sanon, tämä on viimeinen tilaisuutenne kääntyä.

Seuraavaksi Herra julistaa teille tuomion ja sisälle, ette enää Pyhään pääse.
Eikö Jeesus sanonut "en minä tullut tuomitsemaan maailmaa, ja vaikka tuomitsisin niin tuomioni olisi oikea" ja eikö ole kirjoitettu "me tulemme tuomitsemaan enkeleitä" on kuitenkin "tulemme" eikä "tuomitsemme".
Kuten Jeesus, tulee vielä ja tuomio tulee kyllä. Mutta nyt Hän on täällä: tarjoamassa pelastusta.

Minä en ketään tuomitse, koska ilmoitan vain mikä on Herran sana.

Ja jos tuomitsisin, niin tuomioni olisi oikea, sillä minulle on annettu laki haltuuni.

Nyt kuitenkin, asia tulee olemaan niin, että paha poistuu seurakunnasta: tavalla tai toisella.

Te, jotka tätä luette ja tunnette piston sydämessänne: katukaa rajusti ja pukeutukaa tuhkaan. Jos ette nyt sydämenne kovuutta suostu särkemään Herran edessä, niin teille ei enää ole pelastusta tarjolla.

Minä sanon: nyt kun luet tätä, kadu rajusti kaikkea sitä laittomuutta mikä nyt on vallassa, itke ja valita, tunne jälleen kurjuutesi ja anna ilosi vaihtua suruksi!

Teille on laki tullut nyt kiroukseksi, mutta saatte sydämen katumuksella anteeksi. Älkää enää ikinä avatko raamattua, muutoin kuin niiden sanojen kohdalta, joista voitte lukea pelastuksesta: ei kadotuksesta.

Lopettakaa nyt heti kaikki tulkinta, opettaminen ja muu laittomuus: nyt ottakaa uskon ratkaisu ja rukoilkaa Herraa, sillä paljon on Hänen nimeään tässä maassa pilkattua uskovien keskuudessa ja monta syntiä Hänellä on tuomittavana keskuudessanne.

Miten on, kun synnit nyt ulottuvat taivaaseen asti: mitä niille tehdään? Kannatteko te nämä vai miten?

Vai myönnättekö laittomuutenne ja parannatte tapanne: jokainen seurakunta yhdessä?

Miten on nyt aluksi, eikö jokainen seurakunta nyt järjestä niin että rukoilemme syntien anteeksi antoa? Eikä nyt soi huilumusiikki ja ole tanssia?

Eikö nyt pukeuduta tuhkaan ja valiteta, ei nyt ole aika ilolle ja juhlalle?

Sillä Herra on sanonut "erotkaa heistä älkääkä koskeko mihinkään saastaiseen, nniin minä olen teidän kanssanne".

Ja mikä on se saasta? Eikö juuri ole, vääränlainen opetus eli Herran sanan väärennös: eikö se ole laittomuutta?

Eikö tästä seuraa tuomio? Jokaisella oma väärennöksensä ja sanotte "katso nyt Herra veljeäni, hän on harhaoppinen" ja itse olette laittomuus yhtälailla.

Kuinka kauan te uskallatte vielä koetella Herran kärsivällisyyttä ja hyvää tahtoa?

Yhtykäämme rukoukseen.

Herra, kun sinä olet tätä kansaa niin kovin rakastanut, että heillekin olet Poikasi antanut, onko täälläkin ehkä yksi tai kaksi pyhää? Entä jos on kolme Herra?

Voitko Herra antaa sinun oikeudenmukaisen tuomiosi väistyä tämän kansan yltä. Herra, vaikka he ovat niin sinua pilkanneet ja rikkoneet lakiasi vastaan: Herra, anna heille anteeksi Sinun nimesi tähden, jotta käy ilmi että Sinun nimesi on täynnä armoa ja parannusta syntisille. Herra, vielä lopuksi: kiitos, että voimme nimeäsi rukoilla ja olet sen meille ilmoittanut. Me kiitämme suuresti ja nöyränä, että meidät arvottomat on tälle nimelle lunastetut. Herra rakas, Sinä olet puhdas rakkaus emmekä voi ymmärtää Sinun voimaasi: Herra varjelethan meitä siis kaikelta pahalta, että tulisimme Sinun rakkautesi tuntemaan, emmekä tätä maailmaa. Herra, voitko antaa meille jokaiselle nyt sitä sydämen muutosta, jonka haluat nähdä: jotta voimme taas särkyä, Herra särjethän meidät: älä jätä meitä yksin, ota pois tämä lihan synti ja laittomuus meistä: Herra rakas, uudista meidän sydän jotta voimme toisiammekin rakastaa ja olla Sinun tahtosi välikappale, ei sen este. Herra rakas, kiitos että opetat meitä aina: yhä enemmän tuntemaan Poikasi Kristuksen rakkautta ja käyttämään kaikkia näitä siunauksia niin, että jokainen hedelmä puustaan tunnetaan ja että muu maailma näkisi, että yhtä olisimme: tällöin he sinua varmasti ylistäisivät. Aamen.

--

Lisää profetioita ja opetusta:

http://daavidinhuone.blogspot.com/