Mielenterveystoimisto, paniikkihäiriö ja ADD
Mika Fractal
kärsinyt joitakin vuosia. Olen kokeillut joitakin masennuslääkkeitä
= Remeron, triptyl. Näistä ei ollut minulle ikävä kyllä apua, vaan joudun
nyt syömään pientä annosta erästä rauhoittavaa lääkettä,
. Lisäksi
vastaanotolla mainitsin että minulla on omadiagnoosini mukaan ADD -
oireyhtymä. Se on yllättävän tavallinen, noin 10 % väestöstä kärsii siitä.
Olen lukenut internetistä paljon tästä. Hämmästyttävää on että lähes kaikki
oireet jotka kuvattiin tästä oireyhtymästä sopivat minuun. Lyhyesti
sanottuna
: Keskittymiskyky, hahmottamiskyky ja huomiokyky ovat huonot,
elokuvia en ole koskaan oikein "jaksanut" katsoa alusta loppuun,
sama juttu kirjojen kanssa, vaati hirveitä ponnisteluja lukea jotain kirjaa.
Ajattelu ja asioiden pohdiskelu ei oikein onnistu. Pää menee jumiin helposti
jne.
Kirjoitan tämän viestin siksi että haluaisin kuulla muiden ihmisten
kokemuksia Mielenterveyskeskuksien toiminnasta tällaisten tapauksien
kanssa, ja myös sitä minkälaisia lääkkeitä on joita käytetään näihin
oireisiin.
(siis muita kuin tottumusta aiheuttavia rauhoittavia). Mitkä muut lääkkeet
voisivat auttaa ? Pelkään vähän että ne yrittää määrätä jotain noita
vanhoja neuroleptejä..? tai mitä ne on, ja sen verran olen noista lukenut
että en kyllä niihin koske ihan heti, jo koska mahdollisten sivuvaikutusten
takia. Esim triptyliä elimistöni ei oikein kestänyt.
Varmaan löytyy myös jotain terapiaa, mutta en oikein usko että se ihan
sillä paranee, ehkä helpottuu. Mutta työtä kun tekee 8 tuntia päivässä,
en usko että mikään terapia auttaa muuta kuin psyykkisellä tasolla eli
vaan sillä hetkellä kun olen terapiassa.
Mika Fractal
"Sanctius" <sanc...@mail.com> wrote in message
news:8vmios$j4r$2...@news.kolumbus.fi...
> Mika Fractal:
> >Mitkä muut lääkkeet voisivat auttaa ?
>
> paniikkihäiriö salilla tai lenkillä käynnin?
juu kyllä liikunta voi lievittää oireita, mutta ei se kyllä lääkkeiden
käyttöä mitenkään korvaa. Joissakin tilanteissa voi kyllä olla niinkin
huono olo että ei kyllä lenkille tee ollenkaan mieli, aika useinkin näin.
Olavi Noronen
<Mika.F...@pp.inet.fi>, <25AT5.326$p%3.1...@read2.inet.fi>,wrote:
>Minulla on paniikkihäiriö josta olen
>kärsinyt joitakin vuosia. Olen kokeillut joitakin masennuslääkkeitä
>= Remeron, triptyl. Näistä ei ollut minulle ikävä kyllä apua, vaan joudun
>nyt syömään pientä annosta erästä rauhoittavaa lääkettä,
Olematta lääkäri, mutta tavattuani lukuisia paniikkioireista
kärsineitä ihmisiä ihmettelen, jos sinulle ei ole ehdotettu
paniikkioireiden lieventämiseen usein käytettyjä lääkkeitä.
>. Lisäksi
>vastaanotolla mainitsin että minulla on omadiagnoosini mukaan ADD -
>oireyhtymä. Se on yllättävän tavallinen, noin 10 % väestöstä kärsii siitä.
>Olen lukenut internetistä paljon tästä. Hämmästyttävää on että lähes kaikki
>oireet jotka kuvattiin tästä oireyhtymästä sopivat minuun. Lyhyesti
>sanottuna
>: Keskittymiskyky, hahmottamiskyky ja huomiokyky ovat huonot,
>elokuvia en ole koskaan oikein "jaksanut" katsoa alusta loppuun,
>sama juttu kirjojen kanssa, vaati hirveitä ponnisteluja lukea jotain kirjaa.
Usein tällaisilla asioilla on yhteys lapsuuden vaikeisiin
olosuhteisiin ja kokemuksiin.
Parissa viime aikoina julkistetussa tutkimuksessa todettiin, että
50-70%:lla paniikkihäiriöstä kärsivillä oli ollut vaikea lapsuustausta
tai vaikeita lapsuuskokemuksia.
Näin ollen lapsuuden käsittely terapiassa saattaisi olla hyödyllistä.
>Ajattelu ja asioiden pohdiskelu ei oikein onnistu. Pää menee jumiin helposti
>jne.
>Kirjoitan tämän viestin siksi että haluaisin kuulla muiden ihmisten
>kokemuksia Mielenterveyskeskuksien toiminnasta tällaisten tapauksien
>kanssa, ja myös sitä minkälaisia lääkkeitä on joita käytetään näihin
>oireisiin.
>(siis muita kuin tottumusta aiheuttavia rauhoittavia). Mitkä muut lääkkeet
>voisivat auttaa ? Pelkään vähän että ne yrittää määrätä jotain noita
>vanhoja neuroleptejä..? tai mitä ne on, ja sen verran olen noista lukenut
>että en kyllä niihin koske ihan heti, jo koska mahdollisten sivuvaikutusten
>takia. Esim triptyliä elimistöni ei oikein kestänyt.
>Varmaan löytyy myös jotain terapiaa, mutta en oikein usko että se ihan
>sillä paranee, ehkä helpottuu.
Olen nähnyt monia tapauksia, joissa oireet/kohtaukset ovat loppuneet
kokonaan, vähentyneet, harventuneet tai lieventyneet merkittävästi.
>Mutta työtä kun tekee 8 tuntia päivässä,
>en usko että mikään terapia auttaa muuta kuin psyykkisellä tasolla eli
>vaan sillä hetkellä kun olen terapiassa.
Kokemukseni on toisenlainen.
Usein paniikkioireissa on kyse käsittelemättömien tunnemuistojen
aktivoitumisesta. Sellaisten käsittely pelkästään älyllisellä tasolla,
keskustelemalla, ei useinkaan tuota pitkäaikaisia tuloksia.
Olli
Olavi Noronen
scor...@Xkolumbus.fi [Poista X - Remove X]
http://www.netti.fi/scorpitos/
Sakari Kinnunen
<Mika.F...@pp.inet.fi> wrote:
>Kirjoitan tämän viestin siksi että haluaisin kuulla muiden ihmisten
>kokemuksia Mielenterveyskeskuksien toiminnasta tällaisten tapauksien
>kanssa, ja myös sitä minkälaisia lääkkeitä on joita käytetään näihin
>oireisiin.
Jos ratkaiset ongelmasi lääkkeillä , joudut ottamaan sitä aina , kun
tunnet levottomuutta. Lääkkeet ihmisten kanssa olemisen ongelmissa
on huono ratkaisu.
On parempi kasvattaa omaa itseluottamustaan hyvällä terveydellä.
Opi tuntemaan mistä ruuasta saat hyvän olon tunteen ja mitkä ruuat ei
ole niin hyviä. Samoin liikunnan antama kehon terveys parantaa
mahdollisuuksia. Se kasvattaa sellaisen vastavoiman paniikkihäiriön
mörölle.
Jos joutuu johonkin tiukkaan paikkaan, on hyvä syödä vaikkapa viineri
sitä ennen, se nostaa hieman energiaa. On muitakin tapoja lievittää
uhkaavaa jännittävää tilannetta, ja niitä voi lisää keksiä.
Työpaikalla työnjohtaja voi kiristää alaisiaan niin, että joku on
lähellä paniikkia. Siinä on hyvä huomata ,kenessä on vikaa.
Paniikkihäiriö lienee ajatusten ja odotusten synnyttämä tila, kun
epäilee omia kykyjään ja voimiaan vaativassa tilanteessa.
Meillä on semmoinen yhteiskunta, että joillekin annetaan valtaa käskeä
ja pelotella toisia. Sillä lailla heikompia säikytellään paniikkiin
saakka.
SK
Janne Sinkkonen
> Parissa viime aikoina julkistetussa tutkimuksessa todettiin, että
> 50-70%:lla paniikkihäiriöstä kärsivillä oli ollut vaikea lapsuustausta
> tai vaikeita lapsuuskokemuksia.
> Näin ollen lapsuuden käsittely terapiassa saattaisi olla hyödyllistä.
Tiedetään että lapsuuden voimakas stressi, joka voi olla paitsi
hyväksikäyttöä myös vaikkapa jatkuvia keuhkoputkentulehduksia tms.,
altistaa ahdistushäiriöille ja depressioille. Osittain tiedetään
neurofysiologisia mekanismeja jotka ovat alttiuden
taustalla. Lapsuudenaikainen stsressi siis aiheuttaa hermostoon
pysyviä muutoksia.
Paras hoito paniikkihäiriöön ovat tietyt lääkkeet. SSRI:t ovat yleensä
etusijalla. Remeron tai trisykliset depressiolääkkeet tietääkseni
eivät ole tunnettuja tehostaan paniikkihäiriöön.
Joitain ongelmia, ainakin depressiota, hoidetaan tehokkaasti myös
terapialla. Tehokkaaksi todettu terapia on kuitenkin muuta kuin
lapsuuden vatvomista.
> Kokemukseni on toisenlainen.
On ymmärrettävää että haluat puolustaa erikoista
ammatinvalintaasi. Täytyyhän sinun saada jostain asiakkaita (joista
voi toisinaan olla muutakin kuin rahallista hyötyä?).
--
Janne
Janne Sinkkonen
> Jos ratkaiset ongelmasi lääkkeillä , joudut ottamaan sitä aina , kun
> tunnet levottomuutta. Lääkkeet ihmisten kanssa olemisen ongelmissa
> on huono ratkaisu.
On hienoa jos paniikkihäiriön saa kuriin terapialla. Mutta entä jos ei
saa? Kaikin mokomin, anna kuulua jos sinulla on näyttöä paremmasta
ratkaisusta kuin lääkkeet. Oma kokemus ei kelpaa näytöksi, mutta voi
toki antaa osviittaa.
> Samoin liikunnan antama kehon terveys parantaa mahdollisuuksia.
Liikunta, etenkin kofeiinin mutta myös alkoholin välttäminen, veren
sokeritasapainon pitäminen kunnossa auttavat kaikki.
Hankala elämäntilanne, siis ympäristön aiheuttama stressi on usein
keskeisellä sijalla, tai ainakin laukaiseva tekijä. Kannattaa miettiä
onko tyytyväinen työhönsä, ihmissuhteisiinsa jne. Tällaisia voi ehkä
paremmin miettiä jonkun asiantuntijan kanssa.
Beetasalpaajat ovat tehokkaita esiintymisjännityksen fyysisiin
oireisiin. Mitä olen kuullut, melkein kaikki harvoin isoille joukoille
esiintymään joutuvat syövät niitä, ainakin ennenkuin kokemukseen on
tottunut.
Keskittymisongemat taas voivat olla stressaavan tilanteen aiheuttama
oire, ja keskittymisongelmat kuuluvat myös depressioon. Keskittyminen
voi parantua paniikkihäiriön hoidolla ja stressin vähentämisellä. Jos
ei, siihen auttanevat paremmin noradrenergiset (Efexor suuremmilla
annoksilla, Edronax, Remeron) kuin serotonergiset lääkkeet.
Jos keskittymisongelmat eivät aiheudu mielialahäiriöstä ja ovat
pysyväluonteisia, voidaan puhua ADD:stä. Suomessa ADD ei kuulu
diagnoosiluokitukseen eikä siihen siten saa hoitoa
mielenterveystoimistosta. Muutama yksityislääkäri kirjoittaa
tarpeen vaatiessa stimulantteja ja bupropionia.
> Se kasvattaa sellaisen vastavoiman paniikkihäiriön mörölle.
Noinkin asian voi ilmaista.
> niitä voi lisää keksiä. Työpaikalla työnjohtaja voi kiristää
> alaisiaan niin, että joku on lähellä paniikkia. Siinä on hyvä
> huomata ,kenessä on vikaa.
Kyllä, kaikkia tuollaisia kannattaa miettiä.
> Paniikkihäiriö lienee ajatusten ja odotusten synnyttämä tila, kun
> epäilee omia kykyjään ja voimiaan vaativassa tilanteessa.
Joo, voidaan sanoa että paniikkihäiriö ilmenee kognitiivisesti
perustavanlaatuisena epäilynä omista kyvyistä ja voimista. :)
> Meillä on semmoinen yhteiskunta, että joillekin annetaan valtaa
> käskeä ja pelotella toisia. Sillä lailla heikompia säikytellään
> paniikkiin saakka.
Eiköhän elämä ole aina ollut tuollaista. Meillä pelottelukeinot ovat
sentään suhteellisen rajoitettuja.
--
Janne
anneli
nykyisin kovin tavalliselle hivenainetasapainohäiriölle, joka on varsin
yleinen nykyisen teollisen fast-food-ravinnon aikana. Kaikkea
pikaruokaa ei Suomessa ole vielä vitaminisoitu eikä hivenaine-soitu.
Kunnollisella ravinnolla ja lisä-aineita (hivenaineita) pillereinä
nauttimalla
nuo kamalat paniikkihäiriö-oireet häviävät ihan ITSEKSEEN, viimeistään
parissa vuodessa , eikä mitään "hullujen" lääkkeitä tarvitse nauttia
lähes kymmenen vuoden ajan, muka parantuakseen "taudista" ........
..... taudista? .... Hah-hah-haaa.....
Älkää antako noiden "itse ihan hullujen psykiatrien" höynättää
teitä sortumaan ja alistumaan täysin turhaan ja tarpeettomaan lääkitykseen,
jonka johdosta tulette (jos mahdollista) vain entistäkin "hullummiksi"
Hoitakaa ensin
nyt pahoin häiriintynyt hivenainetasapainonne kuntoon, niin
huomaatte olevanne taas täysin terveitä - takuuvarmasti viimeistään
kahden vuoden kuluessa, ja tällä hetkellä mahdollisesti ongelmaksi
kokemanne oireet häviävät jo parin kuukauden kuluessa tyystin.
Tuo on ihan vain täysin humpuuki- ja rahastus-diagnoosi,
tuo nykyajan moderni: "paniikkihäiriö" . No, jotkut meistä
haluavat olla "häiriintyneitä", se on heille mukamas: "turvallista".
Kirjoittakaa oireistanne minulle e-mail-osoitteeseeni, niin kerron
teille lisää TOTUUKSIA tuosta idioottimaisesta "paniikkihäiriöstä",
nykyajan humpuuki-diagnoosista, jolla tyhmiä RAHASTETAAN.
Tuollaista tautia EI todellisuudessa OLE OLEMASSAKAAN !
Siteeraan tässä täysin luvatta: Jussi Huttunen, Kansanterveyslaitoksen
johtaja on joskus suuressa viisaudessaan lausunut:
"Terve suomalainen ei vitamiineja eikä hivenaineita kaipaa"
Eipä tietenkään, ongelma onkin vain siinä, että:
"kuka oikein ON terve suomalainen?" Paniikkihäiriöinenkö?
Uskotteko todellakin, että vain tosi-"hulluille" tarkoitettujen,
vahvojen psyykenlääkkeiden syönti vajaan 10 vuoden ajan
voi "parantaa" teidät tuosta "taudista"? ....... idiootit!
Kerran paniikki - Aina paniikki????? Näinköhän?
"Mika Fractal" <Mika.F...@pp.inet.fi>
kirjoitti viestissä news:25AT5.326$p%3.1...@read2.inet.fi...
Olavi Noronen
>Norosta vastaan on
>mahdoton argumentoida järkevästi, joten tuloksena on vain kohinaa
>(jota tuskin jaksavat seurata muut kuin Noronen itse ja hänen
>vastaväittäjänsä).
Sinkkonen:
>Verkkokeskustelussa perustelemattomien väitteiden heittely ei
>yleisesti ottaen ole laitonta tai edes moraalisesti tuomittavaa,
On 25 Nov 2000 01:41:25 +0200 Janne Sinkkonen <ja...@nnets.fi>,
<m37l5t3...@kinos.nnets.fi>,wrote:
>Mutta "väitteeni" oli lähinnä ad hominem -argumentti ja
>henkilökohtainen hyökkäys. Miten sellaista pitäisi mielestäsi
>perustella?
On 25 Nov 2000 12:35:50 +0200 Janne Sinkkonen <ja...@nnets.fi>,
<m33dgg4...@kinos.nnets.fi>,wrote:
>Joitain ongelmia, ainakin depressiota, hoidetaan tehokkaasti myös
>terapialla. Tehokkaaksi todettu terapia on kuitenkin muuta kuin
>lapsuuden vatvomista.
Sinkkosen ilmeisesti ajattelee, että joku terapia on "lapsuuden
vatvomista". Itse en ole kuullut sellaisesta. Ehkä Sinkkonen kertoo,
missä hän on havainnut sellaista vai perustuuko tuo yllä oleva vain
hänen mielikuvituksensa prosessointiin.
Sinkkonen:
>On ymmärrettävää että haluat puolustaa erikoista
>ammatinvalintaasi. Täytyyhän sinun saada jostain asiakkaita (joista
>voi toisinaan olla muutakin kuin rahallista hyötyä?).
Sinkkonen:
>Mutta "väitteeni" oli lähinnä ad hominem -argumentti ja
>henkilökohtainen hyökkäys. Miten sellaista pitäisi mielestäsi
>perustella?
Olavi Noronen
<kyoto_p...@hotmail.com>, <8vok7h$du$1...@news.kolumbus.fi>,wrote:
>PANIIKKIHÄIRIÖ on vain ovelien psykiatrien keksimä diagnoosi
>nykyisin kovin tavalliselle hivenainetasapainohäiriölle, joka on varsin
>yleinen nykyisen teollisen fast-food-ravinnon aikana.
Tutkimusten perusteella tämä väite vaikuttaa vahvasti liioitellulta.
Integraation puuttuminen toimintamallien tasolla aiheuttaa sen, että
kokemus tallentuu tunnereaktiotiloina tai somaattissensorisina trauman
elementteinä (van der Kolk & Fisler, painossa 1995), jotka palautuvat
tietoisuuteen, kun traumasta muistuttavat ärsykkeet aktivoivat
tavanomaisia vastemalleja: fyysisiä tuntemuksia (kuten
paniikkikohtauksia), visuaalisia mieli- ja muistikuvia (kuten takaumia
ja painajaisunia), pakkomielteenomaisia pohdiskeluja tai trauman
elementtien toistamista käyttäytymisessä.
[...]
Neuromodulaation häviäminen, joka muodostaa PTSD:n ytimen, johtaa
tunnereaktioiden säätelemättömyyteen.Traumatisoituneet ihmiset
siirtyvät välittömästi ärsykkeestä reaktioon pystymättä ensin
ymmärtämään, mikä heidät saa niin pois tolaltaan. Heillä on taipumus
kokea voimakasta pelkoa, ahdistusta, suuttumusta ja paniikkia
vastauksena pienehköönkin ärsykkeeseen.
[...]
Lisääntynyt autonominen kiihtyvyys ei ainoastaan häiritse psykologista
hyvinvointia, vaan itse ahdistus voi laukaista myös muistoja
varhaisemmista traumaattisista kokemuksista. Fysiologista
hälytysjärjestelmää stimuloivan laktaatin nauttiminen tuottaa PTSD:stä
kärsivillä ihmisillä takaumia (flashbacks) ja paniikkikohtauksia.
Johimbiini-ruiskeet (jotka stimuloivat noradrenaliinin vapautumista
Locus Coeruleuksesta (sinertävä täplä neljännen aivokammion pohjassa))
voivat aiheuttaa takaumia PTSD:stä kärsivissä Vietnamin sodan
veteraaneissa. Mikä tahansa kiihtyvyyttä aiheuttava tilanne voi
laukaista muistoja kauan sitten tapahtuneista traumaattisista
kokemuksista ja aikaansaada reaktioita, jotka ovat sopimattomia
nykyisiin tarpeisiin (ks. van der Kolk & Fisler, 1994).
- Approaches to the treatment of PTSD. By Bessel A. van der Kolk,
M.D. & Onno van der Hart, Ph.D. & Jennifer Burbridge, M.A. Trauma
Clinic.
http://www.netti.fi/scorpitos/articles/kolkptsd.htm
>Älkää antako noiden "itse ihan hullujen psykiatrien" höynättää
>teitä sortumaan ja alistumaan täysin turhaan ja tarpeettomaan lääkitykseen,
>jonka johdosta tulette (jos mahdollista) vain entistäkin "hullummiksi"
>
>Hoitakaa ensin
>nyt pahoin häiriintynyt hivenainetasapainonne kuntoon, niin
>huomaatte olevanne taas täysin terveitä - takuuvarmasti viimeistään
>kahden vuoden kuluessa, ja tällä hetkellä mahdollisesti ongelmaksi
>kokemanne oireet häviävät jo parin kuukauden kuluessa tyystin.
En kehottaisi lukijoita uskomaan tähän "Annelin" väärään väitteeseen.
Panikkioireet eivät johdu pelkästään hivenainetasapainosta.
"For those who do develop psychiatric difficulties following exposure
to severe stress, the most likely impairments involve anxiety
disorders or clinical depression (Ganzini et al., 1990; Shore, Tatum,
& Vollmer, 1986). Psychiatric impairment involving anxiety includes
phobias, post traumatic stress disorder, generalized anxiety, and
panic attacks."
- Richard G. Tedeschi & Lawrence G. Calhoun (University of North
Caroline): Trauma & Transformation; Growing in the Aftermath of
Suffering. Sage Publications 1995. (s. 26)
DSM outlines symptoms and situational factors that allow skilled
clinicians to distinguish the various anxiety disorders. However,
Arne Ohman, a leader in the study of human fear and anxiety, has
recently argued that, "when comparing the physiological responses seen
in phobics exposed to their feared objects with those seen in PTSD
patients exposed to relevant traumatic scenes for the disorder, and
with physiological responses during panic attacks, one is much more
struck by the similarities than by the differences."16 He goes on to
argue that panic, phobic fear, and PTSD reflect the "activation of one
and the same underlying anxiety response." This is essentially the
case that I will make. However, I state the idea in terms of brain
systems rather than symptoms: anxiety disorders reflect the operation
of the fear system of the brain. Ohman leaves generalized anxiety out
of his grouping because it involves a stable personality trait rather
than discrete episodes of anxiety, a distinction that is often
referred to as one between trait and state anxiety. However,
generalized anxiety most likely involves the same underlying brain
system (at least partly) as the other anxiety disorders.
- LeDoux: The Emotional Brain (s. 229-230)
Paniikkikohtaukset esiintyvät myös dissosiaation yhteydessä, eikä
niitä ole mitään syytä väittää johtuviksi hivenainetasapainosta.
People with dissociative disorders may experience any of the
following: depression, mood swings, suicidal tendencies, sleep
disorders (insomnia, night terrors, and sleep walking), panic attacks
and phobias (flashbacks, reactions to stimuli or "triggers"), alcohol
and drug abuse, compulsions and rituals, psychotic-like symptoms
(including auditory and visual hallucinations), and eating disorders.
In addition, individuals with DID(MPD) can experience headaches,
amnesias, time loss, trances, and "out of body experiences." Some
people with dissociative disorders have a tendency toward
self-persecution, self-sabotage, and even violence (both
self-inflicted and outwardly directed).
- - -
The Effects of DID On Children of Trauma Survivors
By Esther Giller, Director Sidran Foundation
http://www.sidran.org/casa.html
Dissociative symptoms are manifest by recurrent nightmares and night
terrors, amnesia especially for small or large segments of childhood,
trance states, perceptual distortions, feelings of depersonalization
or of seeing the self from afar, feelings of derealization, fainting
spells, migraine headaches, epileptic-like seizures, and "sliding" or
multiple personalities. Addictive patterns of food, alcohol, and drug
intake can provide a means of chemical dissociation. Additional
anxiety symptoms include feeling trapped and afraid of or phobic about
particular people and places, panic attacks, hyperventilation, and
flashbacks.
- Courtois: Healing the Incest Wound. (s. 98-99)
It is as if the trigger throws a switch inducing a number of changes
in consciousness, in emotion, in physiology, and in behavior. The
individual faced with a traumatic experience may throw the switch
deliberately. For example, some people may be able to "tune out" or
"go far away" by focusing on a spot on the wall and staring at it
until they enter a dissociative state. Or the switch may be thrown
automatically and unconsciously. Of course, dramatic switches are not
unique to dissociative disorders; they also occur in bipolar disorder
(manic-depression) and panic attacks. Although it is possible to drift
slowly into a dissociative state, dissociative switches generally
occur quite rapidly --- usually in less than 5 minutes, and sometimes
within a few seconds.
- Allen, Jon G.: Coping with Trauma; A Guide to Self-Understanding.
American Psychiatric Press, Inc. 1995.
“Memories about emotions are just facts,” he said. “Emotional memories
give the emotional quality to those explicit memories, and the brain
fuses the two so it makes it seem like they’re coming from the same
place.”
It’s taken LeDoux and his colleagues a decade to piece together this
basic understanding of the neurobiology of fear. Their work is one of
the first rigorous attempts to understand emotions, and it may also
lead to an explanation of such disorders as phobias, panic attacks and
post-traumatic stress disorder.
http://www.unomaha.edu/~spaige/ledouxindex2.html
>Tuo on ihan vain täysin humpuuki- ja rahastus-diagnoosi,
>tuo nykyajan moderni: "paniikkihäiriö" . No, jotkut meistä
>haluavat olla "häiriintyneitä", se on heille mukamas: "turvallista".
>
>
>Kirjoittakaa oireistanne minulle e-mail-osoitteeseeni, niin kerron
>teille lisää TOTUUKSIA tuosta idioottimaisesta "paniikkihäiriöstä",
>nykyajan humpuuki-diagnoosista, jolla tyhmiä RAHASTETAAN.
Anneli ei ainakaan yllä kirjoita "totuuksia", vaan melkoista
lannoitteeksi kelpaavaa potaskaa.
Janne Sinkkonen
> >Verkkokeskustelussa perustelemattomien väitteiden heittely ei
> >yleisesti ottaen ole laitonta tai edes moraalisesti tuomittavaa,
Hmm... miten tämä vuosia vanha kommenttini vainoamasi lääkäri Sami
Anttilan puolustukseksi liittyy asiaan? :) Sinähän jopa soitit Samin
työnantajalle ja uhkailit oikeudella, kun Sami uskalsi sanoa psykoosia
pahaksi asiaksi eikä perustellut väitettään.
--
Janne
Mika Fractal
"anneli" <kyoto_p...@hotmail.com> wrote in message
news:8vok7h$du$1...@news.kolumbus.fi...
> Kunnollisella ravinnolla ja lisä-aineita (hivenaineita) pillereinä
> nauttimalla
> nuo kamalat paniikkihäiriö-oireet häviävät ihan ITSEKSEEN, viimeistään
> parissa vuodessa , eikä mitään "hullujen" lääkkeitä tarvitse nauttia
> lähes kymmenen vuoden ajan, muka parantuakseen "taudista" ........
> ..... taudista? .... Hah-hah-haaa.....
>
Sinulla lienee hauskaa.
> Älkää antako noiden "itse ihan hullujen psykiatrien" höynättää
> teitä sortumaan ja alistumaan täysin turhaan ja tarpeettomaan
lääkitykseen,
> jonka johdosta tulette (jos mahdollista) vain entistäkin "hullummiksi"
>
Enpä tiedä onko lääkitys mikään turha jos se toimii. Eri asia on sitten
jos lääke ei vaikuta yhtään, silloin se on turha.
> Hoitakaa ensin
> nyt pahoin häiriintynyt hivenainetasapainonne kuntoon, niin
> huomaatte olevanne taas täysin terveitä - takuuvarmasti viimeistään
> kahden vuoden kuluessa
Kaksi vuotta ? Oletko joskus kokenut paniikkihäiriötä joka kestää
5 tuntia ? Minä olen. Se on lievästi sanottuna pitkä aika.
> Tuo on ihan vain täysin humpuuki- ja rahastus-diagnoosi,
> tuo nykyajan moderni: "paniikkihäiriö" . No, jotkut meistä
> haluavat olla "häiriintyneitä", se on heille mukamas: "turvallista".
>
Jos sun mielestä lääkkeiden käyttäjät ovat häiriintyneitä, se ei tarkoita
sitä että he omasta mielestään ovat häiriintyneitä. Useimmat
paniikkihäiriöiset ovat "against meds" , kuten minäkin olin ennen.
>
> Kirjoittakaa oireistanne minulle e-mail-osoitteeseeni, niin kerron
> teille lisää TOTUUKSIA tuosta idioottimaisesta "paniikkihäiriöstä",
> nykyajan humpuuki-diagnoosista, jolla tyhmiä RAHASTETAAN.
>
No johonkinhan sitä rahaa pitää käyttää !!!!!!!!!!!!!!!
Sitäpaitsi jotkut psyykenlääkkeet ovat todella edullisia ja etenkin
verrattuna siihen
että pitäisi alkaa itselääkitä itseään esim viinalla.
> Tuollaista tautia EI todellisuudessa OLE OLEMASSAKAAN !
>
Ei tietenkään, eikä ahdistuneisuus voi aiheuttaa äkkikuolemaa.
> Uskotteko todellakin, että vain tosi-"hulluille" tarkoitettujen,
> vahvojen psyykenlääkkeiden syönti vajaan 10 vuoden ajan
> voi "parantaa" teidät tuosta "taudista"? ....... idiootit!
>
>
Itse olet idiootti. Ei mikään tauti parane pysyvästi, mutta kummasti sitä
voi kyllä lääkkeillä lievittää. Lääkärille menokin voi olla joillekin
helvetin vaikeata.
> Kerran paniikki - Aina paniikki????? Näinköhän?
Välillä ahdistunut, välillä ei. Annat muuten sellaisen käsityksen että et
ollenkaan tiedä yhtään MITÄÄN paniikkihäiriöstä, jo siksi että käytät
sanaa "paniikki", ikäänkuin paniikkihäiriö olisi pelkästään jonkinlainen
paniikkiolo tyyliin "apua mun täytyy päästä pois täältä" .
Siihen liittyy monenlaisia fyysisiä oireita, itselläni esim erilaisia
sydänoireita,
jatkuvaa outoa oloa, puristavaa tunnetta rinnassa, niskassa jne jne.
Mieli menee "blank", ajatuksenkulku menee jumiin, keskittymiskyky katoaa,
VÄSYMYSTÄ jne.
Mika Fractal
"Janne Sinkkonen" <ja...@nnets.fi> wrote in message
news:m33dgg4...@kinos.nnets.fi...
> Olavi Noronen <scor...@kolumbus.fi> writes:
>
> > Parissa viime aikoina julkistetussa tutkimuksessa todettiin, että
> > 50-70%:lla paniikkihäiriöstä kärsivillä oli ollut vaikea lapsuustausta
> > tai vaikeita lapsuuskokemuksia.
>
> > Näin ollen lapsuuden käsittely terapiassa saattaisi olla hyödyllistä.
>
> Tiedetään että lapsuuden voimakas stressi, joka voi olla paitsi
> hyväksikäyttöä myös vaikkapa jatkuvia keuhkoputkentulehduksia tms.,
> altistaa ahdistushäiriöille ja depressioille. Osittain tiedetään
> neurofysiologisia mekanismeja jotka ovat alttiuden
> taustalla. Lapsuudenaikainen stsressi siis aiheuttaa hermostoon
> pysyviä muutoksia.
>
Tuo lienee totta, toisaalta jonkinlainen terapiakin ilmeisesti
aiheuttaa fyysisiä muutoksia aivoihin. Eri asia on sitten vaikuttaako
se pidemmän päälle. Eli jos kelaa asiaa loogisesti, joku pari tuntia
terapiaa
viikossa ? Tai miten usein siellä nyt käydään. Sitten ollaan loppuviikko
ilman terapiaa, eli päivässä on 24 tuntia, viikossa on 24*7 tuntia = 168
tuntia. Vaikuttaa vähän oudolta että tuo terapia 2 tuntia viikossa voisi
pistää pään kuntoon noin muut tunnit...
anneli
> lannoitteeksi kelpaavaa potaskaa.
> Olli
> Olavi Noronen
Jos mikä on potaskaa, niin: "paniikkihäiriö" -diagnoosi ja sen
pitkäaikaishoito. Pankaa vain oma hivenainetasapainonne kuntoon,
niin kaikki epämääräiset paniikki-oireenne häviävät ihan itsekseen.
Mihinkään hulluille tarkoitettujen pillereiden pitäaikais-
popsimiseen ei ole syytä repsahtaa. Vaikka onhan se kivaa olla
jatkuvasti pikku pöpperössä, ja saada lähipiiristään myötätuntoa,
kun on olevinaan oikein pitkäaikais"sairas".
Kaikki tuon keksityn, ja täysin tuulesta temmatun diagnoosin
ympärille kehitetty "tieteellinen mambo-jumbo" on pyhää palturia,
Koskaan ei paniikkihäiriöpotilaalle ole tehty taudin selvittämiseksi
mitään hivenainemittauksia silloin kun tuo "häiriö" on niin sanotusti
päällä. Myöhemmin oireiden mentyä jo ohi verikokeet eivät näytäkään
mitään. Heti ryhdytään vain syöttämään hullun lääkkeitä, kun ei
selvitetä mistä oireet todella johtuu. Paniikki sen sijaan johtuu oireista.
Paniikkihäiriö johtuu yksinomaan hivenainetasapainon pitkäaikais-
järkkymisestä eikä mistään paniikista. Paniikki tulee ihmiselle
vasta sen jälkeen kun tuo täysin yllättäin tapahtuva ja käsittämätön
fyysisten oireiden ilmaantuminen on jo tapahtunut tosiasia.
Kuka tahansa menee paniikkin, kun elimistö ei enää toimikaan
sillä tavoin kuin sen kuuluisi. Sitten nuo asiat ja tapahtumien oikea
järjestys on nykyisessä lääketieteessä käännetty aivan päälaelleen.
Ehkä joku todella "hullu" potilas on provosoitut jotain tyhmää
psykiatri-lääkäriä aikoinaan, ja tämä on keksinyt "uuden taudin".
Tulee ihan mieleen hullujen "hyvä" hoito viime vuosisadan alussa:
"harmaata salvaa ja kylmiä kylpyjä".
Ennen paniikkihäiriö-diagnoosin keksimistä täysin samaa tautia
hoidettiin "hyperventilaationa" ja potilasta puhallutettiin
paperipussiin ja käskettiin rauhoittumaan.
Silloinkaan ei otettu koskaan mitään verinäytteitä ja potilasta pidettiin
hysteerisenä - mitä hän tuossa tilassa lähes poikkeuksetta todella
olikin. Se ei kuitenkaan ollut taudin syy, vaan sen seurausta.
Jos lääkärikunta on edelleen viime vuosisadan alun tietämystasolla,
ei se estä potilasta lääkitsemästä itseään oikein. Hullunpillerit pois
ja hivenainehoito tilalle. Silloin paniikkiin joutuvat vain psykiatrit,
tulojensa suuren alentumisen vuoksi.
Sakari Kinnunen
>On hienoa jos paniikkihäiriön saa kuriin terapialla. Mutta entä jos ei
>saa? Kaikin mokomin, anna kuulua jos sinulla on näyttöä paremmasta
>ratkaisusta kuin lääkkeet. Oma kokemus ei kelpaa näytöksi, mutta voi
>toki antaa osviittaa.
>
Parempi ratkaisu kuin lääkkeet ,on hyvä terveys ja sen voi itse
hankkia.
Paniikkihäiriö näyttää olevan terveitten ihmisten tilapäistä huonoa
kuntoa , jossa hyvä mielikuvitus tuottaa kauhukuvia.
Kun annetaan lukuja 10-30% väestöstä tai 500 000 suomalaista, niin se
on lähellä keskivertoihmistä.
En osaa sanoa kaikken vaikeimmista oireista, onko ne pelkkää puhetta,
vai luuleeko joku todella äkkiä kuolevansa , se tuntuu liiottelulta.
Tietysti voi ottaa pillerinkin, eihän maailma siihen kaadu,
mutta se saisi tulla tavaksi.
SK
Mika Fractal
> pitkäaikaishoito.
Ei ollenkaan, jos et hyväksy lääkkeiden käyttöä sinulla on henkilökohtainen
ongelma.
Pankaa vain oma hivenainetasapainonne kuntoon,
> niin kaikki epämääräiset paniikki-oireenne häviävät ihan itsekseen.
Voisitko kertoa miten tuo tapahtuu, entä mitä jos ne paniikkioireet eivät
häivykään ?
> Mihinkään hulluille tarkoitettujen pillereiden pitäaikais-
> popsimiseen ei ole syytä repsahtaa. Vaikka onhan se kivaa olla
> jatkuvasti pikku pöpperössä, ja saada lähipiiristään myötätuntoa,
> kun on olevinaan oikein pitkäaikais"sairas".
>
Ai nyt syytät jo potilasta siitä että hän on sairas. Onko se hänen oma vika
?
En tajua miten tuo myötätunto tähän liittyy, ilmeisesti jotain sarkasmia.
Joka tapauksessa kriittisyytesi ei ole kovin positiivista, sitä paitsi
suurin osa paniikkihäiriötä sairastavista vastustavat lääkkeitä,
koska ovat jo luonteeltaan liian herkkiä ja tuntevat syyllisyydentuntoa
eivätkä kovin usein uskalla/viitsi mennä psykiatrille juuri siksi että
ajattelevat että kyllä se jollain vitamiinilla tai liikunnalla paranee
itsestään.
Sitäpaitsi sinunkaltaiset lääkkeitä vastustavat ihmiset ovat juuri niitä
jotka luulevat että ahdistunut tai masentunut ihminen on jotenkin
"sielultaan"
heikko, tai pelkurityyppi luonteeltaan.
> Jos lääkärikunta on edelleen viime vuosisadan alun tietämystasolla,
> ei se estä potilasta lääkitsemästä itseään oikein. Hullunpillerit pois
> ja hivenainehoito tilalle. Silloin paniikkiin joutuvat vain psykiatrit,
> tulojensa suuren alentumisen vuoksi.
>
Mitä jos itse potilas saisi vaikka itse päättää haluaako hän juosta
kymmenellä eri lääkärillä tutkimassa itseään, kun ei kuitenkaan mitään
löydy. Sellainen menettely masentaa, samoin psykoterapia masentaa
jos ei siitä ole mitään hyötyä. Lyhyesti sanottuna :
JOS PANIIKKIHÄIRIÖ LIEVITTYY, TAI MENEE POIS KESKUSHERMOSTOON VAIKUTTAVALLA
LÄÄKKEELLÄ,
SILLOIN SE ON JUURI SIITÄ PÄÄKOPASTA KIINNI, eli täysin fyysinen
sairaus siinä missä epilepsia tai sokeritauti.
Olavi Noronen
<m33dgg2...@kinos.nnets.fi>,wrote:
Väärä väite.
Janne Sinkkonen
> >Hmm... miten tämä vuosia vanha kommenttini vainoamasi lääkäri Sami
> >Anttilan puolustukseksi liittyy asiaan? :) Sinähän jopa soitit Samin
> >työnantajalle ja uhkailit oikeudella, kun Sami uskalsi sanoa psykoosia
> >pahaksi asiaksi eikä perustellut väitettään.
>
> Väärä väite.
Totta. Sain selvennyksen sähköpostitse eräältä asianosaiselta koskien
tämän jännitysnäytelmän esihistoriaa. Kyseessä ei ollut Anttilan vaan
erään toisen lääkärin esimies, ja suuttumuksesi aihe Anttilaakin
kohtaan taisi olla alun perin joku muu kuin tuo psykoosikommentti
(jota kyllä on sitäkin kerrattu sittemmin ad nauseum). Sensijaan
luulen muistavani oikein että oma kommenttini oli kyllä Anttilan
puolesta ja nimenomaan psykoosikommenttiin liittyen.
Sopisiko lopettaa näin lyhyeen tällä kertaa?
Yhteenvetona voidaan ehkä todeta että tiettyjä näkökulmaeroja
esiintyy. :)
--
Janne
Hi! I'm a .signature virus! Please help me spread by copying me
into your .signature!
anneli
> Voisitko kertoa miten tuo tapahtuu, entä mitä jos ne paniikkioireet eivät
> häivykään ?
Takuulla häviävät, ja vieläpä murtoajassa siitä, jossa sinä saat tuon
"taudin" hullun lääkkeillä parannettua. Lukemieni artikkelien perusteella
"terapia" saattaa kestää jopa yli kymmenen vuotta, kunnes tuo
"hullun lehmän" tauti hiukan hellittää tiukkaa otettaan.
No, pitkäaikaisterapia on hauskaa, sekä potilaalle että lääkärille.
Kiireisessä Amerikkassa se keksittiin jo 1960 luvulla. Vielä kivampaa
se on, jos viikottaisia istuntoja ja rauhoittavia pillereitä tuetaan
verovaroin.
> Ai nyt syytät jo potilasta siitä että hän on sairas.
En minä ketään SYYTÄ. Totesinpahan vain joillekin kiusallisia tosiasioita.
Syyllisyyttä ihminen voi kokea vain siitä, että hänet leimataan Hulluksi,
kuten psyykenlääkkeiden syöttäminen ilmiselvästi osoittaa: HULLU!
> En tajua miten tuo myötätunto tähän liittyy, ilmeisesti jotain sarkasmia.
Sitä juuri. Ottakaa itseänne niskasta kiinni, ja ryhdistäytykää. Ei tässä
vielä kenenkään kannata hulluksi heittäytyä, eivät tämän maan asiat
nyt niin pahalla tolalla ole. Ehkä jotain saadaan pelastettua, vihreistä
hörhöistä huolimatta.
> Sitäpaitsi sinunkaltaiset lääkkeitä vastustavat ihmiset ovat juuri niitä
> jotka luulevat että ahdistunut tai masentunut ihminen on jotenkin
> "sielultaan" heikko, tai pelkurityyppi luonteeltaan.
Lääkkeitä minä en vastusta, vaan mielen manipulointia psyykenlääkkeillä.
Haluaisitko itse muuttua vähitellen vihannekseksi? Se on niiden käytön
lopputuloksena, aivan vääjäämättä. Psyyke muuttuu, eikä suinkaan
potilaan itsensä toivomaan suuntaan.
Ahdistunut ja "masentunut" ihminen ei suinkaan ole sielultaan heikko,
kuten heikon itsetunnon omaavat Spykiatrit näyttävät yhä luulevan,
vaan on hivenainehäiriöinen. Enkä yhtään ihmettele. Maan johtava guru,
Jussi Huttunen: "Terve suomalainen ei vitamiineja ja hivenaineita tarvitse".
Onko "paniikkihäiriöinen" mielestäsi terve suomalainen? Itsehän olet
juuri ehdottanut häneen pumpattavaksi lääkkeitä, tosin vääriä sellaisia.
> SILLOIN SE ON JUURI SIITÄ PÄÄKOPASTA KIINNI,
> eli täysin fyysinen sairaus siinä missä epilepsia tai sokeritauti.
Että sokeritautikin johtuu pääkopasta.
Miksei siis sokeritautiselle syötetä noita hullun lääkkeitä?
Varmaan sama vaikutus. Ei pelkää mitään eikä ketään.
Suosittelen 10 mg Librax:ia .... 6 tunnin välein.
Fyysinen tauti johtuu pääkopasta vain silloin,
jos joku on lyönyt siihen pesäpallomailalla. Se on varma, se.
Olavi Noronen
<m3r93z0...@kinos.nnets.fi>,wrote:
>Olavi Noronen <scor...@kolumbus.fi> writes:
>
>> >Hmm... miten tämä vuosia vanha kommenttini vainoamasi lääkäri Sami
>> >Anttilan puolustukseksi liittyy asiaan? :) Sinähän jopa soitit Samin
>> >työnantajalle ja uhkailit oikeudella, kun Sami uskalsi sanoa psykoosia
>> >pahaksi asiaksi eikä perustellut väitettään.
>>
>> Väärä väite.
>
>Totta. Sain selvennyksen sähköpostitse eräältä asianosaiselta koskien
>tämän jännitysnäytelmän esihistoriaa. Kyseessä ei ollut Anttilan vaan
>erään toisen lääkärin esimies,
Kuten mahdollisesti olet lukenut, tuo kyseinen lääkäri esitti hyvin
asiallisen julkisen anteeksipyynnön.
>Sopisiko lopettaa näin lyhyeen tällä kertaa?
Sopii.
>Yhteenvetona voidaan ehkä todeta että tiettyjä näkökulmaeroja
>esiintyy. :)
Ja tunnekulmaeroja. =8-)
Olavi Noronen
<Mika.F...@pp.inet.fi>, <6M5U5.27$dy6....@read2.inet.fi>,wrote:
>JOS PANIIKKIHÄIRIÖ LIEVITTYY, TAI MENEE POIS KESKUSHERMOSTOON VAIKUTTAVALLA
>LÄÄKKEELLÄ,
>SILLOIN SE ON JUURI SIITÄ PÄÄKOPASTA KIINNI, eli täysin fyysinen
>sairaus siinä missä epilepsia tai sokeritauti.
Oireiden lievittyminen tai katoaminen keskushermostoon vaikuttavien
lääkkeiden käytön yhteydessä ei vältämättä tarkoita sitä, että
oireiden syy olisi poistunut tai että oireet olisivat poistuneet
pysyvästi.
Minun kokemukseni ja käsitykseni mukaan paniikkioireet/-häiriö eivät
ole verrattavissa epilepsiaan tai diebetekseen.
Olavi Noronen
<kyoto_p...@hotmail.com>, <8vqi0b$ncr$1...@news.kolumbus.fi>,wrote:
>Paniikkihäiriö johtuu yksinomaan hivenainetasapainon pitkäaikais-
>järkkymisestä eikä mistään paniikista.
Tämä väite on täysin harhaanjohtava ja asiantuntematon, joten se
kannattaa - erästä kirjoittajaa lainatakseni - jättää täysin omaan
arvoonsa. Väite on lähtöisin selkeästä asiantuntemattomuudesta.
Olavi Noronen
<Mika.F...@pp.inet.fi>, <DdVT5.175$3g5....@read2.inet.fi>,wrote:
>Tuo lienee totta, toisaalta jonkinlainen terapiakin ilmeisesti
>aiheuttaa fyysisiä muutoksia aivoihin. Eri asia on sitten vaikuttaako
>se pidemmän päälle. Eli jos kelaa asiaa loogisesti, joku pari tuntia
>terapiaa
>viikossa ? Tai miten usein siellä nyt käydään. Sitten ollaan loppuviikko
>ilman terapiaa, eli päivässä on 24 tuntia, viikossa on 24*7 tuntia = 168
>tuntia. Vaikuttaa vähän oudolta että tuo terapia 2 tuntia viikossa voisi
>pistää pään kuntoon noin muut tunnit...
Joku opiskelee jotakin ainetta opettajan johdolla 3-4 tuntia viikossa.
Sen lisäksi hän harjoittelee ja opiskelee kotona, tehden harjoituksia,
lukien teoriaa, tarkastellen virheitään yms.
Jos terapia on ainoastaan se, mitä tapahtuu yhden terapiatunnin
aikana, silloin sekä terapeutti että asiakas eivät ymmärrä mitään
oppimisesta, tiedostamisesta jne.
Kysy siis joltakin kokeneelta terapeutilta, mitä *terapiaprosessi*
käytännössä tarkoittaa. Näin nykyinen käsityksesi saattaa muuttua.
Janne Sinkkonen
> Syyllisyyttä ihminen voi kokea vain siitä, että hänet leimataan Hulluksi,
> kuten psyykenlääkkeiden syöttäminen ilmiselvästi osoittaa: HULLU!
Tuo oli hauska kohta. :) Muuten artikkelisi eivät kelpaa edes trolliksi.
anneli
> Tuo oli hauska kohta. :) Muuten artikkelisi eivät kelpaa edes trolliksi.
Ei niitä ole trolliksi tarkoitettukaan,
vaan varoitukseksi ja opiksi hyväuskoisille hölmöille.
Oletko itse nykyisen koululääketieteen uhri,
vai terapialla noiden uhrien rahastusta harjoittava spykiatri?
Olavi Noronen
<kyoto_p...@hotmail.com>, <8vqu6s$21m$1...@news.kolumbus.fi>,wrote:
>"Mika Fractal" kirjoitti
>> Voisitko kertoa miten tuo tapahtuu, entä mitä jos ne paniikkioireet eivät
>> häivykään ?
>
>Takuulla häviävät, ja vieläpä murtoajassa siitä, jossa sinä saat tuon
>"taudin" hullun lääkkeillä parannettua.
Täyttä mielikuvituksen ja unelmoinnin siivittämää potaskaa.
Olavi Noronen
<kyoto_p...@hotmail.com>, <8vr0mn$44v$1...@news.kolumbus.fi>,wrote:
Sinä levität täällä uskomuksiasi, joille ei ole mitään perustetta.
Toivottavasti yksikään lukija ei harhaudu uskomaan väitettäsi
hivenainetasapainon autuaaksi tekevästä vaikutuksesta.
Mika Fractal
"Olavi Noronen" <scor...@kolumbus.fi> wrote in message
news:4bu12t8e433okk5ku...@4ax.com...
> On Sun, 26 Nov 2000 10:40:02 GMT "Mika Fractal"
> <Mika.F...@pp.inet.fi>, <6M5U5.27$dy6....@read2.inet.fi>,wrote:
>
> >JOS PANIIKKIHÄIRIÖ LIEVITTYY, TAI MENEE POIS KESKUSHERMOSTOON
VAIKUTTAVALLA
> >LÄÄKKEELLÄ,
> >SILLOIN SE ON JUURI SIITÄ PÄÄKOPASTA KIINNI, eli täysin fyysinen
> >sairaus siinä missä epilepsia tai sokeritauti.
>
> Oireiden lievittyminen tai katoaminen keskushermostoon vaikuttavien
> lääkkeiden käytön yhteydessä ei vältämättä tarkoita sitä, että
> oireiden syy olisi poistunut tai että oireet olisivat poistuneet
> pysyvästi.
>
Muistaakseni en puhunutkaan siitä että oireet poistuisivat *pysyvästi*.
Puhuin siitä että lääkkeillä voidaan LIEVITTÄÄ tai jopa POISTAA
oireita. Kaikilla ihmisillä tämä ei tietenkään onnistu. Kuitenkin todella
monelle löytyy jokin lääke joka vaikuttaa, vaikka joutuisi ensin kokeilemaan
10 muuta lääkettä jotka eivät auta. Et sinäkään varmaan usko että
millään muullakaan konstilla oireet poistuisivat *pysyvästi*.
Kyllä minulla ainakin olo paranee huomattavasti esim liikunnalla, ei
siitä kuitenkaan mitään pysyvää hyötyä jää, vaan sitä pitää harrastaa
melkein joka päivä.
Raija Rauman
<m33dgg4...@kinos.nnets.fi>, wrote:
>On ymmärrettävää että haluat puolustaa erikoista
>ammatinvalintaasi.
Tämä näyttää ilkeämieliseksi tarkoitetulta.
Kirjoitit vähän myöhemmin:
>Yhteenvetona voidaan ehkä todeta että tiettyjä näkökulmaeroja
>esiintyy. :)
Minulla on nimenomaan erilainen näkökulma. Oman pitkäaikaisen terapia-
ja muiden mielenterveyspalvelukokemusten perusteella tiedän, että
Olavi on valinnut ammattinsa erinomaisesti ja on erittäin
ammattitaitoinen terapeutti. Psykologiaryhmässä kirjoittaneilla
lääkäreillä ei taas ole näyttänyt olevan paljoakaan tietoa terapiasta.
>Täytyyhän sinun saada jostain asiakkaita (joista
>voi toisinaan olla muutakin kuin rahallista hyötyä?).
Tähänkin olet halunnut valita ilkeämielisen lähestymistavan, vaikka
sinulla on varmaan hyvin tiedossa, miten ainutlaatuisen rehellisellä,
harvinaisella ja kunnioitettavalla tavalla Olavi on tehnyt tiliä
julkisuudessa aikaisemmin työssään tekemistään virheistä.
Niin, eihän tämä ollut toki ensimmäinen Olaviin kohdistamasi ad
hominem -heitto. Erään aikaisemman cancelloit pian lähettämisen
jälkeen.
Raija
anneli
> Muistaakseni en puhunutkaan siitä että oireet poistuisivat *pysyvästi*.
> Puhuin siitä että lääkkeillä voidaan LIEVITTÄÄ tai jopa POISTAA
> oireita.
Nyt jo lopultakin tuli ihan täyttä asiaa.
Psykiatrien potilaat eivät parane koskaan - täysin. Tämä on Fakta no 1.
Kuten sanottu, heidän oireitaan voidaan vain lievittää. Miksi?
Koska yhtään ei tiedetä, mistä nuo sairaudet johtuvat. Kaikki hoito on
luulopuheiden ja uskomusten varassa. Koululääketiede onkin tällä huu-haa
-sektorilla vain joukko jonkun spykiatrin itse vastaanotollaan keksimiä
teorioita, joita kukaan ei ole kyennyt osoittamaan edes kokeellisilla
tutkimuksilla oikeaksi. "Hoidot" perustuvat väitteisiin, uskomuksiin
ja tieteelliseen hölynpölyyn. Totta-vie, oireet vähenevät, kun potilas
saatetaan psyykenlääkkeillä jatkuvaan horrokseen ja puolipökerryksiin.
Pahinta onkin, ettei todellista syytä sairauteen edes haluta etsiä tai
löytää.
Hoitohan jouduttaisiin lopettamaan, jos taudin aiheuttaja ja diagnoosi
saataisiin tehtyä oikein ja potilas jostain syystä paranisi, ennen aikojaan.
Mutta tuon nykyisen koululääketieteen siunauksen saaneen
puoskaroinnin vastustajia osataan kyllä julkisestikin panetella ja mollata.
Täysin perusteetta. Heiltä tivataan todisteita. Niitä joita itsellä ei ole
toisille näyttää. Nuo muut eivät suinkaan hoida potilaita ilman mitään
päteviä näyttöjä hoidon kohdistuvuudesta, kuten jotkut psykiatrit
näyttävät jatkuvasti tekevän. Hoito on oireiden hoitoa, ei sairauden.
Terapian tavoitteena on muun ympäristön viihtyisyys ja turvallisuus,
ei potilaan paraneminen.
Kannattaako esimerkiksi paniikkihäiriön "hoito" jättää psykiatrin varaan?
Sama kuin antaisi pirulle pikkusormen. Se vie lopulta paitsi kukkaron,
lopulta myös asuntosi, maatilasi ja kesämökkisi. Ihme, jos ei vie
aviopuolisoasikin ja koko suvun kunniaa. Paniikkihäiriö jatkuu, koska
hivenainetasapainoa ei yritetäkään saattaa kohdalleen. Sen oireet saadaan
jatkuvasti pöpperössä olemalla hetkeksi piiloon. Kun hullunlääkitys
lakkaa niin oireet taas alkavat. Ja tyhmät potilaat yhä uskovat, että hoito
auttaa tuohon tautiin.
Paraneminen on vain Korkeimman käress.
Jokohan näillä kirjoituksilla saisi hullun paperit? vai vieläkö on
jatkettava.
Niin pääsis kohtapuoliin hyvin ansaitulle sairaseläkkeelle? Kuka kirjoittaa,
niin ilmoittakoon sen e-mail osoitteeseeni. Kiitos jo etukäteen!
Sakari Kinnunen
<kyoto_p...@hotmail.com> wrote:
>"Mika Fractal" kirjoitti
>> Muistaakseni en puhunutkaan siitä että oireet poistuisivat *pysyvästi*.
>> Puhuin siitä että lääkkeillä voidaan LIEVITTÄÄ tai jopa POISTAA
>> oireita.
>
>
>Nyt jo lopultakin tuli ihan täyttä asiaa.
>
>Psykiatrien potilaat eivät parane koskaan - täysin. Tämä on Fakta no 1.
>Kuten sanottu, heidän oireitaan voidaan vain lievittää. Miksi?
Olen suuresti hämmästynyt tällaisesta , ettei ihminen parane koskaan.
Kyllä se täytyy olla väärää luuloa ja turhaa epätoivoa.
Jos ihminen on ollut mielisairaalassa muutaman viikon , sen jälkeen
kymmeniä vuosia elää normaalia elämää , eikö paraneminen ole
tapahtunut?
On synkkä näkökanta ,kun sairaus on tullut eikä lähde koskaan.
Parempi on nähdä asia oppimisena , uusia asioita voidaan oppia
leveällä rintamalla , monia asioita. Erityisesti tuollainen
paniikkihäiriö olisi varmaan monille pois opittava asia.
En voi antaa ohjeita miten se tapahtuu, mutta ainakin aluksi voi
lopettaa uskomasta vääriin uskomuksiin.
SK
Mikael Nederström
"anneli" <kyoto_p...@hotmail.com> kirjoitti viestissä
> "Janne Sinkkonen" kirjoitti
> > Tuo oli hauska kohta. :) Muuten artikkelisi eivät kelpaa edes trolliksi.
>
>
> Ei niitä ole trolliksi tarkoitettukaan,
> vaan varoitukseksi ja opiksi hyväuskoisille hölmöille.
>
> Oletko itse nykyisen koululääketieteen uhri,
> vai terapialla noiden uhrien rahastusta harjoittava spykiatri?
Minä luulen olevani koululääketieteen uhri.
Voisitko kertoa mistä olet nuo "tietosi" paniikkihäiriöstä saanut? Annatko
kirjallisuusviitteet ja muutamia lainauksia samalla.
Voisitko kertoa, mitkä noista hivenaineista vaikuttavat mihinkin
välittäjäaineisiin keskushermostossa? Mitä kautta? Missä tämä asia on
kerrottu?
Mikke
Olavi Noronen
<mikael.n...@helsinki.fi>,
<8vrt6q$2lm$2...@news.kolumbus.fi>,wrote:
>
>"anneli" <kyoto_p...@hotmail.com> kirjoitti viestissä
>
>> "Janne Sinkkonen" kirjoitti
>> > Tuo oli hauska kohta. :) Muuten artikkelisi eivät kelpaa edes trolliksi.
>>
>>
>> Ei niitä ole trolliksi tarkoitettukaan,
>> vaan varoitukseksi ja opiksi hyväuskoisille hölmöille.
>>
>> Oletko itse nykyisen koululääketieteen uhri,
>> vai terapialla noiden uhrien rahastusta harjoittava spykiatri?
>
>Minä luulen olevani koululääketieteen uhri.
>
>Voisitko kertoa mistä olet nuo "tietosi" paniikkihäiriöstä saanut? Annatko
>kirjallisuusviitteet ja muutamia lainauksia samalla.
Tässä yksi lyhyt kommentti, joka ei tue tuota "Annelin" väitettä:
"And fear conditioning is believed to play a role in such anxiety
disorders as phobias, post-traumatic stress disorder, and panic
disorder."
http://www.nimh.nih.gov/events/ledoux.htm
Ja tässä erään lääkärin mielipide asiaan: "Mutta harmittaa, kun
levittävät katteetonta 'ilosanomaa' hädässä oleville ihmisille."
mika/susse
Kinnunen) wrote:
>Jos ratkaiset ongelmasi lääkkeillä , joudut ottamaan sitä aina , kun
>tunnet levottomuutta. Lääkkeet ihmisten kanssa olemisen ongelmissa
>on huono ratkaisu.
Kyllä, mutta joskus jotkut ihmiset ovat niin ahdistuneita etteivät he
voi olla ilman lääkitystä. Lääkettä ei oteta yksittäiseen
paniikkikohtaukseen silloin kun se tulee, vaan sillä vaikutetaan
niihin aivojen välittäjäaineisiin, jotka säätelevät ihmisen
masennuksen , onnellisuuden ja pelokkuuden määrää.
Tasataan ennestään häiriintyneitä pitoisuuksia.
>Jos joutuu johonkin tiukkaan paikkaan, on hyvä syödä vaikkapa viineri
>sitä ennen, se nostaa hieman energiaa. On muitakin tapoja lievittää
>uhkaavaa jännittävää tilannetta, ja niitä voi lisää keksiä.
>Työpaikalla työnjohtaja voi kiristää alaisiaan niin, että joku on
>lähellä paniikkia. Siinä on hyvä huomata ,kenessä on vikaa.
Tämä on totta, sinulla on kyllä ns. maalaisjärkeä, mutta mutta....
ei vaikeassa paniikissa mitkään viinerit auta.
>Paniikkihäiriö lienee ajatusten ja odotusten synnyttämä tila, kun
>epäilee omia kykyjään ja voimiaan vaativassa tilanteessa.
Paniikkihiriötä on sanottu sekä voimakkaaksi äkilliseksi
vihantunteeksi että huonoudentunteeksi jota kokija pelästyy
valtavasti ( ei osaa käsitellä) ja menee ns. paniikkiin.
Itselläni on jonkinmoista jatkuvaa ahdistusta ja sydämen
liikalyöntisyyttä, joka kaiketi johtuu jollain tavoin vaikeudesta
käsitellä omaa vihan tunnetta. Toisaalta vihan ja huonouden tunne
voivat oleellisesti liittyä myös yhteen.
Kun viestin alkuper. kirjoittaja epäili ettei terapia auta kuin siellä
olleessa, niin se ei ihan pidä paikkaansa. Kyllä vaikeakin masis tai
ahdistus tai paniikki voi lieventyä tarpeeksi pitkällä terapialla.
Ihmiset parantuvat jopa psykooseista työkykyisiksi lääkityksellä ja
terapialla.
Tietysti terapeutin pitäisi tukea asiakkaan tunnereaktioita, pelkkä
älyllinen paasaaminen ei auta. Myös asenteen omaan itseen ja
omaan sairauteen täytyy muuttua aika olennaisesti että sen kanssa
alkaa tulla paremmin toimeen.
Jos on joku levottomuusoireyhtymä ( en tunne sitä mistä hän mainitsi)
ei siihen minun käsittääkseni mitään neuroleptejä syötetä vaan
pelkästään ahdistukseen ja masikseen niihin kuuluvaa lääkitystä.
Susse
(neuroleptithän ovat psykoosilääkkeitä).
mika/susse
<kyoto_p...@hotmail.com> wrote:
>Mihinkään hulluille tarkoitettujen pillereiden pitäaikais-
>popsimiseen ei ole syytä repsahtaa.
Vihaat siis mielenterveysongelmaisia. Ok.
>Vaikka onhan se kivaa olla
>jatkuvasti pikku pöpperössä, ja saada lähipiiristään myötätuntoa,
>kun on olevinaan oikein pitkäaikais"sairas".
Kadehdit siis ihmisiä jotka saavat toisilta myötätuntoa. Jopa niitä
jotka saavat sitä koska ovat todella kärsineet. Ok.
> Heti ryhdytään vain syöttämään hullun lääkkeitä, kun ei
>selvitetä mistä oireet todella johtuu. Paniikki sen sijaan johtuu oireista.
Sinun älyllisellä tasollasi olevalle ihmiselle taitaa olla turha
selittää että "hulluissakin" on eroja.
**
Hivenaineajatuksesi ovat sinänsä mielenkiintoisia; kirjoitustyylisi
sen sijaan pistää miettimään mitä hivenaineita sinun kokonaisuudestasi
mahtaa puuttua...
Susse
mika/susse
<kyoto_p...@hotmail.com> wrote:
>Takuulla häviävät, ja vieläpä murtoajassa siitä, jossa sinä saat tuon
>"taudin" hullun lääkkeillä parannettua. Lukemieni artikkelien perusteella
>"terapia" saattaa kestää jopa yli kymmenen vuotta, kunnes tuo
>"hullun lehmän" tauti hiukan hellittää tiukkaa otettaan.
Jauhatko hullu- sanaa kokoajan siksi että alentaessasi ns. hulluja
sinun ei tarvitse huomata että olet mahdollisista oireiden
puuttumisesta huolimatta vaikeasti häiriintynyt?
>No, pitkäaikaisterapia on hauskaa, sekä potilaalle että lääkärille.
On vai..?
Minä en muuten halua tukea verovaroin sinun terveydenhuoltoasi, enkä
maksaa sinun sosiaaliturvaasi, itse asiassa minusta sinä kaipaisit
jonkinlaista pakkohoitoa siksi että että et tiedosta olevasi
häiriintynyt vaikka sitä ilmiselvästi olet ( sitä maksan mielelläni).
>Syyllisyyttä ihminen voi kokea vain siitä, että hänet leimataan Hulluksi,
>kuten psyykenlääkkeiden syöttäminen ilmiselvästi osoittaa: HULLU!
Et tietenkään ole huomannut että monet ihmiset eivät tee näin
suoraviivaista johtopäätöstä. Vaikka sinä olet vähemmistö, et koe
missään määrin että sinun näkemyksesi asiasta olisi sairas..?
>Sitä juuri. Ottakaa itseänne niskasta kiinni, ja ryhdistäytykää.
Joo. Tehdäänkö ensin niin että sinä kerrot missä asut, minä tulen
sinne ja otan _sinua _niskasta kiinni ja pistän sen kerralla
poikki...ja taas aurinko paistaa vähän kirkkaammin.
>Ei tässä
>vielä kenenkään kannata hulluksi heittäytyä, eivät tämän maan asiat
>nyt niin pahalla tolalla ole. Ehkä jotain saadaan pelastettua, vihreistä
>hörhöistä huolimatta.
Ja sinäkö olet tämän alan asiantuntija..ehehheh...salli minun nauraa.
Katsokaas nyt hei kun mielenvikainen psykopaatti tulee neuvomaan muita
ihmisiä siitä miten asiat oikein ovat. Sovitaankos nyt niin kun tämä
ryhmä on täynnä omakohtaista kokemusta omaavia Asiantuntijoita että
sinä pidät turpasi tukossa ja lueskelet keskittyen mitä sinua
viisaammat sinulle kertovat.
>> SILLOIN SE ON JUURI SIITÄ PÄÄKOPASTA KIINNI,
>> eli täysin fyysinen sairaus siinä missä epilepsia tai sokeritauti.
Hahhahahhahahaa....Lopetitko peruskoulun kesken?
>Että sokeritautikin johtuu pääkopasta.
Hehehhehhehehhee....sokeritauti johtuu insuliinin puutteesta haimassa,
baby. Jätitkö lastentarhankin kesken?
Susse
mika/susse
<Mika.F...@pp.inet.fi> wrote:
>No johonkinhan sitä rahaa pitää käyttää !!!!!!!!!!!!!!!
>Sitäpaitsi jotkut psyykenlääkkeet ovat todella edullisia ja etenkin
>verrattuna siihen
>että pitäisi alkaa itselääkitä itseään esim viinalla.
Ei kultu, viinaa vaan. Kaikki persoonallisuushäiriöiset diggaa viinaa.
Viina on kiva jutska kun sitä voi vetää hullukin tietämättä olevansa
hullu. Psyykenlääkeitä syövä hullu on joutunut kohtaamaan totuuden
omasta "hulluudestaan".
Susse
mika/susse
<scor...@kolumbus.fi> wrote:
>On Sun, 26 Nov 2000 14:48:53 +0200 "anneli"
><kyoto_p...@hotmail.com>, <8vr0mn$44v$1...@news.kolumbus.fi>,wrote:
>>Oletko itse nykyisen koululääketieteen uhri,
>>vai terapialla noiden uhrien rahastusta harjoittava spykiatri?
>
>Sinä levität täällä uskomuksiasi, joille ei ole mitään perustetta.
>Toivottavasti yksikään lukija ei harhaudu uskomaan väitettäsi
>hivenainetasapainon autuaaksi tekevästä vaikutuksesta.
Miski vaivaudutte asiallisuuteen tuolle kirjoittaessanne? Tuo tyttö
tahtoo tapella joten tapellaan sitten.
Pimpo mikä pimpo.
Susse
Olavi Noronen
<3a21470e...@news.dlc.fi>,wrote:
Hivenainetasapainottomuuteni sai aikaan sen, että sinun
hivenainekommenttisi (pari postia taaksepäin) pärskäytti esille
naurunpyrskähdyksen, jonka sain kuitenkin pian hallittua, ja kasvoni
palasivat asiallisen tyyniksi.
Olli
anneli
> Vihaat siis mielenterveysongelmaisia. Ok.
En vihaa.
Oikea paniikkihäiriön hoito ei mielestäni kuitenkaan ole sitä, että ihminen
pumpataan täyteen rauhoittavia lääkkeitä jotta hän on kuin Zombi.
> Kadehdit siis ihmisiä jotka saavat toisilta myötätuntoa. Jopa niitä
> jotka saavat sitä koska ovat todella kärsineet. Ok.
En kadehdi. On kuitenkin helppo heittäytyä psykiatrien keksimän
diagnoosin varaan ja selitellä lähimmäisilleen olevansa paniikkihäiriöinen
ja kuinka vaikeaa sen hoito on ja kuinka kauan se kestääkään.
Kuudessa kuukaudessa paniikkihäiriö on historiaa, jos ihmisen
hivenainetasapaino hoidetaan kuntoon, eikä hänelle syötetä rauhoittavia
aineita; ne kun aiheuttavat koko psyyken muuttumisen,
täsmälleen samalla tavoin kuin "oikeat" huumeet
(joita maailmassa muuten vastustetaan ihan hirveästi, jos et tiennyt)
> Sinun älyllisellä tasollasi olevalle ihmiselle taitaa olla turha
> selittää että "hulluissakin" on eroja.
Ei tarvitse selittää. Tiedän minäkin jotain.
Olen muuten sitä mieltä, että KAIKKI mielenterveyden häiriöt
johtuvat MYÖS ihmisen hivenainetasapainon häiriöistä.
Ajattele itse asiaa : "Hulluksi" tullaan yleensä vähitellen.
Hullujen (saama) hoito on hullujen (antamaa) hoitoa:
Vielä 50 vuotta sitten Lapinlahden hoitovalikoima oli seuraava:
Kylmiä kylpyjä ja "harmaata" salvaa.
Sen jälkeen siirryttiin sähköshokkihoitoihin ja lobotomiaan.
Mikään noista koululääketieteen silloin hyväksymistä ja
suosittelemista "oikeista" hoidoista ei ole enää ajankohtaista.
Nyt minä suosittelisin: "perse vetteen ja heiniä etteen"
Raija Rauman
> Paniikkihäiriö jatkuu, koska
>hivenainetasapainoa ei yritetäkään saattaa kohdalleen. Sen oireet saadaan
>jatkuvasti pöpperössä olemalla hetkeksi piiloon. Kun hullunlääkitys
>lakkaa niin oireet taas alkavat. Ja tyhmät potilaat yhä uskovat, että hoito
>auttaa tuohon tautiin.
Enpä tiedä hivenainetasapainosta, mutta eiköhän monipuolinen ja
terveellinen ruokavalio pidä huolta myös hivenaineista. Omat
paniikkioireeni helpottuivat huomattavasti jo puolen vuoden - vuoden
sisällä, kun olin aloittanut terapiaryhmässä käymisen. Puoli vuotta
aloittamisen jälkeen pystyin luopumaan kokonaan rauhoittavista
lääkkeistä, joita olin syönyt yli 15 vuotta, ja vähitellen sen jälkeen
paniikkikohtaukset kaupan kassalla loppuivat, samoin töissä. Tätä
nykyä saatan joskus harvoin tulla kassajonossa hieman jännittyneeksi,
kuin myös töissä joissain tilanteissa. Ei silti, jos joutuisin hyvin
stressaavaan paikkaan, esimerkiksi esiintymään/puhumaan julkisesti
useille ihmisille, olisin jännittynyt ja saisin mahdollisesti edelleen
paniikkikohtauksen, mutta en usko että se olisi enää niin järisyttävän
hirveä kokemus kuin aikaisemmin. Eli minulle on terapiasta ollut apua.
Esimerkiksi viime perjantaina firman pikkujoulussa esitin pantomiimia
siinä missä muutkin ilman paniikkioireita (... huom. vain yksi olut
ruuan kanssa :-) !..)
Raija
Olavi Noronen
<kyoto_p...@hotmail.com>, <8vu3ua$rf5$1...@news.kolumbus.fi>,wrote:
>"mika/susse" kirjoitti
>> Vihaat siis mielenterveysongelmaisia. Ok.
>
>En vihaa.
>Oikea paniikkihäiriön hoito ei mielestäni kuitenkaan ole sitä, että ihminen
>pumpataan täyteen rauhoittavia lääkkeitä jotta hän on kuin Zombi.
Tässä "anneli" on ihan oikeassa. Myöskään liian monien peräruiskeiden
käyttö ei ole oikeaa paniikkihäiriön hoitoa.
>En kadehdi. On kuitenkin helppo heittäytyä psykiatrien keksimän
>diagnoosin varaan ja selitellä lähimmäisilleen olevansa paniikkihäiriöinen
>ja kuinka vaikeaa sen hoito on ja kuinka kauan se kestääkään.
>
>Kuudessa kuukaudessa paniikkihäiriö on historiaa, jos ihmisen
>hivenainetasapaino hoidetaan kuntoon, eikä hänelle syötetä rauhoittavia
>aineita; ne kun aiheuttavat koko psyyken muuttumisen,
>täsmälleen samalla tavoin kuin "oikeat" huumeet
Siis huumeidenkäyttäjien kannattaakin siirtyä rauhoittaviin aineisiin,
koska niistä saa samat vibat. Psykiatrit ovatkin siis todellisuudessa
huumekauppiaitten kätyreitä.
>Olen muuten sitä mieltä, että KAIKKI mielenterveyden häiriöt
>johtuvat MYÖS ihmisen hivenainetasapainon häiriöistä.
Toiset ovat muuten sitä mieltä, että vain 144000 pääsee taivaaseen.
>Ajattele itse asiaa : "Hulluksi" tullaan yleensä vähitellen.
Jotkut sanovat, että liiallisella ajattelemisella voi tulla hulluksi.
Nyt siis myöskin ajattelemalla vähitellen.
>Hullujen (saama) hoito on hullujen (antamaa) hoitoa:
Onko tämä sitä paljon puhuttua kierrätystä?
>Vielä 50 vuotta sitten Lapinlahden hoitovalikoima oli seuraava:
>Kylmiä kylpyjä ja "harmaata" salvaa.
>Sen jälkeen siirryttiin sähköshokkihoitoihin ja lobotomiaan.
Minä katselin kerran Lapinlahdessa, kun potilas söi ruokaa vieressä
istujan lautaselta. Ehkä se oli sen ajan "uusi hoitomuoto".
>Mikään noista koululääketieteen silloin hyväksymistä ja
>suosittelemista "oikeista" hoidoista ei ole enää ajankohtaista.
>
>Nyt minä suosittelisin: "perse vetteen ja heiniä etteen"
Nyt siis tiedämme, että hevospilttuussa tehty suolihuuhtelu on tämän
päivän oikeaa hoitoa kaikkeen kolotukseen.
>
<
Sakari Kinnunen
wrote:
>
>>Parempi ratkaisu kuin lääkkeet ,on hyvä terveys ja sen voi itse
>>hankkia.
>>Paniikkihäiriö näyttää olevan terveitten ihmisten tilapäistä huonoa
>>kuntoa , jossa hyvä mielikuvitus tuottaa kauhukuvia.
>
>Miksi ajattelet että voit järkeilemällä päätyä oikeampaan johtopäätökseen kuin
>lääkärit ja paniikkihäiriöstä kärsivät?
>
>Marcus
Se on minun luonteenominaisuuteni. Yritän selviytyä itse
mahdollisimman pitkälle turvautumatta nopeasti lääkärinapuun.
Paniikkihäiriöisten oireista en osaa sanoa, miten todellisia tai
pysyviä ne on. Saattaa olla, että samat oireet saavat eri ihmiset
toimimaan eri lailla. Toiset kestää kärsimystäkin, toiset heittää
pillereitä poskeen vähän väliä. Kärsimysten kanssa tappeleminen voi
olla parempikin tapa kuin itsensä huumaaminen pillereillä. Itse en
haluaisi olla mielialan lääkkeistä riippuvainen.
SK
Janne Sinkkonen
> Paniikkihäiriöisten oireista en osaa sanoa, miten todellisia tai
> pysyviä ne on.
No miksi sitten kirjoitat tänne ikäänkuin tietäisit?
--
Janne
Janne Sinkkonen
> Miski vaivaudutte asiallisuuteen tuolle kirjoittaessanne? Tuo tyttö
> tahtoo tapella joten tapellaan sitten.
Anneli on lokakuun lopussa annelina aloittanut ammattitrollaaja.
Annelin tapaiset kirjoittajat kuuluvat kill-failiin. Vastaamisesta
aiheutuu pelkkää harmia.
Jätetään Anneli-poika omaan arvoonsa.
--
Janne
Tuomas
Hesarin nyt liitteessä
mainostettiin lähes kaikkia huumausaineita vähän aikaa sitten. Siinä
kerrottiin että huumeista tulee hyvä olo.
Sitäpaitsi koko internetti on täynnä huumemainontaa, "legalize it"
teksteihin törmää väkisinkin,
irkki on täynnä ihmisiä jotka kehuvat käyttäneensä erilaisia huumeita. Itse
en kyllä huumeita käytä,
mutta jos alat puhua että bentsodiatsepiineita ahdistukseen käyttäviä
ihmisiä leimataan samaan
luokkaan kuin varsinaisia huumeiden käyttäjiä, on käsityksessäsi korjaamisen
varaa.
Eli ensinnäkin olet väärässä siinä asiassa että huumeita muka
vastustettaisiin maailmalla, (missä maailmasssa
sinä elät ?) toisaalta olet väärässä rauhoittavien lääkkeiden suhteen joita
ahdistuneet ja pelokkaat ihmiset
käyttävät, sekä paniikkihäiriöiset jotka muuten usein vastustavat kaikkia
huumeita. Itsekin pysyn
kyllä erossa huumeiden käyttäjistä juuri sen takia että ne ovat laittomia ja
niiden käyttäjät eivät siis
kunnioita lakia.
anneli <kyoto_p...@hotmail.com> wrote in message
news:8vu3ua$rf5$1...@news.kolumbus.fi...
> Kuudessa kuukaudessa paniikkihäiriö on historiaa, jos ihmisen
> hivenainetasapaino hoidetaan kuntoon, eikä hänelle syötetä rauhoittavia
> aineita; ne kun aiheuttavat koko psyyken muuttumisen,
> täsmälleen samalla tavoin kuin "oikeat" huumeet
Sakari Kinnunen
Enhän minä sellaista kirjoita, etkö osaa lukea tuota riviä yllä?
Jos niitä paniikkihäiriöisiä on 500 000, niin ei kaikista niistä voi
tietää. Miksi kirjoitan , siihen on varmaan montakin syytä. Saattaa
olla samoja syitä kuin itselläsi. Esim. ei ole paljon töitä.
Minä kirjoitan tavallisen ihmisen näkökannan. Jos sinä olet lääkäri ,
niin sanon , etten usko lääkäreihin kuin n. 50%. Olen monessa
tapauksessa päässyt parempaan tulokseen omin keinoin, kuin lääkärin
avulla. Sellaiset ihmiset, jotka täysin jättävät itsensä lääkärin
varaan, ovat vaarassa. On parempi käyttää omaa harkintaansa ja myös
keskustella lääkärien kanssa.
Täällä on hyvä tilaisuus keskustella toisella tavalla kuin
vastaanotolla.
SK
Tuomas
mika/susse <mi...@dlc.fi> wrote in message
news:3a2141ed...@news.dlc.fi...
> On Sun, 26 Nov 2000 10:38:00 +0200, "anneli"
> <kyoto_p...@hotmail.com> wrote:
> >Mihinkään hulluille tarkoitettujen pillereiden pitäaikais-
> >popsimiseen ei ole syytä repsahtaa.
>
> Vihaat siis mielenterveysongelmaisia. Ok.
>
Epäilen että kyseinen henkilö "anneli" vihaa ja inhoaa itse asiassa
itseänsä.
> >Vaikka onhan se kivaa olla
> >jatkuvasti pikku pöpperössä, ja saada lähipiiristään myötätuntoa,
> >kun on olevinaan oikein pitkäaikais"sairas".
>
> Kadehdit siis ihmisiä jotka saavat toisilta myötätuntoa. Jopa niitä
> jotka saavat sitä koska ovat todella kärsineet. Ok.
>
Jos ei anneli ole lapsena.... bla bla blaa...
Tuomas
"Sakari Kinnunen" <Tex.c...@post.netlink.se> wrote in message
news:3a221799...@news.netlink.se...
> On 26 Nov 2000 23:31:50 GMT, meng...@alpha.hut.fi (Marcus E Engdahl)
> wrote:
>
> >
> >>Parempi ratkaisu kuin lääkkeet ,on hyvä terveys ja sen voi itse
> >>hankkia.
> >>Paniikkihäiriö näyttää olevan terveitten ihmisten tilapäistä huonoa
> >>kuntoa , jossa hyvä mielikuvitus tuottaa kauhukuvia.
> >
> >Miksi ajattelet että voit järkeilemällä päätyä oikeampaan johtopäätökseen
kuin
> >lääkärit ja paniikkihäiriöstä kärsivät?
> >
> >Marcus
>
> Se on minun luonteenominaisuuteni. Yritän selviytyä itse
> mahdollisimman pitkälle turvautumatta nopeasti lääkärinapuun.
>
Se on SiNUN luonne, ja se voi olla aika monen muunkin ihmisen luonne
johonkin vaiheeseen asti. Tuomitsetko esim minut ja Sussen koska
syömme lääkkeitä ahdistukseen tai masennukseen. häh ?
Mitä jos ihminen on *oikeasti* niin ahdistunut ja jumissa että ei voi olla
eikä tunne olevansa oma ITSENSÄ ? Mitä jos silloin turvautuu psykiatrin
apuun... onko se mielestäsi väärin ??????????????
> Paniikkihäiriöisten oireista en osaa sanoa, miten todellisia tai
> pysyviä ne on. Saattaa olla, että samat oireet saavat eri ihmiset
> toimimaan eri lailla. Toiset kestää kärsimystäkin, toiset heittää
> pillereitä poskeen vähän väliä.
höpön pöpön... ei kukaan ahdistunut heitä pillereitä naamaan ihan "tosta
vaan".. kyllä siinä on vastuu ja tietoisuus seurauksista aina mukana.
Jos syö jotain lääkettä, ei ne aiheuta riippuvuutta.
Jos taas syö rauhoittavaa lääkettä, niitä PITÄÄ ottaa VASTUULLISESTI
ei siitä muuten tule mitään, ei voi paeta elämää millään pillerillä.
Syödään sen verran että pahimmat paniikit pysyy kurissa.
Itse olen sen verran ahdistunut että tarvitsen myös depressiolääkkeiden
lisäksi rauhoittavia lääkkeitä (diapam. xanor), hyvin kohtuullisissa
määrissä ja vain silloin
kun menee ihan totaalisen jumiutuneeseen olotilaan sekä psyykkisesti että
fyysisesti. Tämä ei *todellakaan* ole mitään päihteiden käyttöä.
Kärsimysten kanssa tappeleminen voi
> olla parempikin tapa kuin itsensä huumaaminen pillereillä. Itse en
> haluaisi olla mielialan lääkkeistä riippuvainen.
>
siis huhhuh... joo serotoniinilääkkeet voivat aiheuttaa vieroitusoireita,
ja bentsodiatsepiinit aiheuttavat tottumusta... ei missään MISSÄÄN
nimessä kukaan tervejärkinen ala väärinkäyttämään lääkkeitä,
ei todellakaan.
alt.support.anxiety-panic
Sakari Kinnunen
>Se on SiNUN luonne, ja se voi olla aika monen muunkin ihmisen luonne
>johonkin vaiheeseen asti. Tuomitsetko esim minut ja Sussen koska
>syömme lääkkeitä ahdistukseen tai masennukseen. häh ?
Asiahan ei minulle kuulu, niinkun sanoi se Pätkä elokuvassa.
>Mitä jos ihminen on *oikeasti* niin ahdistunut ja jumissa että ei voi olla
>eikä tunne olevansa oma ITSENSÄ ? Mitä jos silloin turvautuu psykiatrin
>apuun... onko se mielestäsi väärin ??????????????
>
Kyllä se minun mielestäni on väärin. Itse menisin uimahalliin. Mitään
varmaa ei tietysti voi sanoa ihmistä näkemättä. Jos tapaisi
henkilökohtaisesti, niin siinä näkisi heti monia asioita. Joka
tapauksessa itse luotan lujasti kehon ja mielen väliseen
vuorovaikutukseen. Se vaikuttaa molempiin suuntiin.
Psykiatrien juttuihin en usko, ja tarinat unohtuu aika pian.
Oma kroppa kertoo ilosanomaa ,josta ei voi erehtyä. Sitä pitää hoitaa,
ettei se huokaile ahistuksia.
>siis huhhuh... joo serotoniinilääkkeet voivat aiheuttaa vieroitusoireita,
>ja bentsodiatsepiinit aiheuttavat tottumusta... ei missään MISSÄÄN
>nimessä kukaan tervejärkinen ala väärinkäyttämään lääkkeitä,
>ei todellakaan.
>alt.support.anxiety-panic
Tervejärkiset ovat liikakäyttäjiä, hulluille niitä annetaan
tarpeeseen.
Minullakin olisi ollut hyvä tilaisuus opetella lääkkeiden syöjäksi.
Lääkäri antoi avokätisesti pillerireseptin koko vuodeksi. Söin niitä
muutaman päivän, mutta päätin sitten, etten enempää tarvitse. En ole
käyttänyt mitään psyykenlääkettä sen jälkeen. (n.20vuotta)
Olen ollut muutenkin hyvässä kunnossa uimalla ahkerasti.
Psyykereppana siinä seurailee kehon mukana.
SK
mika/susse
>>"Hoidot" perustuvat väitteisiin, uskomuksiin
>ja tieteelliseen hölynpölyyn.
Tieteellinen hölynpöly- mitä ikinä se onkaan?
> Totta-vie, oireet vähenevät, kun potilas
>saatetaan psyykenlääkkeillä jatkuvaan horrokseen ja puolipökerryksiin.
Sinulla ei ole selvästikään tuon taivaallista käsitystä siitä miten
psyykenlääkkeet vaikuttavat. Esim. masentuneet eivät ole
puolipökerryksissä lääkkeistä vaan itse sairaudesta.
> Sen oireet saadaan
>jatkuvasti pöpperössä olemalla hetkeksi piiloon. Kun hullunlääkitys
>lakkaa niin oireet taas alkavat. Ja tyhmät potilaat yhä uskovat, että hoito
>auttaa tuohon tautiin.
Missä helvetin pöpperössä..? Paniikkiin käytetään masennuslääkkeitä
jotka eivät tee ketään pöpperöiseksi. Paniikkihäiriössä sydämen
lyöntitiheys nousee, mikä aiheuttaa väsymystä ja tokkuraisuutta.
Ja muutenkin, 2000- luvulla puhutaan psyykenlääkkeistä, ei mistään
hullunlääkkeistä.
Saanko kysyä, minkä ikäinen ihminen oikein olet? Kirjoitat kuin
mikäkin mökinmuija jostain takahikiän takaa, kuin et ikinä olisi
mitään opillista sivistystä saanut.
>Jokohan näillä kirjoituksilla saisi hullun paperit? vai vieläkö on
>jatkettava.
>Niin pääsis kohtapuoliin hyvin ansaitulle sairaseläkkeelle?
Saattaisi olla työkavereille suunnaton helpotus.
Susse
Kirsi Kapanen
"Sakari Kinnunen" <Tex.c...@post.netlink.se> kirjoitti viestissä
news:3a24cca4...@news.netlink.se...
> On Tue, 28 Nov 2000 18:25:14 GMT, "Tuomas" <Tuo...@eiole.fi> wrote:
>
>
> >Se on SiNUN luonne, ja se voi olla aika monen muunkin ihmisen luonne
> >johonkin vaiheeseen asti. Tuomitsetko esim minut ja Sussen koska
> >syömme lääkkeitä ahdistukseen tai masennukseen. häh ?
>
> Asiahan ei minulle kuulu, niinkun sanoi se Pätkä elokuvassa.
>
> >Mitä jos ihminen on *oikeasti* niin ahdistunut ja jumissa että ei voi
olla
> >eikä tunne olevansa oma ITSENSÄ ? Mitä jos silloin turvautuu psykiatrin
> >apuun... onko se mielestäsi väärin ??????????????
> >
>
> Kyllä se minun mielestäni on väärin. Itse menisin uimahalliin.
_Paniikkikohtauksessa_ uimahalliin? LOL...
Mitään
> varmaa ei tietysti voi sanoa ihmistä näkemättä. Jos tapaisi
> henkilökohtaisesti, niin siinä näkisi heti monia asioita. Joka
> tapauksessa itse luotan lujasti kehon ja mielen väliseen
> vuorovaikutukseen.Se vaikuttaa molempiin suuntiin.
Ja kun se mieli vaan tahtoo jumittua ja samalla jumittuu koko keho, ja kun
raajat alkaa puutua jne. jne. Uimahalliin...?
> Psykiatrien juttuihin en usko, ja tarinat unohtuu aika pian.
> Oma kroppa kertoo ilosanomaa ,josta ei voi erehtyä. Sitä pitää hoitaa,
> ettei se huokaile ahistuksia.
Voi kun se oliskin noin helppoo...
> >siis huhhuh... joo serotoniinilääkkeet voivat aiheuttaa
vieroitusoireita,
> >ja bentsodiatsepiinit aiheuttavat tottumusta... ei missään MISSÄÄN
> >nimessä kukaan tervejärkinen ala väärinkäyttämään lääkkeitä,
> >ei todellakaan.
> >alt.support.anxiety-panic
Jep.
> Tervejärkiset ovat liikakäyttäjiä, hulluille niitä annetaan
> tarpeeseen.
*Määrittele hullu?!!!* Olenko siis hullu, _koska_ käytän masennus- ja
rauhoittavialääkkeitä?!!
> Minullakin olisi ollut hyvä tilaisuus opetella lääkkeiden syöjäksi.
> Lääkäri antoi avokätisesti pillerireseptin koko vuodeksi. Söin niitä
> muutaman päivän, mutta päätin sitten, etten enempää tarvitse. En ole
> käyttänyt mitään psyykenlääkettä sen jälkeen. (n.20vuotta)
> Olen ollut muutenkin hyvässä kunnossa uimalla ahkerasti.
> Psyykereppana siinä seurailee kehon mukana.
Good for you, mutta kaikki eivät ole kuten sinä ts. kokemuksesi, oireesi,
the hole thing. Kaikille kaikki ei ole aina yhtä helppoa.
Kirsi
Kirsi Kapanen
"mika/susse" <mi...@dlc.fi> kirjoitti viestissä
news:3a22ab03...@news.dlc.fi...
> On Sun, 26 Nov 2000 19:14:36 +0200, "anneli"
> <kyoto_p...@hotmail.com> wrote:
<klip>
> > Totta-vie, oireet vähenevät, kun potilas
> >saatetaan psyykenlääkkeillä jatkuvaan horrokseen ja puolipökerryksiin.
>
> Sinulla ei ole selvästikään tuon taivaallista käsitystä siitä miten
> psyykenlääkkeet vaikuttavat. Esim. masentuneet eivät ole
> puolipökerryksissä lääkkeistä vaan itse sairaudesta.
>
> > Sen oireet saadaan
> >jatkuvasti pöpperössä olemalla hetkeksi piiloon. Kun hullunlääkitys
> >lakkaa niin oireet taas alkavat. Ja tyhmät potilaat yhä uskovat, että
hoito
> >auttaa tuohon tautiin.
>
> Missä helvetin pöpperössä..? Paniikkiin käytetään masennuslääkkeitä
> jotka eivät tee ketään pöpperöiseksi. Paniikkihäiriössä sydämen
> lyöntitiheys nousee, mikä aiheuttaa väsymystä ja tokkuraisuutta.
> Ja muutenkin, 2000- luvulla puhutaan psyykenlääkkeistä, ei mistään
> hullunlääkkeistä.
<klip>
> Susse
Sakari Kinnunen
<k_ka...@hotmail.com> wrote:
>> Kyllä se minun mielestäni on väärin. Itse menisin uimahalliin.
>
>_Paniikkikohtauksessa_ uimahalliin? LOL...
>
>Ja kun se mieli vaan tahtoo jumittua ja samalla jumittuu koko keho, ja kun
>raajat alkaa puutua jne. jne. Uimahalliin...?
Uimahalli tuntuu sinulle vieraalta , ehkä olisi hyvä kokeilla sitäkin.
Minä en saa juoksemisesta mitään mielihyvää, mutta uimahallissa kyllä.
Vedessä liikkuminen parantaa varmasti monia asioita , siitä on
kokemusta. Meidän lääkärit ei aina tiedä parhaita keinoja.
>
>*Määrittele hullu?!!!* Olenko siis hullu, _koska_ käytän masennus- ja
>rauhoittavialääkkeitä?!!
Hullu = henkilö ilman järkeä , henkilö jonka käytöstä ei hyväksytä ,
liian hätäinen, liian rohkea , tekee asioita ajattelematta tarpeeksi
seurauksia.
Lääkäri antaa lääkereseptin kuunneltuaan potilastaan. Riippuu siis
ihmisen omasta tahdosta käyttääkö lääkkeitä. Saa käyttää tai olla
ilman, miten vain päättää.
Mitä hulluuten tulee ,niin se on mitä itse uskoo. Parasta olla
uskomatta hulluja asioita.
SK
Mikko Järvikivi
"Tuomas" <Tuo...@eiole.fi> wrote in message
news:eMSU5.271$BK1....@read2.inet.fi...
> siis huhhuh... joo serotoniinilääkkeet voivat aiheuttaa vieroitusoireita,
> ja bentsodiatsepiinit aiheuttavat tottumusta... ei missään MISSÄÄN
> nimessä kukaan tervejärkinen ala väärinkäyttämään lääkkeitä,
> ei todellakaan.
Hmm..
Minulle iski päivässä alkanut outo sairaus v. 1995 alussa. Tällöin
hätiköidyn diagnoosin perusteella sain lääkityksen paniikkihäiriöön.
Myöhemmin syyt ovatkin huomattavasti monimutkaisempia ja alkuaan lähtöisin
fyysisestä sairaudesta. Olen katsellut tätä threadia pitkään ja en todella
ymmärrä miten ihmiset, joilla ei ole itsellään kokemusta asista, voivat
kommentoida toisten ihmisten lääkkeiden tai terapian tarvetta edes
teoriassa. Tällaiset väitteet ja osoittelevat pohdinnat voivat olla erittäin
vaarallisia.
Itse olen kokeillut tuloksetta (yllättäen, kun en paniikkihäiriöstä
valitettavasti kärsi, valitettavasti siksi, koska se tuntuisi olevan kovin
helppo muiden ihmisten ymmärtää ja siihen myös tehokkaita lääkityksiä on
olemassa) kokeillut monia eri lääkkeitä. Muutamina mainittakoon Cipramil,
Fontex ja Seronil, Anafranil, Aurorix, se joku E:llä alkava :-). Lisäksi
sain oireinani olevaan huimaukseen, pahoinvointiin ja päänsärkyyn
hetkelliseksi hoidoksi Xanoria.
Edellämainitut minuun vaikuttivat vain fyysisesti negatiivisesti.
Pahoinvointia, päänsärkyä, huimausta, kylmää hikeä, unettomuutta,
uneliaisuutta, ruuansulatusvaivoja, suun ja silmien kuivumista jne jne,
mutta itse eikä myöskään avovaimoni huomannut että olisin luonteeltani
muuttunut lääkekokeiluiden aikana. Ja kyllä, kokeilin lääkkeitä riittävän
kauan enkä jättänyt niitä kesken vaikka sängynpohjalla makaamiseksi meni
esim Aurorixin kanssa 6 viikon ajan.
Xanorista on sanottava sen verran että suosittelen käyttäjiä kontrolloimaan
annosta ja ehdottomasti pitäytymään lääkärin määräämässä päiväannoksessa.
Tuohon lääkkeeseen jää todella helposti koukkuun ja sen vieroitus on pitkä
ja tuskallinen prosessi. Tämä on tietenkin yksilökohtaista, mutta kun juuri
keskustelin lääkevieroituksiin erikoistuneen lääkärin kanssa, oli hänen
vertauksensa se, että Xanorin (alpratsolaami) aiheuttama riippuvuus on
voimakkuudeltaan verrattavissa heroiiniin Itse sain tuota armeija-aikana
kesällä 1995 ilman mitään kontrollia 8-10mg päivässä (maksimi suositeltu
päiväannos missään käytössä on 6mg ja oireeni eivät olleet _niin_ pahoja).
Itse en tuolloin tiennyt miten suuri annos on todellisuudessa. Tästä saisi
helposti uuden threadin siitä miten vastuuttomasti lääkkeitä jaetaan
armeijassa, mutta sitä en aio tässä nyt aloittaa. Mielessä kävi
hoitovirheilmoituksen tekeminen moneen otteeseen.
Xanorista irtipääsemistä olen nyt yrittänyt ja edistänyt kolmisen vuotta.
6mg päiväannoksesta olen pikkuhiljaan pudottanut annoksen 1,75mg päivässä,
jossa olen nyt. Lääainepitoisuuden vähentyessä veressä olen huomannut että
ajoittain raivostuttava tinnitus on kadonnut ja keskittymiskyky ja
näönterävyys myös hieman parantuneet. Ns. cold turkey äkkilopetusta en voi
tehdä fyysisen kuntoni takia. Muutenkin ko. äkkivieroitus vaatii
sairaalahoitoa ja tarkkailua. Oireet eivät ole lääkettä vähentäessä
pahentuneet tai parantuneet lääkityksen vähetessä ja edessä on jälleen uusi
kierros neurologian, kurkku- ja korvatautien, sekä sisätautipolilla.
Tämä venähti nyt hieman vain yhdeksi kertomukseksi siitä miten lääkkeet
voivat päätyä väärään käyttöön ja siitä miten näin voi käydä myös aivan
tervejärkiselle ihmiselle. Tarkoitukseni oli tässä kuitenkin tukea sitä,
että lääkkeistä ON apua monelle ihmiselle. Paniikkihäiriö ON todellinen
sairaus, siinä missä astma tai sokeritauti. Jos ihiminen saa apua lääkkeistä
joilla säädellään aivojen välittäjäaineiden pitoisuuksia, niin minun
mielestäni tällaisia lääkkeitä kannattaa käyttää. Itse olen niin paljon
paniikkihäiriöstä kuullut, ko. tautia sairastavien kanssa keskustellut ja
asiaa joutunut omalta kannaltani pohtimaan, että olen vakuuttunut näistä
asioista, vaikka itse en juuri ko. tautia podekaan.
Eli amatööri hard core lääkevastustajien kannattaisi kahdesti harkita,
ennenkuin faktanomaisesti (vaikkakin omaksi mielipiteeksi tarkemmin
luettuna) kirjoittavat asiasta josta eivät tiedä. Paniikkihäiriön lääkehoito
on hieman eri asia kuin jättää ottamatta Burana päänsärkyyn.
Noh, olipas tämä sekavaa, mutta tulipahan jotain kirjoitettua :-)
--
Mikko Järvikivi
mikko.j...@hut.fi
050-5554865
Mikko Järvikivi
"Kirsi Kapanen" <k_ka...@hotmail.com> wrote in message
news:90340s$j48$1...@tron.sci.fi...
> > Tervejärkiset ovat liikakäyttäjiä, hulluille niitä annetaan
> > tarpeeseen.
>
> *Määrittele hullu?!!!* Olenko siis hullu, _koska_ käytän masennus- ja
> rauhoittavialääkkeitä?!!
Hullu on mielestäni erittäin halventava ja tähän sopimaton termi. Pääosin
paniikkihäiriöstä ja masennuksesta kärsivät ihmiset ovat täysin tietoisia
ympäristöstään ja teoistaan. Paniikkihäiriö on mielen häiriötila, EI
mielisairaus. Nämä kaksi asiaa ovat kaukana toisistaan.
> > Minullakin olisi ollut hyvä tilaisuus opetella lääkkeiden syöjäksi.
> > Lääkäri antoi avokätisesti pillerireseptin koko vuodeksi. Söin niitä
> > muutaman päivän, mutta päätin sitten, etten enempää tarvitse. En ole
> > käyttänyt mitään psyykenlääkettä sen jälkeen. (n.20vuotta)
> > Olen ollut muutenkin hyvässä kunnossa uimalla ahkerasti.
> > Psyykereppana siinä seurailee kehon mukana.
>
> Good for you, mutta kaikki eivät ole kuten sinä ts. kokemuksesi, oireesi,
> the hole thing. Kaikille kaikki ei ole aina yhtä helppoa.
Tämä vain on monille niin vaikeaa ymmärtää. Lisäksi on lisättävä että jos
olet käyttänyt psyykenlääkkeitä 20 vuotta sitten, niin alalla on tapahtunut
niin paljon kehitystä, että et ainakaan voi kokemuksiasi lääkkeistä tuon
perusteella tai tehdä arvioita nykytilanteesta. On mukavaa kuulla että
sinulla menee nyt paremmin, mutta se, että kaikille muille sopisi juuri
sinun tyylisi, on ajatuksena kovin kaukaa haettu.
Kirsi Kapanen
"Mikko Järvikivi" <mikko.j...@hut.fi> kirjoitti viestissä
news:90407t$jr$1...@nntp.hut.fi...
>
>
> "Kirsi Kapanen" <k_ka...@hotmail.com> wrote in message
> news:90340s$j48$1...@tron.sci.fi...
>
> > > Tervejärkiset ovat liikakäyttäjiä, hulluille niitä annetaan
> > > tarpeeseen.
> >
> > *Määrittele hullu?!!!* Olenko siis hullu, _koska_ käytän masennus- ja
> > rauhoittavialääkkeitä?!!
>
> Hullu on mielestäni erittäin halventava ja tähän sopimaton termi. Pääosin
> paniikkihäiriöstä ja masennuksesta kärsivät ihmiset ovat täysin tietoisia
> ympäristöstään ja teoistaan. Paniikkihäiriö on mielen häiriötila, EI
> mielisairaus. Nämä kaksi asiaa ovat kaukana toisistaan.
Olen samaa mieltä.
> > > Minullakin olisi ollut hyvä tilaisuus opetella lääkkeiden syöjäksi.
> > > Lääkäri antoi avokätisesti pillerireseptin koko vuodeksi. Söin niitä
> > > muutaman päivän, mutta päätin sitten, etten enempää tarvitse. En ole
> > > käyttänyt mitään psyykenlääkettä sen jälkeen. (n.20vuotta)
> > > Olen ollut muutenkin hyvässä kunnossa uimalla ahkerasti.
> > > Psyykereppana siinä seurailee kehon mukana.
> >
> > Good for you, mutta kaikki eivät ole kuten sinä ts. kokemuksesi,
oireesi,
> > the hole thing. Kaikille kaikki ei ole aina yhtä helppoa.
>
> Tämä vain on monille niin vaikeaa ymmärtää.
Aivan.
Lisäksi on lisättävä että jos
> olet käyttänyt psyykenlääkkeitä 20 vuotta sitten, niin alalla on
tapahtunut
> niin paljon kehitystä, että et ainakaan voi kokemuksiasi lääkkeistä tuon
> perusteella tai tehdä arvioita nykytilanteesta.
<klip>
Totta
Kirsi.
Olavi Noronen
<mikko.j...@hut.fi>, <903voh$23h$1...@nntp.hut.fi>,wrote:
> Paniikkihäiriö ON todellinen
>sairaus, siinä missä astma tai sokeritauti. Jos ihiminen saa apua lääkkeistä
>joilla säädellään aivojen välittäjäaineiden pitoisuuksia, niin minun
>mielestäni tällaisia lääkkeitä kannattaa käyttää. Itse olen niin paljon
>paniikkihäiriöstä kuullut, ko. tautia sairastavien kanssa keskustellut ja
>asiaa joutunut omalta kannaltani pohtimaan, että olen vakuuttunut näistä
>asioista, vaikka itse en juuri ko. tautia podekaan.
Itse olen niin paljon työskennellyt paniikkioieista kärsivien ihmisten
kanssa, että en missään nimessä vertaisi sitä diabetekseen, nimittäisi
sitä "taudiksi".
Diabeteksella ei tietääkseni ole todettu sillä tavalla selvää
korrelaatiota lapsuus- ja nuoruuskokemuksiin kuin paniikkioireilla.
Tämä ei tarkoita sitä, että vähättelisin paniikkihäiriötä.
Viittaan esimerkiksi 25.11 postittamiini lainauksiin.
Olen nähnyt monia tapauksia, joissa paniikkioireet vähenevät
merkittävästi tai kokonaan - ilman että aivojen välittäjäaineisiin on
kajottu millään lääkkeillä.
Astmalla näyttää kokemukseni mukaan olevan yhteys psyykkisiin
toimintoihin, joten senkään vertaaminen diabetekseen ei ole mielestäni
oikein. Samaa ovat muutkin havainneet astmasta:
"The work with holotropic states provides rich opportunities for
insights into the dynamics of psychosomatic disorders. It is actually
not uncommon to see transient occurrence of asthmatic attacks,
migraine headaches, various eczemas, and even psoriatic skin eruptions
in statu nascendi, that is as they emerge into manifestation in
psychedelic and holotropic therapy. This is usually associated with
insights concerning their psychodynamic roots. On the positive side,
dramatic and lasting improvements of various psychosomatic disorders
have been reported by therapists and facilitators who use deep
experiential techniques in their work. These reports typically
describe reliving of physical traumas, in particular the birth trauma,
and various transpersonal experiences as the most effective
therapeutic mechanisms."
- Grof, Stanislav: Psychology of the Future; Lessons from Modern
Consciousness Research. State University of New York Press 2000. (s.
130)
Olavi Noronen
<mikko.j...@hut.fi>, <90407t$jr$1...@nntp.hut.fi>,wrote:
>Paniikkihäiriö on mielen häiriötila, EI
>mielisairaus.
Edellisessä postituksessasi sanoit panikkihäiriötä sairaudeksi, nyt
mielen häiriötilaksi.
Minäkin nimitän sitä häiriötilaksi - jossa useimmiten on kyse
keskeneräisistä tunneprosesseista.
Kirsi Kapanen
"Olavi Noronen" <scor...@kolumbus.fi> kirjoitti viestissä
news:0prb2t0vhqc1h9lsb...@4ax.com...
> Olen nähnyt monia tapauksia, joissa paniikkioireet vähenevät
> merkittävästi tai kokonaan - ilman että aivojen välittäjäaineisiin on
> kajottu millään lääkkeillä.
Ovatko ko. henkilöt käyneet terapiassa? Jos ovat, niin onko kyseessä ollut
analyyttinen, ratkaisukeskeinen vai mikä? Taisi olla hölmö kysymys, koska
kaikki on kuitenkin aina yksilöllistä. Ja vielä, onko joku terapiamuoto
todettu parhaaksi paniikkihäiriöisten hoidossa?
Kirsi
Mikko Järvikivi
"Olavi Noronen" <scor...@kolumbus.fi> wrote in message
news:9rrb2tsmafkdkg0c3...@4ax.com...
> On Thu, 30 Nov 2000 00:32:59 +0200 "Mikko Järvikivi"
> <mikko.j...@hut.fi>, <90407t$jr$1...@nntp.hut.fi>,wrote:
>
> >Paniikkihäiriö on mielen häiriötila, EI
> >mielisairaus.
>
> Edellisessä postituksessasi sanoit panikkihäiriötä sairaudeksi, nyt
> mielen häiriötilaksi.
Kompastuin omiin sanoihini yön tuntien kunniaksi. Tarkoitus oli vain tehdä
selvä pesäero ns. vakavampiin mielisairauksiin, kuten skitsofreniaan ja
erilaisiin psykooseihin, joissa ihminen ei enää ole täysin tietoinen
ympäristöstään, teoistaan, realiteeteistä jne.
> Minäkin nimitän sitä häiriötilaksi - jossa useimmiten on kyse
> keskeneräisistä tunneprosesseista.
Aikanaan kun minulla epäiltiin paniikkihäiriön olevan kävin kahden
terapeutin luona. Tällaista syytä ei paniikkihäiriölle tullut eteen. Siksi
tässä herääkin kysymys jos kolme terapeuttia ovat syntysyistä kaikki eri
mieltä (kotisivusi mukaan 'harrastat' ko. ammattia), niin mistä potilas voi
ikinä tietää onko terapia oikeanlaista, onko terapeutin lähestymistapa
asiaan oikea jne. Jotenkin tuntuu että tämä mahdollistaisi suunnattoman
määrän turhia (ja kalliita) terapiakäyntejä huonon tuurin sattuessa?
mika/susse
Sakari:
>> Se on minun luonteenominaisuuteni. Yritän selviytyä itse
>> mahdollisimman pitkälle turvautumatta nopeasti lääkärinapuun.
Tahtoo nähdä kuinka nämä kaikesta selviävät teräshermot
ruikuttavat rauhottavia jos heille pistettäisiin oikein kunnon
ahdistus päälle...
>Se on SiNUN luonne, ja se voi olla aika monen muunkin ihmisen luonne
>johonkin vaiheeseen asti. Tuomitsetko esim minut ja Sussen koska
>syömme lääkkeitä ahdistukseen tai masennukseen.
Minä syön vain masennuslääkkeitä. Ahdistuslääkkeet eivät poista
ahdistusta ja nukuttavat vaan, ainakin oxepam-pam.
>Mitä jos silloin turvautuu psykiatrin
>apuun... onko se mielestäsi väärin ??????????????
Ehdottomasti...ihmiskunta kyllä syntyi yhteisöksi mutta periaatteessa
yhteisöllisyys on väärin ja erehdystä, ihmisen tulee olla ja selvitä
kaikesta yksin. Ajatelkaa nyt niitä kehitysmaiden ja primitiivisten
kulttuurien ihmisiä...siellä yhteisönä elelevät, liian sosiaalisia
ovat. Ja mikä köyhyys ja kurjuus kukoistaa! Ei ole edes vaatetta
päälle, täytyy pelkällä peniskotelolla kylänraittia köppäillä muiden
silmien alla. Sukupuolitaudit siellä kukoistavat ja muutenkin
lisääntyvät kuin pienet apinat, perhettään suureksi kasvattelevat,
vaikka ei ole maata mitä viljellä eikä koulua jossa opiskella (
ennekuin kiltit länsimaiset uskikset toivot kyläkoulun ja kristityn
opettajan). Ihan toista se on länsimaalaisen ihmisen; saa porchella
ajella ympäri saasteista teollisuuskaupunkia, (hengitellen
hiilidioksidin sulotuoksua ) nussuttaa turvallisesti takapenkillä (
jos osaa asiansa hoitaa) , ei tarvi likavedessä vaatetta kuurata vaan
voi pistää uuteen Kylindaan ja Omoa perään, ei sierety kädet lipeästä
eikä tarvi samaan paskaveteen mennä uimaan vaan aina voi
suihkunraikkaana vieraille esittäytyä. Eikä tarvi toreille tai
marketeille lähteä luxus- vaatteita esittelemään, siinä liikaa
sosiaalistumaan, vaan voi kotiin tilata tarvitsemansa internetin
kautta ja puhelimella päällepäätteksi pizzan. Toisinaan sitä sitten
täytyy terveysasemalla käydä itsenäisyyden hintaa peräämässä, kiltin
tohtorisedän kirjoittamaa pikkulappusta, joka kummia rukseja ja
rasteja on täynnään. Kertovat että helpottaa kuulemma enimpiin
sosiaalisiin tarpeisiin niitä häivyttäen ja kaipuuta liialliseen
yhteisyyteen hilliten. Erittäin on hyväksi havaittu, jo lähes miljoona
onnellista käyttäjää!
>Syödään sen verran että pahimmat paniikit pysyy kurissa.
>Itse olen sen verran ahdistunut että tarvitsen myös depressiolääkkeiden
>lisäksi rauhoittavia lääkkeitä (diapam. xanor), hyvin kohtuullisissa
>määrissä ja vain silloin
>kun menee ihan totaalisen jumiutuneeseen olotilaan sekä psyykkisesti että
>fyysisesti. Tämä ei *todellakaan* ole mitään päihteiden käyttöä.
Joo, ja ihmisillä on mutenkin ihme käsityksiä psyykenlääkkeistä. He
luulevat että ne huumaavat ja että käyttäjän erikoislaatuinen käytös
johtuu läkkeistä vaikka tosiasia on että HENKINEN KÄRSIMYS
on se mikä tekee käyttäytymisen omituiseksi, oli lääkkeitä tai ei.
On kiinnostavaa sekin että ympäristö leimaa psyykenongelmaisen ihmisen
ja kartaa tätä vaikka tuo sama ympäristö on tämän sairastumisesta
vastuussa. Mielenterveysongelmat nimittäin ovat lähestulkoon aina
sosiaalisia ongelmia, eivätkä sosiaaliset ongelmat voi syntyä
tyhjiössä ilman muita ihmisiä ja ympäröivää ihmisyhteisöä.
Tämä tosiasia on yritetty haudata psyykisten ongelmien
"biologistamisen" taakse.
Sakari:
>Kärsimysten kanssa tappeleminen voi
>> olla parempikin tapa kuin itsensä huumaaminen pillereillä.
Riippuu kärsimyksen asteesta. Et taida tajuta miten syvästi
mieletään sairastunut ihminen kärsii.
> Itse en
>> haluaisi olla mielialan lääkkeistä riippuvainen.
Ne eivät aiheuta riippuvuutta.
Nykyiset psyykenlääkkeet on kehitetty juuri siten että niihin ei tule
riippuvuutta. Ne eivät aiheuta mitään ylimääräisiä mielihyväntunteita
joihin käyttäjä jäisi koukkuun, yleensä niiden vaikutusta ei mitenkään
huomaa. ( No myönnetään, eräät psykoosilääkkeet voivat jonkunverran
"jähmettää" käyttäjäänsä").
Susse
mika/susse
Kinnunen) wrote:
>Kyllä se minun mielestäni on väärin. Itse menisin uimahalliin. Mitään
>varmaa ei tietysti voi sanoa ihmistä näkemättä. Jos tapaisi
>henkilökohtaisesti, niin siinä näkisi heti monia asioita. Joka
>tapauksessa itse luotan lujasti kehon ja mielen väliseen
>vuorovaikutukseen. Se vaikuttaa molempiin suuntiin.
>Psykiatrien juttuihin en usko, ja tarinat unohtuu aika pian.
>Oma kroppa kertoo ilosanomaa ,josta ei voi erehtyä. Sitä pitää hoitaa,
>ettei se huokaile ahistuksia.
Sakari, kerroppa minulle yksi asia. Kun meidän yhteiskuntaamme
kutsutaan mediayhteiskunnaksi ja tietoyhteiskunnaksi sillä
tarkoitetaan sitä että tietoa on saavilla ja tarjolla enemmän kuin
koskaan aiemmin ja enemmän kuin ihmiset jaksavat sisäistää.
Siksi minusta on sangen erikoista että eräät meistä haluavat - tai
miten he yleensä kaikesta valistuksesta huolimatta pystyvät- pitämään
itseään sellaisessa pimennossa kuin sinä?
Sinä voit tietysti luottaa urheilun tervehdyttävään vaikutukseen
mikä on hyvä. Kaikki asiaa tuntevat ihmiset, sekä lääkärit että
itse jostain psyykenongelmasta kärsivät tietävät että kun mieli
sairastuu sitä ei korjaa liikunta. Ellen inhoaisi ennakkoluuloja niin
syvästi, minun tekisi mieli hohottaa mielipuolisesti väitteillesi
uimisen ja viinereiden parantavasta vaikutuksesta paniikkihäiriössä.
Katsohan, jos me kaikki voisimme itsemme parantaa, ei meillä olisi
koko psykiatrista koulukuntaa, eikä yhtään sairasta ihmistä. Miksi
ihmeessä joku haluaisi vapaaehtoisesti kärsiä?
Ehkä me mieluummin nostelisimme puntteja tai juoksisimme maratooneja.
Se mikä minua huolestuttaa sinun viesteissäsi on että olet ilmeisesti
jonkin sortin uskovainen, mutta silti et näytä omaavan minkäänlaista
myötätuntoa saati ymmärrystä henkisesti sairaita ihmisiä kohtaan.
Edes vaikka sanot itse joskus tarvineesi psyykenlääkkeitä.
>Tervejärkiset ovat liikakäyttäjiä, hulluille niitä annetaan
>tarpeeseen.
Kivasti sanottu. Useimmille "hulluille", mikä siis ei ole samaa kuin
olla vihannes- mikäli et tiennyt, ei _anneta_ lääkkeitä vaan he itse
nauttivat päivittäiset lääkkeensä koska tietävät että se pitää heidät
taas tämänkin päivän kasassa.
Miten muuten voi olla mahdollista, että tämä keskustelufoorumi on
täynnään ihmisiä joiden puheet ovat kuin jonkun 1800- luvulla eläneen
koulujakäymättömän ja anteeksi vain sivistymättömän ja taikauskoisen
ihmisen mielen tuotoksia?
Lukisitte edes naistenlehtiä, ellette muuta kirjallisuutta viitsi
vaivautua.
Susse
Kirsi Kapanen
"mika/susse" <mi...@dlc.fi> kirjoitti viestissä
news:3a2515c3...@news.dlc.fi...
> On Tue, 28 Nov 2000 18:25:14 GMT, "Tuomas" <Tuo...@eiole.fi> wrote:
<klip>
> >Syödään sen verran että pahimmat paniikit pysyy kurissa.
> >Itse olen sen verran ahdistunut että tarvitsen myös depressiolääkkeiden
> >lisäksi rauhoittavia lääkkeitä (diapam. xanor), hyvin kohtuullisissa
> >määrissä ja vain silloin
> >kun menee ihan totaalisen jumiutuneeseen olotilaan sekä psyykkisesti että
> >fyysisesti. Tämä ei *todellakaan* ole mitään päihteiden käyttöä.
>
> Joo, ja ihmisillä on mutenkin ihme käsityksiä psyykenlääkkeistä. He
> luulevat että ne huumaavat ja että käyttäjän erikoislaatuinen käytös
> johtuu läkkeistä vaikka tosiasia on että HENKINEN KÄRSIMYS
> on se mikä tekee käyttäytymisen omituiseksi, oli lääkkeitä tai ei.
Minua harmittaa eniten se, että siinä samalla saa tyhmän leiman otsaansa...
> On kiinnostavaa sekin että ympäristö leimaa psyykenongelmaisen ihmisen
> ja kartaa tätä vaikka tuo sama ympäristö on tämän sairastumisesta
> vastuussa. Mielenterveysongelmat nimittäin ovat lähestulkoon aina
> sosiaalisia ongelmia, eivätkä sosiaaliset ongelmat voi syntyä
> tyhjiössä ilman muita ihmisiä ja ympäröivää ihmisyhteisöä.
> Tämä tosiasia on yritetty haudata psyykisten ongelmien
> "biologistamisen" taakse.
Ensin pilkataan kun on erilainen(?) ja sitten pilkataan vielä enemmän kun
alkaa ahdistuksessaan käyttäytyä "erilailla" kuin normaalisti. Ja sitten
jätetään yksin...
> Sakari:
> >Kärsimysten kanssa tappeleminen voi
> >> olla parempikin tapa kuin itsensä huumaaminen pillereillä.
>
> Riippuu kärsimyksen asteesta. Et taida tajuta miten syvästi
> mieletään sairastunut ihminen kärsii.
Joskus kovakin fyysinen kipu on helpompaa kestää kuin psyykkinen.
> > Itse en
> >> haluaisi olla mielialan lääkkeistä riippuvainen.
>
> Ne eivät aiheuta riippuvuutta.
> Nykyiset psyykenlääkkeet on kehitetty juuri siten että niihin ei tule
> riippuvuutta. Ne eivät aiheuta mitään ylimääräisiä mielihyväntunteita
> joihin käyttäjä jäisi koukkuun, yleensä niiden vaikutusta ei mitenkään
> huomaa. ( No myönnetään, eräät psykoosilääkkeet voivat jonkunverran
> "jähmettää" käyttäjäänsä").
Onhan toki aina parempi jos tulee toimeen ilman lääkkeitä, joskus ne ovat
vaan välttämättömiä.
Kirsi
Olavi Noronen
<k_ka...@hotmail.com>, <9050c2$iv1$1...@tron.sci.fi>,wrote:
>
>"Olavi Noronen" <scor...@kolumbus.fi> kirjoitti viestissä
>news:0prb2t0vhqc1h9lsb...@4ax.com...
>
>> Olen nähnyt monia tapauksia, joissa paniikkioireet vähenevät
>> merkittävästi tai kokonaan - ilman että aivojen välittäjäaineisiin on
>> kajottu millään lääkkeillä.
>
>Ovatko ko. henkilöt käyneet terapiassa?
Ovat.
>Jos ovat, niin onko kyseessä ollut
>analyyttinen, ratkaisukeskeinen vai mikä?
Jonkin verran kognitiivisessä, mutta pääasiassa sellaisissa, joissa
nuo esille tunkevat tunteet on kohdattu ja työskennelty läpi
(hahmoterapia, primaaliterapia, kohtaamista ja tiedostamista käyttävät
terapiat, jossakin määrrin psykologinen vyöhyketerapia jne.)
Oman kokemukseni mukaan suurimmalla osalla paniikkioireista kärsivillä
ihmisillä on jollakin elämänalueella vaikeuksia ilmaista omaa
tahtoaan, ja se lisää tunne-elämän problematiikkaa.
>Taisi olla hölmö kysymys, koska
>kaikki on kuitenkin aina yksilöllistä.
En nähnyt kysymyksessä mitään hölmöä, hassua, kummallista tai muuta
vastaavaa.
>Ja vielä, onko joku terapiamuoto
>todettu parhaaksi paniikkihäiriöisten hoidossa?
En muista lukeneeni. Kognitiivista terapiaa lienee tutkittu eniten,
mutta en muista senkään ja paniikkihäiriön yhteyttä.
Olavi Noronen
<mikko.j...@hut.fi>, <90587v$6ki$1...@nntp.hut.fi>,wrote:
>Aikanaan kun minulla epäiltiin paniikkihäiriön olevan kävin kahden
>terapeutin luona. Tällaista syytä ei paniikkihäiriölle tullut eteen. Siksi
>tässä herääkin kysymys jos kolme terapeuttia ovat syntysyistä kaikki eri
>mieltä (kotisivusi mukaan 'harrastat' ko. ammattia), niin mistä potilas voi
>ikinä tietää onko terapia oikeanlaista, onko terapeutin lähestymistapa
>asiaan oikea jne. Jotenkin tuntuu että tämä mahdollistaisi suunnattoman
>määrän turhia (ja kalliita) terapiakäyntejä huonon tuurin sattuessa?
Tämä on valitettava ja todellinen ongelma asiakkaan kannalta.
En osaa sanoa, miten sen voisi ratkaista.
Itse olen joissakin tapauksissa pyrkinyt kehottamaan aloittamista
miettivää asiakastani lukemaan pari kirjaani, jotta he saavat edes
jonkinlaista käsitystä siitä ajatusmaailmasta, jonka kanssa
työskentelen.
Lainaan tähän (ilman lupaa) pienen pätkän pari päivää sitten
saamastani sähköpostista:
"I was in conventional therapy for 20+ years. This therapy helped me
sometimes and was detrimental sometimes. It still did not free me of
the brainwashing, even though I was a very hard worker in many
different therapies. TIR did free me of it, but perhaps only because I
had worked so hard for twenty years with no good results, so that it
only took a good therapy such as TIR a few weeks to finally get to the
core issues."
Siinäkin henkilö oli käyttänyt useita terapioita, kunnes lopulta yksi
oli vienyt hänen "ydinasioihin". "Yli kaksikymmentä vuotta" terapiassa
on valtava aika valtava määrä kustannuksia.
Neljä-viisi käyntiä alkaa jo näyttää jotakin, mutta jos terapeutti
velottaa esimerkiksi 350mk/t, niin kolmen terapeutin kokeilu maksaa jo
viidentuhannen kieppeillä.
Ehkä muilla on joitain ratkaisuehdotuksia.
Tuomas
> On Sun, 26 Nov 2000 19:14:36 +0200, "anneli"
>
> jotka eivät tee ketään pöpperöiseksi. Paniikkihäiriössä sydämen
> lyöntitiheys nousee, mikä aiheuttaa väsymystä ja tokkuraisuutta.
Tuo oli hyvin sanottu, juuri noin se usein on. pää ja ajatuksenkulku menee
myös jumiin.
Itselläni ei vielä ainakaan mistään lääkkeestä, ei edes rauhoittavasta tule
tokkurainen olo,
vaan juuri siitä paniikkihäiriöstä joka ilmenee juuri noin, eli väsymyksenä
eikä sana
"paniikki" näin ole ollenkaan oikeaa sana kuvaamaan sairauden luonnetta,
koska kyseessä on aika
harvoin selkeä psyykkiseltä tuntuvat pelkotila
Olavi Noronen
<905f5r$bi4$1...@tron.sci.fi>,wrote:
Joillakin ihmisillä "paniikki" on liian lievä sana. Kauhu ja
kuolemanpelko ovat oikeita sanoja kuvaamaan tilannetta. Ihminen
saattaa uskoa saaneensa sydänkohtauksen, hänen tajuntansa hämärtyy,
hän saattaa kokea tukehtuvansa, hän näkee erilaisia näkyjä jne., ja
kuitenkaan sairaalan ensiavussa ei löydy mitään elimellistä.
Mari
"Mika Fractal" <Mika.F...@pp.inet.fi> kirjoitti viestissä
news:25AT5.326$p%3.1...@read2.inet.fi...
> Minulla on paniikkihäiriö josta olen
> kärsinyt joitakin vuosia.
Nykyisimmän uusimman tutkimusten mukaan näillä oireilevilla henkilöillä on
puhdas fyysinen pieni poikkeava seretoniinin annostelussa. Tämä saadaan
hoidettua uusilla mas. lääkkeillä. Tässä ei siis auta
ryhdistäytyminen tai keskittyminen tai viittaus hysteerikkoon.
Kirsi Kapanen
Minulle tulee mielen Kelakorvaus, jolloin omavastuu on n. 50mk/käynti (jonka
puolestaan maksaa tarpeen vaatiessa sosiaalitoimisto, myös opiskelijan).
Kelakorvauksen saaminen edellyttää esim. oman lääkärin lausuntoa
(käsittääkseni psykiatrin) sekä myönteistä päätöstä Kelan lääkäriltä. Tosin
kaikki terapeutit eivät ns. kuulu Kelan piiriin eli se rajaa terapeutteja,
joista valita. Kelalla on myös ns. 26-vuoden ikäraja eli sitä nuoremmat
voivat saada tukea. Päätös tehdään vuodeksi kerrallaan, jonka jälkeen
terapeutti ja muistaakseni myös psykiatri antava lausunnon Kelalle anoen
tarvittaessa jatkoa. Tämä perustuu omaan kokemukseeni, käytäntö on varmasti
jonkinverran muuttunut parissa vuodessa.
Kirsi
Kirsi Kapanen
"Mari" <msaa...@hotmail.com> kirjoitti viestissä
news:905hj7$7n4$1...@news.kolumbus.fi...
Olisin kiinnostunut noista tutkimuksista eli mistä löytäsin esim.
artikkeleja tm.?
Kirsi
Olavi Noronen
<scor...@kolumbus.fi>,
<0prb2t0vhqc1h9lsb...@4ax.com>,wrote:
>Diabeteksella ei tietääkseni ole todettu sillä tavalla selvää
>korrelaatiota lapsuus- ja nuoruuskokemuksiin kuin paniikkioireilla.
Authors: H. George Nurnberg, MD, University of New Mexico School of
Medicine, UNM Health Sciences Center; Marjorie Raskin, MD, New York
City
Abstract: This study reports on early developmental events and family
background of patients with panic anxiety disorder (PAD) admitted to
an anxiety disorders treatment clinic serving a disadvantaged urban
population. A standardized set of interviews was administered to 42
subjects, 31 with PAD and 11 without PAD (NPAD), to determine
histories of childhood physical or sexual abuse, childhood psychiatric
disorders, and current personality disorders. PAD patients reported
higher levels of disturbed childhood environments, particularly
separation, and physical and emotional abuse; childhood anxiety
disorders; and adult personality disorder. Multiple patterns of abuse
were the rule. An abusive background appears to be an important
antecedent to the formation of PAD. These findings support our thesis
that the traumatic background of patients is an important factor that
allows anxiety disorder to be passed down generations.
http://www.medscape.com/medscape/psychiatry/journal/1997/v02.n03/mh3090.nurnberg/mh3090.nurnberg.html
Olavi Noronen
<905hj7$7n4$1...@news.kolumbus.fi>,wrote:
>
>"Mika Fractal" <Mika.F...@pp.inet.fi> kirjoitti viestissä
>news:25AT5.326$p%3.1...@read2.inet.fi...
>> Minulla on paniikkihäiriö josta olen
>> kärsinyt joitakin vuosia.
>
>Nykyisimmän uusimman tutkimusten mukaan näillä oireilevilla henkilöillä on
>puhdas fyysinen pieni poikkeava seretoniinin annostelussa. Tämä saadaan
>hoidettua uusilla mas. lääkkeillä. Tässä ei siis auta
>ryhdistäytyminen tai keskittyminen tai viittaus hysteerikkoon.
Jo vuosia vallalla olleiden käsitysten mukaan lapsuuden vaikeat
kokemukset ovat tuon serotoniinimuutoksen taustalla.
Tämä on tältä vuodelta:
"A convergence of evidence suggests that both heritable factors and
stressful life events, particularly in early childhood, are
responsible for the onset of panic disorder."
Neuroanatomical Hypothesis of Panic Disorder, Revised
Jack M. Gorman, Justine M. Kent, Gregory M. Sullivan, and Jeremy D.
Coplan
Am J Psychiatry 2000;157 493-505
http://ajp.psychiatryonline.org/cgi/content/abstract/157/4/493
Olavi Noronen
<k_ka...@hotmail.com>, <905i3o$h1v$1...@tron.sci.fi>,wrote:
>
>"Olavi Noronen" <scor...@kolumbus.fi> kirjoitti viestissä
>news:l1gc2t4m99gf6sm50...@4ax.com...
>> Ehkä muilla on joitain ratkaisuehdotuksia.
>
>Minulle tulee mielen Kelakorvaus, jolloin omavastuu on n. 50mk/käynti (jonka
>puolestaan maksaa tarpeen vaatiessa sosiaalitoimisto, myös opiskelijan).
>Kelakorvauksen saaminen edellyttää esim. oman lääkärin lausuntoa
>(käsittääkseni psykiatrin) sekä myönteistä päätöstä Kelan lääkäriltä. Tosin
>kaikki terapeutit eivät ns. kuulu Kelan piiriin eli se rajaa terapeutteja,
>joista valita. Kelalla on myös ns. 26-vuoden ikäraja eli sitä nuoremmat
>voivat saada tukea. Päätös tehdään vuodeksi kerrallaan, jonka jälkeen
>terapeutti ja muistaakseni myös psykiatri antava lausunnon Kelalle anoen
>tarvittaessa jatkoa. Tämä perustuu omaan kokemukseeni, käytäntö on varmasti
>jonkinverran muuttunut parissa vuodessa.
Kelan osoitama terapeutti ei ole tietystikään tae henkilökemioiden
yhteensopivuudesta. Moni on saanut terapeutikseen "seinäterapeutin",
jolle puhutaan kuin seinille, mutta tämä "seinä" ei kommentoi, vastaa
eikä neuvo.
Voi myös käydä niin, että henkilö on todennut yhden Kelan terapeutin
sopimattomaksi, ja sitten kokee toisen kohdalla samoin (täysin
aiheesta), mutta tämä toinen terapeutti vetääkin sen johtopäätöksen,
että asiakas ei ole yhteistyöhaluinen, ja niin Kela ei enää jatkakaan
sillä kertaa terapian myöntämistä.
Kirsi Kapanen
> On Thu, 30 Nov 2000 14:43:08 +0200 "Kirsi Kapanen"
> <k_ka...@hotmail.com>, <905i3o$h1v$1...@tron.sci.fi>,wrote:
>
> >
> >"Olavi Noronen" <scor...@kolumbus.fi> kirjoitti viestissä
> >news:l1gc2t4m99gf6sm50...@4ax.com...
>
> >> Ehkä muilla on joitain ratkaisuehdotuksia.
> >
> >Minulle tulee mielen Kelakorvaus, jolloin omavastuu on n. 50mk/käynti
(jonka
> >puolestaan maksaa tarpeen vaatiessa sosiaalitoimisto, myös opiskelijan).
> >Kelakorvauksen saaminen edellyttää esim. oman lääkärin lausuntoa
> >(käsittääkseni psykiatrin) sekä myönteistä päätöstä Kelan lääkäriltä.
Tosin
> >kaikki terapeutit eivät ns. kuulu Kelan piiriin eli se rajaa
terapeutteja,
> >joista valita. Kelalla on myös ns. 26-vuoden ikäraja eli sitä nuoremmat
> >voivat saada tukea. Päätös tehdään vuodeksi kerrallaan, jonka jälkeen
> >terapeutti ja muistaakseni myös psykiatri antava lausunnon Kelalle anoen
> >tarvittaessa jatkoa. Tämä perustuu omaan kokemukseeni, käytäntö on
varmasti
> >jonkinverran muuttunut parissa vuodessa.
>
> Kelan osoitama terapeutti ei ole tietystikään tae henkilökemioiden
> yhteensopivuudesta. Moni on saanut terapeutikseen "seinäterapeutin",
> jolle puhutaan kuin seinille, mutta tämä "seinä" ei kommentoi, vastaa
> eikä neuvo.
Ah niin tuttua. Minun terapeuttini oli hienosteleva keski-ikäinen
naishenkilö, joka suorastaan suuttui jos yritin kysyä. Ilmeisesti hän oli
omaksunut liiankin hyvin tuon kaikki lähtee itsestä -periaatteen (mikä
sinällään onkin totta).
> Voi myös käydä niin, että henkilö on todennut yhden Kelan terapeutin
> sopimattomaksi, ja sitten kokee toisen kohdalla samoin (täysin
> aiheesta), mutta tämä toinen terapeutti vetääkin sen johtopäätöksen,
> että asiakas ei ole yhteistyöhaluinen, ja niin Kela ei enää jatkakaan
> sillä kertaa terapian myöntämistä.
Uskon sen.
Olin usein myös vaikeuksissa _peruttujen_ käyntien rästimaksujen kanssa.
Sairastelin paljon keväällä -99, minulla oli myös opintoni ja ilmoitin aina
jos en päässyt terapiatunneille (3 x viikossa). Minun täytyi kuitenkin
maksaa lähes jokainen käyttämätön tunti (270,-) olipa syy poissaolooni mikä
hyvänsä. En voinut "pitää lomaa" kuin silloin kun hän itse oli lomalla ts.
mikään matka tmv. ei ollut syy jäädä pois. Kun sitten rohkenin valittaa
maksuista, varsinkin kun olin keuhkonkuumeessa Meilahdessa, terapeuttini
sanoi ettei kukaan korvaa hänen ansion menetyksiään. Ja minä maksoin
opintotuesta sekä viikonlopputöistä saamillani rahoilla...
Kirsi
Mikael Nederström
"Olavi Noronen" <scor...@kolumbus.fi> kirjoitti viestissä
> Olen nähnyt monia tapauksia, joissa paniikkioireet vähenevät
> merkittävästi tai kokonaan - ilman että aivojen välittäjäaineisiin on
> kajottu millään lääkkeillä.
Silti terapian vaikutus varmaan näkyisi myös välittäjäainepitoisuuksissa,
mutta tätä kai tarkoititkin. Tietääkseni sekä terapialla että
välittäjäaineisiin kemiallisesti vaikuttamalla voidaan hoitaa paniikkihäiriö
aika hyvin pois. Tosin vaikutus on nopein näiden kahden yhdistelmällä.
> Olli
> Olavi Noronen
> scor...@Xkolumbus.fi [Poista X - Remove X]
> http://www.netti.fi/scorpitos/
Mikke
Olavi Noronen
<mikael.n...@helsinki.fi>,
<905r3r$ela$1...@news.kolumbus.fi>,wrote:
>
>"Olavi Noronen" <scor...@kolumbus.fi> kirjoitti viestissä
>
>> Olen nähnyt monia tapauksia, joissa paniikkioireet vähenevät
>> merkittävästi tai kokonaan - ilman että aivojen välittäjäaineisiin on
>> kajottu millään lääkkeillä.
>
>Silti terapian vaikutus varmaan näkyisi myös välittäjäainepitoisuuksissa,
>mutta tätä kai tarkoititkin.
En tiedä asiasta kunnollista tutkimusta, mutta viitteitä terapian
vaikutuksesta välittäjäaineisiin on:
"Psykoterapia voi korjata aivojen aineenvaihduntaa"
http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto/9801/980107/9801070193.html
Mikko Järvikivi
> Minulle tulee mielen Kelakorvaus, jolloin omavastuu on n. 50mk/käynti
(jonka
> puolestaan maksaa tarpeen vaatiessa sosiaalitoimisto, myös opiskelijan).
> Kelakorvauksen saaminen edellyttää esim. oman lääkärin lausuntoa
> (käsittääkseni psykiatrin) sekä myönteistä päätöstä Kelan lääkäriltä.
Tosin
> kaikki terapeutit eivät ns. kuulu Kelan piiriin eli se rajaa terapeutteja,
> joista valita. Kelalla on myös ns. 26-vuoden ikäraja eli sitä nuoremmat
> voivat saada tukea. Päätös tehdään vuodeksi kerrallaan, jonka jälkeen
> terapeutti ja muistaakseni myös psykiatri antava lausunnon Kelalle anoen
> tarvittaessa jatkoa. Tämä perustuu omaan kokemukseeni, käytäntö on
varmasti
> jonkinverran muuttunut parissa vuodessa.
Tämä vaatii erikseen juuri kuntoutustuen hakemista. Kelahan korvaa suoraan
60% lääkärikuluista, mutta jäljelle jäänyt 40% on sekin aika suuri summa
esim 300mk terapialaskusta 8 kertaa kuukaudessa. Jos kuntoutustuki
myönnetään, niin se yleensä myönnetää kahdeksi, joissakin tapausksissa
maksimissaan kolmeksi vuodeksi. Tällöin potilaan maksettavaksi jää 10%
terapiakäynnin hinnasta, joka on jo varsin inhimillinen summa.
Tietenkin jos terapeuttia lähtee hakemaan ja vaihtoehtoja kokeilemaan, niiin
näihin saa vain tuon normaalin Kelan korvauksen.
Sakari Kinnunen
<mikko.j...@hut.fi> wrote:
>Eli amatööri hard core lääkevastustajien kannattaisi kahdesti harkita,
>ennenkuin faktanomaisesti (vaikkakin omaksi mielipiteeksi tarkemmin
>luettuna) kirjoittavat asiasta josta eivät tiedä. Paniikkihäiriön lääkehoito
>on hieman eri asia kuin jättää ottamatta Burana päänsärkyyn.
>
>Mikko Järvikivi
>mikko.j...@hut.fi
>050-5554865
Niin, lue tarkemmin, omia mielipiteitä täällä kirjoitellaan. Mistään
kauko-ohjauksesta ei ole kysymys.
Omat mielipiteet ovat ehkä sellaista, mikä on havaittu hyväksi ja on
auttanut. Kun se jollekin toiselle on täysin vierasta ja
vastenmielistä, niin kukin tallaa omaa polkuaan. Sanotaan myös, että
oppia ikä kaikki.
SK
Sakari Kinnunen
>
>Sakari, kerroppa minulle yksi asia. Kun meidän yhteiskuntaamme
>kutsutaan mediayhteiskunnaksi ja tietoyhteiskunnaksi sillä
>tarkoitetaan sitä että tietoa on saavilla ja tarjolla enemmän kuin
>koskaan aiemmin ja enemmän kuin ihmiset jaksavat sisäistää.
>Siksi minusta on sangen erikoista että eräät meistä haluavat - tai
>miten he yleensä kaikesta valistuksesta huolimatta pystyvät- pitämään
>itseään sellaisessa pimennossa kuin sinä?
En tutki kaikkea "valistusta" Se on usein pimeää.
>Sinä voit tietysti luottaa urheilun tervehdyttävään vaikutukseen
>mikä on hyvä. Kaikki asiaa tuntevat ihmiset, sekä lääkärit että
>itse jostain psyykenongelmasta kärsivät tietävät että kun mieli
>sairastuu sitä ei korjaa liikunta. Ellen inhoaisi ennakkoluuloja niin
>syvästi, minun tekisi mieli hohottaa mielipuolisesti väitteillesi
>uimisen ja viinereiden parantavasta vaikutuksesta paniikkihäiriössä.
>Katsohan, jos me kaikki voisimme itsemme parantaa, ei meillä olisi
>koko psykiatrista koulukuntaa, eikä yhtään sairasta ihmistä. Miksi
>ihmeessä joku haluaisi vapaaehtoisesti kärsiä?
Jos on suhteellisen terve muuten, asenteissa on paljon vikaa.
>Ehkä me mieluummin nostelisimme puntteja tai juoksisimme maratooneja.
>Se mikä minua huolestuttaa sinun viesteissäsi on että olet ilmeisesti
>jonkin sortin uskovainen, mutta silti et näytä omaavan minkäänlaista
>myötätuntoa saati ymmärrystä henkisesti sairaita ihmisiä kohtaan.
>Edes vaikka sanot itse joskus tarvineesi psyykenlääkkeitä.
>
Henkisesti sairaatkin voi tarvita terveiden ajatuksia. En sanonut
tarvinneeni, sanoin etten käyttänyt kuin muutaman päivän. Lääkäri ei
uskonut, että kärsin meluvammasta ja tinnituksesta. Sitä käsiteltiin
psyyken sairautena.
Jonkin verran kokemusta psyykisestä sairaudestakin olen saanut,
mutta turha sellaiseen on juuttua.
>Miten muuten voi olla mahdollista, että tämä keskustelufoorumi on
>täynnään ihmisiä joiden puheet ovat kuin jonkun 1800- luvulla eläneen
>koulujakäymättömän ja anteeksi vain sivistymättömän ja taikauskoisen
>ihmisen mielen tuotoksia?
>Lukisitte edes naistenlehtiä, ellette muuta kirjallisuutta viitsi
>vaivautua.
>Susse
>
Olethan itsekin täällä pitkine juttuinesi. Sinun ylimielisyytesi ei
ole uskottavaa, kun usein valitat kaikenlaista. Pitäisi osata
viihtyä ja olla onnellinenkin jonkinverran.
Psykologian tuntemisesi ei ole tehnyt sinua terveeksi. Minä en usko
psykologiaan, mutta uskon vahvasti muutamiin muihin asioihin.
Naistenlehdestä luin, että miehen sperma maistuu japanilaiselle
haineväkeitolle. Siihen tottuu kuulema. Oli kokosivun pitkä opastus
asiaan.
SK
Sakari Kinnunen
>On Tue, 28 Nov 2000 18:25:14 GMT, "Tuomas" <Tuo...@eiole.fi> wrote:
>
>Sakari:
>>> Se on minun luonteenominaisuuteni. Yritän selviytyä itse
>>> mahdollisimman pitkälle turvautumatta nopeasti lääkärinapuun.
>
>Tahtoo nähdä kuinka nämä kaikesta selviävät teräshermot
>ruikuttavat rauhottavia jos heille pistettäisiin oikein kunnon
>ahdistus päälle...
Minulle on suorin sanoin sanottu "Minä murskaan sinut" . Onhan sitä
yritetty. Sitä sattuu työpaikoilla, ja vaatii joskus kovaa
vastarintaa.
>Sakari:
>>Kärsimysten kanssa tappeleminen voi
>>> olla parempikin tapa kuin itsensä huumaaminen pillereillä.
>
>Ne eivät aiheuta riippuvuutta.
>Nykyiset psyykenlääkkeet on kehitetty juuri siten että niihin ei tule
>riippuvuutta. Ne eivät aiheuta mitään ylimääräisiä mielihyväntunteita
>joihin käyttäjä jäisi koukkuun, yleensä niiden vaikutusta ei mitenkään
>huomaa. ( No myönnetään, eräät psykoosilääkkeet voivat jonkunverran
>"jähmettää" käyttäjäänsä").
>Susse
Ainakin psyykenlääkkeitä käyttävän pitäisi liikkua niin paljon kuin
pystyy. On paha virhe pilkata liikunnanharjoitusta. Noronenkin käy
punttisalilla, ei hän terapiaan mene kuntoaan parantamaan.
SK
Sakari Kinnunen
<scor...@kolumbus.fi> wrote:
>
>Jo vuosia vallalla olleiden käsitysten mukaan lapsuuden vaikeat
>kokemukset ovat tuon serotoniinimuutoksen taustalla.
>
>Tämä on tältä vuodelta:
>"A convergence of evidence suggests that both heritable factors and
>stressful life events, particularly in early childhood, are
>responsible for the onset of panic disorder."
>Neuroanatomical Hypothesis of Panic Disorder, Revised
>Jack M. Gorman, Justine M. Kent, Gregory M. Sullivan, and Jeremy D.
>Coplan
>Am J Psychiatry 2000;157 493-505
>http://ajp.psychiatryonline.org/cgi/content/abstract/157/4/493
>
>Olavi Noronen
>scor...@Xkolumbus.fi [Poista X - Remove X]
Tuossa eng. tekstissä sanotaan, että todisteiden yhdistäminen viittaa
siihen, että sekä periytyvät tekijät ,että stressaavat elämän
tapaukset, erityisesti aikaisessa lapsuudessa ovat vastuussa
paniikkihäiriökohtauksista.
- Ei kestä kiittää
SK
mika/susse
<k_ka...@hotmail.com> wrote:
> >"Olavi Noronen" <scor...@kolumbus.fi> kirjoitti viestissä
>> >news:l1gc2t4m99gf6sm50...@4ax.com...
> Kelan osoitama terapeutti ei ole tietystikään tae henkilökemioiden
>> yhteensopivuudesta. Moni on saanut terapeutikseen "seinäterapeutin",
>> jolle puhutaan kuin seinille, mutta tämä "seinä" ei kommentoi, vastaa
>> eikä neuvo.
Juu, yksi tällainen seinä taitaa olla minullakin edessä vaikka alussa
näytti niin hyvälle. Kumma että ne syvemmät mielipiteet ja näkemykset
voivatkin tulla esiin vasta parin kolmen vuoden päästä, ja sitten sitä
huomaa perustaneensa oletuksensa ihan väärälle pohjalle. Kerrankin
tässä lähiaikoina tämä oli hyvin väsyneen oloinen, ja minä puolestani
olin silloin julmetun vihaisella tuulella. Hän näytti erittäin
tympeältä ja sanoi aina ynnn...ynnn...muka ymmärtäen mutta
kärsimättömästi ja toppuutellen kun minun kiukkuni tulvi puhuessani
yli äyräidensä. Se siitä vihan osoittamisesta sitten---eikä muuten
ollut ensi kerta.
Olen kyllä huomattavasti parantunut , ts. en enää ole pöpperössä ja
nii n toimintakyvytön kuin kaksi ja 1/2 vuotta sitten, mutta silti
olen hirvittävän pettynyt. Kun kerran otin puheeksi sen miten
tietyn tyyppisiä ihmisiä helposti kiusataan, hän toi esiin senkin
omaan argumenttinaan että jos yrittää olla muita parempi tai pitää
itseään parempana, niin kiusataan.Olin tyrmistynyt! Olin juuri
paasannut siitä miten herkät, lahjakkaat ihmiset ymmärretään väärin,
heitä kadehditaan ja vieroksutaan, ja tämän kanta oli ihan selvä
kiusaajan mielipide, eli kiusata saa, koska toinen ärsyttää
yrittämällä olla parempi. (Vaikka toinen eri yrittäisi yhtään mitään
vaan olisi aidosti lahjakkaampi!!!)
Joskus ( tosin harvoin) olen huomannut että hän on kade
sen hetkisestä itsevarmuudestani tai kenties ulkonäöstä.
Tämä tällainen on alkanut tulla esiin viime aikoina kun en ole
suostunut enää uhrin osaan vaan olen alkanut voimakkasti ilmentää omaa
tahtoani esim. jääden joskus ilmoittamatta pois jos siltä on tuntunut.
En tiedä mitä oikein tekisin.
Olen viime aikoina yhä enemmän alkanut ajattelemaan että
jotkut terapeutit taitavat salaa alistaa potilaitaan. Ajatellaan
vaikka ken keseyn Yksin lensi yli käenpesää- siis kirjaa. Ken itse oli
mielisairaalan yövartijana/ osastolla, en muista titteliä. Hän näki
kuitenkin mielenterveystyön ulkopuolelta tulleena systeemin vinouman,
miten potilaita _pidettiin_sairaina_ kaivamalla yhä uudelleen esille
näiden heikkoudet, sen sijaan että heitä olisi rohkaistu
itsenäisyyteen ja kerrottu se minkä monet mielenterveysongelmaiset
hyvin tietävät, eli. vaikka minulla on tämä "tauti" ja nämä oireet ,
minä en ole varsinaisesti sairas.(Heiltä puuttuu itseluottamus, ei
tieto). En sillä tavalla kuin te, ympäristön ihmiset, kuvittelette.
Sen sijaan terapeutit vahvistavat yhä uudelleen potilaan sairaus-
leimaa muistuttelemalla vaikeista ongelmista jne. Ja tosi asia lienee
että moni masentunut on kokenut seuraavan tyyppisen elämänkaaren:
Alussa on kaksi vaihetoehtoa: lapsi syntyy ns. normaaliin perheeseen
tai ongelmaperheeseen. Niin tai näin, jokin osa- johtuuko sitten
kasvatuksen kylmyydestä, auktoritäärisyydestä vai mistä- heissä jää
kaipaamaan ylimääräistä tukea. Heistä tulee hyvin herkkiä ympäristön
kritiikille, mutta usein myös melko luovia tai muuten johonkin
erityiseen kiinnostukseen energiansa panevia lapsia. Vaikka puhutaan
että masentua voi kuka tahansa on totuus että vaikeat depressiot ovat
pääsääntöisesti ns. taiteilijatyyppien tauteja, tai ainakin alkava
depis avaa tarpeen tehdä jotain luovaa, mikä voi helpottaa pahaa oloa
ja tuoda onnistumisen elämyksiä.
Siis, usein on niin että lapsi on hiukan poikkeava. hän voi viihtyä
yksikseen, olla herkempi,elätymyskykyisempi, haaveilevampi kuin muut
lapset. Tämä ei tarkoita että hän on epäsosiaalinen. Hän vain on
erilainen.* On mielenkiintoista huomata että vetäytyvä, herkkä ja
eläytymiskykyinen ihminen leimataan_epäsosiaaliseksi_ kun sen sijaan
he, jotka eivät omaa todellisia kestäviä tunnesiteitä toisiin
ihmisiin, mutta jotka toisinaan pyörittävät melkoista salonkia
ympärillään, mielletään sosiaalisiksi. Kuitenkin psykiatrian
"sääntöjen" mukaan he ovat epäsosiaalisia, juuri siksi etteivät he
kykene luomaan syvempää emotionaalista suhdetta toiseen ihmiseen.
Vaikka masennus myöhemmin tekee herkän ihmisen riippuvaiseksi, heillä
on usein suuri riippumattomuuden tarve. se ei ilmene välttämättä
minään erikoisena elämisen järjestelynä tai erikoisena itsenäisyytenä
vaan he ovat _ajatuksiltaan_ itsenäisiä. he näkevät helpommin
yhteiskunnassa vallitsevat vinoumat ja heidän on vaikeaa sopeutua
niihin. Joidenkin on vaikea hyväksyä eriarvoisuutta, joidenkin
työnteon oravanpyörää,
ja sitä ettei elämässä olisi muuta tarkoitusta.Myös toisten ihmisten
väärin kohteleminen herkästi satuttaa heitä enemmän kuin muita
ihmisiä. He myös reagoivat herkemmin muiden ihmisten heihin
kohdistamaan julmuuteen kuin ihmiset keskimäärin.toisaalta tästä ei
voida olla varmoja. Usein tämä selitetään tällaisen ihmisen "omaksi
syyksi": hän on yliherkkä, minkä selitys voi löytyä lapsuudesta , ja
vääränlaisista kasvatusasenteista. Vai onko sittenkin niin että nämä
seikat yhdistyvät siihen että tällainen ihminen on,erikoislaadustaan
johtuen, _joutunut_ kohtaamaan_ enemmän _julmuutta, väärinymmärtämistä
ja yleistä vieroksuntaa kuin keskiverto kanssakulkijansa? Siis kuka
tahansa meistä voisi haavoittua yhtä vaikeasti jos olisi kokenut saman
kuin nämä. Ensinmainittu malli palvelee tasapäistämistä; ellet ole
samanlainen kuin muut, olet epänormaali.Tällaisille ajatuksille
pohjaava terapia on sosiaalistamista.
Se ei johda mihinkään. Se vahvistaa "erilaisen" huonoudentunnetta
entisestään. Ja tämä tunne tulee siitä että hänet on niin usein
torjuttu vaikkei hän tiedä miksi. Hän on alunperin kelvannut itselleen
ihna hyvin- hänellä ei siis ole itsensä arvostamisen ongelmaa, vaan
kyse on jostain muusta. (itseluottamuksesta)Lopulta hän tulee sitten
masentuneena ja pelokkaana terapiaan; miksi he eivät hyväksy minua-
kysymys huulillaan ja terapeutti pistää pisteen i. n päälle toteamalla
että joopa sinua vaivaa masennus. Syy lapsuuden kokemukset ja heikko,
epäitsenäinen minuus. Ei kykene suojaamaan itseään - on yhtä kuin ei
arvosta itseään. Miten ihmeessä voisi jos on niin paljon huonoja
kokemuksia muista ihmisistä???? Mutta siis, kyse on itseen
luottamisesta, ei itsen arvostamisen vaikeudesta. Yksinäänhän näillä
ihmisillä on usein ollut aika pitkään ihan hyvä olla.
Ja muutenkin, näiden ihmisten itsearvostus syntyy jostain muusta kuin
kyynerpäätaktiikalla omansa ottamisesta, joten psykopaattisen
yhteiskunnan kannalta katsoen heidän käyttäytymisstrategiansa
todellakin on viallinen.
No , vanhempana sitten tällainen ihminen voi olla siis ajatuksiltaan
originelli mistä johtuen hänen on vaikea olla muiden ihmisten kanssa
samalla aaltopituudella. hän on yhä uudelleen huomannut että muut
ihmiset näyttävät kokevan elämän eri tavalla kuin hän.He näyttävät
olevan tyytyväisiä siihen tasapäiseen paahtamiseen millä he menevät
eteenpäin, ilman suuria riemun tai traagisuuden tunteita.
Miten sitten tällainen herkkä yksilö voisi sanoa paahtajalle että
on olemassa muitakin kokemisen tapoja (AIVAN YHTÄ NORMAALEITA),
sellaisia syviä tunteita joiden kokemisesta paahtaja ei tiedä mitään,
koska hän ei uskalla antaa itsensä kokea mitään. Ja että juuri nuo
tunteet ovat se voima jolle kaikki luovuus pohjautuu ja joka on
lopujen lopuksi pitänyt ihmisyhteisön kasassa vuosimiljoonia, luonut
sen tekemät keksinnöt jne. Nykyään on muodikasta halveksia tunteita.
Ne ovat jotain mitä pitää kahlita, jotta ne eivät ole järjen tiellä.
Yksikin kirjoittaja sanoi täällä että hän tuli tyytyväiseksi
masennuslääkkeillä koska ne tasapainottivat olon siten ettei hän tunne
mitään erityistä. Niinpä, eihän kukaan halua kokea ankaraa tuskaa.
Tällainen tunteettomuus ei kuitenkaan ole psyyken normaali- vaan
sairaustila. Eräät alkavat käyttää huumeita, koska tässä sairaassa
mielessä ei synny mitään luovaa virtausta ja se koetaan totaalisena
tunteiden tyhjiönä ja olemassaolon merkityksettömyytenä.
Psykopatia on trendikästä ja sitä ihaillaan normaaliuden tilana.
Ihmiset pyrkivät pääsemään tilaa jossa omatunto ei vaivaa,
ja joka on lopulta täysin mielikuvitukseton ja tyhjä, psykopatiaa
sairastavan ihmisen tunne-elämyksethän ovat äärimmäisen
mitäänsanomattomia.Tästä johtuen kun puuttuu kyky eläytyä puuttuu kyky
tajuta toista ihmistä. Ja kun toista ei voi ymmärtää tämän kannalta
eli tämän omalta tasolta , ainoa tapa olla yhteydessä toiseen ihmiseen
on tämän hallinta. Miten sitten herkkä ja mielikuvituksekas ihminen
voisi elää tällaisessa sielullisessa tyhjyydessä, mikäli tämä on se
mitä yhteiskunta edellyttää? Vastaus on , ettei hän voi ja hän
sairastuu mieleltään. Mielisairaus jähmettää hänet, eikä hänkään ole
enää luova. mutta koska hän ei herkkyyttensä takia voi "ryhtyä"
psykopaatiksikaan hän ei "parane" vaan jää sairauden tilaansa.
No, mitä tässä oli tarkoitus kritisoida niin terapeuttien
asiantuntemusta. Joskus on niin että terapeutti rupeaa suorastaan
kaksintaisteluun asiakkaan kanssa kun asiakas pitää kiinni terveen
minänsä rippeistä eikä suostu häntä _nujertavaan_ sairaaksi
leimaamiseen. Tämä ei tarkoita etteikö asiakas hyväksyisi tai
myöntäisi sitä että hänellä on ongelmia. hän ei kuitenkaan halua antaa
mielikuvan sairaasta itsen osasta täyttää siinä määrin mieltä että
hän omaksuisi sen kokonaiseksi minäkuvakseen. Sehän on varma
lopullisen sairauden merkki että hlö. alkaa mieltää itsensä
tällaisesta näkökulmasta käsin.
Kun asiakkaan sairastuttava kokemus on ollut minä vastaan nuo- niin
paranoidilta kuin se kuulostaakin- se pohjautuu todellisiin elettyihin
tilanteisiin eikä sairaan minän kuvitteluun- mistä johtuen tässä
jaossa tulisi asettua ehdottomastia asiakkaan kannalle eikä ruveta
puolustelemaan muiden ihmisten pahoja tekoja sillä perusteella ettemme
me voi tietää mikä heitä vaivaa. Tosi asia on että herkkiä ihmisiä
loukataan, koska he ärsyttävät eräitä ihmisiä olemassaolollaan. Herkkä
ihminen omaa suuremman kokemisen kyvyn ja siten myös kokee
voimakkaammin onnentunteet milloin niitä on. onnellinen ihmienen
puolestaan herättää kilpailuhenkisissä ihmisissä syvää kateutta- ja
mikäli tai pikemminkin kun , näiden omatunto on puutteellinen he
voivat itse siitä kärsimättä pyrkiä nujertamaan herkemmän yksilön
koska pelkäävät että tämä kyvyillään saa
jotain mitä he eivät voi saada ( tyypillistä on myös että herkällä
ihmisellä on oma minuus mitä sosiaalisella mainpulaattorilla ei ole.
Hän on trendi- ihminen, ihminen vaikka minuutta- ja tämä jos mikä on
omiaan herätäämään kateutta- vaikka akteellinen ei useinkaan tajua
sitä hintaa minkä omalaatuinen ihminen maksaa siitä että saa pitää
omat ajatuksensa ja tunteensa).
Tämä ei kuitenkaan missään tapauksessa tarkoita että herkän ihmisen
kokemisen tapa tai ne käsitykset joita hän on itse kokemastaan
todellisuudesta ja elämästä muodostanut olisivat epänormaaleja siksi
että hän on masentunut koska häntä on julmasti LOUKATTU.
Moni terapeutti kuitenkin lähtee tästä , eli masentuneen ajatukset
ovat epänormaaleja, niille ei ole"mitään todellista syytä" ja näin
ajttelemalla masentunut "pitää" itsensä sairaana, eli on itse
sairautensa syy. Moni masennuksesta kirjoittanut henkilö on itse ollut
täsmälleen tätä mieltä: miksi _minun_pitää käydä terapiassa kun kerran
he jotka ovat romauttaneet minun itsetuntoni saavat pitää terveen
statuksensa jopa minun terapeuttini silmissä.
>Olin usein myös vaikeuksissa _peruttujen_ käyntien rästimaksujen kanssa.
>Sairastelin paljon keväällä -99, minulla oli myös opintoni ja ilmoitin aina
>jos en päässyt terapiatunneille (3 x viikossa). Minun täytyi kuitenkin
>maksaa lähes jokainen käyttämätön tunti (270,-) olipa syy poissaolooni mikä
>hyvänsä.
Hei, riippuu siitä millaisen psykoterapiasopimuksen olette tehneet
mutta jos peruutat käyntiä edellisenä päivänä, ei hän saa sinulta
niitä maksuja ottaa!!!
> Kun sitten rohkenin valittaa
>maksuista, varsinkin kun olin keuhkonkuumeessa Meilahdessa, terapeuttini
>sanoi ettei kukaan korvaa hänen ansion menetyksiään. Ja minä maksoin
>opintotuesta sekä viikonlopputöistä saamillani rahoilla...
Kirsi, allekirjoititko sinä sen sopimuksen joskus terapian alussa,,
mitä siinä luki? En tiedä ovatko ne aina jonkun tietyn kavan mukaisia
mutta OTA IHMEESSÄ SELVÄÄ ONKO TUO MENETTELY LAIN MUKAINEN.
Susse
mika/susse
<k_ka...@hotmail.com> wrote:
>Minua harmittaa eniten se, että siinä samalla saa tyhmän leiman otsaansa...
Juuri näin.
>Ensin pilkataan kun on erilainen(?) ja sitten pilkataan vielä enemmän kun
>alkaa ahdistuksessaan käyttäytyä "erilailla" kuin normaalisti. Ja sitten
>jätetään yksin...
Tätä mä tarkoitin sillä jumalattoman pitkällä sepustuksellani
minkä kirjoitin tätä ennen. Sinä sanoit sen lyhyesti ja ytimekkäästi!
Susse
Kirsi Kapanen
"mika/susse" <mi...@dlc.fi> kirjoitti viestissä
news:3a267015...@news.dlc.fi...
> On Thu, 30 Nov 2000 16:25:03 +0200, "Kirsi Kapanen"
> <k_ka...@hotmail.com> wrote:
>
> > >"Olavi Noronen" <scor...@kolumbus.fi> kirjoitti viestissä
> >> >news:l1gc2t4m99gf6sm50...@4ax.com...
>
> > Kelan osoitama terapeutti ei ole tietystikään tae henkilökemioiden
> >> yhteensopivuudesta. Moni on saanut terapeutikseen "seinäterapeutin",
> >> jolle puhutaan kuin seinille, mutta tämä "seinä" ei kommentoi, vastaa
> >> eikä neuvo.
>
> Juu, yksi tällainen seinä taitaa olla minullakin edessä vaikka alussa
> näytti niin hyvälle. Kumma että ne syvemmät mielipiteet ja näkemykset
> voivatkin tulla esiin vasta parin kolmen vuoden päästä, ja sitten sitä
> huomaa perustaneensa oletuksensa ihan väärälle pohjalle. Kerrankin
> tässä lähiaikoina tämä oli hyvin väsyneen oloinen, ja minä puolestani
> olin silloin julmetun vihaisella tuulella. Hän näytti erittäin
> tympeältä ja sanoi aina ynnn...ynnn...muka ymmärtäen mutta
> kärsimättömästi ja toppuutellen kun minun kiukkuni tulvi puhuessani
> yli äyräidensä. Se siitä vihan osoittamisesta sitten---eikä muuten
> ollut ensi kerta.
Sehän on tervettä/terveellistä jos kilttiä ihmistä alkaa kiukuttamaan ja hän
vihdoin myös ilmaisee sen. Törkeää terapeutilta jättää tilaisuus käyttämättä
ja olla käsittelemättä asiaa kanssasi. Ammattitaidotonta IMO, siis
"terapointi" on hänen työtään ja hyvän hinnan ne siitä kiskoo.
> Olen kyllä huomattavasti parantunut , ts. en enää ole pöpperössä ja
> nii n toimintakyvytön kuin kaksi ja 1/2 vuotta sitten,
:-)
mutta silti
> olen hirvittävän pettynyt. Kun kerran otin puheeksi sen miten
> tietyn tyyppisiä ihmisiä helposti kiusataan, hän toi esiin senkin
> omaan argumenttinaan että jos yrittää olla muita parempi tai pitää
> itseään parempana, niin kiusataan.Olin tyrmistynyt! Olin juuri
> paasannut siitä miten herkät, lahjakkaat ihmiset ymmärretään väärin,
> heitä kadehditaan ja vieroksutaan, ja tämän kanta oli ihan selvä
> kiusaajan mielipide, eli kiusata saa, koska toinen ärsyttää
> yrittämällä olla parempi. (Vaikka toinen eri yrittäisi yhtään mitään
> vaan olisi aidosti lahjakkaampi!!!)
Voi ...kele, olen saanut sen kuvan, että olet poikkeuksellisen lahjakas ja
älykäs ja vielä empaattinen, kestääkö sitä kukaan ihminen jos toinen on niin
täydellinen? Minustakin pidetään vain silloin kun alennan itseni ja olen
kiltti kaikille (nyt tosin on ollut noita veetutuspäiviä liiankin kanssa ja
minusta muodostuu varmasti todella epämiellyttävä ja moukkamainen kuva).
> Joskus ( tosin harvoin) olen huomannut että hän on kade
> sen hetkisestä itsevarmuudestani tai kenties ulkonäöstä.
Kauneus on useimmiten toisille naisille kova pala IMO.
> Tämä tällainen on alkanut tulla esiin viime aikoina kun en ole
> suostunut enää uhrin osaan vaan olen alkanut voimakkasti ilmentää omaa
> tahtoani esim. jääden joskus ilmoittamatta pois jos siltä on tuntunut.
> En tiedä mitä oikein tekisin.
Entä jos tekisit siten miltä sinusta tuntuu? Ei kuitenkaan täysin
impulsiivisesti.
> Olen viime aikoina yhä enemmän alkanut ajattelemaan että
> jotkut terapeutit taitavat salaa alistaa potilaitaan.
Joku mth sanoi minulle kerran, että psykipuolelle hakeutuminen on
perverssion pahin ilmentymä. Olen jokseenkin samaa mieltä, onhan se
tavallaan perverssiä, jos haluaa ventovieraiden ihmisten pään sisään ja
käyttää valtaa sitä kautta.
Ajatellaan
> vaikka ken keseyn Yksin lensi yli käenpesää- siis kirjaa.
Itselläni on tuo kirja ja mielestäni sen lukeminen, ei elokuvan katsominen,
pitäisi sisällyttää jokaiseen psykipuolen koulutukseen. Jos kaikki elokuvan
nähneet tietäisivät mitä Päällikön päässä itseasiassa liikkui, he ehkä
ymmärtäisivät(?) todellisuudessakin paremmin vastaavanlaisia ym.
Se voi olla myös suojautumiskeino niin, ettei kukaan tai mikään voisi
haavoittaa, näin ainakin minulla joskus oli. Olen kyllä enimmäkseen ollut
hyvinkin eristäytynyt.
Kuitenkin psykiatrian
> "sääntöjen" mukaan he ovat epäsosiaalisia, juuri siksi etteivät he
> kykene luomaan syvempää emotionaalista suhdetta toiseen ihmiseen.
> Vaikka masennus myöhemmin tekee herkän ihmisen riippuvaiseksi, heillä
> on usein suuri riippumattomuuden tarve. se ei ilmene välttämättä
> minään erikoisena elämisen järjestelynä tai erikoisena itsenäisyytenä
> vaan he ovat _ajatuksiltaan_ itsenäisiä. he näkevät helpommin
> yhteiskunnassa vallitsevat vinoumat ja heidän on vaikeaa sopeutua
> niihin. Joidenkin on vaikea hyväksyä eriarvoisuutta, joidenkin
> työnteon oravanpyörää,
> ja sitä ettei elämässä olisi muuta tarkoitusta.Myös toisten ihmisten
> väärin kohteleminen herkästi satuttaa heitä enemmän kuin muita
> ihmisiä. He myös reagoivat herkemmin muiden ihmisten heihin
> kohdistamaan julmuuteen kuin ihmiset keskimäärin.toisaalta tästä ei
> voida olla varmoja. Usein tämä selitetään tällaisen ihmisen "omaksi
> syyksi": hän on yliherkkä, minkä selitys voi löytyä lapsuudesta , ja
> vääränlaisista kasvatusasenteista. Vai onko sittenkin niin että nämä
> seikat yhdistyvät siihen että tällainen ihminen on,erikoislaadustaan
> johtuen, _joutunut_ kohtaamaan_ enemmän _julmuutta, väärinymmärtämistä
> ja yleistä vieroksuntaa kuin keskiverto kanssakulkijansa?
Kokemuksiini perustuen kyllä.
Siis kuka
> tahansa meistä voisi haavoittua yhtä vaikeasti jos olisi kokenut saman
> kuin nämä. Ensinmainittu malli palvelee tasapäistämistä; ellet ole
> samanlainen kuin muut, olet epänormaali.Tällaisille ajatuksille
> pohjaava terapia on sosiaalistamista.
> Se ei johda mihinkään. Se vahvistaa "erilaisen" huonoudentunnetta
> entisestään. Ja tämä tunne tulee siitä että hänet on niin usein
> torjuttu vaikkei hän tiedä miksi.
Olen monesti kysynyt suoraan miksi, saamatta vastausta. Läheiseni sanovat
usein, että sinä vaan kuvittelet. Olen kuitenkin koko ikäni aistit
herkistyneenä tarkkaillut ympäristöäni ja yrittänyt ymmärtää miksi. Huomaan
usein merkityksiä, joita muut eivät huomaa tai eivät halua huomata. Olen
toki erehtynytkin tulkinnoissani, enkä ole paranoidi.
Hän on alunperin kelvannut itselleen
> ihna hyvin- hänellä ei siis ole itsensä arvostamisen ongelmaa, vaan
> kyse on jostain muusta. (itseluottamuksesta)Lopulta hän tulee sitten
> masentuneena ja pelokkaana terapiaan; miksi he eivät hyväksy minua-
> kysymys huulillaan ja terapeutti pistää pisteen i. n päälle toteamalla
> että joopa sinua vaivaa masennus. Syy lapsuuden kokemukset ja heikko,
> epäitsenäinen minuus. Ei kykene suojaamaan itseään - on yhtä kuin ei
> arvosta itseään. Miten ihmeessä voisi jos on niin paljon huonoja
> kokemuksia muista ihmisistä???? Mutta siis, kyse on itseen
> luottamisesta, ei itsen arvostamisen vaikeudesta. Yksinäänhän näillä
> ihmisillä on usein ollut aika pitkään ihan hyvä olla.
> Ja muutenkin, näiden ihmisten itsearvostus syntyy jostain muusta kuin
> kyynerpäätaktiikalla omansa ottamisesta, joten psykopaattisen
> yhteiskunnan kannalta katsoen heidän käyttäytymisstrategiansa
> todellakin on viallinen.
Saikin minut miettimään, opettelenko minä tässä kyynärpäätaktiikkaa...Kävi
tänään(kin) mielessä, että ..ttu olkoon, vain vahvat pärjää eli niin sitten
minäkin, mutta olenkohan valmis maksamaan sen hinnan? Anteeksi, menee
itsensä terapoinniksi mitä ei lienee ole tarkoitus tehdä täällä.
> No , vanhempana sitten tällainen ihminen voi olla siis ajatuksiltaan
> originelli mistä johtuen hänen on vaikea olla muiden ihmisten kanssa
> samalla aaltopituudella. hän on yhä uudelleen huomannut että muut
> ihmiset näyttävät kokevan elämän eri tavalla kuin hän.He näyttävät
> olevan tyytyväisiä siihen tasapäiseen paahtamiseen millä he menevät
> eteenpäin, ilman suuria riemun tai traagisuuden tunteita.
> Miten sitten tällainen herkkä yksilö voisi sanoa paahtajalle että
> on olemassa muitakin kokemisen tapoja (AIVAN YHTÄ NORMAALEITA),
> sellaisia syviä tunteita joiden kokemisesta paahtaja ei tiedä mitään,
> koska hän ei uskalla antaa itsensä kokea mitään. Ja että juuri nuo
> tunteet ovat se voima jolle kaikki luovuus pohjautuu ja joka on
> lopujen lopuksi pitänyt ihmisyhteisön kasassa vuosimiljoonia, luonut
> sen tekemät keksinnöt jne. Nykyään on muodikasta halveksia tunteita.
> Ne ovat jotain mitä pitää kahlita, jotta ne eivät ole järjen tiellä.
> Yksikin kirjoittaja sanoi täällä että hän tuli tyytyväiseksi
> masennuslääkkeillä koska ne tasapainottivat olon siten ettei hän tunne
> mitään erityistä. Niinpä, eihän kukaan halua kokea ankaraa tuskaa.
Kumpa jokainen kokisi joskus sen _valtavan_ ilon ja riemun tunteen joka
seuraa tuskan jälkeen...
<klip>
> >Olin usein myös vaikeuksissa _peruttujen_ käyntien rästimaksujen kanssa.
> >Sairastelin paljon keväällä -99, minulla oli myös opintoni ja ilmoitin
aina
> >jos en päässyt terapiatunneille (3 x viikossa). Minun täytyi kuitenkin
> >maksaa lähes jokainen käyttämätön tunti (270,-) olipa syy poissaolooni
mikä
> >hyvänsä.
>
> Hei, riippuu siitä millaisen psykoterapiasopimuksen olette tehneet
> mutta jos peruutat käyntiä edellisenä päivänä, ei hän saa sinulta
> niitä maksuja ottaa!!!
>
> > Kun sitten rohkenin valittaa
> >maksuista, varsinkin kun olin keuhkonkuumeessa Meilahdessa, terapeuttini
> >sanoi ettei kukaan korvaa hänen ansion menetyksiään. Ja minä maksoin
> >opintotuesta sekä viikonlopputöistä saamillani rahoilla...
>
> Kirsi, allekirjoititko sinä sen sopimuksen joskus terapian alussa,,
> mitä siinä luki? En tiedä ovatko ne aina jonkun tietyn kavan mukaisia
> mutta OTA IHMEESSÄ SELVÄÄ ONKO TUO MENETTELY LAIN MUKAINEN.
> Susse
Allekirjoitin heti alussa. Muistaakseni siinä oli vaan alkamispvm, käyntien
lukumäärä per viikko yms.
Käh. aloin vastaamaan lukematta ensin koko tekstiä. Tuli vaan sellanen
fiilis, että miten joku osaakin pukea "ajatukseni" noin hyvin sanoiksi!
Lopuksi hiukan selittelyä (ja sosiaalipornoa):
Käytän paljon mielestäni sanaa, IMOa, sitaatteja tmv. pyrkien näin
minimoimaan ns. väärät tulkinnat. Keskittymiskykyni on nollilla ja
kirjoitankin mahdollisimman lyhyesti perustelematta ja selittämättä, mikä
taas toisaalta maksimoi virhe tulkinnat.
"Ärhentelen" myös usein. Tuntuu kuin minulla olisi nyt se uhmaikä, jota äiti
ni mukaan ei koskaan oikein ollut ts. yritän näkyä ja kuulua, hakea
oikeutusta olemassa ololleni, saada hyväksyntää (jota en, kuten todettu,
kuitenkaan näin käyttäytyen saa) ja jos ei auta niin se on sitten haistakaa
p.... -fiilis päällä. No tulipahan avauduttua. Niin tosiaan kerron kaiken
suoraan ja kiertelemättä, sillä minulla ei ole enää mitään menetettävää, ei
edes kasvoja. Olen jo saanut potkut todella isosta ja ah, niin
konservatiivisesta firmasta erilaisuuteeni vedoten (irtisanomishetkelläkin
vielä kehuttiin hyvää työtaitoani ja kehotettiin hakeutumaan hoitoon...), no
olihan minulla violetit hiukset ym.Olen yleinen naurunaihe niin
Eilakaislalla kuin K-Plus Oyn (Keskon tytäryhtiö) asiakaspalvelussa ja vähän
muuallakin Eikä tuo ole edes pahinta, mutta minulle rakkaita "suojellen"
yritän kuitenkin vetää rajan johonkin. Eräs hoitajani sanoi minulle kerran,
että hän ihmettelee, että olen vielä hengissä. Että näin.
Kirsi
anneli
> >Itselläni ei vielä ainakaan mistään lääkkeestä, ei edes rauhoittavasta
tule
> >tokkurainen olo,
> >vaan juuri siitä paniikkihäiriöstä joka ilmenee juuri noin, eli
väsymyksenä
> >eikä sana
> >"paniikki" näin ole ollenkaan oikeaa sana kuvaamaan sairauden luonnetta,
> >koska kyseessä on aika
> >harvoin selkeä psyykkiseltä tuntuvat pelkotila
> Joillakin ihmisillä "paniikki" on liian lievä sana. Kauhu ja
> kuolemanpelko ovat oikeita sanoja kuvaamaan tilannetta. Ihminen
> saattaa uskoa saaneensa sydänkohtauksen, hänen tajuntansa hämärtyy,
> hän saattaa kokea tukehtuvansa, hän näkee erilaisia näkyjä jne., ja
> kuitenkaan sairaalan ensiavussa ei löydy mitään elimellistä.
No niin, lipsahtihan se totuuskin tuosta "paniikista" lopultakin esiille.
Nyt minulla on kirjallisuusviite; viittaan omaan kirjoitukseesi.
Potilaan paniikki syntyy kuten itse mainitsit täysin posttraumaattisesti,
eli ensin tulee nuo fyysiset tukehtumis- sun muut oireet, ja sen jälkeen
vasta tuo kamala paniikki, koska nuo alkuperältään tuntemattomat ja
täysin yllättävät oireet hämmentävät ja pelottavat potilasta. On aivan
luonnollista että ihminen joutuu tuollaisessa tilanteessa paniikkiin.
Näin ei kuitenkaan selitetä olevan psykiatrien keksimässä paniikkihäiriössä,
vaan siinä potilaan selitetään olevan jostain käsittämättömästä ympäristön
pelosta ensin tietämättään paniikissa, joka sitten yllättäin laukaisee
fyysiset
oireet. Siis ihan täyttä hölyn pölyä ja huu-haata. Koko prosessi on
käännetty päälaelleen: ensin muka jokin epämääräinen psykiatrinen paniikki
ja ympäristön pelko ja työstressi tai muuta humpuukia ja sitten vasta muka
muut fyysiset oireet.
Paniikkihäiriötä ei ole tautina olemassakaan. Se on vain psykiatrien keksimä
termi taudille, jonka etiologia on yhä täysin hämärän peitossa, eikä sitä
ole
viitsitty ryhtyä toden teolla selvittämään. Psykiatrit ovat olleet itseensä
tyytyväisiä kun ovat keksineet uuden taudin nimeltään: paniikkihäiriö.
Muut lääkärit eivät ole viitsineet kiinnostua asiasta. Miksi olisivat,
paniikkihäiriö on ollut jokseenkin harvinainen ja sen vaivaamat potilaat
hankalia. Hivenainetasapainohäiriöiden lisääntyessä on myös
paniikkihäriöksi nimitetty oireyhtymä yleistynyt. Se on niin modernia.
Ei olla oikeasti hulluja, on vain sellainen viaton paniikkihäiriö, sellainen
kuin
lähes kaikilla muillakin ankaran työstressin vaivaamailla, ahkerilla
ihmisillä.
Kokemus on kuitenkin osoittanut, että hivenainetasapainon kuntoon
hoitaminen poistaa kaikki epämääräiset fyysiset oireet eikä mitään
paniikkikohtauksia sen jälkeen enää esiinny. Suosittelen
paniikkihäiriöisille!
Kirsi Kapanen
"anneli" <Kyoto_P...@hotmail.com> kirjoitti viestissä
news:908knh$f29$1...@news.kolumbus.fi...
> "Olavi Noronen" kirjoitti
>
> > >Itselläni ei vielä ainakaan mistään lääkkeestä, ei edes rauhoittavasta
> tule
> > >tokkurainen olo,
> > >vaan juuri siitä paniikkihäiriöstä joka ilmenee juuri noin, eli
> väsymyksenä
> > >eikä sana
> > >"paniikki" näin ole ollenkaan oikeaa sana kuvaamaan sairauden
luonnetta,
> > >koska kyseessä on aika
> > >harvoin selkeä psyykkiseltä tuntuvat pelkotila
>
> > Joillakin ihmisillä "paniikki" on liian lievä sana. Kauhu ja
> > kuolemanpelko ovat oikeita sanoja kuvaamaan tilannetta. Ihminen
> > saattaa uskoa saaneensa sydänkohtauksen, hänen tajuntansa hämärtyy,
> > hän saattaa kokea tukehtuvansa, hän näkee erilaisia näkyjä jne., ja
> > kuitenkaan sairaalan ensiavussa ei löydy mitään elimellistä.
>
>
> No niin, lipsahtihan se totuuskin tuosta "paniikista" lopultakin esiille.
> Nyt minulla on kirjallisuusviite; viittaan omaan kirjoitukseesi.
>
> Potilaan paniikki syntyy kuten itse mainitsit täysin posttraumaattisesti,
> eli ensin tulee nuo fyysiset tukehtumis- sun muut oireet, ja sen jälkeen
> vasta tuo kamala paniikki, koska nuo alkuperältään tuntemattomat ja
> täysin yllättävät oireet hämmentävät ja pelottavat potilasta. On aivan
> luonnollista että ihminen joutuu tuollaisessa tilanteessa paniikkiin.
Tulkitset nyt mielestäni väärin Olavin kirjoitusta eli hän lienee tarkoitti,
että ahdistuksen yltyessä paniikiksi ihminen saattaa uskoa jne. Minulla on
vastaavanlaisia henkilökohtaisia kokemuksia, ensimmäisellä kerralla pulssin
ylittäessä kahdensadan luulin kuolevani. Kohtauksia tulee enää harvoin ja
koska tiedän mistä on kyse en enää pelkää vaan otan rauhoittavaa lääkettä
(minun on pakko estää alkava/jo päällä oleva kohtaus lääkkeillä).
Klipsasin loput sillä tuo vastaus riittänee "perusteluksi" koko
kirjoitukseesi.
Kirsi
Mika Fractal
Tämä on erittäin yleinen yhdistelmä jenkkiläisissä uutisryhmissä lukemieni
perusteella. Klonatsepaami on erittäin pitkävaikutteinen lääke, ja luulisin
että se voisi olla sellainen että se ei aiheuta riippuvuutta, kuten xanor
tekee.
Useimmat käyttävätkin klonatsepaamia "taustalla", mutta "break-through"
paniikkiin otetaan sitten pieni annos xanoria. Tämä kuulostaa potilaan
kannalta positiiviselta vaihtoehdolta.
Itse haluaisin kokeilla tuota yhdistelmää, se on niin monella auttanut.
SSRI-Lääkkeet ovat erikseen, ne kestää joku 4-6 viikkoa ennenkuin ne
ylipäätänsä alkaa vaikuttamaan. Sen on monelle HYVIN pitkä aika jos
ottaa huomioon oman tilanteeni. Eli menen ihan täysin lukkoon kun
tulee paniikki. Ja se voi kestää joku 10 tuntia ! Sitten pitää väkisin tehdä
jotain työtä sellaisessa helvetillisessä olossa jossa taju tuntuu lähtevän.
anneli
> Tulkitset nyt mielestäni väärin Olavin kirjoitusta eli hän lienee
tarkoitti,
> että ahdistuksen yltyessä paniikiksi ihminen saattaa uskoa jne.
Ehkä tulkitsin. So what?
Olavi on kuin onkin siis oikeaoppinen psykologi? Ja minä harhaoppinen?
Paniikkihäiriön virallinen kuvaus on kuitenkin juuri se minkä minä
kirjoitin.
Mielestäni tuo kuvaus ei vastaa inho-todellisuutta, vaan noiden kahden:
paniikki - fyysiset oireet
tapahtumajärjestys on juuri päinvastainen kuin psykiatrit yrittävät
selittää.
Samoin syyt.
Meillä on asiasta siis vain eriävät näkemykset. Minun mielestäni:
Rauhoittavilla psyykenlääkkeillä paranee vain oireet,
ja nekin vain lääkityksen ajaksi.
Hivenainehoidolla paranee tauti - koko loppuiäksi.
Kumpi siis on parempi vaihtoehto?
Oletko kokeillut hivenainehoitoa? Luuletko että se tappaa sinut?
Oletko edes tutkituttanut hivenainetasapainosi nykytilaa?
Sairausvakuutus ei korvaa kalliita tutkimuksia koska ne eivät ole
"oikeaoppisia" ja koululääketieteen hyväksymiä. Eivätkä koskaan tulekaan.
Ei tullut aku-punktiokaan - jos muistat. Kiinalaisten hömpötystä.
Kiistellään yhä tutkimustavoista ja -menetelmistä sekä siitä, osoittavatko
ne loppujen lopuksi "yhtään mitään". Ja tarvitaankokaan niitä?
Onhan kansanterveyslaitoksemme johtava guru Jussi Huttunen sanonut
ettei terve suomalainen mitään hivenaineita ja vitamiineja kaipaa. Kaikki
tarvittavat aineet saadaan syömällä riittävässä määrin monipuolista ravintoa
ja hullun lehmän lihaa. Missä sen monipuolisuus oikein nykyään on?
Terveelliset luomu-vihannekset maksavat vähintään 30 mk/kg ja mainittu
lehmän sisäfilé vain 29 mk/kg. Valitse siitä sitten.
Itse en Jussiin usko, ja se jos mikä on uskon asia. Nykyisen teollisen
ruoanvalmistuksen aikana suurin osa porukka ei saa riittävästi kaikkia
tarvittavia hivenravinteita. Sitten kun olemme yli viiskymppisiä, sanoo
terveyskeskuslääkäri meille kontrollissaan, että teidän veriarvonne ja
luumassanne ovat aivan rapakunnossa ja teidän olisi pitänyt aloittaa
jo paljon aikaisemmin näiden nyt määräämieni vitamiini- ja
hivenlisäainepillereiden popsiminen. That's the life - when it is over.
Analyysien ja oikeiden johtopäätösten teko niiden tulosten perusteella
eivät siis ole minun ongelmani. Tulosten osuva tulkinta voi perustua
myös pelkkään riittävän suureen kokemukseen. Ei tulkinnan tarvitse
aina olla oikea"oppista". Riittää että se on oikeata. Muistelepa vain
vanhaa Jesuiitta-viisautta: "tarkoitus pyhittää keinot".
Ei se nykyisinkään ole vain poliitikoille tarkoitettua herkkua.
Mistä luulet oman paniikkisi johtuvan? Liikaa työstressiä? Sormella
osoittelevat työtoverit? Vero-, maahanmuutto- tai sosiaaliviraston kammo?
Vaikea lapsuus? V..ttumainen aviomies? Oletko harkinnut eroa?
Jokaisella meillä on omat pelkomme, mutta eivät ne meitä mihinkään
paniikkiin aja.
Hoidossa kannattaa aina keskittyä vain syihin, ei seurauksiin (oireisiin)
Sillä tavoin saa pysyvämpiä hoitotuloksia - kuin näillä tämän päivän
"harmaalla salvalla ja kylmillä kylvyillä".
Kirsi Kapanen
"anneli" <Kyoto_P...@hotmail.com> kirjoitti viestissä
news:90a6rh$mbc$1...@news.kolumbus.fi...
> "Kirsi Kapanen" kirjoitti
> > Tulkitset nyt mielestäni väärin Olavin kirjoitusta eli hän lienee
> tarkoitti,
> > että ahdistuksen yltyessä paniikiksi ihminen saattaa uskoa jne.
>
>
> Ehkä tulkitsin. So what?
> Olavi on kuin onkin siis oikeaoppinen psykologi? Ja minä harhaoppinen?
En ole ihan kaikkea lukenut mitä olet kirjoittanut, joten paha mennä
sanomaan.
> Paniikkihäiriön virallinen kuvaus on kuitenkin juuri se minkä minä
> kirjoitin.
> Mielestäni tuo kuvaus ei vastaa inho-todellisuutta, vaan noiden kahden:
> paniikki - fyysiset oireet
> tapahtumajärjestys on juuri päinvastainen kuin psykiatrit yrittävät
> selittää.
> Samoin syyt.
En ole lukenut sinun kuvaustasi paniikkihäiriöstä, threadi on niin
mielettömän pitkä ja minun on vaikea keskittyä pitkiin postauksiin. Voin
kuitenkin kertoa kuinka kohtaus itselläni menee.
Ylensä kohtaus tulee metrossa, jossa joudun istumaan noin 20 minuuttia.
Ahdistun jos muita ihmisiä tulee hyvin lähelle istumaan, yritän olla
mahdollisimman huomaamaton ja välttelen katsekontaktia sen pelossa, että
näkisin ihmisten ilmeissä sitä samaa ivaa mitä olen elämäni aikana osakseni
saanut. Ahdistus kasvaa ja ajatus siitä että minun pakko olla siellä
metrossa on sietämätön (kun metro tuli asuinalueelleni, ei bussilla enää
pääse keskustaan raitiovaunuista puhumattakaan, eikä minulla ja
avopuolisollani ole autoa käytettävissä). Ahdistus kasvaa enää harvoin
paniikiksi "esilääkityksen" ansioista.
> Meillä on asiasta siis vain eriävät näkemykset. Minun mielestäni:
> Rauhoittavilla psyykenlääkkeillä paranee vain oireet,
> ja nekin vain lääkityksen ajaksi.
Tuo onkin totta, mutta minun on pakko syödä niitä jaksaakseni elää
ylipäätään.
> Hivenainehoidolla paranee tauti - koko loppuiäksi.
> Kumpi siis on parempi vaihtoehto?
Molemmat?
> Oletko kokeillut hivenainehoitoa? Luuletko että se tappaa sinut?
> Oletko edes tutkituttanut hivenainetasapainosi nykytilaa?
En ole. En luule. Ja en ole.
> Sairausvakuutus ei korvaa kalliita tutkimuksia koska ne eivät ole
> "oikeaoppisia" ja koululääketieteen hyväksymiä. Eivätkä koskaan tulekaan.
> Ei tullut aku-punktiokaan - jos muistat. Kiinalaisten hömpötystä.
Tuo on harmi, sillä kyllä mielestäni ihmisellä pitäisi olla valinnanvapaus
käyttämiensä hoitomenetelmien suhteen eli siis tasapuolisuuden nimissä lähes
kaiken hoidon tulisi kuulua sairausvakuutuksen piiriin oli se sitten
koululääketiedettä tai ei (mikäli sen on todettu auttavan).
> Mistä luulet oman paniikkisi johtuvan? Liikaa työstressiä? Sormella
> osoittelevat työtoverit? Vero-, maahanmuutto- tai sosiaaliviraston kammo?
> Vaikea lapsuus? V..ttumainen aviomies? Oletko harkinnut eroa?
> Jokaisella meillä on omat pelkomme, mutta eivät ne meitä mihinkään
> paniikkiin aja.
Fyysisesti ja psyykkisesti stressaava lapsuus, kiusaaminen koulussa ja
myöhemmin työpaikoilla (kahdella viimeisimmällä). Hullun ja tyhmän leima,
minua ei ole kukaan koskaan ymmärtänyt. Olen muuten 25 vuotias "täysin
suomalainen" ilman sosiaaliavun turvin elävä ihmisen raakile. Se, että
kirjoitan huonosti (kielioppi, lyöntivirheet ym.), johtuu huonosta
kunnostani (valtava ahdistuneisuus) sekä "yleissivistymättömyydestäni",
vakava masennus ja ahdistus ovat kuuluneet elämääni noin kymmenen vuotta,
enkä ole juuri kouluja pystynyt käymään. Yritänkin nyt kaikin voimin jaksaa
opiskella lukion laajaa matematiikkaa päästäkseni haluamalleni teknisella
alalle.
Kirsi
anneli
> > Minun mielestäni:
> > Rauhoittavilla psyykenlääkkeillä paranee vain oireet,
> > ja nekin vain lääkityksen ajaksi.
> Tuo onkin totta, mutta minun on pakko syödä niitä jaksaakseni elää
> ylipäätään.
No tuo nyt taas on mielestäni ihan riittävä ja täysin oikeutettu perustelu
minkä tahansa lääkkeen käytölle. En kritisoi sitä yhtään.
En minä mikään lääkkeiden käytön vastustaja ole, päinvastoin.
Nyt on saattanut tapahtua useitakin väärinkäsityksiä ja -tulkintoja.
Ainoa mitä olen kritisoinut, on paniikkihäiriöksi-nimetty diagnoosi ja sen
oireiden - syiden ja seurausten - todellinen tapahtumajärjestys ja
etiologia.
Olen lukenut niitä lääketieteellisiä julkaisuja (tutkimuksiksi niitä ei voi
hyvällä tahdollakaan kutsua) joita tuon sairauden "keksimisen" aikoihin
kirjoitettiin. Saman, täysin tuntemattoman taudin nimi oli aikaisemmin
(jopa vielä 1970-luvun alussa) hyperventilaatio ja yleislääkäri paransi
sen ruskeaan paperipussiin hengityttämällä. Jos tuo koululääketieteen
silloin hyväksymä oikeaoppinen "lääkitys" ei auttanut, niin potilas
ohjattiin muka neuroottisena psykiatrille. Ja näiden aivotoiminnan ja
mielikuvituksen tuloksena koko tämä nykyinen "paniikki"-hössötys
sitten lopulta sai alkunsa.
Mutta kuten jo kerran mainitsin, minä uskon kaikkien "psyyken"
häiriötilojen olevan yksinomaan ja pelkästään fysiologista alkuperää,
lähinnä hivenainetasapainon (nimitettäkön sitä tässä hivenainetasapainoksi
koska parempaakaan tietoa ei asioista vielä tänä päivänäkään ole) häiriöitä.
Kirsi Kapanen
> Hoidossa kannattaa aina keskittyä vain syihin, ei seurauksiin (oireisiin)
> Sillä tavoin saa pysyvämpiä hoitotuloksia - kuin näillä tämän päivän
> "harmaalla salvalla ja kylmillä kylvyillä".
Hoidosta puheen ollen, olen alusta alkaen, jo silloin kymmenen vuotta
sitten, hakeutunut itse hoitoon ts. yrittänyt saada tarvitsemaani hoitoa
kuitenkin heikoin tuloksin. Olen hakeutunut joskus myös sairaalaan päätyen
vain tunneiksi lepositeisiin kun hoitajilla ei kuulemma ollut aikaa olla
kanssani (olin ahdistunut ja itsetuhoinen). Olin siis mennyt itse ja päädyin
tarkkailuun...Kun tarkkailu tuli päälle päätin etten näytä tunteitani, että
pääsen sairaalasta ulos. No hyvin meni teatteriesitys läpi ja lähdin neljän
päivän kuluttua kotiin. Olin _huonommassa kunnossa_ pois päästyäni kuin
sinne mennessäni. Voin kai sitten joskus sanoa, että parantunut hoidosta
huolimatta. Voi luoja, että mulla on taas helvetillinen tuska ja suru
päällä. Tällaista toivoisin vain muutamalle pahimalle vihamiehelleni...
Kirsi
Olavi Noronen
<Kyoto_P...@hotmail.com>, <90a6rh$mbc$1...@news.kolumbus.fi>,wrote:
>"Kirsi Kapanen" kirjoitti
>> Tulkitset nyt mielestäni väärin Olavin kirjoitusta eli hän lienee
>tarkoitti,
>> että ahdistuksen yltyessä paniikiksi ihminen saattaa uskoa jne.
>
>
>Ehkä tulkitsin. So what?
>Olavi on kuin onkin siis oikeaoppinen psykologi?
En ole.
>Ja minä harhaoppinen?
En ainakaan minä ole tehnyt tällaista yleistystä. Hivenaainetasapainon
ja paniikkihäiriön osalta levität harhaoppeja.
>Meillä on asiasta siis vain eriävät näkemykset. Minun mielestäni:
>Rauhoittavilla psyykenlääkkeillä paranee vain oireet,
>ja nekin vain lääkityksen ajaksi.
>Hivenainehoidolla paranee tauti - koko loppuiäksi.
Tämä edellinen lause on täydellistä harhaoppia.
Olli
Olavi Noronen
scor...@Xkolumbus.fi [Poista X - Remove X]
Olavi Noronen
<Kyoto_P...@hotmail.com>, <90ac1f$o4l$1...@news.kolumbus.fi>,wrote:
>Mutta kuten jo kerran mainitsin, minä uskon kaikkien "psyyken"
>häiriötilojen olevan yksinomaan ja pelkästään fysiologista alkuperää,
>lähinnä hivenainetasapainon (nimitettäkön sitä tässä hivenainetasapainoksi
>koska parempaakaan tietoa ei asioista vielä tänä päivänäkään ole) häiriöitä.
Tämä uskomuksesi on tutkimustenkin valossa harhauskomus.
Kirsi Kapanen
"Sakari Kinnunen" <Tex.c...@post.netlink.se> kirjoitti viestissä
news:3a267cbe...@news.netlink.se...
Olen pahoillani edellisestä vastauksestani. Luulin sinun olevan tietämätön
siitä mitä kärsimys voi olla. Voi ...kele, että mä en sitten voi uskoa, että
muillakin on ollut vaikeaa (ja vaikkei ois ollukaan)...Eikä sillä pitäs olla
väliä. Mulla vaan on veetutus-päivinä (ja liian usein muulloinkin...)
sellasen mitä te mistään tiedätte -olo. Yritän jatkossa miettiä pari kertaa
ennenkuin postaan...
Kirsi
George Saraiste Jr.
>
>ottaa huomioon oman tilanteeni. Eli menen ihan täysin lukkoon kun
>tulee paniikki. Ja se voi kestää joku 10 tuntia ! Sitten pitää väkisin
tehdä
>jotain työtä sellaisessa helvetillisessä olossa jossa taju tuntuu lähtevän.
Huh, Huh ja Huh....
Eipä käy kateeksi... Mahtaa olla kivaa..??
:-/
g.s.
George Saraiste Jr.
>
>väliä. Mulla vaan on veetutus-päivinä
>(ja liian usein muulloinkin...)
>sellasen mitä te mistään tiedätte -olo.
Tää seuraava kuulostaa varmaan kliseeltä, mutta....
Jokainen tietää jotain sellaista mitä muut eivät tiedä, mutta kukaan ei
tiedä kaikkea.
g.s.
Olavi Noronen
<Kyoto_P...@hotmail.com>, <908knh$f29$1...@news.kolumbus.fi>,wrote:
>"Olavi Noronen" kirjoitti
>
>> >Itselläni ei vielä ainakaan mistään lääkkeestä, ei edes rauhoittavasta
>tule
>> >tokkurainen olo,
>> >vaan juuri siitä paniikkihäiriöstä joka ilmenee juuri noin, eli
>väsymyksenä
>> >eikä sana
>> >"paniikki" näin ole ollenkaan oikeaa sana kuvaamaan sairauden luonnetta,
>> >koska kyseessä on aika
>> >harvoin selkeä psyykkiseltä tuntuvat pelkotila
>
>> Joillakin ihmisillä "paniikki" on liian lievä sana. Kauhu ja
>> kuolemanpelko ovat oikeita sanoja kuvaamaan tilannetta. Ihminen
>> saattaa uskoa saaneensa sydänkohtauksen, hänen tajuntansa hämärtyy,
>> hän saattaa kokea tukehtuvansa, hän näkee erilaisia näkyjä jne., ja
>> kuitenkaan sairaalan ensiavussa ei löydy mitään elimellistä.
>
>
>No niin, lipsahtihan se totuuskin tuosta "paniikista" lopultakin esiille.
>Nyt minulla on kirjallisuusviite; viittaan omaan kirjoitukseesi.
Jos joku viittaa koulun oppitunnilla kyynärpää kirjan päällä, sitäkään
ei yleensä kutsuta kirjallisuusviitteeksi.
>Potilaan paniikki syntyy kuten itse mainitsit täysin posttraumaattisesti,
Et ilmeisesti tiedä "posttraumaattinen"-sanan merkitystä.
>eli ensin tulee nuo fyysiset tukehtumis- sun muut oireet, ja sen jälkeen
>vasta tuo kamala paniikki, koska nuo alkuperältään tuntemattomat ja
>täysin yllättävät oireet hämmentävät ja pelottavat potilasta. On aivan
>luonnollista että ihminen joutuu tuollaisessa tilanteessa paniikkiin.
Kun ihminen joutuu paniikkiin nähdessään jonkun osoittelevan häntä
ladatulla aseella, näköhavainto tapahtuu ennen paniikkia.
>Kokemus on kuitenkin osoittanut, että hivenainetasapainon kuntoon
>hoitaminen poistaa kaikki epämääräiset fyysiset oireet eikä mitään
>paniikkikohtauksia sen jälkeen enää esiinny.
Yksi tai viisi kokemusta ei sovi yleistykseksi.
> Suosittelen
>paniikkihäiriöisille!
Minulla ei ole mitään hivenainetasapainoa vastaan, mutta suosittelen
olemaan uskomatta "annelin" kuvitelmiin tässä asiassa.
Kirsi Kapanen
"George Saraiste Jr." <george....@kolumbus.fi> kirjoitti viestissä
news:90amvh$209$1...@news.kolumbus.fi...
Hei toi _oli_tosi_hyvä_ IMO. Pakko ottaa talteen. Thx.
Kirsi
Mika Fractal
> > Rauhoittavilla psyykenlääkkeillä paranee vain oireet,
> > ja nekin vain lääkityksen ajaksi.
>
> Tuo onkin totta, mutta minun on pakko syödä niitä jaksaakseni elää
> ylipäätään.
>
Jos on koko aika ahdistunut olo, ei elämä olo kovinkaan mielenkiintoista.
Rauhoittavat lääkkeet toimivat jos on ahdistunut , epätodellinen ja/tai
tuskainen olo. Lisäksi ne lievittävät yhtäkkisiä paniikkioireita.
Toisaalta on syytä mainita että ne eivät todellakaan aiheuta mitään euforiaa
tai hyvää oloa , ainoastaan JOS on ahdistunut ne parantavat oloa.
Niitä ei voi siis väärinkäyttää kuten monet luulee.
Sakari Kinnunen
<k_ka...@hotmail.com> wrote:
>
>Olen pahoillani edellisestä vastauksestani. Luulin sinun olevan tietämätön
>siitä mitä kärsimys voi olla. Voi ...kele, että mä en sitten voi uskoa, että
>muillakin on ollut vaikeaa (ja vaikkei ois ollukaan)...Eikä sillä pitäs olla
>väliä. Mulla vaan on veetutus-päivinä (ja liian usein muulloinkin...)
>sellasen mitä te mistään tiedätte -olo. Yritän jatkossa miettiä pari kertaa
>ennenkuin postaan...
>
>Kirsi
Jos olet pahoillasi, se on aivan turhaan. Minä olen niin tyytyväinen,
ettei siihen enää lisää mahdu. Huomenna voi taas tehdä jotain
mukavaa.
Ajatukset ovat turhia, on tarpeetonta ajatella. Parempi on tuntea
ihollaan jotain, vettä tai tuulta tai auringon lämpöä. Voihan sitä
istua saunan lämmössäkin ja kellua vedessä uima-altaassa. Uiminenkin
on turhaa altaassa edestakaisin. Voihan olla paikallaan ja
heilautella jalkoja ja käsiä. Ei siinä tarvitse hätäillä, jos vähän
uppoaa, niin nousee myös takaisin.
SK