Mikä on aksiooma
etkirja
ja emotionaalinen kieli on erityisesti uskontojen ja huuhaan suosimaa.
Olen joskus aikaisemmin täällä esittänyt, mikä on aksiooma. Ei ole
mennyt perille.
Toistan aksiooman määrittelyn, tällä kertaa analyyttisen filosofian
todellisen perustajan Arthur Papin kirjasta An Introduction to the
Philosopy of Science, Free Press, 1959:
"Joukko aksioomia määrittelee epäsuorasti sen peruskäsitteet, ts. se
rajoittaa peruskäsitteiden mahdollisia tulkintoja."
Esimerkki: Yhdensuuntaisuusaksioomaa (suoran ulkopuolella olevan pisteen
kautta kulkee yksi ja vain yksi suoran kanssa yhdensuuntainen suora)
käytetään määrittelemään euklidisen geometrian peruskäsitteitä "suora"
ja "piste".
Erkki Hartikainen
kati
> Maailmaa ei voida pakottaa käyttämään täsmällistä kieltä. Epätäsmällinen
> ja emotionaalinen kieli on erityisesti uskontojen ja huuhaan suosimaa.
Mutta kun on kyse kaikkeuden aksiomaattisesta määrittelystä,
niin siinä mennään kyllä perseen puolelle ja rajusti. Mutta kaikkeus
vaatii, että siinä kuljetaan aksiomaattisesti, eli tässä loogisesti,
mutta sitä loogisuutta ei saada esiin logiikalla, vaan se nähdään
olevan loogista tai ei.
Ei kukaan voi saada aikaan aksiomaattista määritelmää Jumalasta
muuten kuin epäloogisesti, tai kvalifioimattomattomasti. Jumalan
on sallittava olevan ainoa olento, joka itse määrittelee itsensä,
joten minkä tahansa Jumalaa koskevan määritelmän on sisäl-
lytettävä itseensä Jumalan itsekvalifiointi.
kati
> muuten kuin epäloogisesti, tai kvalifioimattomattomasti. Jumalan
> on sallittava olevan ainoa olento, joka itse määrittelee itsensä,
> joten minkä tahansa Jumalaa koskevan määritelmän on sisäl-
> lytettävä itseensä Jumalan itsekvalifiointi.
Tämä nähdään siitä, ettei kukaan voi määritellä tarkasti,
mitä on huumori; huumori määrittyy vain siinä tapauksessa,
että ihminen itse luo sen itseensä, eli kvalifioi sen kvalifioimat-
tomasta. Yksikään ihminen ei voi luoda toiselle huumoria!
Jokainen ihminen on itse luonut huumorinsa, kun sitä on.
Jos joku pystyisi aksiomaattisesti määrittämään huumorin,
niin se olisi totuus vain siinä tapauksessa, että sitä määritelmää
voitaisiin käyttää huumorin luomiseen. Mutta jokainen, joka
on tottunut ajattelija, huomaa välittömästi, ettei mikään määri-
telmä voi olla huumorin perusta. Huumorin luo siis jokainen itse.
Samoin myös suoran aksiooma on pelkkä tautologia jokaiselle
tosi ajattelijalle, koska jokainen näkee sen itsestään, että kahden
pisteen välillä on suora. Ja tämä on juuri sitä Jumalan itsekvalifi-
ointia, eli Jumala kvalifioi itseään jokaisessa ajattelijassa, mutta
ei kenessäkään tunteilijassa.
Vain tunteilijat luovat aksioomia, koska He eivät usko, että
järki voisi uskoa asiaan, jollei sitä ole määritelty aksioomana.
Esim minä en tarvitse mitään aksioomaa pitääkseni totena,
että kahden pisteen välillä on suora. Aksioomat kuvaavat
aina itsestäänselvyyksiä.
kati
> tosi ajattelijalle, koska jokainen näkee sen itsestään, että kahden
> pisteen välillä on suora. Ja tämä on juuri sitä Jumalan itsekvalifi-
> ointia, eli Jumala kvalifioi itseään jokaisessa ajattelijassa, mutta
> ei kenessäkään tunteilijassa.
Ja nyt esitetään suoran syntyhistoria
Lapsi: Isi. Miksi tämä hius on kihara?
Isi: Koska se ei ole suora. Kysy vaan lisää lapseni.
Lapsi: Mikä sitten on suora?
Isi: Suora on se, kun suiinä ei ole mutkia.
Lapsi: Mutta, jos minä näen suiorassa pienen
mutkan, niin onko se sitten suora?
Isi: Ei. Se mutka ei ole suora, mutta jos otat sen
mutkan pois, niin saat suoran.
Lapsi: Mihin minä mutkaa tarvitsen, kun minä halusin suoran?
Isi: En minä vaan tiedä. Minä vaan kerroin, miten kieleesi
nyt tuli suoran käsite.
Lapsi. Mihin minä tarvitsen suoran käsitettä?
Isi: Jotta voit luoda suoran aksiooman!
Lapsi: Mihin tarvitsen suoran aksiooman,
jos minä kerta jo tiedän, mitä suora on?
Isi: En minä vaan tiedä.
Lapsi: Isi. Miksi aikuiset vääristelevät suoria?
Isi: Koska Heillä on hinku tehdä suorista mutkia.
kati
> Isi: Suora on se, kun suiinä ei ole mutkia.
Jotta joku voisi luoda suoran aksiooman, Hänen
pitää ENSIN ymmärtää, että suora on sellainen,
missä ei ole mutkia.
Mihin muuten suoran aksioomaa tarvitaan?
kati sinenmaa
>
> Jotta joku voisi luoda suoran aksiooman, Hänen
> pitää ENSIN ymmärtää, että suora on sellainen,
> missä ei ole mutkia.
>
> Mihin muuten suoran aksioomaa tarvitaan?
Höh.. Kysytkin vielä mokomaa itsestäänselvyyttä!
Tietysti sitä tarvitaan Heitä varten, jotka eivät itse
ajattele, mikä on suora. Heitä tapaat dementikkoina...
anonymous
> mitä on huumori
Huumori on omassa (silloin kun kokee asian itse humoristisena) tai
toisen
(silloin kun toinen henkilö kokee asian humoristisena) ajatusmaailmassa
olevien
maailmankuvaa koskevien ajatusvirheiden korjaamista uusien
ajatusrakenteiden
avulla.
zero
mee lääkäriin äkkiä!
kati <asi...@lib.hel.fi> kirjoitti viestissä:39868A4D...@lib.hel.fi...
> > Ei kukaan voi saada aikaan aksiomaattista määritelmää Jumalasta
> > muuten kuin epäloogisesti, tai kvalifioimattomattomasti. Jumalan
> > on sallittava olevan ainoa olento, joka itse määrittelee itsensä,
> > joten minkä tahansa Jumalaa koskevan määritelmän on sisäl-
> > lytettävä itseensä Jumalan itsekvalifiointi.
>
> että ihminen itse luo sen itseensä, eli kvalifioi sen kvalifioimat-
> tomasta. Yksikään ihminen ei voi luoda toiselle huumoria!
>
> Jokainen ihminen on itse luonut huumorinsa, kun sitä on.
>
> Jos joku pystyisi aksiomaattisesti määrittämään huumorin,
> niin se olisi totuus vain siinä tapauksessa, että sitä määritelmää
> voitaisiin käyttää huumorin luomiseen. Mutta jokainen, joka
> on tottunut ajattelija, huomaa välittömästi, ettei mikään määri-
> telmä voi olla huumorin perusta. Huumorin luo siis jokainen itse.
>
> tosi ajattelijalle, koska jokainen näkee sen itsestään, että kahden
> pisteen välillä on suora. Ja tämä on juuri sitä Jumalan itsekvalifi-
> ointia, eli Jumala kvalifioi itseään jokaisessa ajattelijassa, mutta
> ei kenessäkään tunteilijassa.
>
> järki voisi uskoa asiaan, jollei sitä ole määritelty aksioomana.
>
> Esim minä en tarvitse mitään aksioomaa pitääkseni totena,
> aina itsestäänselvyyksiä.
>
kati
> > Tämä nähdään siitä, ettei kukaan voi määritellä tarkasti,
> > mitä on huumori
>
> Huumori on omassa (silloin kun kokee asian itse humoristisena) tai
> toisen (silloin kun toinen henkilö kokee asian humoristisena)
> ajatusmaailmassa
> olevien maailmankuvaa koskevien ajatusvirheiden korjaamista uusien
> ajatusrakenteiden avulla.
Yep. niin se taitaa olla. Onneksi olkoon huumorin
aksioomasta. Nyt sitten pitää vaan määritellä, millainen
maailmankuva tarvitsee huumoria :-)
anonymous
> aksioomasta. Nyt sitten pitää vaan määritellä, millainen
> maailmankuva tarvitsee huumoria :-)
Virheellinen tai epä-täydellinen maailmankuva tarvitsee huumoria.
Esimerkki
virheellisistä ajatusrakennelmista: sukupuolirooleja ei ole olemassa,
tai
ihmiset ovat tasa-arvoisia. Huumori ja myös häpeä käsittelevät
usein tämän kaltaisia asioita. Pari huomiota:
* Kaikkien ihmisten maailmankuva on vähintään epä-täydellinen vaikka ei
olisikaan virheellinen. Tämä johtuu siitä ettei ihminen tunne
täydellisesti
todellisuutta. En tiedä voiko Jumala kehittyä, ehkäpä voi, mutta onko
kehittyvä Jumala kaikki tietävä?
* Vanhurskas tarkoittaa "oikeassa olijaa" tieteellisessä mielessä.
kati
> > aksioomasta. Nyt sitten pitää vaan määritellä, millainen
> > maailmankuva tarvitsee huumoria :-)
>
> Virheellinen tai epä-täydellinen maailmankuva tarvitsee huumoria.
Minun mielestä taasen oikea maailmankuva on virheellinen,
jos siinä ei ole huumoria.
Eli siis virheellinen maailmankuva ei tarvitse huumoria,
vaan nimenomaan oikea, jotta se myös pysyisi oikeana :-)
anonymous
> > Virheellinen tai epä-täydellinen maailmankuva tarvitsee huumoria.
>
> Minun mielestä taasen oikea maailmankuva on virheellinen,
> jos siinä ei ole huumoria.
Huomaa että huumori voi KUULUA täydelliseen maailmankuvaan, mutta
että huumorilla ei voi korjata jo täydellistä maailmankuvaa. Ihminen
ei voi vitsailla Jumalalle, mutta hän voi yllättää Jumalan uskollaan.
Olen kyllä miettynyt myös sitä että uuden luominen (luovuus) on epä-
täydellisen maailmankuvan parantamista ja ajatusten uudelleen
järjestelyä.
Minusta tuntuu että Jumala on taiteilija, ja että taide selittää sen
miksi Jumala loi ylipäänsä mitään.
> Eli siis virheellinen maailmankuva ei tarvitse huumoria,
> vaan nimenomaan oikea, jotta se myös pysyisi oikeana :-)
Oikean maailmankuvan omaava ei naura selvästi virheellisen
maailmankuvan omaavan tyypin heittämiin vitseihin, koska
hän tietää jo ne virheet jotka alemman tietoisuuden omaava
henkilö on tehnyt.
kati
> jos siinä ei ole huumoria.
>
> vaan nimenomaan oikea, jotta se myös pysyisi oikeana :-)
Nyt onkin havaittu, että mikä tahansa maailmankuva
on oikea, kun siinä on huumoria.
Maailmankuvan oikea aksiooma:
Oikea maailmankuva naurattaa!
Tämä on tosi, koska onhan se hullua, jos väärä maailman-
kuva parantaisi ihmisen. Tämä voidaan viedä jopa psyko-
logiaan: Oikea psykologia naurattaa, mutta väärä psyko-
logia itkettää ja tekee jopa hulluksi. Luulen, että tämä on
nyt kiistatta selvää, miten teoriat ja uskonnot voidaan todeta
oikeiksi: Katsotaan vaan, naurattavatko ne, vaiko itkettävät.
Hedelmistään maailmankuva tunnetaan.
kati
> > Minun mielestä taasen oikea maailmankuva on virheellinen,
> > jos siinä ei ole huumoria.
>
> Huomaa että huumori voi KUULUA täydelliseen maailmankuvaan, mutta
> että huumorilla ei voi korjata jo täydellistä maailmankuvaa. Ihminen
> ei voi vitsailla Jumalalle, mutta hän voi yllättää Jumalan uskollaan.
Yep! Minunkaan mielestäni huumorilla ei voi korjata
väärää maailmankuvaa, vaan ihminen, joka nauraa
maailmankuvalleen, on löytänyt jonkun muun kuvan.
:-)
Pertti Heikkinen
> > Lapsi: Mikä sitten on suora? Isi: Suora on se, kun suiinä ei ole
> >mutkia.
>
> Jotta joku voisi luoda suoran aksiooman, Hänen pitää ENSIN ymmärtää,
> että suora on sellainen, missä ei ole mutkia.
Eli: jotta voisi määritellä suoran, pitää ensin määritellä "ei-suora".
Tiedätkös, sisar Kati, tässä on nyt virhe jossain.
Jätän kentän avoimeksi tämän alan "erikoisasjantuntioillemme" Peterille
ja etkirjalle.
> Mihin muuten suoran aksioomaa tarvitaan?
Määrittelemään mutka, oletan?
--
Pertti Heikkinen | "Rakkauden vastakohta ei ole viha.
p...@iki.fi | Rakkauden vastakohta on välin-
GSM/SMS +358-40-5584880 | pitämättömyys."
(don't bother) | - Elie Wiesel
kati
> Tiedätkös, sisar Kati, tässä on nyt virhe jossain.
>
> Jätän kentän avoimeksi tämän alan "erikoisasjantuntioillemme" Peterille
> ja etkirjalle.
Ei ole ketään muuta, joka tätä asiaa pystyisi ajattelemaan
johdonmukaisemmin kuin Hän, joka tätä nyt tässä näin kirjoittaa.
Asiasta lisää...
Asia alustetaan tällä tavoin:
Ihmisillä on jokin kumma tarve kehitellä ideoita
ajatustasolla, mutta siten He repivät ne juurineen
irti tai sitten He eivät lainkaan kastele niitä.
Tämä pystyy johdonmukaiseen ajatetluun, koska tämä
jatkuvasti vie minkä tahansa luomansa ajatuksen
loppuun asti, joka tapahtuu niin, että (ja nyt olkaa
skarppina:) ajatuksen annetaan synnyttää itselleen
vasta-ajatus, joista henkilö valitsee aina positiivi-
semman!
Tässä on karkeasti se metodi, jolla tämä pääsee ja
yltää ennennäkemättömän korkealle ajattelun tasolle.
kati
> ajatustasolla, mutta siten He repivät ne juurineen
> irti tai sitten He eivät lainkaan kastele niitä.
>
> jatkuvasti vie minkä tahansa luomansa ajatuksen
> loppuun asti, joka tapahtuu niin, että (ja nyt olkaa
> skarppina:) ajatuksen annetaan synnyttää itselleen
> vasta-ajatus, joista henkilö valitsee aina positiivi-
> semman!
Niin sanotut normaalit ihmiset eivät uskalla ajatella
kovinkaan pitkälle omia ajatuksiaan, jos niitä nyt Heillä
ylipäätään sattuisi olemaan. Rohkea ihminen on rohkea
juuri sen tähden, ettei Hän pelkää mitään ajatusta, vaan
uskaltaa valita ajatuksen kuin ajatuksen positiivisemmaksi
kuin sen vasta-ajatuksen.
Kun ihminen itse valitsee kahdesta yhtäläisestä ajatuksesta
toisen, jota Hän haluaa kehittää, niin ihmisen on samalla
ymmärrettävä, että silloin Hän on tehnyt valinnan ja
valinnan nimenomaan positiivisen ajatusideansa eduksi.
Ja kun Hän on näin tehnyt, niin on varmaa, ettei se valituksi
tullut ajatus jää heitteille, eikä se jää myöskään ilman kastelua,
vaan hyvin pian se ajatus on kohdakkain entistä suuremman
vastakkaisuuden kanssa, ja kun vain ihminen vain jatkaa
VALITSEMISTA (tahdon käyttämistä), niin siinä samalla
Hänen järkensä kasvaa.
Tämä on myös samaa kuin loogisuus; mikään ajatus ei ole
irrallinen, vaan kytkeytyy vastaansanomattoman loogisesti
yhteen aiempien ajatusten kanssa, josta muodostuu ihmisen
sanoma maailmalle.
Minä pystyn asettamaan oman itseni malliksi tässä asiassa,
enkä sitä häpeä, koska minä tiedän, että nämäkin sanani
pitävät yhtä sen kanssa, miten minä olen täällä elänyt.
Ajattelun loogisuus on juuri siinä, että ajatukset seuraavat
loogisesti toisiaan; että ajattelu kasvaa kuin puu, jonka
solukko ei missään kohdassa kasva muusta solukosta
irrallaan, vaan jokainen puun solu on nimenomaan sen
puun solukkoa.
Pertti Heikkinen
> olemaan. Rohkea ihminen on rohkea juuri sen tähden, ettei Hän pelkää
> mitään ajatusta, vaan uskaltaa valita ajatuksen kuin ajatuksen
> positiivisemmaksi kuin sen vasta-ajatuksen.
Ajatus kuin ajatus ei suinkaan aina ole positiivisempi kuin vasta-ajatus.
> Kun ihminen itse valitsee kahdesta yhtäläisestä ajatuksesta toisen,
> jota Hän haluaa kehittää, niin ihmisen on samalla ymmärrettävä, että
> silloin Hän on tehnyt valinnan ja valinnan nimenomaan positiivisen
> ajatusideansa eduksi.
Kun ihminen valitsee kahdesta ajatuksesta toisen, hän ei ole tajunnut
kolmatta eikä seitsemättä ajatusta lainkaan.
> Tämä on myös samaa kuin loogisuus; mikään ajatus ei ole irrallinen,
> vaan kytkeytyy vastaansanomattoman loogisesti yhteen aiempien
> ajatusten kanssa, josta muodostuu ihmisen sanoma maailmalle.
"Kuumalla sannalla
ruikutti rannalla
Rauno ja Raunon mies"
- Härskisti mukaeltu Pauli Matti Juhani Leskinen
> Ajattelun loogisuus on juuri siinä, että ajatukset seuraavat
> loogisesti toisiaan; että ajattelu kasvaa kuin puu, jonka solukko ei
> missään kohdassa kasva muusta solukosta irrallaan, vaan jokainen puun
> solu on nimenomaan sen puun solukkoa.
Mukaanlukien jokainen syöpäsolu.
kati
> > olemaan. Rohkea ihminen on rohkea juuri sen t?hden, ettei H?n pelk??
> > mit??n ajatusta, vaan uskaltaa valita ajatuksen kuin ajatuksen
> > positiivisemmaksi kuin sen vasta-ajatuksen.
>
> Ajatus kuin ajatus ei suinkaan aina ole positiivisempi kuin vasta-ajatus.
Mutta seon juuri kasvunidea, ett? kytkeydyt??nsitoudutaan
vaihtoehdoista himpunverran positiivisempaan.
Valitse aina vaihtoehdoista positiivisempi, niin tulet
my?hemmin huomaamaan kasvaneesi nimenomaan
j?rjest?si.
Mutta aina on niin, ettei kahdesta ajatuksesta kumpikaan
voi olla yht? positiivinen, vaan aina toinen on himpun verran
positiivisempi toista.
kati
> > Kun ihminen itse valitsee kahdesta yhtäläisestä ajatuksesta toisen,
> > jota Hän haluaa kehittää, niin ihmisen on samalla ymmärrettävä, että
> > silloin Hän on tehnyt valinnan ja valinnan nimenomaan positiivisen
> > ajatusideansa eduksi.
>
> Kun ihminen valitsee kahdesta ajatuksesta toisen, hän ei ole tajunnut
> kolmatta eikä seitsemättä ajatusta lainkaan.
Ei tarvitsekaan, koska kasvu on juuri sitä, että kasvetaan ensin
kolmanteen sitten jopa seitsemänteen ajatukseen asti. Kyse on
siitä totuudesta, että elämä on juuri tässä ja nyt; se ei voi olla
jossakin kolmannessa tai jopa kuuden ajatuksen päässä
tästä nykyhetkestä.
Pertti Heikkinen
> Pertti Heikkinen wrote:
>
> > > Kun ihminen itse valitsee kahdesta yhtäläisestä ajatuksesta
> > >toisen, jota Hän haluaa kehittää, niin ihmisen on samalla
> > >ymmärrettävä, että silloin Hän on tehnyt valinnan ja valinnan
> > >nimenomaan positiivisen ajatusideansa eduksi.
> > Kun ihminen valitsee kahdesta ajatuksesta toisen, hän ei ole
> >tajunnut kolmatta eikä seitsemättä ajatusta lainkaan.
>
> Ei tarvitsekaan, koska kasvu on juuri sitä, että kasvetaan ensin
> kolmanteen sitten jopa seitsemänteen ajatukseen asti.
Niin. ensin. Ennen kuin aletaan valita kahdesta.
Pertti Heikkinen
> Pertti Heikkinen wrote:
>
> > > olemaan. Rohkea ihminen on rohkea juuri sen t?hden, ettei H?n
> > >pelk?? mit??n ajatusta, vaan uskaltaa valita ajatuksen kuin
> > >ajatuksen positiivisemmaksi kuin sen vasta-ajatuksen.
> > Ajatus kuin ajatus ei suinkaan aina ole positiivisempi kuin
> >vasta-ajatus.
>
> Mutta seon juuri kasvunidea, ett? kytkeydyt??nsitoudutaan
> vaihtoehdoista himpunverran positiivisempaan.
>
> Valitse aina vaihtoehdoista positiivisempi, niin tulet my?hemmin
> huomaamaan kasvaneesi nimenomaan j?rjest?si.
Vai niin. Saatat tarjota hyvääkin ohjetta, mutta mahtaako Raunolta
saada lainaksi sen mittarin, jolla tuo ajatusten välinen potentiaaliero
mitataan?
> Mutta aina on niin, ettei kahdesta ajatuksesta kumpikaan voi olla yht?
> positiivinen, vaan aina toinen on himpun verran positiivisempi toista.
"Paha ei ole kenkään ihminen
vain toinen on heikompi toista"
- Eino Leino
(tai jos ei ollut, niin korjattakoon muttä älköön minua ammuttako:
vanha dementikko muistelee)
kati
> > Valitse aina vaihtoehdoista positiivisempi, niin tulet myohemmin
> > huomaamaan kasvaneesi nimenomaan jarjestasi.
>
> Vai niin. Saatat tarjota hyvääkin ohjetta, mutta mahtaako Raunolta
> saada lainaksi sen mittarin, jolla tuo ajatusten välinen potentiaaliero
> mitataan?
Ei tarvita mitään muuta mittaria kuin oma positiivinen asenneelämään. Se
johtaa automaattisesti järjen kasvamiseen tuu-
heaksi puuksi. Myös järjen puulla on vain yksi latva (Ab-
luutti), mutta monia oksia, joissa myös on yksi latva, mutta
monia lehtihaaroja, joissa kussakin on vain yksi latva, ja
monia lehtiä, joissa kussakin on vain yksi kärki, ja jne..
Myös järki kasvaa kuin fraktaali. On huomattava, ettei
kasvua voi itse havaita, mutta voi havaita kasvaneensa.
Ihminen, joka jää havainnoimaan omaa kasvuaan, jää
kyllä elämästä paitsi.