Paula Wirtanen <pau...@no.mail> wrote:
> Lyhyesti, uskoontuloni ei ollut suurieleinen tai mahtipontinen
> spektaakkeli salamoineen. Olin toki uskonasioista keskustellut. Ja
> mietin mistä on kyse. Eräänä lauantaiaamuna vain minulla oli sellainen
> erilainen, jotenkin seesteinen olo. Sellainen, että ikään kuin kuulin
> kutsun taivaasta. Läsnäolon tuntu. Selvää oli, että koin Jeesuksen
> kutsuvan ja meinasin että mikäs siinä. Rehellisesti sanottuna kesti
> monta päivää ennenkuin tajusin itsekään että kappas, olen uskossa.
On kiinnostava peilata tuo muutoksesi tapahtumaan, jossa noin 12-14
-vuotiaana minulle tuli suuri helpotus kun äkkiä tajusin että koko
kristinuskon "sanoma" on ihmisten keksintöä (ihan kuin UFO-tarinat joita
ahmin siihen aikaan) ja että olen vastuussa tekemisistäni ja
ajatuksistani vain itselleni ja muille ihmisille, en sen enempää
Jumalalle kuin Joulupukillekaan.
Menetetyn lapsuususkon luonnetta kuvannee hyvin kauan tuota edeltänyt
teologinen päätelmäni että Jumalalla ja Joulupukilla on varmaan yhteinen
tietokanta jossa pidetään kirjaa ketkä ovat kilttejä tai tuhmia.
--
/* * * Otto J. Makela <
o...@iki.fi> * * * * * * * * * */
/* Phone:
+358 40 765 5772, ICBM: N 60 10' E 24 55' */
/* Mail: Mechelininkatu 26 B 27, FI-00100 Helsinki */
/* * * Computers Rule 01001111 01001011 * * * * * * */