Entä onko vielä parempaa merkintää kuin "TPLA 1/1"
ainoalle kappaleelle?
Taiteilijan vedostama (tiré par l'artiste - ja ihan ulkomuistista)
Lyhennetään ranskassa usein myös tpl'a sekä t. p. l'a.
Ei tarkasti ottaen sovi valokuviin, mutta todennäköisesti joku jossain on
sitäkin käyttänyt. Onhan se fiinimmän näköistä :-)
Tirage = myös painos, siis kirjapainotermi.
>.... ja voiko samaa merkintää käyttää itse
> vedostetuissa valokuvissa jos tekee jonkinlaisen
> "limited edition"-kuvan, minkä jälkeen negat
> tuhotaan?
No siinähän se on: Limited Edition! Ihan niinkun minun Photoshopissa ;-)
> Entä onko vielä parempaa merkintää kuin "TPLA 1/1"
> ainoalle kappaleelle?
No eipä juuri. Uniikkikappaleesta voi tietysti puhua.
Olikohan nyip.com - sivuilla tästä joskus jotain mainintaa?? Näköjään
kysyit myös .taide - ryhmässä. Sieltä odottaisi löytyvän vastauksia.
Reijo Riikonen
Onko tuolle uniikkikappaleelle olemassa jotain kylttyrelliä
ulkomaankielistä ilmaisua?
-Jan
Latinan unicus. (Lähde: Taneli Eskola & Kari Holopainen, Gravyyrioppi, Musta
Taide 1995.)
Kris
t.p.l´a tai tirée par l´artiste tarkoittaa taiteilijan itsensä vedostaneen
teoksen. Tällaisia grafiikan teoksiahan voi olla vaikka 100, sillä
vedosmäärää ei ole rajoitettu. Joskus näkee käytettävän lyhennettä
taidegrafiikan lisäksi myös valokuvissa (erit. ainutkertaisissa ja
erityistekniikoita edellyttäneissä vedoksissa), en tiedä miten
"oikeaoppista" se on. "Unique" on myös mielestäni hyvä sana kuvaamaan
teoksesi uniikkikappaletta.
.
Itse olen käyttänyt ko. merkintää valokuvissani ja olen nähnyt monien
muidenkin käyttävän.
Miksi negatiivit pitäisi tuhota, jos tekee rajoitetun vedossarjan?
Itse en negoja tuhoa, koska saatan joskus käyttää samoja negatiiveja
useampiin vedoksiin (vedokseni saattavat koostua useammasta
negatiivista, enkä voi etukäteen tietää tulenko tarvitsemaan jotain
negatiivia joskus toistekin). Minusta vedosten numerointi riittää.
Arto Ylisaukko-oja
> Miksi negatiivit pitäisi tuhota, jos tekee rajoitetun vedossarjan?
> Itse en negoja tuhoa, koska saatan joskus käyttää samoja negatiiveja
> useampiin vedoksiin (vedokseni saattavat koostua useammasta
> negatiivista, enkä voi etukäteen tietää tulenko tarvitsemaan jotain
> negatiivia joskus toistekin). Minusta vedosten numerointi riittää.
>
Grafiikassa laatu heikkenee kun otetaan paljon vedoksia. Tuskin
valokuvassa, ellei negatiiveja säilytetä väärin ja mielettömän kauan.
Ensimmäinen ei siis eroa mitenkään esim. 150:nesta.
Onko tuohon siis mitään todellista syytä?
--
Lasse.
Ainakin yhden voisin kuvitella: Pyrkimys taata ostajien kauppatavaran arvon
säilyminen. Jos vedoksia on rajattu määrä, se nostaa hintaa. Ostajia ei
miellytä, jos kohta otetaankin toinen sarja, vaikka negatiivi luvattiin
jättää piironginlaatikkoon ikuisiksi ajoiksi. Helpoin tapa taata
negatiivista tehtyjen vedosten harvinaisuus on tuhota negatiivi.
--
Matti Vuori, <http://sivut.koti.soon.fi/mvuori>
Vapaana työmarkkinoilla!
Kai se onkin jossain mielessä keinotekoista. Toisaalta kuvataiteen
perinteisemmillä alueilla kuten taidegrafiikassa ja kuvanveistossa
kohtuuttoman suuria tai rajoittamattomia sarjoja pidetään aika
yleisesti merkkinä kitschistä ja rahastamisen halusta.
> No, kaikki tekee niinku tykkää eikä minulla mitään sinänsä numeointia
> vastaan ole, mutta eikö se ole negatiivin tuhlausta ottaen huomioon ettei
> vedostuksessa ole käytetty uniikkitekniikkaa?
Asiassa on selvästi erilaisia näkemyksiä eri tekijöillä ja
keräilijöilläkin. Osa nojautuu vanhempaan kuvataiteen perinteeseen ja
pyrkii ottamaan käytännöt sieltä, osa taas näkee valokuvataiteen
omanlaisenaan taiteenlajina, johon voidaan soveltaa toisenlaisia
pelisääntöjä.
Lueskelin juuri pientä kirjasta nimeltä "Valokuvataiteen keräilijän
opas". Se oli muistaakseni vuodelta -99. Kirjan lopussa
valokuvataiteilija Harri Larjosto kertoi mm. kuinka monet keräilijät
jopa vaativat, että heidän hankkimansa vedoksen tulee olla uniikki.
Näin riippumatta siitä, tuleeko uniikkius suoraan käytetystä
vedostustekniikasta. Edes rajoitetut sarjat eivät siis kelpaa
kaikille, puhumattakaan siitä, että vedossarja olisi rajoittamaton.
Muutenkin kirjasta kävi hyvin ilmi alan käytäntöjen vakiintumattomuus
Suomessa muun muassa juuri sarjojen merkitsemisen ja signeerausten
suhteen. Selvää kai on, että jokainen tekijä voi vapaasti päättää
tekeekö uniikkivedoksia, rajoitettuja sarjoja vai rajoittamattomia
sarjoja. Mutta ostajan täytyy tietää mitä saa, ja tähän auttavat
vedosmerkinnät, jotka minun mielestäni on luontevinta ottaa suoraan
taidegrafiikan puolelta.
Arto Ylisaukko-oja
Vastasit väärään grouppiin, mutta asiaa
--Aki Ahonen