Re: Ulkoverhouslaudan paksuus
Väinölä
tiilestä tai kahista.
Miksi toiset eivät maalaa lateksimaaleilla...
VN
"PJK" <:@.com> wrote in message news:iIhFc.259$OI1...@read3.inet.fi...
> Monessa (lautatarhan) oppaassa neuvotaan laittamaan vähintään 25 - 28 mm
> ulkoverhouslauta puuverhoukseen.
>
> Mitä käytännön hyötyä sillä saavutetaan verrattuna parikymppiseen ?
> Lautatarhan omistajan hyötyä ei tarvitse mainita...
>
>
Jouni Kröger
>
> Jos lateksimaalit ovat täysin turhia, miksi niitä sitten myydään ?
>
Taisi kirjoittaja tarkoittaa lateksia suoraan tuulensuojan päälle..... ;-)
--
____
Malu est concilium quod mutari non potest. "Suunnitelma, jota ei voi
muuttaa, on huono suunnitelma."
-Publilius Syrus-
Jouni Kröger
kroger(a)iki.fi
Juhani Risku
1. Ns. nykypaksuus 22 m on sahateollisuuden keksimä standardi, jossa 50
mm:n moduulimitta voidaan halkaista milloin vain 3: mm:n
sirkkelinterällä. Tällöin saadaan ns. säästölauta (vrt.säästöbetoni =
kivenmurikat, laiha sementtiseos) eli väärässä kohtaa säästävälle talo
pystyyn edes jotenkin. Kauppias myy tinkivälle (typerykselle) aina
jotakin, vaikka sitten epäkelpoa lautaa.
Jos ulkoverhouksessa käytetään "lautaa", niin sen paksuus on alle 29 mm.
Miksei siinä voisi käyttää "lankkua", jotta voitaisiin lähestyä "miesten
mittoja", eli kunnon paksuuksia. Mainittakoon, että maalatessanne
latekseilla ja muovipitoisilla öljymaaleilla, kannattaa laudoituksena
käyttää niin ohutta (ja halpaa) kuin pystyy, sillä minimoidaan mädäntyvä
osuus. Paksu lauta/lankku kannattaa maalata, mutta vain jos halutaan
väriä (muuten jätetään täysin ilman mitään kemiallista käsittelyä)
puna/keltamullalla tai petrooliöljymaaleilla. Harmaantumiseen voi
käyttää rautavihtrilliä. Massateolliset maalit (T:la, T:nos ym.)
vastaavat ajan oloon märkää laastaria ihmisen iholla (ns.
kokovartalolaastari) eli pinta on samanlainen kuin naaratulla ihmisellä,
iho paksuuntunut, valkoinen ja menee sormella läpi. Mutta kyseiset
maalit ohuelle puulle aiheuttaa vähiten haittaa ekotaseelle.
2. Puun lujuusluokitusta on muutettu vuodesta 1971 kaksi kertaa. Lähinnä
kantaviin rakenteisiin vaikuttaa puun lannoitteen aiheuttama
rakenteellinen heikkous. Koska puu on harvempaa (kesäkasvun lusto
paksumpi kuin entisaikaan, vrt. ihmisessä lihas vs. läski, kana vs.
broileri) eli lujuus heikentynyt puu tiheyden vähentyessä. Tiheys
vaikuttaa myös puun lujuuteen eroosiota (veden, auringonsäteilyn,
homeen, sienten jne. vaikutus) vastaan. Sama paksuus mutta
kaksinkertainen tiheys antanee noin kaksinkertaisen kestävyyden läskiin
veljeen nähden.
3. Ohut lauta vääntyy. Vääntyy paljonkin, koska Suomessa sahatavara
sahataan väärin. Lauta ja lankku pitäisi sahata säteensuuntaisesti, ei
tangentin. Mutta kun tangentin suuntaan on helpompaa sahata, kaikki
mekaaninen puu pilataan tässä kolmanteen kertaan. Ensimmäisen kertaan se
on pilattu väärällä kaatoajalla (ainut oikea on talvikaato, tai rasiin
kaato), toiseen kertaan liian lyhyellä kuivatusajalla (oikea olisi
ulkokuivaus 2-4 v. ulkona katoksen alla, vuosi sisällä).
Paksu lautakin vääntyy, mutta oikea sahaussuunta, riittävä leveys ja
oikea naulaus voi helpottaa. 150-200 mm:n lauta (paksuus n. 30 mm).
Laudan riittävä leveys takaa yleensä runkopuun paksuuden. Kun puu on
sahattu n. 150-200 -vuotiaana, runko on n. 60-80 cm läpimitaltaan. Vain
vannesahalla (esim. Wood-Mizer) saa läpihalkaisun ja siitä seuraavat
säteen suuntaisina. Terä on 1,5 mm. ohut verrattuna pyörösirkkelin
tyypilliseen 4 mm:n paksuuteen. Säästyy puutakin.
Paksua puuta ei ole Suomen lähistöllä enää kuin Venäjällä. Suomessa puu
katkaistaan ennen kuin se täyttää 80 vuotta, sillä se on
metsänhoidollisen kiertoajan maksimi. Ja puu on aina tarkoitettu
sellunkeittoon, eli massaa paljon lannoituksen avulla (vrt.
syöttöporsas). Huomattakoon, että Keski-Euroopan puuteollisuus kaataa
puun vasta 120-vuotiaana. Vain Suomi ja Ruotsi ulosmittaavat metsänsä.
Naulaus tehdään siten, että 75 mm:n kylmägalvanoidun naulan pää
tylpätään (lyömällä tai smirgelillä), lauta kiinnitetään kahdella
naulalla runkoon siten, että naulat ovat vierekkäin laudan keskellä n.
30 mm toisistaan. Näin lauta pääsee supistumaan ja laajenemaan
leveyssuunnassa ilman että lauta halkeaa. Jos naulataan liian
"leveältä", lauta halkeaa kuukaudessa. Lautojen välinen liikuntasauma
voidaan peittää erilaisin listoin. Tällöin naulaus vain toiseen lautaan.
Kun sahaus on säteensuuntainen, lauta voi olla kumminpäin tahansa. Jos
sahaus on tangentinsuuntainen, ydin aina ulos.
4. Normaalissa massiivipuuseinässä ei ole ns. tuuletusväliä. Tällöin
paksu julkisivulauta on osa lämpöeristettä (eli verhouslauta ei
tuuletu). Tässä rakenteessa väärä maalaus on tuhoksi, eli maaleina
käyvät vain multamaalit ja petrooliöljymaali, tai ei mitään käsittelyä.
Massiivipuuseinässä ei ole muoveja eikä mineraalivilloja, vaan
puuta-puuta-puuta, eli sisällä puuta/puukuitulevyä/kipsilevyä,
höyrysulkuna 1-2-kertainen tervapaperi, eristeenä
selluvilla/sahanpuru/pellava, tuulisuojana tervapaperi/hartsiton
tuuletuslevy, julkisivulauta suoraan kiinni tuulissuojaan ilman
ilmaväliä. Maalin pitää olla höyryä läpäisevä, eli muovipohjaiset on
unohdettava. Ns. rintamamiestalot ja hirsitalot ovat
massiivipuuseinäisiä, ja muutamat uudet kunnolliset puutalot.
5. Puun rakenteellisella paksuudella on merkitystä pitoajan suhteen.
Pitoaikoja taas on erilaisia:
a. Nopeasti-pois-työmaalta -pitoaika: urakoitsijan täytyy
bisnessyistä lähteä pikimmiten pois, kaikki tarvikkeet ja ratkaisut ovat
"työmaaystävällisiä" (halpa lauta, levittyvä maali, puhdistettavat
pensselit...). Tässä pitoajassa painottuu ensimmäisten kuukausien ja
vuosien kestävyys, takuuaika ja takavalot
b. Pakettitalo pystyyn vastaa "älä-kysy-mitään-fiksua" -asennetta,
sillä sitä saa mitä tilaa. Ei edes kannata itse säveltää mitään fiksua,
sillä takuuehdot eivät ole silloin enää voimassa
c. Itse suunniteltu/itse tehty, ns. ITE-talo. Suoraan verrannollinen
tietoon, taitoon ja ymmärrykseen. Tämä on Suomen yleisin talotyyppi,
mätä ja huonosti asuttava, maalia-pintaan -talo. Kuntoarviojärjestelmä
on perustettu tämän vuoksi. Vastuiden vuoksi kannattaisi pitää suvussa,
polttaa tai antaa ilmaiseksi pois, ei missään nimessä käydä vakavaa
kauppaa käytetyllä roskalla (kuten suomalaiset käyvät käytetyillä
romuautoilla vm. 1999 ja vanhemmat)
d. Sukutalo, pitoaika 200-500 vuotta, voi jättää perinnöksi, ei
tyritty eikä turattu.
JRi sku, arkkitehti SAFA, kesälomalla
P.S. Parasta puuta Suomessa saa/hankkii pylväänostaja (suora mäntytukki)
ja viilunostaja (Mahogany). Kaikki taasen ovat kiinnostuneita
tyvitukista eli rungon ensimmäisestä 4-5 metristä. Marginaalissa vain
Fiskarsin puusepät ja ns. Heinolan hienopuusepät hankkivat kunnon puuta,
koska ovat saman koulukunnan jäseniä. Me muut hankimme joko Venäjältä
tai yksittäisiä runkoja metsänomistajilta.
P.S. P.S. Paksumman laudan käyttäminen vaati pitkän vastauksen. Jos teet
ITE-taloa, varsinkin jos se on jo lähtenyt tulemaan, suosittelen ohutta
lautaa, kaikkia systemaattisia rakennusvirheitä, mahdollisimman
kaupallisia rakennusaineita, huonoa (normaalia) työtä, talon suvussa
pitämistä tai esim. talonpolton myymistä TV 2:lle (2-5 tapausta
tarvitaan vuosittain). Näin vahinko pysyy kansantaloudellisesti ja
-terveydellisesti minimissään. Ja rakennusteollisuus saa uutta työtä.
sama
Petri Kuula
>
> >Monessa (lautatarhan) oppaassa neuvotaan laittamaan vähintään 25 - 28 mm
> >ulkoverhouslauta puuverhoukseen.
> >
> >Mitä käytännön hyötyä sillä saavutetaan verrattuna parikymppiseen ?
> >Lautatarhan omistajan hyötyä ei tarvitse mainita...
> >
"Juhani Risku" <juhani.r...@nokia.fi> wrote in message
news:yFWFc.20219$g4.3...@news2.nokia.com...
Älä ota itseesi mutta; en voi olla kommentoimatta tähän, että
henkilökohtaisesti olen enemmän nähnyt noiden "arkkitehti safojen" jo
piirrustuspöydällä pilaamia taloja, kuin ohuen ulkoverhouslaudan ...
Mitä hyötyä noista "miesten mittaisista" laudoista oikeasti käytännössä on ?
Jukka P
>
> 1. Ns. nykypaksuus 22 m on sahateollisuuden keksimä standardi, jossa 50
> mm:n moduulimitta voidaan halkaista milloin vain 3: mm:n
> sirkkelinterällä. Tällöin saadaan ns. säästölauta (vrt.säästöbetoni =
> kivenmurikat, laiha sementtiseos) eli väärässä kohtaa säästävälle talo
> pystyyn edes jotenkin. Kauppias myy tinkivälle (typerykselle) aina
> jotakin, vaikka sitten epäkelpoa lautaa.
Niin, ulosmitataan kaikki mitä voidaan , saadaan elinkaareltaan jo tehdessä
lyhennetty ratkaisu..
Tai siis oikeastaan ratkaisu jonka elinkaarta pitää fixaamisella yrittää
pidentää normaaliksi.
kts myös kohta 5)
>
> Jos ulkoverhouksessa käytetään "lautaa", niin sen paksuus on alle 29 mm.
> Miksei siinä voisi käyttää "lankkua", jotta voitaisiin lähestyä "miesten
> mittoja", eli kunnon paksuuksia. Mainittakoon, että maalatessanne
> latekseilla ja muovipitoisilla öljymaaleilla, kannattaa laudoituksena
> käyttää niin ohutta (ja halpaa) kuin pystyy, sillä minimoidaan mädäntyvä
> osuus. Paksu lauta/lankku kannattaa maalata, mutta vain jos halutaan
> väriä (muuten jätetään täysin ilman mitään kemiallista käsittelyä)
> puna/keltamullalla tai petrooliöljymaaleilla. Harmaantumiseen voi
> käyttää rautavihtrilliä. Massateolliset maalit (T:la, T:nos ym.)
> vastaavat ajan oloon märkää laastaria ihmisen iholla (ns.
> kokovartalolaastari) eli pinta on samanlainen kuin naaratulla ihmisellä,
> iho paksuuntunut, valkoinen ja menee sormella läpi. Mutta kyseiset
> maalit ohuelle puulle aiheuttaa vähiten haittaa ekotaseelle.
>
> 2. Puun lujuusluokitusta on muutettu vuodesta 1971 kaksi kertaa. Lähinnä
> kantaviin rakenteisiin vaikuttaa puun lannoitteen aiheuttama
> rakenteellinen heikkous. Koska puu on harvempaa (kesäkasvun lusto
> paksumpi kuin entisaikaan, vrt. ihmisessä lihas vs. läski, kana vs.
> broileri) eli lujuus heikentynyt puu tiheyden vähentyessä. Tiheys
> vaikuttaa myös puun lujuuteen eroosiota (veden, auringonsäteilyn,
> homeen, sienten jne. vaikutus) vastaan. Sama paksuus mutta
> kaksinkertainen tiheys antanee noin kaksinkertaisen kestävyyden läskiin
> veljeen nähden.
Edelleen kts 1.
Yleisenä kommenttina tuohon paksuus / muodonmuutos etc. juttuun edelleenkin
, kun käytetään maksimiinsa ohennettua ja muutoinkin heikennettyä puutavaraa
kuluu sitä yllättäen paljon , kun pitää ( tai ainakin pitäisi)
muodonmuutokset hallita laittamalla kaikkea ohutta tukirakennetta PALJON
TAAJEMPAAN ja sittenkin saadaan aikaiseksi HIMMELI, kun ne ohuet rakenteet
saavat kosteuutta , ajan kuluessa jopa hui ! lahoavat hieman pinnastaan
> 4. Normaalissa massiivipuuseinässä ei ole ns. tuuletusväliä. Tällöin
> paksu julkisivulauta on osa lämpöeristettä (eli verhouslauta ei
> tuuletu). Tässä rakenteessa väärä maalaus on tuhoksi, eli maaleina
> käyvät vain multamaalit ja petrooliöljymaali, tai ei mitään käsittelyä.
> Massiivipuuseinässä ei ole muoveja eikä mineraalivilloja, vaan
> puuta-puuta-puuta, eli sisällä puuta/puukuitulevyä/kipsilevyä,
> höyrysulkuna 1-2-kertainen tervapaperi, eristeenä
> selluvilla/sahanpuru/pellava, tuulisuojana tervapaperi/hartsiton
> tuuletuslevy, julkisivulauta suoraan kiinni tuulissuojaan ilman
> ilmaväliä. Maalin pitää olla höyryä läpäisevä, eli muovipohjaiset on
> unohdettava. Ns. rintamamiestalot ja hirsitalot ovat
> massiivipuuseinäisiä, ja
--> muutamat uudet kunnolliset puutalot. KUNNES JOKU MAALAA LATEKSILLA.
> 5. Puun rakenteellisella paksuudella on merkitystä pitoajan suhteen.
> Pitoaikoja taas on erilaisia:
> a. Nopeasti-pois-työmaalta -pitoaika: urakoitsijan täytyy
> bisnessyistä lähteä pikimmiten pois, kaikki tarvikkeet ja ratkaisut ovat
> "työmaaystävällisiä" (halpa lauta, levittyvä maali, puhdistettavat
> pensselit...). Tässä pitoajassa painottuu ensimmäisten kuukausien ja
> vuosien kestävyys, takuuaika ja takavalot
> b. Pakettitalo pystyyn vastaa "älä-kysy-mitään-fiksua" -asennetta,
> sillä sitä saa mitä tilaa. Ei edes kannata itse säveltää mitään fiksua,
> sillä takuuehdot eivät ole silloin enää voimassa
> c. Itse suunniteltu/itse tehty, ns. ITE-talo. Suoraan verrannollinen
> tietoon, taitoon ja ymmärrykseen. Tämä on Suomen yleisin talotyyppi,
> mätä ja huonosti asuttava, maalia-pintaan -talo. Kuntoarviojärjestelmä
> on perustettu tämän vuoksi. Vastuiden vuoksi kannattaisi pitää suvussa,
> polttaa tai antaa ilmaiseksi pois, ei missään nimessä käydä vakavaa
> kauppaa käytetyllä roskalla (kuten suomalaiset käyvät käytetyillä
> romuautoilla vm. 1999 ja vanhemmat)
> d. Sukutalo, pitoaika 200-500 vuotta, voi jättää perinnöksi, ei
> tyritty eikä turattu.
Niin, kun käytetään puuta , hieman paksumpana , kestää se kohdassa d)
muutaman tyräyksenkin.
kohdassa c) valitettavan usein se ymmärrys on joukko ns.
standardiratkaisuja, ja kokonaisuus on sitten näiden summa, johon ei
kenenkään ymmärrys näytä riittävän. Omasta mielestäni ITE talossa useimmiten
sitä ITEä on joku layaout ratkaisu. ( Tekovirheet... niistä voisi sitten
laittaa hirteen paljon ns. ammattilaisiakin)
Nimittäin tuskin julkiset rakennukset koulut , virastot tms. tai
yleishyödyllisten vuokra-asuntotuottajien rakennukset ovat ns. ITE taloja. ,
mutta näyttää olevan niin, että ainoa korjaus noille on PURKU alla 40 V
iässä!
>> ITE-taloa, varsinkin jos se on jo lähtenyt tulemaan, suosittelen ohutta
> lautaa, kaikkia systemaattisia rakennusvirheitä, mahdollisimman
> kaupallisia rakennusaineita, huonoa (normaalia) työtä, talon suvussa
> pitämistä tai esim. talonpolton myymistä TV 2:lle (2-5 tapausta
> tarvitaan vuosittain). Näin vahinko pysyy kansantaloudellisesti ja
> -terveydellisesti minimissään. Ja rakennusteollisuus saa uutta työtä.
Niin , rakennusteollisuuden ehdoillahan tässä mennään , siitähän tuo suurten
kaupunkien ITE-talotonttipulakin johtuu.
Teollisesti on niin kiva pykätä kerrostaloja.
Puuttuu jonkilainen roti, tehdään kerrostaloja ja sitten puhutaan
YKSILÖLLISESTÄ rakentamisesta ja tarkoitetaan hullppeita omakotitaloja.
Mielestäni tavallisen talonkin voi tehdä yksilöllisesti, ts. huolella
,ajatellen YKSILÖNÄ.
Jukka
Tero Järvinen
> Älä ota itseesi mutta; en voi olla kommentoimatta tähän, että
> henkilökohtaisesti olen enemmän nähnyt noiden "arkkitehti safojen" jo
> piirrustuspöydällä pilaamia taloja, kuin ohuen ulkoverhouslaudan ...
Älä sinäkään ota tätä henkilökohtaisesti, mutta ei aina kannata yleistää...
jokaisessa ammattiryhmässä on omat tunarinsa.
Minun mielestä Juhanin tekstiä oli hieno lukea.
teroj
markus_
Itselläni on vanha siirretty hirsitalo, johon jossain vaiheessa on
tarkoitus laittaa ulkoverhoilu - talo on tällä hetkellä hirsipinnalla.
- mistä tälläistä oikein sahattua ja hyvälaatuista ulkoverhouslautaa
saa. Varmaan joku toimittaa mutta kuka.
- onko kuvattu naulaus todettu oikeaksi ja toimivaksi tavaksi? Kuinka
isoisät naulasivat ulkoverhouksen kiinni?
- jos hirsipintaan naulaa huokolevyn kiinni niin pitäisikö kuitenkin
jättää tuuletusrako laudoituksen taakse vaikka käyttäisi maalina
keittomaalia (eli keltamultaa - lateksia ei missään nimessä,
vanhanaikainen öljymaali kävisi mahdollisesti)?
Juhani Risku
- mistä tälläistä oikein sahattua ja hyvälaatuista ulkoverhouslautaa
saa. Varmaan joku toimittaa mutta kuka?
Puusepänverstaaseeni hankin puutavaran Fiskarsin Laatupuusta, sen kaikki
tiedot ja ominaisuudet on tiedossa. Puutavara on läpisahattua (tuppeen
sahattua), ei lautaa. Valita voi lankku lankulta. Tavara sopii vaativaan
puusepäntyöhön, näin kallista ei kannata käyttää perusrakentamisessa.
Rakentamisessa ollaan sahan ja lautatarhan armoilla. Tavaraa pitää
katsoa ja päätellä itse, yksikään myyjä ei ole millään tavalla tietoinen
laadusta ja alkuperästä. Eri erät ovat erilaatuisia. Kaatoajoista ei
mitään tietoa, sahauksen näkee tavarasta itsestään. Usein venäläinen,
ei-niin-mittatarkka, saattaa olla paksumpana hyvälaatuista. Itse käyn
Lopelta hakemassa ja valikoin tarkasti.
- onko kuvattu naulaus todettu oikeaksi ja toimivaksi tavaksi? Kuinka
isoisät naulasivat ulkoverhouksen kiinni?
Naulauksen (kuten kaiken muunkin) voi päätellä rakenteiden toiminnan ja
rakennusfysiikan kautta, koettaen tavoitella aukotonta päättelyketjua.
Silloin ei tarvitse turvautua perinteeseen eikä poppakonsteihin. Itse en
käytä ainuttakaan perinteistä menetelmää, vaan rakenteellisesti
toimivaa. Jos se sattuu olla perinteinen, olkoon. (Mielstäni käsitteellä
perinne on enemmän negatiivista varausta).
Naulaus: Lauta laajenee ja supistuu jopa 8 % leveyssuunnassa, ja alle 1%
pituussuunnassa. Leveässä laudassa absoluuttinen liike on suurempi kuin
kapeassa. Jos siis lukitsemme laudan runkoon siten, että ne liikkuvat
eri tahtiin, eikä laajeneminen/supistuminen pääse tapahtumaan vapaasti,
liiketila halkaiseen heikomman.
Ennen lauta saatettiin naulata vain toiselta reunaltaan, eli valtaosa
laudasta oli "kiinnittämättä", eli se pääsi matkustamaan alustasta
riipumatta. Lista salli laudan liikkumisen allaan, sillä lista puristi
kiinnittämättömän puolen runkoon.
Keskeltä naulatessa kahdella naulalla, naulat suht´ lähelle toisiaan,
naulojen välisen alueen liiketila on pieni ja saattaa pysyä
rakenteellisen lujuuden rajoissa.
Naulan tylppääminen taas estää laudan halkeamisen, sillä terävä naula on
kiila, tylppä on "pora" tai meisti, joka murjoo palan lautaa mennessään
läpi, eli naula raatelee itselleen reijän. Entiset naulat ruostuivat,
mikä takasi naulanreijän kyllästymisen rautaoksidilla. Tosin naula
saattoi 50-200 vuoden kuluessa katketakin.Nykyiset sinkityt naulat
kestävät mekaanisesti paremmin ja tarttuvat lujasti alustaansa.
Naulauksesta myös esimerkki Kailan Talotohtori -kirjassa.
- jos hirsipintaan naulaa huokolevyn kiinni niin pitäisikö kuitenkin
jättää tuuletusrako laudoituksen taakse vaikka käyttäisi maalina
keittomaalia (eli keltamultaa - lateksia ei missään nimessä,
vanhanaikainen öljymaali kävisi mahdollisesti)?
Linkkejä:
http://www.ekovilla.com/gfx/ekovilla_heng_rak_opas.pdf
http://www.nba.fi/tiedostot/0f3ed705.pdf
Muutamia rakennusfysiikan perusteitä ulkoseinälle:
- Ulkoseinän pitää olla sisäpuolelta tiiviimpi kuin ulkopuoleltaan, eli
rakenne harvenee ulospäin mentäessä. Jos ulkopuolelle tulee tiivis
rakenne, sisälle on pakko panna muovia.
- seinän läpi johtuva lämpö pitää rakenteen kuivana
- sisäpuolen kosteuseristys (liukuu tervapaperista moninkertaisen
tervapaperin kautta muoveihin) estää vesihöyryn siirtymisen rakenteeseen
- eri materiaalit sietävät ja kestävät kosteutta eri tavoin
(mineraalivilla on kuin teräsvillää hieman hienommassa muodossa, eli ei
ime kosteutta itseensä enempää kuin rautakampa, selluvillat taas
vastaavat vauvanvaippaa), eli vesihöyryä imevä materiaali ottaa höyryä
vastaan kun sitä tulee ja lämmetessään se kuivuu
- ajoittain kylmissä rakennuksissa vesihöyryn kulkusuunta voi muuttua
(ulkoa sisäänpäin lämmittämättömänä aikana), jolloin vesihöyryä
tiivistävän rakenteen pitäisi olla symmetrisempi.
Vesihöyryn filosofiaa:
Rakennuksen sisällä vesihöyryä syntyy mm. ihmisten hengittäessä,
suhteellisen ilmankosteuden kasvaessa sään, pesemisen, suihkun ja saunan
käytön vuoksi. Nykyisin kosteuskuorma on suuri, koska kylpyhuoneita ja
suihkuja on useita, sauna jätetään kosteaksi ja astianpesukone höyryää
keittiössä. Kun ilmanvaihtokin on koneellinen ja usein väärin säädetty,
kosteus jää rakenteisiin. Ennenvanhaan vettä tuotiin ämpärissä sisään
sellaiseen paikaan, missä uuni ja liesi hohkasivat lämpöä, joka kuivatti
kaiken kosteuden. Seinät olivat harvempia, mistä syystä lämmöntuotanto
oli suuri, eli sisäilma kuivempi, seinän, katon ja lattian läpi johtuva
lämpövuo myös suuri. Ilma oli puhdas, sillä raoista tuli korvausilmaa ja
huoneilma vaihtui puhtaampaan.
Tulensuojalevyissä käytetään usein hartseja, eli sideaineena ja
pinnoitteena on muovipohjaisia aineita. Näiden levyjen
höyrynläpäisevyydestä ei ole mitään tietoa, eli moni asentaa
tietämättään höyrynsulun puuseinän ulkopintaan. Itse onnistuin saamaan
alkukantaista huokoista tuulensuojalevyä ilman bitumi- ja hartsiyhdisteitä.
Museoviraston (NBA) korjauskortistossa s. 4 esimerkin mukaan jos
paksuntaa rakennetta puuaineisin materiaalein, eikä muuta seinän
kosteustiiveyttä, ulkovuoraus voidaan naulata välittämösti
tuulensuojalevyyn kiinni. Tällöin ulkovuoraus on osa lämpöä eristävää
rakennetta.
Ulkovuorauksen alle pitää jättää tuuletusrako, jos vähänkin epäilee
maalien laatua, eli jos ne ovat liian tiiviitä.
Tapauksessasi on ehkä seuraava ennuste:
1. tuulensuojalevy on muovi- tai hartsipitoinen, eli liian tiivis, joten
sisäpuolelle pitää laittaa tiiviimpi höyrynsulku
2. tuulensuojaksi tervapaperi (Ekovilla-linkki) ja sisäpuolelle
tiiveydeltään n. viisinkertainen höyrynsulku.
Rautakaupassa myytiin vihreän väritä tuulensuojalevyä, josta myyjä sanoi
sen olevan ekologista, näkihän sen jo vihreästä väristä. Saisipa
maininnan kirjallisena ja vastuun lunastamisen sitten kun talo on homeessa.
J. Risku