Useissa rakennedetailjeissa on piirretty julkisivutiilen alle
n. 15 cm leveä sokkelikaista (bitumikermi), joka taivutetaan
sitten ylös tuulensuojalevyn pintaan.
Kätevänä (?) rakentajana minäkin tämän asensin,
mutta rupesin nyt miettimään kyseisen ratkaisun järkevyyttä:
estänkö lopullisesti alaohjauspuun tuuletuksen?
Eli onko käytännössä järkevämpää yrittää estää mahdollisen
(kondenssi)veden pääsy alaohjauspuuhun, vai antaa puun tuulettua?
Kommenteista kiitollisena,
Toni
> Tervehdys,
>
> Useissa rakennedetailjeissa on piirretty julkisivutiilen alle
> n. 15 cm leveä sokkelikaista (bitumikermi), joka taivutetaan
> sitten ylös tuulensuojalevyn pintaan.
>
> Kätevänä (?) rakentajana minäkin tämän asensin,
> mutta rupesin nyt miettimään kyseisen ratkaisun järkevyyttä:
> estänkö lopullisesti alaohjauspuun tuuletuksen?
Tätä samaa pohdin minäkin ja toteutus tehtiin sillä toisella tavalla,
eli ei nostettu tuulensuojan päälle, vaan alumiinibitumihuopa muodos-
taa harkkoperustuksen päälle kapillaarikosteuden katkaisun jatkuen
siitä sisäpuolella betonilaatan paksuuden alaspäin ja kääntyy lopulta
laatan raunan alle lattiaeristeiden päälle n. 50cm matkalle. Tämä
"sisäänotto" on rakennesuunnittelijan ratkaisu radon-tiivistyksen
parantamiseksi. Samasta syystä harkkoperustuksen sisäpuoli on
slammattu tiiviimmäksi. Seuraava on tehty kiinteävälisellä
merkistöllä, esim. Courier näyttää sen oikein:
MMM TPPPPPL
MMM TPPPPPL
MMM TAAAAAL
BBBBBBBBBBb
HHHHHHHHHHBVVVVVVV//VV
HHHHHHHHHHBVVVVVVV//VV
HHHHHHHHHHBBBBBBBB
HHHHHHHHHHSSSSSSSS//SS
M=muurattu reikätiili
T=tuulensuoja
P=puurunko
A=alasidepuu
H=harkko
B=al-bitumihuopa
V=betonivalu
S="styrox"
L=sisäpuolen levytys
> Eli onko käytännössä järkevämpää yrittää estää mahdollisen
> (kondenssi)veden pääsy alaohjauspuuhun, vai antaa puun tuulettua?
Veden pääsy rakenteisiin on aina estettävä. Koska mineraali-
villaeristeet eivät pidätä vettä, laskeutuu eristeessä oleva
kondenssivesi alaspäin. Tämä johtuu mineraalivillojen huonosta
vedenpidätyskyvystä. _Jos_ sinne valuu vettä, kuivuu toiselta
puolelta avoin rakenne (höyrynsulku sisäpuolella, mutta ei bitumi-
kaistaa ulkpuolella) mielestäni paremmin kuin kahdelta puolelta
vesitiivis. Tässä on vain se haitta, että jos muuraus kastuu
ulkopuolisesta vedestä läpi, kastuu aina myös alasidepuu, joka
on bitumikaistan päällä.
Jos muurauksen taakse pääsee vettä esim. muurauksen kastuttua
läpi, estää käyttämäsi ratkaisu muurauksen sisäpintaa pitkin
valuvan veden pääsyn sinne lämpöeristeen puolelle, mikäli se
tuuletusrako on avoin, eikä ole täynnä yli pursunnutta laastia.
Olen ymmärtänyt tämän olevan sen seinälle noston peruste.
Kondenssivettä muodostuu seinäeristeisiin, jos sinne pääsee
vesihöyryä, koska kastepiste saavutetaan kylmempinä vuodenai-
koina seinäeristeen sisällä. Vettä pidättämättömällä eristeellä
pitää olla tiivis höyrynsulku lämpimämmällä puolella ja ulko-
puolen pitää olla huomattavasti paremmin vesihöyryä läpäisevä,
jotta eristeessä oleva vesi(höyry) pääsee poistumaan.
En tiedä, kumpi on lopulta parempi. Sen taitaa nähdä sitten, kun
nykyisiä taloja puretaan uudempien tieltä. Itse hyväksyin raken-
nesuunnittelijan ratkaisun jättää bitumin seinälle nosto pois.
Vielä 70-luvulla käytettiin paljon valesokkelia, jossa ulkomuuraus
oli nostettu ylemmäs ja tämä "sokkeli" oli jossakin sivelty sisä-
puolelta bitumilla veden sisäänpääsyn estämiseksi. Kun 30-40cm
seinän alaosasta jäi bitumipintaisen betonin ja sisäpuolisen höy-
rynsulkumuovin väliin, lattia valettiin alasidepuun yläpuolelle
ja alasidepuun korko oli ympäröivän maanpinnan alapuolella, oli
seinän kuivuminen alaosastaan jo aika vaikeaa. Onneksi näitä
"seinä maan alla"-virityksiä ei enää käytetä.
> Kommenteista kiitollisena,
> Toni
--Jukka
--
Jos vastaat maililla, ota sikanauta-sotkut pois osoitteesta