miten käsitellä lautalattia...
JM
makuuhuoneisiin rintamamiestalossa. Nyt pitäisi alkaa päättämään miten
käsitellä lattia.
Itsellä ei ole kokemusta kuin hionta + lakkaus operaatiosta, enkä muista
edes nähneeni/kokeilleeni näitä nykyään kovasti mainostettuja: öljyttyjä,
vahattuja tms. pintoja. Mikähän olisi mukavin vaihtoehto kättöä ajatellen?
Vaatiikohan tuo vahattu lattia jotain monen päivän vuosihuoltoa (varsinkin
lasten huoneissa)?
Lakkaus tai maalaus jollain uretaanipohjaisella maalilla olisi taatusti
kestävä, mutta voittaako esim. vahattu lattia sen mukavuudessa (pehmeämpi,
lämpimämpi,..)?
Kokemuksia ja kommentteja otetaan mielellään vastaan...
ps. kyseessä on terveoksainen hyötyleveydeltään 7cm mäntylauta
JM
ask@kolumbus.fi ove-la
sävytät sen nyt ekaks' kauniin punertavaksi jollain petsillä
... ja annat sitten kuivua rauhassa ...
Timo Noko
Prima - vesiohenteinen puulattiaöljy. Kestää ikuisesti, koska öljyä
voi aina kaataa lisää.
Tosin Lidlin 99 sentin rapsiöljy toimii mielestäni puukyllästimenä
aivan yhtähyvin, mutta saatan olla väärässäkin.
Jarmo
>
> Kokemuksia ja kommentteja otetaan mielellään vastaan...
>
jälkeä. Kestää normaalikäyttöä tai ainakin meillä on kestänyt.
Vuosihuoltona on ollut vahaus joka toinen vuosi ja se ei ole
mielestäni iso homma.
Negatiivisena puolena voisi sanoa, että lattia on kohtalaisen
liukas eli vaatii mattojen alle sellaiset liukuesteet.
Jos tekovaiheessa lattiaa hioo, niin kannattaa hioa VAIN syiden
suuntaan ja ei esim. sellaisella pyörivällä laikalla - etenkin
jos käyttää värillistä Osmoa. Poikkisuuntaan hiotut kohdat
"pomppaa" taatusti näkyviin vahauksen aikana.
--
Jarmo
Jouni Saari
"ove-la" <ovela a...@kolumbus.fi> kirjoitti
viestissä:cvhauv$5qa$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
> > Kokemuksia ja kommentteja otetaan mielellään vastaan...
>
>
> sävytät sen nyt ekaks' kauniin punertavaksi jollain petsillä
> ... ja annat sitten kuivua rauhassa ...
>
Mulla on sinertävän harmaaksi sävytetty saarnilankkulattia keittiössä ja
ruokailutilassa. Päällä täysmatta lakka. Tosiaan siisti vaikutelma, värin on
edellinen asukas varmaan sävyttänyt keittiön kivitasojen mukaan. Alkuun
tuntui hassulta kylmä sävy lattiassa, nyt siitä on alkanut pitää. Mulla on
täysmatta lakka päällä, tuntuu pehmeämmältä ja naarmut ei erotu. Sekin voisi
olla mukava makkarissa, eikä sitä _saa_ vahata tai huoltaa muuten kuin
kostealla pyyhkimällä.
Ainakin petsattu ja lakattu täyspuulankku on vesilorausten suhteen melko
tunteeton keittön lattiassa, testattu juttu.. Tiedä sitten, kauanko
eristeisiin lautojen raosta lorahtanut pari desiä kuivuu..
Itse kokeilisin jotain öljy-vaha-systeemiä, yksi vaihtoehto havupuulattialle
on lipeäkäsittely ja kovettuva öljy tai vaha pintaan. Googleen "lattia
lipeä", niin tulee näköjään pari hyvää hittiä alkuun (Convoy, Tikkurila).
Lipeä vaatii vaan sen, ettei puu saa olla virttynyt auringossa ennen
käsittelyä, siis voi vaatia hionnan.
Vahattu pinta vaatii ensin alkuun huoltoa (=pidettävä puhtaana, vahataan
samalla kevyesti), kun pinta on kovettunut ja kyllästynyt kunnolla vahalla,
taitaa vuosittainen (tai olympiaadinen..) vahaus riittää hyvin.
Etuna on ainakin se, että vahapintaa on helpompi putsata ja hioa, kun muksut
sitten tekee ensimmäisen lattataidemaalauksen. Märkänä vaha on kuulemma
liukas, mutta harvoin yläkerran lattiat on märkiä.. Mulla on kokemuksia vain
vahatusta ruokapöydästä, kestää ällistyttävän hyvin muksujen sottaamista ja
jopa bileitten jälkeen yön yli jääneitä punkku- ja kahvitahroja lasien alla,
lähtevät kostealla pyyhkimällä. Lakkapinnastakin lähtee ehkä, jos pinta on
täysin tiivis..
Kuulakärkikynän jälki oli pakko putsata hankausvillalla ja asetonilla ja
vahata uusiksi, sekin on paljon helpompi homma kuin uusi lakkaus. Mutta
alkuun taisin olla kärppänä putsaamassa tahroja ja vahaamassa ja
kiillottamassa pintaa lähes viikoittain. Nyt taitaa olla yli vuosi viime
kerrasta, ja hyvin pitää normaalisottaukset.. Leppäpinnassa on paljon
haarukan ja lusikan jälkiä, kun kaksi muksua on takonut pintaa, lakkapinta
olisi rikki, vahatussa pinnassa näkyy vain pieniä painaumia, jotka häiritsee
melko vähän.
Lattia on paljon kevyemmällä käytöllä kuin 1v-muksun ruokailupiste, kyllä se
lattiakin varmaan kestää lastenhuoneessa. Tosin nyt ollaan vaihdettu muksun
ruokailuvälineet muovisiin, niillä saa paljon vähemmän tuhoa aikaan kuin
rosteri-lusikalla..
Erona on lähinnä se, että vahapintaan tullut naarmu ei riko pintakäsittelyä,
puuhun tulee vaan lommo. Lakkapinnassa on ehkä matalampi lommo, mutta pinta
rikkoutuu ja likastuu eri tavalla kuin ympäristö. Vaha myös kuivuu ja
kovettuu puun pintaan parissa vuodessa, sen jälkeen se on paljon
huolettomampi kuin ensin alkuun.
Juhani Risku
- lakka puulattian päälle tarkoittaa sitä, että puu ei enää kosketa jalkaa/kenkää, vaan lattia muuttuu pinnaltaan muoviksi. Suunnilleen sama maalin kanssa
- puu pinnoitetaan oikeastaan kolmesta syystä: esteettisyys eli väri, puhtaanapito, eli lian irtoavuus ja kulumisen lieventäminen. Neljänneksi syyksi on tullut ns. maan tapa, eli ei mitään erityistä syytä, pitää vain pinnoittaa koska niin muutkin tekevät (mikä on johtanut yhtä absurdeihin pinnoitustapoihin kuten muovittaa puu)
- kuluminen on puulattialle luonnollista, joten se on väistyvä syy (massiivipuulattian pitoaika 200-900 vuotta, tosin oleellisesti lyhyempi kuin keraamisen lattian 1400-9000 vuotta suhteessa kulumiseen)
- puhtaanapito on oleellinen syy, mihin vaikuttaa lian laatu ja pinnan puhdistusmenetelmät.
Öljyn ja vahan luonne-ero rajoittaa niiden käyttöä. Öljyä voi laittaa öljyn päälle, mutta vahan päällä öljy ei enää pysy (öljy ei imeydy vahan läpi). Öljyvaha on jostain sitä väliltä. Öljytty lattia voidaan hioa, mutta vahattua ei juurikaan, sillä hiekkapaperin pinta täyttyy nopeasti ei se enää hio. Vahattu puulattia on höylättävä, jos haluaa pintaa uusia.
Öljytty lattia imee sitä vähemmän likaa ja kosteutta, mitä kyllästetympi se öljystä on. Puhdistus onnistuu hyvin normaaleilla lattianpesuaineilla, mäntysuovalla tai Tolulla. Joskus öljy itse voi toimia hankausaineena. Koska öljy imeytyy puuhun, mm. jalanpohja koskettaa aitoa puuta, toisin kuin lakatulla lattialla kävellään muovin päällä.
Itselläni on uudehko öljytty lankkulattia vaativissa olosuhteissa, aitokiuassaunan vierashuoneessa. Viiden vuoden aikana ei ole tullut häiritsevää/tuskin erottuvaa värieroa veden, tuhkan ja hiilipölyn sekoituttua oven edustalle. Kaikki lika on lähtenyt normaalilla kevytpuhdistuksella. Vesi ei ole haitannut millään tavalla, lankkulattia ei ole halkeillut, elänyt tai muuten muuttunut koko aikana.
Öljynä on aktivoitu pellavaöljy, kolmeen kertaan käsiteltynä. Uskoisin rapsi- ja rypsiöljyjen toimivan aivan yhtä hyvin kuin pellavaöljyjenkin puulattiassa. Öljytyn puulattian voi toki maalata myöhemmin öljymaaleilla, mutta vahattua ei.
JRi
Kai Kuparinen
> Öljytty lattia imee sitä vähemmän likaa ja kosteutta, mitä kyllästetympi
> se öljystä on. Puhdistus onnistuu hyvin normaaleilla
> lattianpesuaineilla, mäntysuovalla tai Tolulla. Joskus öljy itse voi
> toimia hankausaineena. Koska öljy imeytyy puuhun, mm. jalanpohja
> koskettaa aitoa puuta, toisin kuin lakatulla lattialla kävellään muovin
> päällä.
Miksi jalkapohjan pitää koskettaa "aitoa puuta"?
Mitä haittaa siitä on että se koskettaa lakkaa tai muovia?
Öljytystä en ole ihan varma mutta vahatussa lattiassa jalkapohja lepää
vastaavasti vahan päällä. Onko siitä(kin) haittaa?
Juuri öljytty puu eristää myös puukuidut ihosta ainakin aluksi. Onko
syytä rajoittaa kävelyä tuoreella pinnalla ensimmäisen puolen vuoden aikana?
Jos on muovimatto voiko hoitaa asian kuntoon liimaamalla erikeepperillä
sahanpurua jalkapohjiin? Kuinka usein purut olisi hyvä vaihtaa?
Kai
Pekka Huhta
>Öljynä on aktivoitu pellavaöljy, kolmeen kertaan käsiteltynä. Uskoisin
>rapsi- ja rypsiöljyjen toimivan aivan yhtä hyvin kuin pellavaöljyjenkin
>puulattiassa. Öljytyn puulattian voi toki maalata myöhemmin
>öljymaaleilla, mutta vahattua ei.
Sen verran kommentointia, että rypsi- ja rapsiöljyt haisevat kuivuessaan
pahalta. Niinkuin nyt härskiintyvä öljy haisee. Sen vuoksi en käyttäisi,
verrattain mietokin haju muuttuu ällöttäväksi jos haihduttavaa pinta-alaa
on paljon.
Pellavaöljy haisee kuivuessaan paljon vähemmän ja haju on ihan raikas,
vaikka se nyt vähän aikaa tuntuukin.
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Rakentaja raju
lattialle tehtiin vaan kevyt hionta käsihiomakoneella ja päälle
kertakäsittely Sateenkarivärien puunkuullotusöljyllä. On mukavan
näköinen ja tuntuinen. Lika lähtee irti kunhan ei anna kauaa imeytyä
(mm punaviini testattu). Ei varmaan kestä esim koiran kynsiä tai
täystuho-ikäisiä lapsia. Öljykäsittely on siitä hyvä en sen päälle voi
myöhemmin vetää vaikka lakan toisin kuin vahatuille lattioille.
Vanhemmilla tehtiin hionta+lakkaus vuosikymmen sitten ja lattia on
aika ikävän näköinen kun lakka on halki joka sauman kohdalta.
Lautalattian elämistä ei voi oikein välttää.
RR
"JM" <J...@nospam.com> wrote in message news:<bGVSd.19$vb...@reader1.news.jippii.net>...
Jouni Saari
"Pekka Huhta" <pekka...@puuvene.net> kirjoitti
viestissä:phuhta.1...@kosh.hut.fi...
>
> Pellavaöljy haisee kuivuessaan paljon vähemmän ja haju on ihan raikas,
> vaikka se nyt vähän aikaa tuntuukin.
>
Hmm.. erikoinen käsitys raikkaasta hajusta. Minusta se on ennemminkin
siedettävä ja onneksi vähenee ajan kanssa:-). Paraffiiniöljy on kaikkein
vähiten tuoksuva, mutta se ei sitten kovetu ikinä, imeytyy vain syvemmälle.
Pellavaöljy muuttuu kovaksi polymerisoiduttuaan ilman hapen vaikutuksesta.
Pellavaöljy on minusta jotenkin rehumaisen hajuinen, haju on kyllä 100x
parempi kuin maku...(Minusta pahempaa kuin kalanmaksaöljy, joka sentään ei
jämähdä kieleen kiinni niin kuin terveys-pellavaöljy..)
Pellavaöljyn hyvä puoli on juuri kovettuminen. Toisaalta sen kanssa pitää
olla tarkkana, ettei sitä valu lattian rakojen läpi minnekään huokoiseen
materiaaliin. Esim puoli litraa purueristeeseen imeytettynä on melko varma
tapa polttaa talo.
JM
news:vq0Td.153$pY3...@reader1.news.jippii.net...
> Pellavaöljyn hyvä puoli on juuri kovettuminen. Toisaalta sen kanssa pitää
> olla tarkkana, ettei sitä valu lattian rakojen läpi minnekään huokoiseen
> materiaaliin. Esim puoli litraa purueristeeseen imeytettynä on melko varma
> tapa polttaa talo.
Tämä itsestäänsyttymisvaara minua tuossa öljyämisessä hieman
arveluttaa...miten ihmeessä öljyn jonkinasteista valumista voi välttää
välipohjaan (jossa 60 vuotta kuivunutta purua) kaikissa reunoissa/raoista.
Pitäisikö laittaa ensin lattialistoitus paikoilleen ja öljytä sitten nekin
samalla? Vai pitäisikö ne reunat voidella vaan huolellisesti aluksi
erikseen? On siellä purujen päällä vielä tervapaperikin, mutta ei se kyllä
minun turvallisuudentunnettani asian suhteen pahemmin lisää.
JM
Pekka Huhta
>"Jouni Saari" <spam...@jippii.fi> wrote in message
>news:vq0Td.153$pY3...@reader1.news.jippii.net...
>> Pellavaöljyn hyvä puoli on juuri kovettuminen. Toisaalta sen kanssa pitää
>> olla tarkkana, ettei sitä valu lattian rakojen läpi minnekään huokoiseen
>> materiaaliin. Esim puoli litraa purueristeeseen imeytettynä on melko varma
>> tapa polttaa talo.
>Tämä itsestäänsyttymisvaara minua tuossa öljyämisessä hieman
>arveluttaa...miten ihmeessä öljyn jonkinasteista valumista voi välttää
>välipohjaan (jossa 60 vuotta kuivunutta purua) kaikissa reunoissa/raoista.
En olisi ihan noin hysteerinen sen itsesyttymisen kanssa. Olen klotannut
varmaan kuution pellavaöljyä eri veneisiin, uusiin ja vanhoihin, enkä ole
koskaan törmännyt tuohon itsesyttymiseen.
Toinen juttu on, ettei sitä öljyä nyt tarvitse ämpärillä nakella
lattialle. Jos sitä levittää tasaisesti vaikka rätillä pyöritellen, niin
lattianraoista pääsee puruihin todella olemattomia määriä.
Jos nyt ei aivan kuumimpana kesäpäivänä ala loiskimaan öljyä pitkin ja
poikin niin pitäisin riskiä erittäin pienenä.
Olen itsekin mielenkiinnolla odotellut että milloin tuohon ilmiöön joutuu
tutustumaan, mutta vielä ei ole tärpännyt. Työmaalla on kuitenkin ollut
vähintään riittäviä määriä öljyisiä rättejä, haalareita, trasseleita,
suteja ja höylänlastuja niin että jos itsesyttyminen aivan tavallinen
ilmiö olisi niin olisin mä jo jonkun veneen taikka talon polttanut.
Pekka
--
http://www.puuvene.net/
Jouni Saari
> tutustumaan, mutta vielä ei ole tärpännyt. Työmaalla on kuitenkin ollut
> vähintään riittäviä määriä öljyisiä rättejä, haalareita, trasseleita,
> suteja ja höylänlastuja niin että jos itsesyttyminen aivan tavallinen
> ilmiö olisi niin olisin mä jo jonkun veneen taikka talon polttanut.
>
Itsesyttyminen vaatii happea, jotta pellavaöljyn kovettumisreaktio pääsee
vauhtiin, jotta päästään leimahtamispisteeseen, pitää vielä olla hyvä
lämpöeristys. Eli suljetussa peltipurkissa ei tapahdu mitään, eikä
trasselinippu ulkoilmassa syty. Laita öljyiset trasselit isoksi kasaksi
sinne puuveneen pohjalle, ja kunnon hengittävä filtti päälle ja lähde
kotiin. Ehkä se siitä..
Itse olen kuullut varotuksia nimenomaan siitä, että _jos_kaataa_
pellavaöljypitoista litkua purueristeisen talon rakoihin, niin kannattaa
hakea sorkkarautaa ennen talon syttymistä.. Tuollainen lautatalon välipohjan
purut on melko optimoitu paikka itsesyttymisen kannalta. Mutta tosiaan,
öljyä pitää olla sen verran, että tervapahvin läpi kastuu myös purut. Siis
ei ihan lusikallinen tai pari taida riittää. Yksin tervapahvi tuskin syttyy,
siinä kun on pinta-alaa liikaa luovuttamaan lämpöä. Jos öljypurkki kaatuu,
niin sitten pitää huolestua tosissaan..
Itse levittelin vahoja ja öljyjä joskus pienellä pesusienellä, sekin voisi
olla rätin ohella kätevä. Hankaustyynyllä on helppo vielä hioa kevyesti
samalla kertaa öljyn kanssa. PEllavaöljyn hyvä puoli on, ettei tarvitse
mitään hanskoja ja iho pysyy silti kunnossa, tosin kädet tuoksuu pari
päivää. Ainakin minun nahka kestää hyvin vernissan ja kylmäpuristetun
pellavan, vaikka tavallinen saippua on liikaa. Osmocolor-vaha vaatii
kumihanskat käteen, mutta sekin on kätevä levittää sienellä ja kiillottaa
rätillä.
Kaiketi mikä tahansa muu tapa kuin suoraan öljyä lattialle aj lastalla
leviäksi on toimiva. Sitä en uskaltaisi tehdä pellavaöljyn kanssa kuin
tiiviin pinnan päälle tehtyyn lattiaan.
Kivimies
> Mulla kahden vuoden kokemus öljytystä lautalattiasta. Uudelle
> lattialle tehtiin vaan kevyt hionta käsihiomakoneella ja päälle
> kertakäsittely Sateenkarivärien puunkuullotusöljyllä. On mukavan
> näköinen ja tuntuinen. Lika lähtee irti kunhan ei anna kauaa imeytyä
> (mm punaviini testattu). Ei varmaan kestä esim koiran kynsiä tai
> täystuho-ikäisiä lapsia. Öljykäsittely on siitä hyvä en sen päälle voi
> myöhemmin vetää vaikka lakan toisin kuin vahatuille lattioille.
>
> Vanhemmilla tehtiin hionta+lakkaus vuosikymmen sitten ja lattia on
> aika ikävän näköinen kun lakka on halki joka sauman kohdalta.
> Lautalattian elämistä ei voi oikein välttää.
>
> RR
Hei! Raju nimimerkki Sinulla!
Vaikuttaa hyviltä kokemuksesi ja varmaan oikein sopiva MODERNI
käsittely yläkerroksen lattioille!
Mutta ketjuun kertyneet tekstit saivat minut pohtimaan rakennusaineen
valintaa!
Siis; jos Rintamammiestalon (huom! iso kirjain) rakentajilla olisi
ollut vaihtoehtoisia rakennusaineita, tai pelkästään kestävämpiä
puulajeja valittavanaan, niin mikähän olisi vallitseva ratkaisu.
Mielestäni mänty/kuusi -puulattia on vain olosuhteiden pakosta tehty,
ja tavallaan rakennusvirhe. Kysymys kuuluu: Pitäätö rakennusvirheetkin
säilyttää/suojella /entistää?
Lattian teko oli tavallan tuplahomma senaikuisilla kuivauksilla; ensin
lyötiin kiinni kevyesti (jouluksi?) ja seuraavana kesänä lattiat
otettiin "ylös" ja rakennettiin lopullisesti, muutama viikko
juhannuksen jälkeen.
Mitä mieltä raati on alkuperäistä paremmaksi korjaamisesta!
Ja mikä on kohtuullinen huoltoväli?
Huoltovapaata ei kai ole, paitsi tuo Pukkilan klinkkerilaatta!?
ask@kolumbus.fi ove-la
> ollut vaihtoehtoisia rakennusaineita, tai pelkästään kestävämpiä
> puulajeja valittavanaan, niin mikähän olisi vallitseva ratkaisu.
> Mielestäni mänty/kuusi -puulattia on vain olosuhteiden pakosta
> tehty, ja tavallaan rakennusvirhe.
70mm leveä ja 32mm paksu mäntyponttilauta ei ole rakennusvirhe
vaan "lattiamateriaalien arvosteluraadin" valinta, eli = testivoittaja;
kotimaisuuden, saatavuuden sekä laatu/hinta-suhteensa perusteella
koivu olisi tosin ollut selvästi kovempi, kestävämpi ja kauniimpikin,
mutta saahan männystäkin toki petsaamalla melko näyttävän lattian
rakennusvirheenä voidaan sen sijaan pitää 22mm paksuja lattia-
ponttilautojen käyttöä - varsinkin silloin kun lattian koolaus on
tehty k=600 mm jaolla ... sekä kaikki paperimassamössö-laminaatit
- minkä seikan jokainen itsekin varmasti hiffaa lattiaa käyttäessään
mutta se seikka taas, että pehmeään puuhun tulee käytettäessä
- joidenkin mielestä erittäin ikävän näköisiä, mutta - aina jo
tulevaksi ennalta tiedettyjä painaumia, ei tee valitusta
lattiamateriaalista virheellistä eikä edes huonoa
notkuminen, natina sekä kamala, kävellessä jopa ison talon toiseen
päähän ja aina alakertaankin asti kuuluva kopina ovat lattian virheitä
- eikä suinkaan uutuuttaan kiiltävän pinnan kuluminen käytössä
ja pehmeän puulattian pintakin pysyy erinomaisessa kunnossa
kun
- pyyhkii hiekoittussorat kengänpohjistaan aina sisään tullessaan
- varustaa huonekalujensa jalat huopatarroilla
- ei hanki lemmikikseensä vasikan kokoista koiraa
- ei työntele flyygeliään olohuoneessaan paikasta toiseen
Jouni Saari
"ove-la" <ovela a...@kolumbus.fi> kirjoitti
viestissä:cvmfsu$78t$1...@phys-news1.kolumbus.fi...
>
> mutta se seikka taas, että pehmeään puuhun tulee käytettäessä
> - joidenkin mielestä erittäin ikävän näköisiä, mutta - aina jo
> tulevaksi ennalta tiedettyjä painaumia, ei tee valitusta
> lattiamateriaalista virheellistä eikä edes huonoa
>
Kaiken lisäksi männyn pinta kovenee käytössä. Siksi kohiintuneen pinnan
hionta ei auta kolvuiihin, tulee vaan pehmeä pinta esille ja uudet kolhut
saman tein.
> notkuminen, natina sekä kamala, kävellessä jopa ison talon toiseen
> päähän ja aina alakertaankin asti kuuluva kopina ovat lattian virheitä
> - eikä suinkaan uutuuttaan kiiltävän pinnan kuluminen käytössä
>
> ja pehmeän puulattian pintakin pysyy erinomaisessa kunnossa
> kun
> - pyyhkii hiekoittussorat kengänpohjistaan aina sisään tullessaan
> - varustaa huonekalujensa jalat huopatarroilla
> - ei hanki lemmikikseensä vasikan kokoista koiraa
> - ei työntele flyygeliään olohuoneessaan paikasta toiseen
>
Jos ei viitsi noudattaa yllä olevia sääntöjä, sopiva lattiamateriaali olisi
paksu kumilattiamatto. Sellanen kestää vaikka teurastamossa,
suurtalouskeittiössä tai autokorjaamossa, saa kaataa bensaa ja hiekkaa
lattialle, kestää höyry- ja painepesun kunnon pesuaineilla, ei ole
tolkuttoman kylmä, eikä liukas koiran kävellä. On vaan "vähän" arvokkaampi
kuin perusparketti.. Saa myös äänieristävänä, parin sentin
uretaanivaahtomuovin päällä paksu ja painava kumipintalevy.
Kare Pietilä
> Huoltovapaata ei kai ole, paitsi tuo Pukkilan klinkkerilaatta!?
Miksei samantien betonilaatta?
--
Byrgcn hgryvnf!
Kivimies
> Kivimies wrote:
> > Huoltovapaata ei kai ole, paitsi tuo Pukkilan klinkkerilaatta!?
>
> Miksei samantien betonilaatta?
Tarkoitukseni oli herätellä keskustelua parhaasta mahdollisesta
materiaalinkäytöstä.
Lähes kaikille on tietysti tuttua puun valitseminen heinäharavaan,
missä pihlajaiset piikit yhdistetään koivuisen poikkippuun avulla
haapapuiseen varteen.
Veneiden ja rekien tekijöillä oli ja on omat oppinsa.
Rintamamiestaloon olisi ehkä kehittynyt samantapainen materiaalien
valinta/kirjo, mutta...
Mutta betonilaatta onkin oma materiaalinsa ja hyvin sopii
Rintamamiestalon kellariin, ja parannettuna niin, että
granuliittipinta on hiottu.
Materiaalina ei vedä kuitenkaan vertoja keraamiselle
klinkkerilaatalle, joka pystytään tekemään niin kovaksi ja tiiviiksi,
ettei muutama vuosi sitten ollut sellaista mittausmenetelmää, millä
olisi laatan huokoisuus voitu mitata.
Lattian puumateriaalina näistä tavallisimmista olisi kai vaahtera
paras.
Kare Pietilä
> Tarkoitukseni oli herätellä keskustelua parhaasta mahdollisesta
> materiaalinkäytöstä.
Tässäpä törmätäänkin järjestään siihen ongelmaan, että ihmiset
arvostavat hyvin erilaisia ominaisuuksia eikä absoluuttiasteikon
määrittely liene mahdollista ainakaan ilman kolmatta maailmansotaa.
Tiukan perusrajauksen tekee etenkin Suomen kaltaisessa köyhässä
maassa hinta. Ennen vanhaan rajauksen alapuolelta löytyi kosolti
kotoperäisiä materiaaleja (painottuen puutavaraan) ja aikojen
kuluessa tarjonta on lisääntynyt, mutta painottuu edelleen aika
ankarasti melko spartalaisiin materiaaleihin, jopa suoranaiseen
paskaan (rakennuslevyt, laminaatit ja halvat puulajit). Niiden
hyvä puolin on toki ksutannustehokkuus.
Omat mieltymykseni luotaavat suomalaisen rakennusperinteen linjoja
ja siksi pidän monista materiaaleista niiden mahdollisista puutteis-
ta huolimatta. Toisaalta ankarissa olosuhteissa suoritettu karsinta
takaa sen, että suomalaisessa perinnerakentamisessa säilyneet mate-
riaalit ovat järjestään olleet hyvinkin laadukkaita. Ei tässä kelissä
ole missään risukasassa voinut asua!
> Materiaalina ei vedä kuitenkaan vertoja keraamiselle
> klinkkerilaatalle, joka pystytään tekemään niin kovaksi ja tiiviiksi,
> ettei muutama vuosi sitten ollut sellaista mittausmenetelmää, millä
> olisi laatan huokoisuus voitu mitata.
Missäpä suhteessa se materiaalin tiiveys tekee siitä sitten siitä
muuten hyvän materiaalin? Itse pidän klinkkeriä jotenkin epämiel-
lyttävänä materiaalina, joskin täytyy myöntää, että haaveilen
ajoittain funkkisaikaisesta autotallista klinkkerilattioineen.
En ikikuunapäivänä halua kävellä klinkkerillä sukkasillani tai
paljain jaloin; mieltymyksensä kullakin.
> Lattian puumateriaalina näistä tavallisimmista olisi kai vaahtera
> paras.
Historia puhuu tammen puolesta. Hiekalla kasvanut tammi on vieläpä
melko vaaleaa ja kestää lattiassa helposti sen 100-150 vuotta.
Vaahtera on toki kaunis huonekalupuu, mutta sen saatavuus on aika
huono ja ellei UV-suoja pidä, saattaa se ajan kuluessa muuttua
laikukkaan harmaaksi. Just tommonen harmittaa.
--
Byrgcn hgryvnf!
Kivimies
>
> Tässäpä törmätäänkin järjestään siihen ongelmaan, että ihmiset
> arvostavat hyvin erilaisia ominaisuuksia eikä absoluuttiasteikon
> määrittely liene mahdollista ainakaan ilman kolmatta maailmansotaa.
>
> Tiukan perusrajauksen tekee etenkin Suomen kaltaisessa köyhässä
> maassa hinta. Ennen vanhaan rajauksen alapuolelta löytyi kosolti
> kotoperäisiä materiaaleja (painottuen puutavaraan) ja aikojen
> kuluessa tarjonta on lisääntynyt, mutta painottuu edelleen aika
> ankarasti melko spartalaisiin materiaaleihin, jopa suoranaiseen
> paskaan (rakennuslevyt, laminaatit ja halvat puulajit). Niiden
> hyvä puolin on toki ksutannustehokkuus.
>
> Omat mieltymykseni luotaavat suomalaisen rakennusperinteen linjoja
> ja siksi pidän monista materiaaleista niiden mahdollisista puutteis-
> ta huolimatta. Toisaalta ankarissa olosuhteissa suoritettu karsinta
> takaa sen, että suomalaisessa perinnerakentamisessa säilyneet mate-
> riaalit ovat järjestään olleet hyvinkin laadukkaita. Ei tässä kelissä
> ole missään risukasassa voinut asua!
> Missäpä suhteessa se materiaalin tiiveys tekee siitä sitten siitä
> muuten hyvän materiaalin? Itse pidän klinkkeriä jotenkin epämiel-
> lyttävänä materiaalina, joskin täytyy myöntää, että haaveilen
> ajoittain funkkisaikaisesta autotallista klinkkerilattioineen.
> En ikikuunapäivänä halua kävellä klinkkerillä sukkasillani tai
> paljain jaloin; mieltymyksensä kullakin.
>
>
> Historia puhuu tammen puolesta. Hiekalla kasvanut tammi on vieläpä
> melko vaaleaa ja kestää lattiassa helposti sen 100-150 vuotta.
> Vaahtera on toki kaunis huonekalupuu, mutta sen saatavuus on aika
> huono ja ellei UV-suoja pidä, saattaa se ajan kuluessa muuttua
> laikukkaan harmaaksi. Just tommonen harmittaa.
Hei!
Eipä onnistu asteikon määrittely, ja muoti muuttuu. Arkkit. Suurosen
suunnittelma "lentävä lautanen" ja muut muovitalot oli kova juttu 70
-luvun alussa, nyt arvostetaan rahvaan keskuudessa uusvanhaa,
"Rauhalat" yms.
"Hinnat täällä vaihtelee, taivaan isä suojelee"
Nykyisin saa uskomattoman halvalla sähkötyökaluja, ja en voi olla
ihmettelemättä tuota laattojen hintakehitystä. Näitä klinkkeri- ja
puristelaattoja saa käsittämättömän halvalla, varsinkin jos tyytyy
"värivikaisiin".
(siinäpä sitten onkin jälkipolville selvittämistä , mikä on
värivikainen)
Minua viehättää laatoitukssa materiaalin AITOUS, ts se on sitä
itseään, ei tarvitse käsitellä oljyllä, tervalla, eikä tarvitse tukkia
huokosia, saati että pitäisi pinnottaa muovilla, PVC:llä, uretaanilla
tahi silikonilla. Se on tosiaan sitä ihteään, niinkuin katajainen
voiveitsi.
Näitä aitoja rakennusmateriaaleja on vielä toinen suosikkini, poltettu
tiili.
Keramuurauksella valmista seinäpintaa sisään tai ulos. Vanhenee
kauniisti ja kestää ikuisesti. Puuhan saadaan lähes samanveroiseksi,
räystään alla ja rötjäämällä se sideaineeseen sotketulla
puna-/keltamullalla = mineraali.
Vielä pitää näihin suosikkeihin lisätä lasi.
Kehiteltävää vain on tässä välittävässä (seinä/ikkuna) rakenteessa
siis karmi/puite, kokeiltu on jo eripuulajeja ja eri metalleja, muovia
sekä kumia.
Kai nuo osaavat tulevaisuudessa muunnella näitä puun ominaisuuksia
sopiviksi ja runkomuodon ja rakenteen muuttaminen geenimanipulaatiolla
malliksi "kirjava pillike" tuottaisi jo melkoisen hyödyn ainakin
hirsirakentajille ja sahateollisuudelle.
Petri
"Kivimies" <esap...@mail.com> wrote in message
news:318079d1.05022...@posting.google.com...
> Kare Pietilä <kare.p...@welho.compura> wrote in message
news:<4220BAD8...@welho.compura>...
>
> >
> tiili.
> Keramuurauksella valmista seinäpintaa sisään tai ulos. Vanhenee
> kauniisti ja kestää ikuisesti. Puuhan saadaan lähes samanveroiseksi,
> räystään alla ja rötjäämällä se sideaineeseen sotketulla
> puna-/keltamullalla = mineraali.
Mitä tarkoittaa keramuuraus ? Vai oliko tuossa kirotusvihre ?
Atte Kokkinen
news:W%CUd.103$ac...@read3.inet.fi...
> > tiili.
> > Keramuurauksella valmista seinäpintaa sisään tai ulos. Vanhenee
>
Kyse lienee kertamuurauksesta. Että tulee yhdellä kerralla valmista, eikä
tarvitse erikseen maalailla tms.
-AtteK-
Kivimies
Pärkkelä! Kirotusvire! Tarkoitin "kertamuurauksella..."
joo...
Mutta kehittynyt olen, kansakoulussa sain sanelukirjoituksesta aina
nollan = 0.
Oikeastaan tuossa on käsitevirhe po. puhtaaksi muuraamalla ja kun
oikein tyylikkäästi ja huolellisesti homma tehdään niin se onkin
molemminpuolista puhtaaksi muuraamista.
Jotenkin oli tarkoitus vielä jatkaa ajatusta/kirjoittamista
tiilipinnan rappaamisesta, mikä onkin jo sitten ihan toista, kuin
kertaluokan työ.
Normaalirappaus tehdään "kolmikerrosrappauksena" mikä hyvin kuvaa työn
määrää, ja myös hinta on lähes sama kuin rapattavan seinän hinta.
Näitä kun miettii, niin ainakin minä olen tullut siihen
johtopäätökseen, että kannattaa muurata tiilet/kivet niie että ne voi
jättää näkyviin ja betonihommissa tehdä muotti niin, ettei peittäviä
tai paikkaavia työvaiheita tarvita.
Yritin tehdä itse tällä periaatteella pesuhuoneeseen erkkerin, mutta
ainakin siihen aikaan eristeharkot (PU) olivat niin epätarkkoja, että
sisäpuolen oikaisun (tiilitasoite) lisäksi jouduin tekemään tuon jo
mainitun kolmikerrosrappauksen ulkopuolelle.
Tein muuten erään kurssin osasuorituksena JALORAPPAUKSESTA
jonkinsortin selvityksen. Vaikka rappaus on taas jonkinsortin muoti,
niin tehköön ne, (tårta på tårta) joilla on liikaa rahaa.
Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni; emännät peittävät hienoilla
matoillaan upeimmatkin lattiapinnat.