Keittiön työtasojen pinta
Tee
Kotona katselin, ettei sitä ole pinnoitettu saatikka käsitelty millään
aineella. Tuleeko nuo puupinnat käsitellä jollain öljyllä tms. ennenkuin
ottaa ne käyttöön? Siis jollain aineella mikä suojaisi tuota puuta tahroilta
ja estäisi esim. vahingossa kaatuneen kahvin imeytymisen tuohon pöytään.
Mitä tälläisia aineita on olemassa, mitä voi tuolla keittiössä käyttää?
Jarkko
tai tms. kaupasta ja sitten vaan ohjeiden mukaan käsittely. (huom. rätit,
joilla levität öljyn voivat syttyä, joten tarkkana niiden kanssa ja huolehdi
tuuletuksesta)
Itse toimin seuraavasti:
- pesen pinnan vedellä huolellisesti kovalla harjalla (aukaisee huokoiset,
näin ainakin uskottelen itselleni)
- annan kuivua vuorokauden
- levitän reilusti öljyä (tiikkiöljy paras omasta mielestä) rätillä pintaan
ja annan imeytyä n. tunnin
- pyyhin ylimääräisen öljyn pois talouspaperilla
Pari kertaa vuoteen olen uusinut käsittelyn ja hyvin on säilynyt.
Puu imee paljon öljyä ensimmäisellä kerralla, joten kannattaa käsitellä ehkä
vuorokauden kuluttua ensimmäisestä öljyämisestä uudelleen.
Lavuaarit on upotettu puutasoon (tiikki) kylppärissä ja vessassa ja sama
käsittely on toiminut niiden kanssa hyvin vaikka alkuun pelottikin hieman
miten puu kestää kun veden kanssa välillä tulee kunnolla "läträttyä".
Jarkko
"Tee" <no....@thanks.net> wrote in message
news:9g7fit$ls7$1...@oravannahka.helsinki.fi...
Mari Voipio
: Itselläni on myös puupintainen (pyökki) taso keittiössä. Puuöljy, tiikkiöljy
: tai tms. kaupasta ja sitten vaan ohjeiden mukaan käsittely. (huom. rätit,
: joilla levität öljyn voivat syttyä, joten tarkkana niiden kanssa ja huolehdi
: tuuletuksesta)
<erinomaiset levitysohjeet poistettu>
Lisäyksenä sanottakoon, että näitä öljyjä saa ostaa esimerkiksi
hyvinvarustetuista rautakaupoista. Koska ainakin pellavaöljyjä on
useampaa sorttia, täytyy valinnassa olla tarkkana: öljyn täytyy olla
elintarvikelaatua! Tuo lukee kyllä aina purkin kyljessä ja kyllä ne
kaupan myyjätkin tietävät, kun kysyy. Jotkut öljyt myös tummentavat
käsiteltävää pintaa enemmän kuin toiset, joten kannattaa siksikin vähän
tutkia purkkien selosteita ennen ostamista.
Suunnilleen kaikilla noilla öljyillä on tosiaan itsesyttymisvaara, rätit
pitää joka hävittää kasteltuina muovipussissa tai sitten ne pitää ensin
kuivata ja hävittää vasta sitten (rätti syttyy itsestään vain
kuivumisvaiheessa) tai sitten polttaa. Itse heitän tuollaiset öljyrätit
yleensä oikosenaan (mytty lisää syttymisvaaraa) tyhjään takkaan - jos
rätti sattuu syttymään, niin se sitten palaa takassa itsekseen, mutta ei
aiheuta mitään sen suurempia haittoja (kuten sytytä roskista tuleen
tms.).
mari
Timo Hyvonen
Moi,
yritin aikanaan öljytä merbautasoa erilaisilla tiikkiöljyillä huonolla
menestyksllä. Sitten joku vinkkasi ruokaöljyn käyttöön, ja siitä lähtien on
vessan altaan pöytä ollut kaunis&nätti&vettähylkivä. Hal-val-la.
En muista kuka se neuvoja oli, mutta pakko sen on totta olla, kun kuulin
sen juuri häneltä joka sen minulle kertoi.
t. Timo
Martti Paalanen
Terve,
Puun pintakäsittely on on lähes elämää suurempi aihepiiri joten
lyhyiden ja yksinkertaisten ohjeiden antaminen on hieman hankalaa.
Varsinainen pintakäsittely ei useinkaan ole erityisen vaikeaa
teknisenä suorituksena, mutta valinnan tekeminen niin, että lopputulos
vastaa haluttua voi joskus olla.
Puretaan vaikka noita sinun kysymyksiäsi tähän tapaan:
1. Tuleeko nuo puupinnat käsitellä...
Kyllä se keittiössä ja vastaavissa paikoissa on suositeltavaa, koska
käsittelemättömät pinnat nuhjaantuvat ikävän näköisiksi.
2. ...jollain öljyllä...
Tässä tuli jo ennakkokäsitys siitä, mikä ehkä voisi olla sopiva
käsittelytapa. Puupinnasta tulee mukavan näköinen öljyttynä, mutta
onko se sopivin/paras käsittely keittiöön, riippuu siitä mitä
painotetaan. Tästä enemmän alempana.
3. ...tms...
Kuten oikein viittaat, muitakin käsittelytapoja tietenkin on.
Erityisesti vaihtoehtoina ovat erilaiset siveltävät ja/tai
ruiskutettavat kalvon muodostavat pinnoitteet.
4. ..aineella, mikä suojaisi tuota puuta tahroilta...
Tässä on huomattava, etteivät öljypinnoitteet ole erityisen eteviä
tässä. Jotkin tahraavat aineet tarttuvat öljyttyyn puuhun huonosti
mutta toisia (rasvaliukoisia) öljy ei haittaa ollenkaan tai vain
vähän.
5. ...estäisi esim. vahingossa kaatuneen kahvin imeytymisen...
Tähän sivelyöljyt eivät sovellu. Öljy ei muodosta puun pinnalle
vedensulkua vaan vesi imeytyy melko vapaasti öljyttyyn puuhun vieden
tahraavat väriaineet mennessään. Vain sellaiset öljyt jotka
hapettuessaan kovettuvat voivat antaa jonkinasteista pientä suojaa,
mutta yleisesti ottaen öljyäminen ei toimi tässä.
Ylläoleva ei tarkoita sitä, että öljyäminen olisi jotenkin
virheellinen pintakäsittelyvalinta esim. keittiössä. Pitää vain
ymmärtää ja hyväksyä, ettei se ole suojausominaisuuksiltaan joidenkin
muiden vaihtoehtojen veroinen. Öljytyn puun ulkonäköhän on useimmiten
hyvin miellyttävä ja se jo saattaa rittää kriteeriksi valintaan.
Sitten yleisesti pintakäsittelyvaihtoehtoja pähkinänkuoressa (ja
ulkomuistista. Jos kiinnostaa, voin tarkistaa referensseistä tarkat
detaljitiedot ja kirjoitella niistä tänne).
A) Kalvoa muodostamattomat pinnoitteet.
Näihin kuuluvat periaatteessa kaikki öljyt ja värjäykset kuten
pigmentti- ja väriaine (dye) petsit. Eivät olennaisesti muuta puun
pinnan ominaisuuksia, ainoastaan sen ulkonäköä (väri, värin syvyys,
valontaitto). Jotkin öljyt kovettuvat jonkin verran eri prosessien
tuloksena (keveiden jakeiden haihtuminen, hapettuminen) ja on öljyjä
kuten ns. keitetty pellavaöljy, jotka kovettuvat selvästi. Tuo ei
nimensä vastaisesti suinkaan ole keitetty vaan siihen on lisätty
katalysaattoria joka nopeuttaa hapettumista. Tämäkään pinta ei
muodosta mainittavaa vedensulkua.
B) Kalvon muodostavat pinnoitteet
Kun pinnoiteaineesta haihtuu liuotin tai sen nestemäisenä pitävä öljy
tms hapettuu tai muuten kovettuu, muodostuu jäljellejäävästä aineesta
pinnoitekalvo. Kalvon ominaisuudet riippuvat suuresti siitä, mitä se
kemiallisesti on, mutta yleisesti käytetyt kalvopinnoitteet
muodostavat aivan eri luokkaa olevan mekaanisen ja kosteussuojan kuin
öljyt.
B1 - Vernissa
Vernissaa saadaan kun sekoitetaan jotain öljyä ja joko luonnon- tai
keinohartsia ja katalysaattoria. Vernissat kovettuvat lakkamaiseksi
pinnaksi ja sopivat hyvin puun suojaamiseen tahroilta ja vedeltä. Sen
sijaan vernissalla ei ole kovin hyvää mekaanista eikä erityisesti
lämmönkestävyyttä, joten keittiön kuumien kattiloiden keskelle
perinteinen vernissa ei ehkä oikein sovi.
B2 - Lakka
Lakkoja on lukemattomia eri lajeja joten niistä on vaikeaa sanoa
mitään yleistä. Lakka kovettuu liuottimen haihtuessa, jolloin
pinnoiteaine jää jäljelle. Pinnoiteaine voi olla melkein mitä vaan
nitroselluloosasta keinohartseihin, jotka yleensä ovat joitain
alkydeja. Perinteisillä aineilla saadaan perinnepintaa, modernit
kestävät kulutusta paremmin
B3 - Polyuretaanilakka
Polyuretaanit ovat lakkoja joilla on se erityisominaisuus, että
uretaanihartsimolekyylit muodostavat kovettuessaan kemiallisia siltoja
(cross-linking) jolloin syntyvä pinta on erityisen vahva mekaanista ja
kemiallista rasitusta vastaan.
B3a - Vesiliukoinen polyuretaanilakka
Ympäristöystävällisyyden nimissä on kehitetty ns. vesiliukoinen
polyuretaanilakka, jossa liuotteena on siis vesi. Tämä on lievä
paradoksi koska uretaani ei periaatteessa liukene veteen ainakaan
ominaisuutensa säilyttäen. Tosiasiassa uretaani on vesisuspensiona
pieninä partikkeleina jotka itse asiassa ovat johonkin raskaaseen
eetteri/alkoholiliuottimeen liuonneina. Ristilinkkaus molekyykien
välillä on jo tapahtunut partikkelin sisällä. Siveltäessä pintaan
ensin haihtuu vesi, jolloin pinta on kiinteä. Tämän jälkeen haihtuu
hitaasti raskas alkoholiliuotin ja partikkelit takertuvat toisiinsa
mekaanisesti, minkä jälken pinta on saavuttanut loppukovuuden.
Partikkelit eivät enää keskenään ristiinlinkkaudu, minkä takia
vesiliukoisella versiolla ei saavuteta aivan maksimaalista lujuutta.
B3b - Liuotinohenteinen polyuretaanilakka
Tämä sisältää vain varsinaisen liuottimen joka yleensä on jokin aika
tuhti hiilivety. Sen haihtuessa uretaanimolekyylit ristilinkkaantuvat
keskenään ja muodostavat kovan pinnan.
Puutöiden harrastajana tein luonnollisesti itse omat keittiötasot
merbausta. Pinnoitteeksi valitsin - yllätys yllätys -
liuotinohenteisen polyuretaanin. Alle ensin neljä kerrosta
täyskirkasta ja viimeinen puolihimmeää antoi aika mukavan näköisen
lopputuloksen, jota kestävämpää ei oikein puuhun saa.
Huom. sille joka valitsee himmennetyn lakkapinnan: vain viimeinen
kerros himmeällä - muuten lakan himmenninpartikkelit tekevät pinnasta
helposti maitomaisen.
-Martti
Jouni Saari
Lisätään vielä vahakäsittely. Ainakin meillä on pellavaöljyä alla +
vahaa pari kerrosta päällä pitänyt kahvitahrat imeytymästä kovin syvälle
ruokapöytään, lähtevät kostealla hankaamalla. Positiivisin ylläri oli
penskan päästyä taiteilemaan kuulakärkikynällä urakalla putsauksen
helppous. Pyyhittiin spriillä tahrat ja uusi vaha päälle. Jäljelle jäi
kynän kärjen kaivamat pienet uurteet.
Yksi kaiketi rasvainen kastiketahra on kevään aikana jäänyt leppäisen
pöydän pintaan.
Laitoimme ensin sen pydän valmistajan oman parafiiniöljyn, jota hulahti
tosi paljon. Sitten kun pelkkä öljy epäilytti, pellavaöljysin pöytää,
lopulta laitoin Ikean myymän huonekaluvahan pariin kertaan päälle.
Pöytään tuli kiiltävä, aavistuksen rasvaisen tuntuinen pinta. Pahin
heikkois on herkkyys sanomalehtimusteelle. Uusintakäsittelyjä saa
kaiketi tehdä vähän väliä, mutta homma on onneksi paljon auton vahausta
helpompi. Kastelen paljain käsin pöydän vahalla käden lämpö helpottaa
levitystä, annan olla muutaman tunnin ja kiillotan rätillä/sienellä tms.
Samaa vahaa voi käyttää tahranpoistoonkin vahattuun pintaan. Vaha on
tuoteselosteen mukaan mehiläisvahaa, karnauba-vahaa, pellavaöljyä ja
vettä emulsiona. Kovettuu esimerkiksi peltipurkin kylkeen
kuukaudessa-parissa.
Jouni