Laatan muoto ja jako valukaistoihin kannattaa suunnitella harkiten,
jotta vältytään turhilta jännityksiltä ja halkeilulta.
Vanhan betonilaatan päälle voi toki valaa uuden laatan, tartunta
muodostaa vaan ongelman ja tietenkin myös siinä tulee tuo
kutistumisongelma.Yleensä vanha laatta pyritään puhdistamaan huolella,
karhennus pintaa jyrsimellä valmistaa lopputuloksen. Huolellinen
kostutus ja sementtiliiman hierto pintaan ennen uutta valua auttavat
tartuntaan. Myös kemiallisia tartuntasiltoja käytetään yleisesti,
tuotenimenä esim. Povix.
Lattiamassan kutistuma on yleinen ongelma ja joskus tuntuu ettei
perusasioita sen hallitsemiseen oivalleta. Tärkeintä on välttää
kutistumaa aiheuttavaa ainetta eli sementtiä. Jotta päästään pieneen
sementtimäärään tulee "liimattavaa" pinta-alaa olla mahdollisimman
vähän, eli kiviaineksen raekoko tulisi olla mahdollisimman karkea. Ja
kun sementtimäärä on pieni niin tarvittava vesimääräkin on pieni, eli
massan notkeus muodostuu ongelmaksi.
Em. massaa ei pystytä käytännössä valamaan, joten raekooksi valitaan
tasaisesti eri rakeita edustava seos, siis ei mitään ns. hiertobetonia,
joka taas on työstettävyydeltään helppoa, mutta soveltuu vain pienten
alojen valuun. Ja sementtiä käytetään vain tarpeellinen määrä, massan
lisänotkeus varmistetaan esim. notkistimella.
Tärkeää on myös valita raudoitus oikein, myös teräs- tai muovikuidut
betonin raudoituksena ovat hyviä tuotteita.
Väliseiniä ei kannata upottaa betonivaluun, jos ne on puurakenteisia (tästä
lienee joku suosituskin). Puurakenteiset ulkoseinät vuorasin itse
lattiavalun korkuisella pellillä. Pellin ja puurungon väliin laitoin
solukumikaista jokaisen pystykoolauksen kohdalle. Pellin sijaan voi käyttää
myös (vesi)vaneria, mutta valitsin pellin, kun se on paljon ohuempaa ja saa
jäädä hiukan valua korkeammaksikin. Pelti oli kuitenkin helppo laittaa -
ensin vain pop-niiteillä toisiinsa kiinni ja sitten vain läpinaulaamalla
kiinni koolauksiin. Hormin kohta ei tietääkseni vaadi liikuntasaumaa hormin
alapäässä, mutta ylempänä vaatii.
Harri