Velkaprosentit voivat olla eri kuin omistusoikeusprosentit. Se on pankin
asia mita se hyväksyy, ja toisaalta ne velat on yleensä
yhteistakauksella. Mutta kiinteistörekisteriin ne pitää merkitä
sellaisina kuin ne on haluttu, eikä kiinteistökaupassa kaupanvahvistaja
edes vahvista kauppaa jos useamman ostajan kesken ei omistusoikeutta ole
jaettu. Tai siitä siis sovittu.
Yleensä jos kaupanteko hetkellä asiasta ei ole muuta sovittu, niin
kaupan vahvistaja kysyy että meneekö tämä omistusoikeus 50/50, ja jos
kukaan ei kiellä niin se merkitään niin.
Käytännössä täällä asialla ei ole merkitystä kuin avioero tilanteessa,
ja jos järkevät ihmiset ovat tehneet itselleen avioehdon, jolloin näistä
asioista ei tarvitse eron tullen riidellä.
Tietysti jos toisella on lapsia edellisestä avioliitosta, niin silloin
myös asia saattaa räpsähtää sormille kuoleman tapauksessa, mutta kuten
sanoin, avioehto kannattaa olla. Ja keskinäinen testamentti.
--
Nisse
> Velkaprosentit voivat olla eri kuin omistusoikeusprosentit. Se on pankin
> asia mita se hyväksyy, ja toisaalta ne velat on yleensä
> yhteistakauksella.
Se noissa pankeissa vituttaa, että kenen rahoilla ne oikein kuvittelvat
pullistelevansa? Meidän. No mitäpä turhaa valitan. Otan rahani pois ja
pistän johonkin internet pankkiin - mielestäni sellaisia ihmisten
omaehtoisia pikkupankkeja on jo olemassa, jonka jäsenet ovat sanoneet
Goodbye isojen pankien järjestelmille ja perustaneet omia "rahakätköjä".
Vaikka paskaaks rahasta. Sehän keksittiin aikoinaan vain helpottamaan
tavaranvaihtoa. Käytännön apuvälineeksi siis yksinkertaistamaan asioita,
ei niinkuin se nykyisin toimii: monimutkaistaa ihmisten elämää.
--
Tiedä Taide ja taida Tiede
toki sillä voi muutakin merkitystä olla; kuten esim.
ensiasunnon ostajan varainsiirtoveroa palautettavaksi
anottaessa
(joka on kullekin enintään kertaluonteinen tapahtuma)
Eli jos oikein ymmärsin, niin itse kauppakirjaan ei tuota tarvitse
tehdä, vaan kaupanvahvistaja ilmoittaa nuo (suullisesti
kaupantekohetkellä ilmoitetut prosentit) kiinteistörekisteriin?
> Käytännössä täällä asialla ei ole merkitystä kuin avioero tilanteessa,
> ja jos järkevät ihmiset ovat tehneet itselleen avioehdon, jolloin näistä
> asioista ei tarvitse eron tullen riidellä.
Meitä kiinnostaa tällähetkellä vain tuo ensiasunnonostajan veroedun
säilyminen toisella eli molemmilta tuo etu ei saa mennä.
lienet ymmärtänyt oikein
muttei se kyllä tuolla tavalla mene
on viisainta kirjoittaa siihen kauppakirjaan vaan
KAIKKI ne kiinteistökaupan ehdot
joihin yrittää joskus myöhemmin vedota
kummankin omistus-osuudet on voitava todentaa
eikä siinä kaupanvahvistajan suulliset tarinat silloin mitään auta
(ja kummankin ERIKSEEN, omalla nimellään suorittamat
varainsiirtoverotkin on maksettava kahdella, ERI kuitilla)
muutoin saat sanoa veroedullesikin "Bye-bye !"
Meidän tontin kauppakirjassa on maininta vain ostajista, ei
omistusoikeuksista. Lainhuutohakemuksessa kerrotaan
omistusoikeusprosentit: http://www.oikeus.fi/uploads/2c03y.pdf.
Varainsiirtovero pitää olla maksettuna (omistusoikeuksien suhteessa)
lainhuutoa haettaessa. Kuitit molemmille erikseen.
Mikään ei varmaan estä laittamasta omistusoikeuksia myös tontin
kauppakirjaan.
Mutta voinet varmistaa asian vielä verohallinnolta / käräjäoikeudelta.
Petteri
Jos kauppakirjaan tulee ostajiksi aviopari ilman prosenttimainintoja
niin oletus on tuolloin 50/50. Kyllä mun mielestä on kaikista järkevin
laittaa ne prosentit suoraan kauppakirjaan, jolloin asiassa ei ole
selittelyn makua. Miksi ihmeessä ne ei siinä voisi olla? En keksi yhtään
syytä poisjättämiselle jos jako on tarkoitus olla muu kuin 50/50.
--
Tommi Jauhiainen - "Vuoden asiakirjoittaja!": Suuri nettitutkimus 2004
"Tommi Jauhiainen" <tjau...@cc.helsinki.fi> wrote in message
news:dqfmq2$9he9$1...@sirppi.helsinki.fi...
Tässä on järkeä vain jos suunnitelmissa on myöhemmin ostaa asunto
jossa veron osuus on isompi (huomaa kiinteistön ja osakkeen veron
ero tässä). Ja silloin kannattaa miettiä kannattaisiko osuuksien
ero viilata vieläkin isommaksi (jolloin veroetu tästä on isompi)
ja vastaavasti sitten seuraavassa kalliimmassa asunnossa toisin
päin.
Optimihan olisi veroedun kannalta että toinen ostaa tämän kokonaan
ja toinen sitten sen seuraavan kokonaan, jolloin välttyy veroilta
kokonaan...
--
"Ja pilkut huusivat tuskissaan: 'Lisää vaseliinia, lisää vaseliinia!'"
> Jos tontin omistussuhde on 51/49, niin 51 prossan omaava omistaa myös tontin
> rakennukset.
Millä perusteella?
T. Juha K
Tämä on joku sinun oma aivoituksesi. Kiinteistöstä ei eroteta maapohjaa ja
rakennuksia eri osiksi vaan ne ovat kaikki sitä kiinteistöä. Jos on tarve
voidaan kiinteistöstä laatia erikseen sopimus, jossa määritellään mitkä
kiinteistön osat kuuluvat kenenkin omistajan hallintaan.
> Tämä on joku sinun oma aivoituksesi. Kiinteistöstä ei eroteta maapohjaa ja
> rakennuksia eri osiksi vaan ne ovat kaikki sitä kiinteistöä. Jos on tarve
Juu, näin se minustakin on.
> voidaan kiinteistöstä laatia erikseen sopimus, jossa määritellään mitkä
> kiinteistön osat kuuluvat kenenkin omistajan hallintaan.
Hallinnanjakosopimus?
En ymmärrä mitä tämä seuraava (mahdollinen) asunto ja sen arvo vaikuttaa
siihen, että kannattaako meidän nyt tässätapauksessa tuhlata molempien
ensiasuntoetu vaiko vain toisen..?? Eikö ilmanmuuta kannata käyttää vain
toinen ensiasuntoetu ja jättää toinen käyttämättä? Rautalankaa? :)
> Optimihan olisi veroedun kannalta että toinen ostaa tämän kokonaan
> ja toinen sitten sen seuraavan kokonaan, jolloin välttyy veroilta
> kokonaan...
>
Tämäkin meni yli :( Eikun hetkinen, nyt taitaa valjeta! :)
Esimerkkihän valaisisi varmaan enemmän. Oletetaan että tontti maksaa
40ke. Eli A:n omistus 51% <-> 20400e ja B:n 49% <-> 19600e. A käyttää
ensiasunnon veroedun. A:n verot 0.04*20400e=816e ja B:n verot
0.04*19600e=784e ja tällöin A:n ei tarvitse maksaa veroaan koska käyttää
tuon ensiasunnon edun. Tässätilanteessa verohyöty tuo 816e. Jos taasen A
omistaa koko tontin, niin tällöin verohyöty on tuo 0.04*40000e=1600e.
Lisäksi jos olen oikein ymmärtänyt, niin tuo vero pitää jokatapauksessa
ensin maksaa ja sen saa sitten muuton jälkeen takaisin 9% (?) korkojen
kera, jolloin olisi siis hyvinkin kannattavaa että toinen ostaa tontin
kokonaan ja annetaan valtiolle mahdollisimman paljon ekuja lainaan
hyvällä korolla?
Pitäisi heti tuumata paperilla näitä asioita enemmän, niin ymmärtäisikin
(ehkä) paremmin ;)
Seuraava "ongelma": miten sitten järjestetään fiksusti/oikeaoppisesti,
että jos toinen omistaa tontin 100%, niin laitetaanko sitten siihen
rakennettavasta talosta vastaavasti enemmän omistusta toiselle
puoliskolle, jolloin kokonaispotista (=talo+tontti yhteensä) tulee
suunnilleen puolet kummalekkin puoliskolle?
Jos ette ikinä osta toista asuntoa (tai ostatte liian myöhään,
eikös tuossa ollut joku ikärajakin?), niin toisen etu jää kokonaan
käyttämättä. Jos se 49% saava maksaa nyt sitä veroa 1000e, ja
sitten 5v päästä (kun ostaa toisen asunnon jossa hyödyntää veroedun)
säästyy 1000e veron maksamiselta, niin silloin käytännössä antoi
valtiolle 1000e korotonta lainaa (maksoi nyt 1000e, säästää 1000e
joskus 5v päästä).
> Seuraava "ongelma": miten sitten järjestetään
> fiksusti/oikeaoppisesti, että jos toinen omistaa tontin 100%, niin
> laitetaanko sitten siihen rakennettavasta talosta vastaavasti
> enemmän omistusta toiselle puoliskolle, jolloin kokonaispotista
> (=talo+tontti yhteensä) tulee suunnilleen puolet kummalekkin
> puoliskolle?
Vaikea sanoa... Excelillä vaan räknäämään. Kuitenkin sen verran
sanon, että kannattaa kuitenkin laittaa aidosti niin että omistus
paperilla menee samassa suhteessa kuin se paljonko kumpikin laittaa
rahaa kiinni (omaa pääomaa ja lainaa). Muuten ei mahdollisessa
erotilanteessa voi olla isoja ongelmia jakaa yhteistä omaisuutta...
Vaikka verot ehkä tuntuu isolta summalta, niin lainan korkoihin tai
asunnon arvonnousuihin yms verrattuna se on kuitenkin taskurahaa.
Onko sitten joku erityinen syy, että toinen haluaa maksaa siitä 49%:sta
veron?
--
Ville
Ei ole syytä. En vain ole näemmä oikein ymmärtänyt jutun jujua ts en ole
hoksannut sitä, että hänen, kuka ei käytä veroetua, tulee tietenkin
maksaa vero omasta omistusosuudestaan. Eli tällähetkellä tuntuisi ehkä
järkevältä, että toinen ostaa/omistaa tontin 100%.
Ja tämä on muuten sitten melkoisen kannattava järjestely sille
osapuolelle joka sen omistaa, koska luultavaa on että kiinteistön
arvo nousee. Eli jos toinen pistää esim 500e kuussa yksin
omistamaansa asuntoon, ja toinen vastaavasti 500e kuussa autoon,
niin eron sattuessa toisella on sitten kämppä jonka arvo on suurella
todennäköisyydellä jopa enemmän kuin kuukaudet kertaa 500e, kun taas
autosta yms maksaneelle jää taatusti vähemmän kuin kuukaudet*500e...
Eli jos tuollaiseen 100% omistukseen toiselle päätyy, niin talous on
sitten syytä järjestää niin että toinen pistää johonkin muuhun
säästökohteeseen saman verran kuin asunnon lyhennykset on, ja ainakaan
lainan lyhennyksiä ei mitenkään jaeta puoliksi. Korotkin olisi reilua
pistää enemmän sille jonka se asunto on eikä tasan puoliksi jos asunto
on sellainen että sen arvon nousu on todennäköistä. Muutenhan tilanne
on vähän niin kuin olisi lainarahalla tehty sijoitus jonka tuotto
menee vaan toiselle mutta korot yhteisiksi... Ja vastaavasti jos on
odotettavissa että sijoituksen eli asunnon arvo laskee, niin sitten
sen omistamattoman osapuolen on tietysti reilua maksaa enemmän kuin
vaan puolet koroista.
Tietty jos itse on häikälemätön paskiainen ilman omaatuntoa, ja
puoliso hyväuskoinen, niin junailee niin että itse omistaa asunnon
100%, nyhtää korot ja vastikkeet kokonaan puolisolta ja vähän vielä
vuokratuottoa päälle ja pistää vielä puolison hommaamaan autonkin.
Tekosyynä vaikka että on isot lainan lyhennykset joten ei riitä
rahat edes sen korkoihin saati autoon, mutta tulee paljon halvemmaksi
maksaa laina nopeasti pois joten sen takia pitää olla niin isot
lyhennykset. Ja sitten kun on asunto maksettu niin ero vaan heti
jos puoliso kieltäytyy maksamasta hieman markkinahinnan ylittävää
vuokraa, tai heti jos puoliso (tai mahdolliset kersat) alkaa käymään
hermoille muuten vaan.
Totta kai se vaikuttaa, koska säästätte sen veroedun sitä seuraavaa asuntoa
varten, ja jotta kannattaisi säästää se veroetu, pitää sen seuraavan asunnon
olla tarpeeksi arvokas, että koko hommassa on mitään järkeä.
Ilkka
Toisaalta tontti voi olla toisen, ja talo päällä silti yhteinen.
Tai hallintapopimuksella sen voi jakaa jälkikäteen myös
miten huvittaa (Ja maksaa osa varainsiirtoverosta??) Jos
koko rakennusoikeus on käytetty, ei sillä tontilla ilman
taloa ole paljon arvoa..
Itse pähkäilin aikoinaan samoja juttuja, en jaksanut
miettiä asiaa ja pankinjohtaja alkoi änkyttää jotain.
Tosin sitten seuraavalla kerralla, kun oltiin jo päätetty 50/50-
jaosta, hän totesi, että heille on sama kuka tönön
omistaan, kunhan ollaan yhteisvastuussa lainoista
ja talo panttina.